The Paper, kausi 1 (2025) - sarja-arvostelu

THE PAPER - KAUSI 1

Luojat: Greg Daniels ja Michael Koman

Näyttelijät: Domhnall Gleeson, Sabrina Impacciatore, Chelsea Frei, Melvin Gregg, Gbemisola Ikumelo, Alex Edelman, Ramona Young, Tim Key, Oscar Nuñez, Duane Shepard Sr., Allan Havey, Tracy Letts ja Josh Holloway

Genre: komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 26 minuuttia - 32 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 48 minuuttia

Ikäraja: S

Brittiläiseen komediasarjaan perustuva yhdysvaltalainen Konttori (The Office - 2005-2013) nautti suurta suosiota, joten sarjan maailmaa päätettiin tietty laajentaa lisäosasarjalla. Yksi suunnitelluista ideoista muovautui lopulta kokonaan omaksi jutukseen, Puisto-osastoksi (Parks and Recreation - 2009-2015), kun taas toinen idea "The Farm" jäi toteutumatta. Tammikuussa 2024 Konttorin luoja Greg Daniels paljasti kehitelleensä uuden sarjan, jossa sama kuvausryhmä seuraisi eri toimiston arkea. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2025 ja lopulta The Paper julkaistiin ensin Yhdysvalloissa syyskuussa ja täällä Suomessa sen esitys alkoi pari kuukautta myöhemmin. Itse katsoin Konttorin vasta viime vuonna läpi sarjan 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Pidin näkemästäni, vaikka koinkin sarjan venyneen liian pitkäksi. Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia uutta sarjaa kohtaan, mutta katsoin The Paperin jaksot niiden ilmestymisviikoilla.

Dokumenttiryhmän selvittäessä, mitä tapahtui paperifirma Dunder Mifflinille, he päätyvät kuvaamaan uutislehti Truth Tellerin toimiston menoa.

The Paper kertoo ohiolaisen uutislehti Truth Tellerin toimiston arjesta. Hahmoja ovat juuri työnsä aloittanut päätoimittaja Ned Sampson (Domhnall Gleeson), vastaava päätoimittaja Esmeralda Grand (Sabrina Impacciatore), journalisti Mare Pritti (Chelsea Frei), mainosmyynnistä vastaava Detrick Moore (Melvin Gregg), toimittaja Adelola Olofin (Gbemisola Ikumelo), toimittaja Adam Cooper (Alex Edelman), levikistä vastaava Nicole Lee (Ramona Young), liiketoimintasuunnittelija Ken Davies (Tim Key), sekä vanha tuttu Oscar Martinez (Oscar Nuñez), joka työskentelee pääkirjanpitäjänä nyt Truth Tellerissä. Valitettavasti tämä poppoo ei ainakaan vielä tällä avauskaudella onnistu juuri vakuuttamaan. Gleeson on oivallinen hieman kömpelönä Nedinä, kun taas Impacciatore aiheuttaa lähinnä ärsyyntymistä kivuliaan epähauskan Esmeralda-hahmonsa kanssa. Loput hahmoista ovat lähinnä aika tylsiä, eikä seasta löydy samalla lailla vekkuleita persoonia kuten Konttorissa. Oscarin mukanaolo tuntuu lähinnä väkinäiseltä tavalta linkittää The Paper Konttoriin.

The Paperin avauskausi on ihan kelpo hömppää, mutta eipä tässä Konttorin korkeuksiin päästä missään vaiheessa. Toisaalta myös Konttori takelteli avauskaudellaan ja pääsi käyntiin vasta myöhemmin, joten kenties The Paperille käy sama ja jo työn alla oleva kakkoskausi tarjoaisi parempaa menoa. Ei uusi sarja siis huono ole, mutta ykköskausi jää lopulta aika yhdentekeväksi ja aina jaksojen ilmestymisen välissä ehdin jo melkein unohtaa koko The Paperin olemassaolon.

Avauskausi pitää sisällään kymmenen noin puolen tunnin mittaista jaksoa, joiden taso ailahtelee ihan kivasta varsin hupaisaan. Huumorin puolesta sarja on harmillisen maltillinen ja vaikka sekaan mahtuu pari rouheampaa läppää, Konttorin hävyttömämmät jutut loistavat poissaolollaan. Kunnon naurujen sijaan sarja saikin minusta irti lähinnä positiivisia hymähdyksiä silloin tällöin. Kauden hauskimmaksi anniksi koin kuudennen jakson, jossa Truth Tellerin väki saa arvioitavakseen erilaisia tuotteita, jotka aiheuttavat erilaista päänvaivaa toimistolla ihottumista ruokamyrkytyksiin. Kauden kiinnostavinta antia taas oli mielestäni romanttinen jännite Nedin ja Maren välillä, missä lopputulosta ei kuitenkaan ole kovin vaikea arvata. Kaiken kaikkiaan The Paper osoittautui kertakäyttöiseksi rahastukseksi, joka olisi kenties voinut hyötyä siitä, että Puisto-osaston tapaan siitä olisi tehty kokonaan oma juttunsa, ilman Konttori-kytköksiä. Mutta kuten jo totesin, myös Konttori pääsi vauhtiin vasta kakkoskaudellaan, joten nähtäväksi jää, toistaako The Paper tätä kaavaa...

