Verenperintö (Run Away - 2026) - sarja-arvostelu

VERENPERINTÖ

RUN AWAY

Luoja: Danny Brocklehurst

Näyttelijät: James Nesbitt, Ruth Jones, Alfred Enoch, Maeve Courtier-Lilley, Jon Pointing, Amy Gledhill, Minnie Driver, Ellie de Lange, Ingrid Oliver, Adrian Greensmith, Ellie Henry, Tracy-Ann Oberman, Lucian Msamati, Annette Badland, Marcus Fraser, Mark Bazeley, Finty Williams, Thomas Williams ja Sam Swainsbury

Genre: trilleri

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 41 minuuttia - 50 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 16

Run Away, eli suomalaisittain Verenperintö perustuu Harlan Cobenin samannimiseen kirjaan vuodelta 2019. Tammikuussa 2024 Netflix ilmoitti työstävänsä sarjasovitusta kirjan pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät vuotta myöhemmin, tammikuussa 2025 ja nyt, jälleen vuotta myöhemmin, tammikuussa 2026 Verenperintö on julkaistu Netflixissä. Itse en ollut kuullutkaan kirjasta, mutta kiinnostuin sarjasta heti, kun näin Netflixin mainostavan sitä. Ryhdyinkin katsomaan Verenperintöä heti sen julkaisupäivänä.

Simon Greene on etsinyt huumeongelmaista tytärtään Paigea jo puoli vuotta. Etsintäretki vie Simonin hurjien paljastusten äärelle ja selviää, että katoamisessa on kyse jostain paljon isommasta.

Rimakauhua ja rakkautta -sarjasta (Cold Feet - 1997-2020) tuttu James Nesbitt näyttelee Simon Greeneä, hyvin menestyvää liikemiestä, jonka elämä on kuitenkin romahtanut, kun hänen huumeongelmainen tyttärensä Paige (Ellie de Lange) karkasi, eikä tyttöä ole löytynyt puoleen vuoteen. Paigen löytäminen on muuttunut Simonille epätoivoiseksi pakkomielteeksi. Nesbitt tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa vimmaista tahtoa, kun isä on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen.

     Sarjan muita hahmoja ovat muun muassa Simonin vaimo Ingrid (Minnie Driver) ja heidän muut lapsensa Sam (Adrian Greensmith) ja Anya (Ellie Henry), Ingridin sisko ja Simonin työkumppani Yvonne (Ingrid Oliver), Paigen addiktipoikaystävä Aaron (Thomas Flynn), Ingridin lääkärityöpari Jay (Mark Bazeley), asianajaja Jessica Kinberg (Tracy-Ann Oberman), rikostutkijat Fagbenle (Alfred Enoch) ja Todd (Amy Gledhill), yksityisetsivä Elena Ravenscroft (Ruth Jones) ja häntä auttava Lou (Annette Badland), tappajapari Ash (Jon Pointing) ja Dee Dee (Maeve Courtier-Lilley), rikollinen Rocco (Marcus Fraser), sekä iäkäs Cornelius (Lucian Msamati). Hahmokattaus on laaja ja kestää oma aikansa, ennen kuin katsojalle alkaa selvitä, miten kaikki linkittyvät toisiinsa. Näyttelijäkaarti on mainiossa vedossa, etenkin Jones yksityisetsivä Elenana ja Enoch rikostutkija Fagbenlenä. Suosikikseni nousi kuitenkin Courtier-Lilley aidosti hyytävänä Dee Deenä. Nainen on saanut aikaiseksi maanisen tuijotuksen, jonka nähdessään katsoja arvaa heti, että nyt jollekulle käy huonosti.

Verenperintö osoittautui erittäin toimivaksi trilleriminisarjaksi, joka nappaa heti koukkuunsa, siitäkin huolimatta että pari ensimmäistä jaksoa tosiaan menevät ihmetellessä, että miten nämä kaikki muut hahmot omine juonikuvioineen liittyvät Paigen katoamiseen ja etsintään? Samalla juuri tämä ihmettely on omiaan pitämään koukussa tähän monimutkikkaaseen tapahtumaketjuun. Jaksojen edetessä risteilevät juonikuviot alkavat toki hiljalleen sulautua toisiinsa ja isompi kokonaiskuva vihdoin hahmottuu. Paigen katoamiseen liittyy jotain paljon mojovampaa ja tämän selvittely vie niin hyvin mennessään, että kolmen vartin mittaiset jaksot kulkevat pääasiassa kuin hujauksessa.

