The Mandalorian and Grogu (2026) - elokuva-arvostelu

THE MANDALORIAN AND GROGU

Ohjaus: Jon Favreau

Näyttelijät: Pedro Pascal, Brendan Wayne, Lateef Crowder, Jeremy Allen White, Sigourney Weaver, Steve Blum, Jonny Coyne, Matthew Willig, Martin Scorsese ja Dave Filoni

Genre: scifi, seikkailu, toiminta

Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 12

Star Wars -saagaa laajentava The Mandalorian -suoratoistosarja nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä marraskuussa 2019. Toinen ja kolmas kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Sarjan luoja Jon Favreau ja Dave Filoni ryhtyivät kirjoittamaan neljättä kautta, mutta kun Hollywoodin käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakot alkoivat vuonna 2023, suunnitelmat muuttuivat. Neljännen kauden sijaan kaksikko päättikin tehdä elokuvan hahmoista. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2024 ja nyt The Mandalorian and Grogu on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidin todella paljon The Mandalorianin kahdesta ensimmäisestä tuotantokaudesta, mutta mielestäni kolmas kausi oli aikamoinen pettymys. Odotukseni elokuvaa kohtaan ovat olleet matalat, mutta kävin silti uteliaana katsomassa The Mandalorian and Grogun pian sen ilmestyttyä.

Mandalorialaisen ja Grogun auttaessa Uutta Tasavaltaa tuhoamaan Imperiumin rippeet, kaksikko lähtee etsimään Jabba Huttin poikaa Rottaa, arvokasta tietoa varten.

Mandalorialainen Din Djarin ja hänen vihreä oppipoikansa Grogu tekevät jälleen paluun. Päihitettyään pahan Moff Gideonin (Giancarlo Esposito) sarjansa kolmannen kauden lopuksi, kaksikko on ajautunut töihin Uudelle Tasavallalle, joka yrittää kitkeä Imperiumin viimeisetkin rippeet, turvatakseen galaksin tulevaisuuden. Mando ja Grogu ovat tutut omat itsensä ja edelleen mahtava parivaljakko kaikessa epätavallisuudessaan. Mando on jämpti palkkasoturi, kun taas Grogua kiinnostaisi enemmän napostelu ja leikkiminen. Nuorukainen on kuitenkin tarpeen vaatiessa valmis käymään tositoimiin. Pedro Pascal saa usein kaiken kunnian Mandalorialaisen esittämisestä, mutta leffaa katsoessa pitää kyllä erityisesti kehua puvussa oikeasti häärääviä Brendan Waynea ja Lateef Crowderia. Grogu puolestaan on edelleen toteutettu ihastuttavan vanhanaikaisesti animatroniikkanukkena.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Mandon pomona toimiva Ward (Sigourney Weaver), Star Wars: The Clone Wars -animaatioleffasta (2008) tuttu Jabba Huttin poika Rotta (äänenä Jeremy Allen White), Star Wars: The Clone Wars -animaatiosarjasta (2008-2020) tuttu palkkionmetsästäjä Embo, sekä Star Wars Rebels -animaatiosarjasta (2014-2018) tuttu Zeb (Steve Blum). Vaikka on mahtavaa nähdä Alien-elokuvista (1979-) tuttu Weaver nyt myös Star Warsin puolella, jää hänen hahmonsa aika tylsäksi. The Bear -sarjasta (2022-2026) tuttu White taas menee hukkaan Rottana, etenkin kun näyttelijän ääntä on jälkikäteen muutettu niin paljon, ettei häntä tunnista. Sen sijaan ilahduttavaa on kuulla itse ohjaaja Martin Scorsese erään kauppiasolio Hugon äänenä.

The Mandalorian and Grogu on juuri sitä, mitä siltä voikin etukäteen odottaa - yksi nimikkohahmojen seikkailuista muiden joukossa, mutta tällä kertaa elokuvan muodossa televisiosarjatuotantokauden sijaan. Päähenkilöt Mandalorialainen ja Grogu ovat niin mainioita, että heitä toisaalta seuraisi mielellään, vaikka kyse olisi vain hahmojen kauppareissusta, johon Grogu varmasti keksisi omat metkunsa sekaan. Samalla ei kuitenkaan voi olla kummastelematta, että miksi hahmot oli juuri nyt pakko siirtää Disney+ -palvelusta ihan IMAX-kankaille asti ja vieläpä näin yhdentekevän tarinan kanssa? Kyse kun tosiaan on vain yhdestä tehtävästä muiden joukossa.

