CINEMA PARADISO
NUOVO CINEMA PARADISO
Ohjaus: Giuseppe Tornatore
Pääosissa: Salvatore Cascio, Philippe Noiret, Marco Leonardi, Jacques Perrin, Agnese Nano, Antonella Attili, Pupella Maggio, Leopoldo Trieste, Enzo Cannavale, Isa Danieli ja Giovanni Giancono
Genre: draama, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 35 minuuttia - Director's Cut: 2 tuntia 54 minuuttia - International Cut: 2 tuntia 3 minuuttia
Ikäraja: S
Nuovo Cinema Paradiso - tai kuten se tunnetaan suuressa osassa maailmaa yksinkertaisesti Cinema Paradisona - on italialaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Giuseppe Tornatoren elokuva, mikä pohjautuu löyhästi Protti-perheen omistamaan pieneen elokuvateatteriin, mitä perhe pyöritti vuodesta 1904 lähtien. Elokuva kuvattiin Tornatoren kotikylässä Bagheriossa, minne tekijät rakensivat elokuvateatterin. Cinema Paradiso sai ensi-iltansa Italiassa syksyllä 1988, mutta siellä elokuva ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen menestys, joten siitä leikattiin puoli tuntia pois, kun sitä alettiin julkaista teattereihin ympäri maailman vuotta myöhemmin. Maailmanlaajuisesti elokuvasta tulikin iso hitti ja leffa jopa voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-, Golden Globe- ja BAFTA-palkinnot. Lisäksi se voitti myös mm. parhaan miespääosan, miessivuosan, käsikirjoituksen ja musiikin BAFTA-palkinnot, sekä tuomariston palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Nykyään Cinema Paradisoa pidetään ehtana mestariteoksena ja klassikkona. Itse näin elokuvan ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna ja rakastuin siihen täysin. Olinkin erittäin ilahtunut ja innoissani, kun koronarajoitusten päätyttyä Finnkino alkoi vihdoin avaamaan teattereitaan ja ihka ensimmäisenä elokuvana Finnkino päättikin näyttää juuri Cinema Paradison. Menin tietysti katsomaan sen ja vieläpä Tennispalatsin jättimäisessä ISENSE-salissa. Ai että, tuntui hyvältä päästä kolmen kuukauden jälkeen takaisin elokuviin ja vieläpä tällaisen klassikon ja mestariteoksen parissa!
Toisen maailmansodan jälkeen pienen italialaiskylän asukkien suosikkiviihdettä on käydä elokuvissa Cinema Paradiso -teatterissa. Kun muiden katseet ovat lukittuneet valkokankaaseen, pieni Totò-poikaa kiehtookin, mitä tapahtuu teatterin kulisseissa ja pyrkii koneenkäyttäjä Alfredon apulaiseksi.
Pienenä Totò-poikana, eli Salvatore Di Vitana nähdään nuori Salvatore Cascio, joka on täynnä valloittavaa ja suloista lapsen riemua. Cascio on täysillä mukana ja hän on aivan mahtava näin nuoreksi näyttelijänaluksi. Hän tekee Totòsta välittömästi pidettävän, sekä myös helposti samaistuttavan, jos elokuvat kiinnostavat viihteen lisäksi myös alana. Itse olen lapsesta asti ollut kiehtoutunut siitä, mitä kaikkea leffojen parissa tapahtuu, mitä katsojat eivät kuitenkaan pääse näkemään. Kiehtomus on mennyt niinkin pitkälle, että olen käynyt muutaman vuoden koulutuksen elokuva-alalla ja olen kohta ollut vuoden töissä elokuvateatterissa. Ymmärrän siis täysin Totòn ihastuksen filmejä kohtaan ja näen itseni hänen tilallaan. Cascion lisäksi hahmoa esittävät myös Marco Leonardi teini-Totòna ja Jacques Perrin iäkkäänä Salvatorena, jonka muistelun kautta näemme hänen lapsuutensa.
Cinema Paradiso -elokuvateatterin koneenkäyttäjä Alfredoa taas näyttelee edesmennyt ranskalainen Philippe Noiret, joka puhui kaikki repliikkinsä ranskaksi ja jonka Vittorio Di Prima dubbasi italiaksi. Jos siis välillä näyttää siltä, että Alfredon suun liike ei vastaa kuuluvaa puhetta, se johtuu juurikin tästä jälkidubbauksesta. Siitä huolimatta, ettei Noiret osannut italiaa, hän hoitaa hommansa huikean hyvin. Vaikka Alfredo onkin aluksi tyly pienelle Totòlle, muuttuu hän vähitellen isämäiseksi hahmoksi tälle. Noiretkin on erittäin pidettävä ja hän näyttää hienosti, kuinka hän alkaa vähitellen lämmetä Totòlle ja huomata tämän kykyjä.
Lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. Antonela Attili Totòn äitinä, Agnese Nano Totòn ihastuksena Elenana, sekä Leopolde Trieste isä Adelfiona, kylän pappina, joka tarkastuttaa kaikki elokuvat etukäteen, jottei niistä löydy mitään syntistä. Trieste onkin huvittava roolissaan, kilisyttäen vimmaisesti kelloa merkiksi siitä, että Alfredon täytyy leikata jotain pois leffoista. Myös Attili ja Nano ovat mainioita rooleissaan. Totòn äiti ei vain ole kovin pidettävä tapaus, sillä tämä on jatkuvasti kurittamassa poikaansa, joka unohtaa oikeat askareet elokuvien vuoksi. Eri kulttuurin ja aikakauden vuoksi onkin joka kerta yhtä vaivaannuttavaa nähdä, kun äiti lyö lastaan rangaistuksena.
Usein "elokuvan taialla" tarkoitetaan sitä, kuinka elokuvissa voidaan nähdä asioita ja tapahtumia, mitkä eivät voisi olla todellisia tai mitkä ovat tapahtuneet vuosisatoja sitten. Kuinka elokuvat voivat kuljettaa katsojansa paikkoihin, mitkä eivät välttämättä ole totta, mutta jotka elokuvat saavat tuntumaan todelta. Sitten taas on Cinema Paradiso, missä elokuvan taika syntyy siitä suuresta rakkaudesta ja intohimosta tätä taiteenlajia kohtaan, mikä elokuvasta huokuu. Totòn äitiä ja kylän aukiohullua lukuunottamatta Giancaldon asukkaat ovat kaikki ihastuneita liikkuvaan kuvaan ja samat filmit ihastellaan monen monta kertaan. Meno teatterissa on kuitenkin hyvin erilainen kuin mihin olemme tottuneet. Todellisuudessa tämä määrä puhetta ja huutelua saisi vereni kiehumaan, mutta elokuva saa esitettyä tämän törkykäytöksenä nykyään pidetyn juurikin sinä rakkautena elokuvia kohtaan. Erityisen hauskaa on, kun kyläläisten katsomassa elokuvassa on alkamassa romanttinen kohtaus. Jännitys kasvaa kasvamistaan, kyläläiset siirtyvät odottavaisena penkkinsä reunalle ja juuri ennen suutelua elokuva hyppääkin kömpelösti seuraavaan kohtaukseen, ja isä Adelfio saa tuta katsojien raivon, kun pusu ei päässytkään mukaan.
Yksi leffan hienoista puolista on, kuinka eläväiseltä ja aidolta se saa leffateatterin menon, sekä ylipäätään koko Giancaldon kylän tuntumaan. Elokuva on täynnä pieniä juonikuvioita, joita tuodaan takaisin silloin tällöin ja joilla tämä kylä saadaan tuntumaan rikkaalta. Esimerkiksi yhdessä kohtaa leffaa nähdään, kun erään miehen ja naisen katseet kohtaavat elokuvateatterissa ja seuraavan kerran heidät nähdäänkin katsomassa elokuvaa yhdessä. Nämä pienet yksityiskohdat vain vahvistavat elokuvaa ja on joka kerta mahtavaa, kun jokin näistä juonikuvioista viedään päätökseen leffan aikana. Läpi elokuvan eräs hienostoherra sylkäisee rahvaan päälle teatterin parvikatsomosta ja tekisi mieli taputtaa, kun pilkka osuu vihdoin ja viimein omaan nilkkaan. Muutenkin kylässä tapahtuu paljon kaikenlaista ja on niin kiehtovaa seurata, kuinka kaikki tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan.
