Arvostelu: Sisu 2 (2025)

SISU 2

Ohjaus: Jalmari Helander

Pääosissa: Jorma Tommila, Stephen Lang, Richard Brake ja Tommi Korpela

Genre: toiminta

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 16

Kotimainen toimintaelokuva Sisu (2022) oli kriitikoiden ja katsojien kehuma maailmanlaajuinen menestys, joten jatkoa oli tietenkin luvassa. Joulukuussa 2023 vahvistettiin, että jatko-osa on tekeillä ja sen kuvaukset käynnistyivät kesällä 2024. Nyt Sisu 2 saapuu elokuvateattereihin ja itse olen odottanut leffaa innolla, pidettyäni ensimmäisestä leffasta paljon. Kun sain vihiä, että elokuva esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin mysteerinäytöksessä, hankin sinne heti lipun.

On vuosi 1946. Toinen maailmansota on päättynyt ja Suomi on joutunut luovuttamaan maitaan Neuvostoliitolle. Aatami Korpi palaa kotiseudulleen Karjalaan, purkaakseen vanhan talonsa, kun häntä alkaa jahdata puna-armeijan komentaja, joka tappoi hänen perheensä.

Jorma Tommila palaa rooliinsa Aatami Korveksi, todella vähäsanaiseksi mieheksi, joka onnistui kiikuttamaan kultansa Lapista Helsinkiin, pistäen siinä läjän natseja hengiltä. Nyt Aatami palaa vanhalle kotiseudulleen Neuvostoliiton valtaamaan Karjalaan, aikeenaan purkaa talonsa ja siirtää sen Suomen puolelle jokaista puupölkkyä myöten. Mutta tietysti paikallisilla sotilailla on omat suunnitelmansa tämän jo myytiksi nousseen miehen varalle. Tommila tekee toistamiseen suuren vaikutuksen todellisena äijänä, joka ei suostu antamaan periksi, ei sitten millään. Aatamia riepotellaan taas sinne ja tänne, mikä saa miehen lähinnä vain entistä vittuuntuneemmaksi. Kun Aatami sitten pistää haisemaan, tuima ja veriroiskeisiin peitetty Tommila loistaa toden teolla.

     Vastaansa Aatami saa tällä kertaa puna-armeijan entisen komentajan Yeagor Dragunovin, joka tappoi Aatamin perheen ja jota näyttelee Avatar-scifiseikkailuista (2009-) ja Don't Breathe -kauhuleffoista (2016-2021) tunnettu Stephen Lang. Pahisroolit eivät ole vieraita Langille ja hän hoitaakin tonttinsa häikäilemättömänä paskiaisena ansiokkaasti. Kun Tommila ja Lang pistetään vastakkain, katsojana unohtaa kokonaan, että ruudulla toisiaan turpaan mäiskivät suomalaismies ja megaluokan leffojen Hollywood-tähti. Mainio on myös Game of Thrones -sarjan (2011-2019) Night Kingiä esittänyt Richard Brake komentajana, joka lähettää Yeagorin viimeistelemään työnsä ja tappamaan myös Aatamin.

Siis voi huh huh ja pyhä jysäys! Sisu 2 ei vain lunastanut sille asetettuja kovia odotuksia, vaan se myös ylitti ne. Kyllä saa taas olla suomalaisena ylpeä, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Jalmari Helander pistää jo toistamiseen jenkkilän toimintaleffat nurkkaan häpeämään. Sisu 2 tarjoaa sellaista menoa ja rähinää läpi kestonsa, että päättömimmät kohdat pitää nähdä itse, jotta ne uskoo todeksi. Fysiikan lait saavat kyytiä siinä missä neuvostosotilaatkin, mutta eipä epärealistisuus haittaa tippaakaan, sillä luvassa on niin kerta kaikkisen mahtava viihdepommi. Aina, kun ehdit luulla, että leffa on käyttänyt kaikki paukkunsa tai että puhti alkaisi loppua, Helander pistääkin lisää pökköä pesään ja loppuhuipennuksessa nähdään juttuja, jotka loksauttivat takuulla useammankin suun auki katsomossa. Lisäksi suomalaisyleisölle poikkeuksellisena katsomo jopa repesi hurrauksiin ja taputuksiin niissä kaikista siisteimmissä kohtauksissa.

