Näytetään tekstit, joissa on tunniste Callie Hernandez. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Callie Hernandez. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Arvostelu: Alien: Covenant (2017)

ALIEN: COVENANT (2017)



Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Katherine Waterston, Michael Fassbender, Danny McBride, Billy Crudup, Callie Hernandez, Carmen Ejogo, Jussie Smollett, Amy Seimetz, Demián Bichir ja Guy Pearce
Genre: scifi, kauhu, toiminta
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 16

Ridley Scottin ohjaama Alien (1979) nousi suureen suosioon ilmestyessään ja sitä pidetään nykypäivänä yhtenä parhaista jännityselokuvista. Scott ei kuitenkaan jatkanut sarjan parissa, vaan jatko-osa Aliensin (1986) ohjasi James Cameron. Jatko-osa oli myös suuresti arvostettu ja on monia, jotka pitävät sitä parempana kuin ensimmäistä osaa. David Fincherin ohjaama Alien³ (1992) jakoi mielipiteitä, eikä ohjaaja itse pidä lopputuloksesta, sillä hän ei saanut oikeasti toteuttaa itseään leffan kanssa. Sarjan neljäs osa Alien: Resurrection (1997) - jonka ohjauksesta vastasi Jean-Pierre Jeunet - oli kuitenkin haukuttu teos, eikä sarja enää jatkunut. Alien-hahmo (eli xenomorph) kuitenkin esiintyi yhdessä toisen avaruushirviön, predatorin kanssa elokuvissa AVP: Alien vs. Predator (2004) ja Aliens vs. Predator: Requiem (2007), mutta niitäkin lähinnä haukuttiin. Koko homman aloittanut ohjaaja Scott halusi lopulta palata luomaansa maailmaan ja vuonna 2012 ilmestyi Prometheus, joka kertoi ajasta ennen ensimmäisen Alienin tapahtumia. Leffa sai ristiriitaiset arviot, mutta jatkoa luvattiin silti. Itse pidin Prometheuksesta ja odotin innolla, mihin sarja jatkuisi siitä. Kun kuulin, että jatko-osa olisi tulossa, innostukseni kasvoi. Alien: Covenantiksi nimetyn elokuvan trailerit näyttivät todella lupaavilta, enkä malttanut odottaa näkeväni xenomorpheja valkokankaalla. Kävin Finnkinon järjestämässä Alien-erikoisnäytöksessä, jossa meille näytettiin alkuperäisen elokuvan lisäksi muutama pätkä uudesta leffasta ja jälleen mielenkiintoni nousi. Innostukseni laski kuitenkin hieman, kun arvosteluja alkoi ilmestymään ja ne olivat todella ristiriitaiset. Monet olivat äärimmäisen tyytyväisiä näkemäänsä, mutta monet myös haukkuivat leffaa. Hieman varautunein mielin menin katsomaan elokuvan tyttöystäväni kanssa, toivoen, että tämän kohdalla kävisi sama kuin Prometheuksen kanssa, eli pitäisin siitä massaa enemmän...

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Prometheus!

Covenant-alus on matkalla planeetalle, jonne he uskovat voivansa perustaa siirtokunnan. Matkan varrella miehistö kuitenkin saa signaalin toiselta planeetalta, jota he lähtevät tutkimaan. Sieltä he löytävät androidi Davidin, sekä erilaisia vaarallisia eliöitä...

