Arvostelu: Chronicle (2012)

CHRONICLE

Ohjaus: Josh Trank
Pääosissa: Dane DeHaan, Alex Russell, Michael B. Jordan, Michael Kelly, Ashley Hinshaw, Anna Wood ja Bo Petersen
Genre: scifi, draama, jännitys
Kesto: 1 tunti 22 minuuttia - Extended Cut: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 12

Chronicle on Josh Trankin ohjaama ja ideoima found footage -elokuva. Trank keksi elokuvan tarinan jo high schoolissa ja ryhtyi yhdessä Jeremy Slaterin kanssa työstämään sen pohjalta käsikirjoitusta. Kun projekti ei tuntunut etenevän, Slater poistui ja tilalle tuli Max Landis. Landis sai 20th Century Foxin tarttumaan tekstiin ja kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2011. Lopulta Chronicle sai maailmanensi-iltansa 28. tammikuuta 2012 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli pieneen budjettiinsa verrattuna iso hitti, jota kriitikotkin kehuivat. Itse kuulin ilmestymisvuoden aikana niin paljon kehuja leffasta, että ostin Chroniclen, kun se ilmestyi Blu-rayna, katsomatta sitä etukäteen. Pidin elokuvasta ja olen katsonut sen pari kertaa uudestaan. Viime kerrasta on tosin kulunut jo muutamia vuosia. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin katsoa sen uudestaan ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Kolme teinipoikaa löytävät salaperäisen luolan ja sieltä jonkinlaisen kummallisen kiven. Pian nuoret huomaavat löytönsä tarjonneen heille yliluonnollisia kykyjä.

Supervoimat saavana kolmena aikuisuuden kynnyksellä olevana teinipoikana nähdään Dane DeHaan, Alex Russell ja Michael B. Jordan. DeHaan ja Jordan ovat tämän jälkeen näytelleet isonkin luokan supersankarielokuvissa, kuten The Amazing Spider-Man 2:ssa (2014), Fantastic Fourissa (2015) ja Black Pantherissa (2018), mutta vielä vuonna 2012 Chroniclen ilmestyessä koko kolmikko oli lähes täysin tuntematon isolle yleisölle. DeHaan, Russell ja Jordan ovat todella hyvät valinnat kolmikoksi, joka saa käyttöönsä erikoisia voimia. Heidän kemiansa pelaavat hyvin yhteen, minkä lisäksi heidän hahmonsa ovat kiinnostavia. Jordanin esittämä Steve on koulun suosituin tyyppi, kun taas Russellin näyttelemällä Mattilla on vaikeuksia hyödyntää uusia kykyjään. DeHaanin näyttelemä Andrew nousee kuitenkin kolmikosta parhaiten esille vaikean perheensä kanssa. Andrew'n isä (Michael Kelly) on väkivaltainen alkoholisti, kun taas hänen äitinsä (Bo Petersen) on vakavasti sairas. DeHaan tuo vakuuttavasti esille, kuinka kauhea ilmapiiri kotona vaikuttaa hänen mieleensä. Kelly on mainio inhottavana mulkvistina. Heidän lisäksi leffassa nähdään myös Ashley Hinshaw bloggaaja Caseyna ja DeHaanin nykyinen vaimo Anna Wood Andrew'n kiinnostuksen kohteena Monicana.

Yhä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen Chronicle tuntuu virkistävän erilaiselta elokuvalta supersankarigenressä. Tähän vaikuttaa heti suuresti se, että vaikka päähahmot saavatkin yliluonnollisia voimia, joiden avulla he pystyvät esimerkiksi siirtelemään esineitä ajatuksensa voimalla ja jopa lentämään, ei heitä todellakaan kiinnosta supersankaripuuhat. Sen sijaan, että he kokisivat suuren voiman tuovan suuren vastuun, pukisivat päälleen trikoot ja ryhtyisivät suojelemaan maailmaa erilaisilta vaaroilta, he hyödyntävät voimiaan kuten luultavasti kaikki tavalliset teinit. He pilailevat muiden kustannuksella, kokeilevat kykyjensä rajoja yhä vain isommin ja aiheuttavat tietysti kaikenlaisia ongelmia. Jo tällainen tietynlainen itsekkyys tekee näistä supervoimaisista nuorista kiinnostavia tapauksia.

