Neropatin päiväkirja: Isoveli isottelee (Diary of a Wimpy Kid: Rodrick Rules - 2022) - elokuva-arvostelu

NEROPATIN PÄIVÄKIRJA: ISOVELI ISOTTELEE

DIARY OF A WIMPY KID: RODRICK RULES

Ohjaus: Luke Cormican

Näyttelijät: Brady Noon, Hunter Dillon, Ethan William Childress, Chris Diamantopoulos, Erica Cerra, Gracen Newton, Veena Sood, Ed Asner, Nathan Arenas, Jimmy Tatro, Vincent Tong, Albert Tsai ja Hudson Yang

Genre: animaatio, komedia

Kesto: 1 tunti 14 minuuttia

Ikäraja: 6

Jeff Kinneyn samannimiseen lastenkirjaan perustuva animaatioelokuva Neropatin päiväkirja (Diary of a Wimpy Kid) sai hyvät katsojaluvut, kun se julkaistiin Disney+ -palvelussa joulukuussa 2021, joten jatkoa oli luvassa. Jo ennen ensimmäisen elokuvan julkaisua Disney oli aloittanut jatko-osan työstämisen. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta Neropatin päiväkirja: Isoveli isottelee julkaistiin joulukuussa 2022. Tämäkään leffa ei saanut erityisen positiivista palautetta kriitikoilta, mutta katsojaluvut olivat jälleen hyvät. Itse en ollut aiemmin katsonut ainuttakaan Neropatin päiväkirja -leffaa, en näitä uusia animaatioita, enkä vanhoja näyteltyjä versioita, mutta luin lapsena Kinneyn kirjoja. Nyt kun on tulossa jälleen uusi Neropatin päiväkirja -elokuva, Diary of a Wimpy Kid: The Getaway (2026), päätin sitä odotellessa katsoa aiemmat animaatiot ja arvostella ne. Ensimmäinen leffa oli ihan kiva ja eräänä päivä päätin vihdoin pistää Isoveli isottelee -jatko-osan pyörimään.

Kun vanhemmat lähtevät viikonlopuksi juhlimaan hääpäiväänsä, Greg Heffley jää isoveljensä Rodrickin kanssa kahdestaan kotiin. Voivatko veljekset löytää yhteisen sävelen, vai onko luvassa jälleen Gregin nöyryyttämistä?

Neropatin päiväkirjan tutut hahmot tekevät paluun, lähtien tietty päiväkirjaansa pitävästä neropatista, Greg Heffleystä (Brady Noon), yläkoululaisesta pojasta. Gregiä ärsyttää, kun muiden ikätoverien isoveljet ovat kannustavia ja opettavat isojen poikien juttuja, mutta hänen isoveljensä Rodrick (Hunter Dillon) pitää Gregiä vain ärsyttävänä rääpäleenä. Onkin veljesten kauhu kuulla, että heidän vanhempansa (Chris Diamantopoulos ja Erica Cerra) lähtevät viikonlopuksi juhlimaan hääpäiväänsä, jättäen Gregin ja Rodrickin kahdestaan kotiin. Veljesten välinen konflikti on menevästi rakennettu. Joka kerta kun Greg luulee, että Rodrick alkaa vihdoin välittää hänestä, käykin selväksi, että luvassa on jälleen jokin isoveljen metkuista.

     Menossa mukana on myös Gregin paras ystävä Rowley (Ethan William Childress) ja Gregin pikkuveli Manny (Gracen Newton), joiden lisäksi elokuva esittelee veljesten isoisän (Ed Asner). Rowley on oma sympaattinen hönö itsensä. Poikaa käy välillä sääliksi, kun Greg vetää häntä mukaan tempauksiinsa, eikä anna Rowleyn olla sellainen kuin on, pitäessään häntä nolona.

Ensimmäisen Neropatin päiväkirja -animaation tapaan myös Isoveli isottelee on ihan kiva lastenleffa. Siinä, missä viimeksi keskityttiin Gregin haasteisiin aloittaa yläkoulu, tällä kertaa keskitytään Gregin ja hänen viimeksi todella vähäiselle huomiolle jääneen isoveljensä hankaliin väleihin. Kertomus on passelin erilainen ja kuten jo totesin, veljesten välinen konflikti on menevästi rakennettu. Gregin ja Rodrickin viikonloppu saa yllättäviä käänteitä ja haasteita, jotka vaativat lopulta yhteistyötä vaikka sitten hammasta purren.

