Arvostelu: Marked Men: Rule + Shaw (2025)

MARKED MEN: RULE + SHAW

Ohjaus: Nick Cassavetes

Pääosissa: Chase Stokes, Sydney Taylor, Alexander Ludwig, Ella Balinska, Michael Bradway, Nancy De Mayo, Matthew Noszka, Adam Abbou, Paul Johansson, Evan Mock, Tonya Cornelisse, Natalie Alyn Lind ja Hannah Kepple

Genre: draama, romantiikka

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 12

Marked Men: Rule + Shaw perustuu Jay Crownoverin Marked Men -kirjasarjan avausosaan Rule vuodelta 2012. Voltage Pictures hankki kirjan filmatisointioikeudet ja ryhtyi työstämään sen pohjalta elokuvasovitusta. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2024 ja nyt Marked Men: Rule + Shaw saapuu elokuvateattereihin. Itselleni Crownoverin kirjat eivät olleet tuttuja, mutta pyörittelin silmiäni, kun näin elokuvan julisteen ja trailerin ensi kertaa, leffan näyttäessä vain seuraavalta toksiselta teinirakkausrainalta Afterien (2019-2023) jalanjäljissä. Skeptisyydestäni huolimatta kävin katsomassa Marked Men: Rule + Shaw'n sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaan.

Kiltti tyttö Shaw on rakastanut synkistelevää tatuoijapoika Rulea niin pitkään kuin muistaa, mutta Rule näkee Shaw'n vain kaverina. Syntymäpäivänään Shaw päättää kuitenkin muuttaa tilanteen ja saada Rulen itselleen.

Netflixin Outer Banks -sarjan (2020-) keulakuva Chase Stokes ja elokuvadebyyttinsä tekevä Sydney Taylor näyttelevät Rulea ja Shaw'ta, elokuvan tylsän kliseisiä arkkityyppihahmoja. Stokesin näyttelemä Rule on se tyypillinen synkistelevä paha poika, joka ei ole vain tatuoitu, vaan joka myös työskentelee tatuoijana, viettäen illat pokaamalla naisia baareissa ihan vain olemalla mulkku. Ja jostain syystä Taylorin esittämä kiltti tyttö Shaw on tähän lääpällään. Shaw tulee varakkaasta perheestä, kun taas Rulen kotiolot ovat kehnot, etenkin sen jälkeen kun Rulen identtinen veli menehtyi auto-onnettomuudessa. Hahmojen kehityskaaretkin ovat tutut. Tuhma poika pehmenee kiltin tytön edessä, samalla kun kiltti tyttö kasvattaa kovempaa kuorta koettelemustensa takia. Stokesin ja Taylorin välinen kemia on väkinäistä, eikä leffa tee juuri työtä saadakseen katsojan uskomaan, että hahmot rakastuisivat toisiinsa. Taylor suoriutuu muuten kelvollisesti, mutta Stokesin osaksi jää lähinnä tylsä murjottaminen.

     Elokuvassa nähdään myös Paul Johansson ja Tonya Cornelisse Rulen vanhempina, Alexander Ludwig Rulen isoveljenä Romena, Nancy De Mayo Shaw'n tiukkana äitinä Eleanorina, Ella Balinska Shaw'n kämppiksenä Aydenina, Michael Bradway Shaw'n ex-poikaystävänä Gabena, sekä Matthew Noszka, Evan Mock, Natalie Alyn Lind ja Adam Abbou Rulen kavereina Nashina, Jetinä, Corana ja Jasperina. Sivunäyttelijöissä ei ole juuri hurraamista, vaikkakin De Mayo on onnistuneen raivostuttava Shaw'n äitinä, joka tuntuu elävän 1800-luvulla, yrittäessään pakkonaittaa tytärtään rikkaalle miehelle, jotta tämä turvaisi perheen taloudellisen tilanteen.

Astellessani elokuvateatteriin katsomaan Marked Men: Rule + Shaw'ta, ainoa toivonkipinäni oli se, että elokuvan oli ohjannut Nick Cassavetes, jolta löytyy filmografiastaan aidosti mainio romanttinen leffa, The Notebook - Rakkauden sivut (The Notebook - 2004). Valitettavasti kokemus ei näy lopputuloksesta, vaan Marked Men: Rule + Shaw voisi yhtä hyvin olla jonkun aloittelevan, juuri elokuvakoulusta valmistuneen ohjaajakeltanokan väsäämä. Iso ongelma on toki Sharon Soboilin surkea käsikirjoitus Jay Crownoverin kirjan pohjalta, joka kulkee niin tuskastuttavan kliseisiä latuja, että leffalla itselläänkin vaikuttaisi olevan tylsää itsensä parissa. Onhan tuokin jo toki omanlaisensa saavutus, mutta ei valitettavasti elokuvan pisteitä korottava sellainen.

