Arvostelu: The Second Best Exotic Marigold Hotel (2015)

THE SECOND BEST EXOTIC MARIGOLD HOTEL

Ohjaus: John Madden
Pääosissa: Dev Patel, Judi Dench, Maggie Smith, Bill Nighy, Celia Imrie, Ronald Pickup, Richard Gere, Tina Desai, Lillete Dubey, Diana Hardcastle, Penelope Wilton, Claire Price, David Strathairn, Tamsin Greig ja Shazad Latif
Genre: komedia, draama, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: S

Deborah Moggachin kirjaan These Foolish Things (2004) perustuva elokuva The Best Exotic Marigold Hotel oli kehuttu jättimenestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2014 ja lopulta The Second Best Exotic Marigold Hotel -nimen saanut jatko-osa sai ensi-iltansa helmikuussa 2015. Elokuva oli hitti, vaikkei päässyt lähellekään ensimmäisen leffan lipputuloja. Kriitikot eivät lämmenneet filmille kuten ensimmäiselle osalle, eikä tällä kertaa ollut luvassa palkintoehdokkuuksien ryöppyä. Itse katsoin molemmat elokuvat jokin aikaa tämän toisen osan ilmestymisen jälkeen ja pidin kummastakin. En ole kuitenkaan katsonut niitä uudestaan, ennen kuin huomasin viime vuonna The Best Exotic Marigold Hotelin täyttävän kymmenen vuotta. Päätinkin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella sen, sekä tehdä saman jatko-osalle. Katsoin The Second Best Exotic Marigold Hotelin pari kuukautta ensimmäisen elokuvan jälkeen.

Sonny on menossa naimisiin tyttöystävänsä Sunainan kanssa, samalla kun hän aikoo laajentaa Best Exotic Marigold Hotelia isommaksi bisnekseksi Murielin, Evelynin ja Douglasin avustuksella.

Tom Wilkinsonia lukuun ottamatta muut tutut näyttelijät palaavat rooleihinsa - jopa Penelope Wilton käy kääntymässä nalkuttavana Jean Ainsliena, joka on yhä katkera Bill Nighyn esittämälle Douglasille. Mainion Wiltonin lahjat hukataan tympivässä roolissa. Wilton ei saa Jeanista mitään positiivista irti katsojalle, eikä kyseessä ole edes sellainen hahmo, jota katsoja rakastaisi vihata. Nighy sen sijaan on jälleen erinomainen Douglasina, joka on löytänyt hupaisan uuden ammatin Intiassa. Fantastisen Judi Denchin näyttelemä Evelyn Greenslade saa oman juonikuvionsa, muttei pääse samalla lailla esille kuin viimeksi. Maggie Smith jatkaa ilahduttamista äksyn Muriel Donnellyn osassa, joka tylyttää yhä kaikkia, mutta ei yhtä ronskein ilmauksin. Myös Norman (Ronald Pickup) ja Madge (Celia Imrie) ovat mukana, mutta heidän suhteensa ei vieläkään jaksa innostaa.

     Tässä elokuvassa keskiöön kuitenkin nousee iäkkäiden sijaan nuori ja innokas Bext Exotic Marigold Hotelin omistaja Sonny (Dev Patel). Patel tasapainottelee jälleen taidokkaasti sillä ohuella rajalla, onko hänen hahmonsa hauska vai ärsyttävä. Itseäni naurattaa kerta toisensa perään, kuinka Sonny onnistuu löytämään positiivisia ilmauksia roskakasastakin ja puhumaan muut niin hämmennyksiin, etteivät he edes tiedä, mihin ryhtyvät hänen kanssa. Silti Sonny alkoi käydä minunkin hermoilleni, muuttuessaan mustasukkaiseksi, kun hänen tyttöystävänsä (Tina Desai) alkaa juuri häiden kynnyksellä vilkuilemaan omahyväisen Kushalin (Shazad Latif) perään.

     Uusina hahmoina elokuvassa esitellään mm. Richard Geren näyttelemä tarkastaja Guy Chambers, joka kiinnostuu Sonnyn äidistä (Lillete Dubey) ja Douglasin tytär Laura (Claire Price), jonka saapumisesta puhutaan pitkään, mutta jolle ei lopulta keksitä käyttöä, kun hän saapuu mukaan. Gere hurmaa varmasti vannoutuneimmat faninsa taas kerran, mutta omasta mielestäni hän jää tässä aika mitäänsanomattomaksi.