Fantastic Beasts and Where to Find Themin (2016) kautta tunnetuksi noussut Katherine Waterston näyttelee Covenantin perämiestä, Danielsia. Alkupäässä hahmo on usein todella itkuinen, mutta hänestä löytyy myös isoin järjen ääni. Daniels vastustaa ideaa lähteä tutkimattomalle planeetalle ja jos häntä olisi kuunneltu, enemmän porukkaa olisi hengissä leffan lopussa. Mutta koska siinä ei olisi mitään kivaa, niin Danielsia ei tietenkään kuunnella. Paikoitellen hahmo tuntuu hieman tarpeettomalta, mutta tosipaikan tullen Daniels on välittömästi valmis tarttumaan aseeseen ja kohtaamaan vaaran silmästä silmään, mikä tekee hänestä aika rautaisen mimmin. Waterston on hyvä roolissaan ja hänestä tulee paikoitellen mieleen alkuperäisen Alienin päähahmo Ripley.
     Michael Fassbender nähdään edellisen osan tavoin androidina, tällä kertaa kahtena erilaisena. Sen lisäksi, että Fassbender esittää Prometheuksesta tuttua Davidia, hän näyttelee myös Covenant-aluksessa mukana kulkevaa Walteria. Jälkimmäinen on jokseenkin samanlainen kuin David, muttei kykene inhimmillisiin ajatuksiin, vaan hänen on kaiken aikaa pakko palvella ihmistä. David sen sijaan on muuttunut tämän ja edellisen leffan välissä kuluneiden vuosien aikana paljon, eivätkä ratkaisut hänen kohdallaan ole mitä parhaimmat. Fassbender onnistuu loistavasti Walterina, mutta Davidin roolissa hän on heikompi.
     Muita Covenantin miehistön jäseniä ovat mm. uskovainen kapteeni Chris Oram (Bill Crudup), tyylikästä hattua käyttävä pilotti Tennessee (Danny McBride), Oramin vaimo Karine (Carmen Ejogo), lääkintämies Upworth (Callie Hernandez), Tennesseen vaimo Maggie (Amy Seimetz) ja pilotti Ricks (Jussie Smollett). Elokuvassa nähdään myös homopari, nimittäin kersantit Lope (Demián Bichir) ja Hallett (Nathaniel Dean). Pariskunnan seksuaalisuutta ei erityisesti tuoda esille, mutta yksi repliikki tarjoaa tämän tiedon positiivisena yllätyksenä. Toinen positiivinen yllätys on, että pääasiassa komedialeffoissa näytellyt McBride on uskottava ja mainio vakavampana pilottina. Katsojana jää toivomaan lisää tällaisia rooleja McBridelta.

Monet eivät pitäneet Prometheuksesta ja useiden syy oli se, ettei elokuva sisältänyt itse alieneja/xenomorpheja. Jo leffan nimi tosin viittasi, ettei niitä siinä nähdä, mutta monet jäivät pettyneiksi. Itse pidin elokuvasta ja minua kiehtoi tietää, miten näiden olentojen kehitys jatkuisi ja mitä kautta päädyttäisiin siihen oliovaiheeseen, millaisina ne nähdään Alienissa? Alien: Covenantia tehdessä on otettu selvästi fanien valituksia huomioon ja katsojat pääsevät vihdoin näkemään xenomorpheja sellaisina, miten ne esitetään Alienissa. Tämän lisäksi leffa esittelee erilaisen vaiheen olentojen kehityksessä, eli vaaleat neomorphit, jotka syntyvät hieman eri tavoin kuin rinnan läpi työntyvät xenomorphit. On hienoa nähdä tutut liskomaiset hirviöt valkokankaalla, sekä kiehtovaa kokea uusia tuttavuuksia, mutta valitettavasti elokuva ei hyödynnä mörköjään onnistuneesti. Kun hirviöt eivät ole ruudulla, jännitys takertuu katsojaan paljon voimakkaammin kuin niiden näkyessä selvästi.

Elokuva tarjoaa myös selvää jatkumoa niille, jotka pitivät Prometheuksesta ja sen leffan kysymyksiä aletaan availemaan. Harmi vain, että vähän liiankin paljastavasti. Leffassa nimittäin paljastetaan, mistä alienit ovat peräisin ja mitä kautta ne ovat muodostuneet maailmaan. Sanon suoraan, että monia tämä paljastus tulee varmasti ärsyttämään. Tavallaan ratkaisu on todella kehno, mutta tavallaan se myös toimii. Kulmien kohottelua se ainakin aiheuttaa, mutta missä määrin, riippuu ihan katsojan suhteesta aiemmin nähtyihin elokuviin. Uskonnollinen filosofia on voimakkaasti läsnä leffassa, mikä aiheuttaa lisää kulmien kohottelua ja vie hieman makua teoksesta, jonka tarkoitus on olla scifikauhua. Paikoitellen elokuva tuntuu hätäisesti kirjoitetulta ja siinä on yritetty miellyttää liikaa kaikkia, eikä leffa oikein tunnukaan jatkolta Prometheukselle tai esiosalta Alienille, vaikka monin tavoin se niitä onkin. Alien: Covenantissa kuullaan esimerkiksi musiikkia molemmista elokuvista, leffan nimi tulee ruutuun samalla tavalla vaiheittain, minkä lisäksi monet tapahtumat jäljentelevät alkuperäistä Alienia. Tämä aiheuttaa valitettavasti myös sen, että elokuva on monessa kohtaa ennalta-arvattava, etenkin viimeisen vartin aikana, joka on ehdottomasti heikointa leffassa. Lopetuksessa ei ole nimittäin minkäänlaista jännitettä, vaan se on toteutettu kiireellisesti ilman tunnetta. Tämän lisäksi koko lopetuksen ajan odottaa, milloin aiemmin leffan aikana arvattu suuri paljastus kerrotaan ja mihin suuntaan tarina siitä lähtee.

