Lomalla kaikki on toisin (People We Meet on Vacation - 2026) - elokuva-arvostelu

LOMALLA KAIKKI ON TOISIN

PEOPLE WE MEET ON VACATION

Ohjaus: Brett Haley

Näyttelijät: Emily Bader, Tom Blyth, Sarah Catherine Hook, Lukas Gage, Lucien Laviscount, Alan Ruck, Molly Shannon, Jameela Jamil, Alice Lee, Miles Heizer ja Ian Porter

Genre: romantiikka, komedia, draama

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 13

People We Meet on Vacation, eli suomalaisittain Lomalla kaikki on toisin perustuu Emily Henryn samannimiseen kirjaan vuodelta 2021. Pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen ilmoitettiin, että se kääntyisi elokuvaksi Temple Hillin, Sonyn ja Netflixin toimesta. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2024 ja nyt Lomalla kaikki on toisin on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itselleni Henryn kirja ei ole tuttu, mutta kiinnostuin leffasta, kun Netflix ryhtyi mainostamaan sitä. Katsoin Lomalla kaikki on toisin -elokuvan heti sen julkaisuviikonloppuna.

Opiskeluaikanaan Poppy ja Alex ystävystyivät reissussa ja sopivat lähtevänsä yhdessä lomamatkalle kerran vuodessa. Yhdeksän vuotta myöhemmin Poppyn ja Alexin välinen suhde on tulehtunut, mutta Poppy toivoo asian muuttuvan, matkatessaan Espanjaan Alexin veljen häihin.

Paranormal Activity: Next of Kinistä (2021) tuttu Emily Bader ja Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä -elokuvasta (The Hunger Games: The Ballad of Songbirds and Snakes - 2023) tuttu Tom Blyth näyttelevät Poppyä ja Alexia. Hahmot tutustuivat opiskellessaan Boston Collegessa ja ystävystyivät ajaessaan yhdessä takaisin kotikaupunkiinsa Ohion Linfieldiin. Poppy ja Alex ovat persoonina täysin toisistaan erilaiset, Poppyn ollessa ekstrovertti, heittäytyvä ja seikkailumielinen, kun taas Poppy on introvertti, hiljaisempi ja varovaisempi. Hahmot löytävät toisistaan uusia puolia itseensä ja siten tukevat toinen toistaan. Bader ja Blyth ovat oivalliset valinnat rooleihinsa ja heidän väliltä löytyy niin hyvää kemiaa, että heti kättelyssä käy selväksi, että hahmot tuntevat toisiaan kohtaan muutakin kuin pelkkää kaveruutta.

     Elokuvassa nähdään myös Molly Shannon ja Alan Ruck Poppyn vanhempina Wandana ja Jimmynä, Miles Heizer Alexin veljenä Davidina, Sarah Catherine Hook Alexin tyttöystävänä Sarahina, Jameela Jamil Poppyn pomona Swapnana, sekä muun muassa Lukas Gage, Lucien Laviscount ja Alice Lee Buckina, Treynä ja Rachelina, niinä elokuvan englanninkielisen nimen mukaisina "tyyppeinä, joita pääkaksikko tapaa lomillaan". Sivunäyttelijätkin ovat rooleissaan toimivia. Shannon ja Ruck ovat niin lystikkäät rooleissaan Poppyn vanhempina, että on sääli, kuinka vähän he saavat lopulta ruutuaikaa.

Lomalla kaikki on toisin osoittautui oikein kelvolliseksi romanttiseksi komediaksi, joka ei kuitenkaan säväyttänyt minua sen suuremmin. Lukemistani kommenteista päätellen alkuperäisen kirjan fanit ovat olleet innoissaan näkemästään, joten sen perusteella voisin suositella leffaa, jos lähdemateriaali on tuttu. Itse mielsin näkemäni lähinnä ihan viihdyttäväksi. Vaikka kestoa on jopa kaksi tuntia, menee se pääasiassa nopeasti, sillä Poppyn matkatessa Barcelonaan Alexin veljen Davidin häihin, näemme hänen muisteluidensa kautta Poppyn ja Alexin aiemmat lomareissut ja mikä johti hahmojen välirikkoon, mikä tuokin jännitettä hahmojen jälleennäkemiseen parin vuoden tauon jälkeen.