Jon Favreaun, Dave Filonin ja Noah Kloorin työstämä käsikirjoitus antaa lähinnä vain raamit sille, että Mandoa ja Grogua voidaan pistää keskelle erilaisia ongelmia, oli kyse sitten taistelusta AT-AT -kävelijöitä vastaan lumisella vuorenrinteellä, gladiaattoriareenasta erilaisten hirviöiden kera tai vauhdikkaista takaa-ajoista avaruusaluksilla. Jos jotain, niin leffan toimintakohtaukset ja miljööt ovat sopivan erilaisia toisistaan, eikä leffa pelkää täyttää ruutua mitä erikoisemmilla olioilla, roboteilla ja maisemilla.

Eikä kolmikon teksti täysin onneton olo ja asiaa ehdottomasti auttaa Favreaun taito viihdeleffojen ohjaajana, minkä ansiosta varttia päälle parituntinen vierähtää pääasiassa mukavan nopeasti. Käsikirjoitus sisältää myös hyviä lähtökohtia kiinnostaville teemoille, jotka jäävät kuitenkin hieman puolitiehen. Mando alkaa pohtia, että Grogu tulee elämään satoja vuosia pidempään kuin hän, eikä hän voi olla ikuisesti tämän turvana, minkä lisäksi on kiinnostavaa kuulla Rotta Huttin mietteitä siitä, ettei hän halua olla kuin häikäilemätön gangsteri-isänsä. Nämä ovat hyviä aiheita, mutta ne jäävät lopulta aika pinnallisiksi.

Teknisestikin The Mandalorian and Grogu on hieman ailahteleva, mutta jää kuitenkin plussan puolelle. Elokuva on hyvin kuvattu ja mukana on oivallisia lavasteita ja hienoja asuja. Nukkeina ja käytännön tehosteina toteutetut olennot ovat hienoja ilmestyksiä, mutta tietokone-efektien taso vaihtelee komeasta keskeneräiseen. Tämä näkyy erityisesti Rotta Huttissa, joka on toisinaan hyvin luotu digihahmo ja toisinaan taas kuin vanhasta videopelistä repäisty mölliäinen. Äänimaailma on kuitenkin kauttaaltaan mainio ja leffan parasta antia taitavatkin olla Ludwig Göranssonin mahtavat musiikit, jotka tietty hyödyntävät sarjasta tuttuja melodioita.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.5.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Mandalorian and Grogu, Yhdysvallat, 2026, Lucasfilm, Golem Creations, Ian Bryce Productions

Arvostelu: Star Wars: The Clone Wars (2008)

STAR WARS: THE CLONE WARS (2008)

Ohjaus: Dave Filoni
Pääosissa: Matt Lanter, James Arnold Taylor, Ashley Eckstein, Christopher Lee, Nika Futterman, Dee Bradley Baker, Tom Kane, Samuel L. Jackson, Catherine Taber, Anthony Daniels, Ian Abercrombie ja Corey Burton
Genre: scifi, animaatio, seikkailu, toiminta
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: 12

