Arvostelu: Jobs (2013)

JOBS

Ohjaus: Joshua Michael Stern

Pääosissa: Ashton Kutcher, Josh Gad, Lukas Haas, Victor Rasuk, Eddie Hassell, Ron Eldard, Dermot Mulroney, Paul William Henke, J. K. Simmons, Matthew Modine, Nelson Franklin, Ahna O'Reilly, Elden Henson, Lenny Jacobson, Brett Gelman, Annika Bertea ja Kevin Dunn

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia

Ikäraja: 12

Jobs perustuu Applen edesmenneen toimitusjohtaja Steve Jobsin elämään ja uraan. Samoihin aikoihin, kun Jobsilla todettiin syöpä, Matt Whiteley ryhtyi työstämään elokuvakäsikirjoitusta tämän elämän pohjalta. Tekstiä varten Whiteley tutki Jobsin elämää tarkkaan mm. haastattelemalla tälle läheisiä ihmisiä. Whiteley sai rahoituksen idealleen ja Joshua Michael Stern hyppäsi projektiin mukaan ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2012 ja lopulta Jobs sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 25. tammikuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli pienimuotoinen hitti lippuluukuilla, mutta kriitikot eivät lämmenneet sille, eikä lämmennyt myöskään Jobsin pitkäaikainen yhteistyökumppani Steve Wozniak, joka koki leffan olevan täynnä historiallisia epätarkkuuksia. Itse en ollut aiemmin nähnyt Jobsia, vaikka olenkin tiennyt elokuvasta sen ilmestymisestä lähtien. En itse pahemmin käytä tai edes piittaa Applen laitteista, joten en kokenut erityistä vetoa leffan katsomiseen. Kuitenkin kun huomasin Jobsin täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin vihdoin katsoa elokuvan sen juhlavuoden kunniaksi ja samalla myös arvostella sen.

1970-luvulla elämälleen suuntaa etsivä Steve Jobs tapaa Steve Wozniakin, joka on kehittelemässä uudenlaista tietokonetta. Jobs ja Woz päättävät luoda keksinnön pohjalta itselleen uraa ja perustavat tietokonefirma Applen.

Pääroolissa Steve Jobsina nähdään Ashton Kutcher, jonka elokuvaura tuntui suorastaan tyssäävän tähän leffaan. Hän palasi elokuvabisnekseen mukaan vasta viime vuonna jännärissä Vengeance (2022). En ole koskaan erityisemmin piitannut Kutcherista näyttelijänä, eikä hän tee erityistä vaikutusta tässäkään elokuvassa. Kutcher on roolissaan ihan hyvä, mutta varsin karismaton. Hän ei myöskään onnistu tekemään Steve Jobsista kovinkaan pidettävää tyyppiä, mihin vaikuttaa toki myös käsikirjoitus, sekä kenties se, millainen Jobs tosielämässä oli. Hahmoa (sekä itse elokuvaa) on helppo verrata pari vuotta aiemmin ilmestyneeseen The Social Networkiin (2010), joka kertoi Facebookin perustajasta Mark Zuckerbergistä. Siinäkin leffassa multimiljardibisneksen nuori perustaja esitettiin ylimielisenä mulkvistina, mutta Jesse Eisenberg onnistui tekemään Zuckerbergistä monisävyisemmän hahmon, jonka puolella katsoja pysyy, vaikka hahmo kohtelisikin muita ikävästi. Kutcherin tulkitsemaa Steve Jobsia on usein vaikea nähdä muuna kuin mulkkuna. Mieshän jopa parkkeeraa liikkumisesteisen pysäköintiruutuun työpaikallaan!

     Elokuvassa nähdään myös Ahna O'Reilly Jobsin tyttöystävänä Chrisannina, Josh Gad uudenlaisen tietokoneen suunnittelijana Steve Wozniakina, Lukas Haas, Victor Rasuk, Eddie Hassell ja Ron Eldard Apple-firman perustamisessa auttaneina Daniel Kottkena, Bill Fernandezina, Chris Espinosana ja Rod Holtina, Brad William Henke Applen ensimmäisenä asiakkaana, bisnesmies Paul Terrellinä, Dermot Mulroney ja J. K. Simmons Appleen sijoittaneina suomalaistaustaisena Mike Markkulana ja Arthur Rockina, Matthew Modine markkinointipäällikkö John Sculleynä, sekä Kevin Dunn Applen johtokuntaan kuuluneena Gil Ameliona. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan kelvollisesti, mutta edes yleensä erinomainen Simmons ei pääse säväyttämään.

