Scary Movie 5 (2013) - elokuva-arvostelu

SCARY MOVIE 5

Ohjaus: Malcolm D. Lee

Näyttelijät: Ashley Tisdale, Simon Rex, Erica Ash, Gracie Whitton, Ava Kolker, Lidia Porto, Terry Crews, Charlie Sheen, Lindsay Lohan, Snoop Dogg, Mac Miller, Josh Robert Thompson, Ben Cornish, Kate Walsh, Sarah Hyland, Tyler Posey, Jerry O'Connell ja Mike Tyson

Genre: komedia, kauhu

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 16

Kauhuelokuvien kustannuksella vitsaileva Scary Movie (2000) oli iso hitti, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Scary Movie 2 (2001), Scary Movie 3 (2003) ja Scary Movie 4 (2006) menestyivät myös hyvin, joten elokuvasarjaa päätettiin jatkaa siitäkin huolimatta, että neljännen elokuvan suunniteltiin jäävän viimeiseksi. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2012 ja niiden aikana ohjaaja Malcolm D. Lee turhautui yhä vain enemmän, Weinsteinin tuottajaveljesten häiritessä tuotantoa vähän väliä vaatimuksillaan. Lee jättikin elokuvan tehdäkseen The Best Man Holidayn (2013), jolloin tällä kertaa käsikirjoittajana toiminut Scary Movie 3:n ja Scary Movie 4:n ohjaaja David Zucker vei tuotannon loppuun. Lopulta Scary Movie 5 sai ensi-iltansa huhtikuussa 2013. Elokuva menestyi huomattavasti heikommin kuin aiemmat osat, minkä lisäksi se sai murskavastaanoton kriitikoilta, sekä huonoimman jatko-osan, huonoimman naissivuosan ja huonoimman kaksikon Razzie-ehdokkuudet. Itse katsoin Scary Movie 5:n, kun se saapui vuokralle loppuvuodesta 2013, viihdyttyäni neljän ensimmäisen leffan parissa, mutten pitänyt näkemästäni. Nyt kun elokuvasarja saa jatkoa elokuvalla Scary Movie (2026), päätin sitä odotellessa katsoa aiemmat osat uudestaan ja siinä samalla antaa Scary Movie 5:lle uuden mahdollisuuden.

Jody ja Dan Sanders adoptoivat Danin menehtyneen veljen lapset, jotka löydetään mökistä keskellä metsää. Samalla kun Sandersien huushollissa alkaa tapahtua kummia, Jody palaa baletin pariin uudessa Joutsenlampi-esityksessä.

Anna Faris ei enää halunnut palata Cindy Campbellin rooliin jo viidettä Scary Movieta varten, joten tällä kertaa kauhuilun keskiössä on uusi hahmo Jody Sanders, jota näyttelee High School Musical -leffojen (2006-2008) Sharpayna tunnettu Ashley Tisdale. Jody yrittää olla kovin punkrock, mutta samalla häntä kiinnostaisi palata baletin pariin. Hän on suhteessa Danin kanssa, jota näyttelee parissa edellisessä Scary Moviessa esiintynyt Simon Rex. Kun Danin veli kuolee ja tämän mysteerisesti kadonneet lapset (Ava Kolker, Gracie Whitton ja Dylan ja Ryan Morris) löytyvät villiintyneinä mökistä keskellä metsää, Dan ja Jody ottavat heidät hoteisiinsa. Tisdale suoriutuu kelvollisesti osastaan, joka selvästi kirjoitettiin Farisia varten. Samoin Jodyn kanssa Joutsenlampi-baletin pääroolista kilpailevan Kendran (Erica Ash) rooli kirjoitettiin selvästi Regina Hillille, joka jättäytyi myös pois leffasta.

     Elokuvassa nähdään kanssa Lidia Porto Sandersien taloudenhoitajana Mariana, Terry Crews Danin pomona Martinina, Snoop Dogg ja Mac Miller lapset metsämökistä löytävinä pilviveikkoina, Ben Cornish uniin tunkeutuvana Dom Kolbina, sekä Charlie Sheen ja Lindsay Lohan yllättävänkin itseironisina versioina itsestään. Sivunäyttelijät hassuttelevat kelvollisesti ja täytyy nostaa hattua, että Sheen ja Lohan ovat rohkaistuneet heittämään näinkin tylyä läppää oman elämänsä mokailuista. Hauskaa on muuten se, että elokuvan parodioidessa Fifty Shades of Grey -kirjaa (2011), Jerry O'Connell oli itse asiassa ensimmäinen Christian Greyn näyttelijä, Fifty Shades of Grey -elokuvan (2015) ilmestyttyä vasta kaksi vuotta Scary Movie 5:n jälkeen!

