Arvostelu: Godzilla x Kong: The New Empire (2024)

GODZILLA X KONG: THE NEW EMPIRE

Ohjaus: Adam Wingard

Pääosissa: Rebecca Hall, Brian Tyree Henry, Dan Stevens, Kaylee Hottle, Alex Ferns, Fala Chen ja Rachel House

Genre: toiminta, scifi, seikkailu

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia

Ikäraja: 12

Vuoden 2014 Godzilla-elokuva oli taloudellinen hitti, joten sen pohjalta päätettiin rakentaa kokonainen jättihirviöistä kertova elokuvauniversumi. Kong: Pääkallosaari (Kong: Skull Island - 2017) menestyi myös hyvin, mutta Godzilla: King of the Monsters (2019) oli pieni pettymys lippuluukuilla, minkä lisäksi se sai aika negatiivisen vastaanoton kriitikoilta. Nimikkohirviöt pistettiin ottamaan toisistaan mittaa leffassa Godzilla vs. Kong (2021), joka oli hitti ja jolle ryhdyttiin välittömästi kaavailemaan jatkoa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2022 ja nyt Godzilla x Kong: The New Empire on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen pitänyt tästä MonsterVersestä todella vaihtelevasti. Hirviöiden omat elokuvat ovat olleet mielestäni aika keskinkertaisia, mutta viihdyin mukavasti Godzilla vs. Kongin parissa. Pidän valtavasti näistä nimikkohirviöistä ja halusin nähdä ne uudestaan samassa elokuvassa. Godzilla x Kong: The New Empiren trailerit eivät kuitenkaan voittaneet minua puolelleen, mutta kävin silti katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä IMAX-näytöksessä.

Kun uusi uhka Ontossa maassa aiheuttaa vaaraa ihmiskunnalle, Kongin ja Godzillan täytyy lyöttäytyä yhteen pysäyttääkseen yhteisen vihollisen.

Jättimäiset titaanit, liskomainen Godzilla ja apinamainen Kong pistävät jälleen paikkoja maan tasalle, mutta tällä kertaa taistellessaan yhteistä vihollista vastaan. Tai no, Godzilla lähinnä kutsutaan paikalle, kun Kong ei enää yksinään riitä. Elokuvan nimi voisikin olla "Kong feat. Godzilla", sillä tämä jättiapina on selvästi klassikkohirviöistä isommassa roolissa. Kongille on kirjoitettu ihan kunnon tarinansa ja lajitovereita kaipaavaa karvatyyppiä käy jopa hieman sääliksi. Kong ei jaksa kuunnella paskankarjuntaa keneltäkään ja apina veteleekin muita jättihirviöitä reilulla kädellä lättyyn. Godzilla taas toistaa läpi leffan samaa kaavaa, missä se taistelee jotain hirviötä puolisen minuutin ajan, käpertyy sitten nukkumaan hetkeksi ja toistaa tätä lopputeksteihin asti. Kuten jo mainokset paljastivat, Godzilla on uusittu pinkkien atomivoimien kera, kun taas Kong saa aseekseen Iron Manin mieleen tuovan rautaisen nyrkkeilyhanskan. Kummallekin annetaan löyhä selitys leffassa, mutta eiköhän todellinen syy ole lelumyyntien kasvattaminen pienesti uusittujen ulkonäköjen kautta.

     Pakolliset ihmishahmotkin on totta kai pidetty mukana. Rebecca Hall, Kaylee Hottle ja Brian Tyree Henry palaavat rooleihinsa Godzilla vs. Kongista Monarch-tutkija Ilene Andrewsina, tämän kuurona adoptiotyttärenä Jiana ja hölösuubloggarina Bernienä. Millie Bobby Brown ja Alexander Skarsgård eivät syystä tai toisesta jatkaneet leffasarjassa, vaan tilalle on otettu Dan Stevensin esittämä vitsiniekka Trapper, joka työskentelee... Kongin hammaslääkärinä? Stevens on ihan kiva lisä, Henry on jälleen hupaisa ja Hall ajaa asiansa. Tälläkin kertaa sympaattinen Hottle vie ihmishahmoista voiton, joskin hänen ja Kongin ystävyyttä olisi voinut olla mukana enemmän.