Vaikka Sisu 2:ssa on ollut Hollywood isommin tuotannossa mukana, ei menoa ole lähdetty vesittämään tai erityisemmin jenkkiläistämään, vaikka leffasta toki paistaa läpi, että esimerkiksi Mad Max -elokuvat (1979-2024) ovat toimineet innoittajana, kun suuri osa elokuvasta on takaa-ajoa maantiellä. Sen lisäksi, että leffa on pirun viihdyttävä, on se myös todella raaka. Veri pärskyy kohtaus kohtaukselta isommin, ihmiset räjähtelevät, päät katkeilevat... tyyppejä pistetään siis hengiltä mitä mielikuvituksellisimmin tavoin, minkä luulisi tyydyttävän toiminnannälkäisiä katsojia. Tällä saadaan kanssa hyviä nauruja synkemmän huumorin ystäville. Puolentoista tunnin kesto takaa sen, että hullusta mätöstä huolimatta ähky ei pääse iskemään. Ei Sisu 2 millään tavalla mullista toimintagenreä tai sisällä mitään sen syvällisempää kuin lajityypille tuttuakin tutumpaa perheen kuoleman kostamista. Kuitenkin sen, minkä Jalmari Helander tekee, hän tekee nyt helvetin hyvin.

Helander pitää yhä vain suuremmaksi paisuvaa pakettia vakuuttavasti kasassa ja hän on rakentanut muutaman erinomaisen toimintajakson, joihin liittyy lentokoneita ja juna. Etenkin jälkimmäinen on myös työstetty tehokkaan jännittäväksi. Teknisiltä ansioiltaan Sisu 2 on niin pätevää kamaa, että pitää oikein hieraista silmiään, kun katsoo leffan budjettia. Minne Hollywood-tuotannoissa palaa satoja miljoonia, kun tämä elokuva - joka vielä näyttää useassa kohtaa paremmalta - on tehty vain vähän päälle kymmenellä miljoonalla eurolla? Paria silmiinpistävää digiefektiä lukuun ottamatta Sisu 2 näyttää ja kuulostaa upealta. Etenkin lentokoneosio on komeaa katseltavaa. Kameratyöskentely on taidokasta, lavasteet hienot, puvustus tyylikästä ja maskeeraukset paikoitellen jopa kuvottavan rujot. Äänimaailma rymistelee menemään ja musiikit jyskäävät mahtipontisesti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.9.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

Sisu 2, 2025, Subzero Film Entertainment, Good Chaos, Cosmic Snowball

Arvostelu: Sisu (2022)

SISU

Ohjaus: Jalmari Helander

Pääosissa: Jorma Tommila, Aksel Hennie, Jack Doolan, Mimosa Willamo, Onni Tommila ja Paul Anderson

Genre: toiminta

Kesto: 1 tunti 31 minuuttia

Ikäraja: 16

Sisu on Jalmari Helanderin ohjaama ja käsikirjoittama toimintaelokuva. Helander suunnitteli elokuvaa pitkään ja sai kerättyä kasaan suomalaisleffaksi korkean kuuden miljoonan budjetin. Hän sai myös ulkomaalaiset kiinnostumaan filmistään ja Sony Pictures hankki elokuvan maailmanlaajuiset levitysoikeudet jo ennen kuin kuvaukset käynnistyivät vuonna 2021. Sisu sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2022 ja kuukautta myöhemmin Espanjassa Sitgesin elokuvajuhlilla leffa voitti parhaan elokuvan, miespääosan, kuvauksen ja musiikin palkinnot. Nyt Sisu on saapunut Suomenkin elokuvateattereihin. Itselläni on aika nihkeä suhtautuminen kotimaisiin elokuviin, mutta kiinnostuin hieman Sisusta, kun näin sen trailerin ensimmäistä kertaa. Olin pitänyt Helanderin aiemmista filmeistä, Rare Exportsista (2010) ja Big Gamesta (2014), ja tuumin katsovani tämänkin joskus. Kun elokuva alkoi yllättäen saamaan jopa viiden tähden arvioita, päätin lopulta, että tämähän pitää sittenkin käydä kurkkaamassa ihan elokuvateatterissa ja kävin katsomassa Sisun sen ensi-iltaviikonloppuna.