Scary Movie 5 oli uusintakatselulla hieman parempi elokuva kuin muistin ja tietyssä väsyneen ylienergisessä tilassa se nauratti tyhmyydellään tasaisin väliajoin. Silti kyseessä on elokuvasarjan heikoin osa, jota vaivaa ajoittain tietty väsymys, vaikka suureksi osaksi leffa on tehty uudella porukalla. Elokuvan ongelmaksi myös koitui ohjaajanvaihdos kesken tuotannon, kun alkuperäisten kuvausten jälkeen alkuperäinen ohjaaja Malcolm D. Lee lähti kävelemään ja käsikirjoittaja David Zucker hyppäsi ohjaajan penkille pitkiä uudelleenkuvauksia varten, jolloin leffan tarina pistettiin lähes täysin uuteen uskoon. Alun perin elokuvassa ei ollut osana parodiaa samana vuonna ilmestyneestä Mamasta (2013), vaan tämä lisättiin mukaan vasta uusintakuvausten myötä. Tämä selittää sen, miksi elokuvan useat parodiat eivät kulje sulavasti käsi kädessä, vaan leffa poukkoilee jutusta toiseen töksähdellen.

Maman lisäksi Scary Movie 5 parodioi myös Black Swania (2010), Paranormal Activitya (2007), The Cabin in the Woodsia (2012), Evil Dead -uudelleenfilmatisointia (2013), Riivattua (Insidious - 2010), Sinisteriä (2012) ja jopa Apinoiden planeetan syntyä (Rise of the Planet of the Apes - 2011), Inceptionia (2010) ja Piikoja (The Help - 2011), jotka eivät ole kauhuleffoja. Zuckerin ja Pat Proftin käsikirjoitus on rakenteeltaan kömpelö ja välillä leffa tuntuu enemmän irrallisten sketsien yhdistelmältä. Näistä sketseistä löytyy ajoittain hauskat hetkensä, vaikka osa vitseistä jättääkin kylmäksi. Scary Movie 5 jäi elokuvasarjan outolinnuksi ja nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä kuudes Scary Movie tuo tullessaan, kun Wayansin veljekset palaavat tekovastuuseen ja Anna Faris ja Regina Hall palaavat kahden vuosikymmenen jälkeen rooleihinsa...

Teknisesti Scary Movie 5 ajaa asiansa. Elokuva on kelvollisesti kuvattu ja lavasteet näyttävät pääasiassa hyviltä. Puvustus- ja maskeeraustiimit leikittelevät hupaisasti eri leffojen kustannuksella ja Apinoiden planeetan syntyä parodioivissa kohtauksissa ei edes yritetä peitellä sitä, että apinat ovat ihmisiä karva-asuissa. Tehosteet ovat tarkoituksellisen kököt lisäämään huumoria ja äänimaailmakin on ihan menevästi rakennettu, vaikkei James L. Venablen säveltämistä musiikeista jääkään mitään mieleen.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Scary Movie 5, Yhdysvallat, 2013, Dimension Films, DZE, Brad Grey Pictures

Seikkailu New Yorkissa (Sharpay's Fabulous Adventure - 2011) - elokuva-arvostelu

SEIKKAILU NEW YORKISSA

SHARPAY'S FABULOUS ADVENTURE

Ohjaus: Michael Lembeck

Näyttelijät: Ashley Tisdale, Austin Butler, Cameron Goodman, Bradley Steven Perry, Alec Mapa, Jack Plotnick, Robert Curtis Brown, Jessica Tuck ja Pat Mastroianni

Genre: komedia, musikaali

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ikäraja: S

Disney Channelin musikaalikomedia High School Musical (2006) oli katsojamenestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. High School Musical 2 (2007) oli kanavan kaikkien aikojen katsotuin elokuva, joten High School Musical 3: Senior Year (2008) päätettiin julkaista ihan leffateattereissa, missä se kasvoi jättihitiksi. Sivuhahmo Sharpay Evans nousi fanisuosikiksi ja hänen ympärille päätettiin tehdä ikioma elokuvansa. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2010 ja lopulta Sharpay's Fabulous Adventure, eli suomalaisittain Seikkailu New Yorkissa julkaistiin suoraan DVD:llä huhtikuussa 2011. Elokuva ei kuitenkaan ollut erityinen myyntimenestys, eikä se saanut järin positiivista palautetta kriitikoilta. Itse katsoin alkuperäisen High School Musicalin vasta muutama vuosi sitten ja pidin näkemästäni yllättävänkin paljon. Kun huomasin sen täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa koko elokuvasarjan läpi. Luulin elokuvien päättyneen Senior Yeariin ja olin jo siirtymässä televisiosarjaan High School Musical: The Musical: The Seriesiin (2019-2023), kun Seikkailu New Yorkissa tuli vastaan Disney+ -palvelussa. Hetken ihmeteltyäni tajusin, että kyseessä on ihka oikea elokuva Sharpaysta ja päätin katsoa senkin.