Legendary-yhtiön MonsterVerse-universumi on mennyt elokuva elokuvalta pöljempään suuntaan. Vuoden 2014 Godzilla-leffa veti homman haudanvakavana, pimeydessä ja savussa synkistellen, jättäen kunnon monsterimähinää kaipaavat nuolemaan näppejään. Valitukset on selvästi kuultu. Jo Godzilla vs. Kong oli värikkäämpi ja humoristisempi ja keskittyi enemmän hirviöiden väliseen turpaanvetoon. Godzilla x Kong: The New Empire vie homman astetta pidemmälle. Jos kaipaat aivan totaalista aivot narikkaan -kamaa, jonka aikana saat kauhoa popcornia suuhusi, voi leffa viihdyttää mukavasti. Jos taas kaipaat leffalta yhtään enempää sisältöä hirviömäiskeen keskellä ja haluaisit, että mukana olisi kunnon ihmishahmoja, kannattaa suosiolla pistää viimevuotinen Godzilla Minus One (ゴジラ-1.0 - 2023) pyörimään.

Kun pelkät hirviöt ovat ruudulla, Godzilla x Kong: The New Empire on pääasiassa kelpo hömppää. Pahisosastolla leffa kaipaisi huomattavasti enemmän mielikuvitusta, eikä häijystä Skar-kuninkaasta lopulta saada luotua kunnon uhkaa. Pidin leffassa erityisesti siitä, että mukana on useita pitkiä pätkiä, joissa nähdään vain hirviöitä ja leffa luottaa, että ilman dialogia katsoja ymmärtää, mitä ne haluavat ja mitkä heidän välinsä ovat toisilleen. Vastapainona taas mukana on katsojia täysin aliarvioiva kohtaus, jossa ihmishahmojen pitää joidenkin ikiaikaisten hieroglyfien kautta selittää titaanihistoriaa. Muutenkin ihmisosasto koituu myös tämän MonsterVerse-leffan kohtaloksi. Pääasiassa ihmisiin keskittyvä ensimmäinen puolisko tuntuukin aika tylsältä pakkopullalta, liian pikaisesti päättyvää lopputaistelua odotellessa.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Adam Wingard, kuten Godzilla vs. Konginkin kohdalla. Wingard yrittää edelleen tasapainotella vakavasti otettavuuden ja täysin kieli poskessa -meiningin välillä, aika kompuroivalla toteutuksella. Ongelmaksi käy Terry Rossion, Simon Barrettin ja Jeremy Slaterin kökkö käsikirjoitus, joka toimii aika ohkaisena raamina hirviöiden välisille yhteenotoille. Kolmikon teksti muuttuu kaiken aikaa älyvapaammaksi, kun hahmot päätyvät yhä syvemmälle Onton maan uumeniin, missä painovoiman lait ja loogisuudet saavat kyytiä. Sentään elokuva näyttää pääasiassa hyvältä. Se on kuvattu kelvollisesti, parit aidot lavasteet ovat ihan menevät ja asut oivat. Melkeinpä tärkeintä on tietty, että itse Godzilla ja Kong näyttävät hienoilta. Jotkut muista hirviöistä ja osa taustoista huokuu digitaalisuutta, mutta pääasiassa leffa on visuaalisesti toimiva. Ääniefektit rymistelevät koko rahan edestä, mutta Tom Holkenborgin ja Antonio Di Iorion säveltämät musiikit ovat aika epätasaista kamaa. Mukaan mahtuu niin mahtipontista pauhua kuin kasarisyntikkaa, eivätkä kaksikon musiikilliset maailmat istu samaan leffaan juuri lainkaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.3.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Godzilla x Kong: The New Empire, 2024, Warner Bros., Legendary Entertainment, Screen Queensland

