Percy Jackson ja olymposlaiset, kausi 2 (Percy Jackson and the Olympians - 2025-2026) - sarja-arvostelu

PERCY JACKSON JA OLYMPOSLAISET - KAUSI 2

PERCY JACKSON AND THE OLYMPIANS

Luojat: Rick Riordan ja Jonathan E. Steinberg

Näyttelijät: Walker Scobell, Leah Sava Jeffries, Daniel Diemer, Dior Goodjohn, Charlie Bushnell, Aryan Simhadri, Virginia Kull, Jason Mantzoukas, Timothy Simons, Glynn Turman, Tamara Smart, Lin-Manuel Miranda, Aleks Paunovic, Toby Stephens, Kristen Schaal, Margaret Cho, Sandra Bernhard, Andra Day, Rosemarie DeWitt, Andrew Kavadas, Courtney B. Vance ja Nick Boraine

Genre: fantasia, seikkailu

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 35 minuuttia - 48 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 30 minuuttia

Ikäraja: 12

Rick Riordanin kirjoihin perustuva fantasiasarja Percy Jackson ja olymposlaiset nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä Disney+ -palvelussa joulukuussa 2023, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2024 ja nyt Percy Jackson ja olymposlaisten toinen tuotantokausi on julkaistu Disney+:ssa. Itse olin lapsena innokas Percy Jackson -fani, mutta suhtauduin ristiriitaisesti kirjoista aiemmin tehtyihin elokuviin. Pidin uuden sarjan avauskaudesta, vaikka koinkin sen hieman kiirehtivän tarinaansa läpi. Olen odottanut jatkoa positiivisin mielin ja katsoinkin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Kun Grover-satyyri katoaa etsiessään taianomaista Kultaista taljaa, Percy Jackson ja Annabeth lähtevät etsimään ystäväänsä vaaralliselta Hirviöidenmereltä.

Sarjan tutut puolijumalat ja kumppanit tekevät paluun, lähtien tietty nimikkosankarista Percy Jacksonista (Walker Scobell), joka sai sarjan avauskaudella tietää olevansa kreikkalaisen merijumala Poseidonin (Toby Stephens) poika ja joka onnistui välttämään suuren konfliktin löytämällä ja palauttamalla setänsä Zeuksen (näyttelijä vaihtunut Courtney B. Vanceen, Lance Reddickin menehdyttyä) mestarisalaman Olympokseen. Nyt Percy kiskaistaan taas uuteen seikkailuun, kun hänen paras kaverinsa Grover (Aryan Simhadri) katoaa etsintäretkellään Hirviöidenmerellä. Scobell osoittaa toistamiseen olevansa oikea valinta rooliinsa. Kun alkuihmetys on poissa, Scobell pääsee tuomaan Percystä muitakin puolia, tämän ymmärtäessä oman asemansa puolijumalten maailmassa.

     Myös Annabeth (Leah Sava Jeffries), petturi Luke (Charlie Bushnell), Percyä nenänvarttaan pitkin katsova Clarisse (Dior Goodjohn), sekä puoliveristen leiriä pyörittävät Chiron (Glynn Turman) ja Dionysos (Jason Mantzoukas) ovat menossa mukana ja uusina tuttavuuksina kakkoskaudella esitellään muun muassa nuori kyklooppi Tyson (Daniel Diemer), ikuiseen nälkään kirottu Tantalus (Timothy Simons), Circe-noita (Rosemarie DeWitt), sekä Hirviöidenmerellä asusta suuri kyklooppi Polyfemos (Aleks Paunovic). Jeffrieskin jatkaa hyvää työtään Annabethina, Diemerin hypätessä onnistuneesti menoon mukaan sympaattisena Tysonina. Bushnell ei valitettavasti vieläkään vakuuta pahoja puolijumalia johtavana Lukena ja suorastaan myötähäpeällisen kehno on Simons Tantaluksena, joka on saapunut pitämään jöötä puoliveristen leirissä. Asiaa ei auta hahmon vaivaannuttavan halvannäköinen toteutus.

Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjan toinen tuotantokausi jatkaa avauskauden viitoittamalla linjalla. Sarja pysyy ilahduttavasti uskollisempana lähdemateriaalilleen kuin aiemmat elokuvayritykset, mutta täysin vaivattomasti Rick Riordanin teokset eivät vieläkään siirry ruuduille. Ykköskautta vaivannut kiirehtiminen on onneksi korjattu kakkoskaudella. Jaksot eivät tunnu vain juoksevan kirjoista tuttuja kohtauksia läpi kuin rasteja ruutuun merkiten, vaan kakkoskaudella tarinankerronta hengittää enemmän ja kohtausten annetaan liikkua omalla painollaan eteenpäin. Harmillisesti kakkoskauden ongelmaksi muodostuu omalla kohdallani se, että mielestäni kakkoskirja Hirviöidenmeri ei ole ikinä ollut tarinansa puolesta yhtä hyvä kuin sarjan avausosa Salamavaras.

