Arvostelu: The Christmas Chronicles 2 (2020)

THE CHRISTMAS CHRONICLES 2

Ohjaus: Chris Columbus

Pääosissa: Kurt Russell, Darby Camp, Jazhir Bruno, Goldie Hawn, Julian Dennison, Judah Lewis, Kimberly Williams-Paisley, Tyrese Gibson, Sunny Suljic ja Malcolm McDowell

Genre: seikkailu, komedia

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 7

Netflixin jouluelokuva The Christmas Chronicles oli iso hitti suoratoistopalvelussa, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Alunperin Clay Kaytisin oli tarkoitus ohjata myös jatko-osa, mutta hän jättäytyi projektista, jolloin ohjaajaksi valittiin ensimmäisen osan tuottanut Chris Columbus. Kuvaukset alkoivat ja nyt The Christmas Chronicles 2 on julkaistu Netflixissä. Itse en pitänyt ensimmäisestä osasta, joten en ollut lainkaan innoissani, kun jatko-osan teosta ilmoitettiin. Pitkän pohdiskelun jälkeen päätin lopulta katsoa The Christmas Chronicles 2:n, jos se vaikka onnistuisikin yllättämään minut positiivisesti. Ja jo nyt täytyy todeta, että minä kyllä pidin tästä jatko-osasta enemmän kuin ensimmäisestä elokuvasta.

Kun entinen tonttu Belsnickel janoaa kostoa Joulupukille ja päättää varastaa Betlehemin tähden, Joulupukki tarvitsee jälleen Kate Piercen, sekä tämän uuden velipuolen Jackin apua joulun pelastamiseksi.

Kurt Russell palaa Joulupukin rooliin ja on yhä parasta näissä elokuvissa. Russell muovautuu toistamiseen täydellisesti ikoniseksi punanutuksi ja uhkuu karismaa, vaikka olisikin kuinka hupsu tai lämminhenkinen. Tällä kertaa myös Russellin vaimo Goldie Hawn pääsee kunnolla vauhtiin Joulumuorina. Vaikka Russellin ja Hawnin väliltä löytyy aitoa kemiaa, ei Hawn yksinään vakuuta, eikä ole ihme, ettei Hawnia ole leffoissa oikeastaan nähty viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Paluun tekevät myös Piercen sisarukset Kate (Darby Camp) ja Teddy (Judah Lewis), joista jälkimmäinen tosin jätetään tällä kertaa seikkailun ulkopuolelle, sekä heidän äitinsä (Kimberly Williams-Paisley). Äiti on nyt parisuhteessa uuden miehen (Tyrese Gibson) kanssa, jota Kate ei täysin hyväksy, sillä suree yhä menehtynyttä isäänsä. Miehen kautta perheessä on nyt kolmaskin lapsi, Jazhir Brunon esittämä Jack-poika, joka päätyy Katen mukana Korvatunturille... tai siis Pohjoisnavalle, missä hupsut amerikkalaiset luulevat Joulupukin majailevan. Camp on yhä mainio, mutta Lewis näyttää vähäisessä ruutuajassaan siltä, että on tyytyväinen, ettei hänen tarvitse olla enempää mukana. Bruno on kelpo löytö nuoren ja innokkaan Jackin osaan. Hassua muuten on, että tulokasnäyttelijä Bruno on vasta näytellyt kahdessa elokuvassa, tässä ja pian Suomeen ilmestyvässä Kuka pelkää noitia -filmissä (The Witches - 2020) ja minä näin molemmat hänen elokuvansa samalla viikolla täysin sattumalta. Gibson on täysillä mukana ne muutamat minuutit, mitä häntä leffassa näkee, mutta Williams-Paisley vain lähinnä on.

     Elokuvassa nähdään myös Deadpool 2:sta (2018) tuttu Julian Dennison entisenä tonttuna, Belsnickelinä, joka aikoinaan joutui häädetyksi Joulupukin kylästä ja nyt vannoo saavansa kostonsa. Dennisonista tulee lähinnä mieleen uhmaikäinen muksu, joka kiukuttelee vanhemmilleen, eikä hän siten ole kovin vakuuttava antagonisti.

