Arvostelu: The Revenant (2015)

THE REVENANT

Ohjaus: Alejandro G. Iñárritu

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Domhnall Gleeson, Will Poulter, Forrest Goodluck, Paul Anderson, Kristoffer Joner, Duane Howard, Melaw Nakehk'o, Arthur Redcloud, Lukas Haas, Brendan Fletcher ja Grace Dove

Genre: seikkailu, draama, jännitys

Kesto: 2 tuntia 36 minuuttia minuuttia

Ikäraja: 16

The Revenant perustuu Michael Punken samannimiseen kirjaan vuodelta 2002, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin Hugh Glassin kohtaamisesta harmaakarhun kanssa vuonna 1823. Elokuvan teko käynnistyi jo vuonna 2001, kun tuottaja Akiva Goldsman sai Punken kirjan käsiinsä ennen sen julkaisua ja innostui tarinasta niin paljon, että hankki heti sen filmatisointioikeudet. David Rabe ryhtyi työstämään käsikirjoitusta, Park Chan-wook pestattiin ohjaajaksi ja Samuel L. Jacksonin oli tarkoitus tähdittää elokuvaa. Projekti ei kuitenkaan edennyt sellaisenaan. Vuonna 2010 Mark L. Smith kirjoitti uuden käsikirjoituksen, John Hillcoat valittiin ohjaajaksi ja Christian Balea kaavailtiin päärooliin. Vuotta myöhemmin Alejandro G. Iñárritu korvasi Hillcoatin ohjaajana ja tämä valitsi Leonardo DiCaprion päätähdeksi. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2014 ja niiden aikana koettiin useita takaiskuja, kun monet työryhmän jäsenet lähtivät kävelemään vaativien työolosuhteiden takia, minkä takia budjetti paisui lopulta yli kaksinkertaiseksi. Elokuva saatiin kuitenkin valmiiksi ja lopulta The Revenant sai maailmanensi-iltansa 16. joulukuuta 2015 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys, joka sai kaksitoista Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, miessivuosa, lavastus, puvustus, maskeeraus, leikkaus, äänitys, äänitehosteet ja erikoistehosteet), joista se voitti parhaan ohjauksen, miespääosan ja kuvauksen palkinnot, sekä neljä Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras musiikki), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen ja miespääosan palkinnot. Itse kävin katsomassa The Revenantin, kun se saapui Suomen teattereihin tammikuussa 2016. Pidin elokuvasta paljon ja olen katsonut sen kerran uudestaan. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen pitkästä aikaa ja samalla arvostella sen.

Jouduttuaan harmaakarhun hyökkäyksen kohteeksi ja todistettuaan poikansa murhan, kuolemaan jätetty Hugh Glass taistelee tiensä erämaan halki, vannoen kostoa.

Monien vuosien hartaan odotuksen jälkeen Leonardo DiCaprio voitti vihdoin ja viimein parhaan miespääosan Oscar-palkinnon The Revenantista - ja täysin ansaitusti. DiCaprio näyttelee Hugh Glassia, tosielämän turkisansastajaa, joka joutui erään työkeikan aikana harmaakarhun hyökkäyksen kohteeksi ja päätti kostaa niille, jotka jättivät hänet kuolemaan. Elokuvassa tähän on vielä lisätty se, että Hugh'n poika, puoliksi pawnee-intiaani Hawk (Forrest Goodluck) tapettiin, koska tämä aikoi kertoa tapahtuneesta viranomaisille, mikä toki vain lisää Hugh'n vimmaa entisestään. DiCaprio tulkitsee hahmonsa selviytymistaistelua erinomaisesti ja ihailtavalla antaumuksella. Hänen valmistautumisensa rooliin ei ollut suinkaan helppo prosessi. DiCaprion täytyi opetella arikaran kieltä ja totutella uimaan hyytävässä vedessä, minkä lisäksi hän kokeili itse selviytymistä erämaassa syömällä vain raakaa biisonia ja nukkumalla eläimen ruhon sisällä. Katsoja voi tuntea Hugh'n tuskan ja vannoutuneisuuden, ja katsojana on täysillä mukana, kun mies aloittaa selviytymistaistelunsa ja kostoretkensä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Domhnall Gleeson joukkoa johtaneena kapteeni Andrew Henrynä, Tom Hardy Hugh'ta inhoavana John Fitzgeraldina, sekä Will Poulter nuorena Jim Bridgerinä, joka joutuu ikävässä tilanteessa välikäteen. Sivunäyttelijätkin ovat mainiot rooleissaan, etenkin Hardy, joka sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden, ansaitusti. Hardy on mahtavan kiero roolissaan, toimien täydellisenä vastakappaleena rehdille, mutta petettynä julmaksi äityvälle Hugh'lle.