Isona erottajana muista supersankarileffoista toimii myös elokuvan toteutustapa. Chronicle on found footage -tyylillä tehty elokuva, mikä tarkoittaa, että hahmot itse kuvaavat elokuvan. Tällaista tyyliä ei tietääkseni ole käytetty muissa superleffoissa; lähinnä found footagea näkee kauhussa. Omasta mielestäni Chronicle on yksi parhaista found footage -leffoista. Ei vain sen takia, että hahmot ja heidän tarinansa toimii hyvin, vaan koska toteutus on onnistunut. Seasta löytyy pari hetkeä, jolloin katsojana saattaa pohtia, että miksi ihmeessä hahmot kuvaisivat nyt ja erityisesti loppuhuipennuksen aikana mukana on kuvia, jotka pistävät miettimään, että kuka tätä edes kuvaa? Näistä hetkistä huolimatta kikkaa hyödynnetään toimivasti. Muutamassa kohtaa tekijät onneksi itsekin tietävät, ettei olisi mitään järkeä, että hahmot kuvaisivat nyt itse tapahtumia ja silloin näemmekin esimerkiksi valvontakamerakuvaa. Tärkeää on myös, että elokuva antaa alussa loogisen syyn sille, miksi Andrew ryhtyy kuvaamaan kaikkea. Hän haluaa taltioida isänsä tekoja, kenties näyttääkseen materiaalia lastensuojelulle. Kun voimat nousevat esiin, kameraa tarvitaan tietty yli-inhimillisten temppujen taltioimiseen.

Teknisellä puolella pidän myös siitä, että kun kaikki kuvattu materiaali on hahmojen kuvaamaa, musiikkia kuullaan vain silloin, kun hahmot kuuntelevat musiikkia, jotta immersio säilyy. Ohjaaja Josh Trank onkin panostanut siihen, että toteutus säilyttää tietyn ideologian kaiken aikaa. Trank tekee elokuvassa todella hyvää työtä, rakentaessaan väkevästi tunnelmaa ja nostaessaan panoksia vähitellen kohti finaalia. Onkin harmi, että Chronicle on edelleen Trankin ainoa hyvä elokuva, hänen tehtyä tämän jälkeen kököt Fantastic Fourin ja Caponen (2020). Trankin oivan idean pohjalta Max Landis on laatinut mainion käsikirjoituksen. Tunnetusti muutamia vuosia filmin ilmestymisen jälkeen mediassa nostettiin esiin Landisia kohtaan nousseet ahdistelusyytökset. Landis ei tainnut olla persoona helpoimmasta päästä, sillä ennen Chroniclen kuvauksia hän ajautui Trankin kanssa riitoihin, eikä Trank suonut hänelle pääsyä kuvauspaikalle.

Elokuvasta on olemassa kymmenisen minuuttia pidempi versio, joka on saatavilla Chroniclen Blu-ray -julkaisulla. Versiossa on pidempi pilailukohtaus kahvilassa, minkä lisäksi niin Mattin kuin Steven taustoihin perehdytään paremmin lyhyiden keskusteluiden aikana. Mukana on myös muutamia pienesti pidempiä hetkiä, joissa muutokset ovat vain parin sekunnin pituisia.

Yhteenveto: Chronicle on erittäin mainio ja onnistuneen erilainen elokuva supersankarigenressä. Niin found footage -tyyli kuin teinikolmikon tapa suhtautua uusiin voimiinsa tekevät leffasta raikkaan ja siihen uppoutuu katselukerta toisensa perään suurella mielenkiinnolla. On veikeää seurata, kun hahmot testailevat voimiaan ja rajojaan, minkä lisäksi vakavampi perhedraamapuoli on hyvin toteutettu. Tavanomaisempi lopputaistelukin toimii pätevästi, sillä siihen rakennetaan onnistuneesti. Dane DeHaan, Alex Russell ja Michael B. Jordan ovat nappivalinnat teinitrioksi ja kolmikon kemiat pelaavat täydellisesti yhteen. Found footage -kikkailua hyödynnetään kekseliäästi ja Josh Trankin ohjaus on napakkaa. Vain noin puolentoista tunnin kestossa elokuva ei ehdi käydä pitkäveteiseksi, pikemminkin päinvastoin: Chroniclea voisi jäädä seuraamaan pidemmäksikin aikaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.6.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Chronicle, 2012, Twentieth Century Fox, Davis Entertainment, Dune Entertainment

Arvostelu: Jungle (2017)

JUNGLE (2017)

Ohjaus: Greg McLean
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Alex Russell, Thomas Kretschmann ja Joel Jackson
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12

