Turre taklaa tykimmin (Air Bud: Golden Receiver - 1998) - elokuva-arvostelu

TURRE TAKLAA TYKIMMIN

AIR BUD: GOLDEN RECEIVER

Ohjaus: Richard Martin

Näyttelijät: Kevin Zegers, Cynthia Stevenson, Gregory Harrison, Nora Dunn, Perry Anzilotti, Robert Costanzo, Shayn Solberg, Alyson MacLaren, Rush, Chase, Zak ja Chance

Genre: urheilu, komedia

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ikäraja: 3

Koko perheen urheilukomedia Koriskenttien koiratähti (Air Bud - 1997) oli kriitikoiden nuivasta vastaanotosta huolimatta hitti, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Elokuvan koiratähti Buddy menehtyi kuitenkin nivelsyöpään vain puoli vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen, joten jatko-osaa varten tarvittiin uudet hauvat rooliin. Buddyn omistaja ja koko Air Bud -konseptin luoja Kevin DiCicco suuttui Keystone Picturesille, että yhtiö omi idean ja ryhtyi tekemään jatkoa ilman DiCiccon suostumusta. DiCicco myös väitti, että yhtiö ei ollut maksanut luvattuja prosenttimääriä oheistuotemyynneistä ja lipputuloista. Keystone Pictures piti kuitenkin päänsä ja Air Bud: Golden Receiver, eli vekkulisti suomennettu Turre taklaa tykimmin sai ensi-iltansa elokuussa 1998. Elokuva oli taloudellinen pettymys teattereissa, mutta jälkikäteen VHS- ja DVD-julkaisut myivät hyvin. Itse en ollut aiemmin nähnyt yhtäkään Air Bud -leffaa, mutta nyt kun sarja on saamassa jatkoa elokuvalla Air Bud Returns (2026), päätin vihdoin katsoa alkuperäisen elokuvan. Koska pidin sitä yllättävänkin hurmaavana leffana, päätin katsoa myös sen jatko-osat - etenkin kun huomasin, että Turre taklaa tykimmin sai ensi-iltansa päivänä, jona minä synnyin! Olen siis päivälleen yhtä vanha kuin tämä elokuva! 

Yrittäessään prosessoida äitinsä deittailua uuden miehen kanssa, Josh-poika liittyy koulunsa jenkkifutisjoukkueeseen, eikä aikaakaan kun myös Buddy-koira innostuu amerikkalaisesta jalkapallosta.

Kevin Zegers palaa rooliinsa Josh Frammiksi, josta ensimmäisen elokuvan lopussa tuli koiransa Buddyn kanssa paikallinen legenda heidän koripallotaitojensa myötä. Nyt Josh kuitenkin kiinnostuu eri urheilulajista, nimittäin amerikkalaisesta jalkapallosta ja huomaa, että Buddy on hyvä myös tässä lajissa. Zegers on edelleen kelpo roolissaan, vaikkei hänestä ihan löydy samanlaista paloa elokuvaa kohtaan kuin viimeksi. Osittain tämä voi johtua siitä, että alkuperäinen Buddy-koira tosiaan kuoli syöpään elokuvien välissä. Se oikea Buddy oli ihan oikeasti aikamoinen temppukoira, mistä kertoo jo se, että tässä jatko-osassa Buddyä esittää jopa neljä koiraa, Rush, Chase, Zak ja Chance. Tarvittiin siis neljä hauvaa hoitamaan yhden Buddyn työt.

     Näyttelijävaihdoksia tapahtuu myös Joshin perheessä ja hänen äitiään Jackieta näyttelee tällä kertaa Cynthia Stevenson ja pikkusisko Andreaa esittää Alyson MacLaren. Shayn Solberg sentään jatkaa Joshin parhaan ihmisystävän Tomin roolissa. Kokonaan uusina tuttavuuksina elokuvassa esitellään jalkapallovalmentaja Fanelli (Robert Costanzo), eläinlääkäri Patrick Sullivan (Gregory Harrison), sekä katala kaksikko Natalya (Nora Dunn) ja Popov (Perry Anzilotti), jotka sieppaavat eläimiä sirkukseensa ja innostuvat tietty, kun näkevät televisiossa jutun koripalloa pelaavasta koirasta. Stevenson tuo äitihahmoon erilaista energiaa ja häneltä löytyy hyvää kemiaa Harrisonin kanssa, kun Joshin äidin ja eläinlääkärin välille syttyy romanssi, josta poika ei juuri piittaa. Costanzo on mainio valmentajana, mutta Dunn ja Anzilotti ovat vaivaannuttavan huonot tämänkertaisina pahiksina. Heitä on aivan varmasti ohjeistettukin näyttelemään mahdollisimman sarjakuvamaisesti, mutta heidän kohtauksensa aiheuttavat vain suurta myötähäpeää.

