The Testaments, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

THE TESTAMENTS - KAUSI 1

Luoja: Bruce Miller

Näyttelijät: Chase Infiniti, Lucy Halliday, Ann Dowd, Amy Seimetz, Mattea Conforti, Rowan Blanchard, Mabel Li, Brad Alexander, Isolde Ardies, Zarrin Darnell-Martin, Eva Foote, Kira Guloien, Shechinah Mpumlwana, Birva Pandya, Reed Diamond, Charlie Carrick, Amanda Brugel ja Elisabeth Moss

Genre: draama

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 39 minuuttia - 1 tunti - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 33 minuuttia

Ikäraja: 16

The Testaments perustuu Margaret Atwoodin kirjaan Testamentit (The Testaments - 2019) ja se on jatkoa Atwoodin Orjattaresi-kirjaan (1985) perustuvalle The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjalle (The Handmaid's Tale - 2017-2025). Vuonna 2023 The Handmaid's Tale -sarjan luoja Bruce Miller ryhtyi työstämään sarjasovitusta myös Testamenttien pohjalta. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2025 ja nyt The Testamentsin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa Disney+ -palvelun kautta). Itse pidin aluksi valtavan paljon The Handmaid's Talesta, mutta mielestäni sarjan taso heikkeni kausien myötä. Koska mielsin jo alkuperäissarjan liian pitkään venytetyksi, en ollut järin innostunut lisäosasarjasta. Katsoin silti The Testamentsin uudet jaksot pian niiden ilmestyttyä.

On kulunut neljä vuotta Massachusettsin taistelusta ja Gileadin orjattarien vapautumisesta. Nuori gileadilainen Agnes MacKenzie saa Lydia-tädiltä tehtävän auttaa uutta tyttöä, Daisya sopeutumaan, mutta vähitellen Agnesille käy selväksi, että Daisy on saapunut Gileadiin eri tarkoituksissa kuin alun perin väitti.

Tuoreimmasta parhaan elokuvan Oscar-voittajaleffasta One Battle After Anotherista (2025) tuttu Chase Infiniti näyttelee Agnes MacKenzieta, teinityttöä, joka on kasvanut koko elämänsä Gileadissa. Agnes on "luumutyttö", varakkaan perheen tytär, jonka kuukautiset eivät ole vielä alkaneet ja joka on jo määrätty jonkun Gileadin komentajan tulevaksi vaimoksi. Koska Agnes on varttunut Gileadissa, eivät maan epäkohdat näy hänelle samalla tavalla kuin The Handmaid's Talen hahmoille, jotka olivat eläneet suuren osan elämästään normaalisti, ennen kuin heistä tuli orjattaria. Silti Agnes ei pidä monien asioiden laidoista ja haaveileekin erilaisesta elämästä. Hahmo on mainio ja Infiniti osoittaa viimeistään tässä olevansa yksi tämän hetken kiinnostavimmista nuorista näyttelijöistä, jolla voi olla erittäin lupaava ura edessään.

     Vanhoista tutuista menossa on mukana Ann Dowdin näyttelemä Lydia-täti, kun taas uusina tuttavuuksina sarja esittelee Agnesin tiukan äitipuolen Paulan (Amy Seimetz), Agnesin ystävät Huldan (Isolde Ardies), Beckan (Mattea Conforti), Shunnamiten (Rowan Blanchard) ja Miriamin (Birva Pandya), tädit Vidalan (Mabel Li), Gabbanan (Zarrin Darnell-Martin) ja Esteen (Eva Foote), turvamies Garthin (Brad Alexander), sekä vastikään Gileadiin saapuneen kanadalaistyttö Daisyn (Lucy Halliday), joka asetetaan Agnesin vastuulle sopeutumaan uuteen, huomattavasti tiukempaan ympäristöönsä. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa mallikkaasti, oli kyse sitten nuorista tai konkari Ann Dowdista, jonka näkee nyt eri valossa, Lydia-tädin autettua orjattaria alkuperäissarjan loppusuoralla.