Sharpay Evans saa kutsun koekuvauksiin New Yorkiin, Broadwayn uuteen esitykseen "Tytön paras kaveri". Sharpay joutuu kuitenkin nopeasti huomata, ettei menestys olekaan taattua, kuten hän on aina unelmoinut.

Ashley Tisdale nähdään jo neljättä kertaa Sharpay Evansina, itseään täynnä olevana nuorena naisenalkuna, joka uskoo vakuuttuneesti, että tulevaisuudella ei ole hänelle tarjottavanaan sen enempää eikä vähempää kuin parrasvaloja, tähtiloistetta ja vannoutuneita fanilaumoja. Vaikka High School Musical 3: Senior Yearin lopussa Sharpay ilmoitti menevänsä opiskelemaan Albuquerquen yliopiston esittävää taidetta, on hänellä nyt eri suunnitelmat, kun hän saa kutsun koe-esiintyä New Yorkin Broadwaylla. Sharpay pakkaakin pinkit laukkunsa ja ottaa koiransa Boin mukaan, ja matkustaa tavoitellakseen sitä, mikä hänen mukaansa luvattiin hänelle jo ennen syntymää. Tisdale jatkaa oivaa työtä roolissaan, mutta Seikkailu New Yorkissa on malliosoitus siitä, että Sharpayn kaltaiset hahmot sopivat enemmän sivuosaan ja hahmo toimii paremmin pieninä annoksina kuin joka kohtauksen keulakuvana. Itserakas ja pelkkää luksusta kelpuuttava Sharpay on raskas ihminen, jonka käytöstä ei jaksaisi katsoa koko aikaa.

     Myös Robert Curtis Brown ja Jessica Tuck palaavat rooleihinsa Sharpayn vanhemmiksi, kun taas uusina tuttavuuksina Sharpay kohtaa omaa dokumenttiaan kuvaavan Peytonin (Austin Butler), Broadway-tähti Amber Lee Adamsin (Cameron Goodman), Sharpayn kanssa kilpailevan Rogerin (Bradley Steven Perry), sekä "Tytön paras kaveri" -show'n ohjaajan Gillin (Alec Mapa) ja käsikirjoittaja Nealin (Jack Plotnick). Sivunäyttelijät ovat kelvollisia osissaan. Käsikirjoittajat ovat selvästi yrittäneet saada katsojan sympatiat Sharpayn puolelle siten, että Amber Leestä ja Rogerista on kirjoitettu vieläkin itsekkäämpiä ja inhottavampia ihmisiä.

Seikkailu New Yorkissa on tarpeeton lisäosarahastus High School Musical -elokuvien jättisuosion jälkivanassa. Vaikka kyseinen trilogia ei ollut mitään korkealuokan elokuvataidetta, olivat ne kaikki kolme leffaa aidosti viihdyttäviä, hyväntuulisia, nuoruutta sopivasti pohdiskelevia komedioita, joita tehosti hyvällä yhteiskemialla esiintyvät näyttelijät. Sharpay ei yksinään riitä kannattelemaan elokuvaa, etenkään ikävän persoonansa kanssa. Toki hänelle on kirjoitettu kehityskaarta mukavampaan ja epäitsekkäämpään suuntaan, mutta tämä sama kehitys nähtiin jo oikeastaan jokaisen High School Musical -leffan aikana, vain jotta hahmo päätyi ennalleen seuraavan leffan alussa.

Elokuvan tarina on ihan kiva ja siihen sisältyy hauska twisti, kun Sharpay saapuu Broadwaylle, eikä tarjottu työ olekaan sitä, mitä nainen oli luullut. Silti kertomuksesta puuttuu se jokin, jotta se jaksaisi napata mukaansa. Sharpayn kehityskaari on jo tosiaan nähty, eikä sivuhahmoissakaan ole juuri hurraamista, kun he ovat pääasiassa vielä Sharpayta kamalampia tyyppejä. Poikkeus on Peyton, jonka koko dokumenttikuvio tuntuu kuitenkin aika turhalta. Leffa ei ole erityisen hauska, eikä siinä yllättäen ole lähes lainkaan musikaalinumeroita. Pari laulua elokuvassa esitetään, mutta ne kuuluvat johonkin esitykseen, eivätkä ole erityisen mieleenpainuvia. Loppujen lopuksi parasta koko Seikkailussa New Yorkissa on toisiaan inhoavien Sharpayn ja Rogerin koirien välille muodostuva hellyyttävä romanssi.

