Arvostelu: Koskemattomat (Intouchables - 2011)

KOSKEMATTOMAT

INTOUCHABLES

Ohjaus: Olivier Nakache ja Éric Toledano
Pääosissa: Omar Sy, François Cluzet, Audrey Fleurot, Anne Le Ny, Clotilde Mollet, Alba Gaïa Bellugi ja Cyril Mendy
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 12

Intouchables, eli suomalaisittain Koskemattomat pohjautuu tositapahtumiin halvaantuneen bisnesmies Philippe Pozzo di Borgon ja tämän avustajan Abdel Selloun ystävyydestä. Kaksikosta oli tehty dokumentti À la vie, à la mort (2003), jonka näki ohjaajakaksikko Olivier Nakache ja Éric Toledano. Kaksikkoa kiinnosti kertomus ja he alkoivat suunnittelemaan sen pohjalta elokuvaa. Kuvaukset alkoivat ja lopulta Koskemattomat sai maailmanensi-iltansa Espanjassa Donostia-San Sebastianin elokuvajuhlilla 23. syyskuuta 2011 - tasan kymmenen vuotta sitten! Kriitikot ylistivät elokuvaa ja siitä muodostui valtava hitti - yksi menestyneimmistä ranskalaiselokuvista koskaan! Elokuva sai mm. yhdeksän César-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, ohjaus, naissivuosa, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus), joista se voitti parhaan miespääosan palkinnon, minkä lisäksi leffa oli ehdolla parhaana ulkomaalaisena elokuvana niin BAFTA- kuin Golden Globe -gaaloissa. Itse näin Koskemattomat viitisen vuotta sitten ja pidin siitä erittäin paljon. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlistaa sitä katsomalla ja arvostelemalla leffan.

Rikollisen taustan omaava ja työttömyysturvan kautta elävä Driss päätyy töihin avustamaan kaulasta alaspäin halvaantunutta, rikasta Philippeä. Alun vastentahtoisuudesta huolimatta kaksikon välille muodostuu pian ystävyys, mikä rikkoo luokkaeroja.

Rikasta Philippeä näyttelee François Cluzet, jolla on vaativa työ siinä, että hän saa näytellä oikeastaan vain päällään - vartaloaan hän joutuu pitämään täysin paikallaan. Cluzet onnistuukin taidokkaasti välittämään isojakin reaktioita pelkillä ilmeillään ja päänsä liikkeillä. Hahmo on mielenkiintoinen ja traaginen tapaus, sillä hän on aiemmin pystynyt tekemään vaikka ja mitä mammonansa ansiosta, mutta halvaukseen johtaneen onnettomuuden jälkeen hänellä on käytössään vaikka kuinka paljon rahaa, muttei oikeastaan mitään, mitä tehdä sillä. Hänen vaimonsa menehtyi onnettomuudessa ja hänen tyttärensä (Alba Gaïa Bellugi) hädintuskin välittää hänestä, joten ei ole ihme, että Philippen elämänhalu on lähes täysin kadonnut. Cluzet tulkitsee upeasti tätä hahmon kokemaa raskasta painolastia.
     Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Drissiä näyttelevä Omar Sy, joka loistaa ällistyttävän kirkkaana. Sy pursuaa energiaa ja hänen hahmonsa Driss onkin täysi vastakohta Philippille, sillä hänelle tuottaa vaikeuksia pysyä paikoillaan. Siinä, missä Cluzet voi hyödyntää vain päätään, Sy todella käyttää koko kehoaan esiintyessään. Hahmoilla on paljon muitakin eroavaisuuksia, miksi he täydentävätkin toisiaan niin hienosti. Philippe on rikas, Driss köyhä. Philippe on hienostunut, Driss röyhkeä. Philippe tekee asiat harkiten, Driss on impulsiivinen. Molemmat ovat mahtavia, mutta Sy on suorastaan uskomattoman lahjakas roolissaan.
     Muita hahmoja leffassa ovat mm. Philippeä myös avustavat Magalie (Audrey Fleurot) ja Yvonne (Anne Le Ny).

Elokuvia, kirjoja ja muutenkin kertomuksia hahmoista, jotka tulevat täysin eri lähtökohdista ja joiden välille muodostuu suuri ystävyys, on monia, mutta Koskemattomat on yksi loistavimmista ja ihastuttavimmista sellaisista. Elokuva on täynnä iloa, surua, riemua ja sydäntä. Philippen ja Drissin tarina nappaa mukaansa heti vauhdikkaalla aloituskohtauksella, mikä jo antaa veikeän esimaun kaksikon ystävyydestä, kun nämä kaahailevat pitkin Pariisin katuja ja lyövät vetoa poliiseista. Siitä palataan ajassa taaksepäin heidän ensikohtaamiseen, milloin katsoja on jo täysin uppoutunut elokuvaan. Sitä ensin tietämättään nämä kaksi henkilöä todella tarvitsevat ja täydentävät toisiaan. On kiehtovaa seurata, kuinka he oppivat toisiltaan asioita ja ymmärtävät elämää eri tavalla toisen näkökulman kautta.

