Verenperintö (Run Away - 2026) - sarja-arvostelu

VERENPERINTÖ

RUN AWAY

Luoja: Danny Brocklehurst

Näyttelijät: James Nesbitt, Ruth Jones, Alfred Enoch, Maeve Courtier-Lilley, Jon Pointing, Amy Gledhill, Minnie Driver, Ellie de Lange, Ingrid Oliver, Adrian Greensmith, Ellie Henry, Tracy-Ann Oberman, Lucian Msamati, Annette Badland, Marcus Fraser, Mark Bazeley, Finty Williams, Thomas Williams ja Sam Swainsbury

Genre: trilleri

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 41 minuuttia - 50 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 16

Run Away, eli suomalaisittain Verenperintö perustuu Harlan Cobenin samannimiseen kirjaan vuodelta 2019. Tammikuussa 2024 Netflix ilmoitti työstävänsä sarjasovitusta kirjan pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät vuotta myöhemmin, tammikuussa 2025 ja nyt, jälleen vuotta myöhemmin, tammikuussa 2026 Verenperintö on julkaistu Netflixissä. Itse en ollut kuullutkaan kirjasta, mutta kiinnostuin sarjasta heti, kun näin Netflixin mainostavan sitä. Ryhdyinkin katsomaan Verenperintöä heti sen julkaisupäivänä.

Simon Greene on etsinyt huumeongelmaista tytärtään Paigea jo puoli vuotta. Etsintäretki vie Simonin hurjien paljastusten äärelle ja selviää, että katoamisessa on kyse jostain paljon isommasta.

Rimakauhua ja rakkautta -sarjasta (Cold Feet - 1997-2020) tuttu James Nesbitt näyttelee Simon Greeneä, hyvin menestyvää liikemiestä, jonka elämä on kuitenkin romahtanut, kun hänen huumeongelmainen tyttärensä Paige (Ellie de Lange) karkasi, eikä tyttöä ole löytynyt puoleen vuoteen. Paigen löytäminen on muuttunut Simonille epätoivoiseksi pakkomielteeksi. Nesbitt tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa vimmaista tahtoa, kun isä on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.

     Sarjan muita hahmoja ovat muun muassa Simonin vaimo Ingrid (Minnie Driver) ja heidän muut lapsensa Sam (Adrian Greensmith) ja Anya (Ellie Henry), Ingridin sisko ja Simonin työkumppani Yvonne (Ingrid Oliver), Paigen addiktipoikaystävä Aaron (Thomas Flynn), Ingridin lääkärityöpari Jay (Mark Bazeley), asianajaja Jessica Kinberg (Tracy-Ann Oberman), rikostutkijat Fagbenle (Alfred Enoch) ja Todd (Amy Gledhill), yksityisetsivä Elena Ravenscroft (Ruth Jones) ja häntä auttava Lou (Annette Badland), tappajapari Ash (Jon Pointing) ja Dee Dee (Maeve Courtier-Lilley), rikollinen Rocco (Marcus Fraser), sekä iäkäs Cornelius (Lucian Msamati). Hahmokattaus on laaja ja kestää oma aikansa, ennen kuin katsojalle alkaa selvitä, miten kaikki linkittyvät toisiinsa. Näyttelijäkaarti on mainiossa vedossa, etenkin Jones yksityisetsivä Elenana ja Enoch rikostutkija Fagbenlenä. Suosikikseni nousi kuitenkin Courtier-Lilley aidosti hyytävänä Dee Deenä. Nainen on saanut aikaiseksi maanisen tuijotuksen, jonka nähdessään katsoja arvaa heti, että nyt jollekulle käy huonosti.

Verenperintö osoittautui erittäin toimivaksi trilleriminisarjaksi, joka nappaa heti koukkuunsa, siitäkin huolimatta että pari ensimmäistä jaksoa tosiaan menevät ihmetellessä, että miten nämä kaikki muut hahmot omine juonikuvioineen liittyvät Paigen katoamiseen ja etsintään? Samalla juuri tämä ihmettely on omiaan pitämään koukussa tähän monimutkikkaaseen tapahtumaketjuun. Jaksojen edetessä risteilevät juonikuviot alkavat toki hiljalleen sulautua toisiinsa ja isompi kokonaiskuva vihdoin hahmottuu. Paigen katoamiseen liittyy jotain paljon mojovampaa ja tämän selvittely vie niin hyvin mennessään, että kolmen vartin mittaiset jaksot kulkevat pääasiassa kuin hujauksessa.

