Arvostelu: Mulan (2020)

MULAN

Ohjaus: Niki Caro
Pääosissa: Yifei Liu, Yoson An, Donnie Yen, Jason Scott Lee, Gong Li, Tzi Ma, Rosalind Chao, Xana Tang, Jun Yu, Jimmy Wong, Chen Tang, Doua Moua ja Jet Li
Genre: seikkailu, toiminta
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12

Mulan on uudelleenfilmatisointi Disneyn samannimisestä animaatioelokuvasta vuodelta 1998, mikä taas pohjautuu kiinalaiseen Hua Mulanin legendaan 400-luvulta. Uuden elokuvaversion suunnittelu alkoi jo vuonna 2010, kun Disney innostui Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa -adaptaation (Alice in Wonderland - 2010) suosion myötä tekemään uusia, näyteltyjä versioita vanhoista animaatioistaan. Kesti kuitenkin useampi vuosi, ennen kuin filmin teko todella alkoi. Kuvaukset lähtivät käyntiin elokuussa 2018 ja alunperin leffan oli jopa tarkoitus ilmestyä saman vuoden marraskuussa, mutta sen julkaisua on siirretty useista syistä - ensin, jotta Disney pystyi julkaisemaan Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa -elokuvansa (The Nutcracker and the Four Realms - 2018) silloin ja sitten uudestaan keväällä 2020, kun elokuvateatterit suljettiin ympäri maailman riehuvan koronaviruksen takia. Leffaa siirrettiin useasti pitkin kesää, kunnes Disney päätti lopulta julkaista sen uudessa Disney+ -suoratoistopalvelussaan. Aluksi elokuvan sai katsottavaksi korkeaa lisämaksua vastaan jo syyskuussa, mutta nyt Mulan on saatavilla ilman lisämaksua kaikille, joilla on Disney+ -käyttäjä. Itse olin vielä joitain vuosia sitten sitä mieltä, että Disney voi ihan hyvin tehdä uusia versioita vanhoista elokuvistaan. Pidin todella paljon uudesta Viidakkokirjasta (The Jungle Book - 2016) ja myös uusi Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast - 2017) oli mainio. Kuitenkin Dumbo (2019), Aladdin (2019), Leijonakuningas (The Lion King - 2019) ja viimeisimpänä totaalisen unohdettava Kaunotar ja Kulkuri (Lady and the Tramp - 2019) ovat olleet toinen toistaan tylsempiä, mielikuvituksettomia ja laiskoja kopioita alkuperäisestä, joten kiinnostukseni uusia tulkintoja kohtaan on kadonnut täysin. Tai no, lähes. Minua nimittäin kiinnosti, mitä Mulanista saataisiin aikaiseksi, sillä tekijät ilmoittivat jo varhaisessa vaiheessa, etteivät seuraisi orjallisesti vanhaa piirrettyä. Minua jopa harmitti, kun elokuvan teatterikierros peruttiin. Kun Mulan julkaistiin vihdoin Suomenkin Disney+ -palvelussa, katsoin sen välittömästi.

Kun julmat rouranilaiset hyökkääväät Kiinaan, keisari määrää jokaisesta kiinalaisesta suvusta yhden miehen suojelemaan keisarikuntaa. Suojellakseen vanhaa isäänsä, nuori nainen Hua Mulan naamioi itsensä mieheksi nimeltä Hua Jun ja lähtee sotaan.

Pääroolissa Hua Mulanina nähdään Yifei Liu. Hahmo on hyvinkin samanlainen kuin Disneyn vanhassa piirroselokuvassa: häntä ei kiinnosta elää perinteikästä naisen elämää, jolloin hänen ainoa kohtalonsa olisi olla vaimo jollekin miehelle, vaan hän haluaa osoittaa omat kykynsä ja luoda oman kohtalonsa. Uutuutena hahmoon on tuotu se, että hän hallitsee voimakkaasti qi-energiaa, mikä tarpeen vaatiessa tarjoaa hänelle yli-inhimilliset aistit ja voimat. Vaikka hahmo on kiinnostava ja yhä yksi Disneyn parhaista naishahmoista, tässä elokuvassa Mulaniin on vaikea saada kosketuspintaa. Iso syy tähän on Liun yksi-ilmeinen roolisuoritus. Hän näyttää todella vähän tunteita ja paikoitellen hän onkin jopa aika puinen roolissa.

