Digger (2026) - elokuva-arvostelu

DIGGER

Ohjaus: Alejandro G. Iñárritu

Näyttelijät: Tom Cruise, Riz Ahmed, John Goodman, Sandra Hüller, Michael Stuhlbarg, Emma D'Arcy, Jesse Plemons, Robert John Burke, Burn Gorman, Sophie Wilde ja Mercedes Hernández

Genre: komedia, draama

Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia

Ikäraja: 12

Digger on Tom Cruisen tähdittämä uutuussatiiri. Alejandro G. Iñárritu sai idean elokuvan päähenkilöstä viimeistellessään The Revenantia (2015), mutta häneltä kesti vuosia keksiä hahmon ympärille tarina ja hän päätyikin ensin työstämään leffan Bardo, valekronikka kourallisesta totuuksia (Bardo, falsa crónica de unas cuantas verdades - 2022). Iñárritu tapasi Top Gun: Maverickin (2022) kuvauksissa vieraillessaan Cruisen, joka oli ihaillut ohjaajaa jo pitkään ja hän esittelikin Cruiselle ideansa. Yhdessä he alkoivat tosissaan rakentamaan elokuvaa ja sen kuvaukset käynnistyivät vihdoin marraskuussa 2024 työnimellä "Judy". Nyt Digger saapuu elokuvateattereihin ja itse olen odottanut leffaa uteliaana - pidänhän niin Cruisesta kuin Iñárritusta. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa elokuvan sen kutsuvierasnäytöksessä muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.

Rikkaan öljypohatta Digger Rockwellin päivä menee pilalle, kun huonoja uutisia alkaa sadella joka tuutista.

Tom Cruise on viimeisten yli kymmenen vuoden ajan esittänyt aika samanlaisia toimintasankareita. Hän on hyvä rooleissaan, uhkuen vanhaa kunnon Hollywoodin starakarismaa ja hän pistää monien stunt-näyttelijöidenkin jalat tutisemaan uhkarohkeilla tempauksillaan. Mutta hän ei ole silti pitkään aikaan haastanut itseään näyttelijänä. Diggerissä Cruise kuitenkin näyttää, että hän on paljon lahjakkaampi kuin yleensä antaa ymmärtää. Cruise näyttelee Digger Rockwelliä, erittäin varakasta öljypohattaa, joka on yhä vain isompien voittojen perässä ja tuntuu mammonan lisäksi välittävän vain ikivanhasta kissareppanastaan. Hahmo on täysin hävytön ja eksentrinen ja juuri siksi niin herkullinen tyyppi, niin Cruiselle näyteltävänä kuin katsojalle seurattavaksi. Digger on ihmisenä kamala, mutta hänet esitetään sopivalla tavalla sarjakuvamaisena, jotta hänelle ei voi olla nauramatta.

     Elokuvassa nähdään myös Sandra Hüller Diggerin siskona Emmana, Emma D'Arcy Diggerin assistenttina Linana, Riz Ahmed tiedemies Ganeshina, John Goodman Yhdysvaltojen presidentti Compsonina, sekä Michael Stuhlbarg hänen nyhverönä varapresidenttinään. Sivunäyttelijätkin ovat hyvässä vedossa. Cruisen tavoin myös Goodman ottaa kaiken irti ronskisanaisesta, mutta itseään pyhänä pitävästä presidenttihahmostaan, jonka tosielämän vertauskuvaa ei ole vaikea keksiä. Muuten kaikki saavat tilaa loistaa, joskin on hämmentävää, kuinka House of the Dragon -fantasiasarjassa (2022-) päähenkilöä esittävä D'Arcy jää näin pieneen osaan.

Ennen elokuvan alkua valkokankaalle ilmestyi tekijöiden viesti, jossa he pyysivät, ettei elokuvan tarinasta kerrottaisi sen enempää, joten yritän pitää arvosteluni mahdollisimman ympäripyöreänä. Ja onkin pakko sanoa, että mitä vähemmän Diggeristä etukäteen tietää, sen parempi. Kyse on poliittisesta satiirista, joka käsittelee muun muassa Yhdysvaltojen nykyhallintoa, korruptiota, ahneutta, tekopyhää uskonnollisuutta, aseihannointia, ilmastokriisiä ja jopa mahdollisesti kyseenalaisen taiteen merkitystä. Kyseessä on elokuva, joka tulee taatusti jakamaan mielipiteitä voimakkaasti. Osa katsojista ylistää leffaa vuoden parhaimmistoon, kun taas toiset tulevat haukkumaan sen maanrakoon. Ja eiköhän ensi vuonna elokuvalle satele palkintoehdokkuuksia sieltä sun täältä.