Harmillisesti itse elokuvakaan ei onnistunut tekemään minuun vaikutusta. Ei Jobs huono leffa ole, mutta se on aika keskinkertainen kuvaus visionäärisen henkilön elämästä ja teoista. Vaikken tosiaan paljoa perusta Applen tuotteista, enkä varmaan koskaan suostuisi sellaisia ostamaan jo pelkkien laatuun verrattuna naurettavan yliampuvien hintojen takia, olin lopulta ihan kiinnostunut katsomaan, kuinka firma perustettiin ja millainen mies puraistun omenalogon takaa paljastuisi. Vaikka tarina onkin mielenkiintoinen, ei elokuva ole kovinkaan mukaansatempaava. Vähän päälle kahden tunnin kestossa leffa tuntuu aika ajoin pitkäveteiseltä, mutta silti moni asia myös tuntuu jäävän täysin pinnalliseksi. On toki ymmärrettävää, että kun elokuva käsittelee liki kolmen vuosikymmenen tapahtumia, täytyy sen tiivistää asioita mahdollisimman paljon, mutta välillä tuntuu siltä, että tiivistystä on tehty väärissä osa-alueissa. Merkittävimpänä esimerkkinä Jobsin tyttäreen Lisaan liittyvä kuvio hoidetaan kömpelösti.

Jobsista uupuu tietty sähäkkyys ja imu, joita The Social Network tarjosi David Fincherin vahvalla ohjauksella ja Aaron Sorkinin näppärällä käsikirjoituksella. Sen sijaan, että filmi keskittyisi rakentamaan nimikkohahmoaan ja kertoisi luontevasti ja sulavasti tarinaansa, elokuva tuntuu paikoitellen kuin filmatulta Wikipedia-tekstiltä Steve Jobsista. Ohjaaja Joshua Michael Sternin ja käsikirjoittaja Matt Whiteleyn olisi pitänyt kaivaa syvemmältä. Whiteleyn tarinankerronta ja dialogi kaipaisivat lisäpotkua ja Stern taas voisi välillä hieman hillitä ohjauksensa kanssa. Häiritsevää ovat erityisesti leffan alku, jossa vuonna 2001 Jobs esittelee iPodin ja kohtaus tarjotaan mahtipontisesti kuin Jeesuksen toisena tulemisena, sekä leffan loppu, joka muuttuu turhankin sentimentaaliseksi siirapiksi. Lopussa turhauttavaa on myös, kuinka elokuva tuntuu loppuvan kesken. Siinä kohtaa, kun leffaa tehtiin, oli Steve Jobs jo kuollut. Elokuva olisi voinut kertoa Jobsin elämäntarinan loppuun asti, eikä taputella hommaa tehdyksi, kun se on vielä keskeneräinen yhden Applen isoimman läpimurron kohdalla.

Leffa on kuvattu kelvollisesti, mutta mitään erityistä kameratyöskentely ei tarjoa. Valaisu on kuitenkin paikoitellen häiritsevän yliampuvaa ja monet kohtaukset ovat suorastaan ylivalottuneita, mikä tekee elokuvan yleisilmeestä hieman ruman. Lavasteet ovat oivalliset ja asut henkivät hyvin vuosikymmeniä. Vasta 2000-luvulle siirryttäessä maskeeraajat saavat Ashton Kutcherin katoamaan ja Steve Jobsin nousemaan esille. Äänimaailma on hyvin rakennettu, vaikka John Debneyn musiikit eivät koskaan erotu edukseen.

Yhteenveto: Jobs on harmillisen keskinkertainen ja keskeneräiseksi jäävä kuvaus teknologiaa edistäneen miehen kiinnostavasta elämästä. Elokuva tuntuu keskittyvän välillä vääriin asioihin Steve Jobsin elämässä, painottuen tylsempiin juttuihin ja sysäten mielenkiintoisia puolia sivuun. Erityisesti miehen vaikea suhde tyttäreensä on kuin pelkkä kömpelö sivujuonne. Leffa käy aika ajoin raskassoutuiseksi ja pitkäveteiseksi. Sen alku tuntuu myötähäpeällisen ylidramaattiselta ja huipennuksessaan filmi taas tuntuu loppuvan kesken kaiken. Seasta löytyy onnistuneita hetkiä ja kohtauksia sieltä ja täältä, mutta kokonaisuus on hieman ontuva. Ashton Kutcher pärjää ihan passelisti Steve Jobsin roolissa, muttei koskaan tee mitään erityistä vaikutusta. Tekninenkään puoli ei säväytä ja leffan ylivalottunut kuva häiritsee hieman. Jobs ei ole kovin kummoinen elokuva, mutta sen katsoo kyllä kerran, jos aihe kiinnostaa. Seuraavaksi pitää varmaan vilkaista pari vuotta myöhemmin ilmestynyt, Michael Fassbenderin tähdittämä Steve Jobs -elokuva (2015), jota on useasti kehuttu tätä paremmaksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.10.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Jobs, 2013, Open Road Films, Five Star Institute, IF Entertainment, Venture Forth, Silver Reel, Endgame Entertainment, Devoted Consultants, Digital Image Associates, Virgin Produced