Tietyistä vioistaan (kuten kehnosta pahiksesta ja aivan liian pitkästä kestosta) huolimatta The Christmas Chronicles 2 osoittautui edellistä osaa paremmaksi filmiksi. Ei tämäkään kummoinen tekele ole, mutta erittäin heikkoon ykkösosaan verrattuna elokuva tarjosi tarpeeksi positiivisen kokemuksen. Iso syy tähän johtuu luultavasti kokeneemmasta ohjauksesta. Vaikkei The Christmas Chronicles 2 todellakaan nouse Chris Columbuksen aiempien perheleffojen, kuten Yksin kotona (Home Alone - 1990), Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä (Mrs. Doubtfire - 1993) ja Harry Potter ja viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone - 2001) tasolle, tarjoaa se miellyttävää jouluhenkeä ja toimiikin oikein passelisti tämän elokuvavuoden joulun aloittajana. Itse söinkin vuoden ensimmäisen riisipuuron ja ensimmäiset piparkakut leffan aikana. Elokuvaa katsoessa teki myös mieli käydä kaivamassa joulukuusikin kellarista ja koristella asunto juhlaa varten.

Vielä elokuvan alku ei oikein vakuuta ja hetken jo pelkäsin, että luvassa olisi ihan yhtä tökerö jouluraina kuin viimeksi. Kuitenkin kun päästään Joulupukin kylään, elokuvan taso lähtee nousuun. Aito jouluhenki ympäröi katsojan ja tietyt siirappisuudetkin katsoo sormien läpi. Digitontut ovat yhä aika kammottavia ilmestyksiä, mutta muuten tonttujen maailma on valloittava. Itse kylä näyttää siltä kuin se olisi jättimäinen lumisadepallo ja tietty lämmin tunnelma huokuu kylän esittelyn aikana. Elokuvafani voi kokea riemua hassuista viittauksista muihin teoksiin, kuten se, että kylän elokuvateatteri taitaa pyörittää Will Ferrellin Elfiä (2003) tauotta ja televisiossa taas näkyy Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life - 1946) tontuksi dubattuna.

Vaikka elokuva tarjoaakin tarpeeksi joulumieltä, veikeää seikkailuhenkeä, muutaman aidosti hauskan jutun, sekä Russellin mahtavuutta, jotta sen parissa viihtyy juuri ja juuri läpi lähes kahden tunnin keston, säännöllisin väliajoin elokuvan ongelmat nostelevat päätään. Jotkut sekoiluhetket saattavat riemastuttaa perheen pienimpiä, mutta saavat monet muut pyörittelemään silmiään. Pakollinen musikaalinumero on harvoja asioita, mitkä ovat heikompia tässä kuin ensimmäisessä osassa. Heikkous on myös se, että elokuvasta puuttuu tietty kiireellisyyden tunne. Siinä, missä ensimmäisessä The Christmas Chroniclesissa hahmoilla oli yksi yö aikaa pelastaa joulu, tässä ei ole samaa tunnetta. Monet pulmat myös ratkeavat turhankin helposti ja etenkin loppuratkaisu on aika tylsä kaiken koetun jälkeen.

Matt Liebermann palaa käsikirjoittajaksi ja saa avukseen Columbuksen. Jatkotarinan luonti on paikoitellen väkinäisen tuntuista, mutta silti lopputulos yllättää ihan positiivisesti. Kaksikko on keksinyt joitain kivoja ideoita, mutta eivät jaksa viedä kaikkia kunnolla loppuun. Lisäksi dialogissa ärsyttää, kuinka hahmojen täytyy välillä tarpeettomasti todeta ääneen päivänselviä asioita. The Christmas Chronicles 2 on kuvattu ihan sujuvasti, mutta leikkauksessa kuvattua materiaalia olisi voinut tiivistää reippaasti. Lavasteet ja asut ovat mainiot, mutta erikoistehosteet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty yli kymmenen vuotta sitten. Monet efektit hurjemmissa kohdissa näyttävät jopa viimeistelemättömiltä, aivan kuin animaattorit olisivat uskoneet, että jos jokin asia näkyy vain noin sekuntin ajan, ei siihen tarvitse panostaa. Vauhdikkaammista kohtauksista löytyykin siis aikamoista digimössöä. Äänimaailma on kuitenkin kelvollisesti rakennettu ja Christophe Beckin säveltämistä musiikeista löytyy oivaa joulutunnelmaa.

