Dutton Ranch, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

DUTTON RANCH - KAUSI 1

Luoja: Chad Feehan

Näyttelijät: Kelly Reilly, Cole Hauser, Finn Little, Annette Bening, Ed Harris, Natalie Alyn Lind, Juan Pablo Raba, J. R. Villarreal, Marc Menchaca, Jai Courtney, Berto Colón, Morgan Wade, David DeLao, Ray McKinnon, Josh Stewart, Hart Denton, Sterlin English, Kyle Dondlinger ja Raoul Max Trujillo

Genre: draama, western

Jaksomäärä: 9

Jakson kesto: 41 minuuttia - 59 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 13 minuuttia

Ikäraja: 16

Taylor Sheridanin ja John Linsonin luoma moderni lännensarja Yellowstone (2018-2024) nautti valtavasta suosiosta, joten sen tarinaa päätettiin laajentaa erilaisten lisäosasarjojen, kuten esiosien 1883 (2021-2022) ja 1923 (2022-2025), sekä Kayce Duttonista kertovan Marshals-sarjan (2026-) myötä. Vuonna 2024 ilmoitettiin, että Kelly Reilly ja Cole Hauser palaisivat tuttuihin rooleihinsa Beth Duttoniksi ja Rip Wheeleriksi omassa sarjassaan, joka kulki aluksi nimellä "The Dutton Ranch" ja joka korvaisi alun perin suunnitellun Yellowstonen kuudennen tuotantokauden. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2025 ja nyt Dutton Ranchin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa SkyShowtimen kautta). Itse pidin paljon Yellowstonesta, 1883:sta ja 1923:sta, mutten piitannut Marshalsista, joka tehtiin ilman Sheridania pääkäsikirjoittajana. Pelkäsin, että Dutton Ranchkin kokisi saman kohtalon ilman Sheridanin panostusta, joten odotukseni sarjaa kohtaan olivat matalat. Päätin silti katsoa tämänkin sarjan läpi.

Kun maastopalo tuhoaa Bethin ja Ripin ranchin, he muuttavat Carter-pojan kanssa Texasiin, aloittaakseen alusta uudella tilalla. Ongelmaksi kuitenkin koituu paikallinen karjatila 10 Petal, joka ei innostu uudesta kilpailijasta ja jolla ei ole puhtaat jauhot pussissaan.

Kelly Reilly, Cole Hauser ja hurjan kasvupyrähdyksen tehnyt Finn Little palaavat rooleihinsa rakastavaisiksi Beth Duttoniksi ja Rip Wheeleriksi, sekä heidän adoptiopojakseen Carteriksi. Yellowstonen tapahtumien jälkeen Beth ja Rip ovat asettuneet uudelle tilalleen Montanassa, mutta kun hurja maastopalo tuhoaa kaiken, he päättävät lähteä uuteen nousuun ja ostavat tilan Texasista, aloittaakseen alusta. Reilly, Hauser ja Little ovat kaikki mainioita rooleissaan, etenkin Reilly, jonka hahmo Beth on saanut kuluneiden vuosien varrella roimasti eri sävyjä, tehden hänestä yhden kiinnostavimmista naishahmoista televisiossa tällä hetkellä. Hauserista löytyy karismaa cowboyna, jolle ei kannata ryttyillä ja Little tulkitsee oivallisesti aikuisuuden kynnyksellä olevaa Carteria, joka pohtii, mitä haluaisikaan tulevaisuudeltaan.

     Uusina hahmoina Dutton Ranch esittelee Bethiä ja Ripiä auttavat Azulin (J. R. Villarreal) ja Zachariahin (Marc Menchaca), Texasissa dominoivan 10 Petal -ranchin omistajan Beulah Jacksonin (Annette Bening), hänen poikansa Joaquinin (Juan Pablo Raba) ja Rob-Willin (Jai Courtney), Rob-Willin tyttären Oreanan (Natalie Alyn Lind), Beulahin turvamiehen Miguelin (Berto Colón), sekä eläinlääkäri Everettin (Ed Harris). Sivunäyttelijöistä parhaiten vakuuttavat vähemmän yllättäen iäkkäät konkarit Bening ja Harris, mutta Courtney näyttää jälleen kerran olevansa oiva valinta hullunkiilto silmissään hommansa hoitavaksi lieroksi.

Kuten alussa sanoin, en juuri tykännyt Bethin veljen Kaycen omasta sarjasta, Marshalsista, jossa idean isä ja aiempien sarjojen pääkäsikirjoittaja Taylor Sheridan toimi enää pelkkänä tuottajana. Pelkäsin, että kun Sheridanin panos Dutton Ranchin parissa on sama, myös tämä sarja olisi vain harmillisen laimea lisäys Yellowstone-franchiseen. Mutta mitäpä vielä! Dutton Ranch nousee kevyesti Yellowstonen parhaimmistoon ja saa tämän modernin länkkärisaagan ystävät huokaisemaan helpotuksesta. Iso plussa on jo se, että Reilly ja Hauser ovat paljon vahvemmat näyttelijät kuin Kaycea esittävä Luke Grimes, minkä lisäksi Dutton Ranch ylipäätään tuntuu loogiselta jatkumolta Yellowstonelle, toisin kuin Marshals.

On erittäin kiinnostavaa ryhtyä seuraamaan Bethiä, Ripiä ja Carteria, kun heidän rakentamansa elämä palaa tuhkaksi heidän silmiensä edessä, mutta he eivät anna sen lannistaa, vaan lähtevät uuteen nousuun. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty ja tällä uudella Dutton-ranchilla koetaankin jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä. Kapuloita rattaisiin tökkii myös 10 Petal -ranch, joka ei innostu tulokkaista ja jonka bisnekset eivät kaikki ole sieltä laillisimmasta päästä. Tämä kahden ranchin välinen konflikti on väkevästi rakennettu ja sitä kypsennetään hissuksiin läpi kauden, kunnes helvetti päästetään tuttuun Yellowstone-tyyliin valloilleen finaalissa. Päätösjakso jää tiukkaan paikkaan kesken ja Dutton Ranchille haluaisikin nähdä jatkoa välittömästi. Samaa ei todellakaan voinut sanoa Marshalsista, jonka jatkosuunnitelmat olisi mielestäni voinut viskata roskakoriin.

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat hyvin ilmapiiriä ja pitävät mielenkiinnon yllä, oli luvassa sitten henkilödraamaa, työskentelyä karjatilalla tai jännittävämpiä tilanteita. Chad Feehanin johdolla käsikirjoitustiimi sekoittelee pakkaa oivallisesti ja toivon, että sama meno jatkuu tulevalla kakkoskaudella, vaikka Feehan lähtikin huhujen mukaan ovet paukkuen ulos sarjasta, taiteellisten erimielisyyksien takia. Teknisesti Dutton Ranch on erittäin pätevä. Tuotantokausi on näyttävästi kuvattu ja Texasin maisemia esitellään tietysti koko rahan edestä. Lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja maskeeraukset äityvät paikoitellen aika rujoiksi. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja Brian Tylerin ja Breton Vivianin säveltämät musiikit tuovat oivallisen lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.7.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Dutton Ranch, Yhdysvallat, 2026-, 101 Studios, MTV Entertainment Studios, Paramount Television Studios

Arvostelu: Pimeän uhka (Pitch Black - 2000)

PIMEÄN UHKA

PITCH BLACK

Ohjaus: David Twohy
Pääosissa: Vin Diesel, Radha Mitchell, Cole Hauser, Keith David, Rhianna Griffith, Lewis Fitz-Gerald, Claudia Black, John Moore, Sam Sari, Firass Dirani, Les Chantery ja Simon Burke
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia - Unrated Version: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 16

Pitch Black, eli suomalaisittain Pimeän uhka on David Twohyn ohjaama scifikauhuelokuva, mitä tähdittää Vin Diesel yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan. Alunperin elokuvan idea oli todella erilainen kuin lopullinen leffa. Elokuva kulki aluksi nimellä "Nightfall" ja se kertoi lainsuojattomasta nimeltä Tara Krieg. Mukana ei ollut vielä avaruusolentoja, vaan hahmot olisivat kohdanneet jonkin sortin henkimaailman olentoja. Tarina kuitenkin muuttui, kun Twohy saapui tuotantoon ja alkoi pyörittellä ideaa. Lopulta kuvaukset käynnistyivät Australiassa vuonna 1999 ja Pimeän uhka sai maailmanensi-iltansa 18. helmikuuta 2000 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, eikä ollut mikään erityisen suuri hitti, mutta se tuotti tarpeeksi, jotta sille tehtiin tulevina vuosina jatkoa. Leffa on myös kerännyt oman uskollisen fanikuntansa. Itse näin Pimeän uhkan varmaankin hieman alle kymmenen vuotta sitten. Olin pitänyt Alien - kahdeksannesta matkustajasta (Alien - 1979) ja etenkin sen jatko-osasta Aliens - paluu (Aliens - 1986) ja isäni suositteli tätä minulle, koska tässäkin oli mukana avaruushirviöitä. Pidin leffasta, mutten katsonut sitä uudestaan. Kuitenkin nyt kun huomasin, että elokuva täyttää 20 vuotta, päätin katsoa elokuvan uudelleen ja arvostella sen vuosipäivän kunniaksi.

2500-luvulla avaruusalus tekee pakkolaskun planeetalle, mitä vallitsee paahtava kuumuus kolmen auringon vuoksi. Mutta kun koittaa auringonpimennys, planeetan onkaloista kaivautuu esiin pimeässä saalistavia olentoja. Selvitäkseen miehistön täytyy saada avukseen aluksella kuljetettu huippuvaarallinen vanki, pimeässä näkevä Riddick.

Ennen kuin Vin Dieselistä tuli maailmanluokan tähti Fast & Furious -elokuvasarjan (2001-) ansiosta, hän teki läpimurtoroolinsa Pimeän uhkan antisankari Riddickinä. Riddick on vaarallinen rikollinen, jota kuljetetaan vankilaan ja Diesel on erinomainen valinta rooliin. Hän myy ajatuksen siitä, että olisi huippuluokan roisto, joka on todella ovela ja katsojana kiinnostuukin hahmoista eniten juuri Riddickistä. Hahmon ei ollut alunperin tarkoitus olla näin tärkeässä asemassa, mutta kun testiyleisöt innostuivat Riddickistä eniten, Dieselin ruutuaikaa kasvatettiin ja Riddickistä tehtiin niin sanotusti leffan kasvot.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat muut planeetalle pakkolaskun vuoksi päätyneet henkilöt. Mukana on lentäjä Carolyn Fry (Radha Mitchell), Riddickin vanginnut palkkionmetsästäjä Johns (Cole Hauser), muslimisaarnaaja Imam (Keith David) ja tämän mukana kulkevat nuorukaiset (Firass Dirani, Sam Sari ja Les Chantery), arvometalleja etsivät Shazza (Claudia Black) ja Zeke (John Moore), nuori poika Jack (Rhianna Griffith), taidekauppias Paris P. Ogilvie (Lewis Fitz-Gerald) ja lentoperämies Owens (Simon Burke). Riddickin lisäksi vain pari hahmoista on kirjoitettu kiinnostaviksi, jotta katsoja jaksaa välittää heidän kohtaloistaan, mutta aluksesta löytyy selkeitä hahmoja, joiden on tarkoitus vain tulla tapetuksi elokuvan aikana. Näyttelijät tekevät pääasiassa hyvää työtä sillä, mitä heille on annettu, mutta yksikään ei ole yhtä vakuuttava osassaan kuin Diesel.

Pimeän uhkasta kyllä huomaa, että siihen on otettu vaikutteita Ridley Scottin avaruuskauhun klassikosta Alien - kahdeksas matkustaja. Vaikka leffa tapahtuukin pääasiassa planeetalla, eikä avaruusaluksessa, kuten Alien, molemmista filmeistä löytyy samanlaisia piirteitä. Pimeän uhka yrittää paikoitellen kopioida Alienin tunnelmaa ja tyyliä, ja vaikka se onnistuukin tässä ihan toimivasti, ei leffa tietenkään yllä Alienin mestarilliselle tasolle. Omana scifikauhuleffanaan elokuva on kuitenkin oikein pätevä ja passeli tapaus - kunhan se oikeasti käynnistyy. Elokuvalla kestää hieman aikaa lähteä käyntiin, kun filmi yrittää esitellä hahmojaan ja rakentaa mysteeriä sille, mikä uhka pimeydessä vaanii. Ensimmäisestä tunnista voisi leikata pienenpieniä pätkiä sieltä täältä pois, jotta tiettyä haahuilua saataisiin vähennettyä ja tarina pääsisi itse asiaan. Sillä kun auringonpimennys koittaa ja planeetan verenhimoiset mörrimöykyt lähtevät liikkeelle, leffa onnistuu nappaamaan tiukasti mukaansa, eikä hellitä otettaan, ennen kuin lopputekstit pyörivät.

Elokuva todella hyödyntää hyvin pimeyttä ja se kannattaakin katsoa valot pois päältä, kun ulkonakin on jo synkkää - paitsi leffan todella kirkas alkupää, minkä katsominen pimeässä alkaa helposti sattumaan silmiin. Kun toisen puolikkaan istuu itse pimeässä, leffan karmiva henki alkaa tosissaan välittymään kotisohvalle asti. Leffa rakentaa taitavasti tunnelmaansa ja onnistuu säikäyttämään tehokkaasti oikeissa kohdissa. Avaruusmonstereiden hyökkäykset ovat lisäksi välillä rajuja ja leffaa katsoessa saattaa välillä tuumia, selviäisikö itse eri tilanteista hengissä? Elokuva on myös koukuttava sen oivallisesti luodun maailman ansiosta. Vaikkei lähes autio planeetta kuulosta erityisen hulppealta, on siitä saatu revittyä kaikki irti, jotta jännittävä seikkailu sen pinnalla ei kertaakaan käy tylsäksi. Lähes kahden tunnin kesto on hieman laahustavasta alustaan huolimatta nopeasti ohi.

Alkupään hidastempoisuus ei kuitenkaan ole sen isoin ongelma. Isoin ongelma on se, miltä alkupää näyttää visuaalisesti. Enkä tarkoita sitä, että elokuvan tehosteet ovat nähneet parhaat päivänsä jo vuosia sitten, vaan leffan visuaalista ilmettä valoisissa kohtauksissa. Ennen kuin auringonpimennys alkaa, kuva tuntuu palavan puhki, sillä se on niin kirkas. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kuvauksissa ei ollut oikeasti sellainen paahde kuin leffassa, joten tekijät yrittivät valon lisäämisellä korostaa kolmen auringon aiheuttamaa kuumuutta. Lisäksi aurinkojen eri värien vuoksi päiväsaika planeetalla on joko ruman keltainen tai hieman vähemmän ruman sininen. Värimäärittely on turhankin yliampuvaa ja jo sen vuoksi toivoin itse koko alkupään ajan, että elokuva pääsisi nopeammin itse pimennykseen. Kun pimennys koittaa, leffa näyttää pääasiassa hyvältä. Paitsi niiden efektien puolesta, joista monet digitehosteet näyttävät vanhojen tietokonepelien grafiikoilta. Hirviöiden kohdalla tätä on peitelty sillä, että niitä nähdään lähinnä välähdyksinä tai pimeydessä. Visuaaliselta puolelta myös muutamat oudosti venytetyt kuvat pistävät silmään. Leikkauksessa olisi myös voinut hillitä tiettyjä kikkailuja. Muuten elokuva on hyvin tehty. Lavasteet ovat näyttävät ja puvustus on taidokasta (vaikkakin Riddickin lasit näyttävät lähinnä scifi-uimalaseilta). Ohjaaja David Twohy rakentaa mukavasti tunnelmaa, ja hänen, sekä Wheatin veljesten käsikirjoitus on oivaa avaruuskauhua. Säveltäjä Graeme Revell tuo oman lisänsä filmin tunnelmaan musiikkiensa kautta.

Elokuvasta on olemassa muutaman minuutin pidempi versio, mikä sisältää hieman pidennettyjä sekä pari uutta kohtausta. Lähinnä kyseessä on parin repliikin verran pidennettyjä keskusteluja, eikä mukana ole enempää hirviökohtauksia, kuten monet luultavasti toivoisivat.

Yhteenveto: Pimeän uhka on erittäin mainio scifikauhuelokuva. Leffa rakentaa hitaasti tunnelmaansa, kunnes päästää jännityksen hienosti valloilleen puolessa välissä kestoa, avaruushirviöiden täyttämän yön alkaessa. Elokuva lainailee selkeästi Alien - kahdeksasta matkustajasta, mutta eipä se lopulta haittaa. Alkupää on paikoitellen hieman laahaileva, minkä lisäksi sitä on hankala katsoa sen ruman valaisun ja värimäärittelyn takia. Kun yö alkaa, filmi onnistuu vihdoin kunnolla nappaamaan mukaansa. Vin Diesel on erittäin hyvä valinta päärooliin Riddickiksi, jonka hahmosta haluaa tietää lisää. Muutkin hahmot ovat yllättävän toimivia ja heidän näyttelijänsä tekevät kelpo työtä. Visuaalisesti elokuva on nähnyt parhaat päivänsä, mutta hirviöiden kohdalla tekijät ovat onneksi tajunneet, että vähemmän on enemmän ja kehnot digimöröt pidetään pimeydessä. Jos Alien sai innostumaan scifikauhusta, kannattaa Pimeän uhka vilkaista, jos sitä ei ole vielä nähnyt. Kyseessä ei todellakaan ole samanlainen mestariteos, mutta on tämäkin oikein hyvä ja jännittävä leffa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Pitch Black, 2000, Polygram Filmed Entertainment, Interscope Communications

Arvostelu: 2 Fast 2 Furious (2003)

2 FAST 2 FURIOUS (2003)

Ohjaus: John Singleton
Pääosissa: Paul Walker, Tyrese Gibson, Eva Mendes, Cole Hauser, Ludacris, Thom Barry, James Remar ja Devon Aoki
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 16

Kun lapsena näin ensimmäisen kerran The Fast and the Furiousin (2001), pidin siitä, sillä siitä löytyi paljon vauhtia ja toimintaa. Kesti kuitenkin pari vuotta ennen kuin näin sille jatkoa. Itse asiassa näin sarjan neljännen osan, Fast & Furious (2009), jostain syystä toisena ja katsoinkin välissä ilmestyneet 2 Fast 2 Furiousin ja aika irrallisen The Fast and the Furious: Tokyo Driftin (2006) vasta vähän ennen kuin menin katsomaan Fast Fiven (2011) elokuvateattereihin. En erityisemmin välittänyt 2 Fast 2 Furiousista ja se tuntui minusta jokseenkin tylsältä ja olenkin mitä luultavimmin katsonut sen vain kerran jälkikäteen. Pääsyy, miksi en välittänyt tästä leffasta kovin paljoa, oli se, ettei siinä esiintynyt Vin Diesel. Hän oli nimittäin tekemässä hirveää xXx:aa (2002), eikä kiireiltään ehtinyt tähän mukaan. Nyt kun The Fast and the Furious -sarja (2001-) on saamassa kahdeksannen osansa, The Fate of the Furious (2017), täytyi tietysti katsoa koko sarja uudestaan läpi ja arvostella sen elokuvat.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa The Fast and the Furious!

Brian O'Conner ja hänen entinen ystävänsä Roman Pearce pakotetaan soluttautumaan huumelordi Carter Veronen bisneksiin, jotta poliisi saisivat tarvittavat todisteet siitä, että hän salakuljettaa tavaraa Floridaan.

Elokuva tarvitsisi Vin Dieselia, sillä Brian O'Conneria näyttelevä Paul Walker ei kykene olemaan kovin erikoinen pääosassa. Hahmo ei ole enää poliisi, vaan hän on jatkanut laittomien katuajojen parissa ja noussut isoksi nimeksi Miamissa. Brian on muuttunut hieman itsevarmemmaksi ja hänen muutoksensa on toimivasti mietitty. Harmi vain, että Walker on näyttelijänä vain ihan kiva, eikä häntä jaksaisi erityisemmin katsoa.
     Onneksi mukana on Tyrese Gibson, joka esittää Roman Pearcea. Hahmo on kaksikosta se energisempi ja villimpi, jolloin hänet voi käsittää pakollisena komediatyyppinä. Joskus tällaiset tapaukset ovat ärsyttäviä leffoissa, mutta Gibsonin suoritus on toimiva ja häntä jaksaa katsoa mielellään. Brian ja Roman ovat vanhoja tuttuja, joiden välit menivät Brianin paljastuessa poliisiksi. On kiinnostavaa seurata, kuinka kaksikko alkaa rakentamaan takaisin vanhaa ystävyyttään.
     Eva Mendes esittää Monica Fuentesia, joka on myös soluttautunut Veronen piireihin. Monica jää hieman mitäänsanomattomaksi hahmoksi, sillä hän ei erityisemmin tee mitään leffassa. Silti Brian iskee häneen silmänsä ja heidän välilleen syntyy jotain säpinää. Mendes on ihan hyvä osassaan, joka ei toisaalta vaadi paljoa.
     Itse Carter Veronea näyttelee Cole Hauser. Verone johtaa rikollista toimintaa Miamissa ja on itse asiassa aika toimiva pahis. Hauser on uskottava rikollispomon roolissa. Verone jopa näyttää pariin otteeseen, ettei hänelle todellakaan kannata ryttyillä. Verone on todella rikas ja elää hulppeasti. Hänen uskollisimpia kätyreitään esittävät Mo Gallini ja Roberto Sanchez.
     Hip hop -artisti Ludacris nähdään elokuvassa autovarikon omistajana Tejina. Hahmo johtaa katuajoja Miamissa. Hän on aika rento tapaus. Brianin tuttuna hän haluaa auttaa Brianin ongelmissa. Ludacris on hyvä osassaan. Yhtä tärkeimmistä katuajajista, Sukia esittää Davon Aoki.
     The Fast and the Furiousista tuttu poliisi Bilkins (Thom Barry) esiintyy tässäkin, mutta paljoa hän ei pääse tekemään. Lähinnä hän vain saa Brianin suostumaan uuteen soluttautumiskeikkaan. Toinen tärkeässä roolissa oleva poliisi on agentti Markham (James Remar), joka ei pidä Brianista, eikä todellakaan Romanista. Markham ei kuuntele Briania, vaan päättää tehdä, miten itse haluaa, mikä aiheuttaa ongelmia operaatioon.

Edellisen elokuvan lopussa Brian O'Conner päästi Vin Dieselin esittämän Dominic Torreton pakenemaan, mikä johti Brianin erottamiseen poliisivoimista. Tähän viitataan parissa kohtaa, mutta muuten leffa ei tunnu jatkavan The Fast and the Furiousin tarinaa. Välillä elokuva tuntuu olevan pelkkä tarpeeton lisäosa, mutta onneksi se tuntuu pääasiassa olevan ihan menevä toimintapätkä. 2 Fast 2 Furiousin alussa päästään jälleen seuraamaan katuajoja, mutta ne eivät ole samalla lailla tarinan keskiössä. Leffassa onkin enemmän samanlaista tunnelmaa kuin kyttäkaksikkoleffoissa, mikä toimii - vaikka päähenkilöt eivät poliiseja olekaan. Vauhdikasta menoa on mukana, kuten myös jännitysmeininkiä. Huumejengeihin soluttautumisia nähdään usein leffoissa ja tämä poikkeaakin perinteisistä sellaisista teoksista autokaahailujensa takia. Kovin yllättäviä asioita ei tapahdu, mutta muutamaan otteeseen pääsee hämmästelemään tekijöiden kekseliäisyyttä.

2 Fast 2 Furiousissa on paikoitellen mukana musiikkivideotunnelma, mikä hieman häiritsee, mutta tavallaan se myös sopii leffaan. Elokuvassa on pääasiassa jokseenkin realistinen tunnelma, mutta myös hölmömpiäkin ja epäuskottavia asioita pääsee näkemään. Leffa alkaa kuljettamaan sarjaa hieman pois pelkästä autoihailusta ja vie sitä enemmän rikollisuuden maailmaan, mitä tulevissa osissa tullaan näkemään. Nauraa saa välillä - lähinnä Romanin jutuille ja käytökselle, mutta kovin monia vitsejä ei ole mukana. Kaikkein kovimpaan ääneen hörähdin heittoistuinkohdalle, joka oli täysin selittämätön ja typerä, mutta silti niin loistava. Muuten 2 Fast 2 Furiousta ei voi kutsua loistavaksi. Se jää helposti unholaan, eikä se ole yhtä viihdyttävä kuin sarjan edellinen osa. Yksi parhaimmista kohdista elokuvassa on kidutuskohtaus, joka oli yllättävän julma ja karu. Karua oli myös kun yhdessä kohtauksessa rekka ajaa auton päältä, eikä voi olla miettimättä, millaiseksi muussiksi kuljettaja muuttui.

Sarjan ohjaus on vaihtunut Rob Cohenilta John Singletonille, joka oli tätä ennen ohjannut mm. Samuel L. Jacksonin tähdittämän Shaftin (2000). Elokuva on kuvattu ihan hyvin ja jotkut kamerakikkailut ovat yllättävän toimivia. Leikkaus on nopeatempoista, mikä lisää musiikkivideo tunnelmaa, etenkin yhdessä jumputtavan musiikin kanssa. Värimäärittely ei ole onneksi oranssihtavaa ensimmäisen osan tapaan, vaan kuva näyttää normaalilta. Visuaaliset tehosteet eivät enää näytä kovin erikoisilta. Vihreän taustakankaan käytön huomaa usein ja joissain kohdissa autot ovat selkeästi digitaalisia. Autojen nopeutustehosteet ovat jokseenkin naurettavan näköisiä. Äänitehosteilla tuodaan vauhdin tunnetta lisää hienosti.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettujen kohtauksien, mokaotoksien ja "Prelude to 2 Fast 2 Furious" -prologin lisäksi leffan teosta kertova "Inside 2 Fast 2 Furious", leffasarjan naisista kertova "Fast Females", pätkä "Hollywood Impact", jossa kerrotaan, miten autoelokuvat ovat vaikuttaneet sarjaan, näyttelijöiden pitämä 'autokoulu', pätkä "Tricking Out a Hot Import Car", jossa näytetään auton tuunaamista, autostunteista kertova "Supercharged Stunts", Ludacrisin tekemistä kappaleista kertova "Making Music with Ludacris", näyttelijöistä kertova "Actor Spotlights" ja autoista kertova "Car Spotlights". Katsottavaa on noin puoleksitoista tunniksi.

Yhteenveto: 2 Fast 2 Furious on menevä jatko-osa, vaikka siinä jääkin kaipaamaan Vin Dieselia. Paul Walker ei yksinään pystyisi kantamaan leffaa, joten on hyvä, että mukana on huumoria mukaan tuova Tyrese Gibson. Kaverikyttämeininki on toimiva ja katuajot ovat tyylikkäitä. Soluttautuminen huumelordin jengiin ei ole kovin uusi juttu, mutta menee siinä samalla. Muutamia karuja kohtia on mukana, joista pidin. Elokuvan läpi kulkee pienoinen musiikkivideotunnelma, mikä hieman häiritsee, mutta tavallaan toimii. Leikkaus on nopeatempoista. Visuaaliset efektit eivät ole kovin kummoisia ja nopeustehosteet ovat paikoitellen naurettavia. Jos pidit ensimmäisestä osasta, niin katso myös 2 Fast 2 Furious, mutta jos kaipaat elokuvista älykkyyttä ja todellisia tunteita, niin jätä tämä väliin.

Kirjoittanut: Joonatan, 27.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
2 Fast 2 Furious, 2003, Universal Pictures, Original Film, Mikona Productions GmbH & Co. KG, Ardustry Entertainment