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

Star Wars -saaga (1977-) on yksi maailman suurimmista, tunnetuimmista ja menestyneimmistä elokuvasarjoista. Elokuvien lisäksi maailmaa on laajennettu kirjoilla, leluilla, lounaslaatikoilla, vaatteilla, lakanaseteillä, sarjakuvilla, peleillä, sekä televisiosarjoilla jne. Yksi sarjoista on tietokoneanimoitu Star Wars: The Clone Wars (2008-2014), josta olen itse katsonut kaksi ensimmäistä tuotantokautta kokonaan. Aiheesta oli jo tehty sarja aiemmin, joka kulki samalla nimellä vuosina 2003-2005, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, sen tapahtumilla ei ole vaikutusta uudemman sarjan asioihin. Esittelynä sarjaa varten tehtiin animaatioelokuva, joka myös kulki nimellä Star Wars: The Clone Wars ja joka sai ensi-iltansa elokuussa 2008. En mennyt katsomaan elokuvaa, kun se ilmestyi, vaan näin sen vasta seuraavana vuonna ystäväni luona. Olen katsonut elokuvan useasti sen jälkeen. Nyt kun Star Wars -maailma on saamassa laajennusta elokuvalla Rogue One: A Star Wars Story (2016), halusin valmistautua katsomalla tämän lisäosaelokuvan uudestaan ja arvostella sen.

HUOM! Tämä arvostelu saattaa sisältää SPOILEREITA koskien elokuvia Star Wars: Episode I - The Phantom Menace (1999), Star Wars: Episode II - Attack of the Clones (2002) ja Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith (2005)!

Anakin Skywalker ja hänen uusi padawaninsa Ahsoka Tano lähetetään pelastamaan Jabba the Huttin poika pahojen separatistien kynsistä.

Anakin Skywalkerin äänenä kuullaan Matt Lanter. Tämän elokuvan Anakin ei ole ihan yhtä synkkä tapaus kuin muissa elokuvissa, vaikka muutamassa kohtaa käykin selväksi, että jokin painaa Anakinia. Hahmo on sotilasjohtaja, josta löytyy enemmän viisautta, mutta josta löytyy silti samanlainen rämäpää kuin elokuvissa nähty Anakin. Lanterin ääni sopii hahmolle hyvin.
     Anakinin mestarin, Obi-Wan Kenobin äänenä kuullaan James Arnold Taylor, joka on hämmästyttävän taidokkaasti saanut itsensä kuulostamaan Ewan McGregorilta, joka näytteli Obi-Wania Episodeissa I, II ja III. Välillä voisi jopa luulla, että äänenä oikeasti kuullaan McGregor. Obi-Wan on vielä selkeämpi johtohahmo kuin Anakin ja Galaktisen Tasavallan joukot seuraavatkin häntä kunnioittaen. Hahmo käyttää enemmän järkeilyä kuin valomiekkaa ja uskoo enemmän sanojen voimaan kuin väkivaltaan.
     Elokuvassa esitellään uutena sankarina Ashley Ecksteinin ääninäyttelemä Ahsoka Tano, josta tulee Anakinin jedioppilas, eli padawan. Hahmolla on auktoriteettiongelma, eikä hän selkeästi pidä muiden ohjeiden kuuntelemisesta, mikä aiheuttaa Ahsokalle usein ongelmia. Hahmo on toimiva lisäys sarjaan ja mielestäni on hienoa, että saagaan on tuotu mukaan jedinaissankari, jolla on iso rooli. Ahsokalla on outo tapa pidellä valomiekkaansa.
     Elokuvan pääpahiksena nähdään kreivi Dooku, jonka äänenä kuullaan Christopher Lee, joka esitti hahmoa näytellyissäkin elokuvissa. Kreivi Dooku ei paljoa tee, vaan toimii lähinnä takapiruna ja laittaa muut hoitamaan pahuuksia. Leffassa esitellään kreivi Dookun salamurhaaja Asajj Ventress, jota ääninäyttelee Nika Futterman. Siinä missä Ahsoka tuo saagaan onnistuneen naissankarin, Asajj tuo saagaan toimivan naispahiksen. Asajjilla on kaksipäinen valomiekka, jonka saa katkaistua kahdeksi erilliseksi miekaksi, mikä tekee hänestä erittäin vaarallisen vastuksen.
     Koska kyseessä on The Clone Wars, niin elokuvassa nähdään tietysti paljon klooneja. Ja koska kloonit ovat identtisiä, niin kaikkien äänenä kuullaan Dee Bradley Baker. Kahtena tärkeimpänä kloonina nähdään kapteeni Rex, joka on yksi lempihahmoistani sarjassa ja komentaja Cody, joka esiintyy myös Episode III - Revenge of the Sithissa. Kloonit ovat olleet mielestäni aina mielenkiintoisia hahmoja, kuten myös todella "siistejä", joten kyllähän heitä kelpaa katsoa taistelemassa. Minusta on hienoa, että kloonien lisäksi myös pahisdroideille on annettu enemmän persoonallisuutta ja ne ovat jopa hieman hauskojakin.
     Elokuvassa nähdään myös jedimestarit Yoda, jonka äänenä kuullaan Tom Kane, joka kuullaan myös kertojana ja amiraali Yularenina, ja Mace Windu, jonka äänenä kuullaan Episodeissa I, II ja III hahmoa näytellyt Samuel L. Jackson. Myös Anakinin vaimo Padmé Amidala (Catherine Taber) esiintyy elokuvassa lyhyesti, kuten myös tuttu kultainen droidi C-3PO (Anthony Daniels) - sekä tietysti R2-D2 - ja todella typerältä näyttävä kansleri Palpatine (Ian Abercrombie). Jabba the Huttin sukulaisena, drag queenia muistuttavana Zirona kuullaan Corey Burton.