Noin tunnin ja vartin mitta on juuri sopiva elokuvalle. Lyhyeen kestoon mahtuu monenmoista meininkiä kiusallisesta vierailusta vanhainkodissa koulun kykykilpailuun, jossa Rodrick esiintyy rock-yhtyeensä Löded Diperin kanssa, kun taas Greg on juuri ja juuri suostunut toimimaan Rowleyn apurina tämän taikuriesityksessä. Kaiken tämän keskellä Gregin ja Rodrickin ailahteleva, mutta loppua kohti ymmärtävämmäksi muuttuva veljeys on leffan sydän. Se auttaa silloin, kun leffa taantuu väsähtäneeksi koheltamiseksi tai omaan makuuni turhan lapselliseksi.

Visuaalisesti Neropatin päiväkirja: Isoveli isottelee jatkaa edellisosan linjoilla. Animaattorit mukailevat kirjoista tuttua tyyliä, tuoden karikatyyrimaiset hahmot sujuvasti kolmiulotteiseen maailmaan. Hahmot ovat todella yksinkertaisen näköisiä ja leffasta on turha etsiä samalla tavalla yksityiskohtia kuin Disneyn varsinaisista teattereihin saapuvista animaatioista, mutta ulkoisesti elokuva ajaa silti passelisti asiansa. Värien käyttökin on miellyttävää ja äänimaailma on sujuvasti rakennettu John Paesanon säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.7.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Diary of a Wimpy Kid: Rodrick Rules, Yhdysvallat, Kanada, 2022, 20th Century Studios, Twentieth Century Animation, Walt Disney Pictures

Hurja jengi -sarja, kausi 2 (The Bad Guys: The Series - 2026)

HURJA JENGI -SARJA - KAUSI 2

THE BAD GUYS: THE SERIES

Luojat: Ben Glass ja Katherine Nolfi

Näyttelijät: Michael Godere, Ezekiel Ajeigbe, Chris Diamantopoulos, Mallory Low, Raul Ceballos, Zehra Fazal, Vincent Tong, Jason Alexander, Jess Darrow ja Michaela Dietz

Genre: animaatio, komedia, rikos

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: noin 25 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 8 minuuttia

Ikäraja: 7

Aaron Blabeyn lastenkirjoihin perustuva elokuva Hurja jengi (The Bad Guys - 2022) oli hitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Hurja jengi 2 -leffan (The Bad Guys 2 - 2025) lisäksi DreamWorks teki myös Netflixille jouluspesiaalin Hurja jengi: Hurjaa joulua! (The Bad Guys: A Very Bad Holiday - 2023) ja halloweenspesiaalin Hurja jengi: Kummituskeikka (The Bad Guys: Haunted Heist - 2024), minkä lisäksi yhtiö päätti työstää animaatiosarjan hahmoista. Hurja jengi tekee murron -nimellä kulkeneen sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin marraskuussa 2025 ja se oli tarpeeksi iso hitti, jotta sille päätettiin tehdä jatkoa. Ääninäyttelijät nauhoittivat uudet repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt uudelleennimetyn Hurja jengi -sarjan toinen tuotantokausi on saapunut Netflixiin. Itse olen pitänyt näistä Hurja jengi -leffoista, lyhytelokuvista ja tästä sarjasta ja ilahduin, kun huomasin kakkoskauden olevan tulossa. Katsoinkin uudet jaksot muutamassa päivässä heti niiden ilmestyttyä.

Hurja jengi jatkaa yritystään nousta koko maailman parhaaksi rikollisjengiksi.

Hurja jengi on taas täällä ja koostuu yhä samasta tutusta viisikosta kuin ennenkin. On porukan johtaja Susi (äänenä Michael Godere), liero Käärme (Chris Diamantopoulos), naamioitumisen mestari Hai (Ezekiel Ajeigbe), hölmö Piraija (Raul Ceballos) ja tekniikkavelho Tarantella (Mallory Low). Hahmot ovat edelleen lystikkäitä tapauksia erilaisten persooniensa kanssa ja katsojien onkin helppo valita omat suosikkinsa roistopoppoosta. Jokainen hahmoista pääsee jossain kohtaa tuotantokautta paremmin esille, mutta erityisesti viisikko toimii tietty tiiminä.