Onneksi Alien: Covenant tarjoaa myös onnistuneita asioita. Loppua lukuunottamatta ja kun hirviöitä ei näytetä, elokuvan läpi kulkee hermostuttava tunnelma. Jännitystä kasvatetaan toimivasti useissa kohdissa ja näyttelijät suoriutuvat rooleistaan pääasiassa oivallisesti. Elokuvaa ei olla tehty mahdollisia lapsikatsojia ajatellen, vaan veripanoksia on päästy hyödyntämään monesti leffan aikana. Tämän lisäksi elokuvassa nähdään mm. irtopää ja revitty vatsa, joten herkimmille Alien: Covenant ei sovi. Äkkisäikäytyksiä ei onneksi ole, vaan kauhu luodaan muilla tavoin, jolloin leffa ei koskaan muutu tusinakauhuksi. Elokuvan pääteema on loogista jatkumoa elämää käsittelevälle Prometheukselle. Tässä on tietenkin kysymys kuolemasta ja mitä siitä voisi syntyä. Xenomorphien elämähän vaatii jonkun toisen menehtymisen. Kokonaisuutena kyseessä on keskinkertainen teos, joka ei täysin tiedä, mitä pitäisi olla. Leffa tarjoaa helposti pettymyksen, mutta toisaalta katsojana jää myös toivomaan, että seuraava osa tulisi mahdollisimman pian, jotta pääsisi näkemään, mihin sarja seuraavaksi viedään...

Elokuvan ohjauksesta vastaa Ridley Scott, joka selvästi osaa asiansa jännityksen luomisessa ja eri tunnelmien nostattamisessa. Hän on myös päässyt toteuttamaan paremmin itseään, kun pääsee näyttämään enemmän verta sun muuta mukavaa. Valitettavasti kohdat, joissa xenomorpheja näkyy, eivät ole yhtä voimakasta tunnelatausta täynnä, eikä ihme: Prometheusta tehdessä Scott nimittäin sanoi, ettei mukana ole alieneja, koska hän kokee kaikkien olevan jo tylsistyneen niihin. Totuus onkin selvästi, että herra itse on tylsistynyt näihin olioihin ja haluaisi tarjota jotain muuta. Ongelmat eivät kuitenkaan ole Scottista lähtöisin, vaan John Loganin ja Dante Harperin käsikirjoituksesta, johon ei ole hirveän paljon panostettu. Visuaalisesti Alien: Covenant on tietenkin todella hieno, vaikka neomorphit ovatkin paikoitellen hieman liian digitaalisen näköisiä. Joitain heiluvia kuvia lukuunottamatta kuvaus toimii. Leikkauspöydällä olisi voinut tehdä pientä tiivistämistä puolessa välissä, sillä silloin juttu tuntuu hidastempoiselta. Lavasteet ovat tyylikkäitä ja puvustuksessa on onnistuttu. Maskeeraus toimii myös. Ääniefektit tuovat upeita lisäyksiä ja Jed Kurzelin musiikit ovat hyviä, vaikka hän usein vain yhdisteleekin olemassa olevia teemoja.

