Arvostelu: Violent Night (2022)

VIOLENT NIGHT

Ohjaus: Tommy Wirkola

Pääosissa: David Harbour, John Leguizamo, Alex Hassell, Leah Brady, Alexis Louder, Beverly D'Angelo, Edi Patterson, Cam Gigandet, Alexander Elliot, Mitra Suri, Brendan Fletcher ja Mike Dopud

Genre: toiminta, komedia, joulu

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 16

Violent Night on Tommy Wirkolan ohjaama ja David Harbourin tähdittämä jouluelokuva. Pat Casey ja Josh Miller kirjoittivat elokuvan käsikirjoituksen ja saivat Universal Picturesin innostumaan ideastaan. Kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden tammikuussa ja nyt kekseliäästi nimetty Violent Night on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Netflixin Stranger Things -televisiosarjasta (2016-) tutun Harbourin näyttelevän Joulupukkia toimintakomediassa ja meninkin positiivisin mielin katsomaan Violent Nightin sen ensi-iltapäivänä upeassa IMAX-salissa.

Aseistautuneet ryöstäjät valtaavat rikkaan Lightstonen perheen kartanon jouluyönä. Itsevarmat rosvot uskovat varautuneensa ihan kaikkeen, mutta kukaan ei olisi osannut odottaa, että Lightstonejen avuksi rientää itse Joulupukki, joka on sattunut paikalle juuri oikeaan aikaan lahjoja jakaessaan.

Ökyrikkaaseen Lightstonen perheeseen kuuluu matriarkka Gertrude (Beverly D'Angelo), hänen aikuiset lapsensa Jason (Alex Hassell) ja Alva (Edi Patterson), Jasonin vaimo Linda (Alexis Louder) ja heidän tyttärensä Trudy (Leah Brady), Alvan uusi mies Morgan (Cam Gigandet) ja Alvan aiemmasta suhteesta syntynyt lapsi Bert (Alexander Elliot). Hahmot ovat yllättävänkin mainioita ja näyttelijät suoriutuvat onnistuneesti rooleistaan. National Lampoonin Vacation-komedioista (1983-2015) tuttu D'Angelo on aivan mahtava Gertrudena, jolle ei kukaan ryttyile ja joka pitää itseään kaikkien yläpuolella. Hassell, Louder ja Brady muodostavat oivan perheen, jossa vanhemmille on muodostunut ryppyjä rakkauteen. Brady on lapsinäyttelijäksi varsin mainio, eikä hänen hahmonsa käy koskaan katsojan hermoille, toisin kuin raivostuttava someinfluensseri Bert. Patterson istuu hyvin tyttäreksi, joka elelee äitinsä rahoilla ja Gigandet on nappivalinta pöljäksi toimintaleffojen staraksi. Lightstonejen joulurauhan rikkoo John Leguizamon esittämän Scroogen johtama rosvojoukko, jotka ovat perheen miljoonien perässä. Leguizamo on hyvässä vireessä pahiksena ja luo tarpeeksi toimivaa uhkaa.

     Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin tietty David Harbour itse Joulupukkina. Kyseessä ei tosin ole se perinteinen hymyilevä ja lämmin punanuttu, vaan yksitoikkoiseen ja yhä vain kiittämättömämpään duuniinsa kyllästynyt alkoholisoitunut mulkvisti, jota eivät lasten jättämät piparit ja maito kiinnosta, vaan joka suuntaa vanhempien viinakaapille. Lahjoja Joulupukki jakaa edelleen, vaikka onkin sitä mieltä, ettei nykypäivän yhä vain enemmän materiaa vaativat lapset ansaitse mitään. Viedessään lahjoja Lightstonen perheelle, Joulupukki huomaa joutuneensa keskelle ryöstöä ja päättää lopulta auttaa hädässä olevia. Harbour on aivan mahtava kyynisenä Pukkina, josta kouliutuu varsinainen toimintasankari elokuvan edetessä.

Kuten on jo ehkä voinut päätellä, Violent Night ei ole mikään tavanomainen joulukomedia, jonka pariin koko perhe voisi kokoontua pitämään mukavaa leffailtaa. Kyseessä on varsin veriseksikin äityvä toimintaelokuva, joka varmasti viihdyttää genren ystäviä. Jos vielä nauttii tummasta huumorista, eikä joululeffaan kuuluva siirappisuus haittaa, Violent Nighthan voi olla monelle katsojalle varsinainen täysosuma. Elokuva käynnistyy hilpeästi ja nostattaa toimivasti kierroksia edetessään. Lightstonejen kokoontuminen joulunviettoon on erittäin hauskaa seurattavaa, hahmojen naljaillessa toistensa kustannuksella minkä ehtivät. Sitten vasta nähdäänkin, ketkä tykkäävät tai edes välittävät toisistaan, kun Scroogen joukko hyökkää kartanoon. Joulupukin hypätessä mukaan meininkiin, leffa muuttuu erittäin viihdyttäväksi ja tarjoaa hupia koko rahan edestä. Toimintakohtaukset kärjistyvät aina vain brutaalimmiksi ja suklaakonvehteja ahmii tyytyväisenä, kun katsoo Joulupukin tappavan jengiä luovin keinoin ja teemakoristeita hyödyntäen.

Elokuvan aikana käy kyllä selväksi, mitkä ovat käsikirjoittajakaksikon Pat Caseyn ja Josh Millerin omia joululeffasuosikkeja, sillä mukana on päivänselviä viittauksia Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli -toimintaelokuvaan (Die Hard - 1988) ja Yksin kotona -komediaan (Home Alone - 1990). Inspiraation lähteitä ei edes peitellä, vaan tekijät lainaavat (tai katsojan näkökulmasta riippuen varastavat) häpeilemättä. Scrooge on kuin Hans Gruber, joka pitää joulun viettäjiä panttivankeinaan. Joulupukki on kuin John McClane, joka hiippailee tapahtumapaikalla, pistäen rosvoja yksi kerrallaan hengiltä ja yrittäen pelastaa panttivangit. Mukana on jopa pääsankarin ja -pahiksen välisiä radiopuhelinkeskusteluja. Yksin kotona -elokuvaan hahmot taas viittaavat suoraan ja Trudy-tyttö pääseekin näyttämään, millaista jälkeä Kevin McCallisterin kotitekoiset ansat saisivat tosielämässä aikaan. Ei Violent Night ole läheskään yhtä hyvä, jännittävä tai ikimuistoinen filmi kuin Die Hard tai Yksin kotona, mutta on se silti oikein mainio elokuva - sanoisinpa jopa, että parempi kuin sen edes tarvitsisi olla.

Elokuvan on ohjannut norjalainen Tommy Wirkola, jonka aiempiin töihin kuuluvat mm. natsizombeista kertova Dead Snow (Død snø - 2009), sekä aika heikko fantasiaraina Hannu ja Kerttu: Noitajahti (Hansel & Gretel: Witch Hunters - 2013). Violent Night jatkaa pätevästi Wirkolan linjaa työstää hieman epätavallisempia genreleffoja. Wirkola yhdistää taidokkaasti tyylikästä ja rujoa toimintaa, synkkää huumoria, juustoista jouluisuutta, sekä toimivaa perhedraamaa. Kyseessä on myös hyvin kuvattu elokuva. Leikkausta olisi voinut tiivistää muutamilla minuuteilla, mutta tällaisenaankin homma viihdyttää alusta loppuun. Lavasteet ovat hienot, asut oivalliset ja maskeeraukset mukavan veriset. Erikoistehosteet ajavat hyvin asiansa ja äänimaailma on pätevästi rakennettu efektejä ja joululauluja myöten.

