Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikey Madison. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikey Madison. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. lokakuuta 2026

The Social Reckoning (2026) - elokuva-arvostelu

THE SOCIAL RECKONING



Ohjaus: Aaron Sorkin
Näyttelijät: Mikey Madison, Jeremy Allen White, Jeremy Strong, Bill Burr, Wunmi Mosaku, Billy Magnussen, Betty Gilpin, Gbenga Akinnagbe, Anna Lambe, Aidan Laprete, Kelley Pereira ja Portia Doubleday
Genre: draama, jännitys
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 12

Facebookin perustamisesta kertova elokuva The Social Network (2010) oli kriitikoiden kehuma taloudellinen menestys, joka sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva), joista se voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen, leikkauksen ja musiikin palkinnot. Alkuvuodesta 2019 elokuvan käsikirjoittaja Aaron Sorkin paljasti, että hän oli yhdessä tuottaja Scott Rudinin kanssa alkanut pohtia mahdollista jatko-osaa, koska Facebook oli muuttunut vuosikymmenessä niin paljon, sekä ajautunut erilaisten kohujen keskelle. Alun perin Sorkin sanoi, että tekisi elokuvan vain jos alkuperäinen ohjaaja David Fincher palaisi pestiin, mutta kun Sorkin alkoi itsekin ohjaamaan leffoja käsikirjoittamisen lisäksi, hän päätti lopulta ohjata myös tämän elokuvan. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2025 ja nyt The Social Reckoning on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin The Social Networkin saavan jatkoa. Pidän elokuvasta paljon ja mielestäni sosiaalisen median maailma on muuttunut niin paljon leffan ilmestymisen jälkeen, että siitä saisi helposti toisen elokuvan aikaiseksi. Kävinkin uteliaana katsomassa The Social Reckoningin heti sen ensi-iltaviikonloppuna.

Vuonna 2019 The Wall Street Journal pestaa Jeff Horwitzin tekemään tutkimusta Facebookin hämäräpuuhista. Jeff saa Facebookille työskentelevän Frances Haugenin paljastamaan yhtiön salaisuuksia, jotka uhkaavat koko alustan tulevaisuutta.




Kukaan The Social Networkin näyttelijäkaartista ei tee paluuta The Social Reckoningissa, ei edes Facebookin perustajaa, Mark Zuckerbergiä näytellyt Jesse Eisenberg. Alun perin Eisenberg oli kiinnostunut palaamaan rooliinsa, mutta totesi lopulta, ettei halua tulla enää yhdistetyksi Zuckerbergiin. Niinpä roolissa nähdään tällä kertaa Succession-sarjasta (2018-2023) tuttu Jeremy Strong, joskin tässä elokuvassa Mark Zuckerberg jää täysin sivuhahmoksi. Strong osoittaa olevansa hyvä näyttelijä, mutta muutamia sarkastisia heittoja lukuun ottamatta käsikirjoitus ei tarjoa Strongille paljoa, jättäen tarkoituksella Zuckerbergin tällä kertaa etäiseksi. Strong näyttää kuitenkin pienillä hetkillä, että megafirman pyörityksellä on jälkensä.
     Zuckerbergin sijaan elokuva keskittyy The Bear -sarjasta (2022-2026) Emmy-palkintoja voittaneen Jeremy Allen Whiten esittämään journalisti Jeff Horwitziin ja Anorasta (2024) Oscar-palkinnon voittaneen Mikey Madisonin näyttelemään Facebookin työntekijään Frances Haugeniin, jotka ryhtyvät tekemään yhteistyössä juttua Facebookin hämäräpuuhista. White ja Madison ovat molemmat väkeviä rooleissaan, tukien toisiaan mahtavasti. Hahmot ovat sopivan erilaiset. Jeff on sinnikäs, mutta lähes täysin ulapalla teknologiasta, kun taas Frances on ollut niin kiinni laitteissa, että tosielämän ihmissuhteet ovat jääneet vähäisiksi. Siinä, missä Jeff haluaa tuoda jättiyhtiön totuuden julki, Frances näkee paljastusjutussa mahdollisuuden saada Facebookin tekemään korjausliikkeen toiminnassaan ja palaamaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, ihmisten yhdistämiseen.




Kun The Social Network ilmestyi vuonna 2010, sosiaalinen media oli vielä varsin tuore juttu. Se oli hämmästyttävä keino tuntemattomille ihmisille löytää toisiaan ympäri maailman ja saada ystäviä yhteisten mielenkiinnonkohteiden, kuten elokuvien, musiikin, kirjojen tai pelien kautta. Kuusitoista vuotta myöhemmin meno on täysin toinen. Facebook on jo pitkään jäänyt muiden vastaavien somealustojen, kuten Instagramin ja TikTokin jalkoihin ja käyttökokemus on muuttunut lähes sietämättömäksi. Enää et oikeastaan näe ystäviesi ja perheenjäsentesi julkaisuja, vaan lähinnä vain mainoksia, tekoälykuvia, misinformaatiota, klikkejä kalastelevia uutisotsikoita, sekä poliittista sisältöä, jonka on tarkoitus aiheuttaa mahdollisimman hiiltyneitä tunteita.

