Lomalla kaikki on toisin (People We Meet on Vacation - 2026) - elokuva-arvostelu

LOMALLA KAIKKI ON TOISIN

PEOPLE WE MEET ON VACATION

Ohjaus: Brett Haley

Näyttelijät: Emily Bader, Tom Blyth, Sarah Catherine Hook, Lukas Gage, Lucien Laviscount, Alan Ruck, Molly Shannon, Jameela Jamil, Alice Lee, Miles Heizer ja Ian Porter

Genre: romantiikka, komedia, draama

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 13

People We Meet on Vacation, eli suomalaisittain Lomalla kaikki on toisin perustuu Emily Henryn samannimiseen kirjaan vuodelta 2021. Pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen ilmoitettiin, että se kääntyisi elokuvaksi Temple Hillin, Sonyn ja Netflixin toimesta. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2024 ja nyt Lomalla kaikki on toisin on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itselleni Henryn kirja ei ole tuttu, mutta kiinnostuin leffasta, kun Netflix ryhtyi mainostamaan sitä. Katsoin Lomalla kaikki on toisin -elokuvan heti sen julkaisuviikonloppuna.

Opiskeluaikanaan Poppy ja Alex ystävystyivät reissussa ja sopivat lähtevänsä yhdessä lomamatkalle kerran vuodessa. Yhdeksän vuotta myöhemmin Poppyn ja Alexin välinen suhde on tulehtunut, mutta Poppy toivoo asian muuttuvan, matkatessaan Espanjaan Alexin veljen häihin.

Paranormal Activity: Next of Kinistä (2021) tuttu Emily Bader ja Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä -elokuvasta (The Hunger Games: The Ballad of Songbirds and Snakes - 2023) tuttu Tom Blyth näyttelevät Poppyä ja Alexia. Hahmot tutustuivat opiskellessaan Boston Collegessa ja ystävystyivät ajaessaan yhdessä takaisin kotikaupunkiinsa Ohion Linfieldiin. Poppy ja Alex ovat persoonina täysin toisistaan erilaiset, Poppyn ollessa ekstrovertti, heittäytyvä ja seikkailumielinen, kun taas Poppy on introvertti, hiljaisempi ja varovaisempi. Hahmot löytävät toisistaan uusia puolia itseensä ja siten tukevat toinen toistaan. Bader ja Blyth ovat oivalliset valinnat rooleihinsa ja heidän väliltä löytyy niin hyvää kemiaa, että heti kättelyssä käy selväksi, että hahmot tuntevat toisiaan kohtaan muutakin kuin pelkkää kaveruutta.

     Elokuvassa nähdään myös Molly Shannon ja Alan Ruck Poppyn vanhempina Wandana ja Jimmynä, Miles Heizer Alexin veljenä Davidina, Sarah Catherine Hook Alexin tyttöystävänä Sarahina, Jameela Jamil Poppyn pomona Swapnana, sekä muun muassa Lukas Gage, Lucien Laviscount ja Alice Lee Buckina, Treynä ja Rachelina, niinä elokuvan englanninkielisen nimen mukaisina "tyyppeinä, joita pääkaksikko tapaa lomillaan". Sivunäyttelijätkin ovat rooleissaan toimivia. Shannon ja Ruck ovat niin lystikkäät rooleissaan Poppyn vanhempina, että on sääli, kuinka vähän he saavat lopulta ruutuaikaa.

Lomalla kaikki on toisin osoittautui oikein kelvolliseksi romanttiseksi komediaksi, joka ei kuitenkaan säväyttänyt minua sen suuremmin. Lukemistani kommenteista päätellen alkuperäisen kirjan fanit ovat olleet innoissaan näkemästään, joten sen perusteella voisin suositella leffaa, jos lähdemateriaali on tuttu. Itse mielsin näkemäni lähinnä ihan viihdyttäväksi. Vaikka kestoa on jopa kaksi tuntia, menee se pääasiassa nopeasti, sillä Poppyn matkatessa Barcelonaan Alexin veljen Davidin häihin, näemme hänen muisteluidensa kautta Poppyn ja Alexin aiemmat lomareissut ja mikä johti hahmojen välirikkoon, mikä tuokin jännitettä hahmojen jälleennäkemiseen parin vuoden tauon jälkeen.

Näitä erilaisia lomamatkoja on kiinnostavaa katsoa ja paikoitellen tuumin, että niistä olisi voinut saada vielä enemmän irti. Kenties Lomalla kaikki on toisin toimisi vielä paremmin, jos parin tunnin elokuvan sijaan tekijät olisivatkin työstäneet vaikkapa kahdeksan jakson mittaisen minisarjan. Jokainen jakso voisi keskittyä yhteen lomaan, eikä tarinan tarvitsisi hyppiä kesästä toiseen. Näiden reissujen aikana luvassa on hauskoja hetkiä, dramaattisempia hetkiä, varsin absurdejakin hetkiä, sekä intiimejä keskusteluja, joissa hahmoista saa paremman otteen. Lopputulos kaiken tämän päätteeksi ei voisi olla ennalta-arvattavampi ja minusta tuntui, että leffan teho hiipui hissuksiin loppua kohti. Silti mielsin elokuvan passeliksi, joskin en usko, että tulen koskaan palaamaan sen pariin.

