Arvostelu: K-popparit demonien jäljillä (KPop Demon Hunters - 2025)

K-POPPARIT DEMONIEN JÄLJILLÄ

KPOP DEMON HUNTERS

Ohjaus: Maggie Kang ja Chris Appelhans

Pääosissa: Arden Cho, May Hong, Ji-young Yoo, Ahn Hyo-seop, Ken Jeong, Yunjin Kim, Lee Byung-hun, Joel Kim Booster, Alan Lee, SungWon Cho, Danny Chung ja Daniel Dae Kim

Genre: animaatio, fantasia, toiminta, komedia, musikaali

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 10

KPop Demon Hunters, eli suomalaisittain K-popparit demonien jäljillä on Netflixin ja Sony Picturesin animaatioelokuva. Maggie Kang sai idean elokuvaan ja työsti siitä yhdessä Chris Appelhansin, Danya Jimenezin ja Hannah McMehanin kanssa käsikirjoituksen. He veivät tekstinsä Sonylle, joka kieltäytyi siitä aluksi, mutta kun Kang sai Netflixin mukaan projektiin, yhtiöt yhdistivät voimansa rahoituksen suhteen, Sonyn hoitaessa animoinnin ja Netflixin toimiessa levittäjänä. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta K-popparit demonien jäljillä julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa tämän vuoden kesäkuussa. Elokuva sai ylistävän vastaanoton niin katsojilta kuin kriitikoilta ja se nousi ensin Netflixin katsotuimmaksi animaatioksi, sitten katsotuimmaksi elokuvaksi ja lopulta koko palvelun katsotuimmaksi teokseksi, sarjatkin mukaan lukien. Itse aloin kuulla juttuja K-popparit demonien jäljillä -leffasta kesän lopulla ja vähitellen monet tuttuni tyttöystävääni myöten alkoivat yhteen ääneen sanoa, että minun olisi pakko katsoa elokuva. Lopulta päätin pistää leffan pyörimään ja selvittää, mikä onkaan itse elokuva varsinaisen ilmiön takana.

Faneilleen Rumi, Mira ja Zoey ovat maailman suosituin K-pop-yhtyen Huntr/x, mutta sen lisäksi he ovat uusimman sukupolven demoninmetsästäjiä, jotka käyttävät musiikkiaan pitääkseen pahuuden voimat aisoissa.

Elokuvan keskiössä ovat K-popparit, jotka ovat demonien jäljillä - kuten nimestäkin voi jo päätellä. Vuosisatojen saatossa ihmiskuntaa ovat suojelleet kolmikot, joiden esittämä musiikki ja siitä syntyvä hyvä mieli ovat luoneet suojakilven, Honmoonin, joka pitää demonit loitolla. Tämänhetkinen kolmikko on korealainen pop-trio Huntr/x, johon kuuluvat päälaulaja Rumi (puheäänenä Arden Cho ja lauluäänenä Ejae), päätanssija Mira (May Hong ja Audrey Nuna) ja sanoittaja ja räppäri Zoey (Ji-young Yoo ja Rei Ami). Huntr/x on maailman suosituin K-pop-yhtye ja trio on lähellä saavuttaakseen Kultaisen Honmoonin, joka sulkisi lopullisesti demonien pääsyn maailmaamme. Rumi, Mira ja Zoey ovat aivan mahtavat hahmot. Sen lisäksi, että he ovat oivan erilaiset persoonat toisistaan - Rumi on johtajatyyppi, Mira synkistelee ja Zoey on yli-innokas - he vakuuttavat sankareina, jotka keikkailun ulkopuolella taistelevat demoneita vastaan aseillaan. Mutta mikä parasta, heistä on uskallettu tehdä samaistuttavia tyttöporukoille, kolmikon hassutellessa, intoillessa ruoasta ja sohvalla löhöilystä, sekä röyhtäillessä, mitä ei yleensä leffoissa uskalleta näyttää.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Huntr/x:n manageri Bobby (Ken Jeong), trion demoninmetsästäjiksi koulinut Celine (Yunjin Kim), demonien kuningas Gwi-Ma (Lee Byung-hun), sekä demoniviisikko Jinu (Ahn Hyo-seop), Romance (Joel Kim Booster), Mystery (Alan Lee), Abby (SungWon Cho) ja Baby (Danny Chung), jotka muodostavat oman poikabändinsä, Saja Boysin, kilpailemaan Huntr/x:n kanssa ja estääkseen Kultaista Honmoonia toteutumasta. Bobby on lystikäs tyyppi, mutta Celine jää vielä toistaiseksi turhankin pienelle ruutuajalle. Gwi-Ma ajaa asiansa takapiruna, mutta Jinu on aidosti mielenkiintoinen hahmo. Siitä huolimatta, että hän on demoni, on hänessä tiettyä syvyyttä, johon etenkin Rumi huomaa yllättäen samaistuvansa, tehden Huntr/x:n ja Saja Boysin taistelusta entistä vaikeampaa.

