Arvostelu: Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands - 1990)

SAKSIKÄSI EDWARD

EDWARD SCISSORHANDS

Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne West, Alan Arkin, Robert Oliveri, Anthony Michael Hall, Kathy Baker, Conchata Ferrell, O-Lan Jones, Dick Anthony Williams ja Vincent Price
Genre: fantasia, romantiikka
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12

Kun lapsena yritin katsoa Saksikäsi Edwardin, en päässyt kymmentä minuuttia pidemmälle, sillä minua pelotti liikaa. Kestikin useampi vuosi, ennen kuin suostuin lopulta katsomaan elokuvan jouluna 2012. Pidin elokuvasta ja hieman tietenkin ärsytti, etten ollut sitä aiemmin suostunut katsomaan loppuun asti. Olin siihen aikaan nuorisoteatterissa ja päätimmekin tehdä Saksikäsi Edwardista näytelmänä. Valmistautumisena esityksen tekoon katsoimme leffan, jolloin näin sen toista kertaa. Ottaen huomioon, että teimme yli puoli vuotta elokuvaan pohjautuvaa näytelmää, leffan tarinasta tuli jollain lailla tärkeä osa elämääni. Kun olimme suoriutuneet viimeisestäkin esityksestä, sain tädiltäni (joka oli myös näytelmän ohjaaja) lahjaksi Saksikäsi Edwardin Blu-ray -muodossa. Katsoin elokuvan heti uudelleen, mitä ei olisi kannattanut tehdä, sillä vertasin sitä kaiken aikaa näytelmäämme. Kuluikin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin halusin katsoa elokuvan jälleen. Kun mietin, mitä leffoja arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, Saksikäsi Edward ilmestyi nopeasti mieleeni ja katsoin sen neljännen kerran. Tämä arvostelu on omistettu tädilleni, sillä hänen kanssaan yritin katsoa elokuvaa lapsena, hänen kanssaan katsoin sen vihdoin jouluna 2012, hän ohjasi minua "Saksikäsi Edward" -näytelmässä ja häneltä sain elokuvan Blu-rayna.

Kosmetiikkatuotteita kauppaava Peg Boggs päätyy tutkimaan mäellä sijaitsevaa mystistä kartanoa. Siellä hän tapaa erikoisen miehen nimeltä Edward, jolla on sakset käsien tilalla. Peg päättää ottaa yksinäisen Edwardin kotiinsa asumaan. Erikoinen Edward herättää tietenkin paljon huomiota - jotkut ihannoivat häntä, toiset inhoavat ja jotkut pitävät häntä saatanan lähettinä.

