Arvostelu: Violent Night (2022)

VIOLENT NIGHT

Ohjaus: Tommy Wirkola

Pääosissa: David Harbour, John Leguizamo, Alex Hassell, Leah Brady, Alexis Louder, Beverly D'Angelo, Edi Patterson, Cam Gigandet, Alexander Elliot, Mitra Suri, Brendan Fletcher ja Mike Dopud

Genre: toiminta, komedia, joulu

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 16

Violent Night on Tommy Wirkolan ohjaama ja David Harbourin tähdittämä jouluelokuva. Pat Casey ja Josh Miller kirjoittivat elokuvan käsikirjoituksen ja saivat Universal Picturesin innostumaan ideastaan. Kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden tammikuussa ja nyt kekseliäästi nimetty Violent Night on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Netflixin Stranger Things -televisiosarjasta (2016-) tutun Harbourin näyttelevän Joulupukkia toimintakomediassa ja meninkin positiivisin mielin katsomaan Violent Nightin sen ensi-iltapäivänä upeassa IMAX-salissa.

Aseistautuneet ryöstäjät valtaavat rikkaan Lightstonen perheen kartanon jouluyönä. Itsevarmat rosvot uskovat varautuneensa ihan kaikkeen, mutta kukaan ei olisi osannut odottaa, että Lightstonejen avuksi rientää itse Joulupukki, joka on sattunut paikalle juuri oikeaan aikaan lahjoja jakaessaan.

Ökyrikkaaseen Lightstonen perheeseen kuuluu matriarkka Gertrude (Beverly D'Angelo), hänen aikuiset lapsensa Jason (Alex Hassell) ja Alva (Edi Patterson), Jasonin vaimo Linda (Alexis Louder) ja heidän tyttärensä Trudy (Leah Brady), Alvan uusi mies Morgan (Cam Gigandet) ja Alvan aiemmasta suhteesta syntynyt lapsi Bert (Alexander Elliot). Hahmot ovat yllättävänkin mainioita ja näyttelijät suoriutuvat onnistuneesti rooleistaan. National Lampoonin Vacation-komedioista (1983-2015) tuttu D'Angelo on aivan mahtava Gertrudena, jolle ei kukaan ryttyile ja joka pitää itseään kaikkien yläpuolella. Hassell, Louder ja Brady muodostavat oivan perheen, jossa vanhemmille on muodostunut ryppyjä rakkauteen. Brady on lapsinäyttelijäksi varsin mainio, eikä hänen hahmonsa käy koskaan katsojan hermoille, toisin kuin raivostuttava someinfluensseri Bert. Patterson istuu hyvin tyttäreksi, joka elelee äitinsä rahoilla ja Gigandet on nappivalinta pöljäksi toimintaleffojen staraksi. Lightstonejen joulurauhan rikkoo John Leguizamon esittämän Scroogen johtama rosvojoukko, jotka ovat perheen miljoonien perässä. Leguizamo on hyvässä vireessä pahiksena ja luo tarpeeksi toimivaa uhkaa.

     Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin tietty David Harbour itse Joulupukkina. Kyseessä ei tosin ole se perinteinen hymyilevä ja lämmin punanuttu, vaan yksitoikkoiseen ja yhä vain kiittämättömämpään duuniinsa kyllästynyt alkoholisoitunut mulkvisti, jota eivät lasten jättämät piparit ja maito kiinnosta, vaan joka suuntaa vanhempien viinakaapille. Lahjoja Joulupukki jakaa edelleen, vaikka onkin sitä mieltä, ettei nykypäivän yhä vain enemmän materiaa vaativat lapset ansaitse mitään. Viedessään lahjoja Lightstonen perheelle, Joulupukki huomaa joutuneensa keskelle ryöstöä ja päättää lopulta auttaa hädässä olevia. Harbour on aivan mahtava kyynisenä Pukkina, josta kouliutuu varsinainen toimintasankari elokuvan edetessä.

Kuten on jo ehkä voinut päätellä, Violent Night ei ole mikään tavanomainen joulukomedia, jonka pariin koko perhe voisi kokoontua pitämään mukavaa leffailtaa. Kyseessä on varsin veriseksikin äityvä toimintaelokuva, joka varmasti viihdyttää genren ystäviä. Jos vielä nauttii tummasta huumorista, eikä joululeffaan kuuluva siirappisuus haittaa, Violent Nighthan voi olla monelle katsojalle varsinainen täysosuma. Elokuva käynnistyy hilpeästi ja nostattaa toimivasti kierroksia edetessään. Lightstonejen kokoontuminen joulunviettoon on erittäin hauskaa seurattavaa, hahmojen naljaillessa toistensa kustannuksella minkä ehtivät. Sitten vasta nähdäänkin, ketkä tykkäävät tai edes välittävät toisistaan, kun Scroogen joukko hyökkää kartanoon. Joulupukin hypätessä mukaan meininkiin, leffa muuttuu erittäin viihdyttäväksi ja tarjoaa hupia koko rahan edestä. Toimintakohtaukset kärjistyvät aina vain brutaalimmiksi ja suklaakonvehteja ahmii tyytyväisenä, kun katsoo Joulupukin tappavan jengiä luovin keinoin ja teemakoristeita hyödyntäen.

