Arvostelu: The Legend of Ochi (2025)

THE LEGEND OF OCHI

Ohjaus: Isaiah Saxon

Pääosissa: Helena Zengel, Willem Dafoe, Finn Wolfhard, Emily Watson, Razvan Stoica, Carol Bors, Andrei Antoniu Anghel, David Andrei Baltatu ja Paul Manalatos

Genre: seikkailu

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 12

The Legend of Ochi on A24-yhtiön uusi satuelokuva. Isaiah Saxon oli jo aiemmin kynäillyt tarinan ochi-nimisistä otuksista ja hän ryhtyi lopulta muokkaamaan sitä elokuvan muotoon. Hän sai tukijoita ja elokuvantekijöitä ympärilleen ja kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2021. Nyt, muutaman vuoden jälkeen The Legend of Ochi on vihdoin saapunut elokuvateattereihin, enkä itse ole malttanut odottaa elokuvan näkemistä. Innostuin heti, kun näin yllä olevan ylisuloisen julisteen ja olenkin jännittänyt, että noinkohan elokuvaa julkaistaan Suomen teattereissa ollenkaan. Kävinkin katsomassa The Legend of Ochin heti sen ensi-iltapäivänä.

Syrjäisen saaren asukkaat ovat vuosia pelänneet ja metsästäneet metsässä lymyileviä otuksia, ocheja. Kun Yuri-tyttö löytää haavoittuneen ochinpoikasen, hän uhmaa otuksia vihaavaa isäänsä ja lähtee uskaliaalle seikkailulle syvälle metsän uumeniin, viedäkseen poikasen kotiinsa.

Saksalaisleffa System Crasherissa (Systemsprenger - 2019) vaikutuksen tehnyt Helena Zengel näyttelee Yuria, nuorta tyttöä, joka elää pienellä saarella, missä häntä on vauvasta asti opetettu varomaan metsässä asuvia hirmuisia ochi-otuksia. Mutta kun Yuri kohtaa haavoittuneen ochinpoikasen, ei tyttö voi olla auttamatta tätä pääsemään emonsa ja muiden lajitoveriensa luokse kotiin. Zengel on jälleen mainio, vaikka hänen osansa onkin hiljaisempi kuin villissä debyytissään. Ochinpoikanen taas on toteutettu vanhalla kunnon tavalla animatroniikkanukella ja toteutus on kertakaikkisen ihastuttava. Ochi on ylisöpö, mutta siltä löytyy myös äksympääkin persoonaa. Tytön ja satuolennon välinen ystävyys on moneen kertaan nähty, mutta silti mainio, ja Zengel suoriutuu passelisti, vaikka suurimmaksi osaksi hänen vastanäyttelijänsä onkin "vain" nukke.

     Elokuvassa nähdään myös Willem Dafoe Yurin isänä Maximina, joka vihaa ocheja sydämensä kyllyydestä ja kouliikin saaren pojista metsästäjiä suunnilleen heti, kun nämä vain osaavat kävellä, Emily Watson Yurin äitinä Dashana, joka lähti Yurin ollessa vielä pieni, sekä Finn Wolfhard orpopoika Petrona, jonka Maxim otti suojelukseensa ja jota mies tuntuu pitävän enemmän omana lapsenaan kuin Yuria. Dafoe varastaa show'n teatraalisena Maximina, kun taas Watsonista löytyy hyvää pehmeyttä. Wolfhard ajaa asiansa Yurin velipuolena, joka ei itse haluaisi suosimista, muttei oikein tiedä, kuinka toimia Yurin kanssa.

The Legend of Ochi ei ollut ihan niin loistava satuelokuva kuin olisin toivonut, vaan esikoisleffaansa tekevän Isaiah Saxonin käsikirjoitus jää hitusen vaisuksi. Se kulkee turhan tuttuja latuja niin tarinan kuin hahmojen kanssa, eikä siksi lopputulemaa ole vaikea arvata. Saxonilta ei löydy edes mitään ässää hihasta, jolla sekoittaa pakkaa ja tarjota jotain yllättävää lopuksi. Tuttujen latujen kulkeminen ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi huono, ainoastaan hitusen mielikuvitukseton satuelokuvaksi. Tutuista palikoistakin rakennettu kokonaisuus toimii, hyvin pitkälti Saxonin rakentaman tunnelman ja Yurin ja ochin välille muodostuvan ihanan ystävyyden ansiosta.