Yhteenveto: The Christmas Chronicles 2 on parannus kehnon ykkösosan jälkeen ja ihan passeli jouluelokuva. Lähes kahden tunnin kesto on aivan liikaa, digitontut näyttävät yhä kamalilta, musikaalinumero aiheuttaa myötähäpeää ja kiukuttelevalta uhmaikäiseltä tuntuva pääpahis on aika laimea tapaus. Paikoitellen nämä viat onnistuu kuitenkin unohtamaan. Lämmin jouluhenki valtaa katsojan, kun päästään Joulupukin kylään ja oivaa seikkailun tunnelmaakin löytyy. Joitain hauskoja vitsejäkin löytyy, mutta tarpeellinen jännite jää minimaaliseksi. Kurt Russell on jälleen mahtava itse Joulupukkina, mutta Goldie Hawn ei oikein vakuuta Muorina. Lapsinäyttelijät Darby Camp ja Jazhir Bruno tekevät oivaa työtä. Lopputuloksena on tarpeeksi toimiva 2020-joulun aloittajaleffa ja positiivinen yllätys heikon ensimmäisen The Christmas Chroniclesin jälkeen. Toisaalta ensimmäinen osa oli hitti ja monet siitä pitivät, joten voi olla, että monet taas näkevät jatko-osan juuri toisin silmin kuin minä. Noh, niin tai näin, tämäkin on takuuvarma menestys, joten eiköhän Netflix pian ilmoita työstävänsä kolmatta osaa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.11.2020

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Christmas Chronicles 2, 2020, 1492 Pictures, Wonder Worldwide

 

Arvostelu: The Christmas Chronicles (2018)

THE CHRISTMAS CHRONICLES

Ohjaus: Clay Kaytis
Pääosissa: Darby Camp, Judah Lewis, Kurt Russell, Lamorne Morris, Martin Roach, Kimberly Williams-Paisley ja Goldie Hawn
Genre: jouluelokuva, komedia
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Ikäraja: 7

The Christmas Chronicles on Netflixin omalla tuotannolla tehty uusi jouluelokuva. Netflix ilmoitti leffasta viime vuonna, kuvaukset alkoivat tämän vuoden tammikuussa ja elokuva ilmestyi Netflixin suoratoistopalveluun marraskuun lopussa. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin siitä. Pidän hauskoista jouluseikkailuista ja innostuin ideasta, että Kurt Russell esittäisi itse Joulupukkia. Kun filmi oli ilmestynyt katseltavaksi, päätimme tyttöystäväni kanssa viettää pientä esijoulua. Katsoimme The Christmas Chroniclesin piparkakkujen ja glögin kera.

Jouluaattona sisarukset Kate ja Teddy Pierce päättävät saada Joulupukin visiitin kuvattua. He onnistuvat törmäämään itse Pukkiin, mutta samalla sekoittavat täysin tämän lahjojen jakelureissun. Sisarusten täytyy auttaa Joulupukkia etsimään lahjat ja karanneet porot, ja pelastamaan joulun.

