Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matt Lanter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matt Lanter. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. tammikuuta 2018

Arvostelu: Pitch Perfect 3 (2017)

PITCH PERFECT 3



Ohjaus: Trish Sie
Pääosissa: Anna Kendrick, Rebel Wilson, Brittany Snow, Hailee Steinfeld, Anna Camp, Hana Mae Lee, Ester Dean, Chrissie Fit, Alexis Knapp, Kelley Jakle, Shelley Regner, Elizabeth Banks, John Michael Higgins, John Lithgow, Ruby Rose, Guy Burnet, Matt Lanter ja DJ Khaled
Genre: musiikki, komedia
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: S

Mickey Rapkinin kirjaan perustuva musiikkielokuva Pitch Perfect (2012) oli menestys, joten se sai tietysti jatkoa. Pitch Perfect 2 (2015) oli vielä isompi hitti, joten ei ollut ihme, että jo sen ilmestyessä tekijöiltä kyseltiin, onko kolmas osa tekeillä. Niinpä vain pari kuukautta toisen osan ilmestymisen jälkeen varmistui, että jatkoa olisi luvassa. Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2017 ja Pitch Perfect 3 sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa juuri ennen joulua. Suomeen filmi saapuu vasta tammikuussa 2018, mikä on mielestäni kummallista, ottaen huomioon edellisten osien olleen suosittuja myös täällä. Lehdistönäytös järjestettiin kuitenkin juuri ennen joulua, mistä pidin todella paljon. Vaikka sarjan edelliset osat eivät olleet kovin ihmeellisiä, olivat ne molemmat täynnä energiaa ja niin viihdyttäviä, että uskoin uuden filmin olevan juuri sopiva sille ajankohdalle. Etukäteen minua jännitti hieman, sillä elokuva oli saanut paljon heikommat arviot kuin edeltäjänsä, mutta huojennuin leffaa katsoessani, sillä mielestäni kyseessä on parempi filmi kuin Pitch Perfect 2.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Pitch Perfect ja Pitch Perfect 2!

A cappella -ryhmä Bellat yhdistää voimansa viimeistä kertaa, kun heille tarjoutuu tilaisuus päästä esiintymään ennen DJ Khaledia. Sitä varten heidän täytyy kuitenkin päihittää muut lämppäriehdokkaat.

Anna Kendrick nähdään kolmatta kertaa pääroolissa Beca Mitchellinä, jonka musiikkiura ei tunnu lähtevän liikkeelle. Vaikka joitain työjuttuja voisi olla tiedossa, hän kokee yhä kuuluvansa Belloihin, eikä haluaisi päästää ryhmästä irti. Becan pohdiskelut ovat jälleen kiinnostavaa seurattavaa, mutta muuten hahmo jää hieman etäiseksi. Aivan kuin tekijät tai edes Kendrick itse eivät täysin tietäisi, mitä tehdä Becalla. Se näkyy myös välillä Kendrickin roolisuorituksesta, sillä hän näyttää paikoitellen kyllästyneeltä koko Pitch Perfectiin.
     Vanhat tutut Bella-ryhmäläiset tekevät tietysti paluun. Läski-Amy varastaa show'n jatkuvasti Rebel Wilsonin heittäytymisen ja vitsien ansiosta. Chloe (Brittany Snow) ei tiedä, mitä tekisi elämällään ilman Belloja. Ryhmään palannut Aubrey (Anna Camp) harmittelee armeijaisänsä perään, joka ei vaikuta olevan kiinnostunut Aubreyn elämästä. Lilly (Hana Mae Lee) on yhä todella outo. Cynthia Rose (Ester Dean) jää harmillisen paljon taustalle. Florencia (Chrissie Fit) tuo mukaan stereotyyppistä eteläamerikkalaiskulttuuria. Emily (Hailee Steinfeld) jää nuorimpana välillä ulkopuolelle muiden jutuista. Persoonattomien Jessican (Kelley Jakle) ja Ashleyn (Shelley Regner) persoonaksi on viimeistään nyt muodostunut se, ettei heillä ole persoonaa. Hahmojen turhuudesta heitetäänkin vitsiä muutamaan otteeseen. Myös seksihullu Stacie (Alexis Knapp) on mukana, mutta hänen osuutensa jää todella pieneksi hyvän syyn vuoksi. Bellojen näyttelijät ovat jälleen kerran toimivia rooleissaan, mutteivät kuitenkaan häikäise näyttelijänlahjoillaan. Hyviä laulajia heidän joukostaan kuitenkin löytyy.
     Koska Bellat tarvitsevat tietty jotkut, joita vastaan kilpailla, on tähän elokuvaan luotu yhtye nimeltä Evermoist, jonka jäsenet ovat tietysti todella ylimielisiä, sekä muka-lahjakkaampia ja suositumpia. Vaikka Evermoist on nelihenkinen naisyhtye, vain sen laulaja, Ruby Rosen esittämä Calamity pääsee oikeasti esille. Hän tekee hahmosta helposti vihattavan, eikä hänestä muita puolia löydykään. Harmillisesti Evermoist lakkaa tuntumasta uhalta jossain kohtaa. Homma menee jopa niin pitkälle, että koko bändin olemassaolon unohtaa leffan loppupäässä. Kilpailua "hankaloittavat" myös ryhmät Saddle Up, Young Sparrow ja DJ Dragon Nuts, mutta niistä nyt ei löydy mitään uhkaa. Mukaan on vain lisätty bändejä ja lauluporukoita, jotta kilpailu tuntuisi isommalta.
     Elokuvassa nähdään myös Elizabeth Banks ja John Michael Higgins edellisistä osista tuttuna juontajakaksikko Gailina ja Johnina, jotka tekevät dokumenttia Belloista; Matt Lanter sotilaana nimeltä Chicago; Guy Burner levy-yhtiön pomo Theona; DJ Khaled omana itsenään; sekä John Lithgow todella yllättävässä ja leffasarjalle hyvin erilaisessa roolissa. Vaikka Gaililta ja Johnilta löytyy yhä ihan hauskaa - ja jälleen yllättävän epäkorrektia - huumoria, tuntuu heidän dokumenttiprojektinsa liian väkinäiseltä yritykseltä pitää hahmot mukana. Todella yllättäen kahdessa edellisessä osassa esiintyneitä Jesseä (Skylar Astin), Benji-nörttiä (Ben Platt) ja ärsyttävää Bumperia (Adam DeVine) ei nähdä lainkaan.