Arvostelu: Godzilla vs. Kong (2021)

GODZILLA VS. KONG

Ohjaus: Adam Wingard

Pääosissa: Millie Bobby Brown, Rebecca Hall, Kaylee Hottle, Alexander Skarsgård, Brian Tyree Henry, Julian Dennison, Demián Bichir, Shun Oguri, Eiza González, Lance Reddick ja Kyle Chandler

Genre: toiminta, fantasia, scifi

Kesto: 1 tunti 53 minuuttia

Ikäraja: 12

Japanilaisen hirviökauhuelokuva Godzillan (ゴジラ - 1954) amerikkalaisversio Godzilla (2014) oli menestys, jolle päätettiin tehdä jatkoa. Kuitenkin ennen kuin Godzilla: King of the Monsters (2019) sai ensi-iltansa, sarjaan päätettiin yhdistää toinen legendaarinen elokuvahirviö, vuonna 1933 ensiesiintymisensä tehnyt King Kong. Kong: Pääkallosaari (Kong: Skull Island - 2017) oli myös hitti, mutta Godzilla: King of the Monsters jäi taloudelliseksi pettymykseksi. Se ei kuitenkaan estänyt tekijöitä huipentamasta aloittamaansa ideaa ja pistää nämä kaksi monsteri-ikonia taistelemaan toisiaan vastaan. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2018 ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä marraskuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia julkaisua on siirretty. Maaliskuussa 2021 Godzilla vs. Kong päätettiin vihdoin julkaista maailmalla niissä maissa, joissa elokuvateatterit ovat auki ja nopeasti filmi nousi pandemia-ajan menestyneimmäksi elokuvaksi. Valitettavasti Suomi ei kuulunut näiden onnekkaiden maiden joukkoon maalis-, eikä huhtikuussa, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että elokuva on ihan oikeasti tulossa katsottavaksi myös meille. Itselleni sarjan kolme aiempaa hirviörymistelyä olivat kaikki enemmän tai vähemmän pettymyksiä, joten odotukseni eivät olleet korkeat, kun tekijät ilmoittivat Godzilla vs. Kongista. Elokuvan traileri oli kuitenkin yllättävän mainio ja sai minut innolla odottamaan leffan näkemistä. Odotus tuntuikin todella pitkältä, kunnes tänä tiistaiaamuna kävin jopa hieman epäuskoisena vihdoin ja viimein katsomassa Godzilla vs. Kongin sen lehdistönäytöksessä.

Kun suojelijaksi luultu Godzilla yllättäen hyökkää ihmisten kimppuun, ihmiskunnan ainoa toivo titaanin pysäyttämiseksi on Kong.

Godzilla: King of the Monsters -elokuvasta tutut hahmot Madison (Millie Bobby Brown) ja hänen isänsä Mark (Kyle Chandler) tekevät paluun ja saavat kaverikseen uusia ihmishahmoja. Alexander Skarsgård esittää Nathania, joka tutkii sarjan aiemmissa osissa esiteltyä teoriaa maanalaisista valtavista luolastoista, joissa titaanit elelevät. Rebecca Hall näyttelee Ileneä, joka tutkii Kongia Pääkallosaarella. Brian Tyree Henry esittää salaliittoteorioita viljelevää Bernietä, kun taas Julian Dennison nähdään Madisonin kaverina Joshina. Demián Bichir näyttelee Apex Cybernetics -yhtiön johtajaa Walter Simmonsia, Eiza González tämän tytärtä Maiaa ja Shun Oguri edellisistä Godzilla-leffoista tutun Ishiro Serizawan (Ken Watanabe) poikaa Reniä. Siinä, missä aiemmissa MonsterVerse-elokuvissa yksiulotteisen tylsät ja kehnot, mutta silti liikaa ruutuaikaa saavat ihmishahmot koituivat leffojen ongelmaksi, Godzilla vs. Kongissa osataan hyvin tasapainottaa hirviöiden ja ihmisten osuudet. Paria poikkeusta lukuunottamatta ihmishahmot toimivat yllättävänkin kelvollisesti. Erityisesti Brian Tyree Henry toimii hilpeänä koomisena sivuhahmona. Ihmishahmoista ehdottomasti paras on kuitenkin Pääkallosaarella syntynyt kuuro Jia-tyttö (Kaylee Hottle), joka on muodostanut ystävyyden Kongin kanssa. Jia on äärimmäisen sympaattinen ja Hottle on erinomainen roolissaan. Jian ja Kongin yhteys luo filmiin sydäntä, mikä on puuttunut täysin aiemmista MonsterVersen rainoista.