Yhteenveto: Violent Night on yllättävänkin mainio joulunaikaan sijoittuva toimintakomedia. David Harbour on nappivalinta päärooliin Joulupukiksi, joka on lopen kyllästynyt työhönsä, mutta joka on kuitenkin valmis auttamaan poloisia pulassa - vaikka sitten murjomalla ihmisiä hautausurakoitsijoiden toimistolle asti. Muutkin näyttelijät suoriutuvat vähintään passelisti osistaan ja hahmot toimivat hyvin. Rikkinäisen Lightstonen perheen dynamiikka on onnistuneesti rakennettu. Elokuva tarjoaa useita hauskoja juttuja, oli kyse sitten tehokkaasta sanailusta, fyysisestä huumorista tai ihan vain koko homman absurdiudesta. Toiminta äityy oivallisen brutaaliksi ja veriseksi, komedian pysyessä siinä sivussa synkkänä. Kaiken keskeltä löytyy juhlaan sopivaa lämpöä, sydäntä ja siirappisuutta. Tekijät eivät peittele ollenkaan, mitkä leffat toimivat esikuvina ja vaikka lainailua on tehty häpeilemättä, jo pelkkä Joulupukin läsnäolo tekee Violent Nightista omanlaisensa teoksen. Tuskin tästä mitään uutta jouluklassikkoa syntyy, mutta kyseessä on silti erittäin hyvä ja toimiva elokuva, jota suosittelen aikuisten joululeffahetkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.12.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Violent Night, 2022, 87North

Arvostelu: Vegas vie voiton (Vegas Vacation - 1997)

VEGAS VIE VOITON

VEGAS VACATION

Ohjaus: Stephen Kessler
Pääosissa: Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Ethan Embry, Marisol Nichols, Randy Quaid, Miriam Flynn, Shae D'Lyn, Wallace Shawn ja Wayne Newton
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: S

Chevy Chasen tähdittämä komedialeffa Faijalla hommat hanskassa (National Lampoon's Vacation - 1983) oli kriitikoiden kehuma hitti, joten jatkoa oli tietysti luvassa. Mieletön kesis (National Lampoon's European Vacation - 1985) ei ollut yhtä menestynyt, eikä läheskään yhtä pidetty kriitikoiden keskuudessa, mutta Joulupuu on kärvennetty (National Lampoon's Christmas Vacation - 1989) oli jälleen hitti. Neljännen osan työstäminen lähti pian liikkeelle, mutta tällä kertaa John Hughes ei halunnut enää toimia käsikirjoittajana. Uuden tarinan keksivät Elisa Bell ja Bob Ducsay, ja kun he olivat saaneet käsikirjoituksen valmiiksi, kuvaukset alkoivat kesällä 1996. Lopulta Vegas Vacation, eli suomalaisittain Vegas vie voiton sai ensi-iltansa helmikuussa 1997 (Suomessa se saapui suoraan VHS:lle loppuvuodesta), mutta se oli valitettavasti kriitikoiden haukkuma floppi, joka tuotti vain 36 miljoonaa dollaria. Itse näin Vegas vie voiton -leffan jokunen vuosi sitten, kun huomasin sen löytyvän Netflixistä ja se oli sarjan ainoa osa, mitä en ollut nähnyt. Petyin siihen kuitenkin suuresti, enkä ole halunnut katsoa sitä uudestaan. Kuitenkin kun olen viime vuosien aikana arvostellut sarjan kolme aiempaa osaa, sekä sarjan uudelleenkäynnistyksen, Loman (Vacation - 2015), tiesin, että minun pitäisi katsoa myös tämä leffa uudestaan. Katsoin Vegas vie voiton -elokuvan kevään alussa, eikä se ollut viime näkemältä valitettavasti mihinkään parantunut.

Clark Griswold saa vihdoin toivomansa jättibonuksen, jolloin hän päättää viedä perheensä lomalle uhkapelikaupunki Las Vegasiin, missä jokainen perheestä päätyy omaan hulluun pyöritykseensä.

Griswoldien perhe on jälleen kerran matkalla ja vanhat tutut hahmot tekevät tietty paluun. Chevy Chase nähdään neljättä kertaa Clark-isän roolissa, mutta vaikka hän onkin yhä mainio osassaan ja ilmeilee veikeästi, ei hänestä löydy samaa innokkuutta hommaa kohtaan kuin sarjan aiemmissa elokuvissa. Clark päätyy jälleen ties mihin kommelluksiin ja yrittää selvittää tiensä ulos niistä ilman, että hänen urpoutensa paljastuisi muille.
     Clarkin vaimo Ellen (Beverly D'Angelo) ei tällä kertaa tyydy seuraamaan sivusta, kun hänen miehensä törttöilee, vaan hän päättää lähteä itsekin kokemaan Las Vegasin iloja... mikä ei välttämättä ole hyväksi pariskunnan suhteelle. Chasen tavoin myös D'Angelo sopii edelleen hyvin rooliinsa, mutta häneltäkin puuttuu sama into, mikä hänestä vielä löytyi aiemmissa filmeissä.
     Clarkin ja Ellenin lapsien näyttelijät on jälleen pistetty vaihtoon ja tämä jopa huomioidaan elokuvassa, kun Clark katsoo heitä ja toteaa, että lapset kasvavat niin nopeasti, ettei hän enää edes tunnista heitä. Pariskunnan poikana, Rusty Griswoldina nähdään tällä kertaa Ethan Embry, kun taas hänen siskoaan Audreyta esittää Marisol Nichols. Embry ja Nichols eivät ole kovin kummoisia näyttelijöitä, mutta ajavat asiansa tarpeeksi hyvin ja heistä tuntuu löytyvän enemmän innostusta kuin konkarinäyttelijöistä. Rustylle ja Audreyllekin on keksitty omat juonikuvionsa Las Vegasissa, jotka saattavat jopa olla mielenkiintoisemmat kuin heidän vanhempiensa.
     Ja mitäpä olisi Griswoldien loma, jos mukaan ei onnistuisi tunkemaan Randy Quaidin näyttelemä Eddie-serkku ja tämän kummallinen perhe? Valitettavasti siinä missä Quaid onnistui hauskuuttamaan edellisissä osissa pöljän Eddien roolissa, tässä hän vain lähinnä ärsyttää. Heti kun Eddie astelee sisään kasinolle, on vaikea olla ihmettelemättä, miksi hahmo piti tähänkin leffaan tunkea? Eddien vaimo (Miriam Flynn) ei pääse erityisemmin esille, mutta sen sijaan heidän tanssijatyttärensä Vicki (Shae D'Lyn) pääsee viettelemään Audreyn tuhmille poluille.
     Elokuvassa nähdään myös laulajatähti Wayne Newton omana itsenään, Wallace Shawn blackjack-pöydän jakajana, sekä Christie Brinkley Faijalla hommat hanskassa -leffasta tuttuna blondina punaisen Ferrarin ratissa.