Okei, en enää ihmettele, miksi K-popparit demonien jäljillä on noussut niin valtavaan suosioon - jopa Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi jutuksi, ohittaen katsojatilastoissa jopa Stranger Thingsin (2016-2025), Squid Gamen (오징어 게임 - 2021-2025) ja Wednesdayn (2022-). Kyseessä on aivan mahtava animaatioelokuva, joka yhdistää saumattomasti toimintaa, fantasiaa, komediaa ja musiikkia valloittavaksi viihdepaketiksi. Sen katsoo ensin itse ja sitten sitä jo haluaakin näyttää kavereilleen, jotka vuorostaan näyttävät sitä muille kavereilleen ja niin edelleen. Minäkin tunnen erään, joka on katsonut leffan jo useamman kerran.

Puolentoista tunnin elokuva tempaisee mukaansa saman tien ja pitää otteessaan loppuun asti. Toimintakohtaukset ovat todella tyylikkäästi toteutettuja ja komediallisemmat hetket ovat oikeasti hauskoja. Ja kuten jo totesin, pääkolmikosta on saatu aidolta tuntuvia ihmisiä ja samaistuttavia tyyppejä, siitäkin huolimatta, että nämä ovat demoninmetsästäjiä ja megaluokan artisteja. Ei ole ihme, että niin monet tytöt ja naiset ovat innostuneet Rumista, Mirasta ja Zoeysta niin paljon. Etenkin Rumi on fantastisesti kirjoitettu hahmo, naisen pitäessä sisällään salaisuutta, joka meinaa koitua niin Kultaisen Honmoonin kuin Huntr/x:nkin tuhoksi.

Aluksi leffan premissi demoneita musiikillaan torjuvista K-pop-tähdistä voi kuulostaa hölmöltä, mutta homma tuntuu nopeasti täysin järkevältä ja pinnan alta löytyy myös hienosti syvyyttä, etenkin kun Rumi ja Jinu-demoni alkavat löytää kummaa yhteistä säveltä, mikä vaarantaa molempien puolten suunnitelmat. Elokuvassa on vahvoja teemoja ennakkoluuloista ja niiden rikkomisesta, epävarmuuksista ja niistä yli pääsemisestä, sekä tarvittaessa vanhojen ummehtuiden tapojen vaihtamisesta uusiin. Elokuvan ajatus siitä, että musiikilla voitaisiin luoda niin hyvä yhteishenki, että sillä voi torjua pahat voimat, voi kuulostaa sinisilmäiseltä, mutta samalla se on juuri sitä, mitä tämä jakautunut ja negatiivisuudessa rypevä yhteiskunta tarvitsisi juuri nyt. 

Kaiken tämän lisäksi K-popparit demonien jäljillä on myös huikea audiovisuaalinen kokemus. Elokuva on upeasti animoitu, oli kyse sitten hahmoista, yksityiskohtaisista taustoista tai suurista live-esiintymisistä ja taisteluista. Leffa on kanssa ihastuttavan värikäs. Pidin valtavasti animemaisista lisäyksistä, kun Rumi, Mira ja Zoey ovat keskenään vaikkapa syömässä ja heidän naamansa muuttuvat todella yliampuvan sarjakuvamaisiksi. Pidin myös siitä kikkailusta, että kun leffa on muuten animoitu kahdellatoista kuvalla sekunnissa, johtaen samanlaiseen hieman nykivään liikkeeseen kuin Sonyn Spider-Verse -animaatioissa (2018-2027), demonit on animoitu 24:llä kuvalla sekunnissa, johtaen sulavampaan liikkeeseen ja korostaen sitä, etteivät ne kuulu tähän maailmaan.