Vuonna 1944 Lapissa mies nimeltä Aatami Korpi löytää suuren määrän kultaa ja saa rahanahneet natsit peräänsä. Kullastaan kynsin ja hampain kiinni pitävä Aatami näyttää natseille, mitä suomalainen sisu tarkoittaa.

Jalmari Helanderin isosiskon aviomies ja ohjaajan kaikissa leffoissa näytellyt Jorma Tommila nähdään Sisun pääroolissa Aatami Korpena, joka antaa hakkunsa ja nyrkkiensä puhua puolestaan. Aatami on sotaveteraani, joka päätti vetäytyä Lappiin omaan rauhaansa ja kaivamaan kultaa. Kun hän osuu valtavaan kultasuoneen, Aatami joutuu taistelemaan rikkauksistaan, kun lähistöllä Lapin kautta Norjaan matkaavat natsit bongaavat miehen. Tommila on täydellinen valinta rooliin ja hänestä löytyy karismaa vimmaisen ja sitkeän Aatamin rooliin. Kun toiminta alkaa, Tommila pistää parastaan ja hyppää täysillä meininkiin mukaan.

     Elokuvassa nähdään myös Aksel Hennie natsikomentaja Helldorfina, Jack Doolan tämän oikeana kätenä toimivana Wolfina, sekä Tommilan poika, eli Helanderin siskonpoika ja ohjaajan aiempien leffojen päätähti Onni Tommila panssarivaunun kuljettajana. Mimosa Willamo taas esittää natsien vankina olevaa naista, jonka hommaksi jää lähinnä kertoa dramaattista tarinaa suomalaisesta sisusta. Willamon osuus jää harmillisen pieneksi, sillä hän näyttää, että myös hänen hahmostaan löytyisi sisua isompiin taisteluihin. Tommila junior tuntuu olevan mukana vain nepotismin takia. Hennie ja Doolan pärjäävät hyvin pahisrooleissaan, mutta samalla en voinut olla pohtimatta, että elokuva toimisi paremmin, jos natseja esittäisivät saksalaiset tai jotkut, jotka puhuvat saksaa. Englanti toimiikin kansainvälistä suosiota tavoittelevassa Sisussa pääkielenä. Hollywood-tuotannossa ei ole ihme, jos natsit puhuvat englantia, mutta suomalaisfilmissä ratkaisu vain särähtää korvaan, kun jopa saksalainen korostus unohtuu leffan edetessä.

Helanderin ensimmäinen täyspitkä elokuva Rare Exports saattaa jopa olla suosikkini kotimaisista elokuvista, vaikka leffa kompasteleekin lopussa vähäisen budjetin muodostamien rajojen takia. Sitä seurannut Big Game ei ollut yhtä onnistunut, mutta silti ihan menevää viihdettä. Lähes kymmenen vuoden jälkeen tehty Sisu saattaa jopa olla leffakolmikosta paras. Suomalaiseksi toimintaelokuvaksi Sisu on yllättävänkin laadukas ja sähäkkä paketti, joka jättää monet amerikkalaisrainat varjoonsa. Kun toiminta käynnistyy, se yllättää kerta toisensa perään luovuudellaan ja brutaaliudellaan. Verta roiskitaan litrakaupalla, ihmisiä ammutaan tohjoksi ja ylipäätään leffasta löytyy kekseliäitä tapoja pistää natseja hengiltä.