The Social Reckoning onkin erittäin hyvä sisarteos The Social Networkille. Edellisen elokuvan visio uudenlaisesta nettipalvelusta on muuttunut turmeltuneeksi alustaksi, joka on karkottanut monet alkuperäiset käyttäjänsä ja joka kalastelee uusia kävijöitä yhä kyseenalaisemmilla tavoilla. Francesin ja Jeffin tutkimustyöstä on saatu aikaiseksi koukuttava draama, likimain jännäri. Samalla kun kaksikon puuhat muuttuvat yhä vaarallisemmiksi ja he alkavat olla lähellä mojovimpia shokkipaljastuksia, leffa seuraa myös Zuckerbergiä, joka valmistautuu senaatin kuulusteltavaksi, juuri kun pillastunut väkijoukko kerääntyy Yhdysvaltain kongressitalolle. Vaikka Zuckerberg jätetäänkin paljon etäisemmäksi kuin The Social Networkissa, eräässä kohtauksessa on erittäin kiinnostavaa nähdä, murtuuko mies paineen edessä. Hän puoltaa sananvapautta ja painottaa, ettei Facebook ole vastuussa käyttäjiensä julkaisuista, mutta kun Yhdysvaltojen presidentti kiihottaa kansaa väkivaltaan ja laittomuuksiin, kehtaako Zuckerberg pitää päänsä?




David Fincherin jäätyä pois, Aaron Sorkin päätti käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjata The Social Reckoningin. Vaikkei Sorkin olekaan ohjaajana Fincherin veroinen, hän hoitaa hommansa oikein passelisti, mitä auttaa toki oiva käsikirjoitus. Teksti on pääasiassa näppärä, mukaansatempaava ja jopa aika hauska, joskin paikoitellen on turhan selvää, että hahmojen täytyy toistaa tiettyjä repliikkejä kohtauksesta toiseen, jotta katsojat pysyvät kärryillä nopeatempoisten keskustelujen aikana. The Social Reckoning on myös pätevästi kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut näyttävät hyviltä ja äänityöskentelykin on oivallista Alexandre Desplatin säveltämiä musiikkeja myöten.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Social Reckoning, Yhdysvallat, 2026, Alcon Entertainment, Columbia Pictures, Escape Artists, Gotham Group


keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Arvostelu: Anora (2024)

ANORA



Ohjaus: Sean Baker
Pääosissa: Mikey Madison, Mark Eydelshteyn, Yura Borisov, Karren Karagulian, Vache Tovmasyan, Lindsey Normington, Ivy Wolk, Darya Ekamasova ja Aleksei Serebryakov
Genre: komedia, draama, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia
Ikäraja: 16

Anora on Sean Bakerin ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen draamakomedia. Baker sai idean elokuvaan ystävänsä kertomasta tarinasta, missä vastavihitty venäläisamerikkalainen kidnapattiin. Hän alkoi kehitellä juonta seksityöntekijästä ja palkkasi entisen alan ammattilaisen Andrea Werhunin konsultiksi. Kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2023 ja Anora sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2024, missä se voitti pääpalkinto Kultaisen palmun. Nyt elokuva on saapunut Suomenkin teattereihin ja itse kiinnostuin siitä, kun viime viikkojen aikana leffaa ryhdyttiin hehkuttamaan joka tuutista. Kävinkin katsomassa Anoran pian sen ensi-illan jälkeen.

Brooklyniläinen seksityöntekijä Anora tapaa rikkaan venäläisperheen pojan Vanyan ja juhliessaan Las Vegasissa nuoret päättävät mennä naimisiin. Kuitenkin kun sana kiirii Venäjälle, Vanyan raivostuneet vanhemmat yrittävät tehdä kaikkensa saadakseen avioliiton mitätöityä.