Yhteenveto: Alien: Covenant on keskinkertainen teos, joka tarjoaa mitä luultavimmin pettymyksen katsojalle. Elokuva näyttää, miten alienit saivat alkunsa ja tämä on suurin pettymys. Toinen iso pettymys on lopetus, joka on äärimmäisen ennalta-arvattava ja josta ei löydy jännitystä lainkaan. Kuitenkin se jättää kierosti katsojan vaatimaan jatkoa. Leffa sisältää onneksi toimivia asioita, jolloin tarinaltaan usein heikohko teos nousee tasolle ihan kiva. Näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi hyviä, etenkin Katherine Waterston ja Danny McBride. Michael Fassbender onnistuu androidi Walterina, muttei toimi edellisestä osasta tuttuna Davidina. Verta janoavat pääsevät hurmetta näkemään, eikä tämä todellakaan ole lastenleffa. Uskonnolliset filosofiat tunkevat valitettavan usein mukaan ja ne ovat jokseenkin typeriä ja vievät makua lopputuloksesta. Visuaalisesti leffa on näyttävä ja on hienoa, miten musiikeissa on yhdistelty tuttuja melodioita sekä Alienista että Prometheuksesta. Jos pidit jälkimmäisenä mainitusta, niin käy ihmeessä katsomassa Alien: Covenant, sillä se jatkaa paikoitellen toimivasti Prometheuksen aloittamaa tarinaa. Jos taas Alien on sinulle todella rakas teos, niin neuvon miettimään, haluatko todella tietää, mistä sinulle tärkeät olennot saivat alkunsa, vaikka tieto tuottaisikin pettymyksen? Jos taas haluat vain nähdä xenomorpheja valkokankaalla, niin kyllä tämä niitä jossain määrin tarjoaa. Pettymyksen leffa tuottaa ja saa nähdä parantavatko vai heikentävätkö uudelleenkatselut tätä. Toivottavasti seuraava osa olisi eheämpi kokonaisuus. Jatkoa on nimittäin Scottin mukaan luvassa muutamankin leffan edestä, jos tämä vain menestyy.




Kirjoittanut: Joonatan, 17.5.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.scified.com
Alien: Covenant, 2017, Twentieth Century Fox Film Corporation, Brandywine Productions, Scott Free Productions, TSG Entertainment

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Arvostelu: Blair Witch (2016)

BLAIR WITCH (2016)



Ohjaus: Adam Wingard
Pääosissa: James Allen McCune, Callie Hernandez, Brandon Scott, Corbin Reid, Wes Robinson ja Valorie Curry
Genre: kauhu, found footage
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Ikäraja: 16

The Blair Witch Project (1999) on kehuttu kauhuelokuva, joka toi uusia tuulahduksia genreensä. Siitä alkoi mm. ärsyttävän "found footage" -kameratyöskentelyn laaja käyttö kauhuelokuvissa. Elokuvaa markkinoitiin aikoinaan erittäin hienosti, sillä monet uskoivat, että elokuvan tapahtumat olivat totta, kun he menivät katsomaan elokuvan. Näyttelijät esiintyivät omilla nimillään ja homma meni niin pitkälle, että päähenkilön perhe sai kuulla osanottoja, kun monet tosissaan luulivat, että elokuvan nuoret ovat kadonneet metsään. Loppujen lopuksi elokuva tosiaan nousi hyvään maineeseen, joten tietty sille täytyi tehdä jatkoa. Itse en ole nähnyt The Blair Witch Projectia, enkä sen jatko-osaa Book of Shadows: Blair Witch 2 (2000), joten en ajatellut meneväni katsomaan uutta Blair Witchia, kun kuulin, että sellainen oli tulossa. Toisin kävikin ja yhtäkkiä huomasin olevani elokuvateatterissa, odottamassa elokuvan alkua. Tämän kohdalla ihmiset sentään tiesivät, että kyseessä on vain elokuva. Nykyään ei samanlaisia tempauksia voida yhtä hyvin tehdä, kun kaiken maailman sosiaaliset mediat sun muut on keksitty.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa The Blair Witch Project!

James uskoo vihdoin tietävänsä, minne hänen siskonsa Heather katosi vuosia sitten ja lähtee viiden nuoren kanssa etsimään häntä Blairin metsästä. Ei kovin hyvä idea...

