Arvostelu: Riddick (2013)

RIDDICK

Ohjaus: David Twohy
Pääosissa: Vin Diesel, Matthew Nable, Jordi Mollà, Katee Sackhoff, Dave Bautista, Bokeem Woodbine, Raoul Trujillo, Conrad Pla, Nolan Gerard Funk, Danny Blanco Hall, Noah Danby, Neil Napier ja Karl Urban
Genre: scifi, toiminta, jännitys
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia - Director's Cut: 2 tuntia 7 minuuttia
Ikäraja: 16

David Twohyn ohjaama ja Vin Dieselin tähdittämä scifikauhuelokuva Pimeän uhka (Pitch Black - 2000) sai kriitikoilta hieman ristiriitaisen vastaanoton, eikä se ollut teatterikierroksellaan kummoinen menestys, mutta kun sen DVD-myynnit nousivat valtaviksi, kaksikko pystyi tekemään jatkoa. Riddickin aikakirja (The Chronicles of Riddick - 2004) sai vielä tylymmän vastaanoton kriitikoilta ja se sai hädin tuskin tienattua budjettiaan takaisin. Olikin selvää, ettei Universal-yhtiö ollut valmis rahoittamaan kolmatta leffaa, mutta Twohy ja Diesel yrittivät keksiä tavan saada sen toteutettua. Diesel onnistui tekemään diilin Universalin kanssa, että jos hän tekisi cameon Hurjapäät: Tokio Driftissä (The Fast and the Furious: Tokyo Drift - 2006), hän saisi Riddick-sarjan oikeudet itselleen. Diesel sai ne ja hän alkoi Twohyn kanssa suunnittelemaan filmin tekoa. He saivat kasattua rahaa leffaa varten, mutta eivät tarpeeksi, jolloin Diesel itse päätti rahoittaa lopun budjetista ja hän jopa kiinnitti talonsa saadakseen tarvittavat rahat. Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2012 ja lopulta ihan vain Riddickiksi nimetty elokuva sai ensi-iltansa syksyllä 2013. Tämäkin leffa sai ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta. Elokuva tienasi alle sata miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, mutta tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä budjetti oli huomattavasti edellisiä osia alhaisempi, alle 40 miljoonaa dollaria. Elokuvan pystyi siis laskemaan hitiksi. Itse näin Riddickin varmaankin vuosi sen jälkeen, kun se oli ilmestynyt ja pidin siitä. Kun huomasin, että sarjan aloitusosa Pimeän uhka täytti nyt 20 vuotta, päätin katsoa ja arvostella koko Riddick-trilogian.

Nekromangien hylkäämä Riddick herää autiolta planeetalta ja yrittää selvitä sen karussa luonnossa, taistellen erilaisia olentoja vastaan. Lisäksi planeetalle saapuu palkkionmetsästäjiä, jotka himoitsevat Riddickin tappamisesta saatavaa jättimäistä rahasummaa.

Vin Diesel äijäyrmyilee etsintäkuulutetun huippuvaarallisen rikollisen Riddickin roolissa kolmatta kertaa. Hahmo on sama tyly veikkonen edellisistä leffoista, joka ei erityisemmin piittaa muista, vaan välittää ainoastaan omasta selviytymisestään. Diesel ei vieläkään häikäise näyttelijänlahjoillaan, mutta hänen luja olemuksensa ja möreä äänensä tekevät hänestä edelleen parhaan mahdollisen Riddickin. Hahmo on yhä toimiva antisankari, jonka avaruusseikkailua katsoja seuraa mielellään.

Erilaisten avaruusmörköjen lisäksi Riddick saa peräänsä kaksi palkkionmetsästäjäryhmää, joista toista johtaa Matthew Nablen näyttelemä sotilaallinen "Boss" ja toista Jordi Mollàn esittämä hävytön Santana. Heidän tiimeihinsä kuuluvat mm. ainoa nainen Dahl (Katee Sackhoff), isokokoinen Diaz (Dave Bautista), nuori uskovainen Luna (Noland Gerard Funk), sekä tarkkaavainen Moss (Bokeem Woodbine). Palkkionmetsästäjät eivät tietenkään ole läheskään yhtä kiinnostavia hahmoja kuin Riddick, miksi onkin harmi, että lähes puolet leffasta käytetään heihin. Kaikki kuitenkin hoitavat hommansa sujuvasti ja on hauska nähdä Bautista pienessä roolissa, ennen kuin hän nousi isommaksi tähdeksi näyttelijänä Guardians of the Galaxyn (2014) myötä.

