The Boys, kausi 5 (2026) - sarja-arvostelu

THE BOYS - KAUSI 5

Luoja: Eric Kripke

Näyttelijät: Karl Urban, Jack Quaid, Antony Starr, Erin Moriarty, Tomer Capone, Laz Alonso, Karen Fukuhara, Chace Crawford, Colby Minifie, Susan Heyward, Valorie Curry, Jensen Ackles, Daveed Diggs, Nathan Mitchell, Cameron Crovetti, Ely Henry, Giancarlo Esposito, Jessie T. Usher, John Noble, Derek Johns, Maitreyi Ramakrishnan, Zach McGowan, Jaz Sinclair, London Thor, Lizze Broadway, Jared Padalecki, Misha Collins, Seth Rogen, Kumail Nanjiani, Will Forte, Christopher Mintz-Plasse, Craig Robinson, Elisabeth Shue, Mason Dye, P. J. Byrne, Paul Reiser, Aya Cash, Andrew Iles, Frances Turner, Jim Beaver, Jeffrey Dean Morgan ja Samuel L. Jackson

Genre: toiminta, scifi, komedia

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 1 tunti 1 minuuttia - 1 tunti 8 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 33 minuuttia

Ikäraja: 18

Garth Ennisin ja Darick Robertsonin sarjakuviin (2006-2012) perustuva televisiosarja The Boys nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Amazon Prime Videossa kesällä 2019. Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää, joskin tekijät ilmoittivat, että seuraava kausi veisi tarinan päätökseen. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2024 ja nyt The Boysin viides ja samalla viimeinen tuotantokausi on julkaistu Prime Videossa. Itse olen pitänyt todella paljon The Boysista ja olen odottanut innolla sarjan päätöskautta. Katsoinkin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Billy Butcher, Annie ja Kimiko yrittävät pelastaa Hughien, Frenchien ja Mother's Milkin vankileiriltä ja pysäyttää sitten lopullisesti jumaluutta tavoittelevan Homelanderin.

The Boysin tutut hahmot palaavat vielä mahdollisesti viimeisen kerran, viemään pitkän konfliktinsa päätökseen. Yhdeltä puolelta löytyvät sekopäisen Billy Butcherin (Karl Urban) johtamat Pojat, joihin kuuluvat Hughie (Jack Quaid), Frenchie (Tomer Capone), Mother's Milk (Laz Alonso), sekä supervoimaiset Annie (Erin Moriarty) ja Kimiko (Karen Fukuhara). Vastapuolella taas ovat julma Homelander (Antony Starr), kaloista vähän turhankin paljon tykkäävä Deep (Chace Crawford), uusi Black Noir (Nathan Mitchell), varapresidentti Ashley (Colby Minifie), Sister Sage (Susan Heyward), Firecracker (Valorie Curry), jäistä jälleen herätetty Soldier Boy (Jensen Ackles), sekä uutena hahmona esiteltävä Oh Father (Daveed Diggs), joka yrittää levittää sanomaa Homelanderista Amerikan uutena vapahtajana. Nopea A-Train (Jessie T. Usher) sen sijaan pohtii, kummalle puolelle asettuisi viimeisen taistelun koettaessa. Hahmot ovat edelleen erittäin mainioita erilaisine vahvuuksineen, heikkouksineen ja ennen kaikkea omituisuuksineen ja näyttelijäkaarti suoriutuu loppuun asti vakuuttavasti rooleistaan. Urban uhkuu karismaa Butcherina, jonka kohtausten aikana englantia äidinkielenäänkin puhuvat tuppaavat pistämään tekstitykset päälle, kun taas Antony Starr sementoi Homelanderin aseman yhtenä televisiohistorian parhaista pahiksista. Starr on jälleen hyytävä häikäilemättömänä Homelanderina ja saa katsojan niskavillit pystyyn joka kerta saapuessaan kohtaukseen. On huutava vääryys, jos Starr ei tälläkään kertaa saa edes ehdokkuutta parhaasta miessivuosasta Emmy-gaalassa.

