Arvostelu: Luvattu maa (Bastarden - 2023)

LUVATTU MAA

BASTARDEN

Ohjaus: Nikolaj Arcel

Pääosissa: Mads Mikkelsen, Amanda Collin, Simon Bennebjerg, Melina Hagberg, Kristine Kujath Thorp, Gustav Lindh, Morten Hee Andersen, Thomas W. Gabrielsson, Magnus Krepper, Søren Malling, Olaf Højgaard, Jacob Lohmann ja Morten Burian

Genre: draama

Kesto: 2 tunti 7 minuuttia

Ikäraja: 16

Bastarden, eli suomalaisittain Luvattu maa perustuu Ida Jessenin kirjaan Kaptajnen og Ann Barbara vuodelta 2022. Zentropa-yhtiö hankki kirjan elokuvaoikeudet ja ryhtyi työstämään filmatisointia jo ennen kirjan julkaisua. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2022 ja Luvattu maa sai maailmanensi-iltansa jo elokuussa 2023 Venetsian elokuvajuhlilla. Elokuva voitti European Film Awardeissa parhaan eurooppalaisen miespääosan, kuvauksen ja puvustuksen palkinnot, minkä lisäksi se oli Tanskan valinta ehdokkaakseen parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-kategoriassa. Nyt Luvattu maa saapuu Suomenkin teattereihin ja itse kiinnostuin leffasta sitä tähdittävän Mads Mikkelsenin kautta. Tietämättä oikeastaan mitään elokuvan tarinasta, kävin katsomassa Luvatun maan sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1755 kapteeni Ludvig Kahlen tekee sopimuksen Tanskan kuninkaan kanssa. Jos hän onnistuu tekemään toivottomaksi tapaukseksi pidetystä Jyllannin nummesta viljelykelpoista maata, hänet palkitaan aatelisarvolla. Ongelmia tuottaa nummen omakseen mieltävä rikas ja häikäilemätön Frederik de Schinkel.

Elokuvan pääroolissa nähdään tosiaan maailmanlaajuisesti tunnetuin tanskalaisnäyttelijä Mads Mikkelsen. Hän näyttelee tietty Ludvig Kahlenia, sodassa palvellutta kapteenia, joka päättää siirtyä maanviljelyhommiin, mutta ei todellakaan lähesty puuhaa helpointa kautta. Kahlen näkee potentiaalia Jyllannin nummessa, jonka kohdalla kaikki muut ovat jo luovuttaneet ja todenneet sen olevan käyttökelvotonta maata. Kun Kahlen siis pyytää nummea itselleen ja palkkiokseen aatelisarvoa, pyyntöön suostutaan lähinnä siksi, että tätä oletetaan mahdottomaksi tehtäväksi. Päämääräisen ja sinnikkään miehen pyrkimyksiä ryhtyy seuraamaan kiinnostuneena, vaikka elokuvassa kestääkin pidemmän aikaa, kunnes Kahlen suostuu paljastamaan, mitä hän oikeasti aikoo nummella tehdä. Kuten arvata saattaa, on Mikkelsen mahtavassa vedossa. Hän huokuu karismaa ja osoittaa, että tekee Mikkelsen oikeastaan mitä tahansa ruudulla, oli kyse sitten Kuolemantähden suunnittelusta, pokerista James Bondin kanssa, muiden ihmisten syömisestä tai viljelyskelvottomaksi tuomitun maan viljelemisestä, on häntä aina vangitsevaa katsoa.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Amanda Collin ja Morten Hee Andersen Kahlenia auttavana karkuripariskuntana Ann Barbarana ja Johannes Eriksenina, Simon Bennebjerg Jyllannin nummen omakseen mieltävänä Frederik de Schinkelinä, Kristine Kujath Thorp tämän serkkuna Edel Helenenä, Gustav Lindh pappi Eklundina ja Melina Hagberg nuorena kiertolaistyttönä Anmai Musina, joka käy varkaissa Kahlenin luona. Sivunäyttelijät suoriutuvat myös hyvin rooleistaan. Collin ja nuori Hagberg ovat erityisen mainiot osissaan, mutta show'n varastaa jatkuvasti Bennebjerg, joka herkuttelee omahyväisenä ja todella raivostuttavana de Schinkelinä erinomaisesti. Ei kestä kauaa, kun katsojana jo toivoo de Schinkelille mahdollisimman brutaalia kuolemaa.