Riddick on tyylillisesti huomattavasti lähempänä kauhuhenkistä Pimeän uhkaa kuin seikkailullisempaa Riddickin aikakirjaa, mikä on heti selkeä parannus. Riddickin aikakirja muistutti enemmän Tähtien sota -saagan (Star Wars - 1977-) esiosatrilogiaa, mistä monet sarjan fanit eivät pitäneet. Tekijät ovat selvästi kuunnelleet fanejaan. Tylsät nekromangit typerä-kypäräisen Marsalkkansa kanssa saavat kyytiä ja poissa on myös taikavoimia omaava ja roolivalintaansa epäröivä Judi Dench. Hyvä niin. Riddick nappaa heti mukaansa karun maailmansa ansiosta. Se näyttää ensiminuuteilla, että luvassa on synkempää menoa kuin viime filmissä, eikä katsoja malta odottaa, mitä filmillä on tarjottavanaan. Elokuvan alkupää on kuitenkin kenties sen parasta antia, kun Riddick ei sano lähes sanaakaan, vaan pääsemme vain näkemään, kuinka tämä kohtaa erilaisia olentoja ja keksii keinoja selvitä vaaroista. Tämä on tavallaan aika rohkea ratkaisu ja itse voisin katsoa koko leffan ihan vain tällaista menoa.

Leffa heikkenee hieman, kun palkkionmetsästäjät saapuvat planeetalle. Filmi tuntuu nimittäin lähes tunnin ajaksi muuttuvan täysin, sillä palkkionmetsästäjät nousevat isosti esille ja Riddickiä hädin tuskin nähdään. Hahmo hiippailee varjoissa ja mukana on pari selkeää faneille tarkoitettua hetkeä, mutta muuten leffan nimikkohahmo tuntuu kadonneen omasta leffastaan. Kyllä palkkionmetsästäjätkin saavat omat hyvät kohtauksensa ja on veikeää seurata, kun Riddick listii heitä yksi kerrallaan. Onneksi loppupäässä Riddick nostetaan jälleen tarinansa tähdeksi, kun filmi alkaa tosissaan muistuttamaan Pimeän uhkaa, pimeydestä hyökkäävien otusten ansiosta. Hirviöosuus voisi kuitenkin kestää kauemmin. Jos hirviöosio alkaisi jo leffan puolessa välissä ja Riddick olisi enemmän esillä palkkionmetsästäjien tullessa kuvioihin, olisi filmi parempi teos. Jo tällaisenaan se on kuitenkin oikein mainio elokuva ja huomattava parannus laimean Riddickin aikakirjan jälkeen.

Ohjaajana ja käsikirjoittajana toimii edelleen David Twohy, joka tekee huomattavasti parempaa työtä kuin Riddickin aikakirjassa. Twohy pitää pakettia mielenkiintoisemmin kasassa ja saa mukaan ensimmäisestä osasta tuttua tunnelmaa, mikä alunperin sai katsojan kiinnostumaan sarjasta. Riddick on myös oivallisesti kuvattu ja ihan sujuvasti leikattu. Valaisua hyödynnetään kauhukohtauksissa hienosti. Lavasteet ja asut ovat taidokkaasti toteutetut ja efektit ovat pääasiassa mainioita. Paikoitellen on selvää, että näyttelijät seisovat taustakankaan edessä. Ääniefektitkin ovat hyvin rakennetut ja Graeme Revellin säveltämät musiikit toimivat taustalla.