Johnny Depp vetää yhden uransa parhaista roolisuorituksista Edwardina, keinotekoisena miehenä, joka ei ole täysin valmis, sillä hänen luonut keksijä (Vincent Price) kuoli ennen kuin sai hänet valmiiksi. Keksijän kuolemasta lähtien Edward on ollut yksin kartanossaan, jossa hän on saksillaan luonut näyttäviä pensasveistoksia. Kun Peg ottaa Edwardin mukaansa kaupunkiin, tuntuu se toteen käyvältä unelmalta. Kuitenkin kun hän on ollut lähes koko elämänsä yksinään, tuntuu pieni kaupunkikin liian isolta. Kovaääniset ihmiset ovat pelottavia ja useat ihmisten tavat tuntuvat kummallisilta Edwardille. Edwardia käytetään usein hyväksi, mitä hän ei edes täysin ymmärrä ja vaikka ymmärtäisikin, hän ei uskalla sanoa "ei" ja suostuu kiltisti kaikkeen. Elokuvan aikana käy useasti sääliksi Edwardia, joka vain haluaisi elää tavallista elämää. Depp tuo hahmoon oikeaa rauhallisuutta ja kaikki hänen elekielessään on loppuun asti mietittyä. Deppin ilmeet ovat erinomaisia ja hänen äänensä on jännän rentouttava. Depp tuo hahmoon myös hienoa koskettavuutta ja Edwardista pitääkin koko elokuvan ajan.
     Pegia näyttelee Dianne West, joka on hyvä roolissaan. Peg on todella äidillinen henkilö, jolta löytyy lämpöä, mitä Edward tarvitseekin elämäänsä. West on uskottava etenkin siinä, että haluaa auttaa poloista Edwardia. Peg ei ole kaupungin suosituin henkilö ja hänestä leviää tyhmiä juoruja. Hän työskentelee Avon-yrityksessä ja kauppaa kosmetiikkatuotteita, mutta valitettavasti huonolla tuloksella. Myös Pegiä käy sääliksi, sillä hän ei tunnu olevan erityinen kenellekään, vaikka hänellä onkin aviomies ja kaksi lasta. Alan Arkin näyttelee Bill Boggsia, joka on huvittavalla tavalla aika tyypillinen mies, joka lukee lehteä ja rakastaa urheilua. Kevin (Robert Oliveri) on perheen nuorin lapsi, joka innostuu erikoisesta Edwardista ja hehkuttaa kaikille tämän saksikäsiä.
     Winona Ryderin näyttelemä perheen tytär Kim pelästyy aluksi Edwardia, mutta alkaa pikku hiljaa lämpenemään hänelle. Edward taas ihastuu Kimiin saman tien ja heidän välilleen on luotu mainiota romanssia. Nykyään Ryder ei ole mielestäni kummoinen näyttelijä, mutta suoriutuu tässä roolistaan mainiosti ja hänellä on oikeanlaista hentoutta, minkä Kimin rooli vaatii. Kim on Pegin lisäksi ainoa, joka ei hössötä Edwardista, minkä takia Edward kokee olevansa turvassa Kimin lähellä.

Harmi vain, että Kimilla on jo poikaystävä - nimittäin Anthony Michael Hallin esittämä Jim, joka on todella itseään täynnä oleva mulkvisti. Tavallaan ymmärtää, että hän ei pidä siitä, että toinen mies tulee hänen ja Kimin väliin, mutta toisaalta taas ymmärtää, ettei Kim erityisemmin enää pidä hänestä, Edwardin saapuessa kuvioihin. Toisin kuin herkkä Edward, Jim ei tunnu välittävän muista kuin itsestään, eikä hän ole kovin mukava edes ystäviään kohtaan. Jimista on vaikea pitää ja hän tuntuu juuri sellaiselta, joka kuvittelee olevansa koulun kingi, mutta huomaa lopulta, ettei hänellä olekaan tulevaisuutta. Jos jotakuta kiinnostaa, niin näytelmässämme esitin Jimia.
     Muita hahmoja ovat naapurinaiset, jotka ovat epämiellyttäviä juoruajia ja kyttääjiä. He kiinnostuvat tietenkin heti Edwardista ja ovat kateellisia Pegille, sillä juuri hän tapasi mysteerisen saksikäsimiehen. Naisista isoimmassa roolissa on Kathy Bakerin näyttelemä Joyce, joka kokee olevansa erittäin tärkeä henkilö. Hän yrittää useaan otteeseen iskeä Edwardin, joka ei kuitenkaan tajua, mistä on kyse. Baker vetää hahmonsa juuri nappiin. Yhtä naapurinaisista esittää "Miehen puolikkaat" -sarjasta ("Two and a Half Men" - 2003-2015) tuttu Conchata Ferrell. Vaikka kyttääjänaiset ovatkin ärsyttäviä, he tuovat myös huumoria mukaan tarinaan. O-Lan Jonesin esittämä uskovainen Esmeralda pitää Edwardia saatanan lähettinä. Dick Anthony Williams näyttelee Allen-nimistä poliisia, joka pitää Edwardista, vaikka tuntuu myös toivovan, että Edward lähtisi kaupungista itsensä ja muiden hyvinvoinnin takia.