Sarja on oivallisen jännittävää seurattavaa, etenkin kun Ash ja Dee Dee saapuvat ruutuun. Uhkaavuuden lisäksi näissä kahdessa on jotain todella kiinnostavaa, kun heidän tukahdutetut lapsuudentraumansa nousevat esiin. Myös yksityisetsivä Elenalla on omat mielenkiintoiset varjonsa. Paikoitellen nämä kiinnostavat sivujuonet vievät liikaa huomiota itse Paigen löytämisestä, mutta ne ovat silti toimiva ja kokonaisuutta rikastuttava lisäys. Kaiken tämän eskaloituminen hoidetaan onnistuneesti ja ennen kaikkea yllättävästi, tarinan sekoitellessa pakkaa ovelasti. Ihan loppumetreillä sarja alkaa puskea turhankin dramaattista käännettä toisensa perään, kun vähempikin riittäisi. Tiettyine kauneusvirheineen pidin kyllä Verenperinnöstä. Kiinnostukseni heräsi myös saman tien työn alla olevaa toista Harlan Cobenin kirjaan perustuvaa Netflix-sarjaa, I Will Find You'ta kohtaan, joka saattaa ilmestyä jo myöhemmin tänä vuonna.

Sarjan ohjaajat Nimer Rashed ja Isher Sahota tekevät pätevää työtä tunnelman kanssa, samalla kun sarjan luojan Danny Brocklehurstin johdolla käsikirjoitustiimi kuljettaa useista kuvioista koostuvaa kertomusta hyvin eteenpäin. Verenperintö on myös teknisesti mainio. Sarja on hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraukset äityvät jopa aika verisiksi. Äänimaailma on pätevästi pistetty kasaan ja Luke Richardsin ja David Buckleyn musiikit tunnelmoivat sopivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Run Away, Iso-Britannia, 2026, Final Twist Productions, ITV Studios, Quay Street Productions

Arvostelu: Conclave (2024)

CONCLAVE

Ohjaus: Edward Berger

Pääosissa: Ralph Fiennes, Stanley Tucci, John Lithgow, Sergio Castellitto, Isabella Rossellini, Lucian Msamati, Carlos Diehz, Brían F. O'Byrne, Jacek Koman ja Balkissa Maiga

Genre: trilleri, draama

Kesto: 2 tuntia

Ikäraja: 7

Conclave perustuu Robert Harrisin samannimiseen kirjaan vuodelta 2016. Vuonna 2022 ilmoitettiin, että kirjan pohjalta työstettäisiin elokuvasovitusta. Kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2023 ja Conclave sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2024. Nyt elokuva saapuu myös Suomeen ja odotin sitä positiivisin mielin, elokuvan mainion näyttelijäkaartin ja maailmalta kantautuneiden kehujen vuoksi. Kävin uteliaana katsomassa Conclaven sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

Paavin kuoleman jälkeen kardinaalit kokoontuvat Vatikaaniin äänestämään tämän seuraajasta. Tätä konklaavi-äänestystä valvova dekaani Thomas Lawrence alkaa epäillä, että kardinaalien keskuudessa on meneillään jotain hämärää.

Ralph Fiennes näyttelee Thomas Lawrencea, kardinaalia, joka toimii dekaanina konklaavissa, eli seuraavan paavin päättävässä äänestyksessä. Kardinaali Lawrence on mielenkiintoinen hahmo, sillä hänen uskonsa on horjunut viime aikoina ja paavin yhtäkkinen kuolema pistää miehen pohtimaan omaa paikkaansa kirkossa. Mies oli jo ajatellut eroamista, mutta kun hänelle selviää, että äänestävien kardinaalien keskuudesta löytyy korruptiota ja muuta hämärää, on hänen pakko päästä perille totuudesta. Fiennes on tuttuun tapaansa erinomainen roolissaan - eipä mieheltä voi juuri muuta odottaakaan. Hän tulkitsee hienosti hahmonsa monitahoisuutta ja tämän päättäväisyyttä mysteerien avautuessa.

