Arvostelu: Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again - 1983)

ÄLÄ KIELTÄYDY KAHDESTI

NEVER SAY NEVER AGAIN

Ohjaus: Irvin Kershner 

Pääosissa: Sean Connery, Klaus Maria Brandauer, Kim Basinger, Barbara Carrera, Edward Fox, Pamela Salem, Alec McCowen, Rowan Atkinson, Bernie Casey, Gavan O'Herlihy ja Max von Sydow

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia

Ikäraja: 12

Never Say Never Again, eli suomalaisittain Älä kieltäydy kahdesti perustuu Ian Flemingin James Bond -kirjaan Pallosalama (Thunderball - 1961), jonka pohjalta oli jo vuonna 1965 tehty elokuva Pallosalama (Thunderball). Alunperin Fleming oli lähtenyt työstämään kirjaa elokuvakäsikirjoituksena ja kirjoittikin sen tarinaa yhdessä tuottaja Kevin McCloryn ja käsikirjoittaja Jack Whittinghamin kanssa. Kaksikko ei kuitenkaan saanut minkäänlaista ansiomerkintää tai kiitosta kirjassa, jolloin McClory haastoi Flemingin oikeuteen. Kun Eon Productions ryhtyi tekemään James Bond -elokuvia Flemingin kirjojen pohjalta, yhtiö teki diilin McCloryn kanssa Pallosalama-kirjan käytöstä. Diiliin kuului, ettei McClory saisi itse tehdä seuraavaan kymmeneen vuoteen elokuvaa kirjan pohjalta. Kun diili raukesi vuonna 1975, McClory ryhtyi tekemään omaa elokuvaversiotaan kirjasta ensimmäisen Bond-näyttelijän, Pallosalamaa tähdittäneen Sean Conneryn kanssa. Eon Productions kuitenkin koki, että McClory oli ylittämässä oikeutensa elokuvan teon suhteen ja projekti pistettiin jäihin. McClory sai puolelleen tuottaja Jack Schwartzmanin, joka auttoi ratkomaan oikeusasiat ja Lorenzo Semple Jr. palkattiin kirjoittamaan filmin käsikirjoitus. Connery ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tekstiin, joten mukaan otettiin Dick Clement ja Ian La Frenais. Elokuvalle mietittiin pitkään nimeä ja sitä kutsuttiin mm. nimillä "Warhead" ja "James Bond of the Secret Service", kunnes tekijät päätyivät Never Say Never Againiin, mikä oli tullut Conneryn vaimon Michelinen sanomasta, kun Connery oli Timantit ovat ikuisia -leffan (Diamonds Are Forever - 1971) jälkeen todennut, ettei enää koskaan näyttelisi James Bondia. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 1982 ja lopulta Älä kieltäydy kahdesti sai ensi-iltansa lokakuussa 1983. Elokuva oli hitti - joskin ei yhtä iso kuin samana vuonna ilmestynyt virallinen James Bond -elokuva, Roger Mooren tähdittämä Octopussy - mustekala (Octopussy - 1983). Ilmestyessään kriitikot kehuivat filmiä, mutta vuosien varrella elokuvan arvostus on vähentynyt ja nykyään filmiä pidetään lähinnä "sinä epävirallisena Bond-rainana". Itse en ollut ennen nähnyt Älä kieltäydy kahdesti -elokuvaa, vaikka olin vuoden 1967 Casino Royale -parodiaa lukuunottamatta katsonut kaikki julkaistut James Bond -elokuvat. Olin jopa useita vuosia varautunut filmin suhteen, eikä minulla ollut mielenkiintoa katsoa tätä epävirallista 007-elokuvaa. Kuitenkin nyt kun uuden Bond-filmin No Time to Dien (2021) ensi-iltaa on jälleen siirretty koronapandemian takia, päätin sitä odotellessa vihdoin ja viimein vilkaista Sean Conneryn paluun James Bondin rooliin. 

Kun paha SPECTRE-järjestö sieppaa kaksi ydinasetta, MI6 avaa uudestaan lakkautetun 00-osastonsa ja salainen agentti James Bond kutsutaan löytämään ydinaseet, sekä tutkimaan salaperäistä Maximillian Largoa.