Vain hieman päälle puolitoista tuntia kestävä elokuva on napakka paketti, joka menee nopeasti itse asiaan ja heittää Yurin ja ochinpoikasen elämänsä seikkailuun. On kiinnostavaa seurata, kun he oppivat asioita toisiltaan ja yrittävät yhdessä selviytyä vaaroista - jotka suurimmaksi osaksi johtuvat Yurin raivon nielaisemasta isästä. Seassa on joitain hauskoja hetkiä, kuten myös pientä jännitystäkin. Vaikka kyseessä on satu söpön olennon kera, ei The Legend of Ochi ole kuitenkaan mikään perheen pienimmille tarkoitettu elokuva. Yhä saduista pitävää aikuista sympaattinen elokuva todennäköisesti viehättää, vaikkei se keksi oikeastaan mitään uutta tai yllättävää.

Siinä, missä Saxonin käsikirjoitus jää hieman vaisuksi, hänen rakentama satumainen tunnelmansa on onnistunut. The Legend of Ochin ilmapiiri on lumoava, joskin samalla se sisältää myös hieman synkkiäkin vivahteita. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on vakuuttava. Se on taitavasti kuvattu, oli kyse tiiviimmistä lähikuvista tai näyttävistä maisemaotoksista. Lavasteet ovat oivat, puvustus paikoin lystikästä ja maskeeraukset mainiot. Parasta on tosiaan se, että ocheja ei ole tehty tietokoneella, vaan vanhan kunnon tapaan nukeilla ja asuilla. Lopputulos näyttää erittäin hienolta ja jättää haaveilemaan, että isotkin Hollywood-studiot hyödyntäisivät näitä kikkoja jälleen. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja David Longstrethin säveltämät musiikit tuovat miellyttävän lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.5.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Legend of Ochi, 2025, A24, Neighborhood Watch, AGBO, Access Entertainment, Encyclopedia Pictura, IPR.VC, Year of The Rat

Arvostelu: News of the World (2020)

NEWS OF THE WORLD

Ohjaus: Paul Greengrass

Pääosissa: Tom Hanks, Helena Zengel, Michael Covino, Thomas Francis Murphy, Fred Hechinger, Neil Sandilands, Mare Winningham, Elizabeth Marvel ja Bill Camp

Genre: western, draama

Kesto: 1 tunti 58 minuuttia

Ikäraja: 13

News of the World perustuu Paulette Jilesin samannimiseen kirjaan vuodelta 2016. Vuonna 2017 Fox 2000 Pictures hankki kirjan elokuvaoikeudet ja ryhtyi suunnittelemaan sen pohjalta filmatisointia. Kuitenkin kun Fox siirtyi Disneylle, projekti siirrettiin Universal Picturesille. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2019 ja News of the Worldin oli tarkoitus ilmestyä jo syksyllä 2020, mutta koronapandemian takia sen ensi-iltaa on siirretty. Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin jo viime jouluna, mutta muualla maailmalla se saapuu vasta nyt Netflixin suoratoistopalvelun levittämänä. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin siitä, mutten oikeastaan niistä ilmiselvimmistä syistä, eli että Tom Hanks näyttelee pääosaa ja Paul Greengrass toimii ohjaajana. Kiinnostuin nimittäin siitä, että saksalaisessa System Crasher -elokuvassa (Systemsprenger - 2019) ällistyttävän hurjan roolityön tehnyt Helena Zengel pääsisi näyttelemään Hollywood-tuotannossa. Katsoinkin News of the Worldin heti, kun se julkaistiin Netflixissä.

Vuonna 1870 Texasissa sisällissodan veteraani ja kaupungista toiseen kiertävä uutistenlukija Jefferson Kyle Kidd löytää nuoren tytön erämaasta ja päättää viedä hänet tytön perheen luokse.