Tarinan päähenkilöitä, eli Piercen sisaruksia Katea ja Teddyä näyttelevät Darby Camp ja Judah Lewis. Kate on innokas pikkusisko, joka uskoo täysillä Joulupukkiin ja onkin heti valmis lähtemään seikkailulle. Teddy taas on kyynisempi isoveli, jota ei koko joulu enää kiinnosta. Sisarusten välit eivät ole kummoiset ja niitä täytyy tietty korjailla läpi leffan, sillä muuten joulunkaan pelastamisesta ei tule mitään. Lapsinäyttelijöiden kohdalla on aina harmillista sanoa, jos he eivät ole kovin kummoisia rooleissaan. Tämän vuosikymmenen aikana on onneksi tuntunut siltä, että Hollywood löytää aina vain lahjakkaampia lapsinäyttelijöitä, oli kyseessä sitten huikea Jacob Tremblay tai Stranger Things -sarjan (2016-) päämuksut. Tässä leffassa roolitus on valitettavasti mennyt pieleen. Camp ylinäyttelee läpi leffan ja Lewis on täysin pökkelö roolissaan, jolloin he ovat molemmat jollain tapaa tylsiä tai ärsyttäviä. Heidän puolustukseksi täytyy tosin sanoa, että aikuisenkin olisi vaikea työskennellä tällaisen käsikirjoituksen kanssa. Lapsihahmot ovat kömpelösti kirjoitetut, eikä heidän rikkinäinen suhteensa onnistu hetkauttamaan katsojaa.
     Joulupukkia näyttelevä Kurt Russell on ehdottomasti parasta, mitä elokuvalla on tarjottavanaan. Russell heittäytyy täysillä rooliinsa ja tekee Joulupukista täysin omansa. Tämä Pukki on hieman tavallista synkempi ja ovelampi, mutta hänestä löytyy kyllä tiettyä lämpöä, mitä hahmosta kuuluukin löytyä. Paikoitellen Russellkin kokee selkeitä ongelmia näytellä leffan tekstin pohjalta, mutta juuri silloin hän vain antaa palaa. Muutamassa kohtaa Russell saa jopa huijattua katsojaa siitä, että tämä katsoisi hyvää elokuvaa.
     Elokuvassa nähdään myös Kimberly Williams-Paisley sisarusten äitinä, sekä Lamorne Morris ja Martin Roach poliisikaksikkona, jotka hankaloittavat Joulupukin ja Piercen sisarusten tehtävää.

The Christmas Chronicles on valitettavasti aikamoinen pettymys, vaikken mitään merkkiteosta odottanutkaan. Toivoin näkeväni hauskan ja hurmaavan jouluseikkailun, mutta tämä leffa lähinnä pitkästytti ja sai minut toivomaan, etten olisikaan tuhlannut aikaa tähän. Ilman Kurt Russellia tätä elokuvaa olisi äärimmäisen vaikea katsoa loppuun asti. Russellin Joulupukin ollessa ruudulla oikein kunnolla, leffa onnistuu viihdyttämään edes hieman. Mukana on esimerkiksi mainio musikaalinumero, missä Russell todella antaa palaa, mutta aina kun filmi siirtyy takaisin Piercen sisaruksiin, ei elokuva vain toimi. Minä todella pidän siitä, kun perheleffassa pystytään syventämään hahmoja ja luomaan kunnollista draamaa. Tässä on selvää yritystä, sillä lapsille on lähiaikoina tapahtunut järkyttävä asia, minkä aiheuttamia traumoja he yrittävät käsitellä läpi elokuvan. Se kuitenkin tuodaan mukaan niin kömpelösti, ettei tämä onnistu liikuttamaan katsojaa. Lapsinäyttelijöiden taidottomuus myös korostuu, kun draamahetket alkavat, jolloin niitä ei ole helppo seurata. Hahmoihin ei ole kunnolla panostettu, jolloin heidän murheistaan ei jaksa välittää. Tekijät ovat vain luottaneet siihen, että katsoja voisi samantien heittäytyä heidän tunteisiinsa mukaan, eikä heidän siten tarvitsisi tehdä töitään huolella.

Kaikkein harmillisinta elokuvassa kuitenkin on, että siitä puuttuu jouluhenki. Paljon on puhetta joulusta ja näytetään jouluun liittyviä asioita, mutta se ei vielä riitä. Oikeaa tunnelmaa ei vain löydy. Mukana ei ole edes mukaansatempaavaa seikkailuhenkeä. Hurjemmat hetket eivät jännitä tai edes viihdytä. Vitsitkään eivät onnistu naurattamaan. Mukaan mahtuu pari ihan hupaisaa heittoa, mutta muuten huumori on todella kömpelöä. Pääasiassa elokuva on vain myötähäpeällistä seurattavaa. Enkä siis tarkoita, että huumori syntyisi myötähäpeästä. Minä rakastan myötähäpeästä syntyvää huumoria, kuten vaikkapa Mr. Beanin tapauksessa, mutta tämä ei ole sitä. Ehei, leffa on paikoitellen niin kehno ja tönkkö, että itseäni hävetti. Elokuva myös kierrättää kliseitä, minkä kerkeää, muttei tuo niihin mitään omaa kosketusta. Mukana on paljon asioita, mitkä on nähty paljon paremmin toteutettuina muissa joulufilmeissä. Loppujen lopuksi kyseessä on vain valitettavan huono ja totaalisen unohdettava joulutarina, minkä voi helposti jättää väliin. Potentiaalia kyllä löytyisi ja jos lapsinäyttelijät vaihdettaisiin, heidän hahmojensa välinen draama kirjoitettaisiin paremmin ja mukaan saisi joulun taikaa, seikkailuhenkeä ja huumoria, voisi The Christmas Chronicles olla oikein mainio teos. Nyt se on vain hukkaan heitetty mahdollisuus.