Saksikäsi Edwardin on ohjannut Tim Burton ja sen myös huomaa. Elokuva on kokonaisuudessaan hyvin selkeää Burton-henkeä. Ensinnäkin mukana on voimakas kontrasti väreissä. Kartano ja mäki jolla se sijaitsee, ovat hyvin synkkiä paikkoja, joiden puissa ei kasva lehtiä ja kaikki tuntuu todella elottomalta. Kartano on ränsistynyt ja tuntuu hajoavan palasiksi minä hetkenä hyvänsä. Itse Edward on ihonväriltään todella kalpea, kun taas hänen hiuksensa ovat pikimustat, kuten myös hänen asunsa. Paikoitellen Edward näyttää jopa mustavalkoiselta, mikä on aivan varmasti tarkoituskin. Kaupunki taas on todella värikäs. Kaikki talot ovat pastellivärisiä ja niin ärsyttävän näköisiä, etten ikinä suostuisi asumaan niissä. Talot ja koko kaupunki ovat pelkistettyjä. Ruoho on kirkkaan vihreää ja koko elokuva tuntuu tapahtuvan yhden pitkän kadun varrella. Jotkut asiat näyttävät hieman karikatyyreiltä ja esimerkiksi kartano on sisältä kuin sarjakuvasta. Burton-henkeä lisää vielä se, että musiikin on säveltänyt Danny Elfman, joka on tehnyt taidokasta työtä. Itse pidän erittäin paljon Burtonin voimakkaasta tyylistä ja tällaisilta hänen elokuviensa kuuluukin näyttää.

Elokuvan alussa isoäiti on peittelemässä lapsenlastaan nukkumaan, kun tämä haluaa kuulla, miksi ulkona sataa lunta. Isoäiti alkaa kertomaan tarinaa erikoisesta miehestä, jolla on sakset käsien tilalla. Kertojaääntä ei onneksi kuulla kovin paljoa, sillä se voisi viedä hieman makua pois kokonaisuudesta. Lopussa kuitenkin isoäiti kertoo tarinan päätöksen. Mukana tosiaan on lunta ja yhdessä kohtaa jopa vietetään joulua, joten elokuva käy hyvin myös joululeffasta. Toisin kuin monet joululeffat, sen voi silti katsoa koska tahansa. Etenkin joulukohtauksessa elokuvasta löytyy jonkinlaista taikaa - mukana vain on jotain taianomaista ja kaunista. Saksikäsi Edward on muutenkin kaunis elokuva. Vaikka mukana on karmivuutta, siitä löytyy rakkautta ja leffan voikin hyvin katsoa romanttisena treffielokuvana. Alkupuoli ei siltä vielä vaikuta, mutta odotus palkitsee, kun Edwardin ja Kimin välille syntyy lempeä.

Saksikäsi Edwardissa käsitellään hienosti erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Jotkut pitävät häntä tosiaan luonnonoikkuna, kun taas joillekin hän on kiehtova. Kun Edward pääsee kaupunkiin ja näkee tavallista elämää, hänkin haluaisi olla normaali. Vaikka useat tulevat sanomaan hänelle, että tuntevat jonkun, joka voisi auttaa häntä, Edwardin pitää vain osata hyväksyä itsensä sellaisena kuin hän on. Hän yrittääkin luoda ammattia kampaajana. Välillä elokuvaan on onnistuttu luomaan hölmö saippuasarjatunnelma, mikä oudolla tavalla jopa toimii ja välillä leffa tuntuu hieman karmivammalta fantasiaseikkailulta. Saksikäsi Edward on todella koskettava teos ja herkimpien kannattaa pitää nenäliinat mukana. Etenkin Edwardista on saatu niin liikuttava tyyppi, että hänen kohtalostaan tulee hyvin tärkeä katsojalle. Elokuvassa on myös huumoria ja Edwardin kömpelyys tuo hymyn huulille. Mitä pidemmälle leffa kulkee, sitä enemmän katsoja haluaisi nähdä Edwardin ja Kimin yhdessä, mutta samalla ymmärtää yhä paremmin, miksi Edwardin kannattaisi vain lähteä takaisin kartanoon asumaan. Elokuvassa käsitelläänkin yhdessä kohtauksessa, mikä on oikein ja mikä väärin, ja mikä on väärin, mutta tuntuu oikealta, koska se olisi kivoin vaihtoehto. Saksikäsi Edward jättää katsojat mietiskelemään, kun elokuva on päättynyt. Leffan tunnelma on upeasti luotu. Edwardin hahmokaari on loistava ja tarinan eri vaiheet ovat nokkelia. Oli hyvä, että pidin taukoa leffan katsomisesta, sillä nyt näin elokuvan aivan mahtavana - selkeästi yhtenä Burtonin parhaista!