Tarina etenee niin tylsän tavanomaisia reittejä ilman mitään säväyttävää, että puolentoista tunnin elokuva tuntuu runsaasti kestoaan pidemmältä. Lyhyen keston tai pikemminkin sen kömpelön käytön takia Rulen ja Shaw'n romanssia ei saada rakennettua sulavasti. Lähinnä leffa saa kummastelemaan, että mitä hahmot edes näkevät toisissaan? Rule on vuosia kutsunut Shaw'ta Casperiksi, koska nähtyään tämän ensi kertaa, Rule piti tyttöä aliravitsemuksen takia kalpeana kuin kummitus. Tämänkin jälkeen Shaw suorastaan pakottaa Rulen sänkyyn kanssaan. Muistakaa nuoret: "ei" on "ei", ihan sama tuliko se naisen vai miehen suusta.

Kaikki muukin jää joko puolitiehen tai täysin raakileeksi. Kummankin osapuolen vaikeissa perhesuhteissa olisi aineksia, mutta etenkin Rulen alkoholisoitunut äiti jää täysin pinnalliseksi. Ja jos Rulen ja Shaw'n suhteeseen pääseminen tuntuu kömpelöltä, vielä takkuilevampaa on elokuvan yritys laatia konfliktia hahmojen ympärille. Leffan suhde ei ole yhtä myrkyllinen kuin After-leffojen vastaava, eikä elokuva ole yhtä tuskastuttavan epähauskaa seurattavaa kuin tässä välissä ilmestyneet Beautiful Disaster (2023) ja Beautiful Wedding (2024), mutta Marked Men: Rule + Shaw sujahtaa silti samaan ärsyttävään kastiin. Kaiken tämän päätteeksi elokuva vielä loppuu kuin seinään, jättäen katsojan hölmistyneenä miettimään, että "siinäkö se oli?" kun lopputekstit lähtevät rullaamaan ja leffateatterin salin valot syttyvät.

Jos Soboilin käsikirjoitus on jo tarinankuljetuksessa kömpelö, on se vielä huonompi dialogin puolesta. Teksti on malliesimerkki siitä, kuinka repliikkejä ei pitäisi kirjoittaa. Hahmot selittävät katsojalle auki asioita niin luonnottomilla keskusteluilla, että oikein hävettää. Rulen veljen kuolema avataan sillä, että äiti kysyy ruokapöydässä "kuinka monta vuotta poikani onnettomuudesta onkaan kulunut?". Osaavankin ohjaajan käsissä tästä olisi vaikeaa saada aikaiseksi hyvää leffaa ja Cassavetes on vielä päättänyt hoitaa homman tympäännyttävässä melodramaattisuudessa vellomisen kautta. Edes teknisiltä ansioiltaan leffa ei ole ihmeellinen, eikä elokuva saa millään esitettyä jotain kuvauspaikkana toiminutta bulgarialaiskaupunkia amerikkalaisena. Kameratyöskentely, leikkaus, lavasteet, puvustukset ja äänimaisema ovat ihan kivaa perussuorittamista. George Kallisin säveltämistä musiikeista ei jää mitään mieleen, sillä leffa on tungettu niin täyteen eri artistien jumputusbiisejä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.3.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Marked Men: Rule + Shaw, 2025, Voltage Pictures

Arvostelu: Charlie's Angels (2019)

CHARLIE'S ANGELS

Ohjaus: Elizabeth Banks
Pääosissa: Kristen Stewart, Naomi Scott, Ella Balinska, Elizabeth Banks, Patrick Stewart, Djimon Hounsou, Sam Claflin, Jonathan Tucker, Nat Faxon, Chris Pang ja Luis Gerardo Méndez
Genre: toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ikäraja: 12