Yhdysvalloissa Mads Mikkelsenin lahjat tunnutaan haaskaavan kerta toisensa perään, mutta kun hän pääsee tähdittämään kotimaansa Tanskan filmejä, jo Mikkelsenin nimi julisteessa on omanlaisensa laatutae. Tämän ovat osoittaneet esimerkiksi trilleri Jahti (Jagten - 2012) ja draamakomedia Yhdet vielä (Druk - 2020). Luvattu maa ei ole tähän missään nimessä poikkeus. Kyseessä on hieno, länkkärimäinen historiallinen draamaeepos, jonka vietäväksi uppoutuu kohtaus kohtaukselta yhä vain enemmän. Vahvojen näyttelijätöiden lisäksi kertomus ja sen hahmot ovat vahvoja. Tarinan henkilöitä ja heidän välisiä, usein monimutkikkaita suhteita syvennetään kaiken aikaa lisää. Erityisesti Kahlenin ja varastelevan Anmai Musin välille hiljalleen muovautuva, lähes isä-tytärmäinen suhde on hienosti rakennettu ja johtaa todella herkkiin hetkiin.

Kaiken keskiössä on kuitenkin konflikti, joka muodostuu Kahlenin ja de Schinkelin välille ja joka paisuu paisumistaan läpi filmin. Kuinka pitkälle miehet ovat valmiita menemään nummen takia? Kahlenin mukaan laki on hänen puolellaan, kun taas de Schinkelin mukaan maa on hänen ja Kahlen on siellä luvatta. Yllättävänkin herkullista vastakkainasettelua kasvatellaan tehokkaasti ja se johtaa useisiin jännittäviin tilanteisiin, kunnes välienselvittelyt eskaloituvat hurjassa loppuhuipennuksessa. Sitä seuraava epilogi kaipaisi pientä tiivistämistä, mutta muuten Luvattu maa on mahtava paketti, jota kyllä kelpaa suositella upeilla näyttelijöille varustettujen historiallisten draamojen ystäville.

Elokuvan on ohjannut Nikolaj Arcel, joka oli aiemmin työskennellyt Mikkelsenin kanssa Kuningatar ja henkilääkäri -leffassa (En kongelig affære - 2012) ja jonka edellinen ohjaustyö Musta torni (The Dark Tower - 2017) jäi heikoksi yritykseksi adaptoida Stephen Kingin hittikirjasarjaa leffamuotoon. Luvatun maan kanssa Arcel onnistuu huomattavasti paremmin. Hallitun ohjauksen lisäksi hänen (ja Anders Thomas Jensenin) työstämä käsikirjoitus Ida Jessenin kirjan pohjalta on todella mainio. Leffa on myös teknisiltä ansioiltaan vakuuttava. Se on tyylikkäästi kuvattu ja nummen karun kauniita maisemia pääsee ihastelemaan koko rahan edestä. Leikkaus on rauhallista, mutta koukuttavaa. Lavasteet ovat hienot, asut oivat ja maskeeraukset tehokkaan rujot. Äänimaailma on hyvin työstetty Dan Romerin säveltämiä, hyvin tunnelmoivia musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.4.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Bastarden, 2023, Zentropa Entertainments, Zentropa International Berlin, Zentropa International Sweden, Film i Väst, Det Danske Filminstitut v/ Markedsordningen, Den Vestdanske Filmpulje, Eurimages, Czech Film Fund, Mitteldeutsche Medienförderung, MOIN Filmförderung Hamburg Schleswig-Holstein, Medienboard Berlin-Brandenburg, Deutscher Filmförderfonds, Svenska Filminstitutet, Hedeselskabet af 1969, TV2 Danmark, Nordisk Film & TV-Fond, Plaion Pictures, Sveriges Television