     Elokuvassa nähdään myös Tzi Ma ja Rosalind Chao Mulanin vanhempina, Xana Tang Mulanin siskona, Jet Li Kiinan keisarina, Donnie Yen keisarillisen armeijan viidennen pataljoonan komentajaupseeri Tungina, Yoson An Mulanista (tai siis Hua Junista) kiinnostuneena sotilaana Honghuina, Jun Yu hömelönä sotilaana Cricketinä, sekä Jimmy Wong, Chen Tang ja Doua Moua piirretystä tuttuna sotilaskolmikkona Linginä, Yaona ja Chien-Po'na. Pahisosastoa taas edustavat Jason Scott Leen näyttelemä rouran-komentaja Böri Khan (periaatteessa täysin sama hahmo kuin piirroselokuvan hunnijohtaja Shan Yu), sekä Gong Li tätä auttavana, qi-energiansa taikavoimiksi valjastava "noitana", Xianningina. Osa näyttelijöistä tekee mainiota työtä rooleissaan - Tzi Ma, Jet Li ja Donnie Yen ovat vähäisessä ruutuajassaankin oivalliset arvokkaina herroina - mutta toiset taas ovat vielä puisempia kuin Yifei Liu. Pääpahis Böri Khan on täysin tylsä tyyppi, joka ei luo minkäänlaista uhan tunnetta. Hahmoa auttava Xianning taas on kiinnostava uusi henkilö, jonka hahmokaari on kuitenkin kirjoitettu kömpelösti loppua kohti.

Ennen ilmestymistään Mulan aiheutti paljon kohua. Alkuperäisen piirroselokuvan fanit suuttuivat siitä, ettei kyseessä olisi musikaali, eikä mukana olisi tuttuja hahmoja, kuten kapteeni Li Shangia tai lohikäärme Mushua. Vaikka näyttelijöiden kiinalaisuus keräsi kehuja, lähes täysin valkoinen työryhmä kameran takana aiheutti pahennusta. Sen lisäksi päänäyttelijä aiheutti suuren boikottivetoomuksen kyseenalaisilla kommenteillaan Hong Kongin poliisista. Boikottia vaadittiin myös, kun kävi ilmi, että elokuvaa oltiin kuvattu lähellä Xinjiangin uiguuri-vankileirejä. Vaikka etenkin viimeinen kohta saakin nostelemaan kulmia Disneyä kohtaan, en kuitenkaan halua antaa tiettyjen poliittisten asioiden vaikuttaa mielipiteeseeni elokuvasta, missä nämä poliittiset puolet eivät ole osa tarinaa.

Sen lisäksi en myöskään lähde kritisoimaan elokuvaa siitä, että tekijät ovat päättäneet kokeilla uusia asioita, eivätkä vain tee orjallista kuvasta kuvaan kopiota vanhasta filmistä, jollainen oli esimerkiksi viimevuotinen, sieluton Leijonakuningas-pyhäinhäväistys. Etukäteen kyllä harmittelin Mushun poissaoloa; onhan kyseessä yksi suosikeistani alkuperäisessä elokuvassa. Kuitenkin nyt uuden Mulanin nähneenä voin todeta, että vitsiniekka-lohikäärme ei olisi sopinut mukaan lainkaan. Huomattavasti vakavammalla lähestymistavalla tehdyssä filmissä Mushu olisi vain häirinnyt ja sekoittanut hommaa liikaa. Siri-sirkan puuttuminen on vain hyvä juttu, sillä piirretyssä hahmo oli täysin turha. Eikä minua loppujen lopuksi paljoa haittaa kapteeni Li Shanginkaan puuttuminen. Hahmo on jaettu kahdeksi uudeksi hahmoksi, komentajaupseeri Tungiksi ja Honghuiksi, joten he tulkitsevat yhdessä kapteenia.

Sen sijaan kritisoin sitä, millainen hukattu mahdollisuus uusi Mulan on. Tästä olisi voinut saada aikaiseksi eeppisen soturielokuvan Kiinan vaikuttavissa maisemissa ja länsimaalaisille erilaisen kulttuurin ja mytologian keskellä. Lopputulos on kuitenkin tunteellisesti tyhjä, paikoitellen aika pitkäveteinen ja keskinkertainen kierrätysrahastus. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, kun on nähnyt Disneyn muut uudelleenfilmatisoinnit, mutta tekijöiden päätös kokeilla jotain uutta ja erilaista olisi voinut johtaa paljon parempaan teokseen. Nyt se tarjoaa parhaimmillaan ihan viihdyttäviä ja tyylikkäitä toimintakohtauksia veikeän kameratyöskentelyn kera, sekä pari hupaisaa keskustelua sotilaiden välillä. Vähäinen huumori on hyvin istutettu mukaan vakavamieliseen elokuvaan, toimien lähinnä hahmojen yrityksenä vähentää omaa jännitystään. Katsoja ei kuitenkaan tunne hahmojen jännitettä, sillä heistä ei oikein jaksa välittää. Toimintakohtaukset eivät saavuta potentiaaliaan, koska niissä ei ole mitään tunnetta. Etenkin lopputaistelu on todella laimea, vaikka sisältääkin yhden hulvattoman hölmön toimintapätkän.