Tästäkin sarjan osasta on olemassa pidennetty versio, jolla on kestoa kahdeksan minuuttia enemmän kuin teatteriversiolla. Pidempi versio syventyy enemmän siihen, mitä tapahtui tämän ja Riddickin aikakirjan välissä. Edellisestä osasta tuttu Karl Urbanin näyttelemä Vaako nähdään kunnolla pidennetyssä versiossa.

Yhteenveto: Riddick on mainio scifikauhuelokuva, mikä ymmärtää edellisen osan olleen virhe ja vie meininkiä takaisin alkuperäisen Pimeän uhkan tyyliin. Elokuvan alkupää onkin erittäin hyvä, kun pääsee seuraamaan Riddickiä selviytymässä uuden planeetan vaaroista. Dialogin puute on vain plussaa ja leffa on yllättävänkin koukuttava. Kun palkkionmetsästäjät saapuvat, leffa tuntuu unohtavan Riddickin sivurooliin, jolloin kokonaisuus kärsii ja muuttuu epätasaiseksi. Onneksi loppupäässä se taas nostaa tasoaan, kun hirviökauhuilu alkaa. Jos palkkionmetsästäjien osiota muokkaisi ja tiivistäisi, sekä aloittaisi monsteripuolen aikaisemmin, voisi kyseessä olla erittäin hyvä kokonaisuus. Jo tällaisenaan Riddick toimii oivallisesti ja se jättää katsojan odottamaan mahdollista neljättä osaa. Diesel ja Twohy ovat nyt useamman vuoden työstäneet sekä neljättä elokuvaa, mikä kulkee työnimellä "Furia", sekä televisiosarjaa "Merc City". Toivon kyllä molempien projektien onnistuvan, sillä vaikkei Diesel ole näyttelijänä mitä parhain, hän saa tästä hahmosta todella kiinnostavan ja Riddickin seikkailuja katsoisi mieluusti lisää... kunhan tyyli vain pysyy samanlaisena kuin tässä ja alkuperäisessä leffassa, eikä Riddickin aikakirjan kaltaista mokausta enää nähtäisi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Riddick, 2013, Radar Pictures, Riddick Canada Productions, Entertainment One, One Race Productions

Arvostelu: Riddickin aikakirja (The Chronicles of Riddick - 2004)

RIDDICKIN AIKAKIRJA

THE CHRONICLES OF RIDDICK

Ohjaus: David Twohy
Pääosissa: Vin Diesel, Alexa Davalos, Colm Feore, Thandie Newton, Karl Urban, Judi Dench, Keith David, Linus Roache, Nick Chinlund, Yorick van Wageningen, Kim Hawthorne ja Alexis Llewellyn
Genre: scifi, toiminta, seikkailu
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia - Director's Cut: 2 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 16

David Twohyn ohjaama scifikauhuelokuva Pimeän uhka (Pitch Black - 2000) ei ollut mikään erityisen iso menestys lippuluukuilla, mutta sen DVD-tuotot olivat niin isot, että Universal-yhtiö kysyi Twohylta jatko-osaa. Twohy kirjoitti jopa kolme eri tarinaa, jotka hän esitti Universalille, jotka valitsivat niistä mieleisimmän. Alunperin Twohyn ei ollut tarkoitus ohjata jatkoa ja uudeksi ohjaajaksi pohdittiin mm. Peter Jacksonia ja Guillermo del Toroa, mutta lopulta Twohy otettiin takaisin ja kuvaukset alkoivat. Riddickin aikakirjaksi nimetty jatko-osa sai ensi-iltansa kesällä 2004, mutta se oli valitettavasti kriitikoiden lyttäämä taloudellinen floppi; leffa sai hädintuskin budjettiaan takaisin. Itse näin Riddickin aikakirjan hyvin nopeasti Pimeän uhkan jälkeen ja olin todella pettynyt siihen, sillä mielestäni jatko-osa oli liian erilainen. Nyt kun huomasin, että Pimeän uhka täytti 20 vuotta, päätin katsoa ja arvostella koko Riddick-trilogian. Katsoinkin Riddickin aikakirjan uudestaan muutama viikko Pimeän uhkan jälkeen.

