A Knight of the Seven Kingdoms, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

A KNIGHT OF THE SEVEN KINGDOMS - KAUSI 1

Luojat: Ira Parker ja George R. R. Martin

Näyttelijät: Peter Claffey, Dexter Sol Ansell, Daniel Ings, Shaun Thomas, Tanzyn Crawford, Finn Bennett, Danny Webb, Henry Ashton, Daniel Monks, Tom Vaughan-Lawlor, Carla Harrison-Hodge, Rowan Robinson, Sam Spruell, Bertie Carvel, Youssef Kerkour, Steve Wall ja Chloe Lea

Genre: toiminta, draama

Jaksomäärä: 6

Jakson kesto: 31 minuuttia - 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 3 tuntia 30 minuuttia

Ikäraja: 16

A Knight of the Seven Kingdoms perustuu George R. R. Martinin Tales of Dunk and Egg -novelleihin, jotka ovat osa Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaa (A Song of Ice and Fire - 1991-), johon HBO:n hittisarja Game of Thrones (2011-2019) perustuu. Jo Game of Thronesin teon aikaan oli puhetta, että novellit kääntyisivät elokuvaksi. Kun Game of Thronesin esiosasarja House of the Dragon (2022-) osoittautui suosituksi, myös Tales of Dunk and Egg -novelleista päätettiin työstää televisiosarja. Vuoden 2023 Hollywoodin käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakot kuitenkin viivästyttivät tuotannon alkamista. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2024 ja nyt A Knight of the Seven Kingdomsin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun HBO Maxissa. Game of Thrones on yksi suosikkisarjoistani ja olen pitänyt myös House of the Dragonista, mutta A Knight of the Seven Kingdoms ei juuri innostanut minua etukäteen. Katsoin silti sarjan uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Puskaritariksi lyöty Duncan Pitkä matkustaa Ashfordiin osallistuakseen turnajaisiin ja saa reissun varrella aseenkantajakseen kaljun pikkupojan nimeltä Egg.

A Knight of the Seven Kingdoms sijoittuu ajallisesti noin sata vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia ja noin viitisenkymmentä vuotta House of the Dragonin tapahtumien jälkeen. Sarjan keskiössä ovat Peter Claffeyn näyttelemä ser Duncan Pitkä, tai ihan vain pelkkä Dunk, joka lyötiin puskaritariksi juuri ennen kuin hänen mentorinsa, Pennipuun ser Arlan (Danny Webb) menehtyi, ja Dexter Sol Angellin esittämä nuori ja kalju poika Egg, jonka Dunk ottaa vastentahtoisesti aseenkantajakseen, kun poika ei suostu jättämään häntä rauhaan. Dunk ja Egg muodostavat hissuksiin tykättävän parivaljakon ja alun vastahakoisuudestaan huolimatta Dunk alkaa vähitellen lämmetä aseenkantajalleen. Claffey ja Ansell ovat mainiot valinnat rooleihinsa, etenkin nuoren Ansellin vakuuttaessa monipuolisessa osassaan.

     Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa turnajaisiin myöskin osallistuvat ser Lyonel Baratheon (Daniel Ings), ser Manfred Dondarrion (Daniel Monks), kruununprinssi Baelor Targaryen (Bertie Carvel), hänen veljensä prinssi Maekar Targaryen (Sam Spruell) ja tämän pojat prinssi Daeron Targaryen (Henry Ashton) ja prinssi Aerion Targaryen (Finn Bennett), lordi Leo Tyrell (Steve Wall), ser Steffon Fossoway (Edward Ashley) ja hänen aseenkantajansa Raymun (Shaun Thomas), seppä Teräs-Pate (Youssef Kerkour) ja nukke-esiintyjä Tanselle (Tanzyn Crawford). Näyttelijäkaarti hoitaa tonttinsa hyvin, mutta sivuhahmot jäävät tässä sarjassa hieman tylsemmiksi, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ings on lystikäs veijarimaisena Baratheonina ja Bennett tekee mulkvisti-Aerionista juuri sopivan vihattavan vastuksen.