Vaikka tekijät ovat kokeilleet uusia juttuja, tietyt vanhat ja tutut jutut on tietenkin pakko pitää mukana, jotta päähenkilön kertomus pysyisi samana. Mulan-hahmolle merkittävät hetket ovat tietysti se, kun hän päättää alussa pelastaa isänsä varmalta kuolemalta ja lähteä sotaan tämän puolesta, vaikka se tarkoittaisikin Mulanin itsensä kuolemaa, sekä se, kun hän päättää vihdoin lopettaa huijauksensa ja lakkaa esittämästä miestä. Piirretyssä nämä ovat voimakkaita, kylmiä väreitä tarjovia hetkiä, mutta tässä leffassa ne ovat kohtauksia muiden joukossa. Etenkin Mulanin päätös lähteä sotaan on todella kömpelösti toteutettu ja siitä puuttuu kaikki voimakkuus. Katsoja ei tunne yhtään mitään. Kun tekijät ovat halunneet kokeilla jotain uutta, ei heitä ole siis tainnut kiinnostaa tuttujen juttujen tekeminen kunnolla.

Mulanin ohjauksesta vastaa Niki Caro, joka ei onnistu säväyttämään oikein millään lailla. Carolla on hieman silmää tyylikkäille toimintakohtauksille, mutta samalla hän myös täyttää taistelunsa tyhjänpäiväisellä mäiskeellä, mikä käy nopeasti tylsäksi. Caro ei kuitenkaan saa aikaiseksi kunnon tunnelmaa - ei, vaikka hänen apunaan toimivatkin Harry Gregson-Williamsin säveltämät mainiot musiikit. Rick Jaffan, Amanda Silverin, Lauren Hynekin ja Elizabeth Martinin työstämä käsikirjoitus yrittää jotain erilaista, mutta jää silti aika keskinkertaiseksi. Kuvaus on sujuvaa ja mukana on näyttäviä otoksia. Lavasteet ja asutkin ovat upeat, ja äänimaailma on hyvin rakennettu. Leikkaus on kuitenkin paikoitellen tönkköä (etenkin Mulanin lähtö sotaan), eivätkä erikoistehosteetkaan täysin vakuuta.  

Yhteenveto: Uudelle Mulanille täytyy antaa pisteitä siitä, että se yrittää jotain uutta, eikä ole pelkkä sieluton kuvasta kuvaan kopio alkuperäisestä, aivan mahtavasta piirroselokuvasta. Uudet kokeilut eivät kuitenkaan paljoa pelasta, kun ne ovat mukana näin väsähtäneessä ja keskinkertaisessa toimintaseikkailussa. Elokuvassa olisi hurjasti potentiaalia olla eeppinen filmi, mutta tekijät menevät jatkuvasti aidan matalimmista kohdista. Tunnepuoli jää täysin vaisuksi ja voimakkaiksi tarkoitetut hetket eivät saa katsojassa aikaiseksi toivottuja reaktioita. Toimintakohtaukset ovat ihan viihdyttäviä, mutta niistä puuttuu jännite, kun tylsä pahis ei tarjoa uhkaa, eikä hahmojen kohtaloista jaksa välittää. Vähäinen huumori on sentään aidosti hupaisaa ja oikeisiin kohtiin ripoteltua. Osa näyttelijöistä tekee oivaa työtä, mutta Yifei Liu jää lopulta hieman puiseksi itse Mulanina. Minua ei siis häiritse se, ettei elokuva ole musikaali tai ettei siinä ole mukana Mushua. Olin täysin sen kannalla, että tekijät kokeilevat erilaista lähestymistapaa, mutta se erilaisuus ei vielä johda hyvään elokuvaan. Keskinkertaisenakin elokuvana Mulan tosin edustaa Disneyn uudelleenfilmatisointien kärkipäätä, mutta se tosin johtuu siitä, kuinka heikkoja monet näistä teoksista ovat. Jälleen ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka aiemmin niin mielikuvituksellinen ja ihastuttavia klassikoita kerta toisensa perään tehnyt yhtiö on vajonnut näin alas...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.12.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Mulan, 2020, Walt Disney Pictures