Näitä erilaisia lomamatkoja on kiinnostavaa katsoa ja paikoitellen tuumin, että niistä olisi voinut saada vielä enemmän irti. Kenties Lomalla kaikki on toisin toimisi vielä paremmin, jos parin tunnin elokuvan sijaan tekijät olisivatkin työstäneet vaikkapa kahdeksan jakson mittaisen minisarjan. Jokainen jakso voisi keskittyä yhteen lomaan, eikä tarinan tarvitsisi hyppiä kesästä toiseen. Näiden reissujen aikana luvassa on hauskoja hetkiä, dramaattisempia hetkiä, varsin absurdejakin hetkiä, sekä intiimejä keskusteluja, joissa hahmoista saa paremman otteen. Lopputulos kaiken tämän päätteeksi ei voisi olla ennalta-arvattavampi ja minusta tuntui, että leffan teho hiipui hissuksiin loppua kohti. Silti mielsin elokuvan passeliksi, joskin en usko, että tulen koskaan palaamaan sen pariin.

Elokuvan on ohjannut Brett Haley, joka rakentaa kepeää ilmapiiriä sulavasti, samalla kun käsikirjoitustiimi Yulin Kuang, Amos Vernon ja Nunzio Randazzo yrittävät saada lähes vuosikymmenen lomamatkat sullottua vajaan parin tunnin kestoon, onnistuen siinä vaihtelevin tuloksin. Teknisesti Lomalla kaikki on toisin on pätevä. Elokuva on hyvin kuvattu, lavastukset ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeerauksetkin näyttävät hyviltä. Äänimaailma on osaavasti työstetty ja Keegan DeWittin säveltämät musiikit säestävät kohtauksia toimivasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

People We Meet on Vacation, Yhdysvallat, 2026, 3000 Pictures, Netflix Studios, Sony Pictures Releasing, Temple Hill Entertainment

Arvostelu: Kirottu 3: Paholaisen vallassa (The Conjuring: The Devil Made Me Do It - 2021)

KIROTTU 3: PAHOLAISEN VALLASSA

THE CONJURING: THE DEVIL MADE ME DO IT

Ohjaus: Michael Chaves

Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Ruairi O'Connor, Julian Hilliard, Sarah Catherine Hook, Shannon Kook, Eugenie Bondurant, John Noble, Keith Arthur Bolden, Ronnie Gene Blevins, Sterling Jerins ja Steve Coulter

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 16

James Wanin kauhuelokuva Kirottu (The Conjuring - 2013) oli suuri menestys, jonka ympärille ryhdyttiin heti rakentamaan kokonaista elokuvauniversumia. Jo ennen Kirottu 2:a (The Conjuring - 2016) ilmestyi demonisesta nukesta kertova Annabelle (2014). Pian Kirottu 2:n ilmestymisen jälkeen alkoi kolmannen osan suunnittelu, mutta sitä ennen ilmestyivät Annabellen esiosa Annabelle: Creation (2017) ja jatko-osa Annabelle Comes Home (2019), Kirottu 2:ssa esitellystä Valak-demonista kertova Nunna (The Nun - 2018) ja meksikolaiseen kansantaruun pohjautuva Itkevän naisen kirous (The Curse of La Llorona - 2019). Kolmannen Kirottu-elokuvan kuvaukset käynnistyivät kesällä 2019 ja sen oli tarkoitus ilmestyä syksyllä 2020, mutta koronaviruspandemian suljettua elokuvateatterit ympäri maailman, julkaisua täytyi siirtää. Nyt The Conjuring: The Devil Made Me Do It, eli suomalaisittain Kirottu 3: Paholaisen vallassa saa vihdoin ensi-iltansa. Vaikka sekaan on mahtunut mätiä omenoita, olen pääasiassa pitänyt Kirottu-elokuvauniversumista ja yhä uusia lisäosia katsellessa olen pohtinut, milloin viimein pääsisimme näkemään jatkoa itse varsinaisille Kirottu-leffoille? Olinkin innoissani, kun pääsin vihdoin katsomaan Kirottu 3: Paholaisen vallassa sen lehdistönäytöksessä muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1981 Arne Johnson murhaa vuokranantajansa ja joutuu vankilaan, tuomioistuimen harkitessa rangaistukseksi kuolemantuomiota. Ed ja Lorraine Warren ovat kuitenkin varmoja, että Arne oli murhateon aikana demonisen olennon riivaama ja heidän täytyy keksiä keinot todistaa Arnen syyttömyys ja päihittää häntä vallassaan pitävä paholainen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vera Farmiga ja Patrick Wilson palaavat neljättä kertaa rooleihinsa paranormaaleja tapauksia selvittävänä Warrenin pariskuntana Lorrainena ja Edinä, tehtyään viimeksi vain lyhyet näyttäytymiset parin vuoden takaisessa Annabelle Comes Homessa. Jälleen kerran niin nämä näyttelijät kuin heidän hahmonsa toimivat erinomaisesti. Farmigan ja Wilsonin kemiat ovat kohdanneet heti ensimmäisestä Kirotusta lähtien täydellisesti ja he tuovatkin filmiin sydämen ja sielun kaikkien kauheuksien keskelle. Edin ja Lorrainen välinen rakkaus tuntuu käsinkosketeltavan aidolta ja hahmot ovat kenties vieläkin pidettävämpiä, jolloin heidän uusiin demonisiin koettelemuksiin hyppää taas innolla (ja jännittyneenä) mukaan.