Olen huomannut, että monet ovat innostuneet A Knight of the Seven Kingdomsista oikein toden teolla ja kehuvat katsomaansa maasta taivaisiin. Minulle tämä uusin lisäys Game of Thronesin maailmaan oli lähinnä ihan kiva. Sarjan pääkaksikko on tykättävä, avauskauden varrelta löytyy huippuhetkensä ja on toisaalta kiinnostavaa nähdä tällainen paljon pienimuotoisempi tarina tästä maailmasta. A Knight of the Seven Kingdoms ei keskity mihinkään suureen valtaistuinpeliin, eikä sen kerronta hypi ympäri ämpäri Westerosia eri hahmojen perässä, vaan lähes koko avauskausi sijoittuu yhteen lokaatioon, turnajaisiin. Sarjasta löytyy verta ja seksiä, mutta se on silti huomattavasti kepeämpi ja humoristisempi kuin aiemmat samaan maailmaan sijoittuvat sarjat. Komedian taso sai minut kuitenkin useasti pyörittelemään silmiäni, esimerkiksi kun avausjakson alussa katsoja odottaa, että nyt pärähtää soimaan tuttu tunnusmusiikki, mutta sen sijaan Dunk nähdäänkin puun takana vääntämässä paskaa.

On ihan mielenkiintoista seurata Dunkin ja Eggin taivalta turnajaisiin ja tapahtumia siellä, mutta samalla meno ei koskaan saanut minua innostumaan. Avauskausi ei missään kohtaa koukuttanut minua millään tavalla ja pakko jopa todeta, että meinasin unohtaa koko sarjan olemassaolon parinkin viikon aikana, ennen kuin uusi jakso ilmestyi HBO Maxin valikoimaan seuraavana maanantaina. Ei A Knight of the Seven Kingdoms millään lailla huono ole, mutta jäi se omalla kohdallani yhdentekevimmäksi näistä Westerosin taruista ja enemmänkin sellaiseksi välityöksi House of the Dragonin seuraavaa kautta odotellessa. Sarja on kuitenkin jo nyt noussut sellaiseen suosioon, että kakkoskauden on ilmoitettu tulevan heti ensi vuonna ja sarjan luojalla Ira Parkerilla on muhkeat, jopa yli kymmenen kauden suunnitelmat mielessään näiden hahmojen varalle. Katson kyllä sujuvasti jatkoa, mitä avittaa toki se, jos sarjan seuraavatkin kaudet ovat napakan lyhyitä, koostuen vain kuudesta noin puolen tunnin mittaisesta jaksosta. Erityisen innoissani en Dunkin ja Eggin seuraavia seikkailuja kuitenkaan odota.

Tuotantokauden ohjaajakaksikko Owen Harris ja Sarah Adina Smith tekevät pääasiassa hyvää työtä, mutta Ira Parkerin johtaman käsikirjoitustiimin aikaansaannokset jättivät minut toisinaan kylmäksi huumorin ja sivuhahmojen suhteen. Teknisesti A Knight of the Seven Kingdoms on pätevä. Kausi on mainiosti kuvattu, joskin paikoin sarjaa vaivaa sama alivalottuneisuus kuin kaikkia muitakin Game of Thrones -produktioita. Lavasteet ovat näyttävät, puvustus upeaa ja tehosteetkin ovat hienot. Äänimaailma on väkevästi rakennettu ja Dan Romerin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla, mutta ei hänen töistään löydy samaa potkua kuin Ramin Djawadin mahtavista melodioista pääsarjan puolella.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.2.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

A Knight of the Seven Kingdoms, Yhdysvallat, 2026-, Warner Bros. Discovery, HBO Entertainment, Bastard Sword, Fevre River Packet Co., Grok! Studio

Arvostelu: Napoleon (2023)

NAPOLEON

Ohjaus: Ridley Scott

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Vanessa Kirby, Tahar Rahim, Ben Miles, Ludivine Sagnier, Matthew Needham, John Hollingworth, Youssef Kerkour, Phil Cornwell, Édouard Philipponnat, Ian McNeice, Rupert Everett, Anna Mawn, Scott Handy, Mark Bonnar ja Catherine Walker