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa Konttorissa Tobya näytellyt Paul Lieberstein) pitävät kepeää ilmapiiriä hyvin yllä, mutta käsikirjoittajien (muun muassa Lieberstein ja sarjan luojat Daniels ja Michael Koman) työ jää hieman vaisuksi. Teknisesti The Paper on pätevää suorittamista ja tämäkin sarja hyödyntää pseudodokumenttityyliä. Avauskausi on hyvin kuvattu ja tylsän väritön ulkoasu istuu täydellisesti arkiseen toimistotyöhön. Lavasteet ovat oivalliset, äänityöskentely on osaavaa ja pidin paljon sarjan alkutekstipätkästä, jossa näytetään klippejä ihmisistä, jotka hauskan kekseliäästi käyttävät sanomalehtiä kaikkeen muuhun paitsi niiden lukemiseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Paper, Yhdysvallat, 2025-, 3 Arts Entertainment, Banijay Americas, Deedle-Dee Productions, Electus, Reveille Productions, Universal Television, WDM

Arvostelu: The Lost City (2022)

THE LOST CITY

Ohjaus: Adam Nee ja Aaron Nee

Pääosissa: Sandra Bullock, Channing Tatum, Daniel Radcliffe, Da'Vine Joy Randolph, Patti Harrison, Oscar Nuñez, Héctor Aníbal, Thomas Forbes-Johnson ja Brad Pitt

Genre: seikkailu, komedia, toiminta, romantiikka

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 12

The Lost City on Sandra Bullockin ja Channing Tatumin tähdittämä seikkailuelokuva. Leffa lähti liikkeelle Seth Gordonin ideasta, jota hän yritti pitkään myydä studioille. Paramount Pictures tarttui projektiin, mutta filmi pysyi silloinkin muutamia vuosia suunnitteluvaiheessa, kunnes sen kuvaukset käynnistyivät vihdoin toukokuussa 2021. Nyt The Lost City saapuu elokuvateattereihin ja itse en ollut etukäteen erityisen innoissani filmistä. Sen juliste näytti aikamoiselta Photoshop-kammotukselta, eikä trailerikaan oikein vakuuttanut. Päätin silti toki käydä katsomassa elokuvan sen lehdistönäytöksessä pari viikkoa ennen ensi-iltaa ja täytyy heti sanoa, että kyseessä on tähän asti yksi vuoden ilahduttavimmista yllättäjistä. Ja nyt ei ole kyse mistään myöhäisestä aprillipilasta, vaan ihan oikeasti tarkoitan tätä. The Lost City on erittäin viihdyttävä seikkailupläjäys.

Romanttisia seikkailukirjoja kirjoittava Loretta Sage ja hänen kirjojensa kansikuvamallina toimiva Alan päätyvät itse seikkailuun, kun Loretta siepataan auttamaan miljonääri Abigail Fairfaxia löytämään myyttisen Tulikruunun D:n kadonneesta kaupungista ja Alan lähtee pelastamaan häntä.

Sandra Bullock näyttelee Loretta Sagea, aikoinaan arkeologiasta kiinnostunutta naista, joka aviomiehensä kuoleman jälkeen päätyikin kirjoittamaan menestyksekkäitä (ja kiihkeitä) seikkailukirjoja pariskunnasta Angelasta ja Dashista, jotka päätyvät milloin mihinkin ongelmiin erilaisia aarteita etsiessään. Channing Tatum taas esittää Alania, joka toimii Lorettan kirjojen kansikuvien mallina Dashille. Kumpikaan ei ole todellisuudessa seikkailijaa nähnytkään ja niinpä onkin lystikästä seurata kaksikkoa, kun heidät vedetään väkisin mukaan aarteenmetsästysretkelle. Viime vuosien aikana isoissa leffoissa varsin vähän esiintyneet Bullock ja Tatum tekevät mainion paluun. Näyttelijöiden kemiat kohtaavat täydellisesti ja he ovat todella hilpeitä rooleissaan.

     Elokuvassa nähdään myös Da'Vine Joy Randolph Lorettan kustantajana Bethinä, Patti Harrison Lorettan somepuolta hoitavana Allisonina, Daniel Radcliffe Lorettan sieppaavana miljonääri Abigail Fairfaxina, Héctor Aníbal ja Thomas Forbes-Johnson tämän kätyreinä, sekä Brad Pitt ex-soturi Jack Trainerina, joka lähtee Alanin kanssa etsimään Lorettaa. Radcliffe heittäytyy hauskasti eksentrisen miljonäärin osaan, jolle ei kelpaa "ei" vastaukseksi, jos hän jotain haluaa ja Pitt on suorastaan hulvaton todellisena toimintasankarina. Muutkin sivunäyttelijöistä suoriutuvat passelisti osistaan.