     Tutun kaksikon lisäksi elokuvassa nähdään myös Sterling Jerins pienessä roolissa Warrenien tyttärenä Judyna, Ruairi O'Connor poloisena Arne Johnsonina, joka suorittaa murhan paholaisen valtaamana, Sarah Catherine Hook Arnen tyttöystävänä Debbienä, Julian Hilliard Debbien pikkuveljenä Davidina, Keith Arthur Bolden poliisipäällikkö Clayna, John Noble entisenä pappi Kastnerina ja Shannon Kook Warreneita auttavana Drew'na. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan hyvin - erityisesti O'Connor vakuuttaa henkensä puolesta pelkäävänä Arnena, minkä lisäksi nuori Hilliard näyttää jo kolmatta kertaa taitonsa kauhun parissa, esiinnyttyään aiemmin Netflixin The Haunting of Hill House -sarjassa (2018) ja kosmisessa Color Out of Spacessa (2019).

Kirottu 3: Paholaisen vallassa ei lähde viivyttelemään kauhuosastonsa kanssa, vaan heittää niin Warrenit kuin katsojan heti ensiminuuteilla karmivan demonitapauksen äärelle. Siinä, missä kaksi edellistä Kirottua rakensivat hiljalleen kauhukertomustaan riivatun perheen kautta - kuinka he muuttavat uuteen asuntoon, huomaavat vähitellen asioiden olevan vinksallaan ja vasta noin puolessa välissä ottavat yhteyttä Warreneihin - tämä kolmas osa ottaa erilaisen lähestymistavan hyppäämällä yli tämän tutuksi tulleen kaavan. Samalla filmi poikkeaa edeltäjistään myös sillä, kuinka vähän se lopulta keskittyykään paholaisen piinaamiin perheenjäseniin ja nyt valokeilassa todella ovat itse Warrenit. Ja hyvä niin. Tämän pariskunnan kokemia tapahtumia katsoja haluaakin nähdä ja heidän puolestaan sitä oikeasti jännittää. Arneakin seurataan aika ajoin, mutta pääasiassa kyseessä on Warrenien show.

Kyseessä on kyllä oivallinen kauhuelokuva, mutta silti täytyy sanoa, että minulle jäi pienesti ristiriitainen olo leffaa katsoessani ja vielä sen päätyttyä. Se onnistuu olemaan karmiva ja se pitää sisällään kenties parhaat kauhuleffojen päähenkilöt vuosikausiin, mutta samalla koin, että jatkuvasti jotain jäi uupumaan. Se viimeinen silaus. Jatkuvasti toivoin, että jotain mielenkiintoista asiaa olisi avattu enemmän tai jotain olisi viety pidemmälle. Erityisesti toivoin, että Arnen oikeuskäsittelyllä olisi saatu enemmän aikaan, sillä kyseessähän oli ihan aito oikeustapaus. Oli mitä mieltä tahansa demonien sun muiden olemassaolosta, vuonna 1981 Arne Johnson ihan oikeasti murhasi miehen ja oikeudessa sanoi toimineensa demonin riivaamana, mikä houkutteli tosielämän Ed ja Lorraine Warrenin tutkimaan tapausta. Warrenien puolelta tapauksen tutkimista kyllä esitellään onnistuneesti, mutta sitä oikeuspuolta olisi voitu esitellä enemmän. 

Kenties eniten minua jäi harmittamaan, ettei Kirottu 3: Paholaisen vallassa tarjoa mitään uutta, päheää ja pelottavaa kauhuhahmoa, joka jäisi kummittelemaan mielessä jälkikäteen. Sarjassa on aiemmin nähty Annabelle-nukkea ja Valak-nunnaa, jotka ovat molemmat nousseet jo nyt ikonisiksi kauhuolennoiksi, mutta heidän lisäksi sarjan varrella on nähty monenlaista hirvitystä Crooked Manista (joka yhä tarvitsisi oman elokuvansa) La Lloronaan ja ties mihin mörköihin, joita Annabelle Comes Homella oli tarjottavanaan. Tästä elokuvasta sellainen uupuu ja sellaista leffa mielestäni tarvitsisi. Toisaalta elokuvasta löytyy jo nyt ihan oivallinen antagonisti, mutta itse Arnen riivaama paholainen jätti minut kylmäksi.

