Arvostelu: Five Nights at Freddy's 2 (2025)

FIVE NIGHTS AT FREDDY'S 2

Ohjaus: Emma Tammi

Pääosissa: Josh Hutcherson, Piper Rubio, Elizabeth Lail, Freddy Carter, Theodus Crane, Wayne Knight, Mckenna Grace, Teo Briones, Audrey Lynn Marie, Skeet Ulrich, Matthew Lillard, Kellen Goff ja Megan Fox

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia

Ikäraja: 16

Suosittuun videopelisarjaan perustuva kauhuelokuva Five Nights at Freddy's (2023) oli taloudellinen hitti, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2024 ja nyt Five Nights at Freddy's 2 on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidin ensimmäistä elokuvaa ihan viihdyttävänä kauhurainana, mutten ole pahemmin odottanut jatko-osan näkemistä. Kävin silti katsomassa Five Nights at Freddy's 2:n heti sen ensi-iltapäivänä.

On kulunut vuosi Freddy Fazbear's -pizzerian koettelemuksista. Samalla kun Mike ja Vanessa yrittävät jatkaa elämäänsä, Abby alkaa saada viestejä vanhoilta "ystäviltään".

Josh Hutcherson, Piper Rubio ja Elizabeth Lail palaavat rooleihinsa Schmidtin sisaruksiksi Mikeksi ja Abbyksi, sekä poliisi Vanessaksi, joka paljastui ensimmäisessä elokuvassa Freddy Fazbear's Pizzan luojan, pahan William Aftonin (Matthew Lillard) tyttäreksi. Kolmikko selviytyi pizzerian murhanhimoisilta animatroniikkanukeilta ja vuotta myöhemmin Mike ja Vanessa yrittävät niin jatkaa elämiään kuin miettiä, mitä heidän välillä oikein tapahtuu. Ovatko he vain kavereita, vai jotain enemmän? Abby sen sijaan haikailee vanhojen ystäviensä luokse ja painajainen alkaa uudelleen, kun tyttö alkaa saada viestejä nukeilta. Lail on kelvollinen osassaan, mutta Hutchersonin työ on tällä kertaa hieman väsähtänyttä. Rubio on kasvanut elokuvien välissä, eikä hän oikein mene enää läpi sinisilmäisestä tytöstä, joka ei tajuaisi karmivien nukkejen haluavan satuttaa.

     Elokuvassa nähdään myös Theodus Crane Miken kaverina Jeremiahina, Wayne Knight Abbyn opettajana Berginä, Skeet Ulrich Henrynä, jonka tytär kuoli 20 vuotta sitten Freddy Fazbear's -pizzeriassa, Freddy Carter pizzerian uutena yövartijana, sekä Mckenna Grace ja Teo Briones paranormaaleja tapahtumia ja paikkoja tutkivina Lisana ja Alexina, jotka kiinnostuvat pizzerian kaameasta historiasta. Näyttelijäkaartin suoriutumiset ailahtelevat läpikotaisin. Elokuvan paras näyttelijä taitaa olla Knight, joka tekee hänen opettajahahmostaan poikkeuksellisen vihattavan mulkeron. Hänen kohdalla katsojaa ei haittaisi tippaakaan, vaikka Freddy ja kumppanit repisivät hänet palasiksi.

Se, tykkääkö Five Nights at Freddy's 2:sta riippuu pitkälti siitä, mitä mieltä oli ensimmäisestä elokuvasta. Jos pidit ykkösestä, en näe syytä miksi et pitäisi myös jatko-osasta. Jos taas et tykännyt ensimmäisestä Five Nights at Freddy's -leffasta, on jatko-osaan turha tuhlata aikaa. Omasta mielestäni ensimmäinen elokuva oli ihan ok kauhupeliadaptaatio ja mielestäni myös tämä toinen elokuva on ihan ok kauhupeliadaptaatio. Five Nights at Freddy'sin idea näistä pizzerian eläinmaskottien hurjiksi äityvistä animatroniikkanukeista on edelleen mielenkiintoinen ja kakkosleffa haluaa tuoda tähän maailmaan lisää sisältöä. Uutena pahiksena toimiva Marionetti-nukke on erityisen karmiva näky, sekä muutenkin Freddyä ja kumppaneita julmempi antagonisti.