Pääroolissa uutisia lukutaidottomille lukevana ja ympäri etelävaltioita kiertävänä kapteeni Jefferson Kyle Kiddinä nähdään Tom Hanks, joka on roolissaan erittäin hyvä, kuten häneltä voikin odottaa. Hanks on lähes roolissa kuin roolissa pidettävä ja sympaattinen, ja niin hän on myös tässä. Katsojana lähtee mielellään mukaan hänen matkalleen halki preerian lukemaan uutisia ja etsimään yksinäisen tytön kotia. Tyttönä taas nähdään tosiaan Helena Zengel, joka teki suuren vaikutuksen rajulla roolityöllään System Crasherissa. Hän on selvästi saanut roolin kyseisen elokuvan ansiosta, sillä myös tässä roolissa Zengel pääsee hurjistelemaan, eikä ole mikään kiltti ja tottelevainen lapsi. Hanksin ja Zengelin välille muodostuu nopeasti vahva yhteys, vaikka heidän hahmonsa eivät ymmärrä toistensa puheista sanaakaan, Kiddin puhuessa englantia ja tytön kiowaa. Hiljalleen muovautuva, melkein kuin isä-tytär-suhde luo elokuvaan sykkivän sydämen.

Rehellisesti sanoen lännenelokuvat on ollut genre, johon olen alkanut päästä mukaan vasta muutaman viime vuoden aikana, vierastettuani lajityyppiä pitkään. On jopa hieman harmi innostua länkkäreistä tässä kohtaa, kun niitä ei lähestulkoon tehdä enää lainkaan. Yllätyinkin jopa, kuinka innoissani olin nyt hyppäämässä villin lännen seikkailuihin mukaan, varsinkin kun seikkailua tähdittävät Hanks ja Zengel. Sääli vain, että elokuva piti katsoa kotisohvalta, eikä sitä päässyt kokemaan valkokankaalta, missä hienosti kuvatut maisemat olisivat päässeet oikeuksiinsa. Siitä huolimatta elokuva onnistui imaisemaan minut mukaansa aikamatkalle menneisyyteen ja seuraamaan etelävaltioiden menoa sisällissodan jälkeen. Tämä onkin yksi kiinnostavimmista puolista, pääkaksikon matkatessa kaupungista toiseen ja jokaisessa paikassa sodan jälkeen muuttuvaan maailmaan suhtaudutaan eri tavoin. Esimerkiksi yhdessä paikassa kannatetaan orjuuden loppumista ja toisaalla yhä kehutaan intiaanitappojen määrästä.

Näistä matkan välietapeista löytyy myös ongelmia, jotka vaikeuttavat Kiddin ja tytön matkaa. Niistä saadaan aikaiseksi oivaa jännitettä ja esimerkiksi noin puolessa välissä elokuvaa nähdäänkin tiivistunnelmainen piirityskohtaus, jossa Kiddin ja tytön täytyy tosissaan tehdä yhteistyötä selvitäkseen. Jotkut ovat liiankin kiinnostuneita ärhäkkäästä lapsesta ja miettivät, mitä hänellä voisi tienata, kun taas toiset pahastuvat Kiddin lukemista uutisista. Itse en ole koskaan pitänyt uutisten katselusta, mutta Kiddillä on niin karismaattinen ja kiehtova tapa tarinoida maailman tapahtumista, että jos hän toimisi vaikkapa Seitsemän uutisten ankkurina, saattaisin jopa päivittäin vaihtaa kanavaa MTV3:lle tuohon aikaan. 

Ohjaajan puikoissa toimii Bourne-leffoista parhaiten tunnettu Paul Greengrass, joka tekee tässä onneksi rauhallisempaa työtä. Greengrassiin yleensä yhdistetään heiluva käsivarakuva ja vauhdikas leikkaus, mutta sellainen ei sovi villin lännen maisemiin ja Greengrass onneksi tietää sen. Hänen ohjauksensa on hillitympää ja pidän siitä, kuinka hän kuljettaa tarinaa eteenpäin. Greengrass toimii myös toisena käsikirjoittajana Luke Daviesin kanssa. Kaksikko onnistuu tekstissään, vaikka kertomuksen finaalin voikin arvata helposti etukäteen jo alkupäässä. Tekniseltä puoleltaan News of the World on hieno kuvauksesta lavasteisiin ja asuihin, joilla 1800-luvun loppu herätetään vaikuttavasti henkiin. Äänitehosteet ovat myös mainiot ja James Newton Howardin säveltämät musiikit säestävät oivallisesti kaksikon matkaa.