Edesmenneellä Sean Connerylla on selvästi ristiriitainen suhde James Bondiin. Hän varmasti piti hahmon esittämisestä, näyttelihän Connery hahmoa jopa seitsemän kertaa, mutta hän myös lopetti hahmon esittämisen kahdesti. Ensin hän ei suostunut palaamaan Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa -elokuvaan (On Her Majesty's Secret Service - 1969). Sitten hän päätti tehdä vielä Timantit ovat ikuisia, minkä hän aikoi jättävän viimeiseksi Bondikseen, mutta kuten hänen vaimonsa hänelle sanoi "never say never again" ja 1983 hänet nähtiin jälleen agentti 007:nä. Parissa viimeisessä virallisessa Bond-leffassaan Connery näyttää selviä kyllästymisen merkkejä ja etenkin Timantit ovat ikuisia -filmissä häntä ei välillä näyttänyt kiinnostavan lainkaan. Tämä oli yksi syy, miksi olin vältellyt Älä kieltäydy kahdesti -elokuvan katsomista, sillä pelkäsin, että sama kyllästyminen olisi nähtävissä tässäkin. Yllättävää kyllä, ikääntynyt Connery on paremmassa terässä kuin pari filmiään aiemmin ja hän jopa näyttäisi viihtyvän salaisen agentin roolissa pitkästä aikaa. Kun kammosin, että hänen mahdollinen turhautumisensa saattaisi pilata filmin, Connery onkin kirkkaasti elokuvan parasta antia.

     Vastaansa James Bond saa SPECTRE-järjestön agentin Maximillian Largon, jota näyttelee Klaus Maria Brandauer. Hahmo on toisaalta kiinnostavasti hyvin erilainen kuin Pallosalama-elokuvan Emilio Largo (Adolfo Celi), mutta samalla todella tylsä ja mitäänsanomaton roisto. Brandauer ei ole kummoinen osassaan, eikä hahmo tunnu koskaan minkäänlaiselta uhkalta Bondille. Emilio Largossa oli särmää, sekä tyylikkyyttä silmälappunsa kera.

Lisäksi elokuvassa nähdään myös Edward Fox MI6-tiedustelupalvelua johtavana M:nä, Pamela Salem tämän sihteeri Moneypennynä, Alec McCowen agenttien erikoisvimpaimet rakentavana Q:na, Bernie Casey CIA-agentti Felix Leiterinä, sekä Kim Basinger Domino Petachina, johon Bond tietty iskee silmänsä, Gavan O'Herlihy Dominon veljenä Jack Petachina, Barbara Carrera Fatima Blushina eli SPECTRE-agentti 12:na ja yllättäen Mr. Bean itse, Rowan Atkinson Bondia auttavana Nigel Small-Fawcettina, sekä mahtava Max von Sydow SPECTRE-johtaja Blofeldina. Fox, Salem, McCowen ja Casey tekevät kelvollista työtä Bond-saagan tuttuina hahmoina, vaikka aluksi kestää jonkin aikaa nähdä eri naamat tietyissä rooleissa Conneryn ympärillä. Basinger sopii hyvin Bond-tytöksi ja Carrera toimii mainiosti viettelevänä pahiksena. Atkinson on oiva lisä näyttelijäkaartiin, vaikka näin jälkikäteen huvittaakin, kun tietää hänen tähdittäneen myöhemmin James Bond -parodialeffasarja Johnny Englishiä (2003-2018).

Vaikka olikin mukavaa nähdä Sean Conneryn palaavan James Bondin rooliin ja vielä niin, että hän oikeasti halusi palata, elokuvana Älä kieltäydy kahdesti ei onnistunut tekemään vaikutusta. Ymmärrän kyllä, että tietyt tutut Bond-jutut piti lakisyistä jättää pois tästä filmatisoinnista, mutta silti filmi on jopa liian erilainen tuntuakseen James Bondilta. Välillä jopa tuntuu siltä kuin katsoisi ison budjetin faniteosta, johon on saatu keploteltua oikea Bond-näyttelijä päärooliin. Sentään elokuva ei ole täysi kopio Pallosalamasta, vaikka se sisältääkin tuttuja juttuja, mutta silti tuntui siltä, että tämä leffa on jo nähty aiemmin ja paljon paremmin tehtynä. Kahden tunnin ja vartin kestossaan elokuva on myös aavistuksen liian pitkä, eikä se oikein koskaan nappaa mukaansa.