Ja niin seitsemän vuoden jälkeen The Boys on saanut päätöksensä ja kuten lähes poikkeuksetta finaalikausien kanssa käy, myös tämä huipennus jakaa taatusti katsojien mielipiteitä kahtia. Osa tulee pitämään viidettä tuotantokautta tyydyttävänä päätöksenä, kun taas toiset tulevat haukkumaan sen maanrakoon. Kun vuosien saatossa itse kullekin on herännyt omat mielikuvansa siitä, miten sarjan toivoisi loppuvan, ei kaikkia voi mitenkään miellyttää. Itse pidin vitoskautta epätasaisena päätöksenä, mutta kyllä se mielestäni jäi silti plussan puolelle.

Asioita, joista en juuri piitannut finaalikaudella tai jotka mielestäni kaipasivat viilausta, olivat esimerkiksi turhan monen jakson haahuilu V1-aineen perässä, jonka avulla Homelander voisi saavuttaa tavoittelemansa kuolemattomuuden, mutta jolla ei loppujen lopuksi tunnukaan olevaan juuri vaikutusta tapahtumiin, sekä päälleliimattu Supernatural-sarjan (2005-2020) fanien kosiskelu. The Boysin aiemmilla kausilla nämä Supernatural-näyttelijöiden roolitukset tuntuivat luontevilta, mutta tässä Jensen Acklesin, Jared Padaleckin ja Misha Collinsin jälleennäkeminen on hieman kiusallinen kaikessa irrallisuudessaan. Soldier Boy tunnuttiin tuovan takaisin vain tätä hetkeä varten, sillä muuten kausi ei oikein tiedä, mitä tehdä hahmon kanssa. Myös vastikään lopetustuomion saaneen Gen V -lisäosasarjan (2023-2025) hahmoille ei tunnu löytyvän kunnon tarkoitusta, vaikka heidän oman sarjansa kakkoskausi petasikin heistä tärkeitä pelinappuloita taistossa Homelanderia vastaan. Lisäksi vaikka toisaalta pidin sarjan viimeisestä jaksosta, niin on vaivaannuttavan selvää, että kuvauksissa saivat olla paikalla vain ne tärkeimmät näyttelijät, jotta spoilerit loppuratkaisuista eivät varmasti vuotaisi internetiin. Isoja taisteluja kaipaaville voi tulla aikamoisena pettymyksenä, kuinka pienimuotoisesti asiat lopussa ratkotaan.

Mutta sitten taas pidin paljon tuttujen hahmojen mahtavista dynamiikoista, jälleen varsin sekopäisestä menosta, sekä nyky-Amerikan napakasta satiirista. Luvassa on paljon hauskoja juttuja, joista monet syntyvät nasevasta dialogista tai täysin absurdeista hetkistä. Itse purskahdin nauruun, kun mukaan on jopa saatu parodia siitä Nicole Kidmanin "We come to this place for magic" -elokuvateatterimainoksesta. Huumorin vastapainona on myös tehokasta jännitettä ja panokset ovatkin onnistuneen korkealla läpi kauden. Tunnelmaa vain tiivistetään sillä, että heti kauden avausjaksosta käy selväksi, että kukaan ei ole turvassa. Kahdeksan tunnin mittaista jaksoa vievät taas hyvin mukanaan ja vaikkei The Boys lopukaan sellaiseen napakymppiin, millaisena sarja alkoi, olen silti tyytyväinen tähän viiden kauden pakettiin, joka tuntui käynnistyessään onnistuneen raikkaalta tuulahdukselta hitusen ummehtuneessa supersankarigenressä. Täysin kokonaanhan The Boys ei kuitenkaan lopu, vaan työn alla on parhaillaan Soldier Boysta ja Vought-firman perustamisesta 1950-luvulla kertova Vought Rising -sarja, jonka olisi tarkoitus käynnistyä ensi vuonna.