Mutta tuskin kukaan lähtee katsomaan Godzilla vs. Kong -nimistä elokuvaa ihmishahmojen takia, vaan juurikin näiden legendaaristen monstereiden vuoksi. Ja ai että, sillä saralla leffa kyllä todella tarjoaa! Erityisesti Kong on mukana kaiken aikaa ja suuresta gorillasta tehdään sankaria samalla, kun atomihenkäystään hönkivästä Godzillasta maalaillaan tällä kertaa vihollista ihmiskunnalle. Kun nämä kaksi ikonista titaania pistetään vihdoin vastakkain, on hirviöiden turpaanveto kaiken odotuksen arvoista. Rakennukset ja laivasto saavat toden teolla kyytiä, kun Godzilla ja Kong ottavat yhteen maalla ja merellä. Leffa ei säästele iskuissaan ja tarjoaa juurikin sitä, mistä katsoja on maksanut. Elokuva on totaalisen rehtiä, ison luokan popcorn-viihdettä ja yllättävänkin onnistunutta sellaista. Aiemmin pienen luokan filmejä tehnyt ohjaaja Adam Wingard selvästi tietää, mitä tekee ja Godzilla vs. Kong onkin kirkkaasti tämän Monsterversen paras elokuva.

Toki leffaan mahtuu tietyt vikansa, liittyen esimerkiksi hölmöihin scifijuttuihin, mitkä pitää katsoa sormien läpi, jotta pysyy menossa mukana. Itse en kokenut siihen vaikeuksia, sillä filmi on niin pirun viihdyttävä alusta loppuun. Kyseessä on sarjan lyhyin elokuva kestoltaan ja ihan hyvä niin, sillä tiiviinä pakettina ei aika ehdi käydä pitkäksi. Sarjan aiemmista osista löytyi jokaisesta omat ongelmansa, kuten nimikkohahmon jääminen tylsien sivumörköjen varjoon ja itse leffan ollessa pitkäveteinen ja ankean harmaa (Godzilla), hyvien näyttelijöiden tuhlatessa aikaansa keskinkertaisessa seikkailuleffassa (Kong: Pääkallosaari) ja potentiaalisten taistelujen peittyessä milloin savuun, myrskyyn ja muuten vain pimeyteen, samalla kun huonot ihmishahmot ärsyttävät (Godzilla: King of the Monsters). Ne leffat tuntuivatkin lähinnä pelkiltä harjoituksilta ja tämä on se kunnon ottelu. Niillä leffoilla testattiin, mikä toimii ja mikä ei, jotta Godzilla vs. Kong sisältäisi juurikin ne oikeat ainekset.