Elokuvan on ohjannut Brett Haley, joka rakentaa kepeää ilmapiiriä sulavasti, samalla kun käsikirjoitustiimi Yulin Kuang, Amos Vernon ja Nunzio Randazzo yrittävät saada lähes vuosikymmenen lomamatkat sullottua vajaan parin tunnin kestoon, onnistuen siinä vaihtelevin tuloksin. Teknisesti Lomalla kaikki on toisin on pätevä. Elokuva on hyvin kuvattu, lavastukset ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Äänimaailma on osaavasti työstetty ja Keegan DeWittin säveltämät musiikit säestävät kohtauksia toimivasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

People We Meet on Vacation, Yhdysvallat, 2026, 3000 Pictures, Netflix Studios, Sony Pictures Releasing, Temple Hill Entertainment

Arvostelu: Paranormal Activity: Next of Kin (2021)

PARANORMAL ACTIVITY: NEXT OF KIN

Ohjaus: William Eubank

Pääosissa: Emily Bader, Roland Buck III, Dan Lippert, Henry Ayres-Brown, Tom Nowicki, Jill Andre, Kyli Zion ja Kirby Johnson

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 18

Oren Pelin ohjaama kauhuelokuva Paranormal Activity (2007) oli valtava menestys - vaatimattomaan 15 tuhannen dollarin budjettiinsa nähden jopa kaikkien aikojen tuottoisin elokuva - joten jatkoa oli tietty luvassa. Saadusta kritiikistä huolimatta seuraavat osat Paranormal Activity 2 (2010), Paranormal Activity 3 (2011), Paranormal Activity 4 (2012), Paranormal Activity: Merkityt (Paranormal Activity: The Marked Ones - 2014) ja Paranormal Activity: The Ghost Dimension (2016) olivat kaikki isoja hittejä. Vuonna 2019 Paramount Pictures ilmoitti työstävänsä seitsemättä elokuvaa sarjaan. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2021 ja lopulta Paranormal Activity: Next of Kin julkaistiin Paramount+ -suoratoistopalvelussa (nykyinen SkyShowtime) jo kolme kuukautta myöhemmin. Itse olin nähnyt leffasarjan aiemmat osat, mutten katsonut uutta elokuvaa, kun se ilmestyi viime lokakuussa. Olen kuitenkin pohtinut sen katselua jo pidemmän aikaa ja lopulta päätin kurkata Paranormal Activity: Next of Kinin Paramount+:sta eräänä yönä.

Vauvana sairaalan eteen hylätty Margot on vuosia pohtinut menneisyyttään. Kun hän saa yllättävän yhteydenoton sukulaiseltaan, hän päättää matkustaa Pennsylvaniaan tekemään dokumenttia suvustaan ja selvittämään, miksi häntä ei haluttu.

Elokuvan pääroolissa menneisyyttään pohdiskelevana ja todellista sukuaan etsivänä Margotina nähdään Emily Bader. Margotin äiti hylkäsi hänet sairaalan eteen, kun Margot oli vasta vauva ja koko elämänsä hän on pohtinut, mistä tämä teko johtui? Ja jotta kyseessä olisi Paranormal Activity -elokuva, Margot ottaa mukaansa kaverinsa, kuvaaja Chrisin (Roland Buck III) ja äänittäjä Dalen (Dan Lippert), kun hän matkustaa Pennsylvaniaan Beiler-suvun tilalle tutkimaan juuriaan dokumentin muodossa. Bader suoriutuu ihan hyvin osastaan, mutta välillä katsojaa turhauttaa hänen turhankin utelias hahmonsa. Emily ja hänen taustansa ovat vielä ihan kiinnostavat, mutta eipä hahmosta lopulta paljoa jaksa välittää. Vielä vähemmän katsoja välittää hänen kavereistaan, Chrisistä ja Dalesta, jotka jäävät täysin yksiulotteisiksi pahveiksi. Buck III ja Lippert tekevät parhaansa sillä todella vähällä, mitä heille tarjotaan.

     Elokuvassa nähdään myös mm. Tom Nowicki, Henry Ayres-Brown ja Jill Andre Margotin sukulaisina, jotka ovat omaksuneet amissien elämäntavat vailla modernia teknologiaa. Nämäkin näyttelijät suoriutuvat ihan hyvin osistaan, mutta eipä Margotin sukulaisistakaan paljoa irtoa henkilöinä. Aiemmat Paranormal Activityt nähnyt katsoja arvaa nopeasti, että jotain tässä Beilerin suvussa on vialla ja että Margotin olisi kannattanut jättää dokkarinsa tekemättä.