Elokuvan aikana käy kyllä selväksi, mitkä ovat käsikirjoittajakaksikon Pat Caseyn ja Josh Millerin omia joululeffasuosikkeja, sillä mukana on päivänselviä viittauksia Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli -toimintaelokuvaan (Die Hard - 1988) ja Yksin kotona -komediaan (Home Alone - 1990). Inspiraation lähteitä ei edes peitellä, vaan tekijät lainaavat (tai katsojan näkökulmasta riippuen varastavat) häpeilemättä. Scrooge on kuin Hans Gruber, joka pitää joulun viettäjiä panttivankeinaan. Joulupukki on kuin John McClane, joka hiippailee tapahtumapaikalla, pistäen rosvoja yksi kerrallaan hengiltä ja yrittäen pelastaa panttivangit. Mukana on jopa pääsankarin ja -pahiksen välisiä radiopuhelinkeskusteluja. Yksin kotona -elokuvaan hahmot taas viittaavat suoraan ja Trudy-tyttö pääseekin näyttämään, millaista jälkeä Kevin McCallisterin kotitekoiset ansat saisivat tosielämässä aikaan. Ei Violent Night ole läheskään yhtä hyvä, jännittävä tai ikimuistoinen filmi kuin Die Hard tai Yksin kotona, mutta on se silti oikein mainio elokuva - sanoisinpa jopa, että parempi kuin sen edes tarvitsisi olla.

Elokuvan on ohjannut norjalainen Tommy Wirkola, jonka aiempiin töihin kuuluvat mm. natsizombeista kertova Dead Snow (Død snø - 2009), sekä aika heikko fantasiaraina Hannu ja Kerttu: Noitajahti (Hansel & Gretel: Witch Hunters - 2013). Violent Night jatkaa pätevästi Wirkolan linjaa työstää hieman epätavallisempia genreleffoja. Wirkola yhdistää taidokkaasti tyylikästä ja rujoa toimintaa, synkkää huumoria, juustoista jouluisuutta, sekä toimivaa perhedraamaa. Kyseessä on myös hyvin kuvattu elokuva. Leikkausta olisi voinut tiivistää muutamilla minuuteilla, mutta tällaisenaankin homma viihdyttää alusta loppuun. Lavasteet ovat hienot, asut oivalliset ja maskeeraukset mukavan veriset. Erikoistehosteet ajavat hyvin asiansa ja äänimaailma on pätevästi rakennettu efektejä ja joululauluja myöten.

Yhteenveto: Violent Night on yllättävänkin mainio joulunaikaan sijoittuva toimintakomedia. David Harbour on nappivalinta päärooliin Joulupukiksi, joka on lopen kyllästynyt työhönsä, mutta joka on kuitenkin valmis auttamaan poloisia pulassa - vaikka sitten murjomalla ihmisiä hautausurakoitsijoiden toimistolle asti. Muutkin näyttelijät suoriutuvat vähintään passelisti osistaan ja hahmot toimivat hyvin. Rikkinäisen Lightstonen perheen dynamiikka on onnistuneesti rakennettu. Elokuva tarjoaa useita hauskoja juttuja, oli kyse sitten tehokkaasta sanailusta, fyysisestä huumorista tai ihan vain koko homman absurdiudesta. Toiminta äityy oivallisen brutaaliksi ja veriseksi, komedian pysyessä siinä sivussa synkkänä. Kaiken keskeltä löytyy juhlaan sopivaa lämpöä, sydäntä ja siirappisuutta. Tekijät eivät peittele ollenkaan, mitkä leffat toimivat esikuvina ja vaikka lainailua on tehty häpeilemättä, jo pelkkä Joulupukin läsnäolo tekee Violent Nightista omanlaisensa teoksen. Tuskin tästä mitään uutta jouluklassikkoa syntyy, mutta kyseessä on silti erittäin hyvä ja toimiva elokuva, jota suosittelen aikuisten joululeffahetkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.12.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Violent Night, 2022, 87North

Arvostelu: Easy A (2010)