     Muita hahmoja kaudella ovat muun muassa reportteri Tiffani Pöyheä (Zehra Fazal), rikollisia jahtaava Tanya Viilto (Jess Darrow), hittinäyttelijä Manna Tii (Ashley Park), mestarivaras D. B. Puuma (Jason Alexander), sekä pässirikollisjengin johtaja Kallo (Vincent Tong). Sivuhahmoistakin löytyy hauskoja tyyppejä, jotka pääsevät esille eri jaksoissa.

Hurja jengi -sarjan toinen tuotantokausi jatkaa samoilla linjoilla Hurja jengi tekee murron kanssa, eli jos olet tykännyt tämän rosvoviisikon aiemmista seikkailuista, eiköhän tämäkin kausi aja hyvin asiansa. Susi, Hai, Käärme, Piraija ja Tarantella pistetään jälleen erilaisiin vekkuleihin skenaarioihin, jotka haastavat katsojan moraaleja, viisikon tehdessä yleensä jotain rikollista. On ryöstöjä, huijauksia, murtoja ja kilpailevia jengejä, joiden parissa nämä kymmenen vajaan puolen tunnin mittaista jaksoa kulkevat varsin vauhdikkaasti.

Omat suosikkijaksoni kaudelta olivat heti pari ensimmäistä, joista ensimmäisessä Susi, Käärme, Hai ja Tarantella heräävät, muistamatta mitään edellispäivästä ja huomaavat Piraijan olevan kateissa ja joista toisessa Tarantella haastaa muun nelikon pysymään lain kaidalla polulla kahdentoista tunnin ajan. Muistakin jaksoista löytyy hyviä juttuja ja hupaisia hetkiä, mutta toisinaan myös turhan hektistä ja äänekästä kohellusta. Villi meno ja meininki ilahduttaa kuitenkin todennäköisesti lapsikatsojia, joille sarja on toki suunnattu. Lopuksi kausi jätetään osittain kesken, vihjaillen todennäköisestä kolmannesta kaudesta. Hurja jengi -sarjan toinen kausi julkaistiin vain puoli vuotta ensimmäisen jälkeen, joten voi olla, että lisää on tulossa jo loppuvuodesta. Saa tosin nähdä, pysyykö sarjan nimi vieläkään ennallaan, vai keksitäänkö sille jokin uusi titteli taas seuraavalla kaudella.

Visuaalisestikin sarja jatkaa avauskauden, sekä parin Netflix-spesiaalin linjoilla, eli animaatiojälki näyttää ihan hyvältä, vaikka varsinaisten elokuvien yksityiskohtaisempaan tasoon ei ylletäkään. Hahmot ovat vekkulin näköiset ja liikkuvat sulavasti. Taustat ovat kelvolliset, joskin aika pelkistetyt ja toisinaan koin jopa hieman häiritseväksi, kuinka suurkaupungin kaduilla ei näy juuri yhtään ihmisiä, etenkään takaa-ajojen aikana. Pidin kuitenkin kauden värikkyydestä. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Taylor Pagen ja Daniel Futcherin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com

The Bad Guys: The Series, Yhdysvallat, 2025-, DreamWorks Animation Television, DreamWorks Animation

Arvostelu: Ice Age: Buck Wildin seikkailut (The Ice Age Adventures of Buck Wild - 2022)

ICE AGE: BUCK WILDIN SEIKKAILUT

THE ICE AGE ADVENTURES OF BUCK WILD

Ohjaus: John C. Donkin

Pääosissa: Vincent Tong, Aaron Harris, Simon Pegg, Utkarsh Ambudkar, Justina Machado, Sean Kenin Elias-Reyes, Jake Green, Skyler Stone ja Dominique Jennings