Elokuvan sekaan mahtuu omat tähtihetkensä, kuten ihan tiivistunnelmainen kohtaus, jossa Bondin pitää pakoilla nälkäistä haita, mutta mukana on myös aika kiusallisiakin hetkiä, kuten Largon luoma jonkinsortin videopeli, jossa Bond ja Largo kohtaavat ensi kertaa toisensa. Kohtaus on lähinnä koominen eikä painostava, kuten oli selvästi tarkoitettu. Tönkön toteutuksensa kanssa kohtaus kuuluu koko 007-saagan heikoimpiin hetkiin. Toimintakohtauksista uupuu oikea väkevyys ja alkupäässä nähtävä käsirysy kestää liian kauan. Jännitettä ei löydy ja loppupää tuntuu lattealta finaalilta. Loppujen lopuksi Älä kieltäydy kahdesti on lähinnä vain erikoisuudeltaan mielenkiintoinen epävirallinen lisä Bond-sarjaan. Ymmärrän toisaalta, miksi McClory halusi saada filmin tehtyä, mutta samalla koen elokuvan täysin tarpeettomaksi uudelleenfilmatisoinniksi.

Leffan ohjaajana toimii Irvin Kershner, joka oli juuri muutama vuosi aiemmin tehnyt kenties koko Tähtien sota -saagan (Star Wars - 1977-) parhaan elokuvan, Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaiskun (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980). Harmi, ettei Kershner osoita tässä samaa lahjakkuutta ja lopputuloksena onkin aika keskinkertainen vakoojajännäri. Älä kieltäydy kahdesti on kyllä oivallisesti kuvattu, lavastettu ja valaistu, mutta leikkauksessa sitä olisi pitänyt tiivistää. Äänimaailma toimii passelisti, vaikka musiikeiltaan Michel Legrandin työ ei kuulosta ollenkaan Bondilta. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä lakisyistä elokuvassa ei saanut käyttää oikeiden 007-elokuvien sävellyksiä. Silti tunnistettavien musiikkien uupuminen vahvistaa häiritsevää tunnetta siitä, että jokin ei nyt ole kohdallaan. Lani Hallin laulama tunnuslaulu Never Say Never Again on välittömästi unohdettava rallatus, mikä sinänsä siis sopii elokuvan henkeen erinomaisesti.

Yhteenveto: Älä kieltäydy kahdesti on aika keskinkertainen ja erikoinen elokuva James Bondin virallisen kaanonin ulkopuolella. On erittäin mukavaa nähdä, että salaiseksi agentiksi palaava Sean Connery selvästi viihtyy monen vuoden jälkeen roolissaan, mutta leffa hänen ympärillään ei tarjoa samaa iloa. Vaikka filmi on onneksi tarpeeksi erilainen Pallosalamasta, silti sitä katsoessa herää aina välillä tunne siitä, että tämä on jo tehty aiemmin ja vieläpä paremmin. Erityinen pettymys on tämänkertainen Largo-roisto, jonka roolissa Klaus Maria Brandauer ei jaksa vakuuttaa. Bondin ja Largon ensikohtaaminen surkuhupaisan videopelin äärellä on kohtauksena yksi Bond-saagan huonoimmista. Mukana on useita hyviäkin hetkiä, mutta ne tuntuvat loppupeleissä jäävän kokonaisuuden turhuuden varjoon. On ymmärrettävää, että Kevin McClory halusi korjata jotain, minkä koki vääryydeksi elämässään, mutta hänen työstämänsä filmi ei ole kaksinen. Kun vielä tutut Bond-jutut loistavat poissaolollaan, katsojaa koettelee lähinnä turhauttavan hämmentävä henki. Älä kieltäydy kahdesti -elokuvan voi sujuvasti katsoa kerran, jos muut 007-filmit on nähnyt, sillä kyseessä on mielenkiintoinen pala elokuvasarjan historiaa. Itse elokuvana se ei kuitenkaan ole erityisen kiinnostava tai hyvä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.3.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Never Say Never Again, 1983, TaliaFilm II Productions, Woodcote, Producers Sales Organization