Yhteenveto: News of the World on erittäin mainio westerndraama, mikä hyötyy paljon Tom Hanksin ja Helena Zengelin lähes isä-tytärmäisestä kemiasta. Tarina pitää hyvin mukanaan, vaikka lopputuloksen arvaisikin jo hyvissä ajoin. Kaksikon matkaa seuraa mielellään ja se tarjoaa mielenkiintoisia tapahtumia, kun he pysähtyvät eri paikoissa ja tapaavat erilaisia ihmisiä. Etelävaltioiden muovautuminen sisällissodan jäljiltä on kelvollisesti kuvattu. Mukaan mahtuu hieman jännitystäkin ja pientä toimintaa. Ajankuva on vaikuttavasti rakennettu lavastein ja asuin, ja Paul Greengrassin ohjaus on taidokasta. Hanks on tuttuun tapaansa todella hyvä pääroolissa ja Zengel jatkaa vaikuttavaa työtään vaikeiden nuorten rooleissa. News of the Worldia voikin suositella lämpimästi lännentarinoiden ystäville - tosin sillä varoituksella, ettei siinä kauheasti ammuskella, vaan homma keskittyy enemmän draaman puolelle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.2.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

News of the World, 2020, Universal Pictures, Perfect World Pictures, Pretty Pictures, Playtone

Arvostelu: System Crasher (Systemsprenger - 2019)

SYSTEM CRASHER

SYSTEMSPRENGER

Ohjaus: Nora Fingscheidt
Pääosissa: Helena Zengel, Albrecht Schuch, Gabriela Maria Schmeide, Lisa Hagmeister, Melanie Straub, Maryam Zaree, Victoria Trauttmansdorff ja Matthias Brenner
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 16

System Crasher on saksalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Nora Fingscheidtin esikoiselokuva. Fingscheidt sai idean leffaan, kun hän oli naisten suojakodissa tekemässä dokumenttia ja sinne muutti 14-vuotias tyttö. Fingscheidt ihmetteli, miten sen ikäinen tyttö otettiin sinne vastaan ja hänelle kerrottiin, ettei tytölle ollut muuta paikkaa. Tämä oli viranomaisten mukaan "system crasher", jota kukaan ei huolinut vuosien yritystenkin jälkeen. Fingscheidt ajatteli, että tällaisesta tytöstä voisi kertoa kiinnostavan tarinan ja hän alkoikin työstämään leffan käsikirjoitusta. Hän sai rahoituksen tarinalleen ja kuvaukset alkoivat. System Crasher sai ensiesityksensä helmikuussa Berliinin elokuvajuhlilla, missä se voitti Hopeisen karhun -palkinnon. Leffaa on esitetty erilaisilla filmifestivaaleilla (mm. Suomessa kesällä Sodankylän elokuvajuhlilla ja syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla) ja samalla se on alkanut saamaan myös teatterilevitystä. Nyt System Crasher rantautui teattereihin kunnolla täälläkin. Itse en ollut aikonut mennä katsomaan leffaa, kunnes ystäväni alkoi hehkuttamaan, kuinka upea teos oli kyseessä. Lopulta päätinkin, että kävisin sen kurkkaamassa ja menin katsomaan System Crasherin sen ensi-iltaviikonloppuna.

9-vuotias Benni on ongelmalapsi, systeeminrikkoja, jolle ei ole onnistuttu löytämään kotia. Benni kaipaa rakkautta, mutta voiko hän saada sitä huutamalla ja hakkaamalla?