Arvostelu: Super 8 (2011)

SUPER 8 (2011)

Ohjaus: J.J. Abrams
Pääosissa: Joel Courtney, Elle Fanning, Riley Griffiths, Ryan Lee, Zach Mills, Gabriel Basso, Kyle Chandler, Ron Eldard ja Noah Emmerich
Genre: scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 12

Ohjaaja J.J. Abrams todisti scifielokuvan teon taitonsa vuoden 2009 Star Trek -elokuvalla. Vuonna 2011 ilmestyi ensimmäinen kokonaan hänen omaan tarinaansa perustuva elokuva, Super 8. Monet luulivat, että kyseessä oli jatko- tai esiosa Cloverfieldille (2008), jossa Abrams toimi tuottajana, mutta luulot osoittautuivatkin vääräksi. En edes muista enää, miksen mennyt katsomaan Super 8:a elokuvateattereihin ja se kaduttaa minua yhä.

Äitinsä onnettomuudessa menettänyt Joe Lamb kuvaa ystäviensä kanssa zombilyhytelokuvaa Super 8 -filmifestivaaleille. Heidän kuvatessaan kohtausta juna-asemalla, auto ajaa päin ohi kulkevaa junaa, saaden sen suistumaan raiteilta, mikä aiheuttaa massiivista tuhoa. Ystävien toipuessa traumoista, heille selviää, että junassa oli jokin, mikä pääsi pakoon.

Yleensä elokuvissa, joissa pääosat ovat lapsia ja nuoria, näytteleminen ei ole kovin vakuuttavaa. Super 8 on poikkeus, sillä lapsinäyttelijät ovat loistavia löytöjä.
Joel Courtney vetää pääosan upeasti ja hän on erittäin lupaava tapaus. Hän kykenee esittämään Joe Lambin monet ristiriitaiset tunteet täydellisesti. Äitinsä menettäneellä, isänsä kanssa ongelmissa olevalla, ja väärään tyttöön ihastuneella Joella on tarpeeksi vaikeuksia ilman, että kaupungissa pyörii jättimäinen avaruudesta tullut hirviö. Hahmo on loistavasti rakennettu ja kaikkien elokuvan tapahtumien vaikutukset näkyvät Courtneyn näyttelemisessä.
     Elle Fanning on paljon parempi näyttelijä kuin siskonsa Dakota (mm. War of the Worlds - 2005, The Twilight Saga - 2008-2012). Elle Fanningin hahmolla Alice Dainardilla on omia ongelmia kotonaan: hänen äitinsä on lähtenyt ja hänen isänsä on juoppo. Fanning vetää nappisuorituksen elokuvassa. Sekä Joella, että Alicella on vaikeuksia oman isänsä kanssa ja kummallakaan ei ole enää äitiä, joten hahmoilla synkkaa helposti. Courtneyn ja Fanningin kemia toimii.
     Muut nuoret näyttelijät vetävät myös hienosti ja jokainen on omalla tavallaan muistettava. Parhaiten muista erottuu Riley Griffiths, joka esittää Joen parasta ystävää, Charles Kaznykia. Griffithsillä on hyvää energiaa ja hän vetää pomottelijahahmonsa erinomaisesti. Joen ja Charlesin ystävyys on uskottavaa katsottavaa. Hahmo hokee todella paljon sanaa "makeeta".
     Kyle Chandler esittää Joen isää, apulaisseriffi Jackson Lambia. Chandler on oikein hyvä roolissaan.
     Alicen isää, Louis Dainardia näyttelee Ron Eldard, joka näyttää hieman Jeff Danielsilta elokuvassa Dumb & Dumber (1994), mutta juoppoversiolta. Eldard vetää täydellisesti hukassa olevan isän roolin, joka ei kykene huolehtimaan tyttärestään, mikä saa hänet murtumaan vielä pahemmin.
     Ihmispahista, eversti Neleciä esittää Noah Emmerich. Hänen hahmonsa on aika yksiulotteinen, mikä on harmi, mutta silti toimiva sellaisenaan.