Planeetta Helion Yksi on joutumassa pahojen nekromangien ja heidän johtajansa, Marsalkan käsiin. Vain etsintäkuulutettu huippuvaarallinen rikollinen Riddick voi päihittää Marsalkan ja tämän armeijan.

Tämän elokuvan ilmestymisen aikoihin Vin Diesel oli epätoivoisesti hittileffan tarpeessa. Hän palaisi Fast & Furious -sarjaan (2001-) vasta muutaman vuoden päästä, eikä hän lähtenyt mukaan xXx 2: The Next Leveliin (xXx: State of the Union - 2005). Riddickin hahmosta Diesel oli selvästi innoissaan, sillä sellaisella vimmalla hän palaa rooliinsa avaruuden lainsuojattomana. Dieselin äijähenki pitää katsojan mielenkiintoa ihan hyvin yllä, etenkin kun leffa perehtyy kunnolla Riddickin historiaan, mikä vielä Pimeän uhkassa jätettiin jonkinlaiseksi mysteeriksi... ehkä parempi niin. Diesel on toistamiseen uskottava huipputehokkaan tappajan roolissa ja katsojalle leviää hymy huulille, kun vastuksen kätyrit luikkivat pakoon, kun näkevät, että heidän pomonsa on kohdannut jonkun pätevämmän.
     Muutkin edellisestä elokuvasta selvinneet hahmot tekevät paluun. Poikaa esittänyt tyttö Jack (roolissa tällä kertaa Alexa Davalos) on kasvanut nuoreksi naiseksi ja yrittää seurata idolinsa Riddickin jalanjäljissä, kun taas uskovainen Imaami (Keith David) on perustanut perheen Helion Yhdellä Lajjun-vaimonsa (Kim Hawthorne) kanssa. On kiinnostavaa nähdä, mille teille hahmot ovat lähteneet kauhistuttavan kokemuksensa jälkeen ja kuinka se on vaikuttanut heihin. Jackin kasvu on ymmärrettävä ja Davalos vakuuttaa kovan mimmin roolissa. David on edelleen mainio hienostuneena Imaamina.

Pahana (ja samalla aivan käsittämättömän tylsänä ja mitäänsanomattomana) nekromangien johtajana Marsalkkana nähdään Colm Feore. Kyseessä on niin laimea pahis, ettei hän onnistu luomaan minkäänlaista uhkaa. Saapuessaan Helion Yhdelle Marsalkka muistuttaakin enemmän uhoavaa koulukiusaajaa kuin pelottavaa maailmanvalloittajaa. Feore on vieläpä todella puinen ja kehno roolissaan. Harmillisesti kehnoiksi jäävät myös hänen kätyrinsä, soturi Vaako (Karl Urban) ja lady Vaako (Thandie Newton), sekä saarnaava Puhdistaja (Linus Roache). Hahmot ovat hieman mielenkiintoisempia kuin heidän pomonsa ja heidän näyttelijänsä parempia, mutta eipä katsojaa kiinnosta Riddickin tämänkertaiset vastustajat pätkääkään. Jopa ensimmäisen osan digiörkeissä oli enemmän persoonaa kuin näissä tyypeissä.
     Lisäksi leffassa nähdään myös mm. Nick Chinlund Riddickiä jahtaavana palkkionmetsästäjänä, sekä poloinen Judi Dench elementaali-Aereonina. Dench on jälkikäteen tunnustanut, ettei oikein ollut perillä, mistä koko filmissä on kyse ja sen kyllä huomaa. Filmin lahjakkaimman näyttelijän taidot valuvat täysin hukkaan.

