Arvostelu: Rakkautta ennen keskiyötä (Before Midnight - 2013)

RAKKAUTTA ENNEN KESKIYÖTÄ

BEFORE MIDNIGHT

Ohjaus: Richard Linklater

Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Delpy, Seamus Davey-Fitzpatrick, Walter Lassally, Panos Koronis, Ariane Labed, Yiannis Papadopoulos, Xenia Kalogeropoulou, Yiannis Papadopoulos ja Athina Rachel Tsangari, Jennifer Prior ja Charlotte Prior

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 12

Richard Linklaterin ohjaama ja Ethan Hawken ja Julie Delpyn tähdittämä romanttinen draamaelokuva Rakkautta ennen aamua (Before Sunrise - 1995) oli kriitikoiden ylistämä menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Yhdeksän vuotta myöhemmin ilmestynyt Rakkautta ennen auringonlaskua (Before Sunset - 2004) sai myös kehuja ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2012 ja lopulta Rakkautta ennen keskiyötä sai ensi-iltansa tammikuussa 2013. Elokuva oli trilogian menestynein osa, se keräsi jälleen kehuja kriitikoilta ja nappasi parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden. Itse olin tiennyt Rakkautta ennen -trilogiasta jo pitkään, mutten ollut aiemmin katsonut leffoja. Kuitenkin kun huomasin alkuperäisen Rakkautta ennen aamua -elokuvan täyttävän tänä vuonna 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa koko trilogian läpi. Pidin aivan valtavasti ensimmäisestä osasta ja koin jopa, että elokuvalle ei olisi tarvinnut tehdä jatkoa. Pidin silti myös jatko-osasta Rakkautta ennen auringonlaskua ja optimistisin fiiliksin aloitin Rakkautta ennen keskiyötä katselun.

Lähes vuosikymmenen suhteessa olleet Jesse ja Céline viettävät viimeistä lomapäiväänsä Kreikassa lastensa kanssa, kun pitkään muhineet konfliktit nostelevat päätään, asettaen koko suhteen vaakalaudalle.

Ethan Hawke ja Julie Delpy palaavat rooleihinsa Jesseksi ja Célineksi yhdeksän vuotta edellisen elokuvan Rakkautta ennen auringonlaskua ja kahdeksantoista vuotta alkuperäisen elokuvan Rakkautta ennen aamua ilmestymisen jälkeen. Kakkososan päätteeksi Jesse päätti hylätä vaimonsa ja päätyi vihdoin yhteen Célinen kanssa. Nyt pariskunta on ollut yhdessä lähes vuosikymmenen ja heillä on kaksostytöt Ella ja Nina (Jennifer ja Charlotte Prior). Hawke ja Delpy ovat jälleen mainiot osissaan, tulkiten jälleen kerran astetta varttuneempia Jesseä ja Célineä, jotka katsojat tapaavat jälleen pitkän ajan jälkeen. Paljon on tapahtunut yhdeksässä vuodessa, eikä rakkaus enää kukoista samalla tavalla.

     Siinä, missä kaksi edellistä elokuvaa keskittyivät täysin vain Jesseen ja Célineen, Rakkautta ennen keskiyötä sisältää muitakin hahmoja. Sen lisäksi, että elokuvassa nähdään nopeasti Jessen entisestä suhteesta syntynyt poika Hank (Seamus Davey-Fitzpatrick), siinä myös tavataan kreikkalaisia, joiden huvilalla perhe on lomaillut. On iäkäs Patrick (Walter Lassally), tämän edesmenneen veljen leskeksi jäänyt vaimo Natalia (Xenia Kalogeropoulou), Patrickin poika Achilleas (Yiannis Papadopoulos) ja tämän tyttöystävä Anna (Ariane Labed), sekä pariskunta Stefanos (Panos Koronis) ja Ariadni (Athina Rachel Tsangari). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat passelisti rooleistaan, joskin heidän hommaksi jää lähinnä esittää omia ajatusmaailmojaan rakkaudesta, jättäen Jesselle ja Célinelle pureskeltavaa.