Tarinallisesti leffa ei ole mitenkään mullistava, mutta simppeli juoni natseja vastaan taistelevasta kullankaivajasta jaksaa hyvin kantaa läpi napakan puolentoista tunnin keston. Aika ei käy koskaan pitkäksi, vaan elokuva pitää räväkkyyttään hyvin yllä, unohtamatta välillä myös hiljentää tahtia hieman. Sekaan mahtuu ihan hyvää huumoriakin, oli kyse sitten hupaisista repliikeistä tai koomisen yliampuvista kuolemista. Suomalainen jurous ihastuttaa varmasti paikallista katsojakuntaa ja odotankin mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton Sisu saa maailmalla laajemmassa levityksessä. Espanjasta voitettujen palkintojen perusteella tästä voi kenties muodostua Rare Exportsin tapainen kulttihitti.

Jalmari Helander hoitaa tonttinsa ohjaajana yllättävänkin pätevästi, näyttäen etenkin toiminnan saralla selvää kehitystä Big Gamen jälkeen. Tekijän esikuvaleffat kyllä huomaa ja filmistä tuleekin toisinaan mieleen Suomen Mad Max: Fury Road (2015) tai alkuperäinen Rambo-leffa, Taistelija (First Blood - 1982). Tarinankerronnasta löytyy taas tarantinomaista lukuihin jakamista, mikä tuntuu kuitenkin loppupeleissä aika turhalta tehokeinolta. Visuaalisesti Sisu on näyttävä, joskin loppuhuipennuksen lentokoneosuudesta paistaa digitaalisuus. Lapin jylhät maisemat pääsevät oikeuksiinsa hienoissa laajoissa otoksissa ja muutenkin kameratyöskentely on tyylikästä. Leikkauksesta löytyy muutamia kauneusvirheitä ja parissa taistelussa hyvä stunt-työskentely on korvattu laiskan silppuavalla leikkauksella. Lavasteet, asut ja erityisesti veriset maskeeraukset ovat mainiot. Äänimaailma tykittelee hyvin menemään ja Juri Sepän ja Tuomas Wäinölän musiikit jylisevät onnistuneen mahtipontisesti.

Yhteenveto: Sisu on yllättävänkin mainio kotimainen toimintaelokuva, jossa väännellään tehokkaasti nuppeja kaakkoon, kun mäiske alkaa. Toimintakohtaukset ovat oivallisen brutaaleja, villejä ja verisiä, puhumattakaan mielikuvituksellisuudesta. Genren fanien kasvoille vääntäytyy pakostikin vähän väliä hymy, kun leffa keksii jatkuvasti uusia keinoja pistää natseja hengiltä. Juoni on simppeli ja sitäkin efektiivisempi, pitäen hyvin mielenkiinnon yllä läpi napakan puolentoista tunnin keston. Jorma Tommila uhkuu karismaa pääroolissa Aatami Korpena. Natsien esittäjät sopivat pahiksiksi, mutta homma toimisi paremmin, jos rooleissa nähtäisiin saksankielen osaajia. Mimosa Willamo taas joutuu tyytymään aika lyhyeen ruutuaikaan. Puitteiltaan ja kameratyöskentelyltään elokuva on komeaa katseltavaa ja erikoistehosteetkin ovat joitain selviä digitaalisuuksia lukuun ottamatta oivalliset. Juri Sepän ja Tuomas Wäinölän säveltämät musiikit tehostavat päheää menoa. Jalmari Helander osoittaa jälleen kerran olevansa yksi Suomen kiinnostavimmista elokuvantekijöistä ja toivon, että hän jatkaa samaa rataa. Suosittelenkin Sisua kaikille toiminnannälkäisille katsojille, vaikka kotimaiset leffat eivät yleensä olisikaan juttunne. Elokuva nimittäin pistää monet jenkkituotannotkin nurkkaan häpeämään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.1.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

Sisu, 2022, Stage 6 Films, Subzero Film Entertainment

Arvostelu: Rare Exports (2010)

RARE EXPORTS

Ohjaus: Jalmari Helander
Pääosissa: Onni Tommila, Jorma Tommila, Tommi Korpela, Rauno Juvanen, Per Christian Ellefsen, Ilmari Järvenpää, Peeter Jakobi ja Jonathan Hutchings
Genre: kauhu, fantasia, joulu, komedia
Kesto: 1 tunti 24 minuuttia
Ikäraja: 16