Alkuperäinen Koriskenttien koiratähti tosiaan yllätti minut positiivisesti ja lopun kökköä oikeudenkäyntiosiota lukuun ottamatta pidin sitä oikein mainiona, sympaattisena ja ilahduttavana koko perheen elokuvana. Valitettavasti samaa ei voi sanoa Turre taklaa tykimmin -jatko-osasta, joka on aika lailla juuri sitä, mitä ennakkoon oletin jo ykkösosan olevan: laiska rahastus, joka saattaa ehkä viihdyttää perheen pienimpiä, mutta jättää kaikki siitä vanhemmat kylmäksi. Buddy on edelleen suloinen ilmestys - vaikkei siis kyseessä olekaan se ihka aito Buddy - ja hymy vääntyy väkisinkin huulille, kun koira tepsuttelee ensi kertaa kentälle jenkkifutistamineissaan.

Käsikirjoittajakaksikko Paul Tamasy ja Aaron Mendelsohn ja tämänkertainen ohjaaja Richard Martin eivät tunnu millään löytävän sellaista kultaista keskitietä, mikä miellyttäisi niin lapsikatsojaa kuin aikuistakin. Kohelluskohtauksia on enemmän kuin edeltäjässä ja tällä kertaa ne ovat ponnettomia ja laiskoja. Lapsia ne saattavat naurattaa, mutta itse kiemurtelin myötähäpeässä näiden hetkien aikana. Ne vieläpä liittyvät lähinnä pahiskaksikkoon, jonka seuraaminen on jo muutenkin vaikeaa puuhaa. Leffan draamapuoli liittyen Jackien ja Patrickin rakastumiseen ja Joshin torjuvaan suhtautumiseen taas todennäköisesti tylsistyttää lapset. Jenkkifutista pelaava koira, vaikea perhedraama ja toilailevat rosvot tuntuvat kuuluvan ihan eri elokuviin ja Turre taklaa tykimmin onkin harmillisen kömpelösti kasaan pistetty paketti, joka tehtiin selvästi pelkkien helppojen rahojen toivossa. Kun siinä kiireessä unohtui se aito hurmaavuus, ei ole ihme, että katsojat suhtautuivat jatko-osaan torjuvasti, eikä leffa tienannut teatterikierroksellaan edes puolia edeltäjänsä lipputuloista.

Sentään Turre taklaa tykimmin on teknisesti kelvollinen. Kameratyöskentely on pääasiassa menevää, lavasteet näyttävät hyviltä, puvustustiimi on onnistunut Buddyn peliasun kanssa ja maskeeraajat pääsevät hassuttelemaan pahisduon kanssa. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Brahm Wengerin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Air Bud: Golden Receiver, Kanada, Yhdysvallat, 1998, Keystone Pictures, Dimension Films, Alliance Atlantis Communications, Canadian Film or Video Production Tax Credit, Canadian Government, Golden Receiver

Arvostelu: Batman: Mustan kostajan paluu (Batman: Mask of the Phantasm - 1993)

BATMAN: MUSTAN KOSTAJAN PALUU

BATMAN: MASK OF THE PHANTASM

Ohjaus: Eric Radomski ja Bruce Timm

Pääosissa: Kevin Conroy, Dana Delany, Mark Hamill, Efrem Zimbalist Jr., Hart Bochner, Stacy Keach, Abe Vigoda, Dick Miller, John P. Ryan, Bob Hastings ja Robert Costanzo

Genre: animaatio, toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 16 minuuttia

Ikäraja: 12

DC Comicsin sarjakuviin perustuva televisiosarja Batman: The Animated Series nousi valtavaan suosioon, kun se alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 1992. Suosion myötä Warner Bros. alkoi työstämään animaatioelokuvaa sarjan pohjalta ja palkkasi Alan Burnettin kirjoittamaan käsikirjoituksen. Alun perin leffan oli tarkoitus sijoittua Arkhamin mielisairaalaan, missä rikolliset pistäisivät Batmanin vastuuseen siitä, millaisiksi he ovat muuttuneet. Studio kuitenkin piti ideaa huonona leffaan ja sen sijaan tarina hyödynnettiin myöhemmin itse sarjassa. Burnett alkoikin kynäillä toisenlaista kertomusta täysin uuden pahishahmon kanssa ja animointiprosessi käynnistyi. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä suoraan VHS:llä, mutta Warner Bros. päättikin julkaista elokuvan teattereissa ensin. Niinpä filmin budjettia nostettiin, mutta silti animaattorit tuskailivat saadakseen elokuvan valmiiksi ensi-iltapäivää varten studion vaatimusten mukaisesti. Lopulta Batman: Mask of the Phantasm, eli suomalaisittain Batman: Mustan kostajan paluu ilmestyi jouluna 1993. Vaikka elokuva sai positiivista palautetta niin kriitikoilta kuin faneilta, se oli suuri taloudellinen pettymys. Vuosien varrella filmin arvostus on vain kasvanut ja nykyään sitä pidetään yhtenä parhaimmista Batman-elokuvista ikinä. Itse näin Batman: Mustan kostajan paluun joskus lapsena, mutten silloin pahemmin innostunut siitä, vaikka pidinkin kovasti animaatiosarjasta. Kun katsoin animaatiosarjan kokonaan sen 30-vuotisjuhlan kunniaksi, päätin antaa Batman: Mustan kostajan paluulle uuden mahdollisuuden.