Tässä ei peitetä titaanien turpaanvetoa pimeydellä, sumulla ja sateella, vaan monsterit mättävät toisiaan pataan pääasiassa täysin näkyvissä ja päivänvalossa. Yölläkin on toimintaa, mutta Godzillan ja Kongin öinen yhteenotto Hong Kongissa on todella upeaa katseltavaa, kaupungin rakennusten valaistessa hirviöt neonvaloin. Kaikin puolin leffa on äärimmäisen komeaa seurattavaa. Hirviöt on toteutettu huikein tietokonetehostein. Kong ja erityisesti Godzilla näyttävät upeilta, enkä voinut olla hymyilemättä innokkaasti joka kerta, kun olennot kohtasivat toisensa. Erityisen veikeää on, kuinka kekseliäitä kuvakulmia ja kamera-ajoja taisteluihin keksitään. Virtuaalikameraa on aseteltu monipuolisin tavoin ja niin katutasolta kuin talojen sisältä kuvatut otokset, sekä Kongin nyrkkien mukana päin Godzillan näköä tumahtavat kuvat ovat hienoja. Ympärillä tuhoutuvat rakennukset ovat myös vaikuttavasti toteutetut. Kaikin puolin elokuvan tehostetiimi ansaitsee aplodit näyttävästä työstään.

Eric Pearsonin ja Max Borensteinin käsikirjoituksesta löytyy toki heikkoutensa paikoitellen kiusallisen kehnosta dialogista hetkiin, joissa hahmojen ongelmia ratkotaan kohtausten ulkopuolella, jotta ei tarvitse selittää katsojalle, miten jokin tietty asiaa saatiin hoidettua. Tarvitaankin näitä ikonisimpia leffamörököllejä ymmärtävä ja rakastava tekijä, jotta kaksikon tekstistä saa aikaiseksi päräyttävän elokuvaelämyksen ja sen Wingard tosiaan tekee. Sen lisäksi, että leffa näyttää todella hyvältä, se myös kuulostaa erittäin voimakkaalta. Tom Holkenborgin säveltämät musiikit jytisevät lujaa, paisuen eeppisiin mittoihin aina Godzillan ja Kongin tappelujen aikana. Äänimaailma pauhaa myös kovalla ja kun nämä monsterit karjuvat raivokkaasti toisiaan päin, ihoni nousi ihan kananlihalle.

Yhteenveto: Godzilla vs. Kong on mitä mainiointa popcornviihdettä, joka tarjoaa mahtipontisia monsteritaistoja koko rahan edestä. Leffasta löytyy käsikirjoituksellisia vikoja ja pari kehnompaa ihmishahmoa, mutta suurimmaksi osaksi viat pystyy katsomaan edes osittain sormien läpi, kun meno on näin innostavaa ja komeaa. Godzillan ja Kongin taistelut todella ovat odotuksen arvoisia ja ne on loihdittu huikein tietokonetehostein. Efektitiimi tarjoaa ällistyttävän hienoa kuvastoa, kahden legendaarisen titaanin vetäessä toisiaan turpaan kirkkaassa päivänvalossa ja tyylikkäiden neonvärien loisteessa. Myös äänimaailma jytisee upeasti tehosteiden ja Tom Holkenborgin säveltämien eeppisten musiikkien voimalla. Filmi onnistuu tasapainottamaan mukaan ihmisten juonikuvioita sujuvammin kuin Monsterversen aiemmat tuotokset ja muutenkin leffa on ylivoimaisesti uuden sarjansa paras elokuva. Edellisten leffojen ongelmista on otettu opiksi ja Godzilla vs. Kong on erittäin viihdyttävä hirviöleffa, jonka ainakin itse haluan nähdä mahdollisimman pian uudestaan. Tämä elokuva todella on tehty teattereihin, eivätkä edes isot 4K-televisiot tee lopulta oikeutta filmin näyttävyydelle. Jos siis saatte mahdollisuuden nähdä Godzilla vs. Kongin mahdollisimman isolta valkokankaalta kunnon äänijärjestelmän kera, suosittelen tarttumaan siihen!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.5.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Godzilla vs. Kong, 2021, Warner Bros., Legendary Entertainment

Arvostelu: Blair Witch (2016)

BLAIR WITCH (2016)

Ohjaus: Adam Wingard
Pääosissa: James Allen McCune, Callie Hernandez, Brandon Scott, Corbin Reid, Wes Robinson ja Valorie Curry
Genre: kauhu, found footage
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Ikäraja: 16