Ensimmäisen The Best Exotic Marigold Hotelin tavoin myös jatko-osa on varsinainen hyvän mielen elokuva. Hymy leviää kasvoille heti alussa ja elokuvan päivänselvien ongelmienkin ollessa läsnä, hymy ei meinaa poistua. Patel tarjoaa monet makeat naurut nopeatempoisella puheellaan, nokkelilla sutkautuksillaan ja muutenkin suurella energiallaan. Dench, Smith ja Nighy taas ovat niin upea kolmikko, ettei heidän tarvitsisi oikeastaan tehdä mitään ja silti heitä olisi ilo seurata. Elokuvasta löytyy paljon hilpeitä hetkiä ja suurta sydäntä, mikä lämmittää filmin katselun aikana. Silti leffa jää aika keskinkertaiseksi ja nopeasti unohdettavaksi teokseksi. Kuten jo elokuvan nimessä lukee, The Second Best Exotic Marigold Hotel jää kakkoseksi ensimmäiseen osaan verrattuna.

On selvää, ettei tekijöillä ollut enää jatko-osaa työstäessä ammennettavana jonkun muun kirjaa. Välillä jopa tuntuu, että jatkoa on lähdetty tekemään ilman käsikirjoitusta. Ensimmäinen elokuva oli hitti, joten jatkoa oli pakko tehdä, vaikkei sille olisikaan tarinaa. Vaikka ensimmäinenkin osa seurasi useampaa, toisistaan irrallista juonikuviota, elokuva osasi punoa ne yhteen sujuvasti. The Second Best Exotic Marigold Hotel tuntuu vain irrallisilta kertomuksilta, jotka tapahtuvat päällekkäin. Osaa juonikuvioista ei jakseta erityisemmin kehitellä ja jotkut jutut unohdetaan elokuvan aikana. Tarina on selvästi pelkkä sivuseikka kirjoittajille, jotta nämä fantastiset brittinäyttelijät saadaan toistamiseen yhteen. Kivana hyvän mielen höttönä elokuvan katsoo sujuvasti, vaikka kahden tunnin kestossa siinä tuntuukin olevan paljon tyhjäkäyntiä.

John Madden pysyy ohjaajana ja tekeekin kelpo työtä siinä hommassa edelleen. Hänen ongelmakseen koituu se, ettei Ol Parker saa aikaiseksi kunnon käsikirjoitusta ilman valmista jatkotarinaa. Vaikka Parkerilta löytyy onnistumisensakin, on hänen tekstinsä juonellisesti hätäisesti kyhätty. Teknisesti The Second Best Exotic Marigold Hotel on taidokkaasti tehty. Kuvaus on sujuvaa ja Intian maisemia esitellään toistamiseen upein otoksin. Lavasteet ja asut ovat huikeat. Äänimaailma on myös oivallisesti rakennettu ja Thomas Newman tunnelmoi taas ihastuttavien musiikkiensa kanssa. Newman kierrättää paljon ensimmäisen osan sävelmiä, mutta eipä se haittaa, sillä ne ovat yhä ihan yhtä mainioita.

Yhteenveto: The Second Best Exotic Marigold Hotel on nimensä mukaisesti toiseksi paras Exotic Marigold Hoteliin liittyvä elokuva. On selvää, ettei tekijöillä ollut tällä kertaa kirjaa pohjateoksena, josta ammentaa, vaan jatkoa on lähdetty tekemään vähän väkinäisesti. Selvän tarinan sijaan filmi koostuu enemmän useasta irrallisesta juonikuviosta, joilla vanhat tutut saadaan tuotua takaisin. Vaikka Dench, Smith, Nighy ja Patel ilahduttavat jälleen rooleissaan, eivät heidän kuvionsa ole erityisen mielenkiintoisia. Käsikirjoitus on hieman onneton, mutta sentään ohjaaja John Madden saa pidettyä hyvän mielen tunnelman korkealla, apunaan Thomas Newmanin mainiot musiikit. The Second Best Exotic Marigold Hotelia on helppo ja kiva katsoa, mutta silti lopputulos jää aika keskinkertaiseksi hömpäksi. Tämän työryhmän kanssa olisi voinut odottaa jotain enemmän.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.11.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Second Best Exotic Marigold Hotel, 2015, Blueprint Pictures, Babieka

Arvostelu: The Boy (2016)

THE BOY (2016)

Ohjaus: William Brent Bell
Pääosissa: Lauren Cohen, Rupert Evans, Jim Norton, Diana Hardcastle ja Ben Robson
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 16