Alkuperäisen The Handmaid's Tale - Orjattaresi -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on mielestäni yksi parhaista sarjakausista koskaan, mutta sen jälkeen sarjan taso lähti harmilliseen laskuun ja koin sarjan lopulta liian pitkäksi venytetyksi. En siis ollut innostunut, kun kuulin lisäosasarjan olevan tekeillä, eikä mielenkiintoani todellakaan lisännyt sarjan tylsä, Netflixin tavanomaiselta romanttiselta teinidraamalta näyttävä juliste. Matalien odotusteni myötä onkin ilahduttavaa todeta, että The Testaments on ensimmäisen kautensa puolesta erittäin positiivinen yllätys ja parempi kuin alkuperäissarjan viimeiset kaudet.

On todella kiinnostavaa seurata näitä Gileadissa kasvaneita teinityttöjä, jotka on syntymästä asti aivopesty maan äärikonservatiivisille tavoille ja joista moni oikeasti uskoo elämänsä pyhän tarkoituksen olevan se, että he pääsevät olemaan vaimoja komentajille ja äitejä lapsilleen. Gileadin propaganda uppoaa heihin kuin kuuma veitsi voihin ja he innostuvat kuullessaan, että pian pääsisi näkemään jonkun vääräuskoisen terroristin (eli siis ulkomaailman vapaustaistelijan) teloittamisen. Pakkaa kuitenkin sekoittaa Daisy, jonka todelliset tarkoitusperät alkavat selvitä hissuksiin ja joka saa vähitellen herätettyä tytöt todellisuuteen. Luvassa on jälleen paljon ahdistavia hetkiä ja ajatuksia, mutta myös hyvin inspiroivia tilanteita. Sarja heijastelee onnistuneesti todellista maailmaa, missä erityisesti nuoret naiset taistelevat erilaisten oikeuksien puolesta. Tapahtumaketju on koukuttava, jättäen uteliaana odottamaan jo työn alla olevaa jatkoa. Nyt jäänkin jännittämään, voiko The Testaments pitää tasonsa, vai ajautuuko se vääjäämättä samaan alamäkeen minne alkuperäissarjakin...

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa mainiosti, samalla kun käsikirjoittajat kuljettavat kertomusta sulavasti eteenpäin muutaman hahmon näkökulmien kautta. The Testamentsin avauskausi on myös pätevästi kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, puvustus näyttävää ja maskeeraukset äityvät paikoin aika rajuiksi. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Adam Taylorin säveltämät musiikit tuovat kelpo lisänsä ilmapiiriin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Testaments, Yhdysvallat, 2026-, 20th Television, Disney+, Hulu, MGM Television

Arvostelu: One Battle After Another (2025)

ONE BATTLE AFTER ANOTHER

Ohjaus: Paul Thomas Anderson

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Sean Penn, Teyana Taylor, Chase Infiniti, Benicio del Toro, Regina Hall, Alana Haim, Tony Goldwyn, Wood Harris, Shayna McHayle, D. W. Moffett ja Paul Grimstad

Genre: jännitys, toiminta, komedia

Kesto: 2 tuntia 41 minuuttia

Ikäraja: 16

One Battle After Another perustuu löyhästi Thomas Pynchonin kirjaan Vineland vuodelta 1990. Paul Thomas Anderson ihastui kirjaan jo vuosia sitten ja suunnitteli tekevänsä siitä elokuvasovituksen. Hän ei kuitenkaan lopulta halunnut tehdä suoraa adaptaatiota, vaan ryhtyi kirjoittamaan omaa tarinaansa, joka otti paljon inspiraatiota Pynchonin kirjasta. Vuonna 2023 Anderson ilmoitti elokuvan olevan tekeillä ja kuvaukset käynnistyivät tammikuussa 2024 työnimillä "BC Project" ja The Battle of Baktan Cross". Nyt One Battle After Another saapuu elokuvateattereihin ja itse kiinnostuin siitä heti, kun kuulin Andersonin työstävän uutta leffaa. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa elokuvan sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Kun vanha vihollinen palaa kuvioihin kuudentoista vuoden jälkeen, entiset vallankumoukselliset yrittävät selviytyä hengissä jahdista.