Sarjan edellinen osa Joulupuu on kärvennetty poikkesi kahdesta ensimmäisestä osasta huomattavasti sillä, etteivät Griswoldit lähteneet minnekään lomanviettoon, vaan pysyivät kotona sukulaistensa kanssa. Vegas vie voiton pistää perheen jälleen matkustamaan, vaikkakin tässä ei olla niinkään tien päällä, vaan Griswoldin saavuttavat Las Vegasin jo leffan alussa. Sieltä he tosin matkustavat esimerkiksi Hooverin padolle, mutta pääasiassa elokuva keskittyy näyttämään heidän sähellystään lomakohteessa. Las Vegas on kelpo idea tapahtumapaikaksi ja mukana ovatkin oivat ainekset mainiolle komedialle, mutta jostain syystä tämä elokuva ei vain toimi. Päänäyttelijöiden tavoin myös tekijöiltä on tainnut loppua into kesken, sillä lopputulos on näin mitäänsanomaton. Harmikseni täytyy todeta, etten nauranut kertaakaan koko elokuvan aikana. En kertaakaan. Pari kohtaa saivat minut hymähtämään, mutta suurimmaksi osaksi leffaa on lähinnä myötähäpeällistä katsoa. Enkä todellakaan tarkoita myötähäpeää hyvällä tavalla. Aiemmissa Vacation-leffoissa on todella saanut hävetä Clarkin puolesta, mutta nyt hävettää aika lailla kaikkien niiden puolesta, jotka ovat työstäneet tätä filmiä.

Jos leffasta pitää etsiä positiivisia puolia, voisin sanoa, että on mukavaa, kuinka jokaiselle perheenjäsenelle on keksitty oma juonikuvionsa ja jokainen päätyy erilaiseen seikkailuun Vegasissa. Tämä ei kuitenkaan tarjoa paljoa iloa, sillä vaikka näistä juonikuvioista löytyy mielenkiintoisia puolia, ovat ne täynnä vitsejä ja kohellusta, jotka eivät jaksa edes nostaa hymyä huulille. Vegas vie voiton on itse asiassa paikoitellen jopa pitkäveteinen elokuva ja sillä on kestoa vain puolitoista tuntia! Läpi leffan on myös tarjolla useita kohtia, joiden aikana löytää itsensä miettimästä, kuinka kohtauksesta olisi saanut paremman. Ei tämä mikään kamalan surkea tekele ole tai mitään, mutta on vain todella surullista seurata, kuinka tylsäksi meininki on muuttunut. Elokuvaan ei ole millään löydetty sitä iskua, mikä teki edellisistä osista - etenkin aivan mahtavasta joulufilmistä - niin hulvattomia ja muistettavia. Kai sanoma "mikä tapahtuu Vegasissa, jää Vegasiin" pätee tämän elokuvankin kohdalla, sillä reissun ja leffan päätyttyä on vaikea muistaa, mitä elokuvassa edes tapahtui.

Leffan on ohjannut Stephen Kessler, joka oli tätä ennen ohjannut vain lyhytelokuvan "Birch Street Gym" (1991), eikä hän ole tämänkään jälkeen paljoa tehnyt elokuva-alalla. Kenties Kessler tajusi itse, ettei ala ole häntä varten, sillä tässä hän ei todellakaan tee kummoista työtä ohjaajana. Hän ei saa näyttelijöistä paljoa irti, eikä hän luo erityisemmin mitään tunnelmaa mukaan. Toisaalta kokeneemmankin tekijän olisi vaikea työskennellä Elisa Bellin kirjoittaman käsikirjoituksen pohjalta. Bellin teksti ei naurata, eikä hän millään saa mukaan samaa henkeä kuin edelliset osat kirjoittanut John Hughes. Sentään Vegas vie voiton on kelvollisesti kuvattu. Leikkaus on tarpeeksi sujuvaa ja valaisu on oivallista. Puvustajat ja lavastajat ovat tehneet mainiota työtä, minkä lisäksi äänimaailma on menevästi rakennettu. Elokuvassa kuullaan onneksi mahtava "Holiday Road" -kappale, mitä Joulupuu on kärvennetty -leffassa ei soitettu lainkaan.

Yhteenveto: Vegas vie voiton on harmillisen huono elokuva, minkä olisi voinut jättää tekemättä. Tekijöiltä tai näyttelijöiltä ei tunnu löytyvän aitoa intoa filmiä kohtaan ja jopa Chevy Chase vetää hölmöilynsä vähän siihen suuntaan. Randy Quaid taas lähinnä ärsyttää tyhmän Eddie-serkun roolissa. Jos paria hymähdystä ei lasketa, en nauranut kertaakaan elokuvan aikana, sillä vitsit ovat läpikotaisin erittäin kehnosti kirjoitettuja ja luotuja. Sekoilu Hooverin padolla on surullisen lattea kokemus ja vaikka perheenjäsenille kirjoitetut juonikuviot ovat jokseenkin mielenkiintoisia, katsojana unohtaa elokuvan tapahtumat nopeasti sen päätyttyä, sillä mitään erityistä muistettavaa ei vain ole. Paikoitellen leffa käy jopa pitkäveteisyyden puolella. Elokuvassa on kelvollisia ideoita, muttei osaamista hyödyntää niitä, jolloin kokonaisuutena Vegas vie voiton on äärimmäisen mitäänsanomaton kokemus. Jos pitää aiemmista Vacation-kohelluksista, voi tämänkin vilkaista, mutta mieluummin kannattaa vain katsoa joku sarjan muista osista uudelleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.6.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Vegas Vacation, 1997, Warner Bros., Jerry Weintraub Productions

Arvostelu: Joulupuu on kärvennetty (National Lampoon's Christmas Vacation - 1989)

JOULUPUU ON KÄRVENNETTY

NATIONAL LAMPOON'S CHRISTMAS VACATION

Ohjaus: Jeremiah S. Chechik
Pääosissa: Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Juliette Lewis, Johnny Galecki, Randy Quaid, John Randolph, Diane Ladd, Doris Roberts, E. G. Marshall, Miriam Flynn, Ellen Hamilton Latzen, Cody Burger, Mae Questel, William Hickey, Nicholas Guest, Julia Louis-Dreyfus ja Brian Doyle-Murray
Genre: komedia, jouluelokuva
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: S

Epäonnisen Griswoldin perheen lomakohelluksesta kertova Faijalla hommat hanskassa (National Lampoon's Vacation - 1983) oli pidetty menestyskomedia, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Pari vuotta myöhemmin ilmestyikin Mieletön kesis (National Lampoon's European Vacation - 1985), mutta se sai lähinnä haukkuja, vaikka olikin pieni hitti. Studio oli yhä innoissaan sarjan jatkamisesta ja he pyysivät käsikirjoittaja John Hughesia työstämään uuden elokuvan Griswoldien seikkailuista. Hughes keksi käyttää vanhaa novelliaan "Christmas '59" uuden tarinan pohjana ja alkoi kirjoittamaan. Aluksi Chris Columbuksen oli tarkoitus ohjata elokuva, mutta hänellä tuli isoja riitoja päätähti Chevy Chasen kanssa, jolloin hän jätti projektin, mikä johti siihen, että Hughes antoi Columbukselle toisen joulutarinan, mistä tuli lopulta supersuosittu Yksin kotona -komedia (Home Alone - 1990). Ohjaajaksi valittiin Jeremiah S. Chechik ja kuvaukset alkoivat maaliskuussa 1989. Saman vuoden marraskuussa Joulupuu on kärvennetty sai ensi-iltansa ja se oli siihen asti isoin hitti elokuvasarjassaan. Ilmestyessään kriitikot eivät erityisemmin välittäneet elokuvasta, mutta ovat vuosien varrella lämmenneet sille ja nykyään leffaa pidetään yhtenä parhaimpana jouluklassikkona. Itse näin Joulupuu on kärvennetty -elokuvan hyvin nuorena lapsena. En ollut nähnyt sarjan edellisiä osia, mutta innostuin leffasta silti ja olenkin katsonut sen useana jouluna. Viime kerrasta on tosin ehtinyt kulua jo muutama vuosi. Kun kesällä 2017 arvostelin Faijalla hommat hanskassa ja tänä kesänä arvostelin Mielettömän kesiksen, tiesin, että jouluna olisi tiedossa tämän elokuvan arvio. Katsoinkin elokuvan yhdessä tyttöystäväni kanssa, kun joulukalenterit, glögit, piparit ja suklaakonvehdit ilmestyivät kaupan hyllyille.