Tunnelma on läpikotaisin fantastisesti rakennettu. Kyseessä todella on aito hyvän mielen elokuva, mikä nostaa hymyn huulille aina, kun sitä miettii leffan loputtua. Nauraa saa ja paljon. Huumoria revitään niin nokkelista sutkautuksista (Philippe ja Driss naljailevat toisilleen minkä ehtivät) kuin visuaalisesta huumorista (Drissin esimerkiksi kaataessa kuumaa juomaa Philippen päälle, testatakseen, tunteeko tämä mitään tai Drissin taiteillessa Philippen parran kanssa). Koska kaksikon elämään uppoutuu niin täysillä, menee aika nopeasti. Hahmojen tarinaa voisikin katsoa vielä kauemminkin. Toisella puoliskolla voi todella huomata, kuinka paljon näistä kahdesta onkaan alkanut välittämään, draaman iskiessä peliin. Elokuva onnistuu liikuttamaan syvästi. Surullisistakin hetkistä löytyy kauneutta. Kaikin puolin Koskemattomat on erinomainen teos.

Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Olivier Nakache ja Éric Toledano hoitavat hommansa esimerkillisesti, kuljettaen tarinaa oivallisesti, syventäen hahmojaan upeasti ja rakentaen tunnelmaa loistokkaasti. Myös teknisesti Koskemattomat on mainio. Leffa on taidokkaasti kuvattu ja erittäin hyvin leikattu. Montaasikohtaukset on istutettu mukaan onnistuneesti. Äänimaailmakin toimii hyvin ja Ludovico Einaudin säveltämät musiikit luovat lisätunnelmaa. Yhdessä kohtaa hyödynnetään veikeästi klassisia sävelmiä, mutta lopulta päähän jää soimaan alkukohtauksessa jumputtava Earth, Wind & Fire -yhtyeen September-kappale, jota kuunnellessa voi kokea pakottavaa tarvetta tanssia.

Yhteenveto: Koskemattomat on aivan mahtava draamakomedia täynnä todellista sydäntä. Tämä luokkaeroja ja kaikkia odotuksia rikkova ystävyys on riemastuttavasti rakennettu ja hahmoja tulkitsevien François Cluzetin ja Omar Syn väliltä löytyy vahvaa kemiaa. Erilaiset hahmot tukevat toisiaan täydellisesti ja samalla myös Cluzet ja Sy pääsevät esittämään hahmojaan täysin eri tavoin. Kaksikon puuhia on suuri ilo seurata, vaikka mukaan mahtuukin myös draamaa ja aidosti liikuttavaa herkkyyttä. Tarinaan uppoutuu niin vahvasti, että tunnepuoli iskee erityisen lujaa. Tylsää hetkeä ei ole luvassa, vaan filmiä jäisi mielellään seuraamaan pidemmäksikin aikaa. Koskemattomat on kaikin puolin loistokas teos, jota voi suositella äärimmäisen lämpimästi aivan kaikille!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Intouchables, 2011, Quad Productions, Ten Films, Canal+, CinéCinéma TF1, Chaocorp, Gaumont, TF1 Films Production

Arvostelu: Amélie (Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain - 2001)

AMÉLIE

LE FABULEUX DESTIN D'AMÉLIE POULAIN

Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet
Pääosissa: Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz, Rufus, Serge Merlin, Clotilde Mollet, Claire Maurier, Isabelle Nanty, Urbain Cancelier, Jamel Debbouze, Dominique Pinon, Artus de Penguern, Yolande Moreau, Maurice Bénichou ja Ticky Holgado
Genre: komedia, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 7

Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain, eli suomalaisittain Amélie on ranskalainen romanttinen komedia. Jean-Pierre Jeunet itse kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen, toiveenaan, että englantilainen Emily Watson esittäisi pääosaa. Silloin tarinakin oli muovautunut englantilaiseen muotoon, mutta kun Watson ei ollut saatavilla, Jeunet työsti tarinan uusiksi, toiveenaan saada Audrey Tautou päärooliin. Tautoun tähdittämänä kuvaukset alkoivat ja lopulta Amélie sai maailmanensi-iltansa 25. huhtikuuta 2001 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuvasta muodostui suurmenestys, mikä levisi vähitellen ympäri maailman, keräten ylistystä kaikkialla. Leffa jopa aiheutti kohun, kun sitä ei kaikista kehuistakaan huolimatta hyväksytty Cannesin elokuvajuhlille. Ranskassa elokuva sai jopa 12 César-ehdokkuutta (mm. paras naispääosa, miessivuosa, naissivuosa, käsikirjoitus ja kuvaus), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen, lavastuksen, puvustuksen ja musiikin palkinnot. Isossa-Britanniassa filmi keräsi 9 BAFTA-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, ohjaus, naispääosa, kuvaus ja leikkaus), joista se voitti parhaan käsikirjoituksen ja lavastuksen palkinnot. Yhdysvalloissa elokuva nappasi jopa viisi Oscar-ehdokkuutta (paras vieraskielinen elokuva, käsikirjoitus, kuvaus, lavastus ja äänitys), joista se ei kuitenkaan voittanut yhtäkään. Itselläni on jokseenkin hauska tarina Amélieen liittyen, sillä kun olin pieni lapsi, tädilläni oli kotona seinällä leffan juliste. Silloin jokin Amélien hymyssä oli mielestäni äärimmäisen karmivaa ja pelkäsin julistetta niin paljon, että tätini piti peittää se yöllä, koska en pystynyt nukkumaan muuten. Kestikin monta vuotta, kunnes vihdoin uskalsin katsoa elokuvan. Ja vähänkö minua nolotti, hoksatessani, ettei kyseessä siis ole mikään kauhuelokuva, eikä Amélie olekaan pelottava nainen. Olen nähnyt elokuvan kerran tai kaksi uudestaan, mutta viime kerrasta on kulunut varmaan jo lähemmäs kymmenen vuotta. Kun huomasin Amélien täyttävän nyt 20 vuotta, päätin pitkästä aikaa katsoa sen ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Ujo tarjoilija Amélie ryhtyy toimimaan nimettömänä hyväntekijänä, auttaen niitä, jotka näyttävät kaipaavan jotain. Samalla hän itse kaipaisi rakkautta, mutta kuka auttaisi häntä?

Elokuvan teon aikaan vasta parikymppinen Audrey Tautou nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen Amélie Poulainina, ujona tarjoilijanaisena, joka etsii merkitystä elämälleen. Amélien hahmo esitellään alussa niin perusteellisesti ja hilpeästi, ettei katsojana voi muuta kuin uppoutua täysin hänen seikkailunsa vietäväksi. Uppoutumista vain auttaa se, kuinka upean loistava Tautou on roolissa. Hän on suorastaan ihana Améliena ja katsojan on helppo ihastua hahmoon välittömästi. Tautou tekee niin paljon eleillään ja ilmeillään tulkitakseen Amélieta, että katsoja ei välttämättä edes huomaa, kuinka vähän hahmo puhuu koko elokuvan aikana. Leffasta löytyy pitkiä pätkiä, ettei Amélie sano sanaakaan ja silti katsojasta tuntuu siltä kuin voisi lukea tämän ajatuksia.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Amélien kotonaan jumittava isä Raphaël (Rufus), Amélien maalaajanaapuri Dufayel (Serge Merlin), Amélien kahvilatyöpaikan omistaja Suzanne (Claire Maurier), toinen tarjoilija Gina (Clotilde Mollet), tähän palavasti rakastunut Joseph (ohjaaja Jeunetin luottonäyttelijä Dominique Pinon), tupakkakaupan savuherkkä myyjä Georgette (Isabelle Nanty), kauppias Collignon (Urbain Cancelier) ja tämän avustaja Lucien (Jamel Debbouze). Elokuva on pullollaan mehukkaita hahmoja, joilla leikitellään läpi leffan ja joita Amélie yrittää auttaa eri tavoin. Näyttelijät ovat kaikki mahtavia, vaikka jokainen jääkin lopulta fantastisen Tautoun varjoon.

Ai että, Amélie on kertakaikkiaan valloittavan ihana elokuva! Päähenkilönsä tavoin elokuvaan uppoutuu heti riemastuttavan ja lumoavan aloituksen kautta. Filmin tapa esitellä hahmonsa on omaperäinen ja kiehtova. Kertojaäänen takertuminen erikoisiin yksityiskohtiin on hilpeä ja muutenkin katsoja pääsee naurahtelemaan vähän väliä. Kyseessä on niin voimakas hyvän mielen elokuva, että katsoja huomaa useasti herkistyvänsä lähes itkun partaalle. Ei sen takia, että leffa olisi surullinen, vaan sen kauneus ja upeus vain koskettavat niin voimakkaasti. Hymy leviää kasvoille heti elokuvan alettua ja pysyy siinä loppuun saakka. Tunnelma on läpikotaisin ihastuttavan satumainen ja lämmin. Pikkuhiljaa kehkeytyvä rakkaustarina on aidon suloinen, muuttumatta koskaan imelän siirappiseksi.