Arvostelu: Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980)

TÄHTIEN SOTA: EPISODI V - IMPERIUMIN VASTAISKU

STAR WARS: EPISODE V - THE EMPIRE STRIKES BACK

Ohjaus: Irvin Kershner
Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher, Anthony Daniels, Kenny Baker, Peter Mayhew, Frank Oz, Billy Dee Williams, Alec Guinness, Ian McDiarmid ja James Earl Jones
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia
Ikäraja: 12

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

Tähtien sota: Episodi IV - Uusi toivo (Star Wars: Episode IV - A New Hope - 1977) oli hitti - siis aivan järjetön hitti - joten tietenkin George Lucasille tuli mahdollisuus jatkaa saagaansa. Lucas oli saanut hermoromahduksen edellistä osaa tehdessä, joten hän ei palannut ohjaamaan jatkoa, vaan tilalle tuli Irvin Kershner. Lucas oli silti tietenkin taustalla katsomassa, että elokuvasta tulee sellainen, kuin hän haluaa. Vuonna 1980 ilmestynyt Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku räjäytti jälleen kaikkien tajunnat. Etenkin elokuvan suuri käänne ja "cliffhanger"-loppu tuntui olevan maailmaa muuttava. Tähtien sota on yksi niistä sarjoista, joita olen nähnyt niin pienenä, etten edes muista ensimmäistä näkemiskertaa. 22.4. kauppoihin tulevaa Star Wars: The Force Awakensia (2015) varten pitää tietenkin valmistautua ja käydä läpi koko aiempi saaga. Se pitää tietysti tehdä siinä järjestyksessä, missä elokuvat ovat alunperin ilmestyneet.

Kuolemantähden tuhouduttua kapinalliset ovat lähteneet pakosalle kylmälle Hoth-planeetalle. Samaan aikaan mahtava Imperiumi, johtajanaan Darth Vader, jahtaa kapinallisia ympäri galaksia. Luke Skywalker jatkaa koulutustaan, kun Obi-Wanin henki lähettää hänet vanhan jedimestarinsa Yodan luokse.

Mark Hamillin esittämä Luke Skywalker alkaa muuttua kunnolla elokuvan sankariksi ja on kiehtovaa seurata hänen matkaansa Voiman polulla. Hamill vetää jälleen erittäin hyvän suorituksen, eikä hahmo ole enää lainkaan ärsyttävä kuten edellisen filmin alussa.
     Harrison Fordin Han Solo pysyy ylimielisenä ääliönä, joka kuitenkin näyttää elokuvan kuluessa aitoja tunteita, jotka tuovat hahmoon lisää sisältöä.

