Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nabhaan Rizwan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nabhaan Rizwan. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. marraskuuta 2026

Wicker - Intohimosta punottu (Wicker - 2026) - elokuva-arvostelu

WICKER - INTOHIMOSTA PUNOTTU

WICKER



Ohjaus: Alex Huston Fischer ja Eleanor Wilson
Näyttelijät: Olivia Colman, Alexander Skarsgård, Elizabeth Debicki, Peter Dinklage, Marli Siu, Nabhaan Rizwan, Phil Daniels, Richard E. Grant, Gustav Lindh, Ella Bruccoleri, Kiell Smith-Bynoe ja Ben Ashenden
Genre: romantiikka, komedia
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12

Wicker - Intohimosta punottu perustuu Ursula Willsin novelliin The Wicker Husband vuodelta 2006. Alex Huston Fischer ja Eleanor Wilson lukivat Willsin tarinan ja innostuivat siitä. He ryhtyivät kynäilemään sen pohjalta elokuvaa ja saivat rahoituksen projektille. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2025 ja nyt Wicker - Intohimosta punottu on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin leffasta saman tien, kun sitä ryhdyttiin mainostamaan keväällä. Kävin katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä.

Kalastajanainen tilaa korinpunojalta itselleen aviomiehen ja tämä pajusta tehty mies pistää koko kylän sekaisin.




Olivia Colman näyttelee nimettömäksi jäävää kalastajanaista, joka on kyllästynyt siihen, kuinka muut kyläläiset pilkkaavat häntä, koska hänellä ei ole vieläkään aviomiestä. Niinpä hän päättää ratkaista asian pyytämällä paikallista korinpunojaa (Peter Dinklage) luomaan hänelle pajusta aviomiehen. Tätä pajumiestä taas näyttelee Alexander Skarsgård. Colman on tuttuun tapaansa mahtavassa vedossa hieman erikoisena kalastajanaisena, joka päättää näpäyttää kiusaajiaan aikamoisella tempauksella ja Skarsgård on nappivalinta hänen vastaparikseen pajumiehenä. Colman revittelee enemmän, kun taas Skarsgård tulkitsee hyvin elämään totuttelevaa jäykkää ukkoa. Näyttelijöiden väliltä löytyy myös hyvää kemiaa. Dinklagekin on oivallinen osassaan pajumiehen luojana.
     Elokuvassa nähdään myös Richard E. Grant kylän lääkärinä, Elizabeth Debicki hänen tyttärenään, Nabhaan Rizwan tyttären miehenä räätälinä, Marli Siu lääkärin toisena tyttärenä, Gustav Lindh toisen tyttären miehenä pullonpesijänä, Kiell Smith-Bynoe tavernan omistajana, Phil Daniels teurastajana, sekä Ben Ashenden leipurina ja Ella Bruccoleri tämän vaimona. Sivunäyttelijätkin ovat mainioita rooleissaan, Grantin päästessä yhdessä kohtauksessa olemaan erityisen hilpeä lääkäri-isänä.




Wicker - Intohimosta punottu osoittautui todella vekkulin erilaiseksi romanttiseksi komediaksi, joka pieksee heittämällä lajityypin lukemattomat muut, samasta miljoonaan kertaan nähdystä kaavasta valmistetut rainat. Yksinäisen kalastajanaisen ja pajusta kyhätyn miehen rakkaustarina vie heti mennessään ja tarjoaa niin hyvää huumoria kuin aidosti helliä ja nättejä hetkiä. Elokuva onnistuu olemaan romanttinen, muuttumatta missään kohtaa yli-imeläksi siirapiksi. Lisäksi mukana on yllättävänkin paljon seksikohtauksia, joiden kiusallisuus luo lisää kelpo komediaa.