EASY A

Ohjaus: Will Gluck
Pääosissa: Emma Stone, Amanda Bynes, Aly Michalka, Penn Badgley, Dan Byrd, Patricia Clarkson, Stanley Tucci, Thomas Haden Church, Lisa Kudrow, Cam Gigandet, Bryce Clyde Jenkins, Fred Armisen ja Malcolm McDowell
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Ikäraja: 7

Easy A pohjautuu löyhästi Nathaniel Hawthornen klassikkokirjaan Tulipunainen kirjain (The Scarlet Letter) vuodelta 1850. Käsikirjoittaja Bert V. Royal sai idean kirjoittaa uudenlaisen kertomuksen kirjan pohjalta, mikä sijoittuisi nykyaikaan. Royal työsti suurimman osan tekstistä vain muutamassa päivässä, mutta hänelle tuotti vaikeuksia viedä kertomus päätökseen. Alunperin filmistä oli tarkoitus tulla huomattavasti rosoisempi kiroilun sun muun kera, mutta kun elokuva pistettiin tuotantoon, siitä päätettiin tehdä kiltimpi esimerkiksi kielenkäytöltään. Kuvaukset alkoivat ja Easy A sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla 11. syyskuuta 2010 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli pieneen budjettiinsa nähden suuri menestys ja kriitikotkin kehuivat leffaa. Itse näin Easy A:n vasta myöhemmin, kun se oli julkaistu vuokrattavaksi. Pidin elokuvasta ja olen nähnyt sen pariin otteeseen uudestaan. Nyt kun leffa täyttää kymmenen vuotta, päätin juhlistaa tätä katsomalla elokuvan jälleen kerran ja arvostelemalla sen.

High school -tyttö Olive valehtelee ystävälleen, että olisi menettänyt neitsyytensä. Uutinen leviää nopeasti läpi koulun ja Olivelle asetetaan lutkan maine. Oliven täytyykin keksiä, kuinka hoitaa tilanne tästä eteenpäin.

Nykyään Emma Stone tunnetaan mm. Gwen Stacyn roolista The Amazing Spider-Man -elokuvissa (2012-2014) ja Miana La La Landista (2016), mistä hän voitti parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Kuitenkin vielä vuonna 2010 Stone tiedettiin lähinnä Superbadin (2007) sivuosasta ja kauhukomedia Zombielandista (2009), eikä hän ollut erityisemmin todistanut lahjojaan. Easy A auttoi Stonen nousua tähteyteen, sillä tämä roolisuoritus toi Stonelle hänen ensimmäisen Golden Globe -ehdokkuutensa. Stone näyttelee elokuvassa tietysti Olive Panderghastia, high school -tyttöä, joka kertoo pienoisen valheen, mikä kääntää hänen elämänsä täysin mullinmallin. Tuttuun tyyliinsä Stone hoitaa kaiken niin täysillä kuin vain pystyy. Hän eläytyy yhä vain riehakkaammaksi muuttuvan Oliven osaan upeasti ja leikittelee jatkuvasti. Hahmo on hauskasti kirjoitettu ja katsojana on kaiken aikaa hänen puolellaan, vaikka välillä toivookin, että voisi vain puhua Olivelle järkeä, sillä hänen toimintansa vain aiheuttaa enemmän ja enemmän ongelmia hänelle itselleen.

Elokuvassa nähdään myös mm. Patricia Clarkson ja Stanley Tucci Oliven hulvattomina vanhempina ja Bryce Clyde Jenkins Oliven pikkuveljenä, Aly Michalka Oliven ystävänä Rhiana, Thomas Haden Church opettaja Griffithinä, Lisa Kudrow opinto-ohjaajana, Malcolm McDowell rehtorina, Amanda Bynes uskovaisena Mariannena, sekä Penn Badgley koulun maskottia esittävänä Toddina ja Dan Byrd Brandonina, joka on leimattu ja hyljeksitty koulussa homoutensa vuoksi. Näyttelijät ovat läpikotaisin hyviä, mutta vain mahtavat Clarkson ja Tucci onnistuvat ottamaan kohtaukset haltuunsa säkenöivän Stonen loistolta.