Elokuvan pääosassa on The Blair Witch Projectin päähenkilön pikkuveli James, jota esittää James Allen McCune. James on mystisesti päätynyt vasta yli kymmenen vuoden jälkeen tutkimaan kadonneen siskonsa tapausta internetin ihmeellisestä maailmasta ja uskoo samantien, että hänen siskonsa olisi yhä elossa, kun näkee lyhyen videopätkän YouTubessa. Välillä James on jopa oudonkin rohkea hahmo ja ainoa mihin katsojana hänestä saa kiinni, on hänen halunsa löytää Heather. Muuten hahmo on todella ontto, eikä McCunen suorituskaan ole kovin kummoinen. Tarpeeksi kivasti hän kuitenkin toimii roolissaan.
     Jamesin hyvä ystävä Lisa (Callie Hernandez) tekee jotain dokumenttiprojektia koskien Blairin tapausta, joten hän haluaa tietysti lähteä mukaan etsintäretkelle. Callien suoritus on selkeästi vahvempi, jolloin Lisa nousee elokuvan aikana paljon mielenkiintoisemmaksi hahmoksi. Hän myös saa yhä vain enemmän ruutuaikaa.
     Jostain kumman syystä eräjormailemaan lähtevät myös Jamesin ja Lisan kaverit Peter (Brandon Scott) ja Ashley (Corbin Reid). Peter oli alkupuolella suosikkini porukasta ja hän tuntuu toimivan jokseenkin juuri siten, miten normaalit ihmiset toimisivat kyseisissä tilanteissa. Ashley ei tunnu kuuluvan porukkaan mukaan ollenkaan ja on selkeästi liian kaupunki-ihminen, jotta viihtyisi patikointireissulla luonnon keskellä. Hahmo lähinnä valittaa ja hänen jalkansa haavoittuu jo elokuvan alkupuolella, eli kovin paljoa Ashley ei tee.
     Mukaan tulevat myös Lane (Wes Robinson) ja Talia (Valorie Curry), jotka löysivät Heatherin kuvaaman nauhan metsästä ja haluavat tutkia, onko noidan legenda totta. Hahmoilla ei ole täysin kiltit ajatukset mielessään, kun he lähtevät nelikon mukaan, mikä oli ihan kiva lisäys tarinaan. Lanen hahmo menee tosin valitettavasti jossain kohtaa pahasti yli ja hän alkaa lähinnä ärsyttämään.

Alussa nähdään lyhyt pätkä, joka on mitä luultavimmin otettu suoraan The Blair Witch Projectin lopusta. Heather juoksee paniikissa talon portaat ylös ja päätyy huoneeseen, johon joku yrittää tunkeutua. Tämän pätkän perusteella James päättää lähteä Blairin metsään ja hänen kaverinsa lähtevät mukaan, kuten myös Lane ja Talia. Alkupuoli on lähinnä höpötystä noidan legendasta ja kameroiden testailua. Säikyttelyjä joutuu odottamaan valitettavan kauan... niinkin kauan, että alkoi jopa haukotuttaa. Nuoret pyörivät hetken metsässä ja vihdoin kun teltat on pystytetty ja nukkumaan on käyty, alkaa tapahtua. Metsästä kuuluu outoja ääniä ja aamulla telttojen ylle on ilmestynyt mystisiä puu-ukkoja. Toisen päivän aikana tuli huokailtua pariin otteeseen ja teki mieli katsoa kelloa, sillä elokuvan mainokset olivat pelottavampia kuin kaksi kolmasosaa, mitä itse elokuvasta oli ehtinyt kulua. Sitten päästään toiseen yöhön ja siinä kohtaa alkaakin tapahtua kunnolla.

Jos elokuva olisi kokonaan samanlainen kuin viimeiset puoli tuntia, niin kyseessä olisi kauhuelokuvaksi jokseenkin timanttinen teos. Kun ensimmäinen tunti saa katsojan tylsistymään, niin loppu taas pitää katsojan naulittuna penkkiin, sillä tunnelma muuttuu kaiken aikaa uhkaavammaksi. Aiemmin elokuvan kauhu on pohjautunut koviin ääniin ja äkillisiin asioihin ruudulla, mutta lopussa tekijät ovat löytäneet paljon enemmän tarjottavaa. Klaustrofobiaa on hyödynnetty oivallisesti, yhden hahmon ryömiessä ahtaassa mutatunnelissa. Pimeys ahdistaa katsojaa ja kun päästään talon sisälle, niin sokkelomaiset käytävät alkavat inhottaa katsojaa, sillä ei enää tiedä, mitä kautta pääsisi ulos. Sydän hakkaa välillä tuntuvasti rinnassa ja useaan otteeseen pääsee säikähtämään oikein kunnolla. Heikoin asia lopussa on itse noidan paljastuminen. Todella kömpelösti tehty digiukko, joka päästelee outoja ääniä ja murisee, ei kovin paljoa säikäytä. Onneksi noita ei kuitenkaan kovin montaa kertaa esiinny ruudulla. Puolessa välissä elokuvaa äänet metsässä kuulostavat siltä kuin siellä liikkuisi jokin todella iso. Hetken aikaa jo mietin, että olisiko noita todellisuudessa jokin tolkuttoman kokoinen puu-ukko, joita telttojen ympärille ilmestyy. Loppuratkaisu on hieman ennalta-arvattava, mutta mikäs siinä, sillä se toimii.