The Blair Witch Project (1999) on kehuttu kauhuelokuva, joka toi uusia tuulahduksia genreensä. Siitä alkoi mm. ärsyttävän "found footage" -kameratyöskentelyn laaja käyttö kauhuelokuvissa. Elokuvaa markkinoitiin aikoinaan erittäin hienosti, sillä monet uskoivat, että elokuvan tapahtumat olivat totta, kun he menivät katsomaan elokuvan. Näyttelijät esiintyivät omilla nimillään ja homma meni niin pitkälle, että päähenkilön perhe sai kuulla osanottoja, kun monet tosissaan luulivat, että elokuvan nuoret ovat kadonneet metsään. Loppujen lopuksi elokuva tosiaan nousi hyvään maineeseen, joten tietty sille täytyi tehdä jatkoa. Itse en ole nähnyt The Blair Witch Projectia, enkä sen jatko-osaa Book of Shadows: Blair Witch 2 (2000), joten en ajatellut meneväni katsomaan uutta Blair Witchia, kun kuulin, että sellainen oli tulossa. Toisin kävikin ja yhtäkkiä huomasin olevani elokuvateatterissa, odottamassa elokuvan alkua. Tämän kohdalla ihmiset sentään tiesivät, että kyseessä on vain elokuva. Nykyään ei samanlaisia tempauksia voida yhtä hyvin tehdä, kun kaiken maailman sosiaaliset mediat sun muut on keksitty.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa The Blair Witch Project!

James uskoo vihdoin tietävänsä, minne hänen siskonsa Heather katosi vuosia sitten ja lähtee viiden nuoren kanssa etsimään häntä Blairin metsästä. Ei kovin hyvä idea...

Elokuvan pääosassa on The Blair Witch Projectin päähenkilön pikkuveli James, jota esittää James Allen McCune. James on mystisesti päätynyt vasta yli kymmenen vuoden jälkeen tutkimaan kadonneen siskonsa tapausta internetin ihmeellisestä maailmasta ja uskoo samantien, että hänen siskonsa olisi yhä elossa, kun näkee lyhyen videopätkän YouTubessa. Välillä James on jopa oudonkin rohkea hahmo ja ainoa mihin katsojana hänestä saa kiinni, on hänen halunsa löytää Heather. Muuten hahmo on todella ontto, eikä McCunen suorituskaan ole kovin kummoinen. Tarpeeksi kivasti hän kuitenkin toimii roolissaan.
     Jamesin hyvä ystävä Lisa (Callie Hernandez) tekee jotain dokumenttiprojektia koskien Blairin tapausta, joten hän haluaa tietysti lähteä mukaan etsintäretkelle. Callien suoritus on selkeästi vahvempi, jolloin Lisa nousee elokuvan aikana paljon mielenkiintoisemmaksi hahmoksi. Hän myös saa yhä vain enemmän ruutuaikaa.
     Jostain kumman syystä eräjormailemaan lähtevät myös Jamesin ja Lisan kaverit Peter (Brandon Scott) ja Ashley (Corbin Reid). Peter oli alkupuolella suosikkini porukasta ja hän tuntuu toimivan jokseenkin juuri siten, miten normaalit ihmiset toimisivat kyseisissä tilanteissa. Ashley ei tunnu kuuluvan porukkaan mukaan ollenkaan ja on selkeästi liian kaupunki-ihminen, jotta viihtyisi patikointireissulla luonnon keskellä. Hahmo lähinnä valittaa ja hänen jalkansa haavoittuu jo elokuvan alkupuolella, eli kovin paljoa Ashley ei tee.
     Mukaan tulevat myös Lane (Wes Robinson) ja Talia (Valorie Curry), jotka löysivät Heatherin kuvaaman nauhan metsästä ja haluavat tutkia, onko noidan legenda totta. Hahmoilla ei ole täysin kiltit ajatukset mielessään, kun he lähtevät nelikon mukaan, mikä oli ihan kiva lisäys tarinaan. Lanen hahmo menee tosin valitettavasti jossain kohtaa pahasti yli ja hän alkaa lähinnä ärsyttämään.