Elokuvan on ohjannut Clay Kaytis, joka on aiemmin ohjannut vain yhden filmin, Angry Birds -elokuvan (The Angry Birds Movie - 2016), mikä ei sekään ollut kaksinen tekele. Pääasiassa Kaytis on toiminut animaattorin hommissa Disney-leffoissa, kuten Keisarin uudet kuviot (The Emperor's New Groove - 2000), Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph - 2012) ja Frozen - huurteinen seikkailu (Frozen - 2013) ja tehnyt niissä paljon laadukkaampaa työtä. Kenties hänen olisikin pitänyt pysyä siinä työssä, sillä osaa sen asian hyvin. Animaatiosta puheenollen, tietokoneella toteutetut tontut ja porot ovat aika kauheat ilmestykset. Porot ovat kyllä ihan söpöjä, mutta ollessaan ihmisten kanssa samaan aikaan ruudulla, niiden digitaalisuus pistää vahvasti silmään. Psykopaattitontut taas ovat niin selkeät digihahmot, etteivät ne kuulu leffaan lainkaan. Täysin animoituun elokuvaan ne sopisivat, mutta näyttelijöiden vierellä ne ovat todella kehnosti toteutetut. Filmin efekteissä ei muutenkaan ole kehumista. Taustakankaan käytön huomaa täysin selvästi vauhdikkaissa kohtauksissa. The Christmas Chroniclesia ei ole edes kuvattu kummoisesti. Kuvaus tuo mieleen enemmänkin televisiosarjan kuin elokuvan. Leikkaus on sentään sujuvaa, ja lavasteet ja puvut ovat tyylikkäästi toteutetut. Äänimaailma on ihan hyvin rakennettu, mutta Christophe Beckin säveltämät musiikit eivät jää millään lailla mieleen.

Yhteenveto: The Christmas Chronicles on harmillisen kehno joulutarina, jonka unohtaa heti, kun lopputekstit pyörivät. Elokuvan seikkailu ei viihdytä, sen vitsit eivät naurata, eikä mukana ole edes kunnon jouluhenkeä. Darby Camp ja Judah Lewis ovat yllättävän huonot valinnat päärooleihin, ja heidän vuoksi filmiä on paikoitellen todella hankalaa katsoa. On hienoa, että heidän hahmoilleen on yritetty luoda draamaa ja konfliktia, mutta Camp ja Lewis tekevät niin kömpelöä työtä draamakohtauksissa, että yritys menee täysin hukkaan. Paikoitellen elokuva on jopa myötähäpeällistä seurattavaa. Tarina kierrättää kliseitä, eikä tarjoa minkäänlaista jännitettä joulun pelastamisen onnistumisesta. Digiefektit ovat käsittämättömän surkeat. Tietokoneella toteutetut porot ja tontut pistävät ikävästi silmään aina ollessaan ruudulla, minkä lisäksi selkeä taustakankaan käyttö vie makua hurjemmista lentokohtauksista. Elokuvan ainoa hyvä asia on Kurt Russell, joka suoriutuu oikein mallikkaasti Joulupukin roolista. Aikuiset saattavat kokea riemua nähdessään Russellin Joulupukkina ja lapsille kököt digiefektit menevät luultavasti läpi, mutta silti on hyvin vaikea sanoa, kenelle The Christmas Chronicles on tehty, enkä voi suositella sitä oikeastaan kenellekään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.12.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Christmas Chronicles, 2018, Netflix, 1492 Pictures, Madhouse Entertainment, Wonder Worldwide