     Elokuvassa nähdään myös Stanley Tucci, John Lithgow, Sergio Castellito, Lucian Msamati ja ensikertalaisnäyttelijä Carlos Diehz kardinaaleina Bellininä, Tremblayna, Tedescona, Adeyeminä ja Benitezinä, jotka kisaavat paavin paikasta ja jotka edustavat hyvin erilaisia arvomaailmoja ja joilla ei välttämättä kenelläkään ole puhtaat jauhot pussissaan, sekä Isabella Rossellini sisar Agnesina, joka hiljaisena tarkkailijana muodostuu tärkeäksi avuksi kardinaali Lawrencelle, kun selvityshommat alkavat. Sivunäyttelijätkin ovat vakuuttavat rooleissaan, etenkin Tucci, Lithgow, Castellito, Msamati ja Diehz toinen toistaan arveluttavampina paaviehdokkaina. En ihmettele, jos useampikin elokuvan näyttelijä saa roolityöllään Oscar-ehdokkuuden - Fiennes ja Rossellini nappasivat jo Golden Globe -ehdokkuudet parhaasta miespääosasta ja naissivuosasta.

Paperilla Conclave ei välttämättä kuulosta järin mielenkiintoiselta. Paavin kuoltua kardinaalit kokoontuvat konklaaviin, suljettuun ja tarkoin vartioituun äänestystilaan valitsemaan seuraavaa paavia. Äänestys kestää usein päiviä, ehkä jopa viikkoja, kunnes joku ehdokkaista saa tarvittavan äänienemmistön. Pahimmillaan äänestys on historian havinoissa kestänyt jopa kolmisen vuotta, 1260-luvun lopulla, jolloin useat kardinaaleista menehtyivät kesken kaiken kuumuuteen. Mutta pyhä jysäys, kun tästä äänestystapahtumasta onkaan saatu aikaiseksi todella vangitseva jännitysnäytelmä, joka pitää tehokkaasti otteessaan alusta loppuun saakka. Sen lisäksi, että on perin kiinnostavaa nähdä, kuinka paavin valinta tarkalleen ottaen suoritetaan ja kuinka salailevaa puuhaa tämä on, on sen ympärille rakennettu aivan mahtava mysteeri, josta ei koukkuja ja käänteitä puutu.

Kyseessä on suorastaan trilleri, joka pitää katsojansa varpaillaan kohtauksesta toiseen, saaden arvelemaan jokaisen motiivia ja agendaa. Kertomus pysyy yllätyksellisenä loppuun saakka, kunnes viimeisetkin luurangot on saatu kaivettua esiin hahmojen kaapeista. Conclave on myös erittäin monikerroksinen teos, jossa pohditaan kirkon sisäisiä konflikteja, eritoten kuinka osa haluaa pitää vanhoista perinteistä ja ajatusmalleista kiinni, kun taas toiset haluavat viedä kirkkoa modernimpaan suuntaan, ajan tasalle sitä ympäröivän maailman kanssa. Hahmojen eriäviä näkemyksiä tarkastelevat keskustelut ovat esimerkillisen kiinnostavasti kirjoitettuja ja teemoja esimerkiksi uskosta ja kirkon paikasta modernissa maailmassa käsitellään kypsästi ja monipuolisesti.

Elokuvan on ohjannut Edward Berger, joka vastasi parin vuoden takaisesta Länsirintamalta ei mitään uutta -uudelleenfilmatisoinnista (Im Westen nichts Neues - 2022). Conclavessa Berger teki minuun suuren vaikutuksen. Hänen kykynsä rakentaa jännitystä on vakuuttava, minkä lisäksi hän onnistuu ujuttamaan sekaan toimivaa huumoriakin. Kuten hänen sotaleffansa jo osoitti, on Bergerillä myös silmää tyylikkäille visuaaleille. Conclave on todella hyvin kuvattu, lavasteet ovat näyttävät ja puvustus oivaa. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Volker Bertelmannin säveltämät musiikit tunnelmoivat vahvasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.12.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Conclave, 2024, FilmNation Entertainment, Indian Paintbrush, Access Entertainment, House Productions