Alussa nähdään lyhyt pätkä, joka on mitä luultavimmin otettu suoraan The Blair Witch Projectin lopusta. Heather juoksee paniikissa talon portaat ylös ja päätyy huoneeseen, johon joku yrittää tunkeutua. Tämän pätkän perusteella James päättää lähteä Blairin metsään ja hänen kaverinsa lähtevät mukaan, kuten myös Lane ja Talia. Alkupuoli on lähinnä höpötystä noidan legendasta ja kameroiden testailua. Säikyttelyjä joutuu odottamaan valitettavan kauan... niinkin kauan, että alkoi jopa haukotuttaa. Nuoret pyörivät hetken metsässä ja vihdoin kun teltat on pystytetty ja nukkumaan on käyty, alkaa tapahtua. Metsästä kuuluu outoja ääniä ja aamulla telttojen ylle on ilmestynyt mystisiä puu-ukkoja. Toisen päivän aikana tuli huokailtua pariin otteeseen ja teki mieli katsoa kelloa, sillä elokuvan mainokset olivat pelottavampia kuin kaksi kolmasosaa, mitä itse elokuvasta oli ehtinyt kulua. Sitten päästään toiseen yöhön ja siinä kohtaa alkaakin tapahtua kunnolla.

Jos elokuva olisi kokonaan samanlainen kuin viimeiset puoli tuntia, niin kyseessä olisi kauhuelokuvaksi jokseenkin timanttinen teos. Kun ensimmäinen tunti saa katsojan tylsistymään, niin loppu taas pitää katsojan naulittuna penkkiin, sillä tunnelma muuttuu kaiken aikaa uhkaavammaksi. Aiemmin elokuvan kauhu on pohjautunut koviin ääniin ja äkillisiin asioihin ruudulla, mutta lopussa tekijät ovat löytäneet paljon enemmän tarjottavaa. Klaustrofobiaa on hyödynnetty oivallisesti, yhden hahmon ryömiessä ahtaassa mutatunnelissa. Pimeys ahdistaa katsojaa ja kun päästään talon sisälle, niin sokkelomaiset käytävät alkavat inhottaa katsojaa, sillä ei enää tiedä, mitä kautta pääsisi ulos. Sydän hakkaa välillä tuntuvasti rinnassa ja useaan otteeseen pääsee säikähtämään oikein kunnolla. Heikoin asia lopussa on itse noidan paljastuminen. Todella kömpelösti tehty digiukko, joka päästelee outoja ääniä ja murisee, ei kovin paljoa säikäytä. Onneksi noita ei kuitenkaan kovin montaa kertaa esiinny ruudulla. Puolessa välissä elokuvaa äänet metsässä kuulostavat siltä kuin siellä liikkuisi jokin todella iso. Hetken aikaa jo mietin, että olisiko noita todellisuudessa jokin tolkuttoman kokoinen puu-ukko, joita telttojen ympärille ilmestyy. Loppuratkaisu on hieman ennalta-arvattava, mutta mikäs siinä, sillä se toimii.

