Arvostelu: Chuckin ihmeellinen elämä (The Life of Chuck - 2024)

CHUCKIN IHMEELLINEN ELÄMÄ

THE LIFE OF CHUCK

Ohjaus: Mike Flanagan

Pääosissa: Tom Hiddleston, Chiwetel Ejiofor, Karen Gillan, Benjamin Pajak, Mark Hamill, Mia Sara, Annalise Basso, Jacob Tremblay, Kate Siegel, Carl Lumbly, Taylor Gordon, Cody Flanagan, Samatha Sloyan, Trinity Bliss, Matthew Lillard, Rahul Kohli, Heather Langenkamp, Violet McGraw, David Dastmalchian, Harvey Guillén, Q'orianka Kilcher, Antonio Raul Corbo ja Nick Offerman

Genre: draama, fantasia

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 12

The Life of Chuck, eli suomalaisittain Chuckin ihmeellinen elämä perustuu Stephen Kingin samannimiseen novelliin vuodelta 2020. Alun perin Darren Aronofsky havitteli kirjan filmatisointioikeuksia, mutta lopulta projekti päätyi Mike Flanaganille, joka oli ohjannut Kingin kirjojen pohjalta jo elokuvat Gerald's Game (2017) ja Doctor Sleep (2019). Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2023 ja Chuckin ihmeellinen elämä sai maailmanensi-iltansa jo vuosi sitten, syyskuussa 2024 Toronton elokuvajuhlilla. Tänä kesänä elokuva on levinnyt useampiin maihin ja nyt Chuckin ihmeellinen elämä on saapunut myös Suomen teattereihin. Itse olen odottanut elokuvan näkemistä suurella mielenkiinnolla sen Toronton ensi-illan jälkeen ja kävinkin positiivisin odotuksin katsomassa leffan heti sen ensi-iltapäivänä.

Maailmanlopun lähestyessä opettaja Marty Anderson kummastelee kaikkialle ilmestyviä mainoksia, jotka kiittelevät Charlie "Chuck" Krantzia 39:stä mahtavasta vuodesta. Kuka on tämä mysteerinen Chuck ja miten hän liittyy mihinkään?

Chiwetel Ejiofor näyttelee Marty Andersonia, opettajaa, joka yrittää toipua erostaan vaimostaan Feliciasta (Karen Gillan), samalla kun hän yrittää pitää elämäänsä kasassa maailmanlopun lähestyessä. Luonnonkatastrofit ovat äityneet ennennäkemättömän tuhoisiksi ympäri maailman, kokonaisten kaupunkien vajotessa maan alle tai jäädessä veden varaan. Internet katkeaa ja autot jämähtelevät paikoilleen. Kummallisin ilmiö Martyn mielestä on kuitenkin kaikkialle ilmestyneet mainokset mysteerimiehestä Charles Krantzista, kavereille ihan vain Chuckista. Kuka hän on ja miksi hän on yhtäkkiä kaikkialla, hymyilemässä ihmisille, joiden elämät murentuvat heidän ympäriltään? Ejiofor on mainio roolissaan hämmentyneenä ja yhä vain pelokkaammaksi muuttuvana Martyna ja Gillankin suoriutuu oivallisesti tämän sairaanhoitajan hommia paiskovana ex-vaimona. Itse Chuckina nähdään niin ohjaaja Mike Flanaganin poika Cody, Benjamin Pajak, Jacob Tremblay kuin aikuisena Lokin roolista parhaiten tuttu Tom Hiddleston. Kaikki tulkitsevat mainiosti hahmoa, josta en halua sen enempää avata tässä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Mark Hamill ja Mia Sara Chuckin isovanhempina, sekä Carl Lumbly, Annalise Basso, Kate Siegel, Taylor Gordon, Samantha Sloyan, Trinity Bliss, Matthew Lillard, Heather Langenkamp, David Dastmalchian ja Harvey Guillén erinäisissä sivurooleissa Chuckin elämän varrelta. Näyttelijäkaartista suuri osa on työskennellyt jo aiemmin Flanaganin kanssa ja kaikki hoitavat tonttinsa mallikkaasti.

Kun taustalla on Stephen Kingin kynäilemä tarina ja ohjaajana toimii Mike Flanagan, voisi helposti luulla, että lopputuloksena olisi kauhuelokuva - ovathan molemmat miehet tunnettuja lähinnä tuon lajityypin puolelta. Mutta ei. Chuckin ihmeellinen elämä on molemmilta tekijöiltä epätavallinen teos, joka keskittyy elämän ilojen löytämiseen silloinkin, kun kaikki elämässä vaikuttaisi olevan menossa päin helvettiä. Elokuvassa kommentoidaan, mihin esimerkiksi ilmastonmuutos voisi pahimmillaan johtaa, mutta leffa löytää ne hyvät asiat hädän keskellä, joihin pitäisi osata tarttua, eikä vain velloa siinä pahassa olotilassa.