Carrie Fisherin näyttelemä prinsessa Leia pääsee paremmin esille tässä osassa. Hahmo pääsee myös toimintaan ja käyttämään aseita, joten hän ei ole enää perinteikkäämpi "neito pulassa" -hahmo. Hassua kyllä, että hän on ainoa naishahmo koko elokuvassa (jos ei siis laske mukaan taustalla Cloud Cityssä esiintyviä nimettömiä ja repliikittömiä naisavustajia). Hanin ja Leian yhteiset kohtaukset ovat hyviä ja omalla tavallaan jopa koomisia. Heidän kemiansa on uskottavaa. Tällä kertaa kaikki hahmot osaavat lausua Leian nimen oikein.
     Tietenkin mukana ovat droidit C-3PO ja R2-D2. Hahmot joutuvat erilleen elokuvassa, mikä on hyvä ratkaisu, sillä edellisessä osassa hahmot olivat kuin paita ja peppu. R2-D2 päätyy Luken mukana Dagobahille, kun taas C-3PO matkaa Hanin, Leian ja Chewbaccan kanssa. C-3PO:n ainoa tehtävä elokuvassa tuntuu olevan kertoa muille, mitkä ovat onnistumisen mahdollisuudet ja kritisoida kaikkien toimintaa, mikä tekee hahmosta hyvin nopeasti ärsyttävän. Edellisen osan tapaan C-3PO:ta esittää Anthony Daniels ja R2-D2:n sisällä toimii Kenny Baker.
     Jälleen kerran Han Solon mukana on wookiee Chewbacca. Peter Mayhew jatkaa karvaturrihahmon roolissa. Chewbaccakin pääsee hieman enemmän esille, mutta hahmo tuntuu silti oikeastaan vain roikkuvan mukana.
     Ensimmäisenä ja parhaimpana lisäyksenä hahmogalleriaan on jedimestari Yoda. Yoda on vihreä, pienikokoinen, suippokorvainen ja oudoin lauserakentein puhuva olento, joka on asunut suoplaneetalla vuosikausia. Tässä elokuvassa ei paljasteta, miksi hahmo asuu Dagobahilla. Yoda on nukke, jonka äänenä ja liikuttajana toimii Frank Oz. Yoda on erittäin hyvin luotu hahmo ja suurimmaksi osaksi ruutuajastaan Yoda tuntuu edelleen todelliselta. Kyseessä on luultavimmin parhaiten tehtyä nukkeanimaatiota live action -elokuvassa, mitä olen nähnyt.
     Toisena merkittävänä uutena hahmona on Billy Dee Williamsin näyttelemä Lando Calrissian. Lando on myös hyvä lisäys sarjaan, vaikka aluksi hahmo hieman ärsyttääkin, kun ei ole oikein varma, että kenen puolella hän on.

Kolmas uutuus on palkkionmetsästäjä Boba Fett. Bobaa esittää Jeremy Bulloch, mutta hänen ääneksi on uudemmissa versioissa vaihdettu Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäyksessä (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002) Jango Fettina tuttu Temuera Morrison. Harmi, ettei hahmo pääse paljoa toimimaan, sillä hän on todella mielenkiintoinen uusi pahis.
     Darth Vader jatkaa olemistaan elokuvahistorian yhtenä parhaimmista pahishahmoista. Hahmo on tuotu isompaan rooliin, mikä varmasti miellyttää kaikkia. Jos Imperiumissa haluaa saada ylennyksen, niin kannattaa vain toivoa, että oma pomo möhlii, sillä Vader pitää huolta, että pomon paikka vapautuu hetkessä. Vaderin hengitys on edelleen hahmon täydellistävä tekijä. Hänen olemuksensa ja liikkeensä tuntuvat tarkemmin mietityiltä kuin edellisessä osassa, mikä on hyvä. Darth Vaderia näyttelee yhä David Prowse ja äänenä jatkaa James Earl Jones, jonka jo Uuden toivon arvostelussani kehuin melkein maasta taivaisiin - tai toisiin galakseihin... Elokuvan lopetus tuo hahmoon sisältöä lisää, mikä muuttaa katsojan käsitystä hahmosta. Vaderin oma "pomo", eli Keisari näytetään myös elokuvassa pikaisesti. Keisaria esittää Ian McDiarmid (siis uudemmissa versioissa elokuvasta).
     Alec Guinnessin Obi-Wan Kenobi on mukana, vaikka hahmo kuolikin edellisessä osassa. Obi-Wanin haamu tai jokin Voima-kummitus ohjeistaa Luken Yodan luo ja antaa yleisestikin käytännöllisiä neuvojaan.

Imperiumin vastaisku on erittäin esimerkillinen trilogian toinen osa. Edellinen elokuva loppui hyvisten voittoon, joten tämä elokuva taas menee sillä lailla, että hyvikset ovat kaiken aikaa alakynnessä. Vaikka edellisessä osassa Imperiumilla oli käytössään Kuolemantähti, niin tuntuu, että Imperiumi on tässä elokuvassa uhkaavampi ja he vaikuttavatkin ylivoimaisilta läpi elokuvan. Trilogian toinen osa jää tietenkin pahasti kesken, jotta katsojat janoaisivat lisää ja jotta kolmas osa saavuttaisi samat, ellei jopa korkeammatkin katsojaluvut.