Nuorena Benninä nähdään Helena Zengel, joka tekee tässä yhden kaikkien aikojen parhaimmista lapsinäyttelijöiden suorituksista. Zengel on aivan ällistyttävän upea roolissaan, eläytyen äärimmäisen vaikeaan osaansa paremmin kuin moni aikuinen ammattinäyttelijäkään pystyisi. Läpi leffan katsoja kummastelee, miten ihmeessä Zengel onkaan onnistunut sisäistämään tällaisen ongelmaisen nuoren tytön näin täydellisesti? Sillä kun Benni suuttuu, niin hänhän suuttuu ihan tosissaan. Benni huutaa, kirkuu, raapii, lyö, potkii, haukkuu ja heittelee tavaroita, mitkä osuvat käteen. Raivokohtaus saattaa syntyä jostain, mikä vaikuttaa toiselle todella pieneltä asialta, mutta Bennin mielessä se eskaloituu hurjiin mittasuhteisiin. Muutos saattaa tapahtua täysin äkillisesti ja Benni onkin erittäin arvaamaton tapaus. Monet aikuisista pelkäävät häntä ja vaikka Benni esittää nauttivansa tästä, on selvää, että hän kaipaa aikuisen rakkautta, mitä hän näkee monien muiden lasten saavan. Vaikka Benni onkin raivoisa ja pahimmillaan oikeasti vaarallinen, on hän rauhallisena usein suloinen nuori tyttö ja Zengel hoitaa senkin puolen hahmosta mestarillisesti. Zengel karjuu ilmoille ilmiömäisen roolisuorituksen, mikä nousee kevyesti vuoden parhaimpiin - eikä todellakaan vain lapsinäyttelijöiden tasolla.

Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Bennin äiti (Lisa Hagmeister), Bennille kotia etsivä sosiaalityöntekijä Bafané (Gabriela Maria Schmeide) ja Bennin koulunkäyntiavustaja Micha (Albrecht Schuch). Aikuisnäyttelijätkin ovat erittäin hyviä rooleissaan. Hagmeister tuo hyvin esille äitihahmon kokeman tunteen Bennin kaltaisen lapsen kasvattamisesta ja siinä pahasti epäonnistumisessa, kun taas Schmeide on sympaattinen Bafanéna, joka on leffan lempein hahmo Bennille. Aikuisnäyttelijöistä voiton vie kuitenkin Schuch, joka on osuva valinta Michan rooliin. Hänen hahmonsa muuttuu kiinnostavammaksi, mitä pidemmälle leffa etenee ja hänen ja Bennin välille muodostuu mielenkiintoinen ihmissuhde. Zengel on kuitenkin niin käsittämättömän fantastinen Benninä, että hän jättää kaikki muut näyttelijät varjoonsa läpi elokuvan.

System Crasher tarttuu hienosti ja vahvasti yhteiskunnan ongelmiin. Bennin kaltaisia tyttöjä ja poikia löytyy joka maasta ja joka maassa on samat ongelmat löytää heille paikkaa. Elokuva osoittaa, ettei Benni ole niinkään "systeemin rikkoja", sillä systeemi on jo rikki. Tyttöä siirretään lastenkodista toiseen, sijaisvanhemmilta ryhmäkoteihin. Ei ihme, että vuosien varrella Bennille on syntynyt mielikuva siitä, ettei häntä haluta minnekään. Ja kun hän ajattelee näin, kääntyy se myös toisinpäin, eikä hän halua minnekään - paitsi äitinsä luokse, mutta tämä ei pysty tarjoamaan sitä ihannekotia, mistä Benni unelmoi. Läpi leffan näytetään, millaiseksi syöksykierteeksi Bennin elämä on muuttunut ja kuinka hänelle ei edes nähdä positiivista tulevaisuutta. Monet ovat heti sitä mieltä, että hän kuuluu lukkojen taakse parantamattomana tapauksena. Katsoja voi tuntea Bennin tuskan.