Ennen Pitch Perfect 3:n näkemistä mietin, mitä sarja voisi enää tarjota, sillä toinen osa oli jo useassa kohtaa pelkkää ensimmäisen elokuvan kopioimista. Vaikka tästäkin filmistä löytyy hetkiä, jotka on jo nähty aiemmin kahteen otteeseen, on leffaan saatu paljon enemmän raikkautta kuin Pitch Perfect 2:een. Tämä johtuu lähinnä John Lithgowin Fergus-hahmosta, joka yllätti minut täysin. Vaikka taustalla pyörii yhä se sama vanha tuttu kilpailu, Lithgow tarjoaa paljon uusia juttuja sarjaan, joita en todellakaan odottanut näkeväni. Itse kisasta ei ole edes jaksettu tehdä yhtä kiinnostavaa kuin hänestä, sillä tekijät ovat selvästi huomanneet, ettei heillä ole enää paljoa annettavaa sarjalle. Tämänkin Pitch Perfectin kestoa on yritetty pidentää riffitaistelukohtauksella, jossa ryhmät yrittävät näyttää toisilleen, kuka on paras. Jo ensimmäisessä osassa tämä osio oli mielestäni elokuvan heikointa antia. Toisessa osassa pidin osiota vain todella tylsänä. En kuitenkaan erityisemmin yllättynyt, että myös tähän filmiin on lisätty sellainen. Vaikka tässä se on erilainen kuin yleensä ja siinä heitetään pienesti vitsiä koko jutun hölmöydestä, olisi kohtauksen voinut silti skipata ja lisätä The Cranberries -yhtyeen hienon "Zombie"-kappaleen johonkin toiseen hetkeen.