Elokuvalla kestää oma aikansa lähteä käyntiin, alkupään käyttäessä jokusen tovin pääkolmikon traumoihin, ennen kuin leffa nakkaa heidät takaisin pizzeriaan. Vasta toisella puoliskollaan elokuva starttaa kunnolla ja luvassa on pari todella viihdyttävää kohtausta, joista eräs tietokoneen ääressä vietettävä osio saa takuulla videopelin fanit myhäilemään tyytyväisinä. Pari ihan jännittävääkin hetkeä mahtuu sekaan, mutta niin mahtuu myös tahatonta komiikkaakin, sekä laiskoja säikyttelyjä. Loppusuoran pienoiseksi ongelmaksi koituu se, että viime minuuteilla leffa ryhtyy liikaa pohjustamaan kolmatta elokuvaa, viemättä ensin tätä leffaa tyydyttävästi päätökseensä. Five Nights at Freddy's 2 loppuu tästä syystä hassun tönkösti.

Ykkösosan tapaan myös tämän elokuvan on ohjannut suomensukuinen Emma Tammi, jonka työ on hieman ailahtelevaa näyttelijöiden ja tunnelman parissa. Tällä kertaa yksin käsikirjoituksesta vastuussa olevan Scott Cawthonin teksti ei ole kaksinen, mutta se antaa tarpeeksi kelvolliset raamit ihan viihdyttävälle menolle. Teknisesti Five Nights at Freddy's 2 toimii menevästi. Se on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat hienot, maskeeraukset oivalliset ja animatroniikkanuket näyttävät toistamiseen upeilta. Äänimaailma rakentuu turhan paljon pelkkien hyppysäikyttelyjen varaan, mutta Newtonin veljesten säveltämät musiikit ovat aidosti mainiot ja elokuvan parhaita puolia.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lisää vinkkiä kolmososasta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.12.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Five Nights at Freddy's 2, 2025, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Scott Cawthon Productions

Arvostelu: Final Destination Bloodlines (2025)

FINAL DESTINATION BLOODLINES

Ohjaus: Zach Lipovsky ja Adam Stein

Pääosissa: Kaitlyn Santa Juana, Teo Briones, Richard Harmon, Owen Patrick Joyner, Rya Kihlstedt, Anna Lore, Gabrielle Rose, Brec Bassinger, Tinpo Lee, April Telek, Alex Zahara, Max Lloyd-Jones ja Tony Todd

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Alun perin Salaisten kansioiden (The X-Files - 1993-2018) jaksoksi tarkoitettu kauhuelokuva Final Destination - viimeinen määränpää (Final Destination - 2000) oli hitti, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Final Destination - viimeinen määränpää 2 (Final Destination 2 - 2003), Final Destination - viimeinen määränpää 3 (Final Destination 3 - 2006), The Final Destination (2009) ja Final Destination 5 (2011) olivat kaikki taloudellisia menestyksiä, joten jatkoa oli toki luvassa vielä lisää. Kuudes elokuva jäi kuitenkin jumiin tuotantohelvettiin ja mukana käväisi useampi käsikirjoittaja, ennen kuin Guy Busick ja Lori Evans Taylor saivat aikaan lopullisen tekstin. Kuvausten oli tarkoitus käynnistyä jo kesällä 2023, mutta Hollywoodin käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakko siirsi kuvauksia jopa vuodella. Nyt Final Destination Bloodlines on vihdoin julkaistu ja vieläpä elokuvateattereissa, kun alun perin elokuvaa suunniteltiin suoraan Max-palveluun. Itse en ole pahemmin piitannut yhdestäkään Final Destination -leffasta, joten en juuri innostunut, kun ilmoitettiin, että kuudes elokuva oli vihdoin ja viimein oikeasti tulossa. Kävin silti katsomassa Final Destination Bloodlinesin heti elokuvan ensi-iltapäivänä IMAX-salissa. 

Stefani Reyes näkee toistuvia painajaisia isoäidistään nuorena, kuolemassa kymmenien muiden kanssa ravintolan avajaisissa vuonna 1968. Tytölle paljastuu, että hänen isoäitinsä oli tarkoitus kuolla tuona iltana, mutta kun tämä näki enneunen ja pelasti kaikki, Kuolema jahtaa jokaista selviytyjää... sekä heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Kaitlyn Santa Juana näyttelee Stefani Reyesiä, lahjakasta opiskelijatyttöä, jonka arvosanat ovat romahtaneet, kun hän näkee kaiken aikaa painajaisia samasta tapahtumasta: hänen nuoresta isoäidistään Irisistä (nuorena Brec Bassinger ja iäkkäänä Gabrielle Rose) kuolemassa kymmenien muiden kanssa uuden ravintolan avajaisissa. Nämä unet häiritsevät häntä niin paljon, että hänen on selvitettävä, mistä on oikein kyse ja saa tietää kauhistuttavan totuuden: itse Kuolema on koko Irisin suvun perässä, sillä Irisin ei pitänyt selvitä elossa. Juana on roolissaan toimiva, tulkiten oivallisesti hahmonsa kasvavaa pelkoa, kun hän alkaa uskoa isoäitiään, jota muu suku pitää hulluna.