Näistä kritiikeistäni huolimatta haluan vielä painottaa, että pidin kyllä Kirottu 3:sta. Se ei ole ihan kahden ensimmäisen Kirotun tasoinen kauhuteos, mutta sentään se ymmärtää olla parisen kymmentä minuuttia lyhyempi kuin ylipitkä Kirottu 2. Päheän kauhuolennon puuttumisesta huolimatta leffa sisältää useita mukavan karmivia kohtauksia ja erityisesti leffan alkupää sai minut jännittämään. Paikoitellen pelottelut luottavat liikaa koviin ääniin, jonkun yhtäkkiä syöksyessä pimeydestä kohti kameraa. Kikkaa käytetään ainakin pari kertaa liikaa, mutta sentään äkkisäikäytykset eivät olleet siitä typerimmästä päästä.

James Wan ei harmillisesti toimi elokuvan ohjaajana, vaan tällä kertaa hommaa hoitaa Itkevän naisen kirouksen ohjaaja Michael Chaves. Näin jälkikäteen ajateltuna kyseinen leffa taisikin toimia lähinnä testinä, jolla Wan pystyi näkemään, onko löytänyt seuraajansa Kirottu 3: Paholaisen vallassa puikkoihin. Chaves ei ole ohjaajana Wanin veroinen, mutta Wanin vaikutukset näkyvät selvästi Chavesin työssä. Lisäksi leffaa katsoessa on päivänselvää, että kauhuklassikko Manaaja (The Exorcist - 1973) on suuri inspiraation lähde Chavesille; niin paljon mukana on samanlaista kuvastoa Manaajasta. Kuvaukseltaan elokuva on todella tyylikäs sommitteluista kamera-ajoihin. Valaisu on mainiota, joskin Chaves luottaa liikaakin pimeyden tehoon kauhukohtauksissa. Tämän vuoksi aina, kun leffa siirtyi päiväsaikaan, koin tietyn huojennuksen tunteen, että nyt tuskin tapahtuu mitään karmivaa. Eikä Chaves harmillisesti lähde yllättämään ja poistamaan sitä tunnetta. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat vaikuttavat ja tiettyjä kovia ääniä ja kliseisiä demoninaksutuksia lukuunottamatta äänimaailma on hyvin rakennettu efekteistä sarjan luottosäveltäjä Joseph Bisharan mainiosti tunnelmoiviin musiikkeihin.

Yhteenveto: Kirottu 3: Paholaisen vallassa on hyvä kauhuelokuva, joskin siitä tuntuu jäävän jatkuvasti uupumaan se viimeinen silaus. Elokuva on täynnä vallan mainioita ideoita ja juttuja, mutta lähes kaikki jää pienesti puolitiehen. Aivan kuin filmi olisi yhä jotenkin keskeneräinen. Itseäni jäi myös harmittamaan, ettei leffa lähde edes yrittämään luoda uutta ja hienoa kauhuolentoa Kirottu-universumin liki kaikkien aiempien osien tavoin. Tämänkertainen vastus ajaa asiansa, mutta jälleen kerran jäin kaipaamaan sitä kunnon iskua. Heikkouksistaan huolimatta filmi on kyllä hyvä. Elokuva onnistuu välillä olemaan jännittävä, vaikka ohjaaja Michael Chaves luottaakin turhan paljon äkkisäikäytyksiin ja pimeyteen. Tarina pitää hyvin mukanaan ja kesto on sopivan napakka alle kahdessa tunnissa, jolloin tylsää hetkeä ei oikeastaan tule. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on oivallinen, mutta lopulta kaikkein parasta elokuvassa ovat sen päätähdet Vera Farmiga ja Patrick Wilson. He ovat täydelliset rooleissaan, heidän väliltä löytyy vahvaa kemiaa ja heidän hahmonsa ovat vielä mielenkiintoiset, jolloin heitä seuraa mielellään, tekivät he oikeastaan mitä tahansa yhdessä. Kaiken kaikkiaan suosittelen Kirottu 3: Paholaisen vallassa oikein lämpimästi tämän kauhu-universumin aiempien osien faneille. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä saaga seuraavaksi tarjoaa. Nunna 2 on tekeillä ja The Crooked Man -elokuva taitaa pyöriä jonkin sortin suunnittelussa. Itse olisin erityisen kiinnostunut näkemään filmit Annabelle Comes Homessa esitellyistä lautturista ja samurai-haarniskasta...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.6.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.twitter.com

The Conjuring: The Devil Made Me Do It, 2021, New Line Cinema, Atomic Monster, The Safran Company