Arvostelu: Five Nights at Freddy's 2 (2025)

FIVE NIGHTS AT FREDDY'S 2

Ohjaus: Emma Tammi

Pääosissa: Josh Hutcherson, Piper Rubio, Elizabeth Lail, Freddy Carter, Theodus Crane, Wayne Knight, Mckenna Grace, Teo Briones, Audrey Lynn Marie, Skeet Ulrich, Matthew Lillard, Kellen Goff ja Megan Fox

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia

Ikäraja: 16

Suosittuun videopelisarjaan perustuva kauhuelokuva Five Nights at Freddy's (2023) oli taloudellinen hitti, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2024 ja nyt Five Nights at Freddy's 2 on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidin ensimmäistä elokuvaa ihan viihdyttävänä kauhurainana, mutten ole pahemmin odottanut jatko-osan näkemistä. Kävin silti katsomassa Five Nights at Freddy's 2:n heti sen ensi-iltapäivänä.

On kulunut vuosi Freddy Fazbear's -pizzerian koettelemuksista. Samalla kun Mike ja Vanessa yrittävät jatkaa elämäänsä, Abby alkaa saada viestejä vanhoilta "ystäviltään".

Josh Hutcherson, Piper Rubio ja Elizabeth Lail palaavat rooleihinsa Schmidtin sisaruksiksi Mikeksi ja Abbyksi, sekä poliisi Vanessaksi, joka paljastui ensimmäisessä elokuvassa Freddy Fazbear's Pizzan luojan, pahan William Aftonin (Matthew Lillard) tyttäreksi. Kolmikko selviytyi pizzerian murhanhimoisilta animatroniikkanukeilta ja vuotta myöhemmin Mike ja Vanessa yrittävät niin jatkaa elämiään kuin miettiä, mitä heidän välillä oikein tapahtuu. Ovatko he vain kavereita, vai jotain enemmän? Abby sen sijaan haikailee vanhojen ystäviensä luokse ja painajainen alkaa uudelleen, kun tyttö alkaa saada viestejä nukeilta. Lail on kelvollinen osassaan, mutta Hutchersonin työ on tällä kertaa hieman väsähtänyttä. Rubio on kasvanut elokuvien välissä, eikä hän oikein mene enää läpi sinisilmäisestä tytöstä, joka ei tajuaisi karmivien nukkejen haluavan satuttaa.

     Elokuvassa nähdään myös Theodus Crane Miken kaverina Jeremiahina, Wayne Knight Abbyn opettajana Berginä, Skeet Ulrich Henrynä, jonka tytär kuoli 20 vuotta sitten Freddy Fazbear's -pizzeriassa, Freddy Carter pizzerian uutena yövartijana, sekä Mckenna Grace ja Teo Briones paranormaaleja tapahtumia ja paikkoja tutkivina Lisana ja Alexina, jotka kiinnostuvat pizzerian kaameasta historiasta. Näyttelijäkaartin suoriutumiset ailahtelevat läpikotaisin. Elokuvan paras näyttelijä taitaa olla Knight, joka tekee hänen opettajahahmostaan poikkeuksellisen vihattavan mulkeron. Hänen kohdalla katsojaa ei haittaisi tippaakaan, vaikka Freddy ja kumppanit repisivät hänet palasiksi.

Se, tykkääkö Five Nights at Freddy's 2:sta riippuu pitkälti siitä, mitä mieltä oli ensimmäisestä elokuvasta. Jos pidit ykkösestä, en näe syytä miksi et pitäisi myös jatko-osasta. Jos taas et tykännyt ensimmäisestä Five Nights at Freddy's -leffasta, on jatko-osaan turha tuhlata aikaa. Omasta mielestäni ensimmäinen elokuva oli ihan ok kauhupeliadaptaatio ja mielestäni myös tämä toinen elokuva on ihan ok kauhupeliadaptaatio. Five Nights at Freddy'sin idea näistä pizzerian eläinmaskottien hurjiksi äityvistä animatroniikkanukeista on edelleen mielenkiintoinen ja kakkosleffa haluaa tuoda tähän maailmaan lisää sisältöä. Uutena pahiksena toimiva Marionetti-nukke on erityisen karmiva näky, sekä muutenkin Freddyä ja kumppaneita julmempi antagonisti.

