I Swear - Minun ääneni (I Swear - 2025) - elokuva-arvostelu

I SWEAR - MINUN ÄÄNENI

I SWEAR

Ohjaus: Kirk Jones

Näyttelijät: Robert Aramayo, Scott Ellis Watson, Maxine Peake, Shirley Henderson, Peter Mullan, David Carlyle, Steven Cree, Ethan Stewart, Francesco Piacentini-Smith, Paul Donnelly, Douglas Rankine ja Christina Ashford

Genre: draama, komedia

Kesto: 2 tuntia 1 minuutti

Ikäraja: 12

I Swear - Minun ääneni perustuu tositapahtumiin Touretten oireyhtymää sairastavan John Davidsonin elämästä. Davidsonista oli jo tehty dokumentit John's Not Mad (1989), The Boy Can't Help It (2002) ja Tourettes: I Swear I Can't Help It (2009). Vuonna 2024 ilmoitettiin, että miehestä on tekeillä elokuva. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden heinäkuussa ja I Swear - Minun ääneni sai maailmanensi-iltansa syyskuussa 2025 Toronton elokuvajuhlilla Kanadassa. Nyt elokuva saapuu vihdoin Suomeen ja itse olen odottanut leffan näkemistä positiivisin mielin. Olinkin ilahtunut, kun kävin katsomassa Finnkinon mysteerinäytöksen, missä I Swear - Minun ääneni esitettiin ennakkoon.

1980-luvun alussa Skotlannissa asuva poika John Davidson alkaa kokea pakonomaista nykimistä ja hänen suustaan kuuluu tahattomia hävyttömyyksiä. Johnille selviää, että hänellä on Tourette, minkä kanssa hän yrittää tulla toimeen elämän kulkiessa eteenpäin.

Pääroolissa John Davidsonina nähdään muun muassa Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset -sarjan (The Lord of the Rings: The Rings of Power - 2022-) Elrondina tunnettu Robert Aramayo, joka voitti tästä elokuvasta parhaan miespääosan BAFTA-palkinnon. Kun BAFTA:t jaettiin, olin ihmeissäni valinnasta, koska I Swear - Minun ääneni ei ollut ollenkaan edustettuna tämänvuotisessa Oscar-gaalassa. Ja nyt leffan nähneenä olen pöyristynyt, ettei se ole, koska mielestäni Aramayo ansaitsisi myös Oscarin. Hän on aivan huikean hyvä aikuis-Johnina, joka on jo jollain tapaa oppinut elämään Touretten oireyhtymän, tarkemmin koprolalian kanssa, mikä pakottaa Johnin huutelemaan hävyttömyyksiä. Aramayo esittää Touretteen kuuluvat tic-oireet, joihin kuuluu nykimistä ja tahatonta äännähtelyä, hämmästyttävän luontevasti. Nopeasti sitä oikein unohtaa katsovansa näyttelemistä. Kehut ansaitsee myös Scott Ellis Watson, joka näyttelee Johnia lapsena, jolla Tourette-oireet vasta alkavat ja joka tietty säikähtää pahemman kerran, kokiessaan menettävänsä hallinnan omiin toimintoihinsa.

     Elokuvassa nähdään myös Shirley Henderson ja Ethan Stewart Johnin vanhempina, Francesco Piacentini-Smith Johnin kaverina Murrayna ja Maxine Peake tämän äitinä Dottiena, sekä Peter Mullan Johnin vahtimestariapulaiseksi palkkaavana Tommy Trotterina. Sivunäyttelijätkin ovat mainioita rooleissaan. Henderson on hyvä tiukkana äitinä, joka luulee pitkään Johnin vain pelleilevän, kun taas Peake huokuu lämpöä Dottiena, joka ensimmäisenä vilpittömästi hyväksyy Johnin sellaisena kuin hän on. Mullan sen sijaan tuo mukaan hyvää huumoria.