Mysteerinen Musta kostaja tappaa Gothamin rikollispomoja, lavastaen Batmanin murhaajaksi. Naamiosankarin täytyy selvittää, kuka on tämä uusi uhka, samalla kun hän pakenee poliiseja ja kohtaa vanhan tuttunsa.

Animaatiosarjassakin miljardööri Bruce Waynen, eli yön ritari Batmanin äänenä toiminut Kevin Conroy palaa rooliinsa ja hänen äänensä uhkuu jälleen suurta voimaa. Sarjan tavoin myös elokuvassa syvennytään onnistuneesti ja kypsästi päähenkilön mieleen ja tutkitaan, millainen ihminen käyttäisi yönsä puolustaessaan viattomia ja hakatessaan pahiksia tuusan nuuskaksi. Elokuvan tulkinta Batmanista on jopa traaginen ja hahmoa huomaa paikoitellen jopa säälivänsä. Kun yleensä Batman-leffoja katsoessa herää tunne siitä, kuinka siistiä olisi itse olla Batman, tämän elokuvan aikana käy usein selväksi, että eipä se kovin hehkeää elämää olisi - ei edes Bruce Waynen rikkauksien kanssa.

     Animaatiosarjasta tutut hahmot, kuten Brucen hovimestari Alfred (Efrem Zimbalist Jr.), komisario Gordon (Bob Hastings), etsivä Harvey Bullock (Robert Costanzo) ja Batmanin arkkivihollinen Jokeri (Mark Hamill) tekevät myös paluun. Heidän lisäksi elokuvassa esitellään uusia hahmoja, kuten Brucen entinen mielitietty Andrea Beaumont (Dana Delany), hänen isänsä Carl (Stacy Keach), Batmanin pidätettäväksi haluava kaupunginvaltuutettu Arthur Reeves (Hart Bochner), sekä Gothamin rikollispomot Sol (Dick Miller), Bronski (John P. Ryan) ja Valestra (Abe Vidoga), jotka tämä mystinen Musta kostaja ottaa kohteekseen. Alfred pääsee murjomaan parit hauskat vitsit, mutta hänen kautta myös esitellään Brucen traagisuutta, hovimestarin harmitellessa, millaiseksi hänen isäntänsä elämä on vuosien varrella muuttunut. Andrea on mainio lisäys, tuoden hyvää syvyyttä Bruceen. Leffa ei toisaalta kaipaisi Jokeria, sillä Musta kostaja on omillaan mielenkiintoinen pahis, mutta onhan se aina ilo kuulla Mark Hamillin nauravan hulluna klovnina.

Aloittaessani katsomaan Batman: The Animated Seriesiä sen juhlavuoden kunniaksi, minun oli tarkoitus katsoa pelkkä sarja läpi. Innostuin siitä kuitenkin niin paljon, että kun sarja päättyi, koin, että minun oli pakko saada nähdä lisää. Niinpä päätinkin nopeasti katsovani Batman: Mustan kostajan paluun uudestaan. Vaikken ollut pahemmin piitannut leffasta lapsena, ryhdyin silti katsomaan sitä nyt erittäin positiivisin mielin ja tämä katselukokemus oli kyllä huomattavasti miellyttävämpi. Kyseessä on aivan mahtava teos, eikä ihme, että sitä pidetään nykyään varsin korkeassa arvossa. Ei se omasta mielestäni yllä Tim Burtonin ensimmäisen Batman-leffan (1989), Christopher Nolanin Yön ritari -trilogian (The Dark Knight - 2005-2012) tai uuden The Batman -elokuvan (2022) tasolle, mutta eipä se niistä kovin paljoa jälkeen jää.