Fanien kesken on yleinen kysymys, joka minultakin on muutamaan otteeseen kysytty: "Kumpi on parempi; Uusi toivo vai Imperiumin vastaisku?" Itse en oikein tiedä, kummasta pidän enemmän. Molemmat ovat mestariteoksia ja viiden tähden klassikoita. Suunnilleen joka katselukerralla mielipiteeni vaihtuu siitä, kumpaa suosin, joten itse sanoisin, että molemmat ovat yhtä hyviä.

Imperiumin vastaisku laajentaa Tähtien sodan maailmaa. Jäinen Hoth on hyvä kontrasti kuumalle aavikkoplaneetta Tatooinelle, joka aloitti edellisen osan. Hyinen planeetta, sen otukset ja siellä käytävä taistelu ovat erittäin hyvä tapa aloittaa jatko-osa. Dagobah-planeetta, jolla Yoda asustaa, on myös toimiva uutuus, ollessaan kokonaan suon peitossa. Sumuinen, ötököitä ja matelioita pursuava suoplaneetta on saatu hyvin todellisen oloiseksi ja se on ehdottomasti paikka, missä ei tekisi mieli käydä koskaan visiitillä. Myös planeetta Bespin on hyvä lisäys, sillä siellä ei näytetä maankamaraa ollenkaan, vaan tapahtumat sijoittuvat pilvissä leijuvaan Cloud Cityyn. Lavasteet ovat erittäin onnistuneet, vaikkakin Cloud Cityn taustat näyttävät välillä liikaa maalauksilta.

Tässä elokuvassa on toimivia taisteluita. Heti alussa käydään taistoa Hothilla, mihin on yhdistetty onnistuneesti maan päällä ja ilmassa käytävää taistelua. Takaa-ajo asteroidikentän läpi on erittäin hieno toimintaosuus ja se näyttää nykypäivän kriteereillä yhä hyvältä. Parasta antia taisteluiden osalta on kuitenkin lopun valomiekkaskabailu. Edellisen elokuvan "Obi-Wan vastaan Darth Vader" tuntui enemmän vain nololta, hahmojen heiluttaessa miekkojaan kömpelösti. Tässä valomiekkataisteluun on saatu vauhtia ja enemmän liikettä. Taistelu myös etenee paikasta toiseen, eikä vain tapahdu yhdellä käytävällä.

Kuten jo alussa sanoin, niin Lucasin hermoromahduksen jälkeen Irvin Kershner tuli ohjaamaan jatko-osan. Kershnerin muita tunnettuja elokuvaohjauksia ovat esimerkiksi epävirallinen James Bond -elokuva Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again - 1983) ja RoboCop 2 (1990). Kershner ja Lucas eivät olleet käsittääkseni aivan yhteisymmärryksessä elokuvasta, sillä Lucas halusi vain luoda spektaakkelin, kun taas Kershner halusi keskittyä tarinaan. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja Imperiumin vastaiskusta tuli toimiva tarinaan perustuva elokuva, joka kuitenkin tuntuu spektaakkelilta. Suuria kohtauksia riittää, sekä eeppisyyttä, mutta suurimmassa roolissa ovat silti hahmot ja niiden koettelemukset elokuvan kulkiessa eteenpäin.

Imperiumin vastaisku on hyvin kuvattu elokuva. Suurimmaksi osaksi kuva pysyy tarkkana ja tämäkin saagan osa sisältää hölmöjä siirtymäleikkauksia. Kuten tavallista, myös tähän Star Warsiin on tehty jälkikäteen lisäyksiä. Blu-ray -versioon (jonka itse katsoin arvostelua varten) tehdyt muutokset ovat hyvin pieniä ja enemmänkin hienosäätöjä. Esimerkiksi kun Luke ja R2-D2 ovat matkalla Dagobahiin, niin R2-D2:n siniset paneelit olivat aiemmin mustia kohtauksessa, mutta nyt ne on korjattu sinisiksi. Äänimaailma on todella kiehtova elokuvassa ja hyvin samanlainen kuin Uudessa toivossa.