Sen lisäksi, että olin yllättynyt Robert Aramayon roolisuorituksesta niin, että koin miespääosa-Oscarin kuuluvan hänelle, olin myös todella yllättynyt siitä, kuinka paljon pidinkään I Swear - Minun äänestäni. Mielestäni elokuva on parempi kuin yksikään tämän vuoden parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaista. Kyllä, vaikka pidin todella paljon One Battle After Anotherista (2025) ja Sinnersistä (2025), I Swear - Minun ääneni teki täysin omalla tavallaan suuren vaikutuksen. Sen lisäksi, että elokuva on monitasoinen elämäkertadraama, joka vie katsojansa todelliseen tunteiden vuoristorataan, se myös auttaa ymmärtämään Touretten oireyhtymää, mitä yhä tänä päivänä demonisoidaan tietämättömyyden takia. Täydellinen esimerkki tästä on sosiaalisen median reaktio, kun kesken BAFTA-gaalan paikalla ollut John Davidson huudahti törkeitä nimityksiä.

Elokuvan alkupää vietetään lapsi-Johnin seurassa, mikä on sydäntä särkevää seurattavaa. Pojan ja muiden reaktiot hänen alkaviin tic-oireisiinsa tuntuvat pahalta, etenkin kun tuolloin koko Tourette oli vielä sairautena lähes tuntematon. Aikuis-Johniin siirryttäessä meno helpottaa hieman, koska mies on alkanut tottua sairauteensa, vaikka hän edelleen häpeää möläytyksiään. Sen sydämen tähän tarinaan tuovat Dottie ja Tommy, jotka vähät välittävät, mitä törkeyksiä John saattaa heille suoltaa. He auttavat Johnia hyväksymään itsensä paremmin ja innostavat häntä tukemaan muita Tourettea sairastavia, etenkin lapsia.

I Swear - Minun ääneni liikutti minua syvästi ja loppua kohti näytöksessäni nyyhkimistä alkoi kuulua sieltä täältä elokuvasalista. Kyse ei kuitenkaan ole niinkään surun kyynelistä, vaikka leffassa omat haikeat ja jopa traagiset hetkensä onkin. Elokuva on mielettömän tehokas hyvän mielen leffa, joka saa tuotettua aikamoisia onnen kyyneleitä ja jonka levittämä hymy ei hetkeen lähdekään huulilta. Monisävyinen tunnekirjo saa katsojan toisinaan ahdistumaan, toisinaan taas nauramaan ääneen. Elokuva onnistuu saamaan huumoria irti Tourettesta ilman, että komedia tuntuu julmalta. Elokuva on tyylitajuinen, se on opettavainen ja se on jopa kaunis.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Kirk Jones, joka tekee läpikotaisin erinomaista työtä, oli kyse sitten tekstistä, näyttelijöiden kanssa työskentelystä tai tunnelman rakentamisesta. I Swear - Minun ääneni on myös pätevästi kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja maskeeraukset häijyn aidon näköiset, kun pariin otteeseen tuntemattomat suuttuvat Johnin tic-oireista niin paljon, että käyvät hänen kimppuunsa. Äänimaailma on osaavasti kasattu ja Stephen Rennicksin säveltämät musiikit tuovat hyvän lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

I Swear, Iso-Britannia, 2025, One Story High, StudioCanal Films, Tempo Productions

Arvostelu: My Big Fat Greek Wedding 2 / Kreikkalainen naimakauppa 2 (2016)

MY BIG FAT GREEK WEDDING 2 (2016)

KREIKKALAINEN NAIMAKAUPPA 2

Ohjaus: Kirk Jones
Pääosissa: Nia Vardalos, Michael Constantine, John Corbett, Elena Kampouris, Lainie Kazan, Andrea Martin, Alex Wolff, Louis Mandylor ja Bess Meisler
Genre: romantiikka, komedia
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 7

