Arvostelu: Ainoastaan sinä (Regretting You - 2025)

AINOASTAAN SINÄ

REGRETTING YOU

Ohjaus: Josh Boone

Pääosissa: Allison Williams, Mckenna Grace, Dave Franco, Mason Thames, Sam Morelos, Willa Fitzgerald, Scott Eastwood, Clancy Brown ja Ethan Costanilla

Genre: draama, romantiikka

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 12

Regretting You, eli suomalaisittain Ainoastaan sinä perustuu Colleen Hooverin samannimiseen kirjaan vuodelta 2019. Hooverin kirjaan perustuneen Se päättyy meihin -elokuvan (It Ends with Us - 2024) oltua iso hitti, Paramount Pictures ilmoitti hankkineensa toisen kirjan oikeudet ja työstävänsä sen pohjalta filmatisoinnin. Kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden maaliskuussa ja nyt Ainoastaan sinä saapuu elokuvateattereihin. Itselleni kirja ei ole tuttu, mutta pidin Se päättyy meihin -leffasta. Tietämättä mitään elokuvan tarinasta, kävin katsomassa Ainoastaan sinä -leffan sen lehdistönäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Kun Morgan Grantin mies ja sisko menehtyvät auto-onnettomuudessa, Morgan saa tietää heidän salasuhteesta. Morganin yrittäessä toipua niin menetyksestä kuin petoksesta, hän yrittää korjata välinsä tyttärensä Claran kanssa.

Ainoastaan sinä kertoo Morgan Grantista (Allison Williams) ja hänen miehestä Chrisistä (Scott Eastwood), ja Morganin siskosta Jennystä (Willa Fitzgerald) ja hänen miehestä Jonahista (Dave Franco). Parisuhteet muodostuivat jo, kun hahmot olivat vielä teinejä, joskin hieman nurinkurin. Morganilla ja Jonahilla oli selvästi enemmän yhteistä, mikä päti myös Chrisiin ja Jennyyn, mutta suhteet jäivät sellaisiksi, vaikka tunteet menivätkin ristiin. Kun Chris ja Jenny menehtyvät auto-onnettomuudessa, Morganin ja Jonahin tuskaa ei auta yhtään se, kun samalla paljastuu, että heillä oli salasuhde. Williams suoriutuu mainiosti roolistaan naisena, joka kokee jäävänsä tyhjän päälle, kun sekä hänen miehensä että siskonsa pettivät hänet ja ovat yhtäkkiä poissa. Francon roolityö on taas hieman ailahtelevampi, mutta hän ajaa asiansa.

     Merkittäviä hahmoja ovat myös Morganin ja Chrisin tytär Clara (Mckenna Grace), tämän ihastuksenkohde Miller (Mason Thames), Millerin isoisä Hank (Clancy Brown), sekä Claran bestis Lexie (Sam Morales), joka tuo huumoria muuten varsin dramaattiseen leffaan. Grace ja Thames ovat tämän hetken vakuuttavimpia nuoria näyttelijöitä ja heidän väliltä löytyy vahvaa kemiaa. Grace tulkitsee myös hyvin hahmonsa tunnemyllerrystä, kun tämän isä kuolee ja hän jää kahdestaan äitinsä kanssa, eivätkä heidän välinsä ole olleet kummoiset aikoihin.

Ainoastaan sinä on kelvollinen, joskin liiaksi asti melodraamaan kallistuva elokuva. Leffan tarina on hyvä ja voisin kuvitella sen toimivan vielä paremmin alkuperäisessä kirjamuodossa. Jo prologissa (jossa tekijät ovat kokeneet hyväksi ratkaisuksi pistää liki nelikymppiset Williamsin, Eastwoodin, Francon ja Fitzgeraldin näyttelemään hahmojaan teineinä) käy selväksi, että Morganin ja Jonahin välillä on tukahdutettuja tunteita ja että Chrisin ja Jennyn välillä on säpinää. Katsojalle ei pitäisikään tulla minään yllätyksenä, että Chrisillä ja Jennyllä on ollut salasuhde, mutta se toki ilmenee erittäin ikävissä merkeissä, pistäen Morganin ja Jonahin miettimään elämäänsä uudelleen. Antavatko he anteeksi puolisojen teot, vai kokevatko he heittäneen viimeiset lähes kaksi vuosikymmentä hukkaan, valittuaan väärin nuorina? Voisiko Morganin ja Jonahin välille syntyä nyt jotain, vai kokisivatko he tekevän hallaa entisten rakkaidensa muistoille?