Rakkautta ennen aamua oli rakkauselokuvien aatelia, aika lailla täydellinen paketti, joka onnistui olemaan sekä todentuntuinen että satumainen ja jätti katsojan mielikuvituksen varaan, tapaavatko Jesse ja Céline enää toisiaan. Rakkautta ennen auringonlaskua vei tältä mysteeriltä pohjan, mutta saattoi lopulta hahmot yhteen. Nyt Rakkautta ennen keskiyötä on aika raadollinen kuvaus pitkäaikaisesta parisuhteesta, orastelevasta keski-iän kriisistä ja rappeutuvasta rakkaudesta. Nuoret, sinisilmäiset, elämän intoa puhkuvat ja ikuiseen rakkauteen uskovat Jesse ja Céline ovat poissa ja tilalla ovat arjesta kyynistyneet nelikymppiset, jotka pohtivat onko tulevaisuudella enää mitään tarjottavaa heille parina.

Rakkautta ennen keskiyötä oli itselleni äärimmäisen ristiriitainen tapaus. Toisaalta se on onnistunut kuvaus pitkän suhteen tuloksesta, jossa on taatusti monille samaistumispintaa. Samalla Jessen ja Célinen elämää on tällä kertaa todella raskasta seurata. Hahmot riitelevät minkä ehtivät, sillä molemmilla on pitkään ollut jotain hampaankolossa ärsyttämässä. Oli kyse sitten eriävistä mielipiteistä vanhemmuudesta tai missä heidän pitäisi asua, hahmot ovat lähes koko leffan ajan tukkanuottasilla. Dialogi on toisaalta osuvan mainiota, sillä tosielämässäkin parit tekevät usein kärpäsestä härkäsen, uhriutuvat ja kääntävät kaiken koko ajan toisen niskoille. Juuri kun vaikuttaa siltä, että rauha on taas maassa, toinen sanoo jotain väärin ja taas mennään. Elokuvassa pohditaan mahdollista uutta rakkauden muotoa, joka ei ole enää palavaa kiihkoa, vaan erilaista, varmaa mutta työtä vaativaa. Kaikki eivät tähän todellakaan pysty ja elokuvan suurin jännite onkin, pysyvätkö Jesse ja Céline yhdessä, vai onko heidän suhteensa tuhoon tuomittu. Ottaen huomioon, minkä määrän paskaa Jesse saa niskaansa läpi leffan, itse jopa toivoin elokuvan loppupään, että hahmot eroaisivat.

Kolmososa on mielestäni selvästi trilogian heikoin lenkki, mihin vaikuttaa taatusti se, että itse olen vielä vastaavassa elämäntilanteessa kuin hahmot olivat alkuperäisessä elokuvassa. Lisäksi parin elokuvan jälkeen trilogialle ominaiset kikkailut alkavat tuntua jo vaaditulta tehokeinolta, josta on hiipunut uutuudenviehätys. Hahmojen pitkät, ajoittain filosofiset keskustelut eivät enää nappaa samalla lailla mukaansa ja lähes pariin tuntiin venytettynä katsojan ajatukset saattavat helposti harhailla muualle. Rakkautta ennen aamua on kiistaton mestariteos ja nyt koko trilogian nähneenä olen entistä enemmän sitä mieltä, että se olisi toiminut paremmin itsenäisenä filminä, joka ei olisi tarvinnut jatkoa. Voi olla, että vuosien päästä, kun itse ikäännyn, näen jatko-osat uusin silmin, mutta toivon, että tietty romantikkopuoli minussa säilyisi, joka ei olisi halunnut nähdä tämän parin suhteen rikkoutumista.