Sarja on oivallisen jännittävää seurattavaa, etenkin kun Ash ja Dee Dee saapuvat ruutuun. Uhkaavuuden lisäksi näissä kahdessa on jotain todella kiinnostavaa, kun heidän tukahdutetut lapsuudentraumansa nousevat esiin. Myös yksityisetsivä Elenalla on omat mielenkiintoiset varjonsa. Paikoitellen nämä kiinnostavat sivujuonet vievät liikaa huomiota itse Paigen löytämisestä, mutta ne ovat silti toimiva ja kokonaisuutta rikastuttava lisäys. Kaiken tämän eskaloituminen hoidetaan onnistuneesti ja ennen kaikkea yllättävästi, tarinan sekoitellessa pakkaa ovelasti. Ihan loppumetreillä sarja alkaa puskea turhankin dramaattista käännettä toisensa perään, kun vähempikin riittäisi. Tiettyine kauneusvirheineen pidin kyllä Verenperinnöstä. Kiinnostukseni heräsi myös saman tien työn alla olevaa toista Harlan Cobenin kirjaan perustuvaa Netflix-sarjaa, I Will Find You'ta kohtaan, joka saattaa ilmestyä jo myöhemmin tänä vuonna.

Sarjan ohjaajat Nimer Rashed ja Isher Sahota tekevät pätevää työtä tunnelman kanssa, samalla kun sarjan luojan Danny Brocklehurstin johdolla käsikirjoitustiimi kuljettaa useista kuvioista koostuvaa kertomusta hyvin eteenpäin. Verenperintö on myös teknisesti mainio. Sarja on hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraukset äityvät jopa aika verisiksi. Äänimaailma on pätevästi pistetty kasaan ja Luke Richardsin ja David Buckleyn musiikit tunnelmoivat sopivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Run Away, Iso-Britannia, 2026, Final Twist Productions, ITV Studios, Quay Street Productions

Arvostelu: Gran Turismo (2023)

GRAN TURISMO

Ohjaus: Neill Blomkamp

Pääosissa: Archie Madekwe, David Harbour, Orlando Bloom, Djimon Hounsou, Geri Halliwell, Darren Barnet, Maeve Courtier-Lilley, Daniel Puig, Josha Stradowski, Takehiro Hira ja Thomas Kretschmann

Genre: urheilu, jännitys

Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia

Ikäraja: 12

Gran Turismo perustuu tositapahtumiin Jann Mardenboroughista, videopelaajasta, josta tuli kilpa-autokuski, sekä Polyphone Digitalin kehittelemään samannimiseen videopelisarjaan (1997-). Vuonna 2013 Sony-yhtiö ilmoitti tekevänsä elokuvaa videopelien pohjalta. Alun perin Joseph Kosinskin oli tarkoitus ohjata elokuva, mutta kun esituotanto venyi, Kosinski poistui projektista ja hänet korvattiin Neill Blomkampilla. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2022 ja nyt Gran Turismo saapuu elokuvateattereihin. Itselleni videopelit olivat tuttuja vain nimeltä ja kiinnostuinkin elokuvasta sen ohjaajan ja näyttelijöiden takia. Traileri ei vakuuttanut minua, mutta kävin silti uteliain mielin katsomassa Gran Turismon sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Jann Mardenborough on lapsesta asti pelannut Gran Turismoa ja haaveillut urasta oikeana kilpakuskina. Tähän syntyy tilaisuus, kun Nissanin markkinoija Danny Moore keksii järjestää kisan, jossa kaikista parhaat Gran Turismo -pelaajat kilpailevat mahdollisuudesta päästä aidoksi Nissanin kuskiksi kisoihin ympäri maailman.