Rare Exports on ohjaaja Jalmari Helanderin ensimmäinen koko illan elokuva ja se perustuu hänen lyhytleffoihinsa Rare Exports, Inc. (2003) ja Rare Exports: The Official Safety Instructions (2005). Vuonna 2007 Helander alkoi puhua tuottaja Petri Jokirannan kanssa pitkästä elokuvasta lyhäreiden pohjalta. Lyhytleffat olivat nousseet suureen suosioon internetissä ja tekijät uskoivat kunnon filminkin olevan suosittu. Kuvaukset alkoivat ja lopulta Rare Exports sai ensiesityksensä Sveitsissä Locarnon elokuvajuhlilla 7. elokuuta 2010. Suomen ensi-iltansa elokuva sai 3. joulukuuta 2010 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva valittiin useilla leffafestivaaleilla parhaaksi elokuvaksi, minkä lisäksi se keräsi suosiota maailmanlaajuisesti. Itse näin Rare Exportsin vasta muutamia vuosia sitten ja pidin sitä kelpo joulukauhuleffana. Nyt kun elokuva täyttää 10 vuotta, päätin juhlistaa tätä katsomalla ja arvostelemalla sen.

Korvatunturilla asuva teurastajan poika Pietari kiinnostuu tunturilla tapahtuvista kaivauksista. Yllättäen kummia alkaa sattua, kaivausryhmän kuollessa, lasten katoillessa ja outojen ukkojen hiipiessä pimeässä. Todellinen joulupukki on herännyt.

Pietari-poikaa näyttelee Rare Exports -lyhytelokuvia tähdittäneen Jorma Tommilan poika, Onni Tommila, joka on myös ohjaaja Helanderin siskonpoika. Onneksi kyseessä ei ole vain perhesuhteilla saatu rooli, vaan Onni-pojasta löytyy ihan potentiaalia. Paikoitellen hänen on vaikea lausua tiettyjä repliikkejä uskottavasti, mutta se ongelma löytyy lähes kaikilta elokuvan näyttelijöiltä - suomen kieltä kun ei todellakaan ole keksitty kauhu- ja toimintaelokuvia varten. Pietari kokee leffan aikana toimivan muutoksen pelokkaasta pojasta rohkeaksi nuorukaiseksi, joka päättää pelastaa joulun suurelta tuholta.

Onnin isä Jorma Tommila palaa rooliinsa lyhytelokuvista ja esittää Jorman isää Raunoa. Kyseessä on äksy ja tympeä tapaus, jolla ei ole koskaan aikaa poikansa "hömpötyksiin". Leffan aikana hänestäkin paljastuu uusia puolia ja hahmo kokee sujuvaa kehitystä. Tommila senior on oikein mainio roolissaan ja hänen ja Onnin todellinen isä-poika-suhde välittyy myös leffasta.
     Muita hahmoja leffassa ovat mm. Raunon kaverit Aimo (lyhytleffoissa nähty Tommi Korpela) ja Piiparinen (Rauno Juvanen), jotka tarjoavat komediallista kevennystä synkähköihin maisemiin, sekä valitettavan kehno Ilmari Järvenpää Pietarin Juuso-kaverina ja Per Christian Ellefsen kaivauksia johtavana Rileynä. Peeter Jakobi taas on hyytävä näky Joulupukin kätyrinä, jonka päähenkilöt kohtaavat.