Paranormal Activity: Next of Kin kierrättää monia tuttuja juttuja elokuvasarjan aiemmista osista mm. found footage -toteutuksensa, pelotteluidensa ja kerronnallisen rakenteensa puolesta. Elokuva ei kuitenkaan jatka edellisten leffojen tarinaa, vaan se lähtee kulkemaan täysin omia latujaan mytologisella puolellaan. Osalle tämä voi tulla pettymyksenä ja voi tuntua, että leffa hyödyntää Paranormal Activity -nimeä vain markkinointia helpottaakseen, kun taas toisia ei välttämättä pahemmin kiinnosta - kunhan leffa tarjoaa aina silloin tällöin karmivaa ilmapiiriä ja hyvät säikäytykset. Ja niitä leffasta toki löytyy. Mukana on muutama onnistuneen tiivistunnelmainen kohtaus, erityisesti erääseen maanalaiseen luolastoon liittyen. Harmillisesti suuri osa kauhusta pohjautuu kovaäänisiin böö-säikäytyksiin. Katsoja tietää tasan tarkkaan, milloin säikäytys on tulossa ja voikin herkästi nostaa sormet korvilleen, jännittäessään lähinnä, kuinka yliampuvan kova ääni on tiedossa tällä kertaa.

Vähemmän yllättäen Paranormal Activity: Next of Kin ei ole kovinkaan kaksinen kauhuraina. Vaikka siitä löytyy muutama toimivan jännittävä kohtaus, on se kokonaisuutena varsin laiskasti ja hutiloiden tehty. Hahmoista ei tosiaan löydy oikein mitään tarttumapintaa, eikä siten kenenkään puolesta jaksa pelätä. Hiljaiset päiväkohtaukset käyvät nopeasti tylsiksi ja vähän päälle puolitoistatuntinen filmi tuntuu paikoitellen kestoaan selvästi pidemmältä. Selvä ongelma on myös, että kun vihdoin paljastuu, mistä kaikessa on kyse, tietyillä aiemmilla tapahtumilla ei tunnu olevan järkeä. Asioita myös tapahtuu vain, jotta leffassa tapahtuisi jotain. Yhdessä kohtaa hahmot löytävät vanhan naisen kuorimassa perunoita, mutta nainen kuoriikin enää pelkkää kättään. Hetkellinen shokeeraus unohtuu heti kohtauksen päätyttyä niin katsojilta kuin hahmoiltakin.

Elokuvan on ohjannut William Eubank, joka on aiemmin tehnyt pari vuotta sitten ilmestyneen merenalaisen kauhurainan Underwaterin (2020), joka ei sekään kovin kummoinen ollut. Eubank tekee parissa kohtaa hyvää työtä ilmapiirin kanssa, mutta luottaa lopulta hölmöihin äkkisäikäytyksiin. Käsikirjoituksesta vastaa edellisetkin osat kirjoittanut Christopher Landon, joka esittelee uudenlaisia ideoita, mutta päätyy lopulta vain kierrättämään tuttua Paranormal Activity -kaavaa. Found footage -leffa kun on kyseessä, Next of Kin on tietty hahmojen itse kuvaama. Välillä tätä kikkaa hyödynnetään toimivasti, toisinaan taas hieman epäloogisesti. Osa tämänkertaisista kamerakikkailuista, etenkin hidastuskuvat ovat lähinnä tahattoman koomisia, rikkoen jännitettä finaalista. Lavasteet, puvustukset ja loppupäässä maskeeraukset ovat kuitenkin mainiot.

Yhteenveto: Paranormal Activity: Next of Kin on paria oivallisen jännittävää kohtausta lukuun ottamatta harmillisen laiska kauhuraina. Sen lähtökohdat ovat hyvät, mutta lopullinen toteutus jää puolivillaiseksi. Päähenkilö Margotin taustat ovat ihan kiinnostavat, mutta silti hahmo jää hieman tylsäksi. Muut hahmot taas ovat täysin yhdentekeviä pahveja, joiden selviytymisestä katsoja ei piittaa lainkaan. Vaikka parissa kohtauksessa rakennetaankin ihan toimivasti jännitettä, pääasiassa elokuvan kauhu rakentuu ennalta-arvattaviin ja kovaäänisiin äkkisäikäytyksiin. Osassa kauhukohtauksista ei ole mitään järkeä ja välillä leffassa tapahtuu juttuja vain, jotta leffassa tapahtuu jotain. Öiden välissä nähtävät päiväkohtaukset ovat nimittäin varsin pitkäveteistä seurattavaa. Puolitoistatuntinen leffa tuntuukin kestoaan pidemmältä. Found footage -kuvaustyyliä hyödynnetään paikoitellen kelvollisesti, mutta mukaan lisätyt kamerakikat, kuten hidastukset johtavat lähinnä tahattomaan koomisuuteen. Jos pitää todella paljon Paranormal Activity -elokuvista, voi Next of Kininkin toki katsoa. Elokuva veti tarpeeksi katsojia ilmestyessään Paramount+ -palveluun, että sille työstetään jo parhaillaan jatko-osaa, joka kantaa nimeä "Paranormal Activity: The Other Side".

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.7.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Paranormal Activity: Next of Kin, 2021, Blumhouse Productions, Paramount Players, Room 101, Solana Films