Elokuvan pääroolissa Jann Mardenboroughina nähdään uraansa vasta aloitteleva, muun muassa Midsommar - loputtoman yön (Midsommar - 2019) sivuroolista tuttu Archie Madekwe. Madekwe yllättää ja vakuuttaa onnistuneesti roolissaan nuorena miehenalkuna, joka on vuosia unelmoinut urasta ehtana kilpa-ajajana, pelatessaan tuntitolkulla autokilpailusimulaattori Gran Turismoa. Kun hänelle kehkeytyy tilaisuus toteuttaa haaveensa, hän tarttuu siihen tietty heti. Jann on välittömästi pidettävä tyyppi, jota kannustaa alusta saakka onnistumaan ja todistamaan epäilijänsä vääriksi. Samalla hänen on kuitenkin myönnettävä itselleen, että vaikka hän periaatteessa tuntee autot ja radat kuin omat taskunsa, on täysin erilaista olla parisataa kilometriä tunnissa kulkevan auton kyydissä, kun jokainen virheliike voi johtaa vakavaan onnettomuuteen kuin istua kotona turvallisesti peliohjaimen ja ruudun ääressä, jolloin virheiden jälkeen voi yksinkertaisesti aloittaa uudestaan. Itse todellinen Jann Mardenborough toimii muuten elokuvassa hahmonsa stunt-kuskina.

     Sivurooleissa nähdään myös muun muassa Taru sormusten herrasta -trilogiasta (The Lord of the Rings - 2001-2003) tuttu Orlando Bloom Nissanin markkinointia hoitavana kilpailuidean isänä Danny Moorena ja Netflixin Stranger Things -hittisarjasta (2016-) tuttu David Harbour pääinsinöörinä ja pelaajien kouluttajana Jack Salterina, sekä Djimon Hounsou ja Geri Halliwell Jannin vanhempina, Maeve Courtier-Lilley Jannin ihastuksenkohteena Audreyna, Takehiro Hira Gran Turismo -pelin luojana Kazunori Yamauchina ja Darren Barnet ja Josha Stradowski Jannin pahimpina kilpailijoina, ylimielisenä Mattynä ja pröystäilevällä kullatulla autolla kaahailevana Capana. Sivunäyttelijät tekevät kaikki oivaa työtä, mutta parhaiten suoriutuvat karismaattinen Harbour vekkulina mentorihahmona, sekä Hounsou pojalleen eri suuntaa toivovana isänä. Sivuhahmot jäävät kuitenkin pääasiassa aika yksiulotteisiksi.

Tämän pettymysten täyttämän elokuvavuoden aikana olen päässyt yllättymään positiivisesti todella harvoin. Enpä olisi uskonut, että yksi näistä yllättäjistä olisi Gran Turismo. Kyseessä on varsin kaavamainen altavastaajatarina, mutta silti hämmentävän toimiva sellainen. Ei elokuva ole yhtä säväyttävä autourheiluteos kuin vaikkapa kymmenen vuoden takainen Rush (2013) tai Christian Balen tähdittämä Le Mans 66 - täydellä teholla (Ford v Ferrari - 2019), mutta kyllä se hakkaa videopeleihin myöskin perustuvan Need for Speed -rainan (2014) kevyesti. Vaikkei tarina tarjoakaan erityisiä yllätyksiä, on se silti erittäin mukaansatempaava ja kahden tunnin ja vartin kesto kulkee pääasiassa vauhdilla. Ainoastaan loppupään pakollinen draama ennen finaalia tökkii. Sen lisäksi, että osio velloo jopa liikaa melodramaattisuudessa, elokuvantekijät ovat päättäneet hyödyntää osuutta varten tosielämän onnettomuutta, jossa kilpailua seurannut katsoja kuoli. Onnettomuus tapahtui vasta pari vuotta sen jälkeen, mihin elokuvan tapahtumat huipentuvat.