Toinen tuotantokausi jää kyllä plussan puolelle, mutta sarja ei vieläkään mielestäni pääse sellaiseen vauhtiin kuin siltä toivoisi ja mihin Percy Jacksonin saagassa olisi potentiaalia. Kaudella on selkeitä huippuhetkiä, joista iso osa syntyy Percyn ja Tysonin välille muodostuvasta siteestä. Osa Hirviöidenmerellä tapahtuvista tilanteista ovat selvästi kiinnostavampia kuin toiset. Toisinaan kausi nappaa mukaansa, toisinaan siitä taas uupuu tarvittava seikkailufiilis ja jännite. Loppuhuipennus ajaa asiansa, vaikka samalla sitä vaivaakin tietty halpuus. Kolmas, Titaanien kirous -kirjaan perustuva kausi on jo kuvattu ja sen on ilmoitettu alkavan myöhemmin tänä vuonna. Vaikka Percy Jackson ja olymposlaiset onkin jättänyt minut pienesti kylmäksi, odotan tulevaa silti positiivisin mielin, koska tästä se todellinen konflikti vasta käynnistyy. Sekä jo ihan vain sen takia, että myöhempiä kirjoja ei ole vielä sovitettu näyteltyyn muotoon aiemmin.

Tuotantokauden ohjaajien työ on ailahtelevaa, eivätkä he välillä vaikuta osaavan päättää, kuinka nuorille tai vanhoille katsojille sarja olisi tarkoitettu. Lapsellisuuksien ja synkistelyn yhteentörmäys on paikoin kummastuttava. Teknisesti Percy Jackson ja olymposlaisten kakkoskausi on myös ailahteleva. Kausi on kelvollisesti kuvattu ja leikattu kasaan. Osa lavasteista ovat hienoja ja onneksi Polyfemos-kyklooppi on vakuuttavasti luotu asua ja maskeerausta sekä tietokonetehosteita yhdistelemällä. Muuten digiefektien taso vaihtelee näyttävästä keskeneräiseen. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Bear McCrearyn ja Sparks & Shadowsin säveltämät musiikit tunnelmoivat oivallisesti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com

Percy Jackson and the Olympians, Yhdysvallat, 2023-, Walt Disney Studios, 20th Century Fox Television, 20th Television, Co-Lab 21, Gotham Group, Moorish Dignity Productions, Quaker Moving Pictures

Arvostelu: Beast (2022)

BEAST

Ohjaus: Baltasar Kormákur

Pääosissa: Idris Elba, Iyana Halley, Leah Sava Jeffries, Sharlto Copley ja Tafara Nyatsanza

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 16

Beast on Idris Elban tähdittämä jännityselokuva. Leffa lähti liikkeelle Jaime Primak-Sullivanin ideasta, josta Universal Pictures kiinnostui. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2021 ja nyt Beast saa ensi-iltansa. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin Elban tähdittävän selviytymistaistelutrilleriä, jossa leijona hyökkää Elban esittämän perheen kimppuun Afrikan savanneilla. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa Beastin sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

Vastikään leskeksi jäänyt tohtori Nate Samuels vie tyttärensä Etelä-Afrikan savanneille lomamatkalle. Siellä perheen kimppuun hyökkää leijona ja alkaa hurja selviytymistaistelu.

Idris Elba näyttelee tohtori Nate Samuelsia, jonka vaimo on vastikään menehtynyt syöpään. Yrittäessään saada muun perheen jälleen toimimaan, Nate vie tyttärensä Maren (Iyana Halley) ja Norahin (Leah Sava Jeffries) Etelä-Afrikkaan Krugerin luonnonpuistoon ihailemaan maisemia ja kunnioittamaan perheen äidin muistoa vierailemalla tämän lapsuudenalueella. Ei kestä kuitenkaan kauaa, kun lomamatka muuttuu todelliseksi jännitysnäytelmäksi ja isän täytyy tehdä kaikkensa suojellakseen tyttäriään verenhimoiselta leijonalta. Elba uhkuu tuttuun tapaansa karismaa pääroolissa, näyttäen hyvin varovaisen isän kasvavan rohkeuden, kun tämän suojeluvaisto herää. Halley ja Jeffries ovat kelpo valinnat tyttärien rooliin, mutta harmillisesti kyseessä on taas niitä lapsihahmoja, jotka tekevät vähän väliä tyhmiä ratkaisuja. Etenkin vanhemman tyttären, Maren päähänpistot saavat katsojan pyörittelemään silmiään.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Sharlto Copley Samuelsien perhetuttuna, Martinina, joka työskentelee Krugerin luonnonpuistossa, yrittäen pitää eläimet turvassa ahneilta salametsästäjiltä. Copley on myös mainio osassaan ja uskottava miehenä, joka tuntee alueen kuin omat taskunsa, eikä pelkää kohtaa vaarallisempiakin petoja.