Energian puute ei valitettavasti ole vain Anna Kendrickin juttu, vaan muutenkin koko elokuva tuntuu kärsivän siitä hieman. Tämän huomaa etenkin lauluosuuksissa, joissa tuntuu olevan liian paljon yritystä, eikä tarpeeksi luonnollisuutta. Erittäin viihdyttäviä kohtauksia on kuitenkin luvassa, jotka saavat nostettua kokonaisuuden ihan hauskaksi. Ja niitä hauskoja juttuja on kyllä tiedossa. Monille vitseille saa nauraa jopa ihan ääneen. Sovinisti-Johnin lisäksi mukana on muutakin epäkorrektia läppää, sekä täysin puskista tulevia juttuja, joille ei voinut olla hekottelematta. Kyseessä saattaa itse asiassa olla sarjan hauskin osa! Typeriäkin juttuja on tosin tiedossa. Pariin otteeseen mietin, että onpa tämä aivan surkea hetki, mutta silti aivan mahtava. Itse elokuvakin jätti hieman ristiriitaiset fiilikset, sillä sen parissa viihtyy oikein mainiosti, muttei se tarkemmin pohdittuna ole kovin laadukas. Hahmot ovat yhä yksiulotteisia ja on yhä hölmöä, etteivät Bellat koskaan harjoittele esityksiään. Kai he sitten ovat niin lahjakkaita, että yhteishoilotukset syntyvät noin vain. Asia, mistä pidin todella paljon, on se, että elokuva todella tuntuu usein Pitch Perfect -sarjan lopetukselta. Onkin hienoa, että he päättävät tässä kohtaa pistää lopun, eivätkä tee näitä väkisin lisää, vaikka ideat loppuisivat kesken jo ennen seuraavan osan kuvauksia. Voi toki olla, että tulevaisuudessa sarja jatkuu uusien näyttelijöiden ja hahmojen voimin, mutta ainakin näille Belloille Pitch Perfect 3 on toimiva päätös.




Leffasarjan ohjaus on jälleen vaihtunut ja tällä kertaa hommaa hoitaa Trish Sie, joka on ohjannut aiemmin vain yhden elokuvan, Step Up: All Inin (2014). Sie on toiminut myös paljon koreografina, joten voisi luulla laulu- ja tanssikohtausten näyttävän paremmilta. Kovin ihmeellistä työtä Sie ei ole tehnyt. Käsikirjoituksesta vastaavat edelliset osat kirjoittanut Kay Cannon ja tulokas Mike White, jotka ovat saaneet aikaiseksi kivan käänteen ja hauskoja juttuja, vaikkakin tuntuu siltä, että jotkut vitsit (varsinkin Rebel Wilsonin) tulivat kuvauksissa luonnostaan. Pitch Perfect 3 on taidokkaasti kuvattu, mutta välillä leikkaus on liian nopeatempoista. Elokuvasta on kuitenkin riffitaistoa lukuunottamatta leikattu aika lailla kaikki tarpeeton pois, ja puolentoista tunnin kestossaan leffa tuntuu olevan hetkessä ohi. Muutamat digiefektit näyttävät tarpeeksi hyviltä ja äänityöskentely leffassa on erittäin hyvää. Christopher Lennertzin säveltämät musiikit jäävät täysin unholaan, sillä filmiin on tietty tungettu paljon muiden artistien olemassaolevia kappaleita.

Yhteenveto: Pitch Perfect 3 on ihan hyvä ja hauska päätös musiikkitrilogialle. Elokuva peittoaa edellisen osan tuomalla mukaan uusia puolia, mutta häviää sarjan aloitusosalle energian puutteen takia. A cappella -laulukisa on selvästi tekijöidenkin mielestä loppuunkulutettu aihe, joten siihen ei ole edes panostettu samalla lailla kuin uusiin asioihin. Filmi onnistuu paikoitellen jopa yllättämään uusilla puolillaan, sekä huumorillaan, joka on usein mahtavan epäkorrektia. Jotkut hetket tuntuvat todella typeriltä, mutta samalla ne ovat myös jotenkin oudolla tavalla erittäin mainioita. Väkinäisen riffitaisteluosion olisi voinut tästäkin elokuvasta poistaa kokonaan. Näyttelijät eivät vieläkään tee mitä ihmeellisimpiä roolisuorituksia, mutta ovat kuitenkin ihan tarpeeksi toimivia. Tekninen toteutus on ihan hyvä, mutta Trish Sien kokemattomuus ohjaajana näkyy usein. Loppujen lopuksi kyseessä on viihdyttävä teos, joka toimii varmasti niille, jotka pitivät kahdesta aiemmasta osasta. Jos edellisiä osia on inhonnut, kannattaa jättää Pitch Perfect 3 väliin, sillä uusista puolistaan huolimatta se on aika lailla sitä ihan samaa. Onneksi elokuvan loppu tuntuu todella vahvasti siltä, että kyseessä on trilogian päätösosa. Tässä kohtaa on täydellistä lopettaa, ennen kuin ideat loppuvat, eikä tekijöitäkään enää kiinnosta muu kuin raha.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.12.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Pitch Perfect 3, 2017, Universal Pictures, Gold Circle Films