Kilpa-autoelokuva toki kaatuisi jo siihen, jos sen kilpakohtaukset eivät toimisi. Gran Turismo tarjoaa kuitenkin tyylikästä, vauhdikasta ja ajoittain varsin jännittävääkin kaahailua. Stuntit ovat näyttäviä ja rattien takana olevien kuskien ammattitaitoa ei voi olla kehumatta, heidän kun kuitenkin täytyy esittää tarkkaan suunniteltu koreografia arvaamattomana taisteluna pokaalista. Parasta kisakohtauksissa on kuitenkin se, kuinka pelistä tuttuja visuaalisia kikkoja on saatu mukaan. Katsoja viedään jatkuvasti Jannin pään sisälle, kun tämä yrittää rentouttaa itseään kuvittelemalla kilpailutilanteen pelkäksi peliksi. Autojen yläpuolella näkyy digitaalisia numeroita, jotka kertovat, millä sijalla kukin on, minkä lisäksi Jann esimerkiksi näkee tiellä viivoina parhaat mahdolliset reitit ohittaa kilpailijansa.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Neill Blomkamp, jonka esikoisleffa District 9 (2009) on yksi 2000-luvun parhaista scififilmeistä. Blomkampin seuraavat elokuvat eivät olleet yhtä vakuuttavia ja hänen edellistyönsä, kauhuraina Demonic (2021) jäi mitättömän pienelle huomiolle. Gran Turismon kautta Blomkamp vakuuttaa jälleen, joskin draamapuoli äityy turhankin masentavaksi vellomiseksi. Jason Hallin ja Zach Baylinin laatima käsikirjoitus on heikkouksista huolimatta toimiva ja pidän erityisesti sen teemasta, että usein ylenkatsotuista videopeleistä voi oppia asioita, joita voi hyödyntää oikeassakin elämässä. Gran Turismo on myös hyvin kuvattu, sekä tarpeeksi sujuvasti leikattu. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat pääasiassa oivalliset, mutta välillä hieman häiritsee, kuinka hahmoilla näyttäisi olevan käytössään nykyhetken teknologiaa, vaikka elokuva sijoittuu kymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Erikoistehosteet ajavat asiansa ja äänimaailma jylisee mukavasti. Lorne Balfen ja Andrew Kawczynskin sävellykset tunnelmoivat kivasti taustalla, mutta pääasiassa musiikeista jää päähän Jannin useasti kuuntelema Enyan Orinoco Flow ja Jackin kuuntelema Black Sabbathin Paranoid.

Yhteenveto: Gran Turismo on kaavamainen altavastaajatarina, mutta silti yllättävänkin toimiva ja mukaansatempaava autourheiluelokuva. Elokuvan kiinnostava premissi nappaa heti mukaansa. Jos leffan ei tietäisi perustuvan tositapahtumiin, tarina todelliseksi kilpa-ajajaksi muovautuvasta videopelaajasta voisi tuntua täysin älyttömältä ja mahdottomalta. Elokuva kuitenkin sisältää hyvän teeman siitä, että usein ylenkatsotuista peleistä voi oppia ihan oikean elämän taitoja. Vaikka leffa pohjautuukin enemmän tositarinaan, on siihen onnistuneesti sisällytetty visuaalisia juttuja itse pelistä. Kilpailukohtaukset ovat toinen toistaan vauhdikkaampia, tyylikkäämpiä ja jännittävämpiä. Elokuva viihdyttää pääasiassa mainiosti läpi kahden tunnin ja vartin kestonsa, mutta ennen finaalia nähtävä tosielämän onnettomuuteen liittyvä synkistely muuttuu turhankin melodramaattiseksi. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan oivallisesti, Archie Madekwen viestiessä potentiaalisesti lupaavasta elokuvaurasta. Suuri osa hahmoista jää aika yksiulotteisiksi, mutta sentään päähahmo Jannista on kirjoitettu kiinnostava ja hänen ja David Harbourin esittämän Jackin välille muodostuva yhteys toimii. Gran Turismoa voikin lämpimästi suositella niin videopelin faneille kuin myös autourheilun ystäville ja tositapahtumiin perustuvista elokuvista kiinnostuneille. The Super Mario Bros. Movien (2023) ja The Last of Us -televisiosarjan (2023-) jälkeen Gran Turismo vahvistaa kuluneen vuoden asemaa kaikkien aikojen parhaana vuotena videopeliadaptaatioille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.8.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Gran Turismo, 2023, Sony Pictures Entertainment, PlayStation Productions, 2.0 Entertainment, Epic Films, Michael De Luca Productions, Trigger Street Productions