Elokuvan on ohjannut Michael Lembeck, jonka työ ei ole kovinkaan kaksista, mitä ei auta Robert Hornin heikko käsikirjoitus. Sentään Seikkailu New Yorkissa on kelvollisesti kuvattu, lavasteet ovat oivalliset ja puvustus on toki Sharpayn kohdalla näyttävää. Äänimaailma on passelisti rakennettu ja George S. Clintonin säveltämät musiikit hyödyntävät varsin kekseliäästi Sharpayn vanhoja lauluja High School Musical -leffoista.

Jälkikäteen Disney Channelilla elokuvasta julkaistiin versio, jonka lopputeksteissä nähdään pikaisesti Sharpayn veli Ryan (Lucas Grabeel). Suomalaisfanien epäonneksi kohtausta ei löydy DVD:ltä, eikä Disney+ -palvelusta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.9.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Sharpay's Fabulous Adventure, Yhdysvallat, 2011, Walt Disney Pictures, Disney Channel, Blondie Girl Productions, Borden and Rosenbush Entertainment, Princessa Productions

High School Musical 3: Senior Year (2008) - elokuva-arvostelu

HIGH SCHOOL MUSICAL 3: SENIOR YEAR

Ohjaus: Kenny Ortega

Näyttelijät: Zac Efron, Vanessa Hudgens, Ashley Tisdale, Lucas Grabeel, Corbin Bleu, Monique Coleman, Olesya Rulin, Alyson Reed, Bart Johnson, Chris Warren Jr., Ryne Sanborn, Matt Prokop, Justin Martin, Jemma McKenzie-Brown, Jessica Tuck ja Robert Curtis Brown

Genre: musikaali, komedia

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia - Extended Version: 1 tunti 57 minuuttia

Ikäraja: 3

Disney Channelin komediamusikaali High School Musical (2006) oli jättihitti, joten jatkoa oli tietty luvassa. Jatko-osa High School Musical 2 (2007) oli vielä isompi katsojamenestys, joten kolmas osa päätettiin tehdä elokuvateattereihin. Käsikirjoitus ehdittiin saada valmiiksi juuri ja juuri ennen Hollywoodin käsikirjoittajien lakkoa, jolloin kuvaukset pääsivät alkamaan toukokuussa 2008 ja lopulta High School Musical 3: Senior Year sai ensi-iltansa jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2008. Elokuva oli taloudellinen suurhitti, joka sai kriitikoilta ailahtelevaa palautetta. Itselleni High School Musical tuli tosissaan tietoisuuteeni, kun tämä kolmas elokuva ilmestyi ja sitä mainostettiin kaikkialla ja varmaan kaikki kouluni tytöt puhuivat siitä. Katsoin ensimmäisen High School Musicalin kuitenkin vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa ja olin yllättynyt, kuinka paljon viihdyin sen parissa. Kun huomasin leffan täyttävän tänä vuonna 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella koko sarjan läpi. Mielestäni myös kakkososa oli ihan kiva ja aloitin kolmannen leffan katselun positiivisin mielin.

Troy, Gabriella ja muut ovat viimeisellä kouluvuodellaan East High'ssa. Samalla kun he valmistelevat suurta viimeistä esitystään, jokainen pohtii mitä haluaisi tulevaisuudeltaan.

High School Musicalin tutut hahmot tekevät paluun ja suuri osa näillä näkymin viimeistä kertaa - jos siis Disney ei aio joskus tehdä jotain "High School Musical Reunion" -elokuvaa, jossa nelikymppiset hahmot palaavat muistelemaan nuoruuttaan. Zac Efron ja Vanessa Hudgens nähdään kolmatta kertaa milleniaalityttöjen suosikkiparina, Troy Boltonina ja Gabriella Montezina, joiden rakkaus joutuu koetukselle, kun heidän haaveensa tulevaisuudesta menevät ikävästi ristiin. Sharpay Evansilla (Ashley Tisdale) on selvä suunnitelma tähteydestään, mutta Ryan-veli (Lucas Grabeel) on alkanut kyllästyä olemaan ikuisesti siskonsa varjossa. Myös Chadilla (Corbin Bleu), Taylorilla (Monique Coleman) ja Kelsillä (Olesya Rulin) on omat haaveensa, joista osa saattaa erottaa hahmot - osa parhaita ystäviä, osa rakastavaisia - kauas toisistaan. Tämä nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksien pohdinta ja niistä stressaaminen on monille samanikäisille tuttu ja samaistuttava tunne ja näyttelijäkaarti tulkitsee sitä pätevästi. Efron, Hudgens, Tisdale ja muut ovat muutenkin oivallisessa vedossa, kaikkien hypätessä riemuissaan takaisin yläkoulumusikaalin pyörteisiin.