Burton on ohjaamisen lisäksi ollut myös suunnittelemassa tarinaa Caroline Thompsonin kanssa, joka lopulta teki käsikirjoituksen. Burton toimi myös tuottajana. Elokuva on kuvattu pääasiassa hyvin, vaikka mukana onkin hieman heikompia kuvia. Niissä kamera liikkuu tönkösti. Leikkaus toimii hyvin. Visuaaliset tehosteet ovat hyviä ja tavallaan leffaan sopii se, että siitä näkee usein, että se on kuvattu studiossa. Pariin otteeseen näkee selvästi, että laaja kuva kaupungista on oikeasti kamera liikkumassa pienoismallin yllä. Burtonin tapa tehdä elokuvaa on kuitenkin niin upea, että hän saa kaiken elokuvassa näyttämään juuri oikealta. Lavasteet ovat näyttäviä ja maskeeraus on hyvin toteutettu.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Hölmöä on, että valikkoa ei erikseen ole, vaan elokuva alkaa suoraan. Valikko täytyy siis hoitaa "popup-menu" -napista elokuvan alussa. Lisämateriaalina Blu-raylla on viisiminuuttinen "Featurette", jossa näyttelijät ja tekijät kertovat elokuvan maailmasta, sekä trailereita Saksikäsi Edwardille, kuten myös jostain syystä Night at the Museum - yö museossa -leffalle (Night at the Museum - 2006).

Yhteenveto: Saksikäsi Edward on erinomainen elokuva, joka sisältää karmivuutta, hassuttelua, romantiikkaa, jännitystä ja koskettavuutta todella hienosti. Tim Burtonin tyyli on erittäin upea. Kontrasti synkkyyden ja värikkyyden välillä on tehty juuri oikein ja Burtonin tapa tehdä elokuvia pääsee täydellisesti oikeuksiinsa. Danny Elfmanin mainio musiikki säestää kokonaisuutta mahtavasti. Johnny Depp on täydellinen valinta Edwardiksi. Hän kykenee tuomaan todella paljon tunnetta mukaan hahmoon, minkä lisäksi hänet on kirjoitettu niin hyvin, että Edwardista tulee katsojalle tärkeä. Muutkin näyttelijät ovat pääasiassa hyviä. Elokuva sisältää hyviä sanomia ja se osaa liikuttaa voimakkaasti. Suosittelenkin katsomaan sen mahdollisimman nopeasti, jos ette ole jo sitä nähneet. Vaikka joissain julkaisuissa ikärajaksi on merkitty "sallittu kaikenikäisille", niin sitä tämä ei todellakaan ole. Elokuva voi olla liian jännittävä lapsille ja etenkin perheen pienimmille tämä voi aiheuttaa painajaisia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Edward Scissorhands, 1990, Twentieth Century Fox Film Corporation

Arvostelu: Krampus (2015)

KRAMPUS (2015)

Ohjaus: Michael Dougherty
Pääosissa: Emjay Anthony, Adam Scott, David Koechner, Toni Collette, Allison Toiman, Conchata Ferrell, Krista Sadler, Stefania LaVie Owen ja Maverick Flack
Genre: kauhu, komedia
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: 16