Elokuvalla kestää oma aikansa lähteä käyntiin, alkupään käyttäessä jokusen tovin pääkolmikon traumoihin, ennen kuin leffa nakkaa heidät takaisin pizzeriaan. Vasta toisella puoliskollaan elokuva starttaa kunnolla ja luvassa on pari todella viihdyttävää kohtausta, joista eräs tietokoneen ääressä vietettävä osio saa takuulla videopelin fanit myhäilemään tyytyväisinä. Pari ihan jännittävääkin hetkeä mahtuu sekaan, mutta niin mahtuu myös tahatonta komiikkaakin, sekä laiskoja säikyttelyjä. Loppusuoran pienoiseksi ongelmaksi koituu se, että viime minuuteilla leffa ryhtyy liikaa pohjustamaan kolmatta elokuvaa, viemättä ensin tätä leffaa tyydyttävästi päätökseensä. Five Nights at Freddy's 2 loppuu tästä syystä hassun tönkösti.

Ykkösosan tapaan myös tämän elokuvan on ohjannut suomensukuinen Emma Tammi, jonka työ on hieman ailahtelevaa näyttelijöiden ja tunnelman parissa. Tällä kertaa yksin käsikirjoituksesta vastuussa olevan Scott Cawthonin teksti ei ole kaksinen, mutta se antaa tarpeeksi kelvolliset raamit ihan viihdyttävälle menolle. Teknisesti Five Nights at Freddy's 2 toimii menevästi. Se on osaavasti kuvattu, lavasteet ovat hienot, maskeeraukset oivalliset ja animatroniikkanuket näyttävät toistamiseen upeilta. Äänimaailma rakentuu turhan paljon pelkkien hyppysäikyttelyjen varaan, mutta Newtonin veljesten säveltämät musiikit ovat aidosti mainiot ja elokuvan parhaita puolia.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lisää vinkkiä kolmososasta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.12.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Five Nights at Freddy's 2, 2025, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Scott Cawthon Productions

Arvostelu: Five Nights at Freddy's (2023)

FIVE NIGHTS AT FREDDY'S

Ohjaus: Emma Tammi

Pääosissa: Josh Hutcherson, Piper Rubio, Elizabeth Lail, Mary Stuart Masterson, Matthew Lillard, Kat Conner Sterling, David Lind, Lucas Grant, Grant Feely, Jessica Blackmore ja Garrett Hines

Genre: kauhu, draama

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Five Nights at Freddy's perustuu Scott Cawthonin luomaan samannimiseen videopelisarjaan, joka käynnistyi vuonna 2014. Pian ensimmäisen pelin ilmestyttyä ja noustua suureen suosioon, Warner Bros. Pictures hankki sen elokuvaoikeudet ja ryhtyi työstämään filmatisointia. Tyler Burton Smith alkoi kirjoittamaan käsikirjoitusta ja Gil Kenan palkattiin ohjaajaksi. Kuitenkin vuonna 2017 Warner Bros. luopui projektista ja Blumhouse-yhtiö nappasi sen itselleen. Samalla Kenan jätti elokuvan ja Chris Columbus valittiin hänen korvaajakseen. Cawthon itse kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen uusiksi Five Nights at Freddy's -kirjoja tehneen Kira Breed-Wrisleyn kanssa ja elokuvan oli tarkoitus ilmestyä vuonna 2020, kunnes Cawthon halusi luopua tekstistä ja aloittaa kirjoitusprosessin alusta. Syksyllä 2021 Columbus jätti ohjausvastuun ja hänet korvattiin Emma Tammella. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2023 ja nyt Five Nights at Freddy's on vihdoin ja viimein saapunut elokuvateattereihin. Itse olen ollut tietoinen peleistä siitä lähtien, kun ne nousivat valtavaan suosioon, mutten ole koskaan pelannut niitä. Olen kuitenkin odottanut elokuvasovitusta uteliaana ja kävinkin katsomassa Five Nights at Freddy'sin heti sen ensi-iltapäivänä.