Kuten alussa mainitsin, Riddickin aikakirja on todella erilainen elokuva kuin edeltäjänsä. Siinä, missä Pimeän uhka oli Alien - kahdeksas matkustaja -klassikkoa (Alien - 1978) muistuttava scifikauhuleffa avaruushirviöidensä, yhden lokaationsa ja tiiviin tunnelmansa kanssa, Riddickin aikakirja on enemmänkin scifitoimintaseikkailu, mikä tuo mieleen lähinnä samoihin aikoihin ilmestyneen Tähtien sota -saagan (Star Wars - 1977-) esiosatrilogian. Voisikin siis sanoa, että elokuva muistuttaa enemmän Tähtien sota: Episodi I - Pimeää uhkaa (Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - 1999) kuin Pimeän uhkaa! Ja kuten arvata saattaa, se ei ole kovin hyvä merkki. Kyseessä on hieman sekava avaruusseikkailu, mikä yrittää laajentaa sarjan maailmaa huomattavasti, mutta samalla unohtaa, mikä teki alkuperäisestä filmistä niin viehättävän. Riddick on edelleen päheä antisankarihahmo, mutta kaikki hänen ympärillään on tällä kertaa aika unohdettavaa ja mitäänsanomatonta. Nekromangit eivät ole koskaan uhkaavia vastuksia, eikä leffan tunnelmakaan nappaa mukaansa.

Kun pahikset eivät vakuuta, tarina ei imaise mukaansa, eikä tunnelmakaan oikein tiedä, mitä se on olevinaan, on Riddickin aikakirja jokseenkin pitkäveteistä seurattavaa. Siinä nähdään useita toimintakohtauksia, mutta lähes yksikään niistä ei vakuuta tai innosta. Jännitystä on turha etsiä. Ainoastaan vankilaplaneetta Krematorialla löydetään kunnon Riddick-henki ja noin pariksi kymmeneksi minuutiksi katsojan kiinnostus herätetään. Joka kerta, kun sieltä leikataan nekromangeihin, alkavat silmät painua kiinni. Leffasta löytyy joitain toimivia puolia, kuten Riddickin ja Jackin välinen... no, ei nyt ihan "isä-tytär-suhde", mutta jotain siihen suuntaan. Kokonaisuudessaan elokuva on kuitenkin heikko ja laimea tekele. Hassua on, että vaikka filmi on selvästi isommalla rahalla tehty, se näyttää halvemmalta kuin edeltäjänsä - aivan kuin suoraan DVD:lle tehdyltä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja David Twohy ei siis tee kovin kummoista työtä tällä kertaa. Hän ei rakenna kunnon tunnelmaa, eikä ole saanut aikaiseksi erityisen mielenkiintoista kertomusta. Twohy tosin kirjoitti kolme käsikirjoitusta, mitkä hän antoi Universalille, joten kenties pitäisikin syyttää Universalia, että he valitsivat juuri tämän niistä kolmesta. Riddickin aikakirjaa ei ole edes kuvattu kaksisesti. Vaikka mukana on joitain tyylikkäitä otoksia, on mukana paljon heiluvaa kameratyöskentelyä, sekä ärsyttävän vinoja kuvia, jotka tuovat mieleen yhden kaikkien aikojen surkeimman scifirainan, Taistelukenttä Maan (Battlefield Earth - 2000). Toimintakohtauksissa leikkaus on liian nopeatempoista ja muuten liian hidasta. Efektit eivät ole kestäneet aikaa ja etenkin todella selkeät digiympäristöt tuovat mieleen Tähtien sota -esiosat. Sentään lavasteet ja asut ovat kelvolliset - lukuunottamatta Marsalkan naurettavan typerää kypärää. Ääniefektitkin ovat oivalliset, mutta säveltäjä Graeme Revell ei tällä kertaa onnistu muussa kuin ensimmäisen osan musiikkien kierrättämisessä parissa kohtaa.

Elokuvasta on olemassa vartin pidempi Director's Cut, mikä sisältää pidennettyjä ja kokonaan uusia kohtauksia. Esimerkiksi Jack esitellään pidennetyssä versiossa jo aiemmin ja Vaakon pariskunnan keskustelut ovat pidempiä. Lisäksi Director's Cut sisältää kiroilua ja hieman verta, jotta ikärajaa saatiin nostettua. Itse katsoin elokuvan pidennetyn version.