Kiinnostuin Krampuksesta välittömästi, kun näin ensimmäisen kerran sen julisteen. Pidän jouluelokuvista ja jostain syystä minua kiehtoo kauhuteema muuten niin iloisen jouluhengen ympärillä. Katsoin elokuvan trailerin ja kiinnostukseni kasvoi. En kuitenkaan mennyt katsomaan Krampusta elokuvateatteriin, kun se ilmestyi viime vuoden lopussa. En uskonut, että kyseessä olisi loppujen lopuksi kovin hyvä elokuva, joten päätin säästää elokuvalippurahat johonkin toiseen pätkään. Kävinkin katsomassa Star Wars: The Force Awakensin (2015) kolme kertaa leffateatterissa viime vuonna. Odotin, että Krampus ilmestyisi vuokrattavaksi ja vaikka vuokrausmahdollisuus koittikin jo kesällä, halusin odottaa jouluun. Nyt kun joulu on melkein jo koittanut, oli aika tehdä visiitti Makuuniin ja vuokrata Krampus. Toivoin vain, että kyseessä olisi viihdyttävä ja jokseenkin karmiva elokuva.

Perheen riitelyn takia jouluna visiitille tulee tutun pukin tilalla paha henki Krampus rankaisemaan tuhmasta käytöksestä.

Emjay Anthony esittää Max-poikaa, joka toivoo, että hänen perheensä voisi pitkästä aikaa viettää joulun sovussa. Max on alussa selkeästi keskiössä, mutta hän jää taka-alalle puolessa välissä elokuvaa. Kuitenkin kyseessä on elokuvan päähenkilö ja ihan toimiva sellainen. Anthony osoitti minulle taitonsa elokuvassa Chef (2014) ja tästäkin elokuvasta näkee, että lahjoja voisi löytyä.
     Maxin perheeseen kuuluu Tom-isä, Sarah-äiti, Beth-sisko ja Omi-isoäiti. Tomina nähdään Adam Scott ja välillä tuntuu, että Tom olisi elokuvan päähahmo. Scott on ihan hyvä roolissaan, kuten on myös Toni Collette, joka näyttelee Sarahia. Bethin (Stefanie LaVie Owen) rooli jää yllättävän pieneksi. Omia esittää Krista Sadler ja hänelle Krampuksen legenda on jo tuttu.
     Joulunviettoon saapuu perheen sukulaisia, eli Howardin ja Lindan perhe. Howardia näyttelee David Koechner, joka suoriutuu toimivasti osastaan hieman ylimielisenä perheen päänä. Howardin vaimo Linda (Allison Toiman) on aika mitäänsanomaton, mutta onneksi häneltä löytyy myös rohkeakin hetki. Parin lapset ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä. Maverick Flackin näyttelemä Howard Jr. on aika kummallinen tapaus, eikä tunnu kykenevän täysin normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tytöt Jordan (Queenie Samuel) ja Stevie (Lolo Owen) ovat vaikea erottaa toisistaan ja he ovat rasittavia. Perheellä on myös vauva nimeltä Chrissy. Elokuvassa nähdään myös Dorothy-täti, jota esittää Two and a Half Men -sarjasta (2003-2015) tuttu Conchata Ferrell.

Elokuva alkaa jouluisissa merkeissä. Ostoskeskuksessa on hirveä tungos, kun ihmiset ryntäävät viime hetken ostoksille, samalla kun Meredith Willsonin "It's Beginning to Look a Lot Like Christmas" soi hilpeästi. Se joulutunnelma ei ole kuitenkaan tarttunut Maxin perheeseen, joka on kykenemätön elämään kunnon sovussa. Riidat pahenevat, kun Howardin ja Lindan perhe saapuu. Max raivostuu niin paljon, että repii joulupukille kirjoittamansa kirjeen ja viskaisee sen ikkunasta ulos. Sitä ei olisi kannattanut tehdä, sillä silloin naapurustoon saapuu Krampus-niminen demoni, joka alkaa piinaamaan perhettä erilaisilla tavoilla.

