Resident Evil (2026) - elokuva-arvostelu

RESIDENT EVIL

Ohjaus: Zach Cregger

Näyttelijät: Austin Abrams, Andrea Miltnerová, Emily Piggford, Johnno Wilson, Paul Walter Hauser, Kali Reis, Zach Cherry ja Sara Paxton

Genre: kauhu, komedia

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Ikäraja: 16

Resident Evil perustuu Capcomin samannimiseen videopelisarjaan. Pelien pohjalta oltiin jo tehty Milla Jovovichin tähdittämät Resident Evil -elokuvat (2002-2016), neljä anime-elokuvaa (2008-2023), yhteen osaan jäänyt elokuvasarjan uudelleenkäynnistys Resident Evil: Welcome to Raccoon City (2021), sekä Netflix-sarja Resident Evil (2022). Syksyllä 2024 Barbarianin (2022) ja Weaponsin (2025) ohjaaja Zach Cregger ryhtyi työstämään täysin uutta elokuvaa pelien pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2025 ja nyt uusi Resident Evil on saapunut elokuvateattereihin. Itse olen odottanut leffaa varovaisin mielin, vaikka olenkin pitänyt Creggerin aiemmista töistä. Miellän parit Jovovichin elokuvista ihan kivaksi hömpäksi, mutta suuri osa niistä on aika kehnoja ja vielä huonompia olivat Welcome to Raccoon City ja Netflixin sarjasovitus. Elokuvan kerättyä maailmalta paljon kehuja, kävin lopulta uteliaana katsomassa uuden Resident Evilin sen ensi-iltana IMAXissa.

Elimiä kuljettavan lähetin yö muuttuu selviytymistaisteluksi, kun keikka Raccoon Cityyn on täynnä yllättäviä vaaroja ja kauheuksia.

Creggerin edellisessäkin elokuvassa, Weaponsissa nähty Austin Abrams näyttelee Bryania, joka työskentelee lähettinä. Bryanin lastit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin vaikkapa Wolt-kuskeilla, sillä hampurilaisten ja pizzojen sijaan hänen työnsä on kuljettaa ihmisten elimiä kaupungista ja sairaalasta toiseen. Eräänä yönä hän saa tehtäväkseen viedä kuljetuksen Raccoon Cityyn, mutta rutiinipesti muuttuukin nopeasti varsinaiseksi painajaiseksi. Aiemmin aika vähälle huomiolle jäänyt Abrams onnistuu säväyttämään nyt oikein kunnolla. Hän tulkitsee erinomaisesti hahmonsa monia fiiliksiä yhä vain oudommaksi ja hirvittävämmäksi muuttuvan kuriirikeikan aikana, minkä lisäksi hän osaa olla hauska - siis todella hauska. Bryan on pidettävä heppu, jonka reaktiot tapahtumiin ovat juuri sellaisia kuin Resident Evil -pelien pelaajalla.

Japanissa tehdyt animaatioelokuvat aiheesta ovat saaneet positiivisen vastaanoton faneilta, mutta Yhdysvalloissa valmistetut näytellyt aikaansaannokset ovat lähinnä tuottaneet pettymyksiä. Mutta kahdeksas kerta toden sanoo, vai mitä? Tai yhdeksäs, jos Netflixin onneton sarjaräpellys lasketaan mukaan. Uusi Resident Evil on nimittäin kevyesti paras näytelty filmatisointi näistä peleistä, joskin tältäkään on turha odottaa mitään suoraa adaptaatiota jostain yksittäisestä pelistä. Cregger onkin sanojensa mukaan halunnut luoda elokuvan muodossa sen elämyksen, mitä hän itse koki Resident Evil -pelejä pelatessaan. Ja siinä hän on onnistunut pääasiassa mainiosti.