The Revenant oli yhä kolmannellakin katselukerrallaan, kymmenisen vuotta myöhemmin todella vangitseva kostotarina, jonka säväyttävyyteen vaikuttaa toki paljon se, kun tietää, että monilta osin elokuva perustuu tositarinaan. Elokuva on täynnä kohtauksia, jotka meinaavat loksauttaa katsojan suun auki, sillä niin upeita ne ovat - lähtien harmaakarhun hyökkäyksestä, joka pistää tämän piinaavan selviytymiskamppailun aluilleen. Muistan selvästi, kuinka pirun jännittävä kohtaus oli ensi kertaa katseltuna ja vielä nytkin tekee pahaa seurata sivusta, kun suuri karhuemo käsittelee Hugh'ta kuin ylienerginen lapsi räsynukkea. Kohtaus on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka ikävän rujoja hetkiä mahtuu tämän vaikean taipaleen varrelle.

Vaikka elokuva kulkee eteenpäin hitaammanpuoleisesti ja kestoa on hieman yli kaksi ja puoli tuntia, ei The Revenantin parissa juuri missään kohtaa ehdi tylsistyä. Puolenvälin paikkeille Hugh'n matka alkaa hieman tuntua venytetyltä, mutta toisaalta tosielämässä mies raahasi itseään läpi erämaan jopa kuusi viikkoa. Loppua kohti leffa saa kuitenkin taas uutta puhtia ja onkin todella mielenkiintoista nähdä, miten tämä intensiivinen kertomus saa loppunsa. Sen lisäksi, että elokuva on varsinainen jännitysnäytelmä, on siitä myös muuhunkin. Selviytymistaistelunsa lisäksi Hugh käy myös mielensä sisäistä kamppailua ja leffan unenomaiset kohtaukset tuovat tiettyä mystiikkaa mukaan. Seassa on myös joitain todella kauniita hetkiä ja näkyjä, kaiken karuuden keskellä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Alejandro G. Iñárritu teki aikamoisen tempun 2010-luvun puolessavälissä. Ensin hän nappasi parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscar-pystit Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorancella) (2014) ja sitten heti vuotta myöhemmin hän voitti uudelleen parhaan ohjauksen palkinnon The Revenantilla. Hienoa myös on, että Birdman ja The Revenant ovat kuin yö ja päivä, täysin erilaiset teokset toisistaan. Niitä kuitenkin yhdistää Iñárritun väkevä näyttelijäohjaus, taiturimainen tunnelmanluonti ja tarkka silmä tyylikkäälle tekniselle toteutuksella. Siis pyhä jysäys, The Revenant on visuaalisesti järisyttävän hieno. Se on henkeäsalpaavan komeasti kuvattu. Kamera liikkuu pitkät ajat täysin sulavasti näyttelijöiden ympärillä, todella heittäen katsojan näiden tapahtumien keskelle. Leffa on myös fantastisesti valaistu, etenkin kun ottaa huomioon, ettei siinä käytetty lainkaan studiolamppuja, vaan pelkästään luonnonvaloa ja tulta. Lavastus on oivaa, puvustus mainiota ja maskeeraajat ovat tehneet todella rujoa työtä karhun aiheuttamien vammojen kanssa. Itse karhu on yllättävänkin vakuuttava digiluomus, näyttävämpi ilmestys kuin monissa nykypäivän Hollywood-efektispektaakkeleissa. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu ja Ryuichi Sakamoton ja Alva Noton säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä ilmapiiriin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.12.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Revenant, 2015, New Regency Productions, RatPac Entertainment, Anonymous Content, M Productions, Appian Way, Alpha Pictures, CatchPlay, Taiwanese Revenant

Arvostelu: Bølgen / The Wave (2015)

BØLGEN (2015)

THE WAVE

Ohjaus: Roar Uthaug
Pääosissa: Kristoffer Joner, Ane Dahl Torp, Jonas Hoff Oftebro ja Edith Haagenrud-Sande
Genre: katastrofielokuva
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12

En olisi varmaan pitkään aikaan saanut tietää Bølgenista, jos en olisi mennyt katsomaan sitä työharjoitteluni merkeissä. Ainoa mitä tiesin elokuvasta, kun kävelin saliin oli, että julisteessa aalto on osumassa taloon ja että elokuva on norjalainen. Luulin kuitenkin meneväni katsomaan jonkinlaista vakavampaa, pohjoismaista, todellisempaa katastrofipätkää kuin mitä Hollywood putkauttaa ilmoille. Ihmettelen vain, miksi tätä ei voitu suomentaa "Aalloksi", vaan tämä pitää pyöriä englanninkielisellä nimellä The Wave?

Geologi Kristian Eikjord on muuttamassa perheensä kanssa pois Geirangerista. Kuitenkin vanhat kollegat huomaavat, että läheisen vuoren maaperä on liikkumassa. Kristianin mielestä kaikki pitäisi saada turvaan onnettomuuden varalta, mutta kukaan ei kuuntele häntä. Pahimmat pelot käyvät lopulta toteen, kun vuoren seinämä murenee, mikä aiheuttaa massiivisen hyökyaallon.