Clark Griswold haluaa järjestää kunnon joulun ja kutsuu sukulaisensa juhlimaan perheensä kanssa. Mikä voisikaan mennä pieleen...

Chevy Chase palaa ikoniseen rooliinsa Clark Griswoldina ja hoitaa hommansa paremmin kuin edellisissä osissa. Clark on sama vanha pöhköilijä, joka välittää suuresti perheestään ja haluaisi vain asioiden onnistuvan helposti. Onkin siis hauska seurata, kuinka suvun läsnäolo ja rikkinäiset jouluvalot alkavat stressaamaan häntä ja kenties ajavat hänet hieman hulluuden partaalle. Chasen ilmeet ovat aivan mahtavia läpi leffan ja hän todella taitaa tilannekomiikan jalon taidon.

Myös Beverly D'Angelo palaa tuttuun rooliinsa Ellen Griswoldina, joka joutuu jälleen seuraamaan vierestä miehensä hölmöilyä. D'Angelo on edelleen kelpo osassaan, mutta hänen hahmonsa jää usein taustalle uusien sukulaishahmojen saadessa enemmän ruutuaikaa.
     Griswoldien lasten näyttelijät ovat jälleen kerran vaihtuneet. Audrey-tyttärenä tässä nähdään Juliette Lewis, kun taas Russ-poikaa näyttelee nykyään Rillit huurussa -televisiosarjasta (The Big Bang Theory - 2007-) tuttu Johnny "Leonard" Galecki. Kummatkin lapset saavat omat hetkensä loistaa pienesti, mutta pääasiassa heidänkin hommakseen jää Clarkin sekoilun seuraaminen. Lasten kanssa hauskimpia hetkiä on, kun Clark yrittää saada jommankumman mukaansa villityyksiinsä ja muksut yrittävät keksiä tekosyitä päästäkseen pois tilanteesta, mikä ei mitenkään voi johtaa hyvään lopputulokseen.
     Griswoldien kanssa joulua saapuvat viettämään Clarkin vanhemmat Clark Sr. (John Randolph) ja Nora-äiti (Diane Ladd), jotka ovat selvästi lapsesta asti joutuneet kohentamaan poikansa mielialaa tämän mokatessa, Ellenin vanhemmat Art-isä (E. G. Marshall) ja Frances-äiti (Doris Roberts), jotka paheksuvat tyttärensä miesvalintaa, sekä höperö Bethany-täti (Mae Questel) ja kärttyisä Lewis-setä (William Hickey). Paikalle putkahtavat myös sarjan alkuperäisestä osasta tutut pöljä Eddie-serkku (Randy Quaid) ja tämän vaimo Catherine (Miriam Flynn), sekä heidän lapset Rocky (Cody Burger) ja Ruby Sue (Ellen Hamilton Latzen). Eddien saapuessa mukaan joulunviettoon alkaa selvä kilpailu parhaimman hauskuuttajan tittelistä Chasen ja Quaidin välillä, ja heidän juttunsa todella saavat nauramaan.
     Elokuvassa nähdään myös Nicholas Guest ja Julia Louis-Dreyfus Griswoldien epäonnekkaina naapureina ja koomikko Bill Murrayn hyvin samannäköinen veli Brian Doyle-Murray Clarkin pomona.

Joulupuu on kärvennetty on aivan mahtava jouluelokuva ja ehdottomasti National Lampoonin Vacation-sarjan paras osa! Kyseessä on sarjan kolmas elokuva, joten normaalisti olisi lähes mahdotonta, että filmi voisi ylittää edeltäjiensä tason, mutta niin vain leffa onnistui mahdottomassa, eivätkä kaksi edellistä osaa ole läheskään yhtä hyviä tai hauskoja teoksia. Kyseessä on tavallaan hyvin erilainen elokuva kuin Faijalla hommat hanskassa ja Mieletön kesis, sillä Yhdysvaltojen läpi ajamisen tai Euroopassa turisteilun sijaan elokuva tapahtuukin Griswoldien kotona. Leffa on kuitenkin siinä mielessä samanlainen, että tarinaa ei erityisemmin ole, vaan elokuva vain kulkee eteenpäin hauskojen jouluun liitännäisten kohtausten kautta. Mennään metsään etsimään joulukuusta, käydään lahjaostoksilla, pistetään koristeet pystyyn, mennään pulkkamäkeen ja nautitaan jouluateria sukulaisten kanssa... eikä elokuva tarvitse mitään sen enempää! Jouluiset aktiviteetit ja ihanan lämmin henki riittävät täydellisesti. Lisäksi leffa on todella hauska; ensimmäiset kolme varttia ovat jopa hulvatonta katseltavaa.

Elokuva onnistuu myös syventämään hahmojaan aiempia osia paremmin - ei kovin paljoa, mutta leffa tuo silti hahmoihin jotain, mitä edellisistä elokuvista puuttui. Clarkia syvennetään jo sillä, että näytetään hänen työpaikkansa. Tämän lisäksi leffasta löytyy esimerkiksi kohtaus, missä Clark yrittää saada pientä Ruby Sue -tyttöä uskomaan, että Joulupukki todella on olemassa. Tällainen tuo leffaan jopa pientä koskettavuutta. Kaikin puolin Joulupuu on kärvennetty tarjoaa siis erinomaista hupia koko perheelle ja se on ehdottomasti ansainnut paikkansa jouluklassikoiden joukossa. Minun täytyy kyllä pitää lyhyempiä taukoja elokuvan katselukertojen välillä ja ottaa Joulupuu on kärvennetty joka jouluiseksi perinteeksi leffojen, kuten Yksin kotona, Painajainen ennen joulua (The Nightmare Before Christmas - 1993) ja The Grinch (Dr. Seuss' How the Grinch Stole Christmas - 2000) joukkoon.

Elokuvan ohjaajana toimii tosiaan Jeremiah S. Chechik, joka on luonut aivan mahtavan ilmapiirin läpi leffan. Chechik osaa hienosti ajoittaa komediahetket oikein ja takaa näin parhaimmat naurut. Olisi tavallaan mielenkiintoista nähdä, mitä Chris Columbus olisi saanut aikaan leffan kanssa, mutta toisaalta se voisi tarkoittaa, ettei elokuva välttämättä toimisi, eikä Yksin kotona -elokuvaa olisi koskaan tehty, joten parasta vain, että Chechik hoiti homman. John Hughesin käsikirjoitus on hauskan nokkela ja hän on saanut aikaiseksi sarjan parhaat vitsit. Lisäksi Joulupuu on kärvennetty on kuvattu ja leikattu oivallisesti. Olen aina pitänyt leffan tavasta näyttää ajan kulumista Clarkin avatessa joulukalenterin luukkuja. Lavasteet ovat mainiot ja muutamat visuaaliset efektit ovat hauskan yliampuvat. Alkutekstien aikana nähtävä joulupukkianimaatio on huvittava ja hyvin tehty. Äänimaailma on oivasti rakennettu ja Angelo Badalamentin säveltämät musiikit ovat ihanan jouluiset. Elokuvan jälkeen on myös aika varmaa, että Mavis Staplesin esittämä "Christmas Vacation" -hoilotus jää soimaan päässä.