Rakenteeltaan Chuckin ihmeellinen elämä on poikkeava, elokuvan alkaessa sen kolmannesta näytöksestä ja siirtyen sitten vähitellen ajassa taaksepäin itse Chuckin lapsuuteen. Koko Chuckiin liittyvä mysteeri onnistuu nappaamaan hyvin mukaansa ja ovelat paljastukset elokuvan varrella saavat katsojan näkemään aiemmat jutut uudessa valossa. Elokuva ripottelee pitkin kestoaan yksityiskohtia, jotka saavat uuden merkityksen myöhemmin. Toisinaan tosin tuntuu, ettei Flanagan täysin luota katsojan hoksottimiin ja niinpä välillä Nick Offermanin kertojaääni vääntää turhankin rautalangasta, mistä kaikessa on ollut kyse. Vaikka Chuckin ihmeellinen elämä onkin oikein mainio elokuva, jäi siitä silti mielestäni uupumaan se viimeinen silaus. Se jokin, mikä olisi tehnyt todellisen vaikutuksen, liikuttanut kyyneliin ja saanut poistumaan teatterista muuttuneena ihmisenä.

Mike Flanagan on jo esitellyt kykyjään kauhun saralla, joskin Chuckin ihmeellinen elämä oli ensimmäinen Flanaganin King-adaptaatio, josta pidin. Ei, en pitänyt laiskoihin fanipalveluksiin sortuvasta ylipitkästä ja totaalisen turhasta Doctor Sleepistä. Odotan mielenkiinnolla, mitä Flanagan saa aikaan Kingin Musta torni -kirjojen (The Dark Tower - 1982-2012) pohjalta, mutta sen sijaan en näe tarvetta taas uudelle Carrie-adaptaatiolle. Chuckin ihmeellisessä elämässä Flanagan pääsee esittelemään taitojaan myös iloisemman tunnelman parissa, vaikka taustalla kyteekin vääjäämätön tuho. Teknisesti leffa on myös pätevä. Se on hyvin kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat tyylikkäät ja puvustus mainiota. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Newtonin veljesten säveltämät musiikit tunnelmoivat vakuuttavasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Life of Chuck, 2024, Neon, Intrepid Pictures, Red Room Pictures, QWGmire, FilmNation Entertainment

Arvostelu: Hush / Shhh (2016)

HUSH (2016)

SHHH

Ohjaus: Mike Flanagan
Pääosissa: Kate Siegel, John Gallagher Jr, Samantha Sloyan ja Michael Trucco
Genre: kauhu, trilleri
Kesto: 1 tunti 21 minuuttia
Ikäraja: Netflix-suositus: AIKUISET

Olin tietoinen Hushista, eli suomalaisittain hauskasti nimetystä Shhh-elokuvasta jo kesällä. Se on Netflixin levittämä elokuva, enkä tiedä pystyykö sitä edes katsomaan muualta laillisesti. Olin lisännyt Hushin katselulistalleni Netflixissä jo kuukausia sitten, mutten saanut aikaiseksi katsottua sitä. Idea kiinnosti minua, mutta palvelussa oli niin paljon muutakin katsottavaa, jolloin tämä jäi aina pyörimään muiden jalkoihin. Don't Breathen (2016) nähtyäni kiinnostuin Hushista, sillä kummassakin elokuvassa perusidea on, että joku/jotkut murtautuvat aistivammaisen kotiin, jonka täytyy puolustautua. Otinkin itseäni niskasta kiinni ja katsoin elokuvan Netflixistä, päättäen samalla arvostella sen.

Metsän keskellä asuva kuuromykkä kirjailija Maddie Young saa epämiellyttävän vieraan, joka yrittää tunkeutua hänen taloonsa ja tappaa Maddien.

Maddie Youngia näyttelee Kate Siegel, joka on myös toiminut elokuvan toisena käsikirjoittajana. Siegel suoriutuu kuuromykän roolista uskottavasti ja onkin opetellut viittomakieltä roolia varten. Myös kohdat, joissa hahmo on paniikissa ja pelkää henkensä puolesta, ovat hyvin näyteltyjä. Maddie on kirjoittanut jo yhden kirjan, muttei vain tunnu saavan aikaiseksi kirjoitettua toista opusta loppuun. Elokuvassa ei erityisemmin selitetä, miksi Maddie on erakoitunut metsään. Hyvin hänellä ainakin internet toimii.
     Nimetöntä murhaajaa esittää John Gallagher Jr. Kertaakaan elokuvan aikana ei käy selväksi, miksi tämä mies haluaa tappaa Maddien. Kai hän vain on hullu ja tykkää ihmisten murhaamisesta, mutta ihmettelen silti, miksi hän on valinnut juuri metsän keskellä asustavan kuuromykän kohteekseen. Enkä oikein tiedä, miten hän on metsään alunperin eksynyt. Hahmolla on karmiva naamio aluksi, mutta valitettavasti hän ottaa sen tosi nopeasti pois, eikä käytä sitä enää loppuelokuvan aikana, mikä oli mielestäni hölmöä, sillä Gallagher Jr ei ole omalla naamallaan kovin uhkaava. Aseina murhaajalla on varsijousi ja veitsi.
     Maddien lähistöllä asustaa pariskunta Sarah (Samantha Sloyan) ja John (Michael Trucco), jotka ovat pienessä roolissa elokuvassa. Heidän lisäkseen elokuvassa nähdään myös videopuhelun kautta Emilia Graves Maxina, joka taitaa olla Maddien sisko.