Arvostelu: The Northman (2022)

THE NORTHMAN

Ohjaus: Robert Eggers

Pääosissa: Alexander Skarsgård, Nicole Kidman, Claes Bang, Anya Taylor-Joy, Ethan Hawke, Björk, Willem Dafoe, Gustav Lindh, Kate Dickie, Murray McArthur, Ian Whyte ja Ralph Ineson

Genre: historia, toiminta, fantasia

Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia

Ikäraja: 16

"I will avenge you, father! I will save you, mother! I will kill you, Fjölnir!"

The Northman on The Witchin (The VVitch: A New-England Folktale - 2015) ja The Lighthousen (2019) ohjaajan Robert Eggersin uusi elokuva, joka perustuu Amleth-viikingin legendaan. Eggers ilmoitti elokuvan teosta syksyllä 2019 ja kuvausten oli tarkoitus alkaa maaliskuussa 2020, mutta juuri alkaneen koronaviruspandemian takia kuvauksia piti siirtää. Kuvaukset käynnistyivät lopulta elokuussa 2020 ja nyt The Northman saapuu elokuvateattereihin. Itse odotin elokuvaa kiinnostuneena, pidettyäni erittäin paljon Eggersin aiemmasta leffasta, The Lighthousesta. Kävinkin katsomassa The Northmanin sen lehdistönäytöksessä pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Vuonna 895 viikinkikuningas Aurvandill Sotakorpin veli Fjölnir murhaa kuninkaan, anastaa vallan ja sieppaa kuningatar Gudrúnin. Kuninkaan poika Amleth pääsee pakoon ja vuosien kuluessa hänen kostonhimonsa kasvaa entisestään.

Alexander Skarsgård näyttelee viikinkiprinssi Amlethia, joka päättää kostaa, kun hänen setänsä Fjölnir (Claes Bang) kääntyy veljeään vastaan, tappaen Amlethin kuningasisän Aurvandillin (Ethan Hawke) ja siepaten kuningataräiti Gudrúnin (Nicole Kidman). Skarsgård hyppää yllättävänkin vakuuttavasti kostonhimoisen Amlethin saappaisiin, tulkiten hienosti hahmon sisällä kytevää raivoa. Katsojana taas hyppää heti viikinkiprinssin kostoretkelle mukaan, haluten nähdä Amlethin onnistuvan aikomuksissaan. Bang ja erityisesti Hawke hoitavat myös roolinsa karismaattisesti, mutta Kidmanin kohdalla itselläni kesti pidemmän aikaa, kunnes hän sopi menoon mukaan.

     Elokuvassa nähdään myös Willem Dafoe narri Heimirinä, Björk Amlethia ohjaavana näkijänä, Anya Taylor-Joy Olga-orjana, sekä Gustav Lindh Fjölnir-petturin poikana Thoririna. Dafoe pääsee parissa kohtaa loistamaan hullunkiilto silmissään, Björkistä löytyy sopivaa mystisyyttä näkijäksi, Taylor-Joy näyttää jälleen lahjansa Amlethista kiinnostuvana orjana ja Lindhkin toimii passelisti ylimielisen Thoririn osassa.

Huhhuh, minkä elokuvan Robert Eggers on tällä kertaa tehnyt! The Northman on todella intensiivinen ja vangitseva kostotarina, joka pitää tiukasti otteessaan läpi vähän päälle parin tunnin kestonsa. Jos Eggersin aiempia, pienimuotoisempia kauhuleffoja fanittanut katsoja pelkää, että isomman budjetin kanssa ohjaaja päätyisi tekemään tavanomaisemman toimintaspektaakkelin, ei hätää. The Northman on kyllä omalla tavallaan spektaakkeli, mutta Eggers pitää silti hyvin omalaatuisen tyylinsä yllä läpi leffan ja tarjoaa parissa kohtaa muistutuksia kauhujuuristaan. Heti avauskohtauksesta lähtien Eggers nostaa ilmoille painostavan hengen, eikä päästä katsojaansa helpolla.