Arvostelu: Jäähyväiset (The Farewell - 2019)

JÄÄHYVÄISET

THE FAREWELL

Ohjaus: Lulu Wang
Pääosissa: Awkwafina, Tzi Ma, Diana Lin, Zhao Shuzhen, Lu Hong, Jiang Yongbo, Chen Han ja Aoi Mizuhara
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Ikäraja: S

Jäähyväiset pohjautuu tositarinaan ohjaaja-käsikirjoittaja Lulu Wangin elämästä. Hänen isoäitinsä oli sairastunut syöpään, mutta hänen sukunsa oli pakottanut Wangin pysymään vaiti asiasta, jottei isoäiti viettäisi loppuelämäänsä surun keskellä. Wang oli kirjoittanut tästä elämänvaiheestaan lyhyttarinan ja lopulta sai myös herätettyä tarpeeksi kiinnostusta, jotta pystyi aloittamaan elokuvan työstön kirjoituksensa pohjalta. Elokuvan kuvaukset alkoivat kesällä 2018 ja Jäähyväiset sai maailmanensi-iltansa tammikuussa 2019 Sundancen elokuvajuhlilla. Leffaa on sen jälkeen esitetty eri filmifestivaaleilla ja nyt se on saanut ensi-iltansa myös Suomessa. Itse olin tietoinen elokuvasta jo viime kesästä lähtien, mutta aloin kiinnostua siitä vasta vuoden lopussa, kun se alkoi saamaan yhä vain enemmän kehuja. Päätinkin käydä katsomassa leffan, mutta harmikseni en ehtinyt yhteenkään lehdistönäytöksistä - en, vaikka niitä taidettiin järjestää tavallista enemmän. Meninkin katsomaan Jäähyväiset heti ensi-iltapäivänä ensimmäiseen mahdolliseen näytökseen Helsingin Kinopalatsi-teatterissa.

Nuori nainen Billi saa kuulla, että hänen isoäitinsä on sairastunut pahalaatuiseen keuhkosyöpään. Suku on kuitenkin päättänyt olla kertomatta isoäidille sairaudesta, mutta järjestää sukutilaisuuden, jotta kaikki voisivat tavata isoäidin vielä kerran.

Pääroolissa Billinä nähdään Nora Lum, eli Awkwafina, joka on rap-uran lisäksi alkanut viime vuosien aikana esiintymään myös elokuvissa. Awkwafina on nähty lähinnä komediallisissa sivurooleissa filmeissä kuten Ocean's 8 (2018), Crazy Rich Asians (2018) ja Jumanji: The Next Level (2019), eikä hän ole yhdessäkään erityisemmin vakuuttanut minua. Jäähyväisissä hän kuitenkin osoittaa lahjakkuutensa ja tämän jälkeen hänelle aukeaa varmasti lupaava ura elokuvien puolella. Olin paikoitellen täysin häkeltynyt, kuinka yleensä ylienerginen Awkwafina osaa tässä olla huomattavasti paremmin läsnä. Hän on hoksannut, että hiljaisuus voi tehdä vaikutuksen. Hän tuo hienosti esille hahmonsa sisällä mylläävät ristiriitaiset tunteet. Pitäisikö Billin toimia sukunsa ohjeiden mukaan, vai pitäisikö hänen kertoa rakkaalle isoäidilleen suru-uutiset?

Billin sukuun kuuluvat ihanan isoäidin (Zhao Shuzhen) lisäksi Billin vanhemmat (Tzi Ma ja Diana Lin), isotäti (ohjaaja Wongin isotäti Lu Hong, joka joutui oikeasti pitämään siskonsa sairauden salassa siskoltaan), Billin serkku Hao Hao (Chen Han) ja tämän tyttöystävä Aiko (Aoi Mizuhara) ja Hao Haon isä, eli Billin setä Haibin (Jiang Yongbo). Kaikki näyttelijät ovat oikein mainioita rooleissaan, mutta filmin kirkkain tähti on selvästi Awkwafina, joka saa viimein katsojan kiinnostumaan hänen tulevista elokuvaprojekteistaan.