Mike Schmidt saa työpaikan ränsistyneen entisen ravintolan, Freddy Fazbear's Pizzan yövartijana. Viiden yön aikana hänelle valkenee karmiva totuus siitä, miksi ravintola joutui vuosia sitten sulkemaan ovensa.

Nälkäpeli-elokuvista (The Hunger Games - 2012-2015) tuttu Josh Hutcherson nähdään Mike Schmidtinä, heikosti pärjäävänä nuorenamiehenä, joka yrittää löytää itselleen työpaikkaa elättääkseen itsensä lisäksi myös pikkusiskonsa Abbyn (Piper Rubio), heidän vanhempiensa menehdyttyä jokin aikaa sitten. Viimeisenä oljenkortena hän tarttuu aluksi helpolta vaikuttavaan duuniin, pitkään hylätyn ravintolan yövartijana. Hutcherson suoriutuu pääroolista oivallisesti, tulkiten hyvin kaiken aikaa väsynyttä hahmoaan, jota piinaa lapsuuden hirvittävä trauma. Kun Freddy Fazbear's Pizzan todelliset puolet paljastuvat, Hutcherson näyttää onnistuneesti hahmonsa vaihtelevat tunteet uutta työpaikkaansa kohtaan. Rubio pärjää kelvollisesti pikkusisko Abbyna.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Scream-kauhuleffasta (1996) ja näytellyistä Scooby-Doo -elokuvista (2002-2004) tuttu Matthew Lillard Miken uraohjaajana Raglanina, Mary Stuart Masterson Miken ja Abbyn tätinä Janena, joka haluaa saada Abbyn huoltajuuden, Kat Conner Sterling Abbyn lapsenvahtina Maxina, sekä Netflixin You-jännärisarjasta (2018-) tuttu Elizabeth Lail poliisi Vanessana. Five Nights at Freddy's -pelivideoita YouTubeen tehneet Cory DeVante Williams, eli CoryxKenshin ja Matthew Patrick, eli MatPat ovat myös päässeet mukaan leffaan pieniin rooleihin. Lillard on ihan hyvässä vedossa lyhyen ruutuaikansa kanssa, kun taas Masterson tekee tätihahmosta kiusallisen koomisen pahishahmon. Lail suoriutuu passelisti poliisina, jonka kohdalla kuitenkin turhauttaa alusta asti, kuinka hahmo pimittää jatkuvasti tietoa Freddy Fazbear's Pizzan synkästä menneisyydestä.

Jos olit odottanut, että Five Nights at Freddy'sin pohjalta tehtäisiin verinen ja jännittävä, mutta silti koominen elokuva, suosittelen kääntymään Nicolas Cagen tähdittämän Willy's Wonderland -leffan (2021) puoleen. Jos taas haluat nähdä, kun vartijahahmo on sulkeutunut koppiinsa ja vahtii valvontakameroista karmivien animatroniikkamaskottien liikkeitä, suosittelen pysyttelemään alkuperäisen pelin äärellä. Jos taas sinua ei haittaa, että pelien pohjalta on tehty hieman pliisu, teiniyleisölle sopiva kertakäyttöraina, jossa ei paljoa tapahdu sitä, mistä itse pelit ovat tunnettuja, uusi Five Nights at Freddy's -elokuva voi sopia juuri sinulle. Itse pelit pelaamatta jättäneenä koin leffan ihan kivaksi kauhuhömpäksi, joka oli jossain määrin parempi kuin odotin, mutta joka jätti tietyiltä osa-alueilta paljon toivomisen varaan.