Maddie Young asuu metsän keskellä pienessä talossa Narttu-nimisen kissansa kanssa. Hän yrittää saada aikaiseksi toista kirjaansa, muttei oikein tiedä, miten haluaisi sen päättyvän. Eräänä yönä naamiota käyttävä mies ilmestyy hänen talonsa luokse ja uhkaa tappaa Maddien. Maddie yrittää pitää miehen pois talostaan ja taistella tätä vastaan, jotta selviäisi tilanteesta hengissä.

Mielestäni Hushin idea on mielenkiintoinen. Maddie ei tietenkään kuule murhaajaa, jos tämä liikkuu hänen talossaan, jolloin tämä voi vaeltaa täysin vapaasti ja olla missä vain. Kuitenkin heti alussa mieleeni ilmestyi ajatus: "Mitä tässä oikeastaan edes voi tapahtua vajaan puolentoista tunnin ajan?" Totuus on, ettei oikeastaan mitään. Hahmoja elokuvassa on vain muutama ja pääasiassa elokuva keskittyy pelkästään Maddieen ja tappajaan. Tappaja on kaiken aikaa ulkona, joten kunnon jännitystä ei oikein tunnu olevan ilmassa. Kyseessä on aika tylsä elokuva, vaikka minun on pakko myöntää, että on siinä ihan toimivatkin hetkensä, jolloin se ei ole täysin huono. Heikko leffa se on silti, enkä usko koskaan katsovani sitä uudestaan. Hush on todella lyhyt elokuva, joka on tarinalleen liian pitkä ja yrittääkin venyttää useita kohtia, jotta pysyisi "koko-illan-elokuvana". Juttu toimisi paremmin puolen tunnin lyhytelokuvana, jolloin siihen olisi ehkä saatu jännitystä ja kauhua mukaan. Onneksi tämä ei pohjaudu äkkisäikäytyksiin, kuten suurin osa kauhuleffoista nykyään, vaan pyrkii löytämään pelottelukeinoja muualta. Välillä elokuvassa ei kuulla ollenkaan ääniä, jolloin katsoja pääsisi paremmin kuuron maailmaan mukaan. Keino toimii ihan hyvin ja sitä olisi voitu käyttää enemmän. Jälkikäteen lähinnä vain miettii, mikä oli naamiomiehen motiivi?

Elokuvan on ohjannut Mike Flanagan, joka myös kirjoitti elokuvan Kate Siegelin kanssa. Flanagan on myös leikannut elokuvan. Kuvaus on sujuvaa, mutta leikkauspöydällä pakettia olisi voitu tiivistää. Elokuva on aika synkkä ja joitain kohtia oli hieman hankala katsoa, sillä ruudulta ei nähnyt kunnolla, mitä tapahtui. Äänitehosteilla on yritetty korostaa pelottavia ääniä, mutta mielestäni äänettömät kohdat toimivat paremmin. Alunperin ohjaaja halusi elokuvan lähes äänettömäksi, mutta se ei vetoaisi massayleisöön, joten siihen täytyi luoda äänimaailma mukaan. Musiikkia ei ole erityisemmin käytetty, mikä on toimiva ratkaisu.

Yhteenveto: Hush on erittäin unohdettava kauhupätkä, jossa on ihan toimiva idea taustalla, mutta joka ei vain toimi edes alle puolentoista tunnin elokuvana. Lyhyelokuvana se voisi olla parempi ja juttu jaksaisi kantaa loppuun asti. Kate Siegel on hyvä pääosassa Maddiena, mutta John Gallagher Jr ei oikein vakuuta uhkaavana tappajana ja hän olisi voinut pitää naamion päässään. Kohdat, joissa äänet katoavat ja katsoja pääsee elokuvaan mukaan päähenkilön kokemana, ovat toimivia ja niitä olisi voitu hyödyntää enemmän. Jännitystä ja kauhua ei erityisemmin esiinny, mutta herkimmille tämä voi silti toimia. Suosittelisin tätä lähinnä, jos olet yksin mökillä yöllä, kun ikkunasta ei näe muuta kuin pimeyttä ja mielikuvitus alkaa villiintyä siitä, mikä metsässä voisi vaania. Tämän elokuvan löytää vain Netflixistä, eli jos Hush kiinnostaa, mutta palveluun ei ole tunnuksia, niin muistakaa, että ensimmäinen kuukausi on ilmainen.

Kirjoittanut: Joonatan, 3.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Hush, 2016, Intrepid Pictures, Blumhouse Productions