Omasta mielestäni Digger toimii pääasiassa erittäin mainiosti. Etenkin sen ensimmäinen puolikas on todella hauska ja viihdyttävä, kun Diggerin päivä muuttuu uutinen uutiselta huonommaksi ja homman ratkominen on täynnä toinen toistaan typerämpiä ideoita. Lisäksi tarina jaksaa yllättää sillä, mihin suuntaan se onkaan menossa. Parhaimmillaan sen satiiri on todella osuvaa piikittelyä, mutta mistään hienovaraisuudesta ei voi todellakaan puhua. Elokuva hieroo sanomallaan katsojan naamaa, mikä osittain toimi ja osittain ei. Ainoa varsinainen iso ongelmani Diggerin suhteen on se, ettei se lopulta uskalla antaa katsojansa pureskella aiheitaan, vaan elokuva pureskelee ne turhankin valmiiksi. Loppusuoralla on pitkä kohtaus, jossa useampi hahmo jopa aika tyhmentävästi selittää elokuvan sanomaa, kun leffa voisi luottaa katsojansa tekevän työn itse.

Alejandro G. Iñárritun ohjaus on vekkulia ja hän saa näyttelijät irrottelemaan lystikkäästi, mutta hänen, Alexander Dinelariksen, Nicolás Giacobonen ja Sabina Bermanin työstämä käsikirjoitus voisi luottaa katsojan hoksottimiin enemmän. Teknisesti Digger on erittäin mainio. Elokuva on tyylikkäästi kuvattu ja mukana on muutamia todella pitkiä otoksia, joissa etenkin Cruise saa tilaa loistaa. Lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja Cruise on maskeerattu melkein tunnistamattomaksi. Elokuvan erikoistehosteet ovat veikeät, oli kyse sitten pienoismalleina toteutetuista taustoista tai Diggerin kissasta, joka on päivänselvä nukke. Hieno nukke, mutta nukke silti. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Cosmo Sheldraken säveltämät musiikit vain korostavat leffan omituisuuksia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.9.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Digger, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Meksiko, 2026, Warner Bros., Legendary Entertainment, Legendary Pictures, M Productions, TC Productions

Arvostelu: The Revenant (2015)

THE REVENANT

Ohjaus: Alejandro G. Iñárritu

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Domhnall Gleeson, Will Poulter, Forrest Goodluck, Paul Anderson, Kristoffer Joner, Duane Howard, Melaw Nakehk'o, Arthur Redcloud, Lukas Haas, Brendan Fletcher ja Grace Dove

Genre: seikkailu, draama, jännitys

Kesto: 2 tuntia 36 minuuttia minuuttia

Ikäraja: 16

The Revenant perustuu Michael Punken samannimiseen kirjaan vuodelta 2002, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin Hugh Glassin kohtaamisesta harmaakarhun kanssa vuonna 1823. Elokuvan teko käynnistyi jo vuonna 2001, kun tuottaja Akiva Goldsman sai Punken kirjan käsiinsä ennen sen julkaisua ja innostui tarinasta niin paljon, että hankki heti sen filmatisointioikeudet. David Rabe ryhtyi työstämään käsikirjoitusta, Park Chan-wook pestattiin ohjaajaksi ja Samuel L. Jacksonin oli tarkoitus tähdittää elokuvaa. Projekti ei kuitenkaan edennyt sellaisenaan. Vuonna 2010 Mark L. Smith kirjoitti uuden käsikirjoituksen, John Hillcoat valittiin ohjaajaksi ja Christian Balea kaavailtiin päärooliin. Vuotta myöhemmin Alejandro G. Iñárritu korvasi Hillcoatin ohjaajana ja tämä valitsi Leonardo DiCaprion päätähdeksi. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2014 ja niiden aikana koettiin useita takaiskuja, kun monet työryhmän jäsenet lähtivät kävelemään vaativien työolosuhteiden takia, minkä takia budjetti paisui lopulta yli kaksinkertaiseksi. Elokuva saatiin kuitenkin valmiiksi ja lopulta The Revenant sai maailmanensi-iltansa 16. joulukuuta 2015 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys, joka sai kaksitoista Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, miessivuosa, lavastus, puvustus, maskeeraus, leikkaus, äänitys, äänitehosteet ja erikoistehosteet), joista se voitti parhaan ohjauksen, miespääosan ja kuvauksen palkinnot, sekä neljä Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras musiikki), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen ja miespääosan palkinnot. Itse kävin katsomassa The Revenantin, kun se saapui Suomen teattereihin tammikuussa 2016. Pidin elokuvasta paljon ja olen katsonut sen kerran uudestaan. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen pitkästä aikaa ja samalla arvostella sen.

Jouduttuaan harmaakarhun hyökkäyksen kohteeksi ja todistettuaan poikansa murhan, kuolemaan jätetty Hugh Glass taistelee tiensä erämaan halki, vannoen kostoa.