Jos jostain yllätyin, niin siitä, kuinka paljon elokuva pyrkii panostamaan päähenkilöönsä, tämän käsittelemään traumaan ja haasteelliseen elämään. Alkupäässä filmi tekee juurta jaksaen työnsä, jotta katsojan sympatiat olisivat Miken puolella ja tämän haluaisi nähdä saavan asiat raiteilleen. Tämän kaiken, varsin mukiinmenevän draaman takia pelistä tutumpi kauhuosasto kuitenkin kärsii. Leffassa on pari oivallisen jännittävää kohtausta popkulttuurissa jo ikonisiksi muuttuneiden ravintolan animatroniikkamaskottien kanssa, mutta peleistä tuttua monitorien kyttäämistä ja ovilla säätämistä ei elokuvassa nähdä juuri lainkaan. Teiniyleisöä kosiskellen kaikki rajummat hetket on jätetty ruudun ulkopuolelle ja pahimmista jutuista lähinnä vain puhutaan. Animatroniikkamaskotit ovat pelottavimmillaan silloin, kun esitetään söpöinä ja hupsuina. Sitten taas jotkut pelottaviksi tarkoitetut kohdat ovat enemmänkin tahattoman koomisia.

Muutaman mutkan kautta elokuvan ohjaajaksi päätyi lopulta isänsä puolelta suomensukuinen Emma Tammi. Tammi panostaa hieman liikaakin ihmisdraamaan ja päähenkilön käsittelemättömiin traumoihin, kun hän olisi voinut herkutella ja leikitellä enemmän juuri niillä jutuilla, joiden takia Five Nights at Freddy'siä on tultu katsomaan. Hänen, Seth Cuddebackin ja pelit luoneen Scott Cawthonin käsikirjoitus on epätasainen ennalta-arvattavien juonenkäänteidensä kera, mutta ajaa lopulta tarpeeksi kelpuutettavasti asiansa. Elokuva on hyvin kuvattu ja valaistu. Äänimaailma luottaa liikaa kovaäänisiin hyppysäikyttelyihin, The Newton Brothersin ja The Living Tombstonen tuodessa musiikkeihin mukaan vivahteita pelien hyräilyistä. Loppujen lopuksi elokuvan parasta antia ovat lavastajien valkokankaille loihtima Freddy Fazbear's Pizza -ravintola, sekä siellä asustavat animatroniikkamaskotit. Kun nykypäivänä luotetaan liikaa tietokonetehosteisiin, on riemastuttavaa nähdä vanhoja kunnon käytännön efektejä. Freddyn, Chican, Foxyn ja Bonnien henkiinherätyksestä vastaa Jim Henson's Creature Shop, joka on aiemmin tehnyt tehosteita muun muassa Tummaan kristalliin (The Dark Crystal - 1982), Labyrinttiin (Labyrinth - 1986) ja Teini-ikäisiin mutanttininjakilpikonniin (Teenage Mutant Ninja Turtles - 1990).

Yhteenveto: Five Nights at Freddy's on ihan menevä, joskin turhan kesy kauhuelokuva. Leffa panostaa yllättävänkin paljon päähahmoonsa ja hänen koettelemuksiin, keräten katsojan sympatiapisteitä puolelleen. Kelpo ihmisdraama vie kuitenkin liikaa huomiota pois siitä, miksi elokuvaa on tultu katsomaan. Kauhuosasto jää harmillisen vaisuksi, eikä leffa sisällä kunnolla sitä, mistä alkuperäinen peli on tunnettu, eli videokameroiden tuijottelua ja ovien säätelyä Freddyn ja kumppaneiden liikehdintöjen pelossa. Verta ja suolenpätkiä toivovat tulevat pettymään, kun raakuudet on leikattu pois tai jätetty ruudun ulkopuolelle. Elokuvan tarina on kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja leffa on ajoittain varsin viihdyttävä. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan pätevästi ja lavastajat ovat tehneet hienoa työtä ravintolan kanssa. Parasta leffassa ovat itse animatroniikkamaskotit, jotka Jim Henson's Creature Shop on siirtänyt videopeleistä valkokankaille upeasti. Five Nights at Freddy's tuskin on ihan se leffa, mitä fanit ovat vuosia toivoneet, mutta se on tarpeeksi mukiinmenevä tapaus, jolle ainakin itse katsoisin täysin sujuvasti jatkoa.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.10.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Five Nights at Freddy's, 2023, Universal Pictures, Blumhouse Productions, ScottGames