Kuten alkuperäinen The Blair Witch Project, niin myös tämä on kuvattu "found footage" -meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, että hahmot itse kuvaavat elokuvan. Joskus kikka toimii ja joskus taas miettii, että miksi hahmot edes haluavat kuvata kaiken? Tässä elokuvassa kikka välillä toimii, mutta eniten vain ihmettelee, miksi jokainen hahmo haluaa kuvata? Ihan kivasti ovat kamerat varmaan tuntuneet lompakoissa, sillä matkaan lähtee järjestelmäkameroiden lisäksi lennokkikamera, web-kamera, sekä korvaan kiinnitettävät pienet kamerat. Korviin kiinnitettävät antavat hahmojen käyttää käsiään vapaasti, jolloin katsoja ei vain ihmettele, miksei hahmo heitä kameraa jorpakkoon, kun pitää juosta? Muutamassa kohdassa hahmot katsovat suoraan kameraan, kun heidän olisi selkeästi tarkoitus katsoa vastanäyttelijäänsä silmiin, mikä itseäni häiritsi. Noh, ainakin kuvakulmia on useita, sillä jokainen tosiaan kuvaa jotain. Leikkauksia on paikoitellen liikaa, kun kaikki hahmot ovat samassa tilassa, mutta loppupuolella leikkaus on rauhallisempaa. Itseäni häiritsivät hieman liikaakin digikamerakuvaan nopeasti välähtävät vihreät palkit ja kuvan säröily, mikä toimisi paremmin, jos kyseessä olisi oikeasti filmille kuvattu juttu.

Elokuvan on ohjannut Adam Wingard, joka on ohjannut aiemmin mm. kauhuelokuvat You're Next (2011) ja V/H/S (2012), joten genre ei selkeästi ole uusi tuttavuus hänelle. Lopusta huomaa, että kyllä Wingard osaa, kun vain viittii, mutta on harmi, ettei alusta voi sanoa samaa. Elokuvan äänitehosteet on paikoitellen mietitty tarkkaan, mutta monet äänet kuulostavat lähinnä risujen katkeamisilta. Musiikkia ei ole paljoa käytetty. Alkupuolella on lyhyt kohtaus klubilla, jossa bilemusiikki pauhaa, mutta kohtaus on aika turha ja sen olisi voinut leikata kokonaan pois. Hieman ihmetyttää, että kun Blair Witchin budjetti on noin neljä miljoonaa ja yhdeksänsataa neljäkymmentätuhatta dollaria isompi kuin alkuperäisen elokuvan, niin mihin kaikki tuo raha on tuhlattu? Vai onko tällaistenkin elokuvien teko niin paljon kalliimpaa nykyään?

Yhteenveto: Blair Witch olisi paljon parempi, jos se olisi kokonaisuutena sellainen kuin elokuvan viimeiset puoli tuntia. Ne nimittäin jännittävät ja säikäyttävät, sekä välillä myös ällöttävät. Valitettavasti hahmot, eivätkä edes niiden näyttelijät erityisemmin vakuuta ja itse noita näyttää aika hölmöltä. Paikoitellen "found footage" -tyyli toimii ja välillä se vain ärsyttää. Kohdissa, joissa hahmot juoksevat, kamerat heiluvat niin paljon, että on vaikea saada kunnon käsitystä, mitä ruudulla edes tapahtuu. Tyylin olisi tarkoitus saada katsoja kokemaan olonsa niin kuin olisi mukana elokuvassa, mutta huonosti toteutettuna kikka työntää katsojan kauemmas. Jos alkuperäinen The Blair Witch Project toimi, niin käykää vilkaisemassa. Jos kaipaatte kauhua ja säikäyttelyjä elämäänne, niin katsokaa toki, mutta varoitan, ettei ensimmäiseen tuntiin oikeastaan tapahdu mitään. Tällaisenaan kyseessä on ihan kiva, mutta hieman heikomman puolelle kallistuva elokuva, jota ei välttämättä muista enää ensi vuonna. Toisaalta se herätti suuremman kiinnostuksen nähdä alkuperäinen elokuva, eli jotain se onnistui saavuttamaan. Kovin suurta tarvetta telttailemaan en koe tällä hetkellä. Olen niin kaupunki-ihminen, että olisin metsässä varmaan samanlainen valittaja kuin Ashley ja yhtä hyvä kasaamaan telttaa kuin Peter. Nettiäkään ei ole luultavasti saatavilla, niin mitä tekemistä siellä edes olisi...

Kirjoittanut: Joonatan, 20.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.reddit.com
Blair Witch, 2016, Lionsgate, Room 101, Snoot Entertainment, Vertigo Entertainment