Easy A on tehty hyvin perinteikkäässä teinileffahengessä, mutta onneksi sen kliseisen ulkokuoren alta löytyy poikkeavuuksia ja painavaa asiaa, mitkä tekevät siitä edes jollain tavalla toimivan paketin lähes kaikenikäisille. Teineille filmi on erityisen tärkeä sen aiheensa vuoksi, eli seksin. Tai enemmänkin siihen suhtautumisen. Seksi aiheuttaa nuorissa monenlaisia paineita ja siihen suhtaudutaan koulussa todella erilaisin tavoin, mihin vaikuttaa mm. kasvatus kotona. Tätä leffassa pohdiskellaankin, kun hätäisen valheen seurauksena koko koulu alkaa pitämään Olivea lutkana, joka antaa itseään kaikille. Elokuva pyrkii näyttämään keskisormea kaikenlaisille typeryyksille, mitä seksiasioihin tuntuu edelleen kuuluvan nuorisopiireissä. On paljon olettamuksia, luuloja ja normeja, joista monet ovat täysin vanhahtaneita ja joita ei pitäisi enää noudattaa. Iso huomautus on tietty se, kuinka erilailla suhtaudutaan poikien neitsyyden menetykseen kuin tyttöjen. Kuinka poikien kohdalla se tekee miehen ja tyttöjen kohdalla huoran. Ja kuinka idioottimaista tällainen on.

Elokuva ei kuitenkaan saarnaa sanomiensa kanssa, vaan se kuljettaa niitä sujuvasti mukanaan sen perinteikkään teinihömppäkuoren alla. Katsoja huomaakin jossain kohtaa, että elokuva on salakavalasti saanut ihan ajattelemaan ja riippuen katsojasta se joko nostaa tai laskee leffan tasoa. Puhdasta komediaa on mukana paljon ja jotkut jutut saavat nauramaan oikein kunnolla. En tiedä miksi, mutta Oliven pikkuveljeen liittyvät adoptiovitsit tarjoavat minulle parhaat naurut. Kliseinen alamäkikin on luvassa, jolloin leffa yrittää vakavoitua. Draamapuoli ei kuitenkaan toimi läheskään yhtä hyvin kuin komedia. Elokuva kulkee reippaasti ja suurella energialla eteenpäin. Kestoa on vain puolitoista tuntia ja siinä ajassa kaikki ehditään kertoa ilman kiirehdintää. Pakollinen romanssi hieman tylsistyttää loppupäässä, mutta menee muun ohessa.

Easy A:n on ohjannut Will Gluck, joka sortuu kierrättämään samaa tyyliä lähes kaikista teinikomedioista. Jos hänen apunaan ei toimisi Bert V. Royalin nokkela käsikirjoitus hyvän pohdiskelun ja nasevan dialogin kera, ei elokuva erottuisi edukseen millään. Etenkin Olivelle kirjoitetut repliikit ovat erinomaisia ja Stone tarjoaa ne täysin sulavasti. Leffa on hyvin kuvattu ja leikkauskin on oivallista. Etenkin kohtauksissa, joissa sana lähtee kiertämään ympäri koulua, kuvaus ja leikkaus tukevat toisiaan hienosti. Lavastuksesta hauskan tekee se, etteivät tekijät oikeastaan lavastaneet lokaatioita, vaan hyödynsivät koulua ja asuntoja hyvin pitkälti sellaisinaan. Musiikkien sävellyksestä vastaa Brad Segal, mutta hänen työnsä ei koskaan nouse esiin, sillä elokuva painottuu niin vahvasti olemassa oleviin kappaleisiin, joista parhaiten mieleen jää useasti kuultava Natasha Bedingfieldin Pocketful of Sunshine.

Yhteenveto: Easy A on hauska, mainio ja jopa aika oivaltava teinikomedia. Samalla se on myös veikeä modernisointi Tulipunaisesta kirjaimesta. Elokuvalla on paljon sanottavanaan seksistä, sen tuomista paineista, ennakkoluuloista ja -odotuksista, sen käsittelemisestä ja siihen suhtautumisesta. Kouluissa nuorten tapa toimia ja puhua seksiin liittyen on yhä todella idioottimaista ja leffa näyttääkin, kuinka hölmöä käytös siihen elämänaikaan on. Elokuva on täynnä hilpeitä hetkiä ja nauraa saa usein. Pakollinen draamailukin on mukana ja vaikka se laskee leffan tasoa pakollisen romanssin tavoin, toimivat ne tarpeeksi hyvin osana kokonaisuutta. Tietyt teinikliseet ovat mukana ja osittain ne pystyy katsomaan läpi sormien. Bert V. Royalin käsikirjoitus on hilpeä tapahtumista dialogiin. Emma Stone loistaa pääroolissa, mutta mahtavia ovat myös Oliven vanhempia näyttelevät Patricia Clarkson ja Stanley Tucci. Easy A sopiikin hyvin esimerkiksi kaveriporukalla vietettävään leffailtaan. Vanhempien on ihan hyvä katsoa leffa muistutuksena siitä, kuinka kiusallista seksiin liittyvät jutut teininä ovatkaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.3.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Easy A, 2010, Screen Gems, Olive Bridge Entertainment