     Elokuvassa nähdään myös vanhoina tuttuina Bart Johnson Troyn isänä Jackina ja Alyson Reed teatteriopettaja Darbusina, kun taas uusina tuttavuuksina esitellään nuoret sällit Jimmie "Raketti" Zara (Matt Prokop) ja Donny Dion (Justin Martin), jotka ovat aikamoisia Troyn ja Chadin fanipoikia, sekä brittiläinen vaihto-oppilas Tiara Gold (Jemma McKenzie-Brown), joka idolisoi Sharpayta. Reed on jälleen mainio suurieleisenä teatteriopettajana, joka ei tosin ole enää samanlainen tiukkis kuin ykkösleffassa, Darbusin huomattua, että talenttia voi löytyä yllättävistäkin paikoista.

High School Musical -trilogia onnistuu pääasiassa pitämään kelpo tasonsa loppuun asti. Kolmososa Senior Year on toimiva finaali näiden nuorten tarinalle, johon kuuluu jälleen runsaasti iloa ja riemua, mutta myös suurta draamaa. Käsikirjoittajat yrittävät jälleen keksiä syytä aiheuttaakseen loppua kohti välirikkoa Troylle ja Gabriellalle, kun jälkimmäiselle tarjoutuu paikka unelmakoulusta, joka sijaitsee yli tuhannen kilometrin päässä, eikä Gabriella ole varma etäsuhteen toimivuudesta. Kehää kiertää myös Sharpay, joka on palannut tutuksi turhamaiseksi itsekseen, vain käydäkseen jälleen kerran läpi kehityskaaren mukavampaan suuntaan. Pettymyksiini kuului myös se, että Ryan-veljelle on kirjoitettu säpinää Kelsin kanssa, vaikka poika on päivänselvästi homo. Harmillisesti Disney ei vielä vuonna 2008 ollut tarpeeksi edistyksellinen kirjoittamaan Ryanille jotain mukavaa teatteripoikaa aiheuttamaan tunnemyllerrystä.

Tuttujen juttujen laiskahkosta kierrätyksestä huolimatta High School Musical 3: Senior Year pitää ihan hyvin mukanaan, joskin parin tunnin kestossaan kolmososa kärsii hieman samasta liikapituudesta kuin kakkonenkin. Seasta löytyy hauskoja hetkiä ja heittoja, kuten myös teineille sopivaa mehevää draamailua. Elokuvan voimavara on kuitenkin monille samaistuttava haikeus koulun päättymiseen liittyvistä seikoista. Toisaalta edessä voi olla aikamoisia mahdollisuuksia, mutta samalla se voi tarkoittaa tutuksi ja turvalliseksi koetusta elämästä luopumista. Läheiset ystävät, joiden kanssa tuli hengailtua päivätolkulla, saattavat hyvinkin nopeasti muuttua etäisiksi ja sitten enää pelkiksi hyviksi muistoiksi, eivätkä teini-iän "ikuisesti yhdessä" -rakkauslupauksetkaan välttämättä kestä.

Kenny Ortega jatkaa elokuvasarjan ohjaksissa ja pitää tuttua pirteää ilmapiiriä hyvin yllä, saaden näyttelijät revittelemään ilahduttavasti. Peter Barsocchinin käsikirjoitus menee ajoittain sieltä, mistä aita on matalin, mutta tekstin temaattiset puolet vahvistavat miehen työtä. High School Musical 3: Senior Year on ihan hyvin kuvattu, lavastettu, puvustettu ja valaistu, joskin olisin toivonut, että kun elokuva julkaistiin ihan teattereissa asti, niin se näyttäisi myös hieman "cinemaattisemmalta", eikä edelleen Disney Channeliin suoraan tehdyltä.

Ja eipä High School Musical -elokuvasta voi tietenkään puhua mainitsematta sen lukuisia musikaalinumeroita. Laulullisesti leffan huippuhetkiä olivat mielestäni heti alussa kuultava koripallopelin tsemppibiisi Now or Never, Troyn ja Gabriellan nätti kattotanssi Can I Have This Dance?, Troyn ja Chadin hauska lapsuusvuosien muistelulaulu The Boys Are Back, sekä suuri loppukappale High School Musical. Itse suuri musikaaliesitys oli mielestäni kuitenkin tällä kertaa aikamoinen antikliimaksi. Tekijöillä oli mahdollisuus kalastella kunnon nostalgiapisteitä ja teettää show koko trilogiasta, mutta nyt esitys on hämmentävästi tästä kyseisestä elokuvasta, leffan siis toistaessa kohtauksia, jotka nähtiin juuri parikymmentä minuuttia aiemmin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.8.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