Cinema Paradiso kuuluu niihin teoksiin, joihin uskon olevan vaikeaa olla rakastumatta. Kyseessä on niin valloittavan ja lumoavan ihana elokuva, mikä sykkii niin suurella sydämellä, että jo ensimmäisen puolen tunnin aikana voi huomata, miksi sitä pidetään niin korkeassa arvossa. Sen lisäksi, että kylän loistokkaasti luotu henki ja Totòn samaistuttava ihastus elokuvia kohtaan nappaavat heti mukaansa, on tarina kaikin puolin erittäin koukuttava ja tunnelma erinomainen. Elokuvaa on todella vaikeaa katsoa liikuttumatta kertaakaan. Niin syvälle se onnistuu pureutumaan ja molempina katselukertoina olen herkistynyt pariinkin otteeseen. Totòn ja Alfredon välille muodostuva isää ja poikaa muistuttava suhde on todella kaunis. Jännitystäkin löytyy, kuten myös hempeää romantiikkaa. Se ei ole koskaan imelän ällöä, vaan aidosti suloista. Huumoria on paljon ja elokuvan aikana saa nauraa monen monta kertaa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Giuseppe Tornatore tekee mestarillista työtä elokuvan parissa, rakentaen tunnelmaa upeasti ja näyttäen oman rakkautensa elokuviin kaiken aikaa. Katsojanakin huomaa rakastuvansa elokuviin uudelleen. Tornatore on panostanut kertomukseen ja vaikka leffassa on pidempiä pätkiä, joissa juonta ei välttämättä liikuteta eteenpäin, hän täyttää nämä osiot veikeillä jutuilla, eikä mielenkiinto koskaan katoa tai taso tipahda. Cinema Paradiso on myös taitavasti kuvattu. Laajoilla kuvilla esitellään niin kylää kuin elokuvateatterin yleisöä, kun taas lähikuvissa korostetaan esimerkiksi Totòn intoa alaa kohtaan. Lavasteet ovat vaikuttavat ja kylään haluaisi päästä matkustamaan. Äänimaailmakin on hyvin toteutettu. Ennio Morriconen ja hänen poikansa Andrean säveltämät musiikit vain lisäävät elokuvan lumoa, ihanuutta ja herkkyyttä.
Elokuvasta on olemassa useampikin leikkausversio. Alkuperäinen italialainen teatteriversio kesti kaksi ja puoli tuntia, mutta leffan heikohkon menestyksen takia siitä karsittiin puoli tuntia pois maailmanlaajuista levitystä varten. Sitten elokuvasta on myös kolmetuntinen ohjaajan versio, minkä lopetus on huomattavasti pidempi kuin tunnin vähemmän kestävässä versiossa. Pidemmissä versioissa kylän menoa ja meininkiä esitellään vieläkin enemmän, kuten myös Totòn romanssia Elenan kanssa. Itse olen nähnyt vain kansainvälisen teatteriversion ja lukemani perusteella en ole varma, haluanko nähdä kolmen tunnin versiota, sillä sen lopetus kuulostaa tekevän vain hallaa tarinalle.
Yhteenveto: Cinema Paradiso on valloittavan ihana ja upea mestariteos, mikä saa suurimmatkin elokuvanystävät rakastumaan tähän taiteenlajiin uudelleen joka katselukerran myötä. Rakkaus elokuvia kohtaan oikein huokuu tästä teoksesta. Totòn kertomus nappaa heti mukaansa ja on erittäin kiinnostavaa seurata hänen elämäänsä - etenkin kun hahmoa esittävät Marco Leonardi, Jacques Perrin ja etenkin mahtava nuori Salvatore Cascio ovat niin hyviä roolissa. Philippe Noiret on myös loistokas koneenkäyttäjä Alfredona ja hänen ja Totòn välille muodostuva isä-poikamainen suhde on erittäin liikuttava. Herkistyä saa muutenkin. Nauraa saa paljon, mutta mukaan mahtuu myös jännitystä ja suloista romantiikkaa. Tunnelma on kaikin puolin mestarillisesti luotu. Itse Giancaldon kylä tuntuu olevan oma hahmonsa, jolle sattuu ja tapahtuu. On kiehtovaa, kuinka paljon mukaan on lisätty pikkuisia juonikuvioita, jotka kuitenkin yhdessä rikastuttavat elokuvaa valtavan paljon. Teknisestikin elokuva on taidokkaasti tehty. Kaikin puolin huikean erinomainen Cinema Paradiso on klassikkoasemansa ansainnut ja se kuuluu niihin teoksiin, mitkä jokaisen pitäisi nähdä edes kerran elämänsä aikana - varsinkin jos elokuvat kiehtovat viihteen lisäksi myös mahdollisena ammattina.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Nuovo Cinema Paradiso, 1988, Cristaldifilm, Les Films Ariane, Rai 3, TF1 Films Production, Forum Picture