En tosiaan odottanut The Lost Citystä mitään ihmeellistä, kun menin sitä katsomaan ja voi pojat, kun elokuva onnistuikin yllättämään positiivisesti. Se on todella viihdyttävä ja hauska seikkailuleffa, joka pitää hyvin mukanaan alusta loppuun. Pääparin kommelluksia seuraa hymy huulilla, kummankin ollessa viidakossa kuin kalat kuivalla maalla. Vaikka vauhtia ei todellakaan puutu, meno ei koskaan äidy miksikään päättömäksi kohellukseksi, joka alkaisi ärsyttämään, vaan fyysinen komedia riemastuttaa kerta toisensa perään. Lisäksi hahmoille on kirjoitettu kosolti hupaisia repliikkejä ja vuoropuheluja. 

Seikkailun henki on vahvasti läsnä filmissä ja vaikka ensimmäisellä puoliskolla suuri osa ajasta käytetään lähinnä pelastusoperaatioon, vähitellen myös päähahmoja alkaa kiinnostamaan legendojen Tulikruunun löytäminen ennen yhä vain häijymmäksi muuttuvaa Abigailia. Aika käy myös koko ajan vähiin, Tulikruunun ja D:n kadonneen kaupungin sijaitessa saarella, jonka tulivuori on purkautumassa minä hetkenä hyvänsä. Kunnon seikkailuelokuvien tavoin mukana on niin ikivanhojen merkintöjen tulkitsemista aarteen hautaamispaikan löytämiseksi, takaa-ajoja, viidakon keskellä rämpimistä kuin myös tietty orastelevaa romantiikkaa. Osalle loppuhuipennus voi tuottaa pettymyksen kaiken jälkeen, mutta itse pidin sitä mukavan raikkaana ratkaisuna. Leffasta löytyy kuitenkin joitain vikoja tai pikemminkin puutteita ja itse jäin kaipaamaan enemmän itse saaren tarjoamia vaaratilanteita. Nyt päähenkilöt kohtaavat lähinnä iilimatoja kliseisessä, joskin toki hauskassa kohtauksessa. Missä myrkylliset hämähäkit tai käärmeet ja ikivanhat ansat?

Elokuvan ohjauksesta vastaavat Neen veljekset Adam ja Aaron, jotka pääsevät ensi kertaa tekemään ison luokan Hollywood-filmiä tunnettujen näyttelijöiden kera. Veljekset suoriutuvat hommastaan tyylikkäästi ja pitävät lystikästä tunnelmaa yllä kaiken aikaa. Neet ovat myös työstäneet käsikirjoituksen yhdessä Oren Uzielin ja Dana Foxin kanssa. Nelikon teksti pitää hyvin mukanaan ja sisältää paljon onnistuneita vitsejä. The Lost City on myös mainiosti kuvattu ja leikattu. Viidakkoseikkailujen oivana vastapainona toimivat kaupungissa tapahtuvat kohtaukset, joissa Lorettan kustantaja Beth panikoi kirjailijan löytämisestä, samalla kun Allison julkaisee sosiaaliseen mediaan postauksia #kadoksissa. Lavasteet ja asut ovat onnistuneet ja erikoistehosteetkin näyttävät hyviltä. Äänimaailma toimii efektejä ja Pinar Toprakin musiikkeja myöten. Elokuvan jälkeen kuitenkin päähän jää soimaan lähinnä Europen todellinen korvamato The Final Countdown.

Yhteenveto: The Lost City on yllättävän ilahduttava seikkailukomedia. Alusta asti saa nauraa yhä vain enemmän ja Lorettan ja Alanin seikkailu tarjoaa runsaasti hauskoja tilanteita. Sandra Bullock ja Channing Tatum ovat nappivalinnat päärooleihin ja heidän kemiansa kohtaavat täysillä. Daniel Radcliffe on veikeä roiston osassa ja Brad Pitt varastaa show'n pelastavana sankarisoturina. Viidakkomatkan varrelle mahtuu monenlaista kommellusta, joskin itse saaren toivoisi tarjoavan enemmän vaaratilanteita. Tämän lisäksi veikkaisin monen katsojan toivovan loppuhuipennukselta hieman enemmän, mutta itse pidin tästä ratkaisusta. Seikkailu pitää hyvin mukanaan läpi keston ja elokuvan voi mielellään katsoa uudelleenkin. Enkä välttämättä panisi pahakseni, jos The Lost City saisi joskus jatkoa. Jos siis kaipaatte energistä ja hauskaa seikkailuleffaa piristämään kevättä, suosittelen erittäin lämpimästi käymään katsomassa tämän elokuvan!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.4.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Lost City, 2022, Paramount Pictures, 3dot productions, Exhibit A, Fortis Films