High School Musical 3: Senior Year, 2008, Walt Disney Pictures, Borden and Rosenbush Entertainment

High School Musical 2 (2007) - elokuva-arvostelu

HIGH SCHOOL MUSICAL 2

Ohjaus: Kenny Ortega

Näyttelijät: Zac Efron, Vanessa Hudgens, Ashley Tisdale, Lucas Grabeel, Corbin Bleu, Monique Coleman, Mark L. Taylor, Bart Johnson, Olesya Rulin, Robert Curtis Brown, Jessica Tuck ja Alyson Reed

Genre: komedia, musikaali

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia - Extended Cut: 1 tunti 51 minuuttia

Ikäraja: 7

Disney Channelin komediaelokuva High School Musical (2006) oli suuri katsojamenestys, joten jatkoa oli tietty luvassa. Kuvaukset käynnistyivät alkukeväästä 2007 ja lopulta High School Musical 2 julkaistiin Disney Channelilla saman vuoden elokuussa. Elokuva nousi nopeasti koko kanavan katsotuimmaksi elokuvaksi kautta aikain, minkä lisäksi se sai paremman vastaanoton kriitikoilta kuin ensimmäinen leffa. Itse olin nähnyt aiemmin vain ensimmäisen High School Musicalin, mutten sen jatko-osia. Kun huomasin alkuperäiselokuvan täyttävän tänä vuonna 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan, sekä vihdoin myös sen jatko-osat ja arvostella koko sarjan läpi.

Koulu päättyy ja kesäloma alkaa. Troy, Gabriella ja kumppanit saavat kesätyöpaikat Lava Springsin golfklubilta. Mahtavalta vaikuttava kesä saa synkkiä pilviä ylleen, kun käy selväksi, että Sharpayn vanhemmat omistavat kyseisen klubin ja tyttö päättää kohdella luokkatovereitaan mielensä mukaan.

High School Musicalin tutut tyypit tekevät paluun, lähtien tietty Zac Efronin ja Vanessa Hudgensin näyttelemistä Troy Boltonista ja Gabriella Montezista, koripallopelaajasta ja matikkanerosta, jotka ykkösleffassa rakastuivat ja ovatkin nyt parisuhteessa. Kun kesä alkaa, Troylla ja Gabriellalla on visio ihanasta lomasta yhdessä ja homma vaikuttaisi vain paranevan, kun he saavat molemmat kesätöitä samasta paikasta, Lava Springsin golfklubilta - Troy tarjoilijana ja mailapoikana, ja Gabriella hengenpelastajana uima-altaalta. He eivät kuitenkaan tiedä, että Evansin sisarusten Sharpayn (Ashley Tisdale) ja Ryanin (Lucas Grabeel) vanhemmat (Robert Curtis Brown ja Jessica Tuck) omistavat klubin ja Sharpay päättää käyttää vaikutusvaltaansa pilatakseen pariskunnan kesän, saadakseen Troyn itselleen. Efron, Hudgens, Tisdale ja Grabeel vetävät roolinsa samalla innolla kuin viimeksi, Tisdalen tehdessä Sharpaysta entistäkin ärsyttävämmän narsistin. Efronin ja Hudgensin väliltä löytyy vahvaa kemiaa, eikä ihme, sillä ykkösleffan kuvauksissa oikeasti rakastuneet Efron ja Hudgens seurustelivat tuolloin myös tosielämässä.

     Myös Corbin Bleun näyttelemä Troyn bestis Chad, Olesya Rulinin esittämä säveltäjä-pianisti Kelsi, Monique Colemanin näyttelemä Gabriellan kaveri Taylor, Alyson Reedin teatraalisesti tulkitsema opettaja Darbus ja Bart Johnsonin esittämä Troyn isä Jack tekevät paluun, kun taas uutena tuttavuutena Evansien vanhempien lisäksi esitellään golfklubin johtaja Fulton (Mark L. Taylor), josta on saatu aikaiseksi varsin epämiellyttävä persoona. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa passelisti, etenkin Taylor, josta löytyy oikeaa inhottavuutta nuoria nenänvartta pitkin katsovana ja heitä muutenkin tympeästi kohtelevana Fultonina.

Ensimmäinen High School Musical on itselleni aikamoista guilty pleasure -kamaa. Elokuva on toisaalta hitusen kökkö, mutta samalla valtavan hyväntuulinen tapaus, joka levittää kerta toisensa perään hymyn huulille, sekä jättää katsojansa päähän liudan toinen toistaan pahempia korvamatoja. High School Musical 2 ei mielestäni ole edeltäjänsä veroinen musikaalikomedia, mutta silti oikein kelvollinen jatko-osa, joka sisältää useita juttuja, mitkä tekivät ykkösosasta niin viihdyttävän. Tuttu hyväntuulisuus on visusti mukana ja sama yliampuvuus vie toistamiseen kivasti mukanaan. Muutamia ihan oikeita naurujakin voi päästä ilmoille, mutta osa huumorista aiheuttaa lähinnä myötähäpeässä kiemurtelua kotisohvalla.