     Elokuvassa nähdään myös Teo Briones Stefanin pikkuveljenä Charliena, Tinpo Lee heidän isänään Martyna ja Rya Kihlstedt äiti Darlenena, Alex Zahara Darlenen veljenä, eli Stefanin enona Howardina, April Telek tämän vaimona Brendana, Richard Harmon, Owen Patrick Joyner ja Anna Lore heidän lapsinaan, eli Stefanin serkkuina Erikinä, Bobbynä ja Juliana, sekä nelososaa lukuun ottamatta aiemmissa Final Destination -elokuvissa esiintynyt Tony Todd tutussa osassaan William Bludworthina. Sivunäyttelijöiden työ on ailahtelevaa, osan vetäessä homman täysin yli. Viime marraskuussa menehtyneen Toddin syöpä on selvästi näkyvissä miehen ainoassa kohtauksessa, mutta hän suoriutuu viimeiseen asti tutulla kunniallaan ja karismaattisesti, toimien jälleen pelokkaiden nuorten ohjeistajana taistelussa Kuolemaa vastaan.

Kuten alussa kerroin, en ole pahemmin lämmennyt oikeastaan yhdellekään Final Destination -elokuvasarjan osista, eikä tuorein tapaus Bloodlines ole juuri poikkeus tähän. Elokuvaa vaivaavat monet samat perisynnit kuin heti alkuperäistä elokuvaa aikoinaan. Leffa on aivan käsittämättömän hölmö, usein melkein hulvaton, mutta se ottaa itsensä aivan kamalan tosissaan. Kuolemat ovat jälleen kekseliäitä ja monipuolisia, sekä toteutustavoissaan naurettavan monimutkikkaita. Tekijät tietävät, että niitä ihmiset tulevat katsomaan ja nämä kohtaukset ovatkin Bloodlinesin parasta antia. Ne ovat verisiä ja kierolla tavalla erittäin viihdyttäviä. On tosin pakko sanoa, että kerrankin IMAX teki elokuvalle hallaa, sillä kun IMAX-kuvasuhdetta käytetään vain kuolinkohtauksissa, oli aina helppo sanoa, missä kohtauksissa tapahtuu jotain kaameaa ja missä ei.

Mutta sitten taas niissä kohtauksissa, joissa kukaan ei kohtaa groteskia loppuaan, elokuva vakavoituu ja synkentyy turhankin ryppyotsaiseksi. Olen sarjan alusta asti sanonut, että Final Destinationit toimisivat paremmin kauhukomedioina. Kauhun saralla tämäkin leffa jätti nimittäin kylmäksi. En ole kokenut ainuttakaan Final Destinationia pelottavaksi, saatika edes erityisen jännittäväksi leffaksi. Bloodlines on samaa kastia tässäkin. Jos jostain pidin elokuvassa, niin sen nimessäkin viitatusta puolesta, eli että Kuolema seuraa sukupuita pitkin. Koska Irisin ei ollut tarkoitus selviytyä elossa vuonna 1968, ei hänellä tai kenelläkään muullakaan selviytyjällä pitäisi olla jälkeläisiä. Tämän mysteerin setvimiseen käytetään kuitenkin liikaa aikaa ja jos jossain edelliset viisi elokuvaa onnistuivat paremmin, niin ne tajusivat pitää homman napakassa puolentoista tunnin mitassa. Lähes kaksituntinen Final Destination Bloodlines on liian pitkä.

Elokuvan ohjauksesta vastaavat Zach Lipovsky ja Adam Stein, jotka olivat aiemmin tehneet yhdessä näytellyn Kim Possible -elokuvan (2019) Disney Channelille. Kaksikon työ Final Destination Bloodlinesin parissa mukailee paljon edellisiä osia, tunnelman ailahtelusta lähtien. Parhaimmillaan kaksikko tarjoaa ihan viihdyttävää mättöä ja kuolemista on tehty kivan yliampuvat - joskin on sääli, että ne on toteutettu lähes yksinomaan naurettavan kököillä tietokonetehosteilla. Efektit ovat muutenkin varsin kehnot, etenkin Irisin nuoruuteen sijoittuvassa prologissa, missä taustakankaan käyttö on kiusallisen selvää. Muuten teknisiltä ansioiltaan Bloodlines on kelvollinen. Se on ihan hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivat, maskeeraukset rujot ja äänimaailma ajoittain mukavan häijy. Tim Wynnin säveltämät musiikit eivät erotu edukseen, mutta sekaan on upotettu joitain sanoituksiltaan hupaisia kappalevalintoja, joissa vihjaillaan lähestyvästä vaarasta. 

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.5.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Final Destination Bloodlines, 2025, New Line Cinema, Inzide Media, Practical Pictures, Québec Production Services Tax Credit, The Fusion Media