Yhteenveto: Joulupuu on kärvennetty on loistava joulukomedia ja Vacation-sarjan paras osa! Chevy Chase pistää parastaan Griswoldin perheen isänä ja naurattaa, minkä kerkeää. Myös Randy Quaid tarjoaa monet naurut ja muutkin näyttelijät tekevät erittäin oivallista työtä hahmojensa kanssa. Erityisen ihmeellistä tarinaa ei elokuvasta löydy, mutta se ei todellakaan haittaa, sillä filmi on vain puhdasta joulun riemua ja taikaa alusta loppuun. Sen aikana saa nauraa useaan otteeseen, minkä lisäksi se luo pientä koskettavuutta syventäessään hieman hahmojaan. Mukana on useita ikimuistoisia hetkiä ja kaiken kaikkiaan Joulupuu on kärvennetty onnistuu tarjoamaan suurta iloa kerta toisensa jälkeen. Suosittelenkin katsomaan elokuvan heti tänä jouluna, jos ette ole sitä vielä nähneet. Tämä sopii erinomaisesti koko perheen kesken vietettävään leffahetkeen, sillä siitä voi nauttia minkä ikäinen tahansa. Kyseessä on ehdoton jouluklassikko ja mielestäni kaikkien kuuluisi katsoa tämä ainakin kerran! Hyvää joulua siis kaikille ja toivon, että teidän joulunne sujuu paremmin kuin tällä perheellä!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.12.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
National Lampoon's Christmas Vacation, 1989, Warner Bros. Pictures, Hughes Entertainment

Arvostelu: Mieletön kesis (National Lampoon's European Vacation - 1985)

MIELETÖN KESIS

NATIONAL LAMPOON'S EUROPEAN VACATION

Ohjaus: Amy Heckerling
Pääosissa: Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Dana Hill, Jason Lively, John Astin, Eric Idle, William Zabka, Mel Smith, Willy Millowitsch, Erika Wackernagel, Victor Lanoux, Massimo Sarchielli ja Robbie Coltrane
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 7

Faijalla hommat hanskassa (National Lampoon's Vacation - 1983) oli pidetty menestyskomedia, joten jatkoahan sille tehtiin. Jatko-osan teko lähti liikkeelle nimellä "Vacation 2 Europe", mutta ilmestyessään kesällä 1985 sen nimi vaihdettiin onneksi National Lampoon's European Vacationiksi. Suomeen leffa saapui vuotta myöhemmin typerällä nimellä Mieletön kesis. Elokuva oli edeltäjänsä tavoin hitti, muttei kovin pidetty sellainen. Leffa oli jokseenkin jopa haukuttu, eikä se olekaan jäänyt elämään samalla tavalla edeltäjänsä tavoin. Itse näin Mielettömän kesiksen joskus lapsena, mutten muistanut siitä oikeastaan muuta kuin kohtauksen, jossa Griswoldien perhe jää Lontoossa jumiin liikenneympyrään, sillä perheen isä ei osaa ajaa "väärällä" puolella. Vuosien varrella mietin joskus, että olisi kiva katsoa leffa uudestaan, mutten koskaan tehnyt sitä. Kun vuonna 2016 arvostelin uuden Loman (Vacation - 2015) kesäleffana, päätin aloittaa uuden perinteen, eli arvostelen joka kesäksi yhden Loma-filmin. Kesällä 2017 arvostelin alkuperäisen Faijalla hommat hanskassa, joten nyt on tietty aika sen jatko-osalle, Mielettömälle kesikselle.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Faijalla hommat hanskassa!

Koheltava Griswoldien perhe voittaa Sika säkissä -kisailuohjelman pääpalkinnon, Euroopan matkan! Mikä voisikaan mennä pieleen...

Clark Griswoldia eli perheen isää näyttelee jälleen Chevy Chase, joka ei tässäkään osoita näyttelijänlahjojaan, mutta sopii silti pöhköilijän rooliin. Chase tuo oivaa lämpöä hahmoonsa ja hänen hölmöilyjään on hauska seurata. Myös Beverly D'Angelo palaa rooliinsa perheen äitinä, Ellen Griswoldina. Hänkään ei ole kummoinen, mutta toimii tarpeeksi hyvin. Hän ei ole yhtä hauska kuin miehensä, vaan hän edustaa perheen fiksumpaa puolta.
     Sen sijaan Clarkin ja Ellenin lasten näyttelijät ovat vaihtuneet. Koska edellisessä osassa Rusty-poikaa näytellyt Anthony Michael Hall ei halunnut jatkaa roolissaan, tekijät päättivät vaihtaa molemmat lapsinäyttelijät. Muutosta ei välttämättä edes huomaa, jos molempia leffoja ei katso lyhyen ajan sisällä, sillä uudet valinnat rooleihin eivät myöskään ole kovin kummoiset. Rustyn roolissa nähdään tällä kertaa Jason Lively, joka saa hahmon tuntumaan hieman surkuhupaisalta. Hän yrittää iskeä eurooppalaisia tyttöjä, mutta hänestä ei löydy minkäänlaista hurmuriainesta. Audrey-tyttöä taas esittää Dana Hill. Audreylla on poikaystävä nimeltä Jack (William Zabka), josta hän ei haluaisi olla erossa, eikä siksi halua lähteä matkalle. Audrey on paikoitellen aika ärsyttävä valittaja, mutta häneltäkin löytyy oivat hetkensä.
     Elokuvassa nähdään myös John Astin Sika säkissä -ohjelman juontajana, Mel Smith lontoolaisen hotellin omistajana, Monty Python -ryhmästä tuttu Eric Idle epäonnisena pyöräilijänä, Willy Millowitsch ja Erika Wackernagel Griswoldien saksalaisina sukulaisina (tai sitten ei), Victor Lanoux ja Massimo Sarchielli varkaina, sekä Harry Potter -elokuvista (2001-2011) tuttu Robbie "Hagrid" Coltrane kylpyhuoneen miehenä. Muut henkilöt ovat mukana lähinnä vain yksittäisten vitsien takia, eivätkä he ole kunnon hahmoja, vaan täysin yksiulotteisia tyyppejä, joihin Griswoldit törmäävät reissullaan.

Reissuna Mieletön kesis on ihan kiva. Suomessa siinä ei käydä, vaan Euroopan maat rajoittuvat Englantiin, Ranskaan, Italiaan ja Saksaan. Joka paikassa ihastellaan hieman nähtävyyksiä ja yritetään sopeutua erilaiseen kulttuuriin. Valitettavasti elokuva tuntuu todella paljon hillitsevän itseään, eikä uskalla lähteä täysillä käyntiin. Läpi leffan haluaisi nähdä enemmän hölmöilyjä. Jotkut jutut ovat onnistuneita ja menevät juuri niin kuin odottaakin. Esimerkiksi kivikyhäelmä Stonehengellä voi helposti arvata, että jossain kohtaa kivet kaatuvat kuin dominot. Kohtauksen hauskuuden tosin tarjoaa se, kun kivet hajoavat kaatuillessaan, jolloin valkoinen styroksi paljastuu täytteeksi. Saksassa Clark pääsee nolaamaan itseään hulvattomalla tanssikohtauksella, mutta Ranskassa toivoisi, että perhe vaikka vahingossa sottaisi Mona Lisa -taulun tai jotain. Leffa kulkee usein todella varoen, mikä on sääli, sillä siitä löytyisi potentiaalia.