Genre: draama, historia, sota

Kesto: 2 tuntia 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Napoleon perustuu tositapahtumiin Ranskaa 1800-luvun alussa hallinneen Napoleon Bonaparten elämästä ja teoista. Miehestä oli jo aiemmin tehty muun muassa elokuvat Napoléon (1927) ja Waterloo (1970), sekä minisarja Napoléon (2002). Työstäessään historiallista elokuvaansa, The Last Duelia (2021), ohjaaja Ridley Scott ilmoitti tekevänsä seuraavaksi leffan Napoleonista. Alun perin Scottin oli tarkoitus tehdä elokuva 20th Century Studiosin kanssa, mutta projekti päätyi lopulta Apple Studiosille. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2022 ja nyt Napoleon saapuu elokuvateattereihin. Itse odotin elokuvan näkemistä innolla, vaikka samalla minua jännitti, että elokuva tuottaisi samanlaisen pettymyksen kuin The Last Duel. Elokuvan trailerit näyttivät kuitenkin vaikuttavilta ja kävinkin positiivisin ennakko-odotuksin katsomassa Napoleonin sen lehdistönäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1789 Ranskassa koittaa vallankumous. Nuori ja päättäväinen tykistöupseeri Napoleon Bonaparte näkee tilaisuutensa koittaneen nousta maan johtajaksi.

Joaquin Phoenix nähdään toistamiseen Ridley Scottin ohjaamassa historiallisessa elokuvassa, Phoenixin esitettyä häijyä Commodusta Gladiaattorissa (Gladiator - 2000). Phoenix näyttelee tässäkin hallitsijahahmoa, itse Napoleon Bonapartea - siitä huolimatta, että Napoleon oli vasta parikymppinen mies, kun hän aloitti matkansa kohti valtaa ja Phoenix on jo lähes 50-vuotias. Phoenix on tuttuun tapaansa karismaattinen ja hän dominoi kohtauksia kaiken aikaa väkevällä lahjakkuudellaan. Phoenix syventyy hahmonsa esitettyihin ristiriitoihin, joskin hän painottuu Napoleonissa pääasiassa miehen epäonniseen rakkauselämään, sekä strategianerouteen sotatantereella. Napoleonista on usein puhuttu varsinaisena hurmurina, mutta tämä puoli jää täysin piiloon leffan tulkinnassa. Naisten seurassa Napoleon esitetään kiusaantuneena puupökkelönä.

     Toinen merkittävä hahmo elokuvassa on Napoleonin vaimo, Joséphine, jota näyttelee Vanessa Kirby. Myös Kirbyn kohdalla näyttelijäsuoritus on erittäin vahva ja hänen ja Phoenixin väliltä löytyy voimakasta kemiaa, niin suhteen myötätuulissa kuin vastoinkäymisissäkin. Mutta myös Kirbyn kohdalla näyttelijävalinta on iän puolesta hieman vinksallaan. Näyttelijä on yli kymmenen vuotta nuorempi kuin Phoenix, kun todellisuudessa Joséphine oli itse asiassa kuusi vuotta Napoleonia vanhempi.

Elokuvassa nähdään myös muun muassa Matthew Needham Napoleonin veljenä Lucienina, Ben Miles Napoleonin neuvonantaja Caulaincourtina, Tahar Rahim Ranskaa vallankumouksen jälkeen hallinneen Direktorion johtajana Paul Barrasina, Rupert Everett Wellingtonin herttuana, Édouard Philipponnat Venäjän tsaari Aleksanteri I:nä ja Catherine Walker lyhyessä roolissa Ranskan entisenä kuningattarena Marie Antoinettena.

Ilokseni voin todeta, että Napoleon on Ridley Scottin paras historiaan (enemmän tai vähemmän) perustuva elokuva sitten Gladiaattorin. Eipä se toisaalta paljoa vaadi, että ylittää Kingdom of Heaven - Taivaan maan päällä (Kingdom of Heaven - 2005), Robin Hoodin (2010), Exodus: Gods and Kingsin (2014) ja The Last Duelin, joskin minun täytyy tunnustaa, etten ole nähnyt Kingdom of Heavenin yli kolmituntista ohjaajan versiota, jota monet kutsuvat huomattavaksi parannukseksi teatteriversioon nähden. Harmikseni joudun kuitenkin sanomaan, ettei Napoleon ole yhtä vakuuttava teos kuin toivoin sen olevan ja veikkaisinkin, että myös tämä elokuva tulee hyötymään Scottin ilmoittamasta, noin neljän tunnin versiosta, joka julkaistaan myöhemmin Apple TV+ -palvelussa. Vaikka vähän päälle kahden ja puolen tunnin kesto on pitkä (joskin tänä vuonna se tuntuu jopa hassun lyhyeltä moniin muihin elokuviin verrattuna), ei se lopulta ole tarpeeksi kertomaan yli kolmen vuosikymmenen tapahtumat.