Arvostelu: The Wind (2018)

THE WIND

Ohjaus: Emma Tammi
Pääosissa: Caitlin Gerard, Ashley Zukerman, Julia Goldani Telles, Dylan McTee ja Miles Anderson
Genre: kauhu, western
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia
Ikäraja: 16

The Wind on isänsä puolelta suomalaistaustaisen ohjaaja Emma Tammen esikoiselokuva. Filmi kuvattiin pari vuotta sitten ja se sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2018. Suomessakin leffa nähtiin viime vuoden puolella, Night Visions -elokuvafestivaaleilla, minne Tammi saapui vieraaksi. Vaikka elokuvaa on täällä mainostettu Tammen suomalaistaustan kautta, oli viime vuoden Night Visions hänen ensimmäinen käyntinsä Suomessa. Nyt The Wind on saapunut kunnon teatterikierrokselle ja kävin katsomassa sen ystäväni kanssa heti ensi-iltana.

1800-luvun villissä lännessä asustava Macklinin pariskunta saa uusia naapureita ja samalla voimistuu Lizzy Macklinin pelko siitä, että öisin pimeydessä vaeltava pahuus pääsee valloilleen.

Macklinin pariskuntaan kuuluvat vaimo Elizabeth, eli Lizzy, jota näyttelee Caitlin Gerard ja mies Isaac, jota esittää Ashley Zukerman. Zukerman jätetään tarkoituksella täysin Gerardin varjoon. Vain parissa kohtauksessa hän pääsee näyttämään hieman taitojaan, mutta muuten elokuva luottaa täysillä Gerardin läsnäoloon. Gerard tekee erittäin hyvää työtä hiljaisena, mutta tietylle tuulelle sattuessaan ärhäkkäänä persoonana. On mielenkiintoista nähdä nainen lännenelokuvan pääosassa, sillä sitä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Toisaalta kun kyseessä on myös kauhuelokuva, ei ratkaisu ole enää niinkään erilainen. Joka tapauksessa Gerard onnistuu pitämään elokuvaa harteillaan... niin hyvin kuin tätä elokuvaa voi pitää...
     Pariskunnan talon lähelle muuttaa Harperin pariskunta, johon taas kuuluvat vaimo Emma (Julia Goldani Telles) ja mies Gideon (Dylan McTee). Zukermanin tavoin McTee jätetään myös täysin sivuun, eikä hän pääse lainkaan näyttämään, löytyykö häneltä lahjoja. Telles taas tekee oivallista työtä Emmana, josta löytyy toisenlaista reippautta Lizzyyn verrattuna.

The Wind tuntuu hyvin vahvasti länkkäriversiolta muutaman vuoden takaisesta kauhuelokuvasta The Witch (The VVitch: A New-England Folktale - 2015). Tunnelma ja visuaalisuudet ovat todella samanlaiset ja uskonkin Tammen saaneen inspiraatiota kyseisestä elokuvasta. Näissa leffoissa on yhteistä myös se, etten pitänyt kummastakaan. Kumpikin elokuva alkaa kiehtovasti, mutta mitä pidemmälle ne kulkevat, sitä enemmän ne alkavat lässähtelemään, kunnes loppupää lähinnä haukotuttaa ja saa pyörittelemään silmiä. The Windin alkupää onnistui iskemään minuun vahvasti ja siksi minua harmittaakin, että elokuva vain heikkeni kaiken aikaa. Elokuvassa on panostettu vahvasti äänitehosteisiin, etenkin nimen mukaiseen tuuleen. Alussa ei puhuta mitään, vaan vaikuttava kuvaus ja erinomainen äänisuunnittelu imaisevat katsojan karulle preerialle. Kun tarina alkaa pikkuhiljaa muodostumaan, leffa muuttuu harmillisen luotaantyöntäväksi, siihen pisteeseen asti, ettei minua kiinnostanut lainkaan, mitä hahmoille tulee tapahtumaan.