Pelaajille löytyy runsaasti silmäniskuja, oli kyse sitten Bryanin näkökulman kautta kuvatuista hetkistä tai vaikkapa lipaston lokeroiden tonkimisesta lisäammuksien toivossa. Ja vaikka pelit eivät olisikaan tuttuja, on uusi Resident Evil muutenkin erittäin viihdyttävä ja toimivan karmiva kauhuleffa. Elokuva kasvattelee hyvin kierroksiaan omituisuuksillaan ja eri uhkilla, joita Bryan tämän kuljetusreissunsa aikana kohtaa. Kohtaukset ovat parhaimmillaan suorastaan intensiivisiä, mutta samalla Cregger näyttää jälleen hämmentäviä kykyjään ujuttaa täysin luontevasti mukaan huumoria. Nimittäin siitä huolimatta, että Creggerin mukaan hän leikkasi paljon komediallisia juttuja testiyleisöjen reaktioiden takia, Resident Evil menee melkeinpä kauhukomediasta. Osalle katsojista tämä voi tuntua luotaantyöntävältä, mutta itse innostuin siitä, miten sulassa sovussa kauhu ja komedia kulkevat läpi leffan.

Teknisesti leffa on pääasiassa pätevä, joskin mukaan mahtuu joitain hieman halvan näköisiä tietokonetehosteita. Elokuva on kuitenkin tyylikkäästi kuvattu ja osaavasti valaistu. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraajat ovat päästäneet luovuutensa valloilleen erilaisten örkkien kanssa. Äänimaailma on vahvasti rakennettu ja Holladayn veljesten säveltämät musiikit tehostavat läpi kuljetuksen yllä leijailevaa ahdistavaa ilmapiiriä. Oli suorastaan ilo nähdä vihdoin oikeasti hyvä elokuva tästä maailmasta, enkä todellakaan pistäisi pahitteeksi, jos Cregger päättäisi joku päivä tehdä tälle jatkoa. Parasta tosin melkeinpä on, että uusi Resident Evil toimii täysin itsenäisenä elokuvanaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.9.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Resident Evil, Yhdysvallat, Saksa, 2026, Capcom Entertainment, Columbia Pictures, Constantin Film, Davis Films, PlayStation Productions, Robert Kulzer Productions, Stillking Films, TriStar Pictures, Vertigo Entertainment

Mercy (2026) - elokuva-arvostelu

MERCY

Ohjaus: Timur Bekmambetov

Näyttelijät: Chris Pratt, Rebecca Ferguson, Kali Reis, Kylie Rogers, Annabelle Wallis, Chris Sullivan, Kenneth Choi, Rafi Gavron ja Jeff Pierre

Genre: scifi, trilleri

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 12

Mercy on Chris Prattin tähdittämä scifitrilleri. Marco Van Belle työsti elokuvan käsikirjoituksen ja Timur Bekmambetov hyppäsi projektiin ohjaajaksi. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2024 ja nyt Mercy saapuu elokuvateattereihin. Itse olen odottanut elokuvan näkemistä uteliaana. Sen juonikuvaus on kuulostanut kiinnostavalta, mutten ole ollut erityisen luottavainen tekijätiimiin. Näillä fiiliksillä kävin katsomassa Mercyn sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

Vuonna 2029 Yhdysvaltojen oikeudenkäynnit tapahtuvat tekoälyn kautta. Kun etsivä Chris Ravenia syytetään vaimonsa murhasta, hänellä on puolitoista tuntia aikaa vakuuttaa tekoälytuomari syyttömyydestään tai hänet teloitetaan.

Chris Pratt näyttelee Los Angelesin poliisivoimiin kuuluvaa etsivää Chris Ravenia, joka joutuu itse oikeuden eteen, kun häntä syytetään vaimonsa Nicolen (Annabelle Wallis) murhaamisesta. Chris itse ei muista päivän aiemmista tapahtumista juuri mitään, mutta hän on silti varma, ettei hän olisi edes pahimmissa raivoissaan voinut vahingossakaan tappaa rakastaan. Pratt istuu rooliinsa passelisti. Usein vitsiniekkaa esittävä Pratt pääsee enemmän synkistelemään, kun hän esittää niin surevaa kuin epätoivoista miestä, puolitoistatuntisen oikeudenkäynnin kellon tikittäessä eteenpäin.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Kylie Rogers Chrisin tyttärenä Brittinä, Kali Reis Chrisin työparina Jaqina, sekä Rebecca Ferguson Yhdysvaltojen uuden Armo-oikeudenkäyntijärjestelmän tekoälytuomari Maddoxina. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa passelisti, Fergusonin ollessa Prattin jälkeen elokuvan näkyvin osapuoli. Toisinaan Ferguson ei ihan onnistu vakuuttamaan, että hän esittäisi tekoälyn luomaa virtuaali-ihmistä, tietäen kuinka tekoälyt oikeasti keskustelevat ihmisten kanssa. Mutta sitten taas Mercy sijoittuu kolmen vuoden päähän tulevaisuuteen, joten eihän sitä tiedä, kuinka ihmisen kaltaisesti tekoälyt kommunikoivat vuonna 2029 tosielämässäkin.

