Wonder Man (2026) - sarja-arvostelu

WONDER MAN

Luojat: Destin Daniel Cretton ja Andrew Guest

Näyttelijät: Yahya Abdul-Mateen II, Ben Kingsley, X Mayo, Arian Moayed, Zlatko Burić, Shola Adewusi, Demetrius Grosse, Béchir Sylvain, Olivia Thirlby, Joe Pantoliano, Byron Bowers, Josh Gad ja Dane Larsen

Genre: komedia, draama, fantasia

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 25 minuuttia - 36 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 25 minuuttia

Ikäraja: 12

Wonder Man perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1964. 2020-luvun käynnistyessä Marvel Studios oli alkanut suunnitella televisiosarjaa hahmosta ja kun Shang-Chi and the Legend of the Ten Ringsin (2021) ohjaaja Destin Daniel Cretton ehdotti yhtiölle projektia näyttelijä Trevor Slatterysta, ideat yhdistyivät yhdeksi metatasoilla liikkuvaksi tarinaksi. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2023, mutta jo seuraavassa kuussa tuotanto keskeytettiin Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakon takia. Lakon aikana Marvel Studios alkoi suunnitella uudelleen julkaisustrategiaansa, siirtäen keskittymisen takaisin yhtiön tunnetuimpiin sankareihin ja vaihtaen yksittäiset minisarjat useamman tuotantokauden sarjoiksi. Jonkin aikaa yhtiöllä jopa pohdittiin Wonder Manin perumista, siitäkin huolimatta, että sarjaa oli kuvattu jo muutama jakso. Cretton sai kuitenkin vakuutettua yhtiön jatkamaan projektin parissa, jättäytyen jopa pois tuolloin "Avengers: The Kang Dynastyna" tunnetun Avengers: Doomsdayn (2026) ohjaksista viimeistelläkseen sarjan. Yhtiö suostui ja kuvaukset jatkuivat tammikuussa 2024. Nyt useiden viivästysten jälkeen Wonder Man on julkaistu Disney+ -palvelussa, enkä itse ole juuri odottanut sen näkemistä - lähinnä sen takia, että Marvelin muut projektit tänä vuonna, Avengers: Doomsday, Spider-Man: Brand New Day (2026), Daredevil: Born Againin (2025-) toinen kausi ja Wolverine-videopeli (2026) ovat kiinnostaneet minua paljon enemmän. Katsoin silti Wonder Manin läpi parissa päivässä heti sen julkaisun jälkeen.

Kun Hollywood ilmoittaa tekevänsä uuden elokuvan supersankari Ihmemiehestä, näyttelijäksi pyrkivä Simon Williams näkee tilaisuutensa koittaneen. Ongelmaksi vain koituu se, että Simonilla on supervoimia, mitkä on kielletty Hollywoodissa.

Aquaman-elokuvien (2018-2023) Black Manta -pahiksena parhaiten tunnettu Yahya Abdul-Mateen II hyppää DC:ltä Marvelin kelkkaan ja näyttelee Simon Williamsia, näyttelijäksi pyrkivää miestä, jolla on suuri salaisuus: hänellä on supervoimia. Hollywoodissa on kuitenkin ehdottomasti kielletty supervoimaiset aiemman tragedian takia, joten Simonin täytyy yrittää piilotella kykyjään. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Simon ahdistuu herkästi stressin alla, jolloin hän ei pysty hallitsemaan voimiaan. Simon on tykättävä päähenkilö sinnikkyydessään ja epävarmuuksissaan ja Abdul-Mateen II on oiva valinta rooliin.

     Sarjassa nähdään myös muun muassa X Mayo Simonin managerina Janellena, Zlatko Burić kuuluisana elokuvaohjaaja Von Kovakina, joka työstää Ihmemiehestä uutta filmatisointia, Shola Adewusi Simonin äitinä Marthana ja Demetrius Grosse Simonin veljenä Ericinä, sekä Marvel-maailmasta vanhoina tuttuina Arian Moayed Spider-Man: No Way Homessa (2021) ja Ms. Marvel -sarjassa (2022) nähtynä Vahinkovalvontaviraston agentti Clearyna ja Ben Kingsley Iron Man 3:ssa (2013) ja Shang-Chi and the Legend of the Ten Ringsissä esiintyneenä näyttelijä Trevor Slatteryna, joka ei pääse millään eroon imagostaan terroristi Mandariinina. Sivunäyttelijätkin vähintään ajavat asiansa. Burić on nappivalinta omalaatuiseksi ohjaajaksi ja show'n varastaa Kingsley Trevorina, joka hakee myös roolia uudesta Ihmemies-elokuvasta. Kun Iron Man 3:ssa paljastettiin, että hurja terroristi Mandariini olikin vain näyttelijä, ratkaisu sai monet fanit suivaantumaan. Itse olen vuosien kuluessa tykästynyt ratkaisuun ja Wonder Manissa Trevorista saadaan paljon enemmän irti.