Elokuva yrittää olla kovin nokkela kerronnassaan, eikä se kulje perinteiseen tapaan kohtaus kohtaukselta alusta loppuun. The Wind ei edes ala tapahtumaketjun alusta, vaan se hyppii ajassa sinne sun tänne. Aluksi kun hoksasin, että leffa tekee näin, pidin ratkaisusta, mutta elokuvan edetessä kerronta käy lähinnä kömpelöksi. Lisäksi leffan tunnelmakin alkaa rakoilemaan. Alusta löytyy mainion jännittäviä hetkiä, mutta loppupäässä kauhun tunne on jo kadonnut. Yhdessä kohtaa meno käy jopa naurettavan puolella. Lopun on kai tarkoitus olla maata järisyttävä ja katsojan tajuntaa räjäyttävä, mutta omasta mielestäni elokuva ei kyennyt mihinkään tällaiseen. Loppujen lopuksi The Wind on kiva yritys, mutta todella unohdettava tekele.

Emma Tammi taisi ottaa liian ison palan purtavaksi tätä tehdessä. Hänen on hankala rakentaa tunnelmaa tai pitää katsojan mielenkiintoa yllä. Elokuva alkaa myös toistamaan itseään tempuissaan ja alle puolentoista tunnin teokseksi The Wind tuntuu hämmentävästi lähes parituntiselta. Tähän vaikuttaa ikävästi käsikirjoittaja Teresa Sutherlandin tökkivä ja loikkiva teksti. Tekninen puoli on kuitenkin kunnossa yhtä heikompaa digiefektiä lukuunottamatta. Elokuva todella on hienosti kuvattu ja katsojan annetaan ihastella (tai kauhistella) karuja maisemia läpi leffan. Lavasteet ja asut ovat aikansa mukaiset ja äänimaailmaa kehuinkin jo kovasti. Ben Lovettin säveltämät musiikit jäävät tosin hieman tylsiksi ja paikoitellen ne peittävät hieman liikaa äänisuunnittelijoiden työpanosta.

Yhteenveto: The Wind on erittäin hyvää alkua lukuunottamatta valitettavan heikko tekele, mikä tuntuu lähinnä epätoivoiselta The Witchin kopiolta. Elokuvat muistuttavat vahvasti toisiaan ja ohjaaja Emma Tammi on lainaillut jopa liikaa kyseisestä teoksesta. Tammi ei onnistu luomaan kunnon kauhun tunnetta, eikä pidä katsojaa kovinkaan kummoisesti otteessaan. Alle puolentoista tunnin filmiksi The Wind on oudon laahaava. Teresa Sutherlandin käsikirjoitus on kömpelö ja ajassa hyppiminen on lopulta kehnosti toteutettu tehokeino. Visuaalisesti kyseessä on kuitenkin näyttävä elokuva ja Caitlin Gerard tekee oikein mainiota työtä pääroolissa. The Wind lähtee oivallisesti liikkeelle, mutta kompastelee ja kaatuu lopulta naamalleen. Jos rakastit The Witchiä, voi tämäkin elokuva kenties toimia sinulle. Itse en piitannut siitä leffasta, enkä pitänyt tästäkään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.12.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Wind, 2018, Soapbox Films, Divide/Conquer, Mind Hive Films