Päänäyttelijöiden ja heidän hahmojensa iästä ja historiallisista epätarkkuuksista viis, Napoleonin merkittävin synti tuntuukin olevan sen turhan kiirehtivä kerronta. Muutamassa kohtaa ruutuun ilmestyy todella nopealla aikavälillä uusi vuosiluku, kun elokuva yrittää tunkea kaiken mukaan. Toivonkin, että tuleva, yli puolitoista tuntia pidempi versio antaisi nimenomaan näille osioille enemmän tilaa hengittää. Mutta kun Napoleon sitten toimii, niin se myös toimii täysillä. Napoleonin ja Joséphinen oikukas ja vuosi vuodelta myrkyllisempi suhde on pääasiassa hyvin kuvattu ja ennen kaikkea näytelty. Henkilödraama on toimivaa, joskin seasta löytyy myös koomiset, niin tahalliset kuin tahattomat, hetkensä.

Elokuvan melkeinpä parasta antia ovat sen komeat sotakohtaukset. Vaikka Ridley Scottin historiallisten eeposleffojen tasot heittelisivät muuten, on varmaa, että ne tarjoavat näyttäviä taisteluita, eikä Napoleon todellakaan ole tässä poikkeus. Scottin loihtimia eeppisiä sotatantereita katsellessa tulee ikävä vastaavaa vanhaa kunnon elokuvantekoa. Ei tällaista pääse enää näkemään muuten kuin tällaisten vanhan koulukunnan ohjaajien tarjoamana. Taistelut ovat valtavia, hurjan hienojen puitteiden, satapäisten taustanäyttelijöiden ja vaikuttavien käytännön tehosteiden kera. Erityisesti talvinen Austerlitzin taistelu on toteutukseltaan läpikotaisin erinomainen ja huipennuksena toimiva Waterloon taistelu on myös hienosti työstetty.

Napoleon on muutenkin teknisiltä ansioiltaan vaikuttava teos. Se on tyylikkäästi kuvattu, oli kyse sitten massiivisista ja yksityiskohtaisista maisemaotoksista tai tiukemmista ja henkilökohtaisemmista lähikuvista. Värimäärittelyssä leffasta on tehty perin ankea harmaan ja sinisen sävyin, jolloin Egyptiin sijoittuvat kohtaukset ensimmäisen tunnin aikana korostuvat keltaisuudessaan. Lavastustiimi on tehnyt huikeaa työtä ja puvustustiimikin pistää parastaan. Käytännön efektit ovat hienoja ja pääasiassa myös tietokonetehosteet toimivat. Äänimaailma on mainiosti rakennettu ja Martin Phippsin säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.

Yhteenveto: Napoleon on erittäin mainio eeposelokuva yhdestä kaikkien aikojen tunnetuimmasta hallitsijasta, joskin jopa yli kahden ja puolen tunnin kestossaan leffa kärsii hieman kiirehtivästä kerronnasta, jotta yli kolmen vuosikymmenen tapahtumat saadaan käytyä läpi. Veikkaisinkin, että tuleva neljän tunnin leikkausversio tasoittaisi kerrontaa ja olisi massiivisesta kestostaan huolimatta vieläkin parempi paketti. Joaquin Phoenix ja Vanessa Kirby ovat ikäongelmista huolimatta hyvät valinnat Napoleon Bonaparteksi ja tämän vaimoksi Joséphineksi. Parin haastavaa draamaa käydään hyvin läpi elokuvan halki. Taistelukohtaukset ovat toinen toistaan vaikuttavampia ja niitä katsoessa ei voi kuin harmitella, että tällaiset vastaavat eeppisyydet ovat jäämässä elokuvamaailmassa historiaan. Elokuva on teknisiltä ansioiltaan todella komea kuvausta, lavasteita ja tehosteita myöten. Ridley Scott suoriutuu ansiokkaasti ohjaajana ja uskoisin David Scarpan käsikirjoituksen pääsevän paremmin oikeuksiinsa, kun täyspitkä leikkausversio saapuu katseltavaksi. Vaikka siis toisaalta veikkaisin sen olevan parempi, kehotan silti kaikkia kiinnostuneita käymään katsomassa Napoleonin elokuvateatterissa. Erityisesti näyttävät sotakohtaukset ovat tarkoitettuja katseltavaksi isolta kankaalta kunnon äänentoiston kera. Jos Napoleonkin osoittautuu taloudelliseksi pettymykseksi, on se yksi naula lisää historiallisten eeposelokuvien hauta-arkkuun.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.11.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Napoleon, 2023, Apple Studios, Scott Free Productions