Kuten arvosteluistani on voinut päätellä, en oikeastaan katso kotimaisia elokuvia. Suurimmaksi osaksi ne ovat todella samanlaisia keskenään, eivätkä monet näkemistäni ole tarjonneet minulle mitään erityistä. Suomeen kuuluu kuitenkin vahvasti joulu ja päivänvarma tieto siitä, että Joulupukki asustaa täällä, eikä vaikkapa Pohjoisnavalla, joten suomalaisista leffoista juurikin jouluelokuvat ovat kiinnostaneet minua eniten. Niko - Lentäjän poika (2008) saattaa jopa olla suosikkini kotimaisten filmien joukosta. Vuonna 2007 ilmestynyt Joulutarina kertoi perinteikkäämmästä punanuttupukista, mutta sellainen ei ole Jalmari Helanderia kiinnostanut. Rare Exportsin Joulupukki ei ole iloinen ja toivottu vieras, joka tuo lapsille lahjoja. Päinvastoin. Tätä pukkia sietää pelätä, sillä lapset eivät todellakaan ole turvassa tältä hirviöltä. Elokuva sekoittaa taidokkaasti joulun tunnelmaa ja juhlaan kuuluvaa perheen teemaa selkeisiin kauhuelementteihin. John Carpenterin kauhuklassikko The Thing - "se" jostakin (The Thing - 1982) on ollut selvänä innostajana monessa kohtaa tuotantoa.

Rare Exports on pitkään jopa erittäin hyvä leffa, alkaen iskevästi ja rakentaen oivaa jännitettä pitkin kestoa. Sen omalaatuisuuden ja mielikuvituksellisen kertomuksen takia on vaikea sanoa, minne hommaa ollaan viemässä ja se vain kasvattaa jännitystä lisää. Täytyy kuitenkin harmi vain todeta, ettei loppupää oikein onnistu lunastamaan alkupään nostattamia odotuksia. Hätäisesti rykäisty loppuhuipennus tuntuu siltä kuin budjetti olisi loppunut kesken, mutta jotain piti keksiä. Asiat ratkeavat turhankin helposti ja kaikki jännite katoaa lopussa. Tämä on suuri sääli, sillä Rare Exportsilla olisi potentiaalia olla loistava elokuva. Jo tällaisenaan se on oivallinen leffa, mutta silti sitä katsoessa en voi olla harmittelematta, kuinka se olisi voinut olla niin paljon enemmän.

Vaikka loppupäästä puuttuu alkupään voima ja luovuus, pääsee Jalmari Helander näyttämään taitojaan ohjaajana ja käsikirjoittajana. Alle puolentoista tunnin elokuvaksi hän kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin, mutta mikä parempaa, hän onnistuu isän ja pojan hahmoissa. Joitain heikompia ja huonosti ikääntyneitä tietokonetehosteita ja taustakangaskuvia lukuunottamatta Rare Exports on teknisesti hyvin toteutettu. Elokuvassa on paljon näyttäviä kuvia Lapista ja yökohtaukset ovat tyylikkäästi valaistut. Lavasteet ja maskeeraukset ovat onnistuneet - jälkimmäiset etenkin pukin apurin kohdalla. Äänimaailma on hyvin rakennettu Juri ja Miska Sepän säveltämät musiikit luovat lisäjännitettä mukaan.

Yhteenveto: Rare Exports on oiva joulukauhuelokuva, mikä lässähtää valitettavasti hieman loppuhuipennuksessaan. Hätäinen ja turhankin helppo loppuratkaisu kehnojen efektien kera vihjailee budjetin loppumisesta kesken. Lopetus ajaa pettymyksenäkin asiansa, sillä ensimmäinen tunti on vallan mainio. Leffa lähtee erittäin hyvin käyntiin, rakentaen niin aidosti onnistunutta jännitystä kuin myös hyvää isä-poika-suhde päähenkilöiden välille. Onni ja Jorma Tommila välittävät oikean perhesuhteensa hahmoihinsa, ja isää ja poikaa kannustaa selviämään. Hahmojen löytämä pukin apuri on todella karmiva ilmestys, jollaista ei todellakaan toivo kurkkimaan oman ikkunan taakse. Vaikka leffa menettääkin potkuaan loppupäässä, on se silti oikein kelvollinen filmi. Jos rakastat joulua, muttet kuitenkaan jaksaisi mitään lämminmielistä elokuvaa, vaan jotain John Carpenterin The Thing - "se" jostakin -leffaa muistuttavaa, suosittelen katsomaan Rare Exportsin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.4.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.fi.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.fi.wikipedia.org
Rare Exports, 2010, Cinet, Pomor Film, Love Streams Productions, YLE, Kinology, Filmpool Nord, FilmCamp, Davaj Film, Agnès b. Productions