Jungle perustuu Yossi Ghinsbergin kirjaan "Jungle: A Harrowing True Story of Survival" (2005), joka taas perustuu kirjailijan omaan hurjaan kokemukseen. Elokuvan teko lähti liikkeelle vuonna 2014, kun Arclight Films -yhtiö osti oikeudet kirjan elokuvasovitukseen ja alkoi työstämään filmiä. Leffan kuvaukset alkoivat keväällä 2016 ja lopulta Jungle sai ensi-iltansa Melbournen elokuvajuhlilla elokuussa 2017. Sen jälkeen filmi on nähty parissa muussakin leffatapahtumassa ja se on saanut ensi-iltansa muutamassa maassa. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin siitä viime vuoden lopussa. Huomioni herätti sen päätähti Daniel Radcliffe, joka on tunnettu Harry Potter -elokuvien (2001-2011) nimikkohahmon näyttelemisestä. Harry Potter on minulle äärimmäisen tärkeä asia ja olenkin sen jälkeen seurannut, miten Radcliffen elokuvaura on muuten lähtenyt liikkeelle. Minua kiinnosti siis suuresti leffa, jossa Radcliffe yrittäisi selvitä hengissä vaarallisesta sademetsästä ja aloin odottamaan elokuvan ilmestymistä Suomen leffateattereihin... mutta sitä ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaankaan, sillä se on nähtävissä vain internetissä, jossa sen voi joko vuokrata tai ostaa. Tämä harmitti minua suuresti, mutta tulin todella iloiseksi, kun sain mahdollisuuden nähdä sen internetistä (ja siis laillisesti!). Aluksi mietin, etten kirjoittaisi siitä, sillä kovin moni ei sitä luultavasti Suomessa näe, mutta lopulta päätin, että kirjoitan arvostelun juuri siksi, jotta edes joku lähtisi seikkailemaan netin ihmeelliseen maailmaan ja löytäisi paikan, josta Junglen voi laillisesti nähdä. En tosin tiedä kirjoittaisinko tätä, jos elokuva olisi ollut huono...

Yossi, Kevin ja Marcus lähtevät oppaansa Karlin kanssa reissulle Amazonin sademetsään etsimään kultaa ja intiaaniheimoa.

Jungle on minulle tänä vuonna jo toinen elokuva, jossa Daniel Radcliffe osoittaa, että hän todella kykenee esittämään muitakin hahmoja kuin Harry Potteria. Swiss Army Manissa (2016) hän teki aivan loistokkaan roolityön ja vaikkei hän tässä ole yhtä ihmeellinen, näyttää hän silti olevansa varteenotettava näyttelijä. Tässä Radcliffe esittää tietysti itse Yossi Ghinsbergiä, jonka kokemuksiin filmi perustuu. Yossi on israelilainen nuori mies, joka innoissaan haluaa seikkailla ympäri maailman ja käydä paikoissa, joihin monet eivät uskaltaisi mennä. Radcliffe tuo mainiosti innokkuuden esille, minkä lisäksi hän on saanut luotua uskottavan aksentin. Paikoitellen voimakas korostus katoaa, mutta vahvasta yrityksestä on silti pakko nostaa hattua. Radcliffe on muutenkin tehnyt muutosta, sillä kun hänet loppupäässä elokuvaa nähdään ilman paitaa, saa hänen todella laiha vartalonsa katsojan hämmästymään, kuinka pitkälle näyttelijä on valmis viemään itsensä roolin takia. Radcliffe kantaa helposti yksin elokuvaa kohtauksissa, joissa ei muita näyttelijöitä esiinny. Vielä muutama vuosi sitten minua hämmensi todella paljon nähdä Radcliffe muissa rooleissa kuin Potterina, mutta nyt hän on muuttunut niin vakuuttavaksi, ettei tuttua velhopoikaa enää edes tunnista - varsinkaan kun Radcliffe ei ole mikään poika enää, minkä hän osoittaa partansa avulla.
     Muita hahmoja Yossin lisäksi ovat tosiaan Kevin (Alex Russell) ja Marcus (Joel Jackson), sekä kolmikkoa opastava Karl (Thomas Kretschmann). Kevin on todella itsepäinen heppu, joka ei helposti myönnä olevansa väärässä, mistä on tietty harmia, kun nelikon pitäisi pystyä suunnittelemaan selviytymiskeinoja. Karl on myös taipuvainen vahvaan tahtoon, mutta katsojana luottaa enemmän hänen vaistoihinsa sademetsässä. Marcus taas on nelikon heikko lenkki, joka ei selvästi kuulu sellaiseen ympäristöön. Vaikka hahmo välillä valittaakin ärsyttävän paljon huonoista oloista, on hän silti ihan mukava tapaus. Russell, Jackson ja Kretschmann ovat kelpo valintoja rooleihinsa, mutteivät osoita taitojaan yhtä oivallisesti kuin Radcliffe.