Charlie's Angels on jatkoa niin Charlien enkelit -hittitelevisiosarjalle (Charlie's Angels - 1976-1981) kuin Cameron Diazin, Drew Barrymoren ja Lucy Liun tähdittämille toimintaelokuville Charlien enkelit (Charlie's Angels - 2000) ja Charlien enkelit: Kurvit suoriksi (Charlie's Angels: Full Throttle - 2003). Syksyllä 2015 Sony-studio ilmoitti työstävänsä uutta elokuvaa sarjan pohjalta. Käsikirjoittajaksi valittiin Evan Spiliotopoulos, mutta hänen tekstiään työstivät uudelleen myös Craig Mazin, Semi Chellas, Jay Basu ja ohjaajaksi valittu Elizabeth Banks, kunnes kuvaukset alkoivat syyskuussa 2018. Lopulta Charlie's Angels sai ensi-iltansa monissa maissa viime marraskuussa, mutta sen saaman ristiriitaisen palautteen, sekä kehnon taloudellisen menestyksen vuoksi elokuvaa ei julkaistu Suomen teattereissa. Itse en odottanut elokuvan näkemistä lainkaan, sillä en voi sietää Diazin, Barrymoren ja Liun tähdittämiä Charlien enkelit -leffoja. Lisäksi en ole pitänyt Kristen Stewartista lähes missään elokuvassa, joten odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella matalat. Päätin kuitenkin antaa uudelle Charlie's Angelsille mahdollisuuden, toivoen, että se olisi edes hieman parempi kuin aiemmat filmatisoinnit.

Systeemisuunnittelija Elena Houghlin päätyy auttamaan salaista Charlien enkelit -järjestöä, joka uskoo, että Elenan kehittelemää Calisto-energialaitetta aiotaan käyttää tuhoisiin tarkoituksiin.

Uuden Aladdin-filmatisoinnin (2019) prinsessa Jasminea esittänyt Naomi Scott näyttelee tässä Elena Houghlinia, suunnittelijaa, joka päätyy Charlien enkelit -järjestöön. Elenalle on kirjoitettu tarpeeksi toimiva kehityskaari pelokkaasta tutkijasta, joka alkaa keräämään rohkeutta elokuvan aikana. Paikoitellen on kuitenkin hieman harmi, ettei elokuva kunnolla tuo esiin Elenan älykkyyttä. Hahmo on ollut mukana luomassa voimakasta laitetta, jota voi käyttää tuhoaseena ja tätä puolta hahmosta olisi voitu nähdä enemmän. Scott on kuitenkin oikein mainio roolissaan ja hänellä voi olla lupaava ura edessään Hollywoodissa.

Tämän elokuvan Enkeleitä ovat Twilight-rainoista (2008-2012) tutun Kristen Stewartin näyttelemä Sabina ja huomattavasti tuntemattomamman Ella Balinskan esittämä Jane. Balinska onnistuu nopeasti osoittamaan, että hänestä löytyy uskottavuutta toimintasankariksi ja vetääkin pätevästi pahiksia turpaan heti saapuessaan elokuvaan. Stewart taas yrittää olla porukan vitsiniekka ja vaikka hän on kiusallisen kömpelö komediapuolella, onnistui hän yllättämään minut positiivisesti tässä. Yksi-ilmeisyydestään ja puisesta olemuksestaan tuttu Stewart revittelee oikein kunnolla ja näyttää yhdessä kohtaa puolen minuutin aikana enemmän ilmeitä kuin koko Twilight-sarjassa. Parasta kuitenkin on, että Stewart, Balinska ja Scott toimivat erittäin mainiosti kolmikkona.
     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Patrick Stewart Enkeleitä ennen johtaneena, mutta nyt eläköityneenä Bosleynä, Elizabeth Banks tämän tilalle tulevana uutena Bosleynä, Nat Faxon Elenan pomona, Sam Claflin bisnesmies Brokina, Jonathan Tucker palkkamurhaajana, sekä Chris Pang salakuljettaja Jonnynä. Stewartia ei pitkään leffassa näe, mutta kun hänet lopulta otetaan kunnolla mukaan, hän on yllättävänkin hilpeä roolissaan. Myös Claflin hoitaa roolinsa kieli poskessa. Banks sen sijaan jää turhan tosikoksi ja paikoitellen on selvää, että hän on ottanut vähän liikaakin hoidettavakseen elokuvassa, toimiessaan niin ohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin.