The Boyn teko lähti liikkeelle The Inhabitant -nimen alla, joka onneksi tajuttiin vaihtaa kiinnostavammaksi ja yksinkertaisemmaksi nimeksi. Elokuvan tuotanto alkoi kesällä 2014 ja alle vuotta myöhemmin alkoivat kuvaukset. Leffa sai ensi-iltansa tammikuussa 2016 ja se oli iso menestys verrattuna pieneen budjettiinsa. Se ei kuitenkaan saanut kovin kummoisia arvioita, eivätkä monet pitäneet sitä erityisen hyvänä kauhuelokuvana. Muistan, kun The Boy ilmestyi ja yllä oleva juliste näkyi leffateattereiden seinillä parin viikon ajan. En kuitenkaan nähnyt yhtäkään traileria, enkä käynyt katsomassa filmiä teattereissa. Mietin kuitenkin sen katsomista jossain kohtaa ja kun huomasin sen ilmestyneen Netflixiin, päätin vilkaista sen vihdoin. Katsoinkin sen yhdessä tyttöystäväni kanssa (joka oli nähnyt leffan jo) ja päätin samalla kirjoittaa siitä arvostelun halloween-aikaa varten.

Vanha Heelshiren pariskunta palkkaa nuoren Greta Evansin lapsenvahdiksi Brahms-pojalleen, kun he lähtevät lomamatkalle. Asiat muuttuvat oudoiksi, kun Greta tajuaa, että Brahms onkin nukke, joka ei tosin ole niin eloton kuin aluksi vaikuttaa...

Greta Evansia näyttelee The Walking Dead -sarjan (2010-) Maggiena tunnettu Lauren Cohan, joka on oiva valinta rooliin. Cohan nähdään usein kahdestaan nuken kanssa, jolloin hänen täytyy yksin kannatella filmiä ja hän suoriutuu hommastaan mainiosti. Greta ei onneksi ole niitä kauhuleffojen hahmoja, jotka tekevät kaikenlaista urpoa, vaan hän toimii erikoisessa tilanteessa siten, miten luultavasti moni oikeasti toimisi. Hahmon menneisyyttä avataan läpi leffan lyhyissä puheluissa, kun hän keskustelee ystävänsä kanssa. Puhelut lisäävät kiinnostusta hahmoa kohtaan ja hänestä - yllättävää kyllä - jopa välittää alusta loppuun.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Heelshiren pariskunta, joita esittävät Jim Norton ja Diana Hardcastle, sekä aina välillä ruokaa tuova kaupanomistaja Malcolm, jota näyttelee Rupert Evans. Heelshiren pariskunnassa on alusta alkaen selvästi jotain outoa, mutta Malcolm vaikuttaa erittäin mukavalta hepulta. Leffassa nähdään myös Ben Robson pienessä roolissa Gretan ex-poikaystävänä Colena.

The Boy on yllättävän hyvä kauhuelokuva. Se ei ole mikään erityisen ihmeellinen, mutta moniin muihin nykypäivän kauhuleffoihin, kuten viime vuoden demonisähellys Incarnateen (2016) ja joulusäikyttely Krampusiin (2015) verrattuna se on selvästi laadukkaampi. Monet saattavat pettyä siihen, ettei kyseessä ole kovin pelottava filmi (paitsi tietty herkimmille), mutta muuten elokuva on kiinnostava, jolloin kunnon säikyttelyjen puuttumisen voi antaa anteeksi. Hienoa on myös, ettei filmi edes luota täysillä äkkisäikäyttelyihin, vaikka niitä onkin muutamassa kohdassa. Yllätysbööt nähdään lähinnä Gretan painajaisissa, jolloin pystyin antamaan nekin helposti anteeksi. Eikä kunnon pelon puute tarkoita sitä, ettei leffaa katsoessa saisi jännittää lainkaan. Läpi elokuvan kulkee mukavasti epämiellyttävän ahdistava tunnelma. Kaiken aikaa vain odottaa, milloin Brahms-nukke lähtee liikkeelle. Nukke on saatu näyttämään samanaikaisesti sekä todella harmittomalta että erittäin epänormaalilta, jolloin sen näkeminen aiheuttaa joka kerta tukalan tunteen katsojassa. Elokuva on todella yksinkertainen paketti ja siinä on saatu hyödynnettyä kauhuelementtejä onnistuneesti. Leffa ei yritä olla mitään liikaa, mutta se ei myöskään mene sieltä, mistä aita on matalin, jolloin työryhmä on selvästi tiennyt, mitä tekee.