Edellisosien tapaan ohjauksesta vastaa Richard Linklater, joka saa näyttelijät jälleen irrottelemaan ja rakentaa tunnelmaa hyvin. Ongelmani on lähinnä Linklaterin, Hawken ja Delpyn työstämä, hieman väkinäinen käsikirjoitus. Erityisen turhauttava on Célinen hahmo, josta on kirjoitettu raskas toksisen feminismin perikuva, joka uhriutuu minkä ehtii, haukkuu miestään minkä kerkeää, eikä pysty yhtään hoksaamaan elämänsä positiivisia puolia ja millaisessa etuoikeutetussa asemassa hän pääsekään olemaan. Rakkautta ennen keskiyötä on pätevästi kuvattu ja pääasiassa toimivasti leikattu. Lavasteet ja puvustus ovat oivat ja äänimaailmakin hyvin työstetty Graham Reynoldsin herkkiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.11.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Before Midnight, 2013, Faliro House Productions, Venture Forth, Castle Rock Entertainment, Detour Filmproduction

Arvostelu: Assassin's Creed (2016)

ASSASSIN'S CREED (2016)

Ohjaus: Justin Kurzel
Pääosissa: Michael Fassbender, Marion Cotillard, Jeremy Irons, Brendan Gleeson, Ariane Labed, Michael Kenneth Williams ja Charlotte Rampling
Genre: fantasia, seikkailu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 12

Tunnustan heti alkuun, etten ole kertaakaan elämäni aikana pelannut Assassin's Creed -pelejä (2007-). Silti minulla oli jonkinlainen käsitys, mistä pelisarjassa suunnilleen on kyse. Kun kuulin, että pelisarjasta tehtäisiin elokuva, kiinnostukseni heräsi, mutta olin aika skeptinen koko jutun suhteen, sillä yleensä pelielokuvat eivät ole laadukkaimmasta päästä (köh, Warcraft, 2016, köh!). Kiinnostustani piti lähinnä yllä se, että pääosassa nähtäisiin mainio Michael Fassbender. Assassin's Creed -elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo keväällä 2015, mutta sen julkaisua siirrettiin ja siirrettin, ja jossain kohtaa unohdin jo koko leffan. Oli myös ajanjakso, jolloin epäilin, ilmestyisikö elokuva koskaan. Lopulta trailerit ja julisteet saapuivat, ja elokuvan julkaisuksi Suomessa ilmoitettiin joulukuun loppu. Elokuva sai hyviä arvioita ja jotkut kehuivat, että kyseessä olisi paras pelileffa koskaan. Siinä kohtaa kiinnostukseni heräsi jälleen ja kävin mielenkiinnolla katsomassa elokuvan. Sanon jo nyt, etten suosittele tekemään sitä.

Yhtiö haluaa lopettaa väkivallan maailmasta kytkemällä ihmisiä Animus-ohjelmaan, jolla ihmiset voivat nähdä assassiiniesi-isiensä muistoja. Muistojen avulla yhtiö yrittää paikantaa Eedenin Omenan, joka sisältää tiedon, miksi ihmiset ovat niin väkivaltaisia?

Yleensä juonikuvauksen jälkeen kirjoitan näyttelijöistä, mutta tällä kertaa minun on pakko aloittaa itse tarinasta. Se että ihmisiä kytketään koneeseen, jolla he voivat elää esi-isiensä muistoja, on kiehtova aihe. Näin voisi helposti tutkia tarkkaan historiallisia tapahtumia. Siihen se sitten jääkin. Kaikki muu elokuvan ideassa on typerää. Juttu voi toimia pelinä, mutta elokuvamuotoon siirrettynä siitä tulee todella tyhmä. Jos Assassin's Creed olisi komedia, typeryyden voisi perustella sillä, mutta kun ei se ole. Elokuva ottaa itsensä todella vakavasti, eikä siinä saa kertaakaan nauraa. Kaikki on todella totista koko ajan. Tarina keskittyy mieheen nimeltä Callum Lynch, jonka esi-isä on assassiini nimeltä Aguilar. Assassiinit ja temppeliherrat ovat sodassa keskenään, ja kumpikin yrittää saada itselleen Eedenin Omenan. Nykypäivänä Abstergo-yhtiö yrittää saada Omenan itselleen lopettaakseen väkivallan. Sitä varten yhtiö jäljittää assassiinien väkivaltaiset lapsenlapsenlapsenlapset (tai jotain) ja kaappaa heidät mukaan Animus-projektiinsa, jolla he voivat elää esi-isiensä muistoja. Yhtiö ajattelee, että kun he paikantavat Omenan 1400-luvulla, he pystyvät paikantamaan sen myös nykypäivänä. Sillä eihän Omenaa varmaan siirretä kuudensadan vuoden aikana minnekään...