En toisaalta ihmettele, että vuoden 2023 lakkojen aikana Marvelilla mietittiin Wonder Manin tuotannon katkaisemista. Sarja on jäänne muutaman vuoden takaisesta ajasta, kun Marvelilla selvästi luultiin, että yhtiö omaa Midaksen kosketuksen, jolla yhtiö muuttaa kaiken kullaksi. Ikoniset sarjakuvasankarit vaihdettiin tuntemattomampiin tyyppeihin, joiden odotettiin innostavan ihmisiä samalla lailla. Yhtiöllä kokeiltiin vähän sitä sun tätä, mikä johti lopulta siihen, että jopa monien vannoutuneiden fanien into hiipui ja liukuhihnalta Disney+ -palveluun ilmestyneet sarjat jäivät yhä vain useammalta kokonaan väliin. Nyt kun Marvel on siirtymässä takaisin varmojen kassamagneettisankarien pariin, Wonder Man tuntuu hassulta välikappaleelta.

Silti olen ihan iloinen, että sarja päätettiin viedä loppuun saakka. Se on kieltämättä kivan erilainen Marvel-juttu, sillä luvassa ei ole mitään maailmanpelastusoperaatiota tai edes sen kummemmin taisteluita. Kyseessä on hahmovetoinen metatasoilla liikkuva komedia näyttelijäpyrkyristä, jolla sattuu olemaan supervoimia. On kiinnostavaa seurata Simonin pyrkimyksiä edetä urallaan ja samalla yritystä piilotella kykyjään. Sarjan voima syntyy hänen ja Trevorin välille syntyvästä ystävyydestä, mutta Trevorillakin on oma salaisuutensa, minkä hän ei halua paljastuvan Simonille. Tästä saadaan kelvollista jännitettä ja lopulta menevää draamaa hahmojen välille.

Wonder Man ei silti koskaan lähde tosissaan käyntiin, vaan se jää lähinnä vain kelvolliseksi. Kaiken aikaa tuntuu siltä kuin jokin pidättelisi sarjaa, eikä sitä katsoessa voi olla miettimättä kaikkia sarjan mahdollisuuksia. Olisi ollut kiinnostavaa, jos sarja olisi pohtinut enemmän, millaista on tehdä supersankarielokuvaa maailmassa, missä supersankarit ovat arkipäivää? Onko tällaisille leffoille kysyntää Yhdysvalloissa, missä Avengerien ja muiden kohtaamiset erilaisten superpahisten ja avaruusolentojen kanssa ovat aiheuttaneet lukemattomia vahinkoja ja kuolemia? Wonder Man tuntuukin lopulta jäävän pintaraapaisuksi siitä, mitä sarja voisi olla. Sen metatasot jäävät puolitiehen ja Hollywood-satiiri jää lähes olemattomaksi, kun sarjaa vertaa HBO:n The Franchiseen (2024) ja Apple TV:n The Studioon (2025-).

Destin Daniel Crettonin johdolla sarjan ohjaajat pitävät kepeää ilmapiiriä hyvin yllä, vakavoituen sopivasti tarpeen vaatiessa. Andrew Guestin johtaman käsikirjoitustiimin työ jää kuitenkin jälkeen siitä potentiaalista, mitä sarjasta löytyisi. Teknisesti Wonder Man on myös ihan toimiva. Sarja on sujuvasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet, asut ja maskeeraukset näyttävät hyviltä ja tietokonetehosteet ajavat asiansa. Äänimaailma on osaavasti rakennettu, joskin Joel P. Westin säveltämät musiikit eivät jää millään mieleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com

Wonder Man, Yhdysvallat, 2026, Marvel Studios, Marvel Television, The Walt Disney Company, Family Owned, Onyx Collective