Elokuva lähtee kiinnostavasti käyntiin, mutta ensimmäinen tunti kärsii valitettavasti kehnosta rytmityksestä. Hahmojen esittelyt toimivat, mutta siinä vaiheessa, kun itse sademetsään päästään, ei leffa osaa kertoa, mitä heidän päässään todella liikkuu. Hahmot alkavat yhtäkkiä riidellä keskenään ja välillä he ovatkin taas kaveruksia. Joissakin kohtauksissa filmi tuntuu kiirehtivän, kun taas joissakin se jää jumittamaan hieman turhiin asioihin. Pari kohtausta ovat jopa sekavia kömpelön rytminsä takia. Sen lisäksi Yossin, Kevinin ja Marcuksen välille on joko tarkoituksella tai vahingossa luotu kolmiodraamaa, mikä saattaa hämmentää katsojaa. Heti alussa kyllä viitataan Yossin olevan kiinnostunut miehistä, mutta kolmiodraama on niin oudosti tuotu mukaan, eikä sitä käsitellä lähes ollenkaan, jolloin se todella saa katsojan miettimään, oliko juonikuvio tarkoituksellista vai ei?

Onneksi noin puolessa välissä filmiä - toisaalta on suuri harmi, että vasta siinä vaiheessa - tarina nappaa kunnolla mukaansa ja saa katsojan oikeasti kiinnostumaan tapahtumista. Yossin jäädessä sademetsään yksin, tunnelma muuttuu paikoitellen jopa jännittäväksi, kun hahmo yrittää selvitä vaaroista ilman mitään apua. Yossin sekoaminen on mainiosti toteutettu, minkä lisäksi hänen kokemillaan harhoilla katsoja oppii lisää hahmosta. Tunnelmaan on saatu hienoa epätoivoa mukaan, jolloin elokuva pitää erittäin hyvin otteessaan. Paikoitellen elokuva käy jopa todella hyvän tason puolella, mutta kokonaisuus ei vain ole onnistunut ensimmäisen puoliskonsa takia. Jos Daniel Radcliffella ei olisi kykyä kannatella elokuvaa yksinään, ei lopputulos olisi yhtä toimiva, eikä katsojaa välttämättä kiinnostaisi tietää, selviääkö Yossi. Toiseen puoliskoon on panostettu selvästi enemmän, jolloin lopuksi jää vain harmittamaan, ettei alkupää ollut niin hyvä.

Tuntuukin hieman siltä, ettei ohjaaja Greg McLeania täysin kiinnostanut selviytymistarinan pohjustus. Hän olisikin voinut asettaa Yossin heti aluksi sellaiseen tilanteeseen, jossa hän päätyy olemaan yksin ja hänen kokemillaan harhoilla katsojille olisi esitetty, kuinka hän joutui vaaralliseen paikkaan. Elokuva on kuvattu hyvin ja läpi leffan pääsee ihastelemaan tyylikkäitä maisemia. Leikkausta olisi voinut parannella huomattavasti ensimmäisen puoliskon aikana. Maskeeraus on tehty taidokkaasti Radcliffen kohdalla. Äänimaailma on oivallisesti toteutettu ja se pistää katsojan Radcliffen kanssa sademetsän keskelle. Johnny Klimek on myös onnistunut säveltämään hyviä viidakkomusiikkeja, jotka säestävät kohtauksia osuvasti.

Yhteenveto: Jungle on mainio ja hieman jopa jännittävä tositarina. Elokuvan ensimmäinen puolisko ei vielä ole kovin kummoinen, mutta toinen puolisko nappaa mukaansa. Daniel Radcliffe on erittäin hyvä pääroolissa Yossina, vaikka unohtaakin aksenttinsa välillä. Hän kykenee olemaan pitkiä pätkiä yksin ruudulla, ilman että katsoja tylsistyy. Epätoivoinen tunnelma on oivasti luotu ja katsoja kannustaa Yossia selviytymään. Filmin toinen puolisko on niin paljon parempi kuin sen ensimmäinen, että jälkikäteen jää hieman harmittamaan, kuinka kehnosti alku on rytmitetty. Mielestäni olisi parempi, jos Yossi olisi alusta alkaen yksin ja aiemmat tapahtumat selitettäisiin hänen näkemillään harhoilla. Alkupäähän luotu kolmiodraama miesten välille on todella kömpelösti toteutettu, ja se saa kummaksumaan, onko se tarkoituksellista. Jos pidätte Daniel Radcliffesta näyttelijänä, kannattaa Jungle vilkaista, sillä hän pääsee näyttämään siinä taitonsa. Suosittelen filmiä myös selviytymistarinoiden ystäville ja niille, jotka tykkäävät katsella luontodokumentteja televisiosta, sillä metsää siinä kyllä piisaa!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.11.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
Jungle, 2017, Babber Films, Cutting Edge Group, Screen Australia, Screen Queensland