Vaikka tarinan hölmöyden voisi perustella jollain tapaa, niin silloin voi takertua siihen, mikä käsikirjoituksessa on pielessä. Pelkästään tarina ei ole huono, vaan niin on myös sen kertomistapakin. Koko homma poukkoilee sinne ja tänne, ja jossain kohtaa siitä on vaikea enää ottaa kiinni. Yhdessä kohtaa päähenkilö ei halua olla Animuksessa mukana ja yhtäkkiä hän haluaakin. Ja jossain kohtaa käännytään yhtiötä vastaan. Ja jossain kohtaa nykypäivän hahmot saavat esi-isiensä ninjavoimat. Elokuva ei oikeastaan selittele mitään ja kulkee eteenpäin heitellen outoja juonenkäänteitä välillä mukaan. Kokonaisuus on erittäin eloton ja tunteeton sekasotku. Nykyajassa tapahtuvat osuudet eivät ole kovin mielenkiintoisia ja menneisyydessä olevia tapahtumia ei oikeastaan selitetä, vaan ne vain näytetään. Loppupuolella ajattelin, että ehkä lopputaistelu olisi viihdyttävä, mutta ei. Elokuva yrittää loppua eeppiseen kuvaan, jolloin katsoja janoaisi lisää, mutta lähinnä sitä vain miettii, että mitäköhän vittua juuri tapahtui ja että tähänkö tämä nyt päättyi? Assassin's Creedista haaveillaan elokuvasarjaa ja todella toivon, ettei niin tapahdu. Tämä on nimittäin omasta mielestäni vuoden huonoin elokuva. Assassin's Creedin ansiosta The Legend of Tarzan (2016) pääsee pois vuoden huonoimman elokuvan paikalta pois. Siinä oli sentään käsikirjoitus - huono sellainen, mutta siinä oli ainakin jonkinlaista järkeä. Noh, lohdutuksena on, että pari toimintapätkää Assassin's Creedissa olivat ihan viihdyttäviä. Siihen se jääkin. Jättäkää tämä elokuva väliin.

Sitten vihdoin näyttelijöistä. Kai se Michael Fassbender yrittää pääroolissa Callumina ja Aguilarina (koska varmasti hahmon esi-isä näyttää täsmälleen samalta kuin päähahmo), mutta elokuva ei anna hänelle mahdollisuutta osoittaa taitojaan. Callumin äiti murhattiin, kun Callum oli vasta lapsi, mikä on ajanut hänet rikollisuuden polulle. Hahmon pitäisi kai olla jollain lailla vihainen, mutta Callum vaikuttaa vain ontolta tapaukselta. Hän tuntuu myös vaihtavan tahtoaan vähän väliä, vaikkei hänellä ole motiiveja mihinkään.
     Itseni yllätti, että mukana on myös mainio Marion Cotillard. Pakko vain kysyä, että miksi hän lähti tähän mukaan? Cotillard esittää tohtori Sofia Rikkinia, joka johtaa Animus-projektia. Sofiakin on aika ontto hahmo, mutta Cotillard yrittää parhaansa. Cotillard on hyvä näyttelijä, mutta Fassbenderin tavoin hänen lahjansa eivät pääse näkyviin.
     Vielä enemmän ihmettelin, miten konkarinäyttelijä Jeremy Irons on saatu mukaan? Vetikö hän roolin rahan takia? Saivatko näyttelijät edes lukea käsikirjoitusta (jos sellainen oli) ennen kuin he allekirjoittivat sopimukset? Irons haukkui aiemmin tänä vuonna ilmestynyttä Batman v Superman: Dawn of Justice -elokuvaa (2016), jossa hän esittää hovimestari Alfredia, mutta tähän verrattuna kyseinen supersankarisekoilu on taideteos. Irons esittää Sofian isää, Alan Rikkinia, joka on Abstergo-yhtiön johdossa.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Ariane Labed yhtenä assassiinina, Michael Kenneth Williams assassiinin lapsenlapsenlapsen jne. lapsi Moussana, Brendan Gleeson Callumin isänä ja Charlotte Rampling Ellen Kayena, jonka rooli jää aika epäselväksi.