Arvostelu: Concrete Cowboy (2020)

CONCRETE COWBOY

Ohjaus: Ricky Staub

Pääosissa: Caleb McLaughlin, Idris Elba, Jharrel Jerome, Jamil "Mil" Prattis, Lorraine Toussaint, Ivannah-Mercedes, Byron Bowers, Clifford "Method Man" Smith, Devenie Young ja Michael Tabon

Genre: draama, western

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 13

Concrete Cowboy perustuu Greg Nerin kirjaan Ghetto Cowboy (2011), mikä taas pohjautuu pohjois-Philadelphian Fletcher Streetin ratsastusjengiin. Ricky Staub kiinnostui ratsastajista ja sitä kautta kirjasta. Hän työsti elokuvan käsikirjoituksen yhdessä Dan Waslerin kanssa ja päätti leffan toimivan hänen esikoisohjauksenaan. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2019 ja elokuvan oli tarkoitus saada ensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla 2020, mutta kun tapahtuma peruttiin koronapandemian vuoksi, se esitettiinkin Toronton elokuvajuhlilla. Siellä Netflix nappasi elokuvan levitysoikeudet ja nyt Concrete Cowboy on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun kuulin Idris Elban ja Stranger Things -sarjasta (2016-) tutun Caleb McLaughlinin tähdittävän isä-poika-draamaa. Katsoinkin Concrete Cowboyn heti, kun se oli julkaistu Netflixissä.

Jatkuvasti ongelmiin joutuva teini-ikäinen Cole erotetaan koulusta ja hänen epätoivoinen äitinsä päättää viedä hänet Philadelphiaan Colen isän luokse, joka pyörittää hevostallia. Colea kuitenkin kiinnostaa enemmän hänen vanhan kaverinsa Smushin huumebisnekset.

Pääroolissa nuorena Colena nähdään Caleb McLaughlin, joka oli erityisesti isoin koukkuni elokuvan katsomiseen, sillä halusin nähdä, mihin hän pystyy Stranger Thingsin ulkopuolella. McLaughlin pärjää onneksi erittäin hyvin pääosassa, kanavoiden vakuuttavasti hahmonsa vaikeita tunteita. Katsojana hyppääkin nopeasti satulaan Colen matkaan, sillä heti ensiminuuteilla voi ymmärtää, miksi hän oikuttelee niin paljon, etsiessään suuntaa elämälleen. Cole tulee hyvin hankalasta ja rikkinäisestä perheestä, jota katsoessa ei kestä kauaa, kun tekisi mieli jo soittaa lastensuojeluun. Äiti (Liz Priestley) pakkaa poikansa vaatteet pariin jätesäkkiin ja ajaa poikansa kaupungista toiseen, jättäen tämän toisen vanhemman kotikadulle. Isä (Idris Elba) taas kohauttaa olkiaan, kun Cole ilmoittaa, ettei aio jäädä isänsä luokse. McLaughlinin tavoin myös Elba on todella hyvä roolissaan - voiko Elbalta edes odottaa muuta? Colen ja hänen isänsä välinen vaikea suhde on onnistuneesti kirjoitettu ja sitäkin paremmin näytelty.

     Elokuvassa nähdään myös Jharrel Jerome Colen lapsuudenkaverina Smushina, joka on ajautunut vääriin piireihin ja hommiin, houkutellen Colen liittymään hänen puuhiinsa, sekä ihka oikeita Philadelphian Fletcher Streetin tallin cowboyta, kuten Jamil "Mil" Prattis leffan tallin ratsastajina. Prattis on erinomainen Parisina, joka ryhtyy ohjeistamaan Colea tallilla, kun taas Jerome on oiva valinta Smushiksi, joka uhkaa viedä Colea väärään suuntaan elämän polulla. Myös Lorraine Toussaint ja Ivannah-Mercedes esittävät tallin ratsastajia, kun taas Clifford "Method Man" Smith näyttelee entistä ratsastajaa, nykyistä poliisia Leroyta.