My Big Fat Greek Wedding (2002), eli suomalaisittain Kreikkalainen naimakauppa, oli ilmestyessään todella iso hitti ja tienasi takaisin pienen budjettinsa määrän lisäksi tuntuvan kasan dollareita tuotantoyhtiön kassaan. Koska hittielokuvista on pakko tehdä jatko-osia, niin myös tälle romanttiselle hömppäkomedialle täytyi vääntää kakkososa. Jostain kumman syystä jatko-osaa ei kuulunutkaan kuin vasta neljätoista vuotta myöhemmin. Itse kuulin koko sarjasta vasta tänä vuonna, kun näin My Big Fat Greek Wedding 2:n julisteen ja trailerin. En kuitenkaan mennyt katsomaan leffaa elokuvateatteriin, koska en ollut nähnyt ensimmäistä osaa, eikä aihe erityisemmin kiinnostanut. Ajattelin, että katson kuitenkin kummatkin sitten, kun My Big Fat Greek Wedding 2 on vuokrattavissa. Nyt kun siihen on mahdollisuus, niin piti katsoa kummatkin osat. Ensimmäinen oli mielestäni ihan viihdyttävä ja mielenkiinnolla pistin jatko-osan pyörimään. Hieman kuitenkin jännitti, olisiko neljäntoista vuoden väli elokuvien välillä liikaa?

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä elokuvaa My Big Fat Greek Wedding!

Toulan ja Ianin tytär Paris joutuu kärsimään normaalien teinityttöjen ongelmien lisäksi yli-innokkaasta kreikkalaisperheestään, joka yrittää etsiä hänelle tulevaa aviomiestä. Samalla Toulan isä Gus huomaa, että hän ja Toulan Maria-äiti eivät olekaan virallisesti naimisissa. Tähän päälle Toula ja Ian yrittävät löytää uudelleen parisuhteensa liekin.

Ensimmäisen elokuvan tapaan Toulaa näyttelevä Nia Vardalos on myös käsikirjoittanut elokuvan. Tällä kertaa Toula nähdään äidin roolissa ja hän on alkanut muistuttaa hieman enemmän perhettään kuin aiemmin. Vardalos on ihan hyvä roolissaan, mutta välillä tuntuu, ettei hänen hahmollaan ole paljoa tekemistä elokuvassa. Vielä vähemmän tekemistä on Toulan miehellä, Ianilla (John Corbett), joka käy aina välillä piipahtamassa ruudulla, mutta joka ei oikeastaan tee mitään.
     Uutena hahmona esitellään Toulan ja Ianin tytär nimeltä Paris, jota esittää Elena Kampouris. Paris on aika samanlainen kuin Toula ensimmäisessä elokuvassa ja on täysin kyllästynyt, miten hänen sukunsa toimii. Hahmo haluaisi normaalimman perheen ja yrittää hakea mahdollisimman kauas collegeen, jottei hänen tarvitsisi kestää sukuaan. Kampouris on mainio roolissaan.
     Ensimmäisessä osassa show'n varasti jatkuvasti Toulan isä Gus (Michael Constantine), joten hänen rooliaan on kasvatettu tätä elokuvaa varten. Välillä jopa tuntuu, että Gus olisi elokuvan päähenkilö. Constantine on hyvä roolissaan, muttei enää ihan yhtä hieno kuin aiemmin nähtynä. Toulan äitiä, Mariaa, esittää edelleen Lainie Kazan, joka vetää roolinsa oivasti. Hahmossa on enemmän tunnetta, mikä oli hyvä asia.
     Tutut hahmot kuten Toulan veli Nick (Louis Mandylor), Angelo (Joey Fatone) ja mummo Yiayia (Bess Meisler) ovat mukana ja elokuvassa nähdään muutamia uusiakin hahmoja, kuten Parisin kanssa samaa koulua käyvä Bennett-poika (Alex Wolff).