Yhteenveto: Riddickin aikakirja on laimea scifiseikkailu, mikä kadottaa lähes kaiken, mikä teki Pimeän uhkasta niin mainion teoksen. Lähes ainoastaan päähenkilö Riddick toimii ja Vin Diesel palaakin rooliin suurella antaumuksella. Itse tarina on hieman sekava ja se kerrotaan kömpelösti. Tapahtumat eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia, sillä tämänkertainen uhka on niin mitäänsanomaton. Pöljällä kypärällä varustettu Marsalkka on surkea pahis, eikä häntä esittävä Colm Feore onnistu luomaan jännitettä. Elokuva käy paikoitellen pitkäveteisyyden puolella, mutta mukaan mahtuu sentään joitain viihdyttäviä toimintakohtauksia. Visuaalisesti filmi ei ole kummoinen ja se näyttää jopa halvemmalta kuin Pimeän uhka, vaikka onkin isommalla rahalla tehty. Elokuva tuo herkästi mieleen Tähtien sota -saagan esiosatrilogiat, sekä vinojen kuviensa puolesta Taistelukenttä Maan, eikä kumpikaan ole hyvä merkki. Lopputuloksena on heikko scifiraina, mikä saa harmittelemaan Riddick-sarjan kadotettua potentiaalia. Jos innostuit Pimeän uhkasta, ei tältä kannata odottaa paljoa. Jos tämän loppuratkaisu ei liittyisi vahvasti sarjan kolmanteen osaan, Riddickiin (2013), suosittelisin vain skippaamaan tämän ja siirtymään suoraan kolmosleffaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Chronicles of Riddick, 2004, Universal Pictures, Radar Pictures, One Race Productions, Primal Foe Productions

Arvostelu: Pimeän uhka (Pitch Black - 2000)

PIMEÄN UHKA

PITCH BLACK

Ohjaus: David Twohy
Pääosissa: Vin Diesel, Radha Mitchell, Cole Hauser, Keith David, Rhianna Griffith, Lewis Fitz-Gerald, Claudia Black, John Moore, Sam Sari, Firass Dirani, Les Chantery ja Simon Burke
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia - Unrated Version: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 16

Pitch Black, eli suomalaisittain Pimeän uhka on David Twohyn ohjaama scifikauhuelokuva, mitä tähdittää Vin Diesel yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan. Alunperin elokuvan idea oli todella erilainen kuin lopullinen leffa. Elokuva kulki aluksi nimellä "Nightfall" ja se kertoi lainsuojattomasta nimeltä Tara Krieg. Mukana ei ollut vielä avaruusolentoja, vaan hahmot olisivat kohdanneet jonkin sortin henkimaailman olentoja. Tarina kuitenkin muuttui, kun Twohy saapui tuotantoon ja alkoi pyörittellä ideaa. Lopulta kuvaukset käynnistyivät Australiassa vuonna 1999 ja Pimeän uhka sai maailmanensi-iltansa 18. helmikuuta 2000 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, eikä ollut mikään erityisen suuri hitti, mutta se tuotti tarpeeksi, jotta sille tehtiin tulevina vuosina jatkoa. Leffa on myös kerännyt oman uskollisen fanikuntansa. Itse näin Pimeän uhkan varmaankin hieman alle kymmenen vuotta sitten. Olin pitänyt Alien - kahdeksannesta matkustajasta (Alien - 1979) ja etenkin sen jatko-osasta Aliens - paluu (Aliens - 1986) ja isäni suositteli tätä minulle, koska tässäkin oli mukana avaruushirviöitä. Pidin leffasta, mutten katsonut sitä uudestaan. Kuitenkin nyt kun huomasin, että elokuva täyttää 20 vuotta, päätin katsoa elokuvan uudelleen ja arvostella sen vuosipäivän kunniaksi.

2500-luvulla avaruusalus tekee pakkolaskun planeetalle, mitä vallitsee paahtava kuumuus kolmen auringon vuoksi. Mutta kun koittaa auringonpimennys, planeetan onkaloista kaivautuu esiin pimeässä saalistavia olentoja. Selvitäkseen miehistön täytyy saada avukseen aluksella kuljetettu huippuvaarallinen vanki, pimeässä näkevä Riddick.