Ehdittekö jo luulla, etten mainitsisi niitä lauluja ollenkaan? Koska tottakai K-poppareista kertova elokuva sisältää useita biisejä. K-pop ei todellakaan kuulu minun musiikkimakuuni, mutta pakkohan se on myöntää, että K-popparit demonien jäljillä on täynnä toinen toistaan parempia korvamatoja ja biisi biisiltä huomasin pistäväni äänenvoimakkuutta televisiossani kovemmalle. Jo leffan starttaava How It's Done on mainio, minkä jälkeen Saja Boysin Soda Pop on todella tarttuva rallatus ja Takedownista löytyy hyvää asennetta. Elokuvan isoin hittibiisi on kuitenkin Golden, jolle povataan jo parhaan laulun Oscar-palkintoa. Yhdyn tähän. Kyseessä on mahtava kappale, enkä kummastele, miksi biisi on noussut listojen kärkikahinoihin esimerkiksi Spotifyssa. Kaikki nämä tilastolistojen kärkisijojen saavuttamiset ovat tietty johtaneet siihen, että Netflixillä työstetään kovaa vauhtia jo ties kuinka montaa jatko-, lisä-, ja esiosaa elokuvalle. Jos taso pysyy edes lähellä tätä, niin katson erittäin mielelläni lisää musiikillisia seikkailuja tästä maailmasta!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

KPop Demon Hunters, 2025, Netflix, Sony Pictures Animation, Creative BC

Arvostelu: Until Dawn (2025)

UNTIL DAWN

Ohjaus: David F. Sandberg

Pääosissa: Ella Rubin, Michael Cimino, Odessa A'zion, Belmont Cameli, Ji-young Yoo, Maia Mitchell ja Peter Stormare

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikäraja: 16

Until Dawn perustuu samannimiseen videopeliin, joka julkaistiin vuonna 2015. Tammikuussa 2024 paljastettiin, että Screen Gems -yhtiö työstää elokuva-adaptaation videopelin pohjalta. Blair Butler kirjoitti alkuperäisen käsikirjoituksen, mitä Gary Dauberman muokkasi ennen kuin kuvaukset käynnistyivät elokuussa. Nyt Until Dawn on saapunut elokuvateattereihin ja itse odotin elokuvan näkemistä kiinnostuneena, joskin hieman skeptisenä. Pelasin alkuperäisen pelin läpi parissa päivässä ja kävin uteliaana katsomassa Until Dawnin heti elokuvan ensi-iltapäivänä.

Vuosi Melanien katoamisen jälkeen hänen siskonsa ja kaverinsa lähtevät etsimään tyttöä. He päätyvät erikoiseen majataloon, missä heidän täytyy selviytyä elossa erilaisista kauhuista aamuun asti.

Until Dawn -elokuva ei ole suora filmatisointi alkuperäisestä videopelistä, eikä se seuraa tuttuja kahdeksaa kaverusta vuoristomökillä, vaan esittelee täysin uudet hahmot, jotka päätyvät erilaisen konseptin keskelle, jossa on jotain vanhaa tuttua ja jotain uutta. On Ella Rubinin näyttelemä Clover, jonka sisko Melanie (Maia Mitchell) katosi vuosi sitten, on Cloverin ex-poikaystävä Max (Michael Cimino), villimpi Nina (Odessa A'zion) ja hänen uusi poikaystävänsä Abel (Belmont Cameli), sekä hengellisistä jutuista tykkäävä Megan (Ji-young Yoo). Melanien katoamisen vuosipäivänä viisikko päättää lähteä etsimään tyttöä. Miksei aiemmin? En tiedä. Tämä kaveriviisikko koostuu harmillisen yhdentekevistä ja yksiulotteisista tyypeistä, joiden selviytymisestä ei pahemmin jaksa välittää. Rubin, Cimino, A'zion, Cameli ja Yoo ajavat asiansa rooleissaan, lähinnä esittäessään kaiken aikaa pelästynyttä. Näyttelijäpuolelta kovin täky on totta kai se, että videopelistä tuttu Peter Stormare uusii roolinsa tohtori Hillinä.