Menevänä juonikuviona tämän päällä toimii Claran ja Millerin nuori lempi, joskin tässäkin on mukana omat draamansa - kuten toki nuorissa rakkauksissa yleensä. Leffan kompastuskivi on kuitenkin ohjaaja Josh Boonen yliampuva draamassa vellominen. Parhaiten Tähtiin kirjoitettu virhe -elokuvasta (The Fault in Our Stars - 2014) tunnettu Boone rakentaa tunnelmaa enenevämmissä määrin kuin pilkkoisi sipulia yhä vain vimmaisemmin katsojan silmien edessä. Leffan toisen puoliskon yltiöllinen nyyhkyily tehoaa taatusti osaan katsojista, mutta mielestäni vähempikin olisi riittänyt.

Teknisesti Ainoastaan sinä ajaa myös asiansa. Kameratyöskentely on pätevää ja leffa on suurimmaksi osaksi sujuvasti leikattu. Lavastukset ja asut näyttävät hyviltä ja äänimaailmakin on muuten osaavasti rakennettu, mutta Nathaniel Walcottin säveltämät musiikit, sekä leffan hyödyntämät kappaleet eri artisteilta ja yhtyeiltä vain lisäävät leffan kyyneleiden tavoittelua ja imelyyttä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Regretting You, 2025, Constantin Film, FVR Entertainment, Frayed Pages Entertainment, Harbinger Pictures, Heartbones Entertainment, Paramount, Robert Kulzer Productions, north.five.six.

Arvostelu: The New Mutants (2020)

THE NEW MUTANTS

Ohjaus: Josh Boone
Pääosissa: Blu Hunt, Maisie Williams, Anya Taylor-Joy, Charlie Heaton, Henry Zaga, Alice Braga ja Adam Beach
Genre: jännitys, fantasia
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 12

The New Mutants perustuu Marvelin sarjakuvissa vuonna 1982 esiteltyyn supersankariryhmään. Vuonna 2014 ohjaaja Josh Boone alkoi suunnittelemaan filmatisointia sarjakuvien pohjalta ja sai 20th Century Foxille X-Men -supersankarileffoja (2000-2020) tuottavan Simon Kinbergin kiinnostumaan ideoistaan. Boone ryhtyi työstämään käsikirjoitusta, mikä muovautui monenlaiseksi, ennen kuin kuvaukset alkoivat heinäkuussa 2017. Ongelmia alkoi kuitenkin kasaantua kerta toisensa perään. Boone halusi alunperin tehdä kauhupainotteisemman leffan, mutta studio taas halusi kevyemmän supersankarielokuvan nuorisolle. Se-kauhufilmin (It - 2017) valtava suosio sai kuitenkin studion antamaan Boonelle vapaammat kädet. Leffalle oli tarkoitus tehdä lisäkuvauksia, mutta kun Fox myytiin Disney-yhtiölle, lisäkuvaukset jäivät tekemättä, sillä Disney ei uskonut elokuvan potentiaaliin lippuluukuilla. Alunperin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo huhtikuussa 2018, mutta jotta se välttäisi kilpailemisen Deadpool 2:n (2018) kanssa, se siirrettiin helmikuuhun 2019. Siitä se siirrettiin elokuuhun 2019, jotta se välttäisi kilpailun X-Men: Dark Phoenixin (Dark Phoenix - 2019) kanssa. Disneyn ostettua Foxin, elokuva siirrettiin huhtikuuhun 2020, minkä jälkeen se siirrettiin vielä pidemmälle, kun koronaviruksen takia elokuvateatterit suljettiin ympäri maailman. Nyt The New Mutants on kuitenkin vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen saanut ensi-iltansa. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun kuulin siitä ja pidin kauhu-supersankarifilmiä kiehtovana ideana. Elokuvan julkaisun jatkuvat siirtymiset ovat kuitenkin latistaneet odotuksiani, sillä se viesti aivan liikaa studion epävarmuudesta leffaa kohtaan. Lisäksi yhä vain uusi siirtäminen teki koko hommasta lähinnä naurettavan. The New Mutantsia pidettiinkin pitkään kirottuna ja sosiaalisessa mediassa vitsailtiin, ettei elokuvaa tulla näkemään meidän elinaikanamme. Odotuksiani vain latisti, kun ensimmäiset arvostelut julkaistiin ja elokuva lähestulkoon haukuttiin lyttyyn. Sekään ei viestinyt hyvää, että filmin lehdistönäytös järjestettiin Suomessa ensi-iltapäivän aamuna. Meninkin katsomaan The New Mutantsia jännittynein mielin - sekä epäuskoisena siitä, että pitkän odotuksen jälkeen näkisin filmin viimeinkin.