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Arvostelu: Star Wars: The Clone Wars (2008)

STAR WARS: THE CLONE WARS (2008)



Ohjaus: Dave Filoni
Pääosissa: Matt Lanter, James Arnold Taylor, Ashley Eckstein, Christopher Lee, Nika Futterman, Dee Bradley Baker, Tom Kane, Samuel L. Jackson, Catherine Taber, Anthony Daniels, Ian Abercrombie ja Corey Burton
Genre: scifi, animaatio, seikkailu, toiminta
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: 12

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

Star Wars -saaga (1977-) on yksi maailman suurimmista, tunnetuimmista ja menestyneimmistä elokuvasarjoista. Elokuvien lisäksi maailmaa on laajennettu kirjoilla, leluilla, lounaslaatikoilla, vaatteilla, lakanaseteillä, sarjakuvilla, peleillä, sekä televisiosarjoilla jne. Yksi sarjoista on tietokoneanimoitu Star Wars: The Clone Wars (2008-2014), josta olen itse katsonut kaksi ensimmäistä tuotantokautta kokonaan. Aiheesta oli jo tehty sarja aiemmin, joka kulki samalla nimellä vuosina 2003-2005, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, sen tapahtumilla ei ole vaikutusta uudemman sarjan asioihin. Esittelynä sarjaa varten tehtiin animaatioelokuva, joka myös kulki nimellä Star Wars: The Clone Wars ja joka sai ensi-iltansa elokuussa 2008. En mennyt katsomaan elokuvaa, kun se ilmestyi, vaan näin sen vasta seuraavana vuonna ystäväni luona. Olen katsonut elokuvan useasti sen jälkeen. Nyt kun Star Wars -maailma on saamassa laajennusta elokuvalla Rogue One: A Star Wars Story (2016), halusin valmistautua katsomalla tämän lisäosaelokuvan uudestaan ja arvostella sen.

HUOM! Tämä arvostelu saattaa sisältää SPOILEREITA koskien elokuvia Star Wars: Episode I - The Phantom Menace (1999), Star Wars: Episode II - Attack of the Clones (2002) ja Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith (2005)!

Anakin Skywalker ja hänen uusi padawaninsa Ahsoka Tano lähetetään pelastamaan Jabba the Huttin poika pahojen separatistien kynsistä.

Anakin Skywalkerin äänenä kuullaan Matt Lanter. Tämän elokuvan Anakin ei ole ihan yhtä synkkä tapaus kuin muissa elokuvissa, vaikka muutamassa kohtaa käykin selväksi, että jokin painaa Anakinia. Hahmo on sotilasjohtaja, josta löytyy enemmän viisautta, mutta josta löytyy silti samanlainen rämäpää kuin elokuvissa nähty Anakin. Lanterin ääni sopii hahmolle hyvin.
     Anakinin mestarin, Obi-Wan Kenobin äänenä kuullaan James Arnold Taylor, joka on hämmästyttävän taidokkaasti saanut itsensä kuulostamaan Ewan McGregorilta, joka näytteli Obi-Wania Episodeissa I, II ja III. Välillä voisi jopa luulla, että äänenä oikeasti kuullaan McGregor. Obi-Wan on vielä selkeämpi johtohahmo kuin Anakin ja Galaktisen Tasavallan joukot seuraavatkin häntä kunnioittaen. Hahmo käyttää enemmän järkeilyä kuin valomiekkaa ja uskoo enemmän sanojen voimaan kuin väkivaltaan.
     Elokuvassa esitellään uutena sankarina Ashley Ecksteinin ääninäyttelemä Ahsoka Tano, josta tulee Anakinin jedioppilas, eli padawan. Hahmolla on auktoriteettiongelma, eikä hän selkeästi pidä muiden ohjeiden kuuntelemisesta, mikä aiheuttaa Ahsokalle usein ongelmia. Hahmo on toimiva lisäys sarjaan ja mielestäni on hienoa, että saagaan on tuotu mukaan jedinaissankari, jolla on iso rooli. Ahsokalla on outo tapa pidellä valomiekkaansa.
     Elokuvan pääpahiksena nähdään kreivi Dooku, jonka äänenä kuullaan Christopher Lee, joka esitti hahmoa näytellyissäkin elokuvissa. Kreivi Dooku ei paljoa tee, vaan toimii lähinnä takapiruna ja laittaa muut hoitamaan pahuuksia. Leffassa esitellään kreivi Dookun salamurhaaja Asajj Ventress, jota ääninäyttelee Nika Futterman. Siinä missä Ahsoka tuo saagaan onnistuneen naissankarin, Asajj tuo saagaan toimivan naispahiksen. Asajjilla on kaksipäinen valomiekka, jonka saa katkaistua kahdeksi erilliseksi miekaksi, mikä tekee hänestä erittäin vaarallisen vastuksen.
     Koska kyseessä on The Clone Wars, niin elokuvassa nähdään tietysti paljon klooneja. Ja koska kloonit ovat identtisiä, niin kaikkien äänenä kuullaan Dee Bradley Baker. Kahtena tärkeimpänä kloonina nähdään kapteeni Rex, joka on yksi lempihahmoistani sarjassa ja komentaja Cody, joka esiintyy myös Episode III - Revenge of the Sithissa. Kloonit ovat olleet mielestäni aina mielenkiintoisia hahmoja, kuten myös todella "siistejä", joten kyllähän heitä kelpaa katsoa taistelemassa. Minusta on hienoa, että kloonien lisäksi myös pahisdroideille on annettu enemmän persoonallisuutta ja ne ovat jopa hieman hauskojakin.
     Elokuvassa nähdään myös jedimestarit Yoda, jonka äänenä kuullaan Tom Kane, joka kuullaan myös kertojana ja amiraali Yularenina, ja Mace Windu, jonka äänenä kuullaan Episodeissa I, II ja III hahmoa näytellyt Samuel L. Jackson. Myös Anakinin vaimo Padmé Amidala (Catherine Taber) esiintyy elokuvassa lyhyesti, kuten myös tuttu kultainen droidi C-3PO (Anthony Daniels) - sekä tietysti R2-D2 - ja todella typerältä näyttävä kansleri Palpatine (Ian Abercrombie). Jabba the Huttin sukulaisena, drag queenia muistuttavana Zirona kuullaan Corey Burton.