Elokuva kuitenkin onnistuu viihdyttämään läpi kestonsa. Kohellukset ovat tarpeeksi erilaisia, jottei niiden aikana tylsisty, eikä aika käy pitkäksi leffaa seuratessa. Hassutteluista vain toivoisi koomisempia ja siihen toivoisi hieman energiaa lisää. Paikoitellen elokuva kulkee hieman laiskasti eteenpäin jolloin toivoisi, että siihen löytyisi jonkinlaista iskua. Vasta loppupäässä leffaan yritetään luoda jonkinlaista isompaa kuviota varkaiden avulla, mutta kun niitä ei pohjusteta lainkaan, ne jäävät vain yhdeksi tilanteeksi muiden joukossa. Mieletön kesis juoni on vain sitä, että Griswoldit kiertävät eri maita ja pöhköilevät. Muuta siitä ei löydy, eikä siitä toisaalta tarvitsekaan löytyä. Riittää kun siihen lisäisi uskallusta ja energiaa. Upeaa teosta tästä ei saisi millään, muttei kaikkien ole tarkoituskaan olla erityisen hienoja. Filmi sopii oivasti aivot narikkaan -viihteeksi, jota seuraa mielellään, mutta josta ei jälkikäteen muista paljoa - ehkä juuri ja juuri sen kun perhe jumittaa liikenneympyrässä, mikä ei valitettavasti ollut yhtä hauska juttu kuin muistin.

Elokuvan on ohjannut Amy Heckerling, joka ei ollut tätä ennen ohjannut montaa leffaa. Heckerlingin olisi pitänyt rohkeammin vaatia näyttelijöitä antamaan itsestään enemmän ja uskaltamaan lisää, jotta lopputuloksesta saisi nautittavamman. John Hughesin ja Robert Klanen käsikirjoituskaan ei ole kummoinen, joten siihenkin olisi pitänyt pistää uskallusta mukaan. Eri maiden maisemia on mukava katsella, joten niitä olisi voinut näyttää enemmänkin, mutta ehkä budjetti ei riittänyt Eiffel-tornin jälkeen muihin turistikohteisiin. Leffan kuvaus on ihan sujuvaa, kuten on myös sen leikkaus. Erikoistehosteet elokuvassa ovat naurettavan kehnoja, etenkin ihan lopussa. Charles Foxin musiikit eivät jää millään mieleen, mutta muutamaan otteeseen kuultava tuttu kappale "Holiday Road" jää jälleen päähän soimaan.

Yhteenveto: Mieletön kesis on ihan viihdyttävää, mutta aika unohdettavaa hömppää. Elokuvassa on hauskoja hetkiä, mutta se tuntuu olevan hieman liian varovainen, jolloin se ei saavuta täyttä potentiaaliaan. Useissa kohtauksissa olisi pitänyt olla uskallusta mennä pidemmälle, jotta niistä saisi oikeasti todella hauskat ja leffan taso paranisi. Edellisen osan tavoin tämäkin loma on aika episodimaisesti kerrottu ja koko juoni on vain sitä, että Griswoldit koheltavat eri Euroopan maissa. Eipä elokuva toisaalta enempää tarvitse, sillä sitä on mukava katsoa, vaikka se ei paljoa tarjoakaan. Näyttelijät eivät ole kovin hyviä, mutta silti sopivat rooleihinsa tarpeeksi toimivasti. Chevy Chase on jälleen huvittava säheltäjä, mutta kaikkein hauskinta olivat kuitenkin styroksista valmistetut Stonehengen kivet, jotka saavat ajattelemaan, ettei tähän kovin paljoa panostettu. Jos kaipaatte kivaa ja viihdyttävää kesähassuttelua, niin kannattaa Mieletön kesis vilkaista. Se on aika lailla samantasoista viihdettä kuin edeltäjänsä, joten jos piditte siitä, niin tämäkin toimii. Vaikka sanoinkin, että uusi perinteeni on arvostella joka kesäksi yksi Vacation-sarjan osista, seuraava osa ei ole luvassa ensi kesänä, vaan jo tänä jouluaattona, sillä kyseessä on joululeffa Joulupuu on kärvennetty (National Lampoon's Christmas Vacation - 1989).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.11.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
National Lampoon's European Vacation, 1985, Warner Bros. Pictures

Arvostelu: National Lampoon's Vacation / Faijalla hommat hanskassa (1983)

NATIONAL LAMPOON'S VACATION (1983)

FAIJALLA HOMMAT HANSKASSA

Ohjaus: Harold Ramis
Pääosissa: Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Anthony Michael Hall, Dana Barron, Imogene Coca, Randy Quaid, Miriam Flynn, Christie Brinkley, Jane Krakowski, John P. Navin Jr., Eddie Bracken ja John Candy
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: S

National Lampoon's Vacation (usein myös pelkkä "Vacation"), eli suomalaisittain Faijalla hommat hanskassa, perustuu käsikirjoittaja John Hughesin lyhyttarinaan "Vacation '58", joka julkaistiin huumorilehti National Lampoonissa vuonna 1979. Kun kertomuksesta alettiin miettiä elokuvaa, Paramount Picturesilla hylättiin se, koska tarina oli liian episodimainen. Myös Warner Bros. Picturesilla monet miettivät näin, mutta lopulta leffa päätettiin tehdä. Elokuvan tuotanto lähti käyntiin ja lopulta se sai ensi-iltansa kesällä 1983 (Suomessa loppuvuodesta). National Lampoon's Vacation oli iso hitti ja sekä katsojat että kriitikot pitivät siitä. Vuosien varrella leffa on noussut komedioiden yhdeksi kulttiklassikoksi ja sille on tehty neljä jatko-osaa, joista uusin, Vacation (2015) toimii myös sarjan uudelleenkäynnistyksenä. Itse näin National Lampoon's Vacationin joskus lapsena, mutta lähes kaikki leffasta oli jo ehtinyt haihtua mielestäni, kun katsoin sen toista kertaa vuonna 2016. Pidin elokuvaa ihan hauskana kohelluksena, mutten kokenut suurta tarvetta vaikkapa omistaa sitä. Kuitenkin kun viime vuonna arvostelin juhannukseksi uuden Vacationin, päätin samalla, että tekisin seuraavana kesänä sarjan alkuperäisen osan. Kun kesälomani alkoi, katsoin National Lampoon's Vacationin yhdessä tyttöystäväni kanssa ja kirjoitin siitä.

Clark Griswold lähtee perheensä kanssa ajamaan Yhdysvaltojen halki, viettääkseen upean perheloman, jonka huipennuksena on Walley World -huvipuisto. Olisi ehkä kannattanut pysyä kotona...