Reservaattinsa tuhouduttua mutantti Dani Moonstar herää kummallisesta laitoksesta neljän muun nuoren mutantin kanssa. Aluksi hoitopaikalta vaikuttava laitos paljastuu pian vankilaksi, missä alkaa tapahtua kauheuksia.

Elokuvan nuoret mutantit ovat ensimmäistä kertaa pitkässä leffassa esiintyvän Blu Huntin näyttelemä Dani Moonstar, Game of Thrones -sarjasta (2011-2019) tutun Maisie Williamsin näyttelemä Rahne, Stranger Things -sarjasta (2016-) tutun Charlie Heatonin esittämä Sam, Henry Zagan esittämä Roberto ja Anya Taylor-Joyn näyttelemä Ilyana. Taylor-Joy nähtiin viime vuonna Glass-elokuvassa (2019), mikä kertoi myös laitoksessa olevista supervoimaisista yksilöistä, mutta siinä hän näytteli tavallista ihmistä. Nyt hän saa aikamoiset voimat käyttöönsä Ilyanana, kuten myös hupsun pehmolohikäärme Lockheedin, kehnon venäläisaksentin, sekä ärsyttävän luonteen. Olen pitänyt Taylor-Joysta näyttelijänä hänen aiemmissa filmeissään, mutta tässä hän tekee uransa huonoimman työn. Taylor-Joy ei ole ainoa kökön aksentin uhri, vaan myös Williams ja Heaton joutuvat kamppailemaan hahmojensa korostusten kanssa. Muuten Williams ja Heaton toimivat kuitenkin rooleissaan kelvollisesti. Hunt on pääroolissa Danina hieman pökkelö, lähinnä aika tylsän hahmonsa takia, mutta kehnoin näyttelijöistä on yliesittävä Zaga. Hahmoviisikko on ihan mielenkiintoinen, mutta yksikään hahmoista ei saavuta potentiaaliaan, eikä heidän välille synny sellaista voimavaraa, mikä pitäisi elokuvaa kasassa.
     Alice Braga taas näyttelee laitosta johtavaa tohtori Reyesiä, joka on aluksi mukava, mutta josta alkaa vähitellen paljastumaan uudenlaisia puolia. Braga sopii osaansa, mutta hänenkin hahmonsa jää lopulta aika vaisuksi.

Ei ole mikään ihme, että ensin 20th Century Fox siirsi The New Mutantsia jatkuvasti isompien mutanttielokuviensa tieltä ja sitten Disney taas etsi sopivaa koloa, milloin tuupata filmin elokuvateattereihin, siinä toivossa, että se tienaisi edes budjettinsa takaisin. Tämä on toki harmillista kaikille niille, jotka ovat kovasti odottaneet elokuvan näkemistä, mutta bisnesmielessä ei ole ihme, että leffa julkaistaan teattereihin juuri silloin, kun maailmalla riehuu pandemia, eikä elokuvalle ole kilpailevaa sarjakuvafilmatisointia teattereissa juuri nyt. Valitettavasti on pakko sanoa, että The New Mutantsin kanssa kannattaa säästää lippurahat ja odottaa siihen asti, että se saapuu vuokrattavaksi. Elokuva jättää nimittäin pahasti kylmäksi kaikilla osa-alueillaan. Esimerkiksi kyseessä ei todellakaan ole sellainen synkkä kauhumainen filmi, millaisena sitä on markkinoitu.

The New Mutants on itse asiassa yllättävänkin tylsä tekele. Sillä kestää todella kauan, että se lähtee oikeasti käyntiin ja sitten kun hahmot pääsevät vihdoin hyödyntämään voimiaan, on luvassa jo lopputaistelu. Tästä tuleekin helposti mieleen toinen Foxin epäonnistuminen Marvel-sarjakuvien pohjalta, viiden vuoden takainen Fantastic Four (2015). Tällä kertaa ei tosin voi syyttää studiota leffan pilaamisesta (ainakaan täysin), kuten Fantastic Fourin ohjaaja Josh Trank teki leffansa ilmestyttyä. The New Mutants on kaiketi juurikin ohjaajansa Josh Boonen näkemys. Lopputuloksesta ei kuitenkaan välity ollenkaan intoa projektia kohtaan, vaan Boone hoitaa kaiken laiskasti, jättäen katsojalle puisen maun suuhun - varsinkin kun filmin näkemistä piti odottaa näin kauan.