Ilman koekuvauksia Sean Baker valitsi päärooliin Mikey Madisonin, nähtyään tämän roolityöt elokuvissa Once Upon a Time... in Hollywood (2019) ja Scream (2022). Madison näyttelee Anora Mikheevaa, eli kavereille ihan vain Ania, Brooklynissä asuvaa seksityöntekijää, jonka elämä mullistuu, kun hän eräänä yönä strippaa ökyrikkaan venäläisperheen nuorelle pojalle, Ivanille, eli kavereille ihan vain Vanyalle (Mark Eydelshteyn). Anista hullaantunut Vanya tarjoaa naiselle isot summat rahaa, jos tämä suostuu esittämään Vanyan tyttöystävää ja ennen kuin Ani edes huomaa, on Vanya jo pistänyt monen karaatin timanttisormuksen Anin vasemman käden nimettömään. Madison tekee vimmaisen roolityön itse Anorana, tulkiten erinomaisesti monimutkaista hahmoa ja tämän yritystä pärjätä maailmassa. Ani näkee Vanyan mahdollisuutena parempaan elämään ja tarttuukin tähän mahdollisuuteen, katsoen täysin yli Vanyan selvät "punaiset liput". Eydelshteyn on myös nappivalinta osaansa ylimieliseksi ja kultalusikka takapuolessa syntyneeksi kakaraksi, jonka omahyväinen virne katoaa kasvoilta heti, kun tämä saa tietää, että hänen vanhempansa (Darya Ekamasova ja Aleksei Serebryakov) ovat matkalla Yhdysvaltoihin mitätöimään Vanyan ja Anoran avioliiton.
     Elokuvassa nähdään myös Karren Karagulian, Vache Tovmasyan ja Yura Borisov Vanyan perheen kätyreinä, Torosina, Garnickina ja Igorina, jotka lähetetään pistämään nuori pari aisoihin ja odottamaan vanhempien saapumista. Tämä trio on aivan mahtava ja karskien ulkokuorten alta paljastuu mitä vekkulimmat tyypit, jotka rikkovat tavanomaisia stereotypioita rujoista venäläisistä kovanaamoista.




Anoran ensimmäisten kolmen vartin ajan ehdin pohtia useasti, että mistä elokuvan saama valtava suitsutus johtuu. Madison ja Eydelshteyn suoriutuvat rooleistaan vakuuttavasti, heidän väliltä löytyy kemiaa ja epätavallisen nuoren parin suhteen kehittymistä on mielenkiintoista seurata, mutta vuoronperään nähtävät bile- ja panokohtaukset eivät vielä perustelleet, miksi osa on jopa veikannut elokuvan voittavan pääpystin ensi vuoden Oscar-gaalassa. Kuitenkin kun tieto Anoran ja Vanyan avioliitosta päätyy Vanyan vanhempien korviin ja nämä lähettävät kätyrikolmikkonsa nuorten talolle, elokuva lähtee sellaiseen vauhtiin, että huh huh! Anora ottaa muutaman vuoden takaisesta Oscar-rohmu Parasitesta (기생충 - 2019) sillä lailla esimerkkiä, että puolen välin paikkeilla nähdään kohtaus, jossa jotkut yrittävät tunkeutua toisen kotiin ja samalla koko leffa ajautuu ihan uusille raiteille. Tosin siinä, missä Parasite muuttui tiivistunnelmaiseksi trilleriksi, Anora muuttuu suorastaan hulvattomaksi komediaksi.

Kun kolmikko tulee kuvioihin ja nuoren parin tuore avioliitto on vaakalaudalla, alkava tapahtumaketju vain eskaloituu eskaloitumistaan. Elokuva nappaa ihan uudella tavalla mukaansa ja on äärimmäisen lystikästä, sekä jopa hieman jännittävääkin nähdä, miten hommassa lopulta käy. Nauraa saa todella makeasti oivalliselle sanailulle, sekä hyvin absurdeillekin tilanteille. Komedian lisäksi elokuva vakuuttaa loppupäässään myös teemoillaan modernista pinnallisesta ja paikoin jopa haitallisesta deittikulttuurista, naisten esineellistämisestä, miesten rahojen perässä juoksemisesta, selvien varoitusmerkkien totaalisesta huomioimattomuudesta, sekä suojamuurien rakentamisesta, joiden romahduksen myötä saadaan aikaiseksi yksi kuluneen elokuvavuoden voimakkaimmista lopetuskohtauksista.




Olin nähnyt Sean Bakerilta aiemmin vain yhden elokuvan, mainion The Florida Projectin (2017) ja Anorasta pidin vielä sitäkin enemmän. Bakerin rakentama ilmapiiri on kaiken kaikkiaan onnistunut ja hänen käsikirjoituksensa sen kuin paranee yllättävällä kerronnallaan, vahvalla dialogillaan ja vakuuttavilla teemoillaan. Anora on myös taitavasti kuvattu ja pääasiassa sujuvasti leikattu, vaikka vajaan kahden ja puolen tunnin kestossa olisikin hieman typistämisen varaa. Lavastus on tyylikästä, puvustus oivaa ja äänimaailma hyvin rakennettu musiikkivalintoja myöten.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.11.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Anora, 2024, FilmNation Entertainment, Cre Film