Kuten tavallista, niin Tähtien sodan musiikista vastaa John Williams. Williams on jälleen pistänyt parastaan säveltäessään Imperiumin vastaiskun musiikkia. Toimintakohtausten rallatukset tuovat kunnon tuntuman kohtauksiin. Mukana on myös hieman "hempeämpää", eli niin sanottua rakkausteemamusiikkia. Parasta antia on kuitenkin mahtipontinen/eeppinen/täydellinen "The Imperial March", eli se mistä monet puhuvat Darth Vaderin teemamusiikkina.

Elokuvan tehosteet ovat suurimmaksi osaksi kestäneet aikaa. Jotkut green screen -kohdat, etenkin Hothin taistelussa, näkyvät selvästi, muttei liian häritsevästi. Heikointa tehosteiltaan on tauntaun-ratsun nukketoteutus. Tauntaun näyttää laajakuvissa todella epäaidolta ja siitä näkee selvästi, että kyseessä on nukke. Lähikuvissa toteutus ei ole niin häiritsevää. Aiemmin mainittu asteroidikentän läpi kulkeva takaa-ajo näyttää yhä todella hyvältä. Hologrammit näyttävät hieman kömpelöiltä.

Kuten jo aiemmin sanoin, lopun cliffhanger tuntui muuttavan maailmaa. Tämä kappale tulee sisältämään SPOILEREITA koko elokuvasta, joten jos et ole nähnyt Imperiumin vastaiskua, niin hyppää suoraan Blu-ray -osioon. Han Solo pistetään jäihin (vaikka Harrison Ford itse toivoi hahmon kuolevan) ja Luke menettää kätensä. Isoin juttu lopussa on kuitenkin Darth Vaderin suuri paljastus Lukelle: "Olen isäsi." Onneksi elokuva ilmestyi 80-luvulla, sillä nykypäivänä asia olisi samantien paljastettu internetissä. Lause on muuttunut legendaariseksi ja yhdeksi tunnetuimmista repliikeistä elokuvahistoriassa. Tämä paljastus pidettiin myös työryhmältä salassa, mikä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ratkaisu, joka tietenkin tarjosi työryhmänkin jäsenille tilaisuuden kokea odottamattoman lopetuksen. Paljastus on täydellinen tapa päättää elokuva, sillä se lisää katsojan kysymyksiä ja halua nähdä jatkoa. Nykypäivänä tällaiset suuret paljastukset ovatkin niin muotia, etteivät ne tunnu enää niin isoilta asioilta.

Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen, etenkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on elokuva vuodelta 1980. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla Imperiumin vastaisku on levyllä viisi ja elokuvan lisämateriaalit ovat levyllä kahdeksan. Samalla levyllä ovat myös Episodi IV - Uuden toivon ja Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluun (Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983) extrat. Lisämateriaalina on neljään osioon jaettuja poistettuja kohtauksia, haastatteluita, gallerioita ja yleiskatsauksia. Nämä neljä osiota ovat nimeltään "Hoth", "Dagobah", "Pursued by the Imperial Fleet" ja "Cloud City". Lisämateriaali ei sisällä suomenkielistä tekstitystä.

Yhteenveto: Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku on aivan mestarillinen elokuva. Se on yhtä hyvä, ellei jopa parempi kuin edeltäjänsä ja nousee yhdeksi parhaista jatko-osista ikinä. Se syventää Tähtien sodan maailmaa ja hahmoja, ja tuo mukaan uutta. Se on synkempi, mutta mukana on myös huumoria. Etenkin Yoda on aluksi todella huvittava veitikka. Elokuva oli valittu yleisöäänestyksellä Empire Magazinessa joskus kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Se kertoo jo paljon elokuvan vaikutuksesta maailmaan. Vaikka tiedän, miten elokuva päättyy, sen lopetus saa minut silti haluamaan nähdä, miten trilogia päättyy (vaikka tiedän toki senkin). Suosittelen Imperiumin vastaiskua todella paljon kaikille. Jonkin sortin Tähtien sota -nörttinä katsoin elokuvan Darth Vader -pipo päässäni. Palataan huomenna asiaan trilogian päätösosan, Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluun kanssa. Olkoon Voima kanssanne!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.4.2016 - Muokattu 1.4.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.starwars.wikia.com
Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back, 1980, Lucasfilm Ltd