Kuten jo sanoin, kauhuteema jouluteeman yhteydessä kiehtoi minua ja koko juttu lupailisi viihdyttävää elokuvahetkeä. Lupausta ei kuitenkaan pidetä, eikä Krampus tunnukaan tarjoavan sitä, mitä toivoisi. Elokuva yrittää olla kauhukomedia, mutta se ei erityisemmin osaa pelotella tai naurattaa. Viihdyttäviä kohtia kyllä löytyy ja alkupuolella hieman jännittää, mutta elokuva ei kykene piinaamaan katsojaa toivotulla tavalla. Yhtenä ongelmana on, että Krampus tapahtuu todella usein niin pimeässä, että on vaikea erottaa, mitä ruudulla tapahtuu - vaikka katsoisi elokuvan myöhään illalla pimeässä huoneessa. Pihalle ilmestyvät lumiukot ovat kyllä aika karmivia, mutta niitä ei harmi vain hyödynnetä mitenkään. Itse Krampus vaikuttaa uhkaavalta hahmolta, kunnes demonin pärstä näkyy ja katsojana hämmästelee, että tuollainenko lärvi hupun alla onkin. Plussaa pitää antaa siitä, että tietokonetehosteita on käytetty erittäin vähän hirviöiden luomiseen. Se on hyvä myös, koska en usko, että budjetti olisi riittänyt toimiviin digimörköihin. Monsterit kuten hyökkäilevät pipariukot ovat hauskoja keksintöjä ja sellaiset asiat tuovatkin huumoria mukaan, mutta vitsit eivät naurata. Ensimmäinen puolituntinen on toimivaa lämmittelyä ja toinen puolituntinen ihan viihdyttävää juttua, mutta viimeiset puoli tuntia jättävät pahasti kylmäksi. Tarina ei oikein jaksa pitää katsojaa mukana, jolloin lopputuloksena on aika heikko yritys olla erilainen joulukauhuleffa. Harmi, sillä olisin halunnut pitää elokuvasta.

Elokuvan on ohjannut Michael Dougherty, joka oli myös osana käsikirjoitustiimiä. Aiemmin hän on ohjannut kauhuelokuvan Trick 'r Treat (2007). Doughertylla on ollut visioita, mutta tuntuu kuin niitä ei olisi viety loppuun asti. Kuvaus on ihan sujuvaa, kuten myös leikkaus. Kuten jo sanoin, hirviöitä ei ole toteutettu tietokoneella, vaan puvuilla ja maskeerauksilla. Tietokonetehosteita on käytetty lähinnä naapuruston taustojen luomiseen. Äänitehosteilla on tuotu karmivia lisäyksiä mukaan. Musiikista vastaa Douglas Pipes, mutta elokuvaan sävelletyt musisoinnit eivät oikeastaan jää mieleen.

Yhteenveto: Krampus on aika heikko yritys olla karmiva kauhuelokuva, kuten myös huono yritys naurattaa. Alkupuoli jännittää, mutta oikeasti pelottavia kohtia ei oikeastaan löydy. Koko jutun hölmöys huvittaa, mutta vitsit jättävät katsojan yhtä kylmäksi kuin ulkoilma elokuvan hahmot - noh, ei ehkä ihan. Näyttelijät ovat ihan hyviä rooleissaan. Itse Krampus on aluksi aika uhkaava, mutta kun demonin naama paljastuu, niin uhkaavuus katoaa. Oli hienoa, että hirviöt olivat vaihteeksi maskeilla ja puvuilla toteutettuja, eivätkä digimörköjä. Joitain luovia ideoita on mukana, mutta monet ideoista eivät kanna loppuun asti. Lopputulos ei erityisemmin vakuuta, eikä tämä ole sellainen joulukauhuleffa, jonka toivoisi näkevänsä. Jos säikkyy herkästi ja haluaa nähdä kauhuelokuvan jouluna, niin voihan tämän vilkaista. Kertaviihteenä Krampus menee sujuvasti lyhyen kestonsa takia.

Kirjoittanut: Joonatan, 12.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Krampus, 2015, Universal Pictures, Legendary Entertainment