Concrete Cowboy onnistui yllättämään minut positiivisesti sillä, kuinka vangitseva teos se on kaikessa rauhallisuudessaan ja ennalta-arvattavuudessaan. Elokuvan juonikuviot ovat hyvin tuttuja, oli kyse sitten hankalasta nuoren kasvutarinasta, nuorten rikollisista puuhista tai etenkin tallipuolesta. Tuntuu, ettei hevostallitarinoista osata keksiä muita tarinoita kuin että kaupungin nuori saapuu tallille, missä hän onnistuu rauhoittamaan hevosen, joka on villi kaikille muille tai että talli tai sen ympäröimä maa on vaarassa joutua kaupungin kynsiin ja päähenkilöiden täytyy keksiä keino saada rakas tallinsa takaisin. Molemmat juonikuviot löytyy leffasta. Kun Cole ryhtyy asettumaan Philadelphiaan ja juonikuviot lähtevät käyntiin, katsoja voi helposti arvata, kuinka hommassa käy. Elokuva on kuitenkin erittäin hyvä esimerkki siitä, että ennalta-arvattava tarina tai kliseet eivät haittaa, jos toteutus toimii.

Elokuvan toimivuus ei synny niinkään käsikirjoituksesta (vaikka sekin sisältää paljon hyvää, kuten erittäin mainiota dialogia), vaan näyttelijöiden voimasta ja yllättävänkin hyvästä ohjauksesta ensikertalaiseksi. Ricky Staub tekee erittäin oivallista työtä kasatessaan pakettia. Hän yhdistelee monesti nähtyjä juonikuvioita omanlaiseksi kokonaisuudekseen ja luo mukaan vahvan tunnelman. Elokuva ei ole vain draamaleffa, vaan siinä on tietynlainen länkkärihenki, mikä sopii hämmentävän hyvin urbaaniin asetelmaan. Elokuva myös esittelee aika kiehtovan kulttuurin tällä philadelphialaisella mustien cowboyden asuttamalla ghettoalueella. On mielenkiintoista, kuinka nämä hahmot toimivat ja kuinka he toisaalta ovat toistensa tukena, mutta samalla myös jättävät oman onnensa nojaan. Vaikka Concrete Cowboy kulkeekin hitaalla temmolla eteenpäin kaikessa rauhassa, Staubin tyylikäs ohjaus, hyvät hahmot ja mielenkiintoinen asetelma pitivät minut mukanaan niin sujuvasti, etten tylsistynyt kertaakaan filmin aikana.

Lisäksi elokuva on visuaalisesti aika komea teos. Taidokkaan valaisun ja tyylitellyn kuvasommittelun kanssa kuvaus on erittäin onnistunutta. Kamera jää jatkuvasti seurailemaan niin Philadelphian katuja, sen asuttamia ihmisiä kuin myös hevosia pidemmäksikin aikaa ja kuvauksessa on jotain lumoavaa. Kuvausta tukee myös hyvä leikkaus. Lavasteet, asut ja maskeeraukset toimivat kaikki ja äänimaailmakin on pätevästi rakennettu. Säveltäjä Kevin Matley tunnelmoi miellyttävästi musiikeillaan, yhdistellen monenlaisia elokuvien lajityyppejä hyviksi melodioiksi.

Yhteenveto: Concrete Cowboy on ennalta-arvattavista juonikuvioistaan huolimatta oikein mainio filmi, mikä yhdistelee oivasti westernhenkeä urbaaniin ghetto-asetelmaan. Ohjaaja Ricky Staub rakentaa erittäin hyvää tunnelmaa läpi filmin ja hänen tiukka otteensa leffasta tekee hommasta koukuttavan, vaikka tarina kulkeekin aika hitaasti eteenpäin. Elokuva on visuaalisesti hieno ja jo kuvaus lumoaa. Elokuvan esittelemä kulttuuri ja sitä pyörittävät hahmot ovat myös mielenkiintoisia. Caleb McLaughlin ja Idris Elba ovat nappivalinnat pojaksi ja isäksi, joiden välit ovat kehnot. Draamapuoli on onnistunut ja pientä tunteikkuuttakin on luvassa. Eri juonikuviot ovat kuitenkin hyvin ennalta-arvattavat, eikä leffa onnistu yllättämään käsikirjoituksensa puolesta. Silti Concrete Cowboy on oikein hyvä elokuva - muttei todellakaan jokaiseen makuun ja sitä voi suositella melkeinpä vain, jos aihe kiinnostaa ja rauhalliset draamat uppoavat.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.4.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Concrete Cowboy, 2020, Green Door Pictures, Lee Daniels Entertainment, Neighborhood Film Co., Tucker Tooley Entertainment, Waxylu Films