Elokuva häviää ykköselle tarinansa puolesta, ensimmäisen elokuvan kertomuksen rikkoessa onnistuneesti typeriä lokeroita, joihin ihmiset etenkin kouluaikoina sullotaan. Kesä golfklubilla on passeli uusi kertomus näille teineille ja on sekaan saatu jonkinlaista syvyyttä, kun Troy pistetään ahtaalle, missä hänen pitää valita potentiaalisesti lupaavan tulevaisuuden ja ystäviensä ja rakkautensa välillä. Sharpay mahdollistaa Troylle kaikenlaisia tilaisuuksia, joiden kautta hän voisi esimerkiksi päästä mukaan huippuluokan koripallotiimiin tai haaveilemaansa yliopistoon, mutta samalla tyttö aiheuttaa muille yhä vain kurjemmat olot, jolloin nämä alkavat suuttua Troylle, tajuamatta kuka vetelee naruista. Tämä konflikti etenee oivallisesti, joskin on pakko sanoa, että leffa kaipaisi tiivistämistä, sillä vajaan parin tunnin kestossa se tuntuu turhan pitkältä, kun taas suunnilleen puolentoista tunnin mittainen ykkösleffa oli juuri passelin ytimekäs.

Ohjauksesta vastaa tälläkin kertaa Kenny Ortega, joka pitää tuttua ylipirteää ilmapiiriä sujuvasti yllä. Peter Barsocchinin työstämä käsikirjoitus ajaa asiansa, mutta paikoitellen leffasta huomaa, että se tehtiin aikamoisella kiireellä ykkösleffan menestyksen myötä. Teknisesti High School Musical 2 on kelvollinen, vaikka erityisesti siitä näkee pikaisen tuotannon. Kameratyöskentely on menettelevää ja leikkaus tarpeeksi toimivaa. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja äänimaailma on hyvin rakennettu. Elokuvaan mahtuu parit tarttuvat laulut, kuten Sharpayn Fabulous ja Troyn Bet On It, mutta muuten mielestäni leffan biisitarjonta on heikompaa kuin viimeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.6.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

High School Musical 2, 2007, Walt Disney Pictures, Disney Enterprises, First Street Films, Salty Pictures

High School Musical (2006) - elokuva-arvostelu

HIGH SCHOOL MUSICAL

Ohjaus: Kenny Ortega

Näyttelijät: Zac Efron, Vanessa Hudgens, Ashley Tisdale, Lucas Grabeel, Alyson Reed, Corbin Bleu, Monique Coleman, Bart Johnson, Olesya Rulin, Chris Warren ja Socorro Herra

Genre: komedia, musikaali, romantiikka

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 3

High School Musical on Zac Efronin ja Vanessa Hudgensin tähdittämä musikaalikomedia. Peter Barsocchini keksi elokuvan idean ja kynäili sen pohjalta käsikirjoituksen. Hän vei tekstinsä Disney Channelin varajohtaja Michael Healylle, joka innostui ja pisti elokuvan tuotantoon. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2005 ja lopulta High School Musical esitettiin ensi kertaa Disney Channelilla 20. tammikuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva nousi nopeasti valtavaan suosioon ja se keräsi ympärilleen vannoutuneen faniryhmän. Itse katsoin High School Musicalin ensi kertaa vasta vuonna 2022, välteltyäni elokuvaa koko lapsuuteni ja olin yllättynyt, kuinka paljon pidinkään näkemästäni. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin katsoa sen uudestaan ja samalla arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Koripallolupaus Troy Bolton ja matikkanero Gabriella Montez löytävät yhteisen sävelen laulun kautta ja päättävät hakea koulunsa talvimusikaaliesitykseen. Mutta voivatko he uhmata status quota, ystäviensä ja vanhempiensa tahtoa tai koulun musikaalikuningatarta Sharpayta?