Elokuva sijoittuu kloonisotiin, eli se tapahtuu Episodien II - Attack of the Clones ja III - Revenge of the Sith välissä. Kloonisodissa hyvät jedit ja Tasavallan klooniarmeijat taistelevat pahoja separatisteja ja heidän droidejaan vastaan. Star Wars: The Clone Wars on tehty sillä olettamuksella, että katsojat ovat nähneet jo saagan muut elokuvat, jolloin mitään ei tarvitse selittää tässä. Fanit tietysti ymmärtävät kaiken, mutta jos maailma ei ole millään lailla tuttu, niin ei tästä paljoa irtoa. Elokuva on selkeästi pääasiassa suunnattu ala-asteikäisille lapsille, joten vaikka siinä onkin sotateema läpi elokuvan, niin sodasta on tehty "lapsiystävällistä" ja tietynlaista tunnelmaa ei olla otettu mukaan. Tämän takia useimmat aikuiskatsojista eivät mitä luultavimmin tule tästä innostumaan.

Star Wars: The Clone Wars on pääasiassa sitä, että hyvät ja pahat taistelevat. Siinä ei oikeastaan ole muuta, eikä siinä ehdikään olla muuta lyhyen kestonsa takia. Vihreän limanuljaskan, Jabba the Huttin poika siepataan, jolloin Anakin, Obi-Wan ja Ahsoka alkavat tutkia, mistä on kyse. Anakin ja Ahsoka lähtevät kapteeni Rexin johtaman kloonijoukon kanssa Tethille, jonne sieppaajat on jäljitetty, kun Obi-Wan lähtee selvittämään muualta, ketkä ovat oikeasti sieppauksen takana. Näin selitettynä elokuva kuulostaa mielenkiintoiselta ja sitä se onkin, mutta siinä on silti iso ongelma. Star Wars: The Clone Wars tehtiin introksi itse sarjalle ja siltä se myös tuntuu. Siinä on vahva "tällainen tehtiin, mitä piditte?" -tunnelma läpi koko elokuvan. Se ei tunnu oikeasti kokoillanelokuvalta, vaan lähinnä pitkältä jaksolta itse sarjasta. Vaikka toimintakohtauksia onkin hieno seurata, niin ei niitä koko elokuvaa jaksa nähdä ja katsojana toivoisi muutakin mukaan. Loppupuolella nähdään hieman irralliselta tuntuva juoniosuus, joka tuntuu olevan mukana vain pidentääkseen elokuvaa. Elokuvasta vie hieman makua se, kun tietää, ettei oikeastaan kenellekään voi tapahtua mitään, sillä hahmot tulevat esiintymään sarjassa tai elokuvasaagassa myöhemminkin. Tämän takia taistelukohtauksissa ei koskaan tunnu siltä, että hahmot olisivat vaarassa.