Yleensä jännitän elokuvien kohdalla täysin turhaan, mutta tässä tapauksessa jännitin ihan aiheesta. My Big Fat Greek Wedding 2 ilmestyi neljätoista vuotta ensimmäisen osan jälkeen ja sen myös huomaa. Kun elokuvaa oli mennyt noin puoli tuntia, mietin, mikä koko elokuvan juoni edes on ja noin tunnin kohdalla mietin, keneen elokuva yrittää keskittyä? Kun elokuva päättyi, mietin, miksi elokuva oli edes tehty? Paikoitellen elokuva yrittää olla todella lähellä ensimmäistä ja jotkut juonikuviot menevät samalla lailla. Ja koska elokuvan nimessä puhutaan edelleen häistä, niin sellaiset täytyy tietenkin olla mukana.

My Big Fat Greek Wedding 2 yrittää keskittyä liian moneen asiaan kerralla ja paikoitellen tuntuu, että ensimmäisen elokuvan päähenkilöt Toula ja Ian ovat mukana vain, koska heidän on pakko. Kaksikkoa ei voi oikein enää mieltää pääosaan, sillä heille on annettu vain väkisin väännetty sivujuoni. Pitkään luulin, että tarina keskittyisi Parisiin, mutta jossain kohtaa katsojana huomaakin, että Gus ja Maria ovat keskiössä. Tekijät eivät ole selkeästi täysin tienneet, mitä kokonaisuudesta pitäisi tulla ja ovat tunkeneet mukaan kaikki ideansa. Vaikka tämä nyt kuulostaa siltä, että haukkuisin elokuvaa, niin väärinymmärryksen välttämiseksi sanon, ettei My Big Fat Greek Wedding 2 ole huono elokuva. Lähinnä se on vain todella turha. Hauskoja kohtia on mukana, eivätkä vitsit onneksi ole täysin kopioituja ensimmäisestä elokuvasta. Kyseessä on heikko yritys olla toimiva jatko-osa menestyskomedialle ja toivon, ettei kolmatta elokuvaa aleta vääntää, sillä se voisi olla jo säälittävää katseltavaa.

Ohjaus on vaihtunut Joel Zwickilta Kirk Jonesille, joka on aiemmin ohjannut mm. lastenelokuvan Nanny McPhee (2005). Käsikirjoituksesta vastaa tosiaan yhä Toulan näyttelijä Nia Vardalos. Ensimmäinen osa oli käsikirjoituksestaan Oscar-ehdokkaana ja en oikein usko, että tämä elokuva pystyisi samaan. My Big Fat Greek Wedding 2 on kuvattu hyvin, kuten myös leikattu. Musiikista vastaa Christopher Lennertz, joka on pyrkinyt mahdollisimman samanlaiseen soundtrackiin, mikä My Big Fat Greek Weddingilla oli. Musiikki toimii ja tuo kreikkalaista tunnelmaa mukaan osuvasti.

Yhteenveto: My Big Fat Greek Wedding 2:a voi helposti kuvailla yhdellä sanalla: "turha". Kyseessä ei ole huono elokuva, mutta My Big Fat Greek Wedding 2 ei vain toimi yhtä kivasti kuin alkuperäinen elokuva ja on lähinnä heikko. Olin aivan oikeassa, että neljäntoista vuoden jälkeen kun tehdään jatko-osa, niin lopputulos on aika väkisin väännetty. Elokuvasta ei oikein tiedä, keneen sen tarina yrittää keskittyä ja se on paikoitellen aika sotku. Nauraa saa onneksi, mutta se ei pelasta lopputulosta. Näyttelijät ovat ihan hyviä rooleissaan. Musiikki toimii mainiosti. Jos pidät paljon ensimmäisestä osasta, niin katso tämäkin, mutta jos et ole nähnyt kumpaakaan, niin suosittelen vain vilkaisemaan alkuperäisen elokuvan, jos genre iskee. Toivottavasti sarjalle ei turhaan väännetä kolmatta osaa.

Kirjoittanut: Joonatan, 6.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.movies.universalpictures.com
My Big Fat Greek Wedding 2, 2016, Universal Pictures, Gold Circle Films, HBO Films, Playtone