Elokuva sijoittuu kloonisotiin, eli se tapahtuu Episodien II - Attack of the Clones ja III - Revenge of the Sith välissä. Kloonisodissa hyvät jedit ja Tasavallan klooniarmeijat taistelevat pahoja separatisteja ja heidän droidejaan vastaan. Star Wars: The Clone Wars on tehty sillä olettamuksella, että katsojat ovat nähneet jo saagan muut elokuvat, jolloin mitään ei tarvitse selittää tässä. Fanit tietysti ymmärtävät kaiken, mutta jos maailma ei ole millään lailla tuttu, niin ei tästä paljoa irtoa. Elokuva on selkeästi pääasiassa suunnattu ala-asteikäisille lapsille, joten vaikka siinä onkin sotateema läpi elokuvan, niin sodasta on tehty "lapsiystävällistä" ja tietynlaista tunnelmaa ei olla otettu mukaan. Tämän takia useimmat aikuiskatsojista eivät mitä luultavimmin tule tästä innostumaan.

Star Wars: The Clone Wars on pääasiassa sitä, että hyvät ja pahat taistelevat. Siinä ei oikeastaan ole muuta, eikä siinä ehdikään olla muuta lyhyen kestonsa takia. Vihreän limanuljaskan, Jabba the Huttin poika siepataan, jolloin Anakin, Obi-Wan ja Ahsoka alkavat tutkia, mistä on kyse. Anakin ja Ahsoka lähtevät kapteeni Rexin johtaman kloonijoukon kanssa Tethille, jonne sieppaajat on jäljitetty, kun Obi-Wan lähtee selvittämään muualta, ketkä ovat oikeasti sieppauksen takana. Näin selitettynä elokuva kuulostaa mielenkiintoiselta ja sitä se onkin, mutta siinä on silti iso ongelma. Star Wars: The Clone Wars tehtiin introksi itse sarjalle ja siltä se myös tuntuu. Siinä on vahva "tällainen tehtiin, mitä piditte?" -tunnelma läpi koko elokuvan. Se ei tunnu oikeasti kokoillanelokuvalta, vaan lähinnä pitkältä jaksolta itse sarjasta. Vaikka toimintakohtauksia onkin hieno seurata, niin ei niitä koko elokuvaa jaksa nähdä ja katsojana toivoisi muutakin mukaan. Loppupuolella nähdään hieman irralliselta tuntuva juoniosuus, joka tuntuu olevan mukana vain pidentääkseen elokuvaa. Elokuvasta vie hieman makua se, kun tietää, ettei oikeastaan kenellekään voi tapahtua mitään, sillä hahmot tulevat esiintymään sarjassa tai elokuvasaagassa myöhemminkin. Tämän takia taistelukohtauksissa ei koskaan tunnu siltä, että hahmot olisivat vaarassa.