Mercy osoittautui hieman ristiriitaiseksi katselukokemukseksi, josta löytyy selvät kehuttavat puolet kuin myös juttuja, jotka eivät ihan toimineet kohdallani. Elokuvan kiinnostavinta antia on sen ajatus tulevaisuudesta, missä oikeudenkäyntikin jätettäisiin tekoälyn harteille. "Syytön kunnes toisin todistetaan" -konsepti on kääntynyt päälaelleen muotoon "syyllinen kunnes toisin todistetaan" ja Maddoxin eteen päätyvillä syytetyillä on vain puolitoista tuntia aikaa todistaa syyttömyytensä tai muuten he kuolevat. Jos leffa olisi tehty vuonna 2006, olisi se tuntunut ihan höpöhöpö-scifiltä, mutta näin vuonna 2026 se maalailee pelottavan mahdollista kuvaa tulevaisuuden maailmasta. Tekoälyn virkaa pohdiskellaankin mielenkiintoisesti. Se näyttäytyy leffan aikana niin hyödyllisenä työkaluna kuin myös viallisena ja vaarallisenakin järjestelmänä.

On myös pakko nostaa hattua, kuinka sujuvasti leffa yhdistelee scifiä, oikeussalidraamaa, murhatutkimusta ja ohjaaja Timur Bekmambetovin suosikkitaiteenmuotoa, screenlifea. Mercy esitetään osittain erilaisten ruutujen, kuten puhelinkameroiden, tietokonenäyttöjen ja valvontakamerakuvien kautta. Yhdistelmä toimii yllättävänkin hyvin - huomattavasti paremmin kuin Bekmambetovin tuottamassa viimevuotisessa fiaskossa, ylipitkässä Amazon-mainos Maailmojen sodassa (War of the Worlds - 2025). Tällä toteutustavallakin pohdiskellaan tekoälyä. Todistaakseen syyttömyytensä Chris saa oikeussalissa pääsyn kaikkialle todistaakseen syyttömyytensä, jopa ihmisten puhelimiin ja firmojen tietojärjestelmiin. Tämä auttaa Chrisiä hänen pyrkimyksissään, mutta esittää samalla huolta tekoälyn mahdollisuuksista valvoa kaikkia ja kaikkea koko ajan. Myös hallitusten ylitarkka valvonta saa osakseen kritiikkiä.

Mutta siinä, missä elokuva onnistuu konsepteissaan ja teemoissaan, se kompuroi tarinassaan. Itse murhatutkimus ei lopulta ole järin kiinnostava tai jännittävä, etenkin kun sen käänteet ovat lopulta erittäin ennalta-arvattavia. Leffan lopetus on myös täynnä korneja ja väkinäisiä repliikkejä ihmisten ja tekoälyn yhteistyön merkityksestä, joka tuntuu vesittävän hieman aiempia vahvuuksia. Mercy olikin siis mielestäni kiinnostavampi genrekokeiluna kuin kertomuksena. Mielenkiinnolla odotan näkeväni, tuleeko leffa olemaan edellä aikaansa, vai jäävätkö sen maalailemat uhkakuvat pelkiksi uhkakuviksi.

Teknisesti Mercy on ihan hyvin tehty. Leffa on kelvollisesti kuvattu ja ruutujen seuraamisella ehtii usein unohtaa, että lähes koko elokuva tapahtuu vain kolkossa oikeussalissa, missä ei ole juuri muuta kuin Chris Pratt sidottuna tuoliin. Puvustus on oivallista ja maskeeraukset toimivat. Käytännön tehosteet näyttävät hyviltä, mutta muutamat selvät difiefektit pistävät silmään keskeneräisen ja halvan näköisinä. Äänityöskentely on menevää ja Ramin Djawadin säveltämät musiikit ovat elokuvan parempaa antia, yrittäen luoda jännittävää ilmapiiriä silloin, kun Bekmambetovin ohjaus takeltelee.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Mercy, Yhdysvallat, 2026, Amazon MGM Studios, Atlas Entertainment, Bazelevs Entertainment, Bazelevs Production, Big Indie Pictures