Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jane Levy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jane Levy. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. tammikuuta 2022

Arvostelu: Evil Dead (2013)

EVIL DEAD



Ohjaus: Fede Álvarez
Pääosissa: Jane Levy, Shiloh Fernandez, Lou Taylor Pucci, Jessica Lucas, Elizabeth Blackmore ja Phoenix Connolly
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia - Extended Cut: 1 tunti 36 minuuttia
Ikäraja: 18

HUOM! Arvostelu sisältää kuvastoa, joka ei raa'an materiaalinsa vuoksi sovellu alle 18-vuotiaille!

Sam Raimin ohjaama Evil Dead - kauhun riivaamat (The Evil Dead - 1981) oli pieneen budjettiinsa verrattuna valtava hitti, mistä niin kauhufanit kuin kriitikot pitivät ja mikä on noussut vuosien varrella genrensä klassikoksi. Myös sen jatko-osat Evil Dead II (1987) ja Pimeyden armeija (Army of Darkness - 1992) ovat saavuttaneet vähintäänkin kulttiklassikon aseman ja trilogiaa pidetään yhtenä lajityypin merkkiteoksista. Trilogian päätähti Bruce Campbell alkoi puhua neljännen elokuvan mahdollisuudesta 2000-luvulla ja vihdoin kesällä 2011 ilmoitettiin, että uusi Evil Dead -leffa oli tekeillä. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2012 ja lopulta ihan vain Evil Deadiksi nimetty elokuva sai ensi-iltansa huhtikuussa 2013. Elokuva oli taloudellinen hitti, joka sai kuitenkin hieman ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta ja sarjan faneilta. Itse katsoin Evil Deadin muutama vuosi sitten, aika nopeasti sen jälkeen, kun olin vihdoin katsonut alkuperäisen elokuvan. Olen katsonut molemmat pariinkin otteeseen uudestaan ja kun huomasin alkuperäisen leffan täyttävän viime vuonna 40 vuotta, minkä lisäksi elokuvasarja on saamassa pian jatkoa filmillä Evil Dead Rise (2022), päätin katsoa ja arvostella koko leffasarjan (sekä seuraavaksi myös televisiosarja Ash vs Evil Deadin - 2015-2018) läpi. 

Neljä nuorta vievät huumeista eroon yrittävän ystävänsä Mian vieroitushoitona mökkilomalle. Loma muuttuu kuitenkin pian painajaiseksi, kun viisikko löytää mökin kellarista kummallisen kirjan ja vapauttaa sitä lukemalla kauhut, jotka ryhtyvät piinaamaan heitä.




Tällä kertaa pahojen kuolleiden riivaamiksi joutuvaan mökkiporukkaan kuuluvat huumeaddikti Mia (Jane Levy) ja hänen veljensä David (Shiloh Fernandez), sekä heidän ystävänsä Eric (Lou Taylor Pucci), Olivia (Jessica Lucas) ja Natalie (Elizabeth Blackmore). Mian päihdeongelma toimii selityksenä kaverusten mökkireissulle ja vaikka se on ideana ihan hyvä, toteutus ontuu hieman. Aluksi muut hahmot voivat vieroitusoireiden kautta selitellä, mistä Mian yhtäkkiset kamalat näyt johtuvat, mutta jossain kohtaa koko päihdepuoli unohdetaan tarinasta. Tyypilliseen kauhuleffatyyliin hahmot ovat aikamoisia pahveja, joiden selviytyminen hengissä ei paljoa jaksa kiinnostaa. Muuten näyttelijät suoriutuvat kelvollisesti osistaan, mutta Davidia esittävä Fernandez on näyttelijänä tylsä puupökkelö. Davidin olisi tarkoitus olla "uusi Ash", mutta Fernandezista uupuu täysin Bruce Campbellin karisma. Onneksi hahmoa ei sentään ole nimetty Ashiksi.

Vaikka yleensä itseäni häiritsisi todella paljon, että kauhuelokuvan hahmot ovat tylsiä pahveja, joiden kohtaloista ei jaksa kiinnostua, Evil Deadissa onnistun jollain tapaa katsomaan sen sormien läpi. Suuri syy tähän on Fede Álvarezin ohjaus. Vaikkei filmi mielestäni ole "pelottavin elokuva, jonka tulen ikinä kokemaan", kuten sen juliste sanoo, Álvarezin ohjaus on todella intensiivistä ja samalla filmi pitää tiukasti katsojasta kiinni läpi kestonsa. Kun hahmot on nopeasti saatu alussa esiteltyä, Álvarez hyppää itse toimintaan ja ymmärtää, että niin hahmoja kuin katsojaa ei saa päästää helpolla. Kun leffassa alkaa tapahtua karmivia juttuja, ei hengähdystaukoja ole luvassa lähes lainkaan. Álvarez onnistuu pitämään tunnelman tiiviinä kaiken aikaa, tarjoten vähän väliä kaameaa kuvastoa, mikä voi herkemmille jäädä kummittelemaan uniin asti.




Yksiulotteisten hahmojen lisäksi ymmärrän, jos elokuvaa kritisoi siitä, kuinka erilainen se on kuin Sam Raimin Evil Deadit. Vaikka mukana on samoja juttuja, kuten kameran kiitämistä vauhