Arvostelu: Training Day (2001)

TRAINING DAY

Ohjaus: Antoine Fuqua
Pääosissa: Ethan Hawke, Denzel Washington, Scott Glenn, Eva Mendes, Cliff Curtis, Raymond Cruz, Noel Gugliemi, Dr. Dre, Peter Greene, Nick Chinlund, Charlotte Ayanna, Harrin Yulin, Tom Berenger, Raymond J. Barry, Macy Gray ja Snoop Dogg
Genre: rikos, draama
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 16

Training Day on Denzel Washingtonin tähdittämä rikoselokuva, mikä lähti liikkeelle David Ayerin käsikirjoituksesta. Ayer oli jo työstämässä filmin tarinaa, kun hän kiehtoutui Los Angelesissa jengejä vastaan taistelevasta CRASH-poliisiyksiköstä, joka oli paljastunut korruptoituneeksi ja jengien kanssa yhteistyötä tekeväksi. Tämä muokkasi tekstin lopulliseen muotoonsa, minkä pohjalta ohjaaja Antoine Fuqua aloitti kuvaukset kesällä 2000. Leffaa jopa saatiin kuvattua oikeilla jengikaduilla Los Angelesissa, mihin jengit eivät olleet aiemmin antaneet lupaa. Lopulta Training Day sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla 2. syyskuuta 2001 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli menestys ja se sai paljon kehuja kriitikoilta. Leffa myös sai kaksi Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan miespääosan palkinnon. Itse olin tiennyt Training Daysta jo pidemmän aikaa, mutten ollut koskaan ennen nähnyt sitä. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa sen ja samalla myös arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Huumepoliisiksi pyrkivä Jake Hoyt määrätään etsivä Alonzo Harrisin arvioitavaksi. Koulutuspäivänään Jake joutuu kohtaamaan kaikenlaista ja hänen käsityksensä koko työstä alkaa vähitellen muuttua.

Elokuvasta Oscar-ehdokkuuden saanut Ethan Hawke näyttelee konstaapeli Jake Hoytia, joka on innokkaasti siirtymässä huumepoliisin hommiin, uskoen voivansa tehdä sankaritekoja ja parantaa Los Angelesia. Jo ensimmäisen vartin aikana Jake saa kuitenkin huomata olleensa aivan liian sinisilmäinen. Koulutuspäivänsä aikana hahmo alkaakin kokea suurta muutosta ja on mielenkiintoista seurata, kun naiivista keltanokasta alkaa kuoriutua katu-uskottavampi kyttä.

     Hawke on erittäin hyvä roolissaan, mutta jää lopulta täysin Denzel Washingtonin varjoon, joka on elokuvan todellinen tähti. Washington voitti Oscar-palkinnon roolityöstään etsivä Alonzo Harrisina ja täysin ansaitusti. Washington huokuu karismaa eksentrisenä huumekyttänä, joka ei todellakaan tee asioita ohjekirjan mukaisesti. Hän on hauska, uhkaava, viihdyttävä ja karmiva, luoden hahmon, jota on aivan mahtavaa seurata elokuvassa, mutta jollaista ei koskaan haluaisi tavata tosielämässä. Olisikin kiinnostavaa tietää, kuinka iso osa Alonzosta oli käsikirjoituksessa ja kuinka paljon Washington improvisoi mukaan. Hän valtaa elokuvan itselleen heti saapuessaan mukaan kuvioihin ja jo yksinään tekee filmistä vangitsevaa seurattavaa.

     Leffasta löytyy muutenkin paljon hyviä roolisuorituksia. Scott Glenn on mainio huumediilerinä ja Cliff Curtis, Raymond Cruz ja Noel Gugliemi veikeät rikoskolmikkona. Eva Mendes tekee yhden uransa ensimmäisistä elokuvarooleista Alonzon tyttöystävänä, minkä lisäksi rap-artisti Snoop Dogg ja laulaja Macy Gray tekevät pienet roolit rikollisina.

Training Day osoittautui erinomaiseksi rikosjännäriksi, joka piti minut tiukasti mukanaan läpi parin tunnin kestonsa. Nimensä mukaisesti elokuva kertoo yhden koulutuspäivän tapahtumat, mihin mahtuu kaikenlaista tappeluista ampumavälikohtauksiin ja takaa-ajoista suuriin paljastuksiin. Hienoa on, kuinka upeasti ja uskottavasti päähenkilön kehityskaari on saatu kirjoitettua. Kehitys on suuri, vaikka kaikki tapahtuukin yhden päivän aikana. Hawken ja Washingtonin kemiat kohtaavat täydellisesti ja katsojana on heti valmis hyppäämään heidän matkaansa pidättämään päihderikollisia. Mutta pian niin Jakelle kuin katsojallekin isketään esiin totuus. Kun Jake kertoo Alonzolle, miksi hän haluaa huumepoliisiksi, Alonzo nauraa tälle päin naamaa. Ei Los Angelesin rikollisuutta päihitetä leikkimällä sankaripoliisia. Poliisit tekevät kyseenalaisia ja jopa rikollisia tekoja, jotta saavat rikollisia päihitettyä ja Jaken moraali pistetään kaiken aikaa koetukselle.

Juurikin tämä moraalin tökkiminen pitkin leffaa pitää homman kutkuttavana. Yrittääkö Jake kaikesta huolimatta hoitaa hommat rehdisti ja lain mukaan, vai taipuuko hän käyttämään Alonzon arveluttavia metodeja? Poliisien ja rikollisten välistä suhdetta pohdiskellaan kiehtovasti ja iskevän lisäyksen elokuvaan tuo viime vuosien aikana yhä vain isommin uutisiin nousseet tapaukset poliisien vallan väärinkäytöstä. Korruptio on kuitenkin niin syvälle uppoutunut, että katsoja alkaa vähemmästäkin pohtimaan, mitä asialle voi edes tehdä, jos lainvalvojat ovat pahoja? Kuka pistää heidät vastuuseen teoistaan? Jännitettä pääkaksikon välillä rakennetaan vakuuttavasti, kunnes kaikki eskaloituu erittäin tiivistunnelmaisessa loppuhuipennuksessa.

Ohjaaja Antoine Fuqua rakentaa loistokkaasti tunnelmaa, kasvattaen jännitettä vähitellen. Fuqua syventyy hienosti rikollisiin henkiin ja saa näyttelijöistään kaiken irti. Käsikirjoituksesta vastaava David Ayer saattaa tehdä tässä uransa parasta työtä, sillä tämän jälkeen hänen filmografiaansa on kuulunut aikamoisia epäonnistumisia (köh, vuoden 2016 Suicide Squad, köh). Teknisestikin Training Day on onnistunut. Kuvaus on tyylikästä, mitä tukee oiva valaisu etenkin loppuleffassa. Värimaailmakin on oivallisesti tyylitelty. Lavasteet ovat hienot, kuten myös asut. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Mark Mancinan säveltämät musiikit tuovat oman panoksensa leffan tunnelmaan.

Yhteenveto: Training Day on loistokas rikosjännäri, joka saa pelkän yhden päivän tapahtumista kerrottua vaikuttavan tarinan. Ethan Hawke ja Denzel Washington ovat nappivalinnat rooleihinsa keltanokkapoliisiksi ja konkarikytäksi, joiden ajatusmaailmat ja moraalit kohtaavat useasti koulutuspäivän aikana. Molemmat hahmot ovat kiinnostavia ja näyttelijöiden kemiat osuvat täysillä yhteen. Washington ehdottomasti ansaitsi Oscar-pystinsä. Elokuva pitää todella tiukasti mukanaan, tarjoten oivaa huumoria, sekä jännittäviä vaaratilanteita sopivassa suhteessa. Meno käy kaiken aikaa tiivistunnelmaisemmaksi, kunnes kaikki eskaloituu väkevässä lopetuksessa. Antoine Fuquan ohjaus on lahjakasta ja David Ayerin käsikirjoitus yllättävänkin hyvä. Kaiken kaikkiaan Training Day on kova teos, joka toimii täysillä yhä 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.9.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Training Day, 2001, Warner Bros., Village Roadshow Pictures, NPV Entertainment, Outlaw Productions, WV Films II

Arvostelu: 2 Fast 2 Furious (2003)

2 FAST 2 FURIOUS (2003)

Ohjaus: John Singleton
Pääosissa: Paul Walker, Tyrese Gibson, Eva Mendes, Cole Hauser, Ludacris, Thom Barry, James Remar ja Devon Aoki
Genre: toiminta
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 16

Kun lapsena näin ensimmäisen kerran The Fast and the Furiousin (2001), pidin siitä, sillä siitä löytyi paljon vauhtia ja toimintaa. Kesti kuitenkin pari vuotta ennen kuin näin sille jatkoa. Itse asiassa näin sarjan neljännen osan, Fast & Furious (2009), jostain syystä toisena ja katsoinkin välissä ilmestyneet 2 Fast 2 Furiousin ja aika irrallisen The Fast and the Furious: Tokyo Driftin (2006) vasta vähän ennen kuin menin katsomaan Fast Fiven (2011) elokuvateattereihin. En erityisemmin välittänyt 2 Fast 2 Furiousista ja se tuntui minusta jokseenkin tylsältä ja olenkin mitä luultavimmin katsonut sen vain kerran jälkikäteen. Pääsyy, miksi en välittänyt tästä leffasta kovin paljoa, oli se, ettei siinä esiintynyt Vin Diesel. Hän oli nimittäin tekemässä hirveää xXx:aa (2002), eikä kiireiltään ehtinyt tähän mukaan. Nyt kun The Fast and the Furious -sarja (2001-) on saamassa kahdeksannen osansa, The Fate of the Furious (2017), täytyi tietysti katsoa koko sarja uudestaan läpi ja arvostella sen elokuvat.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa The Fast and the Furious!

Brian O'Conner ja hänen entinen ystävänsä Roman Pearce pakotetaan soluttautumaan huumelordi Carter Veronen bisneksiin, jotta poliisi saisivat tarvittavat todisteet siitä, että hän salakuljettaa tavaraa Floridaan.

Elokuva tarvitsisi Vin Dieselia, sillä Brian O'Conneria näyttelevä Paul Walker ei kykene olemaan kovin erikoinen pääosassa. Hahmo ei ole enää poliisi, vaan hän on jatkanut laittomien katuajojen parissa ja noussut isoksi nimeksi Miamissa. Brian on muuttunut hieman itsevarmemmaksi ja hänen muutoksensa on toimivasti mietitty. Harmi vain, että Walker on näyttelijänä vain ihan kiva, eikä häntä jaksaisi erityisemmin katsoa.
     Onneksi mukana on Tyrese Gibson, joka esittää Roman Pearcea. Hahmo on kaksikosta se energisempi ja villimpi, jolloin hänet voi käsittää pakollisena komediatyyppinä. Joskus tällaiset tapaukset ovat ärsyttäviä leffoissa, mutta Gibsonin suoritus on toimiva ja häntä jaksaa katsoa mielellään. Brian ja Roman ovat vanhoja tuttuja, joiden välit menivät Brianin paljastuessa poliisiksi. On kiinnostavaa seurata, kuinka kaksikko alkaa rakentamaan takaisin vanhaa ystävyyttään.
     Eva Mendes esittää Monica Fuentesia, joka on myös soluttautunut Veronen piireihin. Monica jää hieman mitäänsanomattomaksi hahmoksi, sillä hän ei erityisemmin tee mitään leffassa. Silti Brian iskee häneen silmänsä ja heidän välilleen syntyy jotain säpinää. Mendes on ihan hyvä osassaan, joka ei toisaalta vaadi paljoa.
     Itse Carter Veronea näyttelee Cole Hauser. Verone johtaa rikollista toimintaa Miamissa ja on itse asiassa aika toimiva pahis. Hauser on uskottava rikollispomon roolissa. Verone jopa näyttää pariin otteeseen, ettei hänelle todellakaan kannata ryttyillä. Verone on todella rikas ja elää hulppeasti. Hänen uskollisimpia kätyreitään esittävät Mo Gallini ja Roberto Sanchez.
     Hip hop -artisti Ludacris nähdään elokuvassa autovarikon omistajana Tejina. Hahmo johtaa katuajoja Miamissa. Hän on aika rento tapaus. Brianin tuttuna hän haluaa auttaa Brianin ongelmissa. Ludacris on hyvä osassaan. Yhtä tärkeimmistä katuajajista, Sukia esittää Davon Aoki.
     The Fast and the Furiousista tuttu poliisi Bilkins (Thom Barry) esiintyy tässäkin, mutta paljoa hän ei pääse tekemään. Lähinnä hän vain saa Brianin suostumaan uuteen soluttautumiskeikkaan. Toinen tärkeässä roolissa oleva poliisi on agentti Markham (James Remar), joka ei pidä Brianista, eikä todellakaan Romanista. Markham ei kuuntele Briania, vaan päättää tehdä, miten itse haluaa, mikä aiheuttaa ongelmia operaatioon.

Edellisen elokuvan lopussa Brian O'Conner päästi Vin Dieselin esittämän Dominic Torreton pakenemaan, mikä johti Brianin erottamiseen poliisivoimista. Tähän viitataan parissa kohtaa, mutta muuten leffa ei tunnu jatkavan The Fast and the Furiousin tarinaa. Välillä elokuva tuntuu olevan pelkkä tarpeeton lisäosa, mutta onneksi se tuntuu pääasiassa olevan ihan menevä toimintapätkä. 2 Fast 2 Furiousin alussa päästään jälleen seuraamaan katuajoja, mutta ne eivät ole samalla lailla tarinan keskiössä. Leffassa onkin enemmän samanlaista tunnelmaa kuin kyttäkaksikkoleffoissa, mikä toimii - vaikka päähenkilöt eivät poliiseja olekaan. Vauhdikasta menoa on mukana, kuten myös jännitysmeininkiä. Huumejengeihin soluttautumisia nähdään usein leffoissa ja tämä poikkeaakin perinteisistä sellaisista teoksista autokaahailujensa takia. Kovin yllättäviä asioita ei tapahdu, mutta muutamaan otteeseen pääsee hämmästelemään tekijöiden kekseliäisyyttä.

2 Fast 2 Furiousissa on paikoitellen mukana musiikkivideotunnelma, mikä hieman häiritsee, mutta tavallaan se myös sopii leffaan. Elokuvassa on pääasiassa jokseenkin realistinen tunnelma, mutta myös hölmömpiäkin ja epäuskottavia asioita pääsee näkemään. Leffa alkaa kuljettamaan sarjaa hieman pois pelkästä autoihailusta ja vie sitä enemmän rikollisuuden maailmaan, mitä tulevissa osissa tullaan näkemään. Nauraa saa välillä - lähinnä Romanin jutuille ja käytökselle, mutta kovin monia vitsejä ei ole mukana. Kaikkein kovimpaan ääneen hörähdin heittoistuinkohdalle, joka oli täysin selittämätön ja typerä, mutta silti niin loistava. Muuten 2 Fast 2 Furiousta ei voi kutsua loistavaksi. Se jää helposti unholaan, eikä se ole yhtä viihdyttävä kuin sarjan edellinen osa. Yksi parhaimmista kohdista elokuvassa on kidutuskohtaus, joka oli yllättävän julma ja karu. Karua oli myös kun yhdessä kohtauksessa rekka ajaa auton päältä, eikä voi olla miettimättä, millaiseksi muussiksi kuljettaja muuttui.

Sarjan ohjaus on vaihtunut Rob Cohenilta John Singletonille, joka oli tätä ennen ohjannut mm. Samuel L. Jacksonin tähdittämän Shaftin (2000). Elokuva on kuvattu ihan hyvin ja jotkut kamerakikkailut ovat yllättävän toimivia. Leikkaus on nopeatempoista, mikä lisää musiikkivideo tunnelmaa, etenkin yhdessä jumputtavan musiikin kanssa. Värimäärittely ei ole onneksi oranssihtavaa ensimmäisen osan tapaan, vaan kuva näyttää normaalilta. Visuaaliset tehosteet eivät enää näytä kovin erikoisilta. Vihreän taustakankaan käytön huomaa usein ja joissain kohdissa autot ovat selkeästi digitaalisia. Autojen nopeutustehosteet ovat jokseenkin naurettavan näköisiä. Äänitehosteilla tuodaan vauhdin tunnetta lisää hienosti.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettujen kohtauksien, mokaotoksien ja "Prelude to 2 Fast 2 Furious" -prologin lisäksi leffan teosta kertova "Inside 2 Fast 2 Furious", leffasarjan naisista kertova "Fast Females", pätkä "Hollywood Impact", jossa kerrotaan, miten autoelokuvat ovat vaikuttaneet sarjaan, näyttelijöiden pitämä 'autokoulu', pätkä "Tricking Out a Hot Import Car", jossa näytetään auton tuunaamista, autostunteista kertova "Supercharged Stunts", Ludacrisin tekemistä kappaleista kertova "Making Music with Ludacris", näyttelijöistä kertova "Actor Spotlights" ja autoista kertova "Car Spotlights". Katsottavaa on noin puoleksitoista tunniksi.

Yhteenveto: 2 Fast 2 Furious on menevä jatko-osa, vaikka siinä jääkin kaipaamaan Vin Dieselia. Paul Walker ei yksinään pystyisi kantamaan leffaa, joten on hyvä, että mukana on huumoria mukaan tuova Tyrese Gibson. Kaverikyttämeininki on toimiva ja katuajot ovat tyylikkäitä. Soluttautuminen huumelordin jengiin ei ole kovin uusi juttu, mutta menee siinä samalla. Muutamia karuja kohtia on mukana, joista pidin. Elokuvan läpi kulkee pienoinen musiikkivideotunnelma, mikä hieman häiritsee, mutta tavallaan toimii. Leikkaus on nopeatempoista. Visuaaliset efektit eivät ole kovin kummoisia ja nopeustehosteet ovat paikoitellen naurettavia. Jos pidit ensimmäisestä osasta, niin katso myös 2 Fast 2 Furious, mutta jos kaipaat elokuvista älykkyyttä ja todellisia tunteita, niin jätä tämä väliin.

Kirjoittanut: Joonatan, 27.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
2 Fast 2 Furious, 2003, Universal Pictures, Original Film, Mikona Productions GmbH & Co. KG, Ardustry Entertainment