Kyseessä ei ole mikään erityisen vauhdikas teos, mutta silti elokuva tuntuu olevan nopeasti ohi. Hitaasti etenevät ja pitkät kohtaukset vievät täysin mukanaan, mykistäen katsojansa erilaisin tavoin. Suu meinaa loksahdella auki aina silloin tällöin, joko ihmetyksestä tai järkytyksestä. Eläinrakkaille varoituksen sanana, että filmissä pistetään varsin tylysti hevosia ja jopa koirakin hengiltä. Ihmisiä pilkotaan myös brutaalisti, eikä taisteluista ole todellakaan tehty lapsiystävällistä katseltavaa. The Northman on muutenkin täynnä rankkaa sisältöä ja välillä voi tuntua siltä kuin katsoisi kuumehoureista painajaista.

Tiivistunnelmaisen ohjauksen lisäksi myös Eggersin käsikirjoitus yhdessä Sjónin kanssa on vakuuttava. Kaksikko pohtii hienosti väkivallan, vihan ja koston kierrettä ja voiko sillä saavuttaa mitään. Tarina rakentuu onnistuneesti, kuten myös hahmojen väliset suhteet. Ja jos jostain syystä The Northman ei onnistu mykistämään vielä Eggersin ohjauksella, tarinalla, näyttelijäsuorituksilla tai edes verisillä taistelukohtauksilla, elokuvan teknisen toteutuksen luulisi viimeistään pystyvän siihen. Kyseessä on aivan mielettömän upeasti kuvattu teos, jonka liki jokaisen tarkkaan sommitellun, suunnitellun, valaistun ja värimääritellyn kuvan haluaisi pistää kehyksiin. Yksikään otos ei jää huolimattomaksi. Mukana on useita todella pitkiä otoksia, joissa kamera kiertää tyylikkäästi hienoissa lavasteissa mainiosti puvustettujen ja maskeerattujen näyttelijöiden kanssa. Otokset on taidokkaasti leikattu yhteen ja sekaan lisätyt erikoistehosteet toimivat. Vahvoja visuaalisuuksia on myös tukemassa voimakas äänimaailma. Niin efektejä kuin Robin Carolanin ja Sebastian Gainsborough'n säveltämiä musiikkeja ja kurkkuörinöitä myöten äänet jytisevät jylhästi.

Yhteenveto: The Northman on hieno viikinkifilmi, joka imaisee katsojan täysin mukanaan intensiiviselle kostoretkelle. Alusta alkaen painostava tunnelma ottaa katsojasta tiukan otteen ja lumoaa tarinan vietäväksi. Elokuva ei ole helppoa katsottavaa rankan materiaalinsa kanssa, mutta valkokankaasta ei vain voi irrottaa katsetta. Iso syy tähän on leffan huikea tekninen toteutus. Esimerkiksi upean kuvauksensa, lavastuksensa ja äänimaailmansa kera elokuva on todella vaikuttava. Robert Eggers todella esittelee lahjojaan niin ohjaajana kuin käsikirjoittajana. Vaikka hänellä on ollut tällä kertaa rahaa huomattavasti enemmän käytössään, ei hän ole lähtenyt tekemään mitään perinteistä studiorainaa, vaan täysin omannäköisensä teoksen. Näyttelijät hoitavat hommansa onnistuneesti, joskin itseltäni kesti hetki lämmetä Nicole Kidmanin läsnäololle. The Northman hyppäsi saman tien vuoden parhaiden elokuvien joukkoon!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.4.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Northman, 2022, New Regency Productions, Focus Features