Kenties kuitenkin tätä erikoista rakkaustarinaa kiinnostavampaa on seurata kyläläisten reaktioita pajumieheen ja omituiseen suhteeseen. Aluksi kaikki ihmettelevät jopa järkyttyneinä, mutta kun pajumies osoittaa pian olevansa huomaavaisempi ja ystävällisempi kuin kukaan kylän ukoista, pian suunnilleen kaikki paikalliset naiset haluaisivat oman pajumiehen. Tätä kaikkea kasvatellaan viihdyttävästi läpi keston, samalla kun väliin ujutetaan paljon nokkelaa kommentaaria naisten asemasta miesten rakentamassa yhteiskunnassa. Jos on kaivannut raikasta tuulahdusta romanttisen komedian genreen, on Wickeriä erittäin helppoa suositella.




Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Alex Huston Fischer ja Eleanor Wilson, jotka ovat aiemmin tehneet vain todella pienelle huomiolle jääneen Save Yourselves! -scifikomedian (2020). Kaksikon työ on niin lystikästä kuin omituisella tavalla romanttista ja syvällistä. Lisäksi Wicker - Intohimosta punottu on osaavasti kuvattu ja sulavasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja ihmettelen, jos maskeeraustiimi ei saa Oscar-ehdokkuutta pajumiehen toteutuksesta. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailma on pätevästi rakennettu. Anna Meredithin säveltämät veikeät musiikit vain lisäävät leffan eriskummallisuutta.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.11.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Wicker, Iso-Britannia, Australia, Yhdysvallat, 2026, Escape Plan Productions, Lobo Films, South of the River Pictures, Tango Entertainment, The Royal Budapest Film Co, Topic Studios, Votiv Films, Yoki


perjantai 23. tammikuuta 2026

Agatha Christien Seitsemän kelloa (Agatha Christie's Seven Dials - 2026) - sarja-arvostelu

AGATHA CHRISTIEN SEITSEMÄN KELLOA

AGATHA CHRISTIE'S SEVEN DIALS



Luoja: Chris Chibnall
Näyttelijät: Mia McKenna-Bruce, Martin Freeman, Helena Bonham Carter, Edward Bluemel, Hughie O'Donnell, Nabhaan Rizwan, Nyasha Hatendi, Alex Macqueen, Corey Mylchreest, Dorothy Atkinson, Mark Lewis Jones, Tim Preston, Ella-Rae Smith, Guy Siner, Ella Bruccoleri ja Iain Glen
Genre: mysteeri, jännitys
Jaksomäärä: 3
Jakson kesto: 52 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 2 tuntia 41 minuuttia
Ikäraja: 13

Agatha Christie's Seven Dials, eli suomalaisittain Agatha Christien Seitsemän kelloa perustuu Agatha Christien kirjaan Seitsemän kellon salaisuus (The Seven Dials Mystery) vuodelta 1929. Huhtikuussa 2024 Netflix ilmoitti kääntävänsä kirjan televisiosarjan muotoon. Kuvaukset käynnistyivät samaisena kesänä ja nyt Agatha Christien Seitsemän kelloa on julkaistu Netflixissä. Itselleni tämä Christien teos ei ollut entuudestaan tuttu, mutta olin erittäin kiinnostunut näkemään hänen teokseensa perustuvan murhamysteerin, jossa eivät esiintyisi neiti Marple ja Hercule Poirot. Ryhdyinkin katsomaan Agatha Christien Seitsemää kelloa heti sarjan julkaisupäivänä.

Vuonna 1925 lady Caterhamin luona järjestettyjen juhlien jälkeisenä aamuna eräs vieraista löydetään murhattuna. Ladyn tytär Eileen ryhtyy tutkimaan murhaa ja päätyy salaperäisen Seitsemän kelloa -ryhmän jäljille.