Onneksi elokuvasta kuitenkin löytyy hyviä asioita, joten ei se huono ole - ihan kivaksi se silti kuitenkin jää. Star Wars -henki on saatu toimivasti mukaan ja sitä on hieman muokattu, jolloin se ei ole täysin Episodeista varastettu. Alussa lukee tietysti teksti "Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...", jonka jälkeen elokuvan keltainen logo liitää avaruuden halki, hieman erilaisen tunnusmusiikin säestämänä. Muutoksena on, että tuttujen, rullaavien alkuselitysten tilalla kertojaääni selittää lyhyesti, mistä tarina lähtee liikkeelle, samalla kun tapahtumia näytetään ruudulla. Tutut äänitehosteet, kuten laseraseiden ampumiset ja valomiekkojen heiluttelut saavat jo yksinään katsojan tietämään, että kyseessä on Star Wars. Mukaan hölmöt siirtymäleikkaukset, joissa uusi kuva liukuu vanhan päälle, sekä visuaalisuudet, niin Star Wars: The Clone Wars sopii sujuvasti mukaan sarjaan. Musiikki on hieman erilaista kuin itse saagassa kuultu, eikä säveltäjänä toimi John Williams, vaan Kevin Kiner. Kiner on luonut jotain uutta ja toimivaa, jossa kuitenkin kuuluu tuttuja osioita.

Star Wars: The Clone Wars on tosiaan animaatio ja pakko sanoa, ettei animointi ole kovin laadukasta. Taistelukohtaukset ovat kyllä tyylikkään näköisiä; sekä maalla että avaruudessa, vaikka räjähdykset näyttävätkin usein hieman päälleliimatuilta. Yksityiskohtia ei erityisemmin ole nähtävissä. Vaikka pidänkin suurimmaksi osaksi siitä, miltä hahmot näyttävät animoituina, niin hahmojen liikkumiset eivät näytä kovin luonnollisilta. Etenkin suiden liikkeet ovat häiritsevän huonosti tehtyjä. Jostain kumman syystä animointi paranee loppua kohti, mutta alkupuolta on välillä aika vaikea katsoa. Luulisi, että niin isolla yhtiöllä kuin Lucasfilm olisi ollut paremmin rahaa ja tekijöitä, jotta elokuva näyttäisi oikeasti hienolta. Ohjauksesta vastaa Dave Filoni, jolle tämä on ensimmäinen elokuvaohjaus. Animaatioiden ohjaaminen ei kuitenkaan ole Filonille uutta, sillä hän ohjasi muutamia jaksoja Avatar: The Last Airbender -sarjasta (2005-2008).

Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on lähinnä pätkiä itse televisiosarjan teosta pitkähkön "Behind the Storyn" ja lyhyiden "Webisodien" muodoissa. Mukana on myös trailereita, poistettuja kohtauksia, sekä muistipeli.

Yhteenveto: Star Wars: The Clone Wars on ihan kiva seikkailupätkä Tähtien sota -universumissa, mutta tuntuu liikaa televisiosarjan pidennetyltä jaksolta. Jos tarina kulkisi useamman jakson läpi itse sarjassa, juttu toimisi paremmin. Saagan henki on toimivasti mukana ja sitä on hienosti saatu hieman muunnettua. On todella hienoa, että muutamat alkuperäisnäyttelijät on saatu mukaan elokuvaan ja on pakko antaa lisäpisteet James Arnold Taylorille, joka on saanut äänensä kuulostamaan erittäin paljon Ewan McGregorilta. Ahsoka Tano ja Asajj Ventress ovat hyvät lisäykset sarjaan. Pidän siitä, että droideille on annettu hieman persoonallisuutta. Animointi ei ole kovin laadukasta, mutta onneksi taisteluosuudet ovat ihan tyylikkään näköisiä. Hahmojen animointi on paikoitellen järkyttävän näköistä. Kuitenkin Star Wars: The Clone Wars jaksaa viihdyttää ja etenkin ala-asteikäisille Star Wars -faneille tämä kannattaa näyttää. Muutkin fanit luultavasti katsovat tämän ja juurikin heille suosittelen tätä.

Kirjoittanut: Joonatan, 27.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.starwars.wikia.com
Star Wars: The Clone Wars, 2008, Lucasfilm Animation, Lucasfilm