Sen lisäksi, että hahmokattaus on pistetty uusiksi, Until Dawn -elokuva myös pelaa hyvin eri säännöillä kuin alkuperäinen videopeli. Tekijät ovat ymmärrettävästi perustelleet, että eivät halunneet tehdä suoraa adaptaatiota pelistä, koska monivalinta-aspektinsa ja perhosvaikutusmekaniikkansa takia pelikokemus on jokaiselle pelaajalle erilainen. Mutta kun elokuva kulkee vain yhtä juonipolkua pitkin, on toki vaikea tarjota katsojalle samaa fiilistä siitä, että kotisohvalla tehdyt valinnat muovaisivat tapahtumien kulkua kuten pelissä.

Elokuvaan onkin keksitty täysin oma sääntönsä. Talo, jonne viisikko majoittuu yöksi etsintäretkensä aikana, sisältää ikävän puolensa. Yön koittaessa kaverukset joutuvat kohtaamaan erilaisia pahoja voimia, tappajia ja olentoja, ja heidän täytyy selvitä elossa aamuun asti, mikäli he mielivät päästä pois ja jatkaa matkaansa. Aina kun he kuolevat, yö alkaa alusta ja heidän eteensä heitetään uusi kammotus. Pelistä tutut psykotappaja ja wendigot ovat mukana, mutta sekaan on ripoteltu paljon muutakin. Se onkin sitten katsojasta kiinni, tykkääkö tästä leffaversion ideasta, vai ärsyttääkö kuinka paljon tekijät ovat lähteneet sekoittamaan pakkaa ja keksimään omiaan.

Omasta mielestäni Until Dawn -elokuva jäi lopulta aika heikoksi. Ei sen takia, että tekijät ryhtyivät kokeilemaan jotain uutta, vaan koska kyseessä oli yksinkertaisesti aika heikko kauhuraina. Uusi idea on ihan kiinnostava, mutta samalla myös hieman kömpelö, etenkin elokuvan edetessä. Uusia mörköjä hyödynnetään niin laiskasti, että elokuvaa katsellessa ihmettelin, miksi niitä oli edes pakotettu mukaan? Kauhukohtaukset rakentuvat todella geneeriseen böö-pelotteluun ja jännitettä syö jo se, että hahmojen kohtaloista ei jaksa välittää. Hetkittäin tekijät onnistuivat ujuttamaan sekaan pieniä vivahteita pelistä, esimerkiksi kun yhdessä kohtaa hahmo näkee kaksi erilaista reittiä ulos tilanteesta ja hänen pitää valita niiden välillä tai kun toisessa kohtaa hahmon täytyy pysyä täysin paikoillaan wendigon läheisyydessä, olennon näön perustuessa liikkeeseen. Mutta siihen se oikeastaan jää. Jos odotit kovasti näkeväsi Until Dawnin kääntyvän elokuvamuotoon, voi vastassa olla aikamoinen pettymys. Jos menet katsomaan leffaa avoimin mielin konseptin muutosten suhteen, voi leffa toimia. Ei elokuva silti kovin hyvä ole.

Elokuvan ohjauksesta vastaa David F. Sandberg, joka palaa kauhun pariin Shazam! -supersankarileffojensa (2019-2023) jälkeen. Until Dawn ei kuitenkaan ole yhtä mainio ja karmiva kuin miehen kaksi aiempaa työtä genren parissa, Lights Out (2016) ja Annabelle: Creation (2017). Eniten tämä johtuu Gary Daubermanin ja Blair Butlerin tönköstä käsikirjoituksesta, joka huomaa itsekin jossain kohtaa, että saman yön toistaminen alkaa ennen pitkää käydä tylsäksi tehokeinoksi. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on kelvollinen, joskin ääniefektit luottavat liikaa hiljaisuuteen ja sitä seuraaviin kovaäänisiin säikyttelyihin. Until Dawn on pätevästi kuvattu ja paikoin jopa tyylikkäästi valaistu. Lavasteet ovat hienot, puvuin ja maskeerauksin luodot hirviöt näyttäviä ja käytännön tehosteet mainiot. Benjamin Wallfischin säveltämät musiikit tunnelmoivat ihan kivasti taustalla, ujuttaen toki mukaan joitain melodioita alkuperäispelistä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.4.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Until Dawn, 2025, Screen Gems, Coin Operated, Mångata Production, PlayStation Productions, Vertigo Entertainment