On toisaalta hyvä juttu, että elokuva päättää käyttää suuren osan ajastaan hahmojensa esittelyyn ja heidän voimiensa selventämiseen, mutta leffa kuin leffa lässähtää, jos sitä ei osaa tehdä oikein. Eikä Boone tosiaankaan tee sitä kummoisesti. Suuri osa elokuvasta käytetään tylsään jaaritteluun ja lähes kaikki trailerissa nähdyt vauhdikkaat osiot tulevat vasta loppuhuipennuksen aikana, jolloin peli on jo menetetty. Pienimuotoisuutensa, vain muutaman näyttelijänsä ja kauhumaisuutensa kanssa The New Mutants voisi olla loistava ja raikas tuulahdus supersankarigenressä, mutta toteutus jää niin puolitiehen kaikilla osa-alueilla, että katselukokemus käy sekä rasittavaksi että puuduttavaksi. Se vähäinen kauhukin, mitä elokuva lopulta tarjoaa, pohjautuu lähinnä kehnoihin digiefekteihin ja typeriin äkkisäikäytyksiin. Pari onnistunuttakin puolta filmistä löytyy, kuten kahden mutantin välille muodostuva romanssi, mutta siihen se sitten jää.

Josh Boone oli tätä ennen ohjannut rakkausleffan Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars - 2014), mikä on mielestäni aidosti hyvä ja koskettava filmi. Hyppy siitä muka-kauhumaisen supersankarifilmin puikkoihin ei luonnistu Boonelta. Voi toki olla, että jos Boone olisi saanut tehdä uusintakuvauksia, lopputulos olisi eheämpi paketti. Sitä ei voi muuta kuin jossitella, samalla kun katsoo, kuinka epätasainen tekele olemassa olevasta materiaalista pyöriteltiin kasaan. Sentään The New Mutants on ihan kelvollisesti kuvattu. Kauhukohtauksissa hyödynnetään valaisua kivasti, laitoksen lavasteet ovat tyylikkäät ja asutkin ajavat asiansa. Erikoistehosteet saavat loppuhuipennuksen kuitenkin näyttämään ajoittain videopeliltä. Hölmöjä böö-säikäytysääniä lukuunottamatta äänimaailmakin on tarpeeksi menevä ja Mark Snow'n säveltämät musiikit yrittävät rakentaa tunnelmaa, kun leffa ei siihen muuten kykene.

Yhteenveto: The New Mutants on valitettava pettymys pitkän odotuksen jälkeen ja heikko lopetus Foxin X-Men -saagalle. Elokuvalla kestää todella kauan lähteä käyntiin ja vasta loppuhuipennus pistää haisemaan. Siinä kohtaa katsoja on kuitenkin jo puutunut, kun hahmoistakaan ei ole saatu oikein mitään irti ensimmäisen tunnin aikana. Trailereiden lupailemaa kauhua on tuskin nimeksikään ja sekin vähä pohjautuu lähinnä pöljään äkkisäikäyttelyyn kehnojen digimörköjen kera. Uusien mutanttien ryhmä ei tee kummoista vaikutusta. Jos pääviisikon yhteishenki olisi iskevästi rakennettu, pelastaisi se jo paljon. Blu Hunt on aika tylsä pääroolissa, kun taas Henry Zaga on jopa huono. Anya Taylor-Joy ärsyttää omassa osassaan ja kärvistelee kökön aksenttinsa kanssa, kuten tekevät myös Maisie Williams ja Charlie Heaton. Elokuvassa olisi valtavasti potentiaalia ja jossain The New Mutantsin uumenissa piileksii erinomainen supersankari-kauhuleffa. Tämä on kuitenkin pelkkä heikko pintaraapaisu siitä, eikä ole ihme, että elokuvan julkaisua on jatkuvasti lykätty. Alunperin tästä suunniteltiin jopa trilogiaa, mutta The New Mutants tulee todennäköisesti jäämään vain yksittäiseksi, mitäänsanomattomaksi ja nopeasti unohdettavaksi rainaksi. Vaikkei Foxia olisi myyty Disneylle, eikä studio olisi päättänyt aloittaa koko X-Men -saagaa alusta, en silti usko, että The New Mutants -trilogiaa olisi toteutettu.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The New Mutants, 2020, Marvel Entertainment, Twentieth Century Fox