Monien vuosien hartaan odotuksen jälkeen Leonardo DiCaprio voitti vihdoin ja viimein parhaan miespääosan Oscar-palkinnon The Revenantista - ja täysin ansaitusti. DiCaprio näyttelee Hugh Glassia, tosielämän turkisansastajaa, joka joutui erään työkeikan aikana harmaakarhun hyökkäyksen kohteeksi ja päätti kostaa niille, jotka jättivät hänet kuolemaan. Elokuvassa tähän on vielä lisätty se, että Hugh'n poika, puoliksi pawnee-intiaani Hawk (Forrest Goodluck) tapettiin, koska tämä aikoi kertoa tapahtuneesta viranomaisille, mikä toki vain lisää Hugh'n vimmaa entisestään. DiCaprio tulkitsee hahmonsa selviytymistaistelua erinomaisesti ja ihailtavalla antaumuksella. Hänen valmistautumisensa rooliin ei ollut suinkaan helppo prosessi. DiCaprion täytyi opetella arikaran kieltä ja totutella uimaan hyytävässä vedessä, minkä lisäksi hän kokeili itse selviytymistä erämaassa syömällä vain raakaa biisonia ja nukkumalla eläimen ruhon sisällä. Katsoja voi tuntea Hugh'n tuskan ja vannoutuneisuuden, ja katsojana on täysillä mukana, kun mies aloittaa selviytymistaistelunsa ja kostoretkensä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Domhnall Gleeson joukkoa johtaneena kapteeni Andrew Henrynä, Tom Hardy Hugh'ta inhoavana John Fitzgeraldina, sekä Will Poulter nuorena Jim Bridgerinä, joka joutuu ikävässä tilanteessa välikäteen. Sivunäyttelijätkin ovat mainiot rooleissaan, etenkin Hardy, joka sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden, ansaitusti. Hardy on mahtavan kiero roolissaan, toimien täydellisenä vastakappaleena rehdille, mutta petettynä julmaksi äityvälle Hugh'lle.

The Revenant oli yhä kolmannellakin katselukerrallaan, kymmenisen vuotta myöhemmin todella vangitseva kostotarina, jonka säväyttävyyteen vaikuttaa toki paljon se, kun tietää, että monilta osin elokuva perustuu tositarinaan. Elokuva on täynnä kohtauksia, jotka meinaavat loksauttaa katsojan suun auki, sillä niin upeita ne ovat - lähtien harmaakarhun hyökkäyksestä, joka pistää tämän piinaavan selviytymiskamppailun aluilleen. Muistan selvästi, kuinka pirun jännittävä kohtaus oli ensi kertaa katseltuna ja vielä nytkin tekee pahaa seurata sivusta, kun suuri karhuemo käsittelee Hugh'ta kuin ylienerginen lapsi räsynukkea. Kohtaus on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka ikävän rujoja hetkiä mahtuu tämän vaikean taipaleen varrelle.

Vaikka elokuva kulkee eteenpäin hitaammanpuoleisesti ja kestoa on hieman yli kaksi ja puoli tuntia, ei The Revenantin parissa juuri missään kohtaa ehdi tylsistyä. Puolenvälin paikkeille Hugh'n matka alkaa hieman tuntua venytetyltä, mutta toisaalta tosielämässä mies raahasi itseään läpi erämaan jopa kuusi viikkoa. Loppua kohti leffa saa kuitenkin taas uutta puhtia ja onkin todella mielenkiintoista nähdä, miten tämä intensiivinen kertomus saa loppunsa. Sen lisäksi, että elokuva on varsinainen jännitysnäytelmä, on siitä myös muuhunkin. Selviytymistaistelunsa lisäksi Hugh käy myös mielensä sisäistä kamppailua ja leffan unenomaiset kohtaukset tuovat tiettyä mystiikkaa mukaan. Seassa on myös joitain todella kauniita hetkiä ja näkyjä, kaiken karuuden keskellä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Alejandro G. Iñárritu teki aikamoisen tempun 2010-luvun puolessavälissä. Ensin hän nappasi parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscar-pystit Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorancella) (2014) ja sitten heti vuotta myöhemmin hän voitti uudelleen parhaan ohjauksen palkinnon The Revenantilla. Hienoa myös on, että Birdman ja The Revenant ovat kuin yö ja päivä, täysin erilaiset teokset toisistaan. Niitä kuitenkin yhdistää Iñárritun väkevä näyttelijäohjaus, taiturimainen tunnelmanluonti ja tarkka silmä tyylikkäälle tekniselle toteutuksella. Siis pyhä jysäys, The Revenant on visuaalisesti järisyttävän hieno. Se on henkeäsalpaavan komeasti kuvattu. Kamera liikkuu pitkät ajat täysin sulavasti näyttelijöiden ympärillä, todella heittäen katsojan näiden tapahtumien keskelle. Leffa on myös fantastisesti valaistu, etenkin kun ottaa huomioon, ettei siinä käytetty lainkaan studiolamppuja, vaan pelkästään luonnonvaloa ja tulta. Lavastus on oivaa, puvustus mainiota ja maskeeraajat ovat tehneet todella rujoa työtä karhun aiheuttamien vammojen kanssa. Itse karhu on yllättävänkin vakuuttava digiluomus, näyttävämpi ilmestys kuin monissa nykypäivän Hollywood-efektispektaakkeleissa. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu ja Ryuichi Sakamoton ja Alva Noton säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä ilmapiiriin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.12.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Revenant, 2015, New Regency Productions, RatPac Entertainment, Anonymous Content, M Productions, Appian Way, Alpha Pictures, CatchPlay, Taiwanese Revenant