Jäähyväisten tarina voi helposti kuulostaa täysin absurdilta. Miten kummassa sukulaiset voisivat pimittää tuollaista tietoa sairastuneelta rakkaaltaan? Tuntuu moraalisesti todella väärältä, että tekisi noin ja vieläpä, kun hahmot väärentävät tutkimuspapereita, ennen kuin näyttävät ne isoäidille! Itseltäni on kaksi lähisukulaista menehtynyt syöpään viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten surun tunne on tuttu. Siihen jos lisäisi vielä päälle tuollaisen salailun, niin mielihän siinä murenisi sydämen kera! Kiinassa tällainen taas on täysin normaalia. Billi on kuitenkin asunut ison osan elämästään Yhdysvalloissa, minkä vuoksi hänellekin hänen synnyinmaansa tavat tuntuvat kulttuurishokilta. Tästä revitään upeaa draamaa läpi elokuvan. Katsoja voi tuntea Billin surun ja vaikeuden, kun tämä näkee isoäitinsä kuultuaan surulliset uutiset, eikä pysty sanomaan mitään, sillä uskoo purskahtavansa itkuun.

Herkemmät katsojatkin joutuvat pidättelemään itkua, sillä Jäähyväiset onnistuu tunnepuolellaan upeasti. Se on hyvinkin koskettava kertomus ja se, että kyseessä on ohjaaja-käsikirjoittajan omasta kokemuksesta kirjoitettu, vain lisää herkkyyttä. Läpi leffan on selvää, kuinka paljon elokuva merkitsee Lulu Wangille ja sen kautta myös katsoja on vahvemmin mukana. Ei elokuva kuitenkaan pelkkää surua ole, vaan mukaan mahtuu myös oiva annos huumoria. Awkwafina ei onneksi silloinkaan vajoa tuttuun pelleilyynsä, vaan tarjoaa aidot naurut luovemmilla tavoilla. Jäähyväisissä on jotain todella sydämellistä. Vaikka kiinalaisten tavat tällaisen uutisen noustessa esiin tuntuu kylmältä, on elokuva itse erittäin lämmin. Siihen uppoutuu ja sitä voisi katsoa vielä pidemmänkin aikaa.

Lulu Wang tekee hienoa työtä tunnelman sekä tarinan kanssa. Wangin tyylissä on jotain hyvin inhimillistä ja aitoa, niin ohjauksessa kuin käsikirjoituksessa. Wang on selvästi siirtänyt Billiin ajatuksiaan kulttuureista ja etenkin muuttamisesta uuteen kulttuuriin niin pitkäksi aikaa, että alkuperäinen alkaa tuntua vieraalta. Lisäksi Jäähyväiset on myös teknisesti taidokkaasti tehty. Kuvaus on tyylikästä ja mukana on paljon hienovaraisesti näyttäviä otoksia. Leikkaus on sujuvaa ja vaikka monet kohtaukset ovat todella rauhallisia, on ne leikattu juuri oikealla rytmillä, eikä niitä tarvitse tiivistää. Valaisu on muutamassa yökohtauksessa erityisen onnistunutta. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Alex Westonin säveltämät musiikit toimivat todella hyvin taustalla, vaikka eivät nousekaan mitenkään erityisesti esille.

Yhteenveto: Jäähyväiset on hieno kertomus surusta ja sen käsittelystä. Filmin tarina voi näin suomalaiselle tuntua todella kummalliselta ja on vielä kummallisempaa, että tällaista tapahtuu oikeastikin. Elokuvassa pohdiskellaankin länsimaisten ja itämaisten kulttuurien eroja oivallisesti. Leffa onnistuu koskettamaan ja sen aikana saattaa päästää itku, jos on itse käynyt läpi läheisen menetyksen ja tietää, millaista on kuulla näin raskaita uutisia. Leffaan on myös saatu sujuvaa huumoria mukaan. On aivan mahtavaa nähdä, ettei Awkwafina ole vain liian lujaa yrittävä ja kovaääninen huomionhakija komediallisissa sivurooleissa, vaan aidosti potentiaalinen näyttelijä. Hän on erinomainen pääroolissa ja eläytyy hahmonsa tunteisiin upeasti. On selvää, kuinka lähellä tämä kertomus on ohjaaja-käsikirjoittaja Lulu Wangin sydäntä ja se myös tekee teoksesta entistä voimakkaamman. Suosittelenkin Jäähyväisiä todella lämpimästi vahvojen draamojen ystäville, sekä itämaisesta kulttuurista kiinnostuneille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.1.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Farewell, 2019, Big Beach Films, Depth of Field, Kindred Spirit, Seesaw Productions