Agatha Christien Seitsemässä kellossa ei tosiaan nähdä kirjailijan tunnetuimpia murhatutkijoita, Hercule Poirotia tai neiti Marplea, vaan huomattavasti vähemmälle huomiolle jäänyt lady Eileen Brent, kavereille ihan vain "Nyytti", jota näyttelee Mia McKenna-Bruce. Nyytti on näppärä ja kekseliäs nuori nainen, joka ryhtyy tutkimaan mysteeristä kuolemaa äitinsä, lady Caterhamin (Helena Bonham Carter) järjestämien juhlien jälkeisenä aamuna. Hahmo on oivallinen ja McKenna-Bruce on hyvä valinta rooliin. Carter puolestaan istuu toki täydellisesti arvokkaan äidin osaan.
     Sarjassa nähdään myös Guy Siner Caterhamien hovimestarina Tredwellinä, Corey Mylchreest Nyytin ihastuksenkohteena Gerry Wadena ja Ella-Rae Smith tämän siskona Lorrainena, Hughie O'Donnell, Nabhaan Rizwan ja Edward Bluemel Nyytin ystävinä Billinä, Ronnynä ja Jimmynä, Mark Lewis Jones ja Dorothy Atkinson arvokkaana Cooten pariskuntana, Alex Macqueen ulkoministeriön kansliapäällikkö George Lomaxina, Nyasha Hatendi tohtori Matipina ja Martin Freeman tarkastaja Battlena, jotka joutuvat tietty itse kukin epäillyiksi, sekä takaumissa Iain Glen Nyytin isänä, lordi Caterhamina, joka murhattiin viisi vuotta aiemmin. Näyttelijät ovat muuten hyvässä vedossa, mutta mielestäni yleensä mainio Freeman ei oikein istunut rooliinsa jonkinlaiseksi köyhän miehen Hercule Poirotiksi.




Agatha Christien Seitsemän kelloa jäi mielestäni harmillisen keskinkertaiseksi murhatutkimustarinaksi, joka ei oikein missään kohtaa pääse vauhtiin ja joka loppuu oudon lyhyeen. Vain kolmesta jaksosta koostuva minisarja on toisaalta mukavan napakka, jotta sen voi katsoa vaikka yhdessä illassa, mutta samalla koko homma tuntuu jäävän oudon raakileeksi. Lukemani perusteella sarja mukailee pääasiassa hyvin lähdemateriaaliaan, joten kenties kyse on yksinkertaisesti adaptaatiosta yhdestä Christien heikommasta teoksesta.

On ihan kiinnostavaa seurata murhatutkimuksen etenemistä, etenkin kun Nyytti on tosiaan toimiva hahmo. Hän on esiintynyt muissakin Christien kirjoissa, joten toivon hänen pääsevän myöhemmin paremmin oikeuksiinsa toisessa murhamysteeritarinassa. Kolmanteen ja samalla viimeiseen jaksoon ja sen myötä erinäisiin paljastuksiin päästäessä kertomuksen yhdentekevyys käy kuitenkin valitettavan selväksi. Sarjasta puuttuu se tietty terävyys ja jännite, mitä Christien tarinoihin yleensä kuuluu. Agatha Christien Seitsemän kelloa toimii tarpeeksi hyvin, jotta sen katsoo kerran läpi, mutta tämän tapauksen unohtaa todennäköisesti varsin nopeasti.




Sarjan ohjauksesta vastaa Chris Sweeney, joka pitää tunnelmaa kelvollisesti yllä. Käsikirjoittajana taas toimii Chris Chibnall, jonka teksti on sellaista pikkunäppärää, muttei kuitenkaan erityisen ovelaa tai napakkaa. Teknisesti Agatha Christien Seitsemän kelloa on kuitenkin onnistunut. Sarja on taitavasti kuvattu ja mukana on joitain kekseliäitä kuvakulmia ja -sommitteluja. Lavasteet ovat hienot ja puvustus tyylikästä. Äänimaisema on osaavasti laadittu Anne Nikitinin säveltämiä musiikkeja myöten.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.1.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja televisiosarjan juliste www.impawards.com
Agatha Christie's Seven Dials, Iso-Britannia, 2026, Agatha Christie Productions, Imaginary Friends, Netflix Studios, Orchid Pictures