Ennen kuin Vin Dieselistä tuli maailmanluokan tähti Fast & Furious -elokuvasarjan (2001-) ansiosta, hän teki läpimurtoroolinsa Pimeän uhkan antisankari Riddickinä. Riddick on vaarallinen rikollinen, jota kuljetetaan vankilaan ja Diesel on erinomainen valinta rooliin. Hän myy ajatuksen siitä, että olisi huippuluokan roisto, joka on todella ovela ja katsojana kiinnostuukin hahmoista eniten juuri Riddickistä. Hahmon ei ollut alunperin tarkoitus olla näin tärkeässä asemassa, mutta kun testiyleisöt innostuivat Riddickistä eniten, Dieselin ruutuaikaa kasvatettiin ja Riddickistä tehtiin niin sanotusti leffan kasvot.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat muut planeetalle pakkolaskun vuoksi päätyneet henkilöt. Mukana on lentäjä Carolyn Fry (Radha Mitchell), Riddickin vanginnut palkkionmetsästäjä Johns (Cole Hauser), muslimisaarnaaja Imam (Keith David) ja tämän mukana kulkevat nuorukaiset (Firass Dirani, Sam Sari ja Les Chantery), arvometalleja etsivät Shazza (Claudia Black) ja Zeke (John Moore), nuori poika Jack (Rhianna Griffith), taidekauppias Paris P. Ogilvie (Lewis Fitz-Gerald) ja lentoperämies Owens (Simon Burke). Riddickin lisäksi vain pari hahmoista on kirjoitettu kiinnostaviksi, jotta katsoja jaksaa välittää heidän kohtaloistaan, mutta aluksesta löytyy selkeitä hahmoja, joiden on tarkoitus vain tulla tapetuksi elokuvan aikana. Näyttelijät tekevät pääasiassa hyvää työtä sillä, mitä heille on annettu, mutta yksikään ei ole yhtä vakuuttava osassaan kuin Diesel.

Pimeän uhkasta kyllä huomaa, että siihen on otettu vaikutteita Ridley Scottin avaruuskauhun klassikosta Alien - kahdeksas matkustaja. Vaikka leffa tapahtuukin pääasiassa planeetalla, eikä avaruusaluksessa, kuten Alien, molemmista filmeistä löytyy samanlaisia piirteitä. Pimeän uhka yrittää paikoitellen kopioida Alienin tunnelmaa ja tyyliä, ja vaikka se onnistuukin tässä ihan toimivasti, ei leffa tietenkään yllä Alienin mestarilliselle tasolle. Omana scifikauhuleffanaan elokuva on kuitenkin oikein pätevä ja passeli tapaus - kunhan se oikeasti käynnistyy. Elokuvalla kestää hieman aikaa lähteä käyntiin, kun filmi yrittää esitellä hahmojaan ja rakentaa mysteeriä sille, mikä uhka pimeydessä vaanii. Ensimmäisestä tunnista voisi leikata pienenpieniä pätkiä sieltä täältä pois, jotta tiettyä haahuilua saataisiin vähennettyä ja tarina pääsisi itse asiaan. Sillä kun auringonpimennys koittaa ja planeetan verenhimoiset mörrimöykyt lähtevät liikkeelle, leffa onnistuu nappaamaan tiukasti mukaansa, eikä hellitä otettaan, ennen kuin lopputekstit pyörivät.

Elokuva todella hyödyntää hyvin pimeyttä ja se kannattaakin katsoa valot pois päältä, kun ulkonakin on jo synkkää - paitsi leffan todella kirkas alkupää, minkä katsominen pimeässä alkaa helposti sattumaan silmiin. Kun toisen puolikkaan istuu itse pimeässä, leffan karmiva henki alkaa tosissaan välittymään kotisohvalle asti. Leffa rakentaa taitavasti tunnelmaansa ja onnistuu säikäyttämään tehokkaasti oikeissa kohdissa. Avaruusmonstereiden hyökkäykset ovat lisäksi välillä rajuja ja leffaa katsoessa saattaa välillä tuumia, selviäisikö itse eri tilanteista hengissä? Elokuva on myös koukuttava sen oivallisesti luodun maailman ansiosta. Vaikkei lähes autio planeetta kuulosta erityisen hulppealta, on siitä saatu revittyä kaikki irti, jotta jännittävä seikkailu sen pinnalla ei kertaakaan käy tylsäksi. Lähes kahden tunnin kesto on hieman laahustavasta alustaan huolimatta nopeasti ohi.