Teknisesti The Boysin taso pysyy ennallaan. Finaalikausi on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus mainiota ja maskeeraukset ovat taas kerran erittäin raa'at. Tietokonetehosteet eivät kuitenkaan vieläkään huimaa päätä ja olisin odottanut ja toivonut, että viimeistä kautta varten Amazon olisi löysentänyt kukkaronyörejä reippaasti lisää. Äänimaailma sen sijaan on hyvin rakennettu ja Christopher Lennertzin ja Matt Bowenin säveltämät musiikit tunnelmoivat oivallisesti taustalla loppuun saakka.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Boys, Yhdysvallat, 2019-2026, Amazon Studios, Original Film, Sony Pictures Television, Point Grey Pictures

Arvostelu: Guy Ritchie's The Covenant (2023)

GUY RITCHIE'S THE COVENANT

Ohjaus: Guy Ritchie

Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Dar Salim, Sean Sagar, Jason Wong, Rhys Yates, Christian Ochoa Lavernia, Bobby Schofield, Jonny Lee Miller, Alexander Ludwig, Emily Beecham ja Antony Starr

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia

Ikäraja: 16

Guy Ritchie's The Covenant on Guy Ritchien ohjaama toimintaelokuva. Ritchie ryhtyi 2020-luvun alussa työstämään Afganistanin sotaan sijoittuvaa elokuvaa, joka kulki aluksi nimellä "The Interpreter". Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2022 ja loppuvuodesta nimi vaihtui "The Covenantiksi". Elokuvan pelättiin kuitenkin sekoittuvan nimensä takia Renny Harlinin The Covenant -leffan (2006) kanssa ja niinpä filmi päätettiin lopulta julkaista nimellä Guy Ritchie's The Covenant. Yhdysvalloissa elokuva saapui teattereihin viime keväänä ja Suomessa se julkaistiin suoraan Amazonin Prime Video -suoratoistopalvelun kautta myöhemmin kesällä. Minua kiinnostaa aina, kun Ritchie julkaisee uuden elokuvan ja harmittelin, ettei leffaa julkaistu Suomen teattereissa. Kun Guy Ritchie's The Covenant saapui vihdoin Prime Videoon, katsoin sen eräänä viikonloppuna.

Maaliskuussa 2018 Afganistanissa ylikersantti John Kinley suorittaa viimeistä komennustaan. Kun erään tehtävän aikana hänen tiiminsä kimppuun hyökätään, vain Kinley ja afgaanitulkki Ahmed jäävät henkiin ja alkaa kiivas selviytymistaistelu takaisin amerikkalaisten tukikohtaan.

Jake Gyllenhaal näyttelee ylikersantti John Kinleytä, joka on palvellut Yhdysvaltojen armeijan leivissä Afganistanissa jo yli vuosikymmenen. Kinleyllä on jäljellä enää viimeisen komennuksen loppusuora, mutta pääsy takaisin kotiin vaimon (Emily Beechum) luokse muodostuu todelliseksi kamppailuksi, kun Kinleyn tiimi, Jizzy (Sean Sagar), J. J. (Jason Wong), Tom Cat (Rhys Yates), Chow Chow (Christian Ochoa Lavernia) ja Kersher (Bobby Schofield) joutuvat talibanien hyökkäyksen kohteeksi kilometrien päässä tukikohdasta. Gyllenhaal on odotetusti hyvässä vedossa pääroolissa ylikersanttina, joka todella vaikuttaa siltä, että hän on ehtinyt palvelusvuosiensa aikana näkemään paljon. Gyllenhaal vakuuttaa myös toimintakohtauksissa.

     Dar Salim taas esittää Ahmedia, afgaanimiestä, jonka Kinleyn joukko pestaa tulkikseen tehtävänsä ajaksi ja josta muodostuu Kinleyn ainoa apu yrityksessä palata takaisin turvaan. Salim on myös mainio valinta rooliinsa, päästessään yhdessä kohtaa jopa varastamaan valokeilan pidemmäksi aikaa Gyllenhaalilta. Kinleyn ja Ahmedin välille muodostuva toveruus on yksi filmin voimavaroista ja Gyllenhaalin ja Salimin kemiat kohtaavat hyvin. Myös sivunäyttelijät suoriutuvat kelvollisesti osistaan ja aiemmin mainittujen lisäksi elokuvassa käyvät kääntymässä myös Viikingit-sarjasta (Vikings - 2013-2020) tuttu Alexander Ludwig ja The Boys -sarjasta (2019-) tuttu Antony Starr.