Onneksi elokuvasta kuitenkin löytyy hyviä asioita, joten ei se huono ole - ihan kivaksi se silti kuitenkin jää. Star Wars -henki on saatu toimivasti mukaan ja sitä on hieman muokattu, jolloin se ei ole täysin Episodeista varastettu. Alussa lukee tietysti teksti "Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...", jonka jälkeen elokuvan keltainen logo liitää avaruuden halki, hieman erilaisen tunnusmusiikin säestämänä. Muutoksena on, että tuttujen, rullaavien alkuselitysten tilalla kertojaääni selittää lyhyesti, mistä tarina lähtee liikkeelle, samalla kun tapahtumia näytetään ruudulla. Tutut äänitehosteet, kuten laseraseiden ampumiset ja valomiekkojen heiluttelut saavat jo yksinään katsojan tietämään, että kyseessä on Star Wars. Mukaan hölmöt siirtymäleikkaukset, joissa uusi kuva liukuu vanhan päälle, sekä visuaalisuudet, niin Star Wars: The Clone Wars sopii sujuvasti mukaan sarjaan. Musiikki on hieman erilaista kuin itse saagassa kuultu, eikä säveltäjänä toimi John Williams, vaan Kevin Kiner. Kiner on luonut jotain uutta ja toimivaa, jossa kuitenkin kuuluu tuttuja osioita.

Star Wars: The Clone Wars on tosiaan animaatio ja pakko sanoa, ettei animointi ole kovin laadukasta. Taistelukohtaukset ovat kyllä tyylikkään näköisiä; sekä maalla että avaruudessa, vaikka räjähdykset näyttävätkin usein hieman päälleliimatuilta. Yksityiskohtia ei erityisemmin ole nähtävissä. Vaikka pidänkin suurimmaksi osaksi siitä, miltä hahmot näyttävät animoituina, niin hahmojen liikkumiset eivät näytä kovin luonnollisilta. Etenkin suiden liikkeet ovat häiritsevän huonosti tehtyjä. Jostain kumman syystä animointi paranee loppua kohti, mutta alkupuolta on välillä aika vaikea katsoa. Luulisi, että niin isolla yhtiöllä kuin Lucasfilm olisi ollut paremmin rahaa ja tekijöitä, jotta elokuva näyttäisi oikeasti hienolta. Ohjauksesta vastaa Dave Filoni, jolle tämä on ensimmäinen elokuvaohjaus. Animaatioiden ohjaaminen ei kuitenkaan ole Filonille uutta, sillä hän ohjasi muutamia jaksoja Avatar: The Last Airbender -sarjasta (2005-2008).

Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on lähinnä pätkiä itse televisiosarjan teosta pitkähkön "Behind the Storyn" ja lyhyiden "Webisodien" muodoissa. Mukana on myös trailereita, poistettuja kohtauksia, sekä muistipeli.

Yhteenveto: Star Wars: The Clone Wars on ihan kiva seikkailupätkä Tähtien sota -universumissa, mutta tuntuu liikaa televisiosarjan pidennetyltä jaksolta. Jos tarina kulkisi useamman jakson läpi itse sarjassa, juttu toimisi paremmin. Saagan henki on toimivasti mukana ja sitä on hienosti saatu hieman muunnettua. On todella hienoa, että muutamat alkuperäisnäyttelijät on saatu mukaan elokuvaan ja on pakko antaa lisäpisteet James Arnold Taylorille, joka on saanut äänensä kuulostamaan erittäin paljon Ewan McGregorilta. Ahsoka Tano ja Asajj Ventress ovat hyvät lisäykset sarjaan. Pidän siitä, että droideille on annettu hieman persoonallisuutta. Animointi ei ole kovin laadukasta, mutta onneksi taisteluosuudet ovat ihan tyylikkään näköisiä. Hahmojen animointi on paikoitellen järkyttävän näköistä. Kuitenkin Star Wars: The Clone Wars jaksaa viihdyttää ja etenkin ala-asteikäisille Star Wars -faneille tämä kannattaa näyttää. Muutkin fanit luultavasti katsovat tämän ja juurikin heille suosittelen tätä.




Kirjoittanut: Joonatan, 27.11.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.starwars.wikia.com
Star Wars: The Clone Wars, 2008, Lucasfilm Animation, Lucasfilm