Elokuvan on ohjannut Justin Kurzel, joka on tätä ennen ohjannut Fassbenderia elokuvassa Macbeth (2015). Käsikirjoitus tehtiin eri henkilöiden kautta useasti uudestaan, mikä voi olla paras selitys sille, miksi tarina menee minne sattuu. Kuvaus ei ole mistään parhaasta päästä ja kamera heiluu välillä ihan liikaa. Leikkaus on useasti sujuvaa, mutta joissain toimintakohtauksissa kuva vaihtuu liian nopeasti. Voi myös olla, että leikkauspöydällä kokonaisuudesta on saksittu useat tärkeät osiot pois. Äänitehosteet ovat hyviä, mutta visuaaliset tehosteet eivät niinkään. Kun efektejä on käytetty, kuvaan on tungettu mukaan pöllyävää hiekkaa ja sumennusta, jolloin heikot tehosteet peittyvät. Assassiinien puvustus on kyllä hyvin toteutettu ja asut näyttivät siltä, millaiset ne ovat pelikuvissa, jotka olen nähnyt. Musiikista vastaa ohjaajan pikkuveli Jed Kurzel, mutta hänen sävellyksensä eivät jää mieleen.

Yhteenveto: Assassin's Creed on kauhea sekasotku ja tähän mennessä vuoden 2016 huonoin elokuva. Voi olla, että jokin niistä, mitkä minulta on jäänyt väliin, vie tittelin - esimerkiksi Gods of Egypt (2016), mutta tällä hetkellä tämä elokuva vie paikan. Näyttelijät yrittävät kyllä, mutta huonon juonen ja olemattoman käsikirjoituksen kanssa lopputulos ei toimi ollenkaan. Elokuvalla on ollut useita käsikirjoittajia, mutta kokonaisuutta ei silti olla saatu toimimaan. Ehkä siinä kohtaa olisi kannattanut vain jättää koko projekti tekemättä. Muuten antaisin elokuvalle kaksi pistettä, mutta parin viihdyttävän toimintakohtauksen takia pisteet pääsevät juuri ja juuri kolmeen. Päähenkilöllä ei ole ollenkaan motiiveja, eikä elokuva selitä, miksi asioita tapahtuu. Tarina on tyhmä, mutta kertaakaan ei saa nauraa. Kaikki on todella vakavaa ja paikoitellen jopa masentavaa. Pelisarjan fanien on tietty pakko käydä katsomassa tämä ja luultavasti elokuva aukeaakin paremmin, jos pelien maailma on tuttu. Muille en suosittele tätä ollenkaan. Älkää katsoko Assassin's Creedia. Se olisi pelkkää aikanne ja rahojenne tuhlausta. Toivottavasti tämä ei menesty, eikä jatkoa tulisi.

Kirjoittanut: Joonatan, 21.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Assassin's Creed, 2016, Regency Enterprises, Ubisoft Entertainment, New Regency Pictures, Ubisoft Motion Pictures, DMC Film, The Kennedy/Marshall Company, RatPac Entertainment, Alpha Pictures, CatchPlay, Monarcy Enterprises S.a.r.l., Latina Pictures