Elokuva tapahtuu kokonaan Heelshiren pariskunnan kodissa - joka sattuu tietysti olemaan iso ja karmiva kartano - ja siinä on vain muutama hahmo, mutta elokuva ei tarvitse mitään enempää. Leffa kestää vain vähän yli puolitoista tuntia ja se käyttää kestonsa hyvin. Yhden tarpeettoman painajaiskohtauksen olisi voinut poistaa, mutta kyllä se menee muun filmin ohessa. Painajaisten lisäksi kliseitä on tietysti muitakin. Karmivassa kartanossa on tottakai pakko olla vielä karmivampi ullakko, jonne täytyy jossain kohtaa mennä, eikä valoa löydy muusta kuin Gretan kantamasta kynttilästä. Kliseet kuitenkin kuuluvat kauhuun, eikä niitä jaksa murehtia, sillä elokuvaan on saatu erinomainen yllätys, jota en osannut lainkaan odottaa. Se että kauhuelokuva pystyy yllättämään minut ja vieläpä positiivisesti, kertoo kyseessä olevan lajityyppinsä parhaimmistoa nykypäivänä. The Boy ei ole huiman hieno filmi, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Jos ette ole sitä vielä nähneet, niin halloweenin aikoihin pidettävään elokuvailtaan se sopii mainiosti.

Elokuvan on ohjannut William Brent Bell, joka on aiemmin ohjannut kauhufilmejä, kuten Stay Alive (2006) ja The Devil Inside (2012). Niitä elokuvia en ole nähnyt, mutta The Boy osoittaa, että Bellillä on selvästi silmää genrelle. Käsikirjoituksesta vastaa Stacey Menear, joka ei ole aiemmin tehnyt muita elokuvia. Menearkin näyttää taitonsa, varsinkin siinä miten hyvin yllätystä on piiloteltu, vaikka vinkkejä onkin nähtävissä leffan aikana. Käsikirjoituksesta olisi tosin voinut jättää pois typerän purkkakeskustelun alkupäästä. The Boy on kuvattu todella hyvin, vaikkakin jotkut sumentuvat kuvat ovat mielestäni kehnoa kikkailua. Leikkaus on sujuvaa läpi filmin. Kartanon lavastus on erittäin hyvin toteutettu ja Brahms-nukke on hienosti luotu. Ääniefektit ovat oivallisia ja Bear McCrearyn musiikit toimivat yllättävän hyvin, vaikka eivät jääkään mieleen.

Yhteenveto: The Boy on yksinkertainen, mutta kelpo kauhuleffa, joka tarjoaa mainion yllätyksen. Elokuva on todella simppeli, mutta se ei haittaa, sillä se käyttää sisältönsä hyödyllisesti, eikä tarvitse mitään ylimääräistä. Erityisen pelottava se ei ole, mutta läpi filmin kulkee oiva jännite, sillä Brahms-nukessa on jotain todella hämärää meneillään. Muutamat äkkisäikäytykset elokuva sortuu käyttämään sekä joitain kliseitä kuten karmivan ullakon, mutta muuten siinä rakennetaan tunnelmaa oivallisesti. Yhden painajaiskohtauksen olisi voinut poistaa, sillä kaksi aika samanlaista hetkeä tuntuvat oudolta näin lyhyessä filmissä, mutta onnistunut yllätys korvaa leffan tietyt heikkoudet. Lauren Cohen on mainio pääroolissa Gretana, etenkin kun hän näyttelee usein pelkän nuken kanssa, jolloin hänen täytyy yksin kantaa filmiä. Visuaalisesti kyseessä on muutamia urpoja kikkailuja lukuunottamatta tyylikäs elokuva ja ohjaaja William Brent Bell vaikuttaa tietävän, mitä tekee. Jos mietitte, minkä kauhuleffan katsoisitte tänä halloweenina, on The Boy hyvä valinta, vaikka se ei ole mitä pelottavin. Vaikka esimerkiksi metrotunneliin sijoittuva Creep (2004) sisältää jännittävämpiä ja ällömpiä hetkiä kuin The Boy, suosittelen silti jälkimmäistä, sillä onhan se loppujen lopuksi mukavampi katsoa hyvää elokuvaa, eikä järkyttävää sontaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.10.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Boy, 2016, Lakeshore Entertainment, STX Entertainment, Huayi Brothers Media, Vertigo Entertainment