Vaikka Guy Ritchie's The Covenant sijoittuukin todelliseen sotaan, ei se perustu suoraan mihinkään tositapahtumaan, vaan Kinleyn ja Ahmedin selviytymistaistelu on puhtaasti fiktiivinen kertomus. Se kuitenkin pohjaa osittain totuuteen, sillä monet afgaanit ryhtyivät auttamaan amerikkalaisia siinä toivossa, että saisivat siten viisumin ja pois maasta, pakoon talibaneja. Tämä lupaus jäi Yhdysvaltojen osalta useampaan otteeseen pitämättä ja maan vedettyä sotilaansa Afganistanista, useat paikalliset jäivät vailla turvaa, leimattuina maanpettureiksi talibanien silmissä. Näistä lähtökohdista on rakennettu kiinnostava ja erittäin mainio toimintaelokuva, joka pitää tehokkaasti mukanaan läpi kahden tunnin kestonsa.

Elokuva rakentaa alkupäässään hyvin pääkaksikkoaan, sekä pientä konfliktia heidän ympärilleen, sillä Kinley ei täysin luota Ahmediin. Kun heidän operaationsa epäonnistuu ja kaksikko lähtee yrittämään uskaliasta pakoa takaisin amerikkalaistukikohtaan, miesten on pakko luottaa toisiinsa onnistuakseen. Leffa työstääkin heidän välejään onnistuneesti, samalla kun tunnelma tiivistyy ja meno käy kaiken aikaa jännittävämmäksi. Toimintakohtaukset ovat napakoita ja paikoin jopa brutaaleja. Melkeinpä parasta antia ovat pienet hetket, joiden aikana vastapuolten edustajat pohtivat jännittäen, kuinka toimisivat kohdatessaan. Voisiko hahmojen väliltä löytyä potentiaalia liittoon, vai onko toinen parempi ampua ennen kuin tämä mahdollisesti ampuu sinut? Elokuvan toinen puolisko ei ole ihan yhtä vahva ja vangitseva kuin ensimmäinen, mutta filmi vie silti kertomuksensa toimivasti, joskin ihan lopussa turhan helposti päätökseensä.

Ottaen huomioon, että elokuva on suorastaan nimetty "Guy Ritchien The Covenantiksi", elokuva tuntuu yllättävän vähän Guy Ritchien leffalta. Veijarimaisesta tyylistään ja aina sanavalmiista hahmoistaan tunnettu Ritchie pysyy todella maltillisena läpi elokuvan ja miehen kädenjälki näkyy oikeastaan vain, kun joitain armeijan termistöjä selitetään pikaisesti ruudulla näkyvin tekstein. Epäritchiemäisyys ei kuitenkaan ole automaattisesti huono asia Ritchien elokuvassa, vaan ohjaaja osoittaa osaavansa muutakin kuin tutut maneerinsa. Eipä hänen tavanomainen pilke silmäkulmassa -tekotapansa edes sopisi näin vakavaan aiheeseen. Elokuva on todella tyylikkäästi kuvattu ja Afganistanin virkaa toimittavan Espanjan upeita maisemia tapittaa enemmän kuin mielellään. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraukset paikoin rujon veriset. Rust-elokuvan kuvauksissa tapahtuneen ampumaonnettomuuden jälkeen Ritchie vaati, ettei The Covenantin kuvauksissa käytettäisi oikeita aseita ja kaikki kivääreistä pistooleihin ovat mahdollisimman aidon näköisiä kuulapyssyjä tai vastaavia. Digitehosteet ovat silmiinpistävät, mutta äänimaailma jytisee toimivasti ja Christopher Bensteadin musiikit säestävät menoa hyvin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.9.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Guy Ritchie's The Covenant, 2023, Fresco Film Services, STX Films, Toff Guy Films