Pian High School Musicalin ilmestyttyä Zac Efronin kuvat koristivat yhden jos toisenkin tytön huoneen seiniä. Efron näyttelee Troy Boltonia, koulun koripallotaituria, joka pitää sisällään salaisuuden: hän haluaisi laulaa, muttei uskalla paljastaa asiaa, pelätessään niin kavereidensa kuin valmentajaisänsä (Bart Johnson) reaktiota. Hieman vaisuksi jääneen laulajanuran omaava Vanessa Hudgens taas tuli tutuksi Gabriella Montezina, matikkanerona, joka haaveilee myös laulamisesta, mutta kokee, että hänen olisi vain tarkoitus jäädä hänelle valitulle polulle. Efron ja Hudgens eivät näyttelijöinä ole kaikista kaksisimmat, mutta he istuvat passelisti rooleihinsa ja heidän väliltä löytyy kiistatonta kemiaa. Troy ja Gabriella ovat pidettävät hahmot ja heidän haluaa rikkovan rajoja ja saavuttavan unelmansa. Troyn rooliin oli ehdolla myös Drew Seeley, joka ei lopulta päässyt kameran eteen, mutta joka toimii hahmon lauluäänenä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Corbin Bleu Troyn bestiksenä Chadina, Monique Coleman toisena matikkanerona Taylorina, Alyson Reed koulun eksentrisenä teatteriopettajana Darbusina, Olesya Rulin koulun musikaalit säveltävänä Kelsinä, sekä Ashley Tisdale ja Lucas Grabeel Evansin sisaruksina Sharpayna ja Ryanina, jotka hallitsevat koulun teatterisceneä ja joiden välillä voisi muuten taatusti olla enemmän kuin pelkkää sisaruksellista rakkautta, jos Ryan ei olisi päivänselvä kaappihomo. Näyttelijäkaartin parasta antia on ehdottomasti Reed, joka oikein herkuttelee dramaattisena teatterimaikkana. Tisdale ja Grabeel ovat myös lystikkäät totaalipissiksenä ja tämän hieman tyhmänä veljenä.

Kun olin lapsi, High School Musical oli niin selvästi tyttöjen juttu, etten suostunut koskemaan elokuvasarjaan pitkällä tikullakaan. Aikuisiällä taas ajattelin, että kyseessä olisi liian lapsellinen leffa. Kuitenkin kesällä 2022 pidimme työkavereideni kanssa leffayötä ja muiden toiveesta katsoimme High School Musicalin. Ja... kaikkien odotuksieni vastaisesti tykkäsin näkemästäni. Osittain tähän vaikutti se, että tulin hyvälle tuulelle nähdessäni, kuinka leffaa lapsina fanittaneet naispuoleiset työkaverini olivat täysillä mukana, laulaen mukana elokuvan musikaalinumeroissa. Nyt uusintakatselulla ilahduin, että leffa toimi edelleen.

Eihän High School Musical nyt mikään erityisen laadukas teos ole ja siitä löytyy useita hölmöyksiä, kun sitä ryhtyy ajattelemaan hieman enemmän. Mutta kaikesta huolimatta (tai ehkä kaiken takia) High School Musical on kummallisen viihdyttävä tapaus, joka levittää väkisinkin hymyn huulille. On kiinnostavaa seurata Troyn ja Gabriellan rohkaistumista kokeilla rajojaan ja horjuuttaa koulunsa selviä ryhmäytymisiä. Tämä on myös viestinä hyvä itseään etsiville nuorille katsojille. Leffassa on runsaasti hauskoja hetkiä ja outoa kyllä, loppuratkaisun puolesta voi huomata jännittävänsä, vaikka jo ensi katselulla leffa tuntuu yllätyksettömältä. Lisäksi elokuvan musikaalinumerot ovat toinen toistaan mainiompia, oli kyse sitten korvamatolauluista tai hienoista koreografioista. Get'cha Head in the Game on tarttuva, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä, että koripallojengi vetää musikaalinumeron ja samalla Troy jännittää, hyväksyvätkö he hänen lauluintoaan. Troyn ja Gabriellan esittämä What I've Been Looking For on nätti ja Breaking Free taas jää takuulla soimaan päässä. Koko koulun esittämä Stick to the Status Quo on vekkuli, kuten on myös sisarusten esittämä Bop to the Top. Loppuhuipennuksena toimivan We're All in This Togetherin aikana on vaikeaa olla ryhtymättä itsekin tanssiin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Kenny Ortega, joka toimi myös koreografina. Ortegan rakentama ilmapiiri on oivan energinen ja miellyttävä. Hän saa näyttelijänsä ylinäyttelemään tietyssä harmoniassa, jolloin kukaan ei tunnu yli- tai alisuorittavan. Peter Barsocchinin käsikirjoitus on kuin 2000-luvun alun teineille suunnattu Romeo ja Julia, hyödyntäen tuttua tarinaa kekseliäällä uudella tavalla. High School Musical on myös kelvollisesti kuvattu, lavasteet ja puvustus ovat oivat ja äänimaailma menevästi rakennettu David Lawrencen säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

High School Musical, 2006, Disney Enterprises, First Street Films, Salty Pictures