Päähenkilönsä tavoin itse elokuvakin on usein aggressiivinen ja äkkipikainen, mutta myös hyvin herkkä. Leffasta löytyy kauniit ja koskettavat hetkensä. Epätoivon keskellä on pilkahdus jostain hyvästä, mutta aina kun asiat menevät paremmin, katsoja vain pelkää, milloin sama kauheus alkaa taas uudestaan. Elokuva aiheuttaa vahvan epämiellyttävää oloa - jo Bennin mustelmien täyttämä keho voi saada voimaan pahoin, etenkin kun leffa ei koskaan kerro, mistä ne ovat aiheutuneet. Onko kyseessä joku äidin miesystävistä, jonkin ryhmäkodin hoitaja, ilkeät lapset vai Benni itse? Varmaan niitä kaikkia. Leffa jättää jotkut jutut taidokkaasti katsojan tulkinnan varaan... paitsi lopun, mikä on sääli, sillä jos elokuva loppuisi muutaman minuutin aiemmin, olisi se vahvempi. Aikaisempi lopetus jättäisi katsojalle vellomaan sen epämiellyttävän tunteen. Kenties lisätyillä minuuteilla on haluttu hieman keventää, sillä jostain syystä ohjaaja-käsikirjoittaja Fingscheidt on kai ajatellut, että tällaisen jälkeen katsojan kuuluu lähteä kotiin hyvillä mielin.

Lopetusta lukuunottamatta Fingscheidt tekee erinomaista työtä elokuvan kanssa. Jos ei lasketa pientä TV-leffamaisuutta, mitä System Crasher pitää välillä sisällään, ei tästä uskoisi, että kyseessä on hänen esikoisteoksensa. Ohjaus on vahvaa ja Fingscheidt luo tunnelmaa upeasti. Hänen käsikirjoituksensa on iskevä ja voin kuvitella, millaiset paineet hän on kokenut, ymmärrettyään, että hänen pitäisi vielä löytää joku nuori tyttö, joka osaisi tulkita Fingscheidtin kirjoittamaa hahmoa ja lukea monia törkyrepliikkejä uskottavasti. Voin myös kuvitella, kuinka hän on huokaissut helpotuksesta nähdessään Zengelin roolityön. System Crasher on kuvattu oivallisesti ja heiluvaa käsivaraa hyödynnetään taidokkaasti kuvastamaan Bennin levottomuutta ja mielialan vaihtelua. Leikkauksessa joitain kohtauksia olisi voinut tiivistää hieman (ja viimeiset minuutit olisi voinut pilkkoa pois), mutta suurimmaksi osaksi leffa kulkee sujuvasti eteenpäin. Lavasteet ovat hyvin tehdyt ja puvustajat ovat päässeet pukemaan Zengelin moniin erilaisiin vaaleanpunaisiin vaatteisiin, mikä on hyvässä ristiriidassa Bennin synkän maailman kanssa. John Gürtlerin säveltämät musiikit tuovat mainion lisäyksensä leffan henkeen.

Yhteenveto: System Crasher on hieno kuvaus yhteiskunnan rikkinäisyydestä. Elokuvassa nähdään yksi kaikkien aikojen parhaista lapsinäyttelijän roolisuorituksista, sekä ylipäätään yksi vuoden parhaista roolitöistä. Helena Zengel on käsittämättömän hyvä 9-vuotiaan Bennin roolissa. Hän hyppää täysillä tämän ongelmanuoren mieleen ja antaa palaa täysillä. Katsojalla saattaa usein loksahtaa suu auki Zengelin hurjaa roolisuoritusta seuratessa. Benni on paikoitellen pelottava, mutta samalla hyvin sympaattinen hahmo. Katsoja voi tuntea hänen tuskansa ja kaiken aikaa ärsyttää, kuinka maailma ei tunnu olevan valmis auttamaan häntä oikeasti. Elokuva on välillä raivokas, mutta usein myös koskettava. Ohjaaja-käsikirjoittaja Nora Fingscheidt tekee vaikuttavaa työtä leffan parissa. Ihan lopusta olisi kuitenkin voitu leikata viimeiset minuutit pois, sillä aikaisempi lopetus tarinalle olisi tehnyt paketista iskevämmän ja jättänyt katsojalle vielä oudomman tunteen. Jo tällaisenaan System Crasher on kuitenkin mahtava teos. Suosittelen elokuvaa rankoista draamoista pitäville, sekä kaikille vanhemmille, sillä tämä näyttää hyvin, kuinka lapsi ottaa vaikutteensa lähipiiristään ja jos lähipiiri ei ole kummoinen, on vaarana, että lapsi ei kasva kunnolliseksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.11.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Systemsprenger, 2019, Kineo Filmproduktion, Weydemann Bros., Oma Inge Film, ZDF/Das kleine Fernsehspiel