Perheenisää, Kristian Eikjordia esittää Oscar-ehdokaselokuva The Revenantissakin (2015) esiintynyt Kristoffer Joner. Kyseessä on hyvin perinteinen isähahmo, joka lopulta lähtee pelastamaan perhettään uhkarohkeasti. Silti Jonerin suoritus on hyvä ja ainoa, mikä hänessä häiritsee, on hänen hermostunut naurunsa, jota kuullaan useasti elokuvan alkupuolella.
     Perheenäitiä, Idun Karlsenia näyttelee Ane Dahl Torp. Hienoa hahmossa on, ettei hän ole vain avuton neitokainen odottamassa miestään pelastamaan, vaan hän myös tekee kaikkensa pitääkseen poikansa hengissä. Asia, mitä ihmettelin hahmossa on, että minkä pituisia työpäiviä hän oikein tekee? Sillä elokuvassa hän työskentelee hotellissa ja kyseinen työpäivä, mikä näytetään, kestää aamusta iltaan.
     Tietenkin perheessä on yksi teiniangsti. Jonas Hoff Oftebro esittää Sondrea, omiin maailmoihinsa keskittyvää, musiikkia kuulokkeilla kuuntelevaa, tyttöjä vilkuilevaa skeittaripoikaa, jonka uhma sääntöjä vastaan aiheuttaa tietenkin ongelmia. Ottaen huomioon, millaiseen vaaraan Sondre pistää muita hahmoja, niin itseäni ei ainakaan paljoa kiinnostanut hahmon kohtalo. Ja kuka oikeasti pelaa huojuvaa tornia puhelimellaan?
     Perheellä on myös tytär, Julia, jota näyttelee Edith Haagenrud-Sande. Tämä on Edithin ensimmäinen elokuvarooli ja hän hoitaa osuutensa toimivasti. Vaikka Kristian selkeästi rakastaa tytärtään, niin silti hän pistää Julian kaiken aikaa vaaratilanteissa muiden vastuulle.

Toisin kuin odotin, Bølgen on itse asiassa aika lailla samanlainen kuin Hollywoodin katastrofielokuvat. Se on tehty pienemmässä mittakaavassa, mutta huomaa, että esimerkiksi elokuvat The Day After Tomorrow (2004) ja 2012 (2009) on katsottu ennen elokuvan tekoa. Ei siinä mitään, jos elokuva olisikin Hollywoodin tuotantoa, mutta nyt se tuntuu vain kopiolta. Onhan Bølgen viihdyttävä, mutta hieman latteaksi se kuitenkin jää. Elokuvan alussa näytetään uutiskuvaa vanhoista samankaltaisista tapaturmista, mistä tarina lähtee käyntiin. Itse aaltoa saakin sitten odotella kolme varttia. Plussana pitää kuitenkin sanoa, että vaikuttavan vuorenrinteen sortumisen ja aallon tekijät ovat saaneet toteutettua.

Hollywood-katastrofielokuvien monet kliseet on nähtävissä elokuvassa. Vuorelta poistuvat linnut enteilevät pahaa. Kun suuri aalto tulee lähemmäksi, sitä pitää jäädä tuijottamaan. Pelastumiset tapahtuvat juuri viime hetkellä. Juuri kun jokin on hyvin, niin uusi ongelma iskee. Nopeasti esitelty toinen perhe auttaa hädässä päähenkilöitä - toinen mielellään ja toinen vastahakoisesti. Pelkästään koko juoni siitä, ettei kukaan usko päähenkilöä, joka lopulta onkin oikeassa, on hyvin yleistä lajityyppinsä edustajille. Elokuvasta puuttuu vielä perheen koira, joka mystisesti pelastuu lopussa.

Bølgenin on ohjannut Roar Uthaug, jonka olisi tarkoitus ohjata tuleva Tomb Raider -elokuva. Hänen aiempia elokuviaan ovat olleet mm. Fritt vilt (2006) ja Flukt (2012). Elokuva on kuvattu todella taidokkaasti. Laajat kuvat Geirangerista ovat erittäin tyylikkäitä. Leikkaus on myös onnistunutta ja kuten jo sanoin, tehosteet ovat yllättävän näyttävät. Outous, mikä minulle huomautettiin, on väestönsuojan ovi, joka välillä pitää työntää kiinni ja välillä vetää kiinni...

Yhteenveto: Bølgen on norjalainen Hollywood-kopio. Se ei paljoa eroa isoista jenkkileffoista, muuten kuin että se on pienemmässä mittakaavassa, se tapahtuu Norjassa, kaikki ovat norjalaisia ja koko elokuva puhutaan norjaksi. Se on ihan kiva elokuva, mutta toimisi paremmin, jos se olisi oikeasti Hollywoodissa tehty, kuin kopio samasta tyylistä. Visuaalisesti yllättävän näyttävän näköinen elokuva on kyseessä, joten siitä on pakko antaa plussaa. Ehkä jos olisin tiennyt, mitä odottaa, niin olisin pitänyt elokuvasta enemmän. Bølgen on ennalta-arvattava, mutta niinhän ne katastrofielokuvat yleensä ovatkin - kun on nähnyt yhden, niin on tavallaan nähnyt kaikki. Jos tietää, mitä elokuva tarjoaa, niin sen parissa luultavasti viihtyy paremmin.

Kirjoittanut: Joonatan, 11.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.goldposter.com
Bølgen, 2015, Fantefilm, Film Väst