Animaatiosarjan tavoin Batman: Mustan kostajan paluu ei ole mikään täysin lapsiystävällinen Batman-seikkailu. Vaikka sen voi toki katsoa lapsena, tuntuu se enemmän varttuneemmalle yleisölle tehdyltä. Siitä löytyy tavanomaisempaa supersankaritoimintaa, mutta myös syvyyksiä, joita joistain näytellyistä Batman-elokuvista ei löydy edes kaivamalla (katson nyt teitä, Batman Forever, 1995 ja Batman & Robin, 1997). Andrean saapuminen Gothamiin sekoittaa Brucen mielen täysin ja etsiessään Mustaa kostajaa, hän päätyy vähän väliä muistelemaan aikaa tämän neidon kanssa. Takaumien kautta esitellään aikakautta, jolloin Bruce oli vasta aloittanut yölliset puuhansa. Hän ei ole ihan vielä Batman, eikä saavuttanut samanlaista mainetta poliisien ja alamaailman keskuudessa. Tuolloin Andrea tarjosi hänelle mahdollisuutta toisenlaiseen elämään ja onkin haikeaa seurata sivusta, kun Bruce pohtii, kuinka paljon onnellisempi hän olisi kenties voinut olla.

Tunnelmaltaan elokuva on hyvin synkkäsävyinen. Vaikka mukana onkin muutama ihan hauska vitsi, leffa kulkee pääasiassa tummia ja painostavia polkuja. Eräässä hautausmaakohtauksessa, jossa mafiapomo Bronski joutuu Mustan kostajan hyökkäyksen kohteeksi, on jopa kauhumaisia vivahteita. Hieman noir-henkistä puolta löytyy Batmanin etsiväkohtauksista, kuten animaatiosarjassakin. Toimintakohtauksissa taas ei pelätä näyttää hahmojen saamia ruhjeita. Vaikka nykyäänkin tehdään liukuhihnatuotannolla väkivaltaisia Batman-animaatioleffoja, Batman: Mustan kostajan paluu on monin tavoin sellainen teos, jollaista on vaikea kuvitella näkevänsä enää tänä päivänä tehtynä.

Visuaalisesti elokuva on vielä laadukkaammin tehty kuin animaatiosarja, olihan tekijöille isompi budjetti käytössään. Tyyli on kuitenkin täysin sama kuin sarjassa ja elokuvaa on suuri ilo katsoa. Piirrosjälki on tarkkaa ja tyylikästä. Sarjan tavoin leffassakin hyödynnetään vahvasti varjoja ja pimeyttä. Äänimaailmakin on pätevästi rakennettu ja sarjankin musiikeista vastaava Shirley Walker tekee loistotyötä sävellysten kanssa. Elokuvan ohjauksesta vastaavat animaatiosarjan luojat Bruce Timm ja Eric Radomski, jotka luovat tunnelmaa vahvasti ja pitävät filmiä tiukasti kasassa. Alan Burnettin, Paul Dinin, Martin Paskon ja Michael Reavesin työstämä käsikirjoitus on erittäin onnistunut. Leffa on todella lyhyt, vain tunnin ja vartin mittainen, mutta silti nelikko ehtivät rauhassa kertoa koko tarinan ja täyttää filmin niin syvällisillä puolilla kuin vauhdikkaalla ja jännittävällä toiminnalla.

Yhteenveto: Batman: Mustan kostajan paluu on hieno lisäys laajentamaan upeaa Batman-animaatiosarjaa. Elokuva soveltuu hyvin niin hahmosta innostuneille lapsille kuin aikuisillekin faneille - kenties jopa paremmin varttuneemmalle yleisölle. Vaikka mukana onkin tavanomaista supersankariseikkailua, josta muksut voivat innostua, leffa on varsin synkkäsävyinen ja syvällinen teemoiltaan. Batmanin elämää ei esitetä romantisoituna, vaan suorastaan tragediana. Hahmoon uppoudutaan vaikuttavasti ja Bruce Waynea huomaa jopa säälivänsä. Uusi pahis Musta kostaja tuo leffaan suorastaan kauhumaisia vivahteita. Tarina on koukuttava ja vaikka kestoa on vain vähän päälle tunti, ehtii elokuva kertoa kaiken sulavasti ja omalla temmollaan. Animaatiojälki on sarjan tavoin fantastista ja tummanpuhuvaa ilmettä on ilo katsella. Jos siis Batman: The Animated Series iski, suosittelen lämpimästi Batman: Mustan kostajan paluun katsomista. Vielä sarjan 85 jakson ja tämän elokuvankaan jälkeen nälkäni Batman-animaatioita kohtaan ei laantunut, joten pitäähän tässä vielä ottaa käsittelyyn Batman: The Animated Seriesin jatkumona toiminut animaatiosarja The New Batman Adventures (1997-1999)...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.5.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Batman: Mask of the Phantasm, 1993, Warner Bros. Animation, Warner Bros. Family Entertainment