Griswoldin perheen isää, Clarkia näyttelee Chevy Chase, joka suoriutuu hyvin hassuttelijan roolista. Kovin hyvä näyttelijä Chase ei ole, mutta sopii oikein mainiosti rooliinsa. Clark on todella hömelö tapaus, joka ei välillä tiedä yhtään, kuinka kuuluisi käyttäytyä tai miten pitäisi toimia, mutta silti hän painelee menemään. Clarkin toilailuja on myötähäpeällistä seurata, etenkin kun hän yrittää peitellä kohelluksiaan kummallisilla selityksillä.
     Perheen äitiä, Elleniä esittää Beverly D'Angelo, joka Chasen tapaan ei ole kummoinen näyttelijä, mutta tarpeeksi toimiva osaansa. Ellen ei ole samanlainen urpo kuin miehensä, vaan joutuu lähinnä häpeillen seuraamaan sivusta, mitä Clark touhuaa. Hahmo ei ole kovin mielenkiintoinen tai muistettava, sillä hän ei oikein tee mitään, mutta tiettyhän tällainen perhematka äidin tarvitsee - ainakin katsomaan muiden perään.
     Clarkilla ja Ellenillä on kaksi lasta: Rusty (Anthony Michael Hall) ja Audrie (Dana Barron), jotka eivät tule erityisen hyvin toimeen, kun he ovat suljettuina autoon moneksi päiväksi. Lapsille on saatu mukaan joitain hauskoja hetkiä, mutta myös he toimivat paljon sivustakatselijoina, kun heidän isänsä tekee tyhmiä. Nuorten näyttelijät ovat ihan kelpo valinnat rooleihinsa.
     Griswoldin perheen sukulaisia nähdään myös, nimittäin Ellenin serkku Catherine (Miriam Flynn), tämän hömelö mies Eddie (Randy Quaid), ja näiden lapset Vicki (Jane Krakowski), joka polttelee kannabista, Dale (John P. Navin Jr.), jolla on pino miestenlehtiä, Daisy Mabel (ohjaajan tytär Viola Ramis), jolla ei ole kieltä ja Eddie Jr. -vauva, sekä inhottava Edna-täti (Imogene Coca), joka ei tunnu pitävän mistään tai kenestäkään. Sukulaisista muistettavimmat ovat Eddie, jota on hauska seurata, etenkin Quaidin suorituksen ansiosta ja Edna-täti, jota vihaa, mutta josta samaan aikaan myös jollain tavalla pitää. Sukulaisia voisi olla enemmänkin leffassa, sillä heidän kummallinen maaseutukotinsa on kiinnostava kontrasti kaupunkimaisemille.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat kaunis neitokainen punaisessa autossaan (Christie Brinkley), Walley Worldin omistaja Roy Walley (Eddie Bracken) ja huvipuiston turvamies Russ Lasky (John Candy).

National Lampoon's Vacation on hyvän mielen hölmöilyä alusta loppuun. Pari synkempää hetkeä on ujutettu mukaan, mutta nekin on esitetty humoristisilla tavoilla. Heti elokuvan alusta huomaa, että vitsikkyys painottuu lähinnä myötähäpeälliseen hölmöilyyn, jota samaan aikaan haluaisi nähdä lisää, mutta samaan aikaan haluaisi peittää silmänsä noloilta tapahtumilta. Milloin kaahaillaan naapuruston läpi, milloin flirttaillaan epätoivoisesti punaisen auton neidolle, milloin kysytään neuvoa pahamaineisilta alueilta ja milloin joudutaan selviämään vihaisesta koirasta - elokuva on täynnä yksittäisiä hetkiä, joita Griswoldin perhe joutuu kohtaamaan matkan varrella, eikä kenenkään kiinnostus reissun loppuhuipennusta, Walley Worldia kohtaan kasva, vaan ajatukset alkavat siirtyä kohti kotia. Leffaan on saatu mukaan viihtyisä tunnelma, jolloin perheen matkaa seuraa erittäin mielellään ja haluaa saada selville, pääsevätkö he edes kohteeseensa?

Elokuvaan on tungettu paljon pieniä vitsejä mukaan, jotka syntyvät joko repliikeistä, ilmeistä tai liikkeistä. Valitettavasti National Lampoon's Vacation ei ole kuitenkaan mikään hulvattoman hauska, vaan se lähinnä tarjoaa pieniä hymähdyksiä ja muutamat hekottelut. Jotkut jutut taas eivät naurata lainkaan. Kaikista parhaiten naurattaa yliampuvat hetket ja toilailut, minkä lisäksi myös pienet hetket - kuten kohtaus, jossa Clark selittää pojalleen jotain ja samalla hänen silmälasinsa katkeavat ja putoavat pois naamalta - saavat katsojan hymähtelemään. Valitettavasti niiden kahden välimaastoon jäävät vitsit eivät oikein tuota toivottua reaktiota ja ne ovat helposti unohdettavia. Mitä enemmän energiaa näyttelijöiltä löytyy, sitä hauskempia hetket ovat. Ne kohdat, joista näkee selvästi, ettei esiintyjä anna kaikkeaan, ei katsojanakaan viihdy samalla lailla. Muutamaan otteeseen saattaa jopa miettiä, että voi kunpa tämä kohtaus olisi toteutettu paremmin, jotta se saisi imaistua kunnolla mukaansa, eikä jää harmillisen vaisuksi. Jos leffassa saisi nauraa enemmän, se olisi oikein mainio, mutta tällaisena se jää vain ihan kivaksi kesähölmöilyksi, jonka jälkeen toivoo oman matkasuunnitelman onnistuvan huomattavasti paremmin kuin Griswoldeilla.

Leffan on ohjannut Harold Ramis, joka tunnetaan parhaiten yhtenä alkuperäisen Ghostbusters-leffan (1984) jäsenenä, sekä kyseisen leffan käsikirjoittajana. Ramis tuntuu ymmärtävän komedian salat, muttei täysin hyödynnä taitojaan elokuvassa. Käsikirjoituksesta vastaa alkuperäisen lyhyttarinan kirjoittanut John Hughes, joka olisi voinut rohkeammin antaa kaikkensa kertomukseen ja vitsailuun. National Lampoon's Vacation on kuvattu hyvin, mutta leikkaus on välillä kömpelöä. Muutamassa kohtaa, kun jokin asia tapahtuu, leikkaus toisen hahmon reaktioon tapahtuu liian hitaasti, jolloin väliin jää liian pitkä tyhjiö, jonka takia vitsi ehtii heikentyä. Elokuvaa varten rakennettu perheauto on hauskasti suunniteltu ja heti ensisilmäyksestä lähtien katsojana ihmettelee, miksi auton keulassa on niin monta valoa? Leffan äänitys on paikoitellen heikkoa ja etenkin kohdissa, joissa joku huutaa, ääni särkyy kehnon kuuloiseksi. Myös ääniefektit ovat välillä kömpelöitä, etenkin huoltoasemakohtauksessa, jossa äänitehosteilla on painotettu vain kenkien kopinaan, jolloin hetkeen ei muuta kuule. Elokuvaan valitut kappaleet säestävät mukavaa tunnelmaa ja niitä kuunnellessa tulee juuri sellainen tunne, että olisi automatkalla ja radiosta soi viihdyttäviä kipaleita. Leffassa kuullaan mm. Ramonesin "Blitzkrieg Bop" ja Lindsey Buckinghamin biisit "Dancin' Across the USA" ja elokuvasarjan tunnuskappaleeksi noussut "Holiday Road".

Yhteenveto: National Lampoon's Vacation on ihan menevä hassuttelupätkä, joka ei tarjoa niin monia nauruja kuin se kuvittelee ja toivoo. Kohellusta on kuitenkin mukana ja leffan aikana pääsee muutamaan otteeseen naureskelemaan ja useasti hymähtelemään hölmöille hetkille. Näyttelijät suoriutuvat ihan toimivasti rooleistaan ja ovat parhaimmillaan, kun heistä löytyy energiaa. Elokuvassa on mainio tunnelma läpi keston ja pätkän katsoo mielellään uudestaankin. Hieman yliampuvampaa meininkiä toivoisi mukaan, jolloin saisi nauraa makeammin. National Lampoon's Vacation on oivallinen valinta kesäloman aloituselokuvaksi, jonka voi katsoa koko perheen voimin. Sen jälkeen "Holiday Road" jää varmasti soimaan päässä. Hyvää kesää kaikille ja ensi vuonna sitten leffan jatko-osa, National Lampoon's European Vacation (1985)!