Komediapuoli Améliessa on suorastaan nerokas. Huumoria revitään todella absurdeista jutuista ja välillä saa nauraa vedet silmissä, esimerkiksi Amélien lapsuudessa perheen kalan yrittäessä toistuvasti itsemurhaa, Amélien isän tulkitessa tyttärensä läheisyydenkaipuun sydänvikana tai Amélien huijatessa isäänsä, että tämän puutarhatonttu olisi yhtäkkiä lähtenyt hurjalle maailmanympärysmatkalle. Sen lisäksi, että Amélie päättää auttaa ihmisiä, hän päättää myös näpäyttää niitä, jotka kohtelevat muita kaltoin ja sehän vastaa johtaakin hulvattomuuteen. Kertojaääni itsessään tarjoaa paljon veikeän nasevia kommentteja. Tuttuun ranskalaiseen tyyliin nopeatempoisesti käydyt dialogit jaksavat myös ilahduttaa, varsinkin kun hahmot riitelevät ja piikittelevät toisiaan. Usein Amélie on sivustakatsojana näissä tilanteissa ja on jopa erikoisen lumoavaa nähdä kaikki hänen kautta. Harva leffa saa katsojan oikeasti kokemaan kuin näkisi kaiken päähenkilön silmin. Amélien maailma tuntuu niin todelliselta, vaikka se onkin niin myyttisen ja satumaisen oloinen.

Ohjaaja Jean-Pierre Jeunet tekee kaikin puolin mahtavaa työtä elokuvan kanssa. Hän käyttää pitkin leffaa vahvaa tyylittelyä ja leikittelee monilla tehokeinoilla taidokkaasti. Kuvaus on onnistunutta ja kellertävä värimaailma on yllättävänkin näyttävä ratkaisu. Lavasteet ovat äärettömän hurmaavat ja vanhanaikaiset, ihanat pariisilaiskodit pistävät sydämen lyömään kovempaa (kenties Amélien lääkäri-isä kokisi tämänkin sydänvikana). Myös puvut ovat vallan mainiot ja hauskasti hyödynnetyt digiefektit toimivat. Äänimaailmakin on hyvin kasattu. Yann Tiersenin säveltämät musiikit toimivat kirsikkana kakun päällä. Tiersenin kauniit melodiat tarjoavat valtavaa lumoa yksinäänkin. Suosittelenkin kuuntelemaan Amélien musiikkeja myös ilman elokuvaa, sulkemaan silmät ja rauhoittumaan, antaen musiikin luoda erilaisia mielikuvia, tapahtumia ja maailmoja mielen sisällä.

Yhteenveto: Amélie on valloittavan ihana hyvän mielen elokuva, jonka levittämä hymy ei katoa katsojalta hetkeen. Elokuva on äärimmäisen hauska, oli kyse sitten täysin absurdeista jutuista, erilaisista nokkeluuksista tai nopeatempoisesti käydyistä keskusteluista, joissa heitetään toinen toistaan veikeämpiä sutkautuksia. Samalla elokuva osaa olla hyvinkin herkkä ja voi liikuttaa katsojaa syvästi. Leffa tuntuu todella kuljettavan katsojansa johonkin satumaiseen maailmaan, vaikka samalla kaikki onkin aika arkipäiväistä. Erityisen hienoa on, kuinka katsoja todella kokee kaiken päähenkilön kautta. Audrey Tautou suorastaan säkenöi Amélie Poulainina, jonka romanttisen seikkailun vietäväksi haluaa lähteä kerta toisensa perään uudestaan. Tautou on niin hyvä, että pelkkien ilmeidensä kautta hän pystyy viestimään enemmän kuin repliikeillään. Hahmo on fantastinen ja hänen elämäänsä on lumoavaa seurata. Jean-Pierre Jeunetin ohjaus on vaikuttavaa ja Yann Tiersenin säveltämät musiikit lisäävät taianomaisuuden tuntua. Kaikin puolin Amélie on upea filmi, jota on pakko suositella aivan kaikille!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.9.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain, 2001, Claudie Ossard Productions, Union Générale Cinématographique, Victoires Productions, Tapioca Films, France 3 Cinéma, MMC Independent, Sofica Sofinergie 5, Canal+, Filmstiftung Nordrhein-Westfalen