Beast on aika lailla juuri sitä, mitä voikin odottaa elokuvalta, jossa Idris Elban näyttelemä mies yrittää suojella tyttäriään savannilla vaanivalta leijonalta. Se on onnistuneen karmiva "hirviö"-kauhuleffa, joka tarjoaa useita jännittäviä hetkiä, kun niin hahmot kuin katsojat stressaavat, mistä puskasta leijona tällä kertaa valmistautuu hyökkäämään. Elokuvassa onkin ihan hyvin ymmärretty, että isoin jännite muodostuu siitä, kun tappajaeläintä ei näe - hieman Tappajahain (Jaws - 1975) malliin. Oivaa lisäjännitettä luodaan sillä, että lähimpään asutukseen on kilometrien matka, radio hädin tuskin pelittää ja kiväärin nukutusnuolia löytyy vain muutama. Hahmot eivät varmasti pysty juoksemaan leijonaa pakoon, mutta eipä reistailevaan autoonkaan voi ikuisiksi ajoiksi jäädä, kun ruokaa ja juomaa on varattu vain pientä turistikierrosta varten.

Vaikka elokuva onkin toisaalta laadukkaampi kuin sen edes tarvitsisi olla, löytyy siitä vikoja, jotka estävät sitä nousemasta täyteen potentiaaliinsa. Sen lisäksi, että hahmot tekevät aika ajoin pöljiä ratkaisuja, katsoja kohottelee kulmiaan sille, kuinka päähenkilöitä tuntuu suojaavan ns. "juonihaarniska". Leijona kyllä tappaa muut suunnilleen pienestä hipaisusta (tappojen raakuudet miellyttävät luultavasti kauhufaneja), mutta päähahmoja voi retuutella mielin määrin ja he vain tokaisevat, että saivat pelkän pintanaarmun. Ryan Englen työstämä käsikirjoitus sisältää myös pari keskustelua, joista selviää katsojalle oleellista tietoa perheen sisäisistä konflikteista ja kuinka jokainen suhtautui äidin kuolemaan, mutta dialogi vaatisi viilaamista, sillä tällaisenaan se kuulostaa väkinäisen puiselta, suorastaan luonnottomalta.

Elokuvan on ohjannut Baltasar Kormákur, joka tykkää selvästi heittää hahmojaan mahdollisiin vaaratilanteisiin, sillä Beastia ennen ohjaaja on tehnyt mm. Everestin (2015) ja Adriftin (2018). Kormákur rakentaa jännittävää tunnelmaa tehokkaasti, mihin vaikuttaa voimakkaasti Philippe Rousselotin upea kuvaus. Beast tuskin on monilla listoilla vuoden parhaiden elokuvien joukossa, mutta leffa kyllä ansaitsisi parhaan kuvauksen ehdokkuuden kaikissa gaaloissa. Elokuva on täynnä pitkiä otoksia, joissa kamera kulkee sulavasti hahmojen ympärillä jopa muutamien minuuttien ajan. Koska uusia kuvasommitteluja syntyy kesken otoksen, katsoja ei välttämättä edes huomaa katsovansa yhä samaa kuvaa. Näyttelijät joutuvat tästä syystä myös antamaan vielä enemmän ja kuvaustyyli herättää katsojassa tunteen siitä kuin olisi itse menossa mukana. Rousselot on myös ikuistanut savannien komeuden näyttävillä maisemakuvilla. Leikkaus on tehokasta ja leffa on älytty pitää napakassa puolentoista tunnin mitassa. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainiot ja tietokoneella tehty leijona on tarpeeksi vakuuttava ilmestys. Äänimaailma luottaa paikoitellen liikaa kovaäänisiin pelotteluihin, mutta Steven Pricen säveltämät musiikit tehostavat muuten hyvin jännitettä.

Yhteenveto: Beast on yllättävänkin kelpo selviytymistaistelujännäri, jonka tietyt turhauttavat viat estävät sitä nousemasta täyteen potentiaaliinsa. Hahmot tekevät välillä rasittavan tyhmiä ratkaisuja, jotkut keskustelut ovat kiusallisen luonnottomia ja on huvittavaa, kuinka paljon osumaa päähenkilöt voivat ottaa vastaan ja painella yhä menemään, samalla kun nimettömiksi jäävät sivuhahmot tuntuvat kuolevan heti pienimmästä raapaisusta. Muuten elokuva toimii varsin mainiosti. Se on onnistuneen jännittävä ja niin hahmojen kuin katsojien sydämet hakkaavat lujempaa, kun stressaa, missä leijona oikein vaanii. Jännittävää ilmapiiriä tehostaa leffan upea, palkintoja ansaitseva kuvaus. Useammankin minuutin mittaiset, sulavasti toteutetut ja komeat kuvat herättävät voimakkaan tunteen siitä kuin olisi itsekin menossa mukana. Näyttelijät hoitavat myös tonttinsa osaavasti. Kokonaisuutena Beast on epätasainen teos, mutta heikkouksineenkin se on laadukkaampi kuin ennakkoon voisi olettaa ja suosittelen sitä kaikille, jotka innostuvat tarinoista, joissa hahmot yrittävät selviytyä vaanivalta saalistajalta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.8.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Beast, 2022, Universal Pictures, RVK Studios, Will Packer Productions