J.J. Abrams on tiennyt tasan tarkkaan, mitä haluaa, tehdessään Super 8:a. Abramsin kädenjälki on selkeää. Hänen rakastamiaan linssiheijastuksia on paljon ja perinteisesti hänen isoisänsä Kelvinin nimi esiintyy elokuvassa. Kelvin on elokuvassa kaupungin huoltoaseman nimi. Elokuvan aihe ystävyksistä tekemässä lyhäreitä on selkeästi lähellä Abramsin sydäntä. Juurikin Super 8 -kameralla Abrams kuvasi nuorena. Elokuvasta näkyy myös kunnioitus elokuvan tuottajaa, Steven Spielbergiä (mm. Indiana Jones -elokuvat, 1981-) kohtaan. Super 8 on yhdistelmä Spielbergin elokuvia E.T. The Extra-Terrestrial (1982), Jaws (1975) ja Close Encounters of the Third Kind (1977). Avaruusolion ja pojan tarina ei ole kuitenkaan samanlainen kuin E.T.:ssä, sillä oliota esitellään enemmänkin samoin tavoin kuin haita Jawsissa. Avaruusolio näkyy pitkin elokuvaa pääosin vain heijastuksina tai taustalla pimennossa, jotta jännitys pysyy loppuun asti.

Avaruushirviö on toteutettu hienosti. Otuksen design on tyylikäs ja erilainen kuin muissa scifielokuvissa. Otuksessa on onneksi myös muita puolia kuin vain pelottava hirviö. Kohtauksissa, joissa hirviö esiintyy, on yleensä yllättäviä kohtia ja ääniä, jotka voivat saada katsojan pomppaamaan tuolistaan. Otuksen neljä kättä ovat hauska keksintö. Muut tehosteet ovat myös todella upeita. Etenkin junaonnettomuus on toteutettu täydellisesti, kuten myös lopun massiiviset kohtaukset kaupungissa.

Elokuva tapahtuu keksityssä pikkukaupungissa, Lillianissa, vuonna 1979. Siinä tulee hyvin selväksi, että kyseessä on paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa ja uudet asiat ja ihmiset ovat epäilyttäviä. Ajankuva on saatu luotua hienosti. Lavastettu kaupunki on erittäin tarkasti mietitty, että se vastaa 70- ja 80-luvun vaihdetta. Elokuvan tulevista tapahtumista on paljon vinkkejä läpi elokuvan, mitkä tajuaa kun elokuvan on nähnyt monta kertaa.

Super 8 on kuvattu loistavasti. Abramsin elokuviin kuuluvia tiettyjä kameraliikkeitä on nähtävissä myös tässä. Elokuva on leikattu täydellisesti ja kohtauksesta toiseen kulkeminen on todella toimivaa. Michael Giacchinon musiikki elokuvassa on erittäin hyvää, varsinkin pääteema, joka esiintyy useaan otteeseen elokuvassa. Yhdessä kohtaa elokuvaa, kun apulaisseriffi Lamb varastaa sotilaalta kiväärin ja kolkkaa tämän tajuttomaksi, musiikin alku muistuttaa hieman Mission: Impossiblen teeman alkua, mikä voi olla viittaus siihen, että Abrams ohjasi sarjan kolmannen elokuvan (Mission: Impossible III - 2006). Se voi myös tietenkin olla sattumaa. Elokuvan jälkeen päässä soi The Knack -yhtyeen kappale "My Sharona".

Blu-rayn kuvanlaatu on upeaa, vaikka hämärissä kohdissa kuva on hieman rakeista, muttei häiritsevän paljon. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettujen kohtauksien lisäksi Featurettet "The Dream Behind Super 8", "The Search for New Faces", "Meet Joel Courtney", "Rediscovering Steel Town", "The Visitor Lives", "Scoring Super 8", "Do You Believe in Magic?", "The 8mm Revolution" ja interaktiivinen "Deconstructing the Train Crash", joissa pääsee näkemään elokuvan tekoa. Lisämateriaali sisältää suomenkielisen tekstityksen.

Yhteenveto: Super 8:n tarina on erinomainen sekoitus ystävyyden ja perheen merkitystä, ja avaruusolion aiheuttamasta pakokauhua. Loistava J.J. Abrams on luonut hyvän maailman, johon eloa tuovat eritoten lahjakkaat lapsinäyttelijät. Lapsille elokuva on hieman liian jännittävä, mutta nuoret scififanit ja yleisesti scifielokuvista diggaavat pitävät elokuvasta takuulla. Tämä on todiste siitä, että Abramsin kannattaisi tehdä myös omia elokuviaan suurien tunnettujen elokuvasarjojen lisäksi. Super 8 toimii ja jännittää yhä monen katsomiskerran ja olen näyttänyt elokuvan monille tutuilleni. Elokuva ei ollut varsinainen jymymenestys vuonna 2011, mutta on silti yleisesti pidetty elokuva. Muistakaa jäädä katsomaan lopputekstit, sillä niiden aikana näytetään kokonaisuudessaan ystävyksien kuvaama lyhytelokuva "The Case".

Kirjoittanut: Joonatan, 23.3.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.thepeoplesmovies.com
Super 8, 2011, Paramount Pictures, Amblin Entertainment, Bad Robot