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1 tunti 22 minuuttia

Ikäraja: 7

20th Century Foxin omistaman Blue Skyn animaatioelokuva Ice Age - jäätikön sankarit (Ice Age - 2002) oli kriitikoiden kehuma hitti, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Ice Age 2: Jäätikkö sulaa (Ice Age: The Meltdown - 2006), Ice Age 3: Dinosaurusten aika (Ice Age: Dawn of the Dinosaurs - 2009), Ice Age 4: Mannerten mullistus (Ice Age: Continental Drift - 2012) ja Ice Age 5: Törmäyskurssilla (Ice Age: Collision Course - 2016) olivat jokainen edeltäjäänsä isompia menestyksiä lippuluukuilla, mutta saivat jokainen edeltäjäänsä huonompaa palautetta kriitikoilta. Pian viidennen osan ilmestymisen jälkeen alkoi kuudennen elokuvan suunnittelu. Samalla tekijät alkoivat työstämään televisiosarjaa Dinosaurusten ajassa esiintyneestä Buck Wild -hahmosta. Kuitenkin kun 20th Century Fox ja samalla Blue Sky myytiin Disneylle, Disney lakkautti Blue Skyn ja yhdisti aiemmat ideat kuudennesta elokuvasta ja Buckin televisiosarjasta toisiinsa. Niinpä alkoi Buck Wildin oman elokuvan teko, jota työstettiin koronarajoitusten takia etätyönä animaattoreiden kodeissa. Filmi saatiin valmiiksi ja nyt Ice Age: Buck Wildin seikkailut on saapumassa Disney+ -suoratoistopalveluun. Itse olen lapsesta asti pitänyt Ice Age -elokuvista ja innostuin tietty, kun kuulin uuden olevan tulossa. En erityisemmin piitannut päätöksestä tehdä Buck Wildista leffa ja innostukseni katosi, kun elokuva julkaistiin tammikuussa Yhdysvalloissa, missä se sai murskaavan vastaanoton. Katsoinkin Ice Age: Buck Wildin seikkailut varovaisin mielin, kun sain siitä ennakkolinkin katseltavakseni.

Opossumit Crash ja Eddie kokevat pärjäävänsä ilman Ellietä, Mannya, Sidiä ja Diegoa ja päättävät lähteä omille teilleen. He päätyvät jäänalaiseen dinosaurusten maailmaan, missä heitä odottaa uusi seikkailu Buck Wildin kanssa.

Lukuun ottamatta fanisuosikki Jyrsis-oravaa ja kaiketi kokonaan unohdettua Kirsikka-tyttöä, aiemmista Ice Age -elokuvista tutut esihistorialliset eläinhahmot palaavat... mutta harmillisesti uusien ääninäyttelijöiden kera. Ray Romano, John Leguizamo, Denis Leary, Queen Latifah, Seann William Scott ja Josh Peck eivät syystä tai toisesta halunneet palata rooleihinsa Manny-mammuttina, Sid-laiskiaisena, Diego-sapelihammastiikerinä, Mannyn Ellie-rakkaana ja opossumiveljeksinä Crashina ja Eddienä. Sen sijaan rooleissa kuullaan aika lailla tuntemattomia tyyppejä, Sean Kenin Elias-Reyes, Jake Green, Skyler Stone, Dominique Jennings, Vincent Tong ja Aaron Harris. Leffasarjan pääkolmikolta, Mannylta, Sidiltä ja Diegolta ei kuitenkaan kannata paljoa odottaa, sillä tekijät päättivät jostain syystä keskittyä Crashiin ja Eddieen. Opossumiveljet toimivat siedettävästi sivuhahmoina aiemmissa leffoissa, mutta lapsesta asti olen pitänyt heitä hieman rasittavina. En siis pahemmin riemastunut siitä, että aidosti hauskat hahmot on siirretty syrjään tämän kaksikon tieltä.

     Leffasarjan kolmannesta osasta, Dinosaurusten ajasta tuttu Buck Wild tekee myös paluun (kuten elokuvan nimi paljastaa) ja hänen äänenä sentään kuullaan itse Simon Pegg. Buck on sama tuttu yksisilmäinen ja kajahtanut näätä, joka elää erakkona dinosaurusten maailmassa. Siellä häntä vastassa on tällä kertaa isoaivoinen protoceratops nimeltä Orson (Utkarsh Ambudkar), harmillisen lattea pahishahmo. Valitettavasti Crashin ja Eddien tavoin myös Buckin kohdalla käy nopeasti selväksi, että hahmo toimii paremmin sivuhahmona kuin oman seikkailunsa päähenkilönä.