Alkupään hidastempoisuus ei kuitenkaan ole sen isoin ongelma. Isoin ongelma on se, miltä alkupää näyttää visuaalisesti. Enkä tarkoita sitä, että elokuvan tehosteet ovat nähneet parhaat päivänsä jo vuosia sitten, vaan leffan visuaalista ilmettä valoisissa kohtauksissa. Ennen kuin auringonpimennys alkaa, kuva tuntuu palavan puhki, sillä se on niin kirkas. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kuvauksissa ei ollut oikeasti sellainen paahde kuin leffassa, joten tekijät yrittivät valon lisäämisellä korostaa kolmen auringon aiheuttamaa kuumuutta. Lisäksi aurinkojen eri värien vuoksi päiväsaika planeetalla on joko ruman keltainen tai hieman vähemmän ruman sininen. Värimäärittely on turhankin yliampuvaa ja jo sen vuoksi toivoin itse koko alkupään ajan, että elokuva pääsisi nopeammin itse pimennykseen. Kun pimennys koittaa, leffa näyttää pääasiassa hyvältä. Paitsi niiden efektien puolesta, joista monet digitehosteet näyttävät vanhojen tietokonepelien grafiikoilta. Hirviöiden kohdalla tätä on peitelty sillä, että niitä nähdään lähinnä välähdyksinä tai pimeydessä. Visuaaliselta puolelta myös muutamat oudosti venytetyt kuvat pistävät silmään. Leikkauksessa olisi myös voinut hillitä tiettyjä kikkailuja. Muuten elokuva on hyvin tehty. Lavasteet ovat näyttävät ja puvustus on taidokasta (vaikkakin Riddickin lasit näyttävät lähinnä scifi-uimalaseilta). Ohjaaja David Twohy rakentaa mukavasti tunnelmaa, ja hänen, sekä Wheatin veljesten käsikirjoitus on oivaa avaruuskauhua. Säveltäjä Graeme Revell tuo oman lisänsä filmin tunnelmaan musiikkiensa kautta.

Elokuvasta on olemassa muutaman minuutin pidempi versio, mikä sisältää hieman pidennettyjä sekä pari uutta kohtausta. Lähinnä kyseessä on parin repliikin verran pidennettyjä keskusteluja, eikä mukana ole enempää hirviökohtauksia, kuten monet luultavasti toivoisivat.

Yhteenveto: Pimeän uhka on erittäin mainio scifikauhuelokuva. Leffa rakentaa hitaasti tunnelmaansa, kunnes päästää jännityksen hienosti valloilleen puolessa välissä kestoa, avaruushirviöiden täyttämän yön alkaessa. Elokuva lainailee selkeästi Alien - kahdeksasta matkustajasta, mutta eipä se lopulta haittaa. Alkupää on paikoitellen hieman laahaileva, minkä lisäksi sitä on hankala katsoa sen ruman valaisun ja värimäärittelyn takia. Kun yö alkaa, filmi onnistuu vihdoin kunnolla nappaamaan mukaansa. Vin Diesel on erittäin hyvä valinta päärooliin Riddickiksi, jonka hahmosta haluaa tietää lisää. Muutkin hahmot ovat yllättävän toimivia ja heidän näyttelijänsä tekevät kelpo työtä. Visuaalisesti elokuva on nähnyt parhaat päivänsä, mutta hirviöiden kohdalla tekijät ovat onneksi tajunneet, että vähemmän on enemmän ja kehnot digimöröt pidetään pimeydessä. Jos Alien sai innostumaan scifikauhusta, kannattaa Pimeän uhka vilkaista, jos sitä ei ole vielä nähnyt. Kyseessä ei todellakaan ole samanlainen mestariteos, mutta on tämäkin oikein hyvä ja jännittävä leffa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Pitch Black, 2000, Polygram Filmed Entertainment, Interscope Communications