Vaikkei uusi Charlie's Angels ole mikään erityisen hyvä elokuva, onnistui se yllättämään positiivisesti, kun ottaa huomioon, kuinka vähän leffalta odotin. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana pystyin toteamaan, että kyseessä on parempi elokuva kuin Diazin, Barrymoren ja Liun tähdittämät fiaskot. Uuden leffan ongelmaksi jää lähinnä, kuinka perusturvallista höttöä se on. Paikoitellen sen lähes kahden tunnin kesto puuduttaa, kun elokuvan tarina ei koskaan nappaa kunnolla mukaansa, mutta muuten filmi viihdyttää tarpeeksi passelisti. Toimintakohtauksissa pääkolmikkoa hyödynnetään veikein tavoin ja mukaan mahtuu niin menevää turpaanvetoa kuin vauhdikkaita takaa-ajoja. Elokuva osaa olla oikealla tavalla älyvapaa, muuttumatta myötähäpeällisen typeräksi, kuten sarjan kaksi edellistä leffaa. Ja tämä siis on muuten samaa sarjaa kuin alkuperäinen televisiosarja ja 2000-luvun alun filmit. Elokuvan voi kuitenkin katsoa, vaikkei niitä olisi nähnyt.

Ilmestyessään elokuva sai paljon kritiikkiä sen vahvasta feministisestä asenteesta. Kieltämättä elokuvan aloitus tuntuu todella väkinäiseltä, kun koko homma lähtee käyntiin väittelyllä siitä, voivatko naiset toimia toimintasankareina. Sen jälkeen leffa alkaa kuitenkin luottamaan itseensä paljon vahvemmin. Elokuvan ongelmat eivät todellakaan johdu siitä, että siinä on pääosassa naisia, mikä on selvästi saanut monet mieskatsojat kiukustumaan. Päinvastoin. Stewart, Scott ja Balinska ovat elokuvan parasta antia ja jo heidän mainio yhteishenkensä saa katsomaan tiettyjä juttuja sormien läpi. Leffan ongelmat johtuvat lähinnä käsikirjoituksesta, mihin on laadittu mitä mitäänsanomattomin juoni, sekä paljon vitsejä, jotka ovat lähinnä kiusallisen kehnoja. Parissa kohtaa elokuva sai minut naurahtamaan ääneen, mutta useammin se sai minut vaivaantuneeksi. Lisäksi leffasta löytyy täysin turha romanttinen sivujuoni, joka on niin kökösti istutettu mukaan, että kun sen toinen osapuoli palaa kuvioihin, olin jo kokonaan unohtanut, kenestä olikaan kyse.

On kiinnostavaa nähdä komedioista tutun Elizabeth Banksin ottavan vastuulleen toimintaelokuvan ohjaus, mutta paikoitellen on selvää, että Banks on todella kokematon toiminnan saralla. Vaikka taistelut ovat viihdyttäviä, ovat ne teknisesti paikoitellen kömpelöitä. Näyttävien stunttien sijaan elokuva luottaa nopeatempoiseen leikkaukseen ja hieman sekavaan kuvaukseen käsirysyissä. Jos taistelut olisi kuvattu ja leikattu kuten esimerkiksi John Wickissä (2014), käsikirjoituksen ongelmia pystyisi katsomaan vielä enemmän sormien läpi. Leikkauksessa leffaa olisi myös voinut tiivistää ja tiputtaa pieniä pätkiä sieltä sun täältä, antamaan pitkäveteisemmille hetkille tarvittavaa reippautta. Lavasteet, tehosteet ja ääniefektit ovat onnistuneet, mutta säveltäjä Brian Tylerin työ valuu täysin hukkaan, kun elokuva luottaa musiikeissa täysin olemassa oleviin renkutuksiin, jotka jumputtavat kaiken aikaa taustalla.

Yhteenveto: Charlie's Angels on keskinkertainen toimintaraina, mutta silti positiivinen yllätys aiempien, katastrofaalisen huonojen Charlien enkelit -filmien jälkeen. Tarina on aika mitäänsanomaton ja nappaa harvoin mukaansa. Pitkäveteisiä hetkiä löytyy ja huumori on lähinnä kiusallista. Toimintakohtauksista huomaa ohjaaja Elizabeth Banksin kokemattomuuden. Silti elokuva onnistuu jollain tavalla viihdyttämään. Naomi Scott, Kristen Stewart ja Ella Balinska toimivat yllättävänkin hyvin uutena pääkolmikkona ja heidän yhteishenkeään on mukava seurata. Kolmikko toimii jopa niin mainiosti, että tietyt hölmöydet pystyy juuri ja juuri katsomaan jotenkin sormien läpi. Vaikkei kyseessä ole erityisen hyvä elokuva, olin silti ihan tyytyväinen näkemääni, pelätessäni pahinta. Tuskin katson Charlie's Angelsia uudestaan, mutta jos tälle joskus tehdään jatkoa, voisin jopa aiempaa positiivisemmin mielin vilkaista sen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.5.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Charlie's Angels, 2019, Columbia Pictures, Sony Pictures Entertainment, 2.0 Entertainment, Brownstone Productions