Harmikseni täytyy sanoa, että ymmärrän täysin, miksi Ice Age: Buck Wildin seikkailut koki aikamoisen täyslyttäyksen, kun se julkaistiin pari kuukautta sitten mm. Yhdysvalloissa. Kyseessä on todella huono animaatioseikkailu, jota katsoessa ei voi kuin toivoa, että koko leffa olisi jäänyt tekemättä. Jyrsiksen jättämisestä pois ääninäyttelijöiden vaihtamiseen ja ärsyttäviin sivuhahmoihin keskittymiseen, elokuva on täynnä kummallisia valintoja, jotka turhauttavat leffan kulkiessa eteenpäin. On selvää, että viiden varsinaisen Ice Age -filmin tekijätiimi loistaa poissaolollaan. Disney vain nappasi Blue Skyn itselleen, lakkautti yhtiön ja alkoi sitten rahastamaan sen luomuksilla. Buck Wildin seikkailut on todellinen rahastusraina sieluttomimmasta päästä.

Vaikka leffalla on kestoa vain vähän päälle tunti ja vartti (johon kuuluu alku- ja lopputekstit, sekä usean minuutin kertaukset aiempien elokuvien tapahtumista), Ice Age: Buck Wildin seikkailut on erikoisen raskassoutuinen kokemus. Vauhtia ja kommellusta siitä ei todellakaan puutu, mutta homma ei millään vedä mukaansa. Siinä, missä alkuperäisen Ice Agen katsoo sujuvasti milloin vain uudestaan, Buck Wildin seikkailujen katsominen tuottaa jo ensimmäisellä kerralla vaikeuksia. Iso syy johtuu siitä, että siedettävät sivuhahmot on nostettu päärooleihin ja he muuttuvat aika rasittaviksi. Huumori on suorastaan kiusallisen huonoa ja jatkuva mekastuskin alkaa vähitellen turhauttamaan. Loppuhuipennusta katsoessa lähinnä vain odottaa lopputekstien alkamista.

Elokuvan ohjaajana toimii aiemmat Ice Aget tuottanut John C. Donkin, joka ei ollut tätä ennen ohjannut ainuttakaan leffaa. Donkinin ensikertalaisuus paistaa läpi elokuvasta, mutta eipä pohjana toimivana Jim Hechtin, William Schifrinin ja Ray DeLaurentiisin käsikirjoituksessakaan ole kehumista. Projektihan lähti liikkeelle ajatuksesta Buck Wildin omasta televisiosarjasta ja filmistä huomaa, että siitä on yritetty väkisin vääntää yksi koko illan leffa. Leffan visuaalinenkaan puoli ei toimi pelastajana. Vaikka mukana on joitain taidokkaasti animoituja juttuja, kokonaisuudesta huomaa, että se tehtiin kotioloissa ja varmaan aika halvallakin. Leffasta näkyy, ettei sitä oltu koskaan tarkoitettu teattereihin asti. Äänimaailma on sentään oivallinen ja Batu Sener hyödyntää kelvollisesti tuttuja Ice Age -melodioita musiikeissaan. 

Yhteenveto: Ice Age: Buck Wildin seikkailut on kiusallisen huono animaatioseikkailu, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Ärsyttäviin sivuhahmoihin keskittymisestä Jyrsiksen puuttumiseen, elokuva on täynnä toinen toistaan oudompia ratkaisuja, jotka turhauttavat läpi keston. Alle puolentoista tunnin mittainen seikkailu dinosaurusten maailmassa on täynnä menoa ja meininkiä, mutta homma ei tunnu koskaan nappaavan mukaansa. Viihdyttävän sijaan elokuva on pikemminkin pitkäveteinen. Komediaosasto nolostuttaa kehnoudellaan ja animaatiojälki näyttää aika ajoin viimeistelemättömältä. Ei mikään ihme, etteivät Simon Peggiä lukuun ottamatta alkuperäiset ääninäyttelijät palanneet rooleihinsa. Ice Age: Buck Wildin seikkailut on halvalla tehty rahastusraina, jonka skippaamista suosittelen jopa aiempien leffojen faneille. Kenties ensi kuussa Disney+ -palveluun ilmestyvä Jyrsiksen oma televisiosarja olisi parempi...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.3.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Ice Age Adventures of Buck Wild, 2022, 20th Century Studios, Blue Sky Studios, Twentieth Century Animation, Bardel Entertainment