Kirjoittanut: Joonatan, 6.6.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
National Lampoon's Vacation, 1983, Warner Bros. Pictures

Arvostelu: Loma (Vacation - 2015)

LOMA

VACATION

Ohjaus: John Francis Daley, Jonathan M. Goldstein
Pääosissa: Ed Helms, Christina Applegate, Skyler Gisondo, Steele Stebbins, Chris Hemsworth, Leslie Mann, Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Charlie Day, Norman Reedus, Catherine Missal ja Michael Peña
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
Ikäraja: 12

Chevy Chasen tähdittämät komediat Faijalla hommat hanskassa (National Lampoon's Vacation - 1983) ja sen jatko-osat Mieletön kesis (National Lampoon's European Vacation - 1985), Joulupuu on kärvennetty (National Lampoon's Christmas Vacation - 1989) ja Vegas vie voiton (Vegas Vacation - 1997) ovat varmasti monille tuttuja. Kasarilapsille kolme ensimmäistä ovat jollain lailla enemmän tai vähemmän tärkeitä ja he ovatkin omille muksuilleen näyttäneet niitä myöhemmin. Koska edellisestä Loma-elokuvasta on jo aikaa monta vuotta ja elämme uudelleenfilmatisointien ja jatko-osien aikaa, niin tietysti myös tämä elokuvasarja piti tuoda 2000-luvulle. Kävin viime vuonna katsomassa uuden Loman elokuvateatterissa ja nyt katsoin sen uudestaan Blu-raylta, sillä nyt on juhannus ja silloin monet lähtevät yleensä lomalle täällä Suomessa.

Rusty Griswold huomaa, että hänen perheensä on tyytymätön aiempien vuosien lomasuunnitelmiin, joten hän päättää viedä heidät Walley World -teemapuistoon, jossa itse kävi lapsena. Kaikki ei kuitenkaan mene matkalla ihan niin kuin olisi voinut toivoa...

Chevy Chasen roolin hölmöilevänä isänä on korvannut Ed Helms, joka esittää Rustya. Rusty on Chasen näyttelemän Clark Griswoldin poika. Helms suorituu osastaan hyvin ja hahmosta huomaa, että Helms on halunnut tehdä monet asiat kuin Chevy Chase alkuperäisissä Loma-elokuvissa.
     Rustyn parempaa puoliskoa, eli hänen vaimoaan Debbie Griswoldia näyttelee Christina Applegate. Hahmo on aika tylsä, kunnes paljastuu hahmon nuorisotausta, mikä tuo onnistuneesti sisältöä hahmoon.
     Skyler Grisondo näyttelee Rustyn ja Debbien vanhinta poikaa, Jamesia. James on monille nuorille todella lähestyttävä hahmo. Hän etsii paikkaansa maailmassa, joutuu kestämään veljeään ja yrittää tehdä vaikutusta tyttöön. Jamesin mielenkiinnon kohteena, Adenana, nähdään Catherine Missal.
     Nuorempaa veljeksistä, Keviniä, esittää Steele Stebbins. Kevinin rooli on yksiulotteisempi kuin Jamesin ja hän jää hieman taka-alalle. Monet voivat samaistua Kevinin osalta siihen, että lähes jokainen meistä tietää jonkun joka on tai on ollut Kevinin kaltainen.
     Rustyn siskoa, Audreyta, näyttelee Leslie Mann, joka kuitenkin jää kohtauksissaan Chris Hemsworthin esittämän Stonen varjoon. Hemsworth pääsee kunnolla revittelemään elokuvassa ja huomaa, että hänestä on varmasti välillä mukava esittää jotain muutakin kuin Thoria.
     Alkuperäisistä Vacationeista tutut Chevy Chase ja Beverly D'Angelo ovat tietenkin mukana myös tässä elokuvassa, vaikka heidän roolinsa onkin todella pieni. Elokuvassa esiintyy heidän lisäkseen myös tuttuja naamoja, kuten The Walking Dead -sarjasta (2010-2022) tuttu Norman Reedus, Ant-Manista (2015) tuttu Michael Peña ja Kaameat pomot -elokuvista (Horrible Bosses - 2011-2014) tuttu Charlie Day.

Monille tosiaan tuli ensimmäisenä mieleen, miksi tämä elokuva täytyi tehdä, kun alkuperäinen on jo komediaklassikko? Vacationia tehdessä on selkeästi mietitty juuri tätä ja se ei yritäkään olla kovin erilainen kuin alkuperäinen. Isä toilailee, äiti joutuu sietämään ja lapset katsovat nolona vierestä. Elokuvassa on kuitenkin dialogi, jossa juurikin sanotaan, että tämä on täysin eri loma kuin alkuperäinen, johon James sanoo, ettei ole edes kuullut alkuperäisestä lomasta. Tällä on selkeästi yritetty herättää uuden sukupolven kiinnostus sarjaan. Saa nähdä kehkeytyykö tästä uusi elokuvasarja, vai jäikö tämä vain yksittäiseksi jatko-osaksi.

Elokuvan vitsit koostuvat pääosin toilailusta ja huumorista, joka saattaa raivostuttaa monia. Rasistisia heittoja on elokuvassa paljon ja ne jokainen katsoja ottaa, miten ottaa. Loppujen lopuksi kaikki seksistisetkin vitsit elokuvassa ovat vain niin pahoja, kuin mitä ne omassa päässään ajattelee. Omasta mielestäni Vacation on jopa yllättävän hauska elokuva ja elokuvateatterissa nauroin kaiken aikaa. Nyt katsoessani sen uudelleen, muistin monet kohdat, jolloin en nauranut samalla lailla, mutta se viihdytti silti erinomaisesti alusta loppuun. Alussa ja lopussa nähdään valokuvia muista lomista, joissa tapahtuu outouksia. Alun kuvat saavat katsojan hyvin oikeaan tunnelmaan. Monien komedioiden ongelmana on, että ne vakavoituvat liikaa loppua kohti, mutta tämä säilyttää hauskuutensa loppuun saakka.

Elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi hyvin, mutta välillä kamera heiluu hieman tarpeettomasti. Leikkaus on myös todella sujuvaa. Elokuvan on ohjannut kaksikko John Francis Daley ja Jonathan M. Goldstein, joille tämä on ohjaajina ensimmäinen pitkä elokuva. He ovat aiemmin tehneet yhdessä lyhytelokuvat What Babies Do ja Audio Tour. Tietysti Lindsey Buckinghamin kappale Holiday Road on mukana myös tässäkin Lomassa.

Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on kymmenen minuuttia kestävä Return to Walley World ja lähes kaksikymmentä minuuttia kestävä The Griswold Odyssey, jotka kertovat elokuvan teosta. Mukana on myös poistettuja kohtauksia ja mokaotoksia.

Yhteenveto: Loma on yllättävän hauska ja toimiva komedia. Se on tietoinen siitä, että se on aika lailla sama pätkä kuin alkuperäinen, jolla ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan mitään väliä. Konsepti toimii, niin miksi sitä muuttaa mihinkään. Ensimmäisellä kerralla saa nauraa alusta loppuun ja toisella kerralla parhaat vitsit toimivat hyvin. Monet vitseistä ovat rankkoja ja jollain tapaa "väärin", mutta se niissä onkin hienoa ja rohkeaa. Suosittelen elokuvaa komedioiden ystäville ja alkuperäisten Lomien faneille, vaikka monille tämä voikin olla "pyhäinhäväistys". Toivon, että tälle tehtäisiin jatkoa. Toivottavasti teidän juhannus- ja kesämatkanne sujuvat paremmin kuin Griswoldeilla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.thesecondtake.com
Vacation, 2015, Warner Bros Pictures, New Line Cinema, BenderSpink, David Dobkin Productions