Leonardo DiCaprio näyttelee Bob "Rocketman" Fergusonia, joka oli aikoinaan räjähde-ekspertti vallankumoukselliselle French 75 -ryhmälle. Hän rakastui ryhmää johtavaan Perfidia Beverly Hillsiin (Teyana Taylor) ja yhdessä he saivat tyttären, Willan (Chase Infiniti). Kuusitoista vuotta myöhemmin Bob on jäänyt yksinhuoltajaisäksi tytölle. Aiemmin takaa-ajetusta miehestä on tullut vainoharhainen ja hän on vajonnut alkoholismin kierteeseen. Kun menneisyydes sitten palaa kummittelemaan, Bobin täytyy muistaa vanhat metkunsa, pitääkseen tyttärensä turvassa. Tuttuun tapaansa DiCaprio heittäytyy vaikuttavasti roolinsa vietäväksi. Mies on loistavassa vedossa, etenkin ikääntyneempänä Bobina, joka on vuosien varrella unohtanut koodisanat sun muut, mitkä olisivat tärkeitä tässä tilanteessa. Mainiot ovat myös Taylor vallankumouksellisena johtajana Perfidiana ja Infiniti heidän tyttärenään Willana, joka on vuodet pitänyt isäänsä vain outona, kunnes kaikki tämän kertoma realisoituu.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Regina Hall, Alana Haim, Paul Grimstad ja Shayna McHayle French 75:een myöskin kuuluvina Deandrana, Maena, Sommervillena ja Junglepussyna, Sean Penn ryhmää jahtaavana eversti Steven J. Lockjaw'na, sekä Benicio del Toro Willan senseinä Sergiona, jolla on omat syynsä vältellä virkavaltaa. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin hyvässä vedossa ja Penn on erinomainen todellisena ihmishirviönä. Hän muovautuu täysin vastenmieliseksi vallan väärinkäyttäjäksi, joka on samalla kuitenkin omalla tavallaan aika pieni mies.

One Battle After Another on taattua laatua Paul Thomas Andersonilta ja mielestäni miehen paras työ ainakin vuosikymmeneen. Uskaltaisin jopa ennustaa, että ensi vuoden Oscar-gaalassa elokuva tulee nappaamaan ehdokkuuksia ainakin ohjauksesta, miespääosasta, käsikirjoituksesta ja kuvauksesta, sekä tavoittelemaan itse pääpystiä, parhaan elokuvan Oscaria. Vielä elokuvan ensimmäinen puolituntinen tuntuu hieman hakevalta. Se on kuitenkin pakollinen prologi ja esittely kaikille, jotta kun elokuva hyppää kuusitoista vuotta tulevaisuuteen ja tapaamme aiemmin niin vimmaisen vastarintaliikkeen keski-ikäistyneet rippeet, katsojana ymmärtää, mistä on tultu ja miten tähän on päädytty.

Kun eversti Lockjaw saa sitten vihiä French 75:n jäsenten olinpaikoista ja aloittaa suuren jahtinsa, elokuva muuttuu suorastaan vangitsevaksi jännitysnäytelmäksi, jossa hahmot yrittävät pysyä vastustajansa edellä tai sitten jahtaavat jahtaajaansa omien motiiviensa perässä. Elokuvalla on aikamoinen meno päällä ja sen lisäksi, että tapahtumaketju on tiivistunnelmainen, on se myös yllättävän hauska. Mukana on loistavaa sanailua ja hulvatonta fyysistä koheltamista. Kaiken kruunaa fantastinen finaali maantiellä, joka saa katsojan siirtymään penkkinsä reunalle ja puristamaan käsinojia rystyset valkoisina. Tämä ajojahti vie niin hyvin mukanaan, että varttia vaille kolmen tunnin kesto kulkee lopulta kuin hujauksessa. Sen lisäksi, että elokuva on valloittavan viihdyttävä, on sillä myös hyvää sanottavaa Yhdysvaltojen poliittisten ääripuolueiden yhteentörmäyksestä ja maan yleisesti pöyristyttävästä tilasta. Elokuva onnistuu käsittelemään ajankohtaisia teemoja hyvän satiirin kautta, muuttumatta kuitenkaan saarnaavaksi. Toisin sanoen One Battle After Another on se elokuva, joka Eddington (2025) yritti kovasti olla, mutta epäonnistui.

Paul Thomas Andersonin työ on läpikotaisin vakuuttavaa, oli kyse sitten ohjauksesta tai käsikirjoituksesta. Hänen ohjaksissaan leffa on myös teknisesti onnistunut. One Battle After Another on todella hyvin kuvattu, etenkin loppusuoran aikana. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivaa ja maskeeraukset paikoin häijyn rujot. Tehosteet näyttävät hyviltä ja äänimaailma on osaavasti rakennettu Jonny Greenwoodin musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.9.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

One Battle After Another, 2025, Warner Bros., Ghoulardi Film Company