Kuten alkuperäinen The Blair Witch Project, niin myös tämä on kuvattu "found footage" -meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, että hahmot itse kuvaavat elokuvan. Joskus kikka toimii ja joskus taas miettii, että miksi hahmot edes haluavat kuvata kaiken? Tässä elokuvassa kikka välillä toimii, mutta eniten vain ihmettelee, miksi jokainen hahmo haluaa kuvata? Ihan kivasti ovat kamerat varmaan tuntuneet lompakoissa, sillä matkaan lähtee järjestelmäkameroiden lisäksi lennokkikamera, web-kamera, sekä korvaan kiinnitettävät pienet kamerat. Korviin kiinnitettävät antavat hahmojen käyttää käsiään vapaasti, jolloin katsoja ei vain ihmettele, miksei hahmo heitä kameraa jorpakkoon, kun pitää juosta? Muutamassa kohdassa hahmot katsovat suoraan kameraan, kun heidän olisi selkeästi tarkoitus katsoa vastanäyttelijäänsä silmiin, mikä itseäni häiritsi. Noh, ainakin kuvakulmia on useita, sillä jokainen tosiaan kuvaa jotain. Leikkauksia on paikoitellen liikaa, kun kaikki hahmot ovat samassa tilassa, mutta loppupuolella leikkaus on rauhallisempaa. Itseäni häiritsivät hieman liikaakin digikamerakuvaan nopeasti välähtävät vihreät palkit ja kuvan säröily, mikä toimisi paremmin, jos kyseessä olisi oikeasti filmille kuvattu juttu.

Elokuvan on ohjannut Adam Wingard, joka on ohjannut aiemmin mm. kauhuelokuvat You're Next (2011) ja V/H/S (2012), joten genre ei selkeästi ole uusi tuttavuus hänelle. Lopusta huomaa, että kyllä Wingard osaa, kun vain viittii, mutta on harmi, ettei alusta voi sanoa samaa. Elokuvan äänitehosteet on paikoitellen mietitty tarkkaan, mutta monet äänet kuulostavat lähinnä risujen katkeamisilta. Musiikkia ei ole paljoa käytetty. Alkupuolella on lyhyt kohtaus klubilla, jossa bilemusiikki pauhaa, mutta kohtaus on aika turha ja sen olisi voinut leikata kokonaan pois. Hieman ihmetyttää, että kun Blair Witchin budjetti on noin neljä miljoonaa ja yhdeksänsataa neljäkymmentätuhatta dollaria isompi kuin alkuperäisen elokuvan, niin mihin kaikki tuo raha on tuhlattu? Vai onko tällaistenkin elokuvien teko niin paljon kalliimpaa nykyään?

Yhteenveto: Blair Witch olisi paljon parempi, jos se olisi kokonaisuutena sellainen kuin elokuvan viimeiset puoli tuntia. Ne nimittäin jännittävät ja säikäyttävät, sekä välillä myös ällöttävät. Valitettavasti hahmot, eivätkä edes niiden näyttelijät erityisemmin vakuuta ja itse noita näyttää aika hölmöltä. Paikoitellen "found footage" -tyyli toimii ja välillä se vain ärsyttää. Kohdissa, joissa hahmot juoksevat, kamerat heiluvat niin paljon, että on vaikea saada kunnon käsitystä, mitä ruudulla edes tapahtuu. Tyylin olisi tarkoitus saada katsoja kokemaan olonsa niin kuin olisi mukana elokuvassa, mutta huonosti toteutettuna kikka työntää katsojan kauemmas. Jos alkuperäinen The Blair Witch Project toimi, niin käykää vilkaisemassa. Jos kaipaatte kauhua ja säikäyttelyjä elämäänne, niin katsokaa toki, mutta varoitan, ettei ensimmäiseen tuntiin oikeastaan tapahdu mitään. Tällaisenaan kyseessä on ihan kiva, mutta hieman heikomman puolelle kallistuva elokuva, jota ei välttämättä muista enää ensi vuonna. Toisaalta se herätti suuremman kiinnostuksen nähdä alkuperäinen elokuva, eli jotain se onnistui saavuttamaan. Kovin suurta tarvetta telttailemaan en koe tällä hetkellä. Olen niin kaupunki-ihminen, että olisin metsässä varmaan samanlainen valittaja kuin Ashley ja yhtä hyvä kasaamaan telttaa kuin Peter. Nettiäkään ei ole luultavasti saatavilla, niin mitä tekemistä siellä edes olisi...




Kirjoittanut: Joonatan, 20.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.reddit.com
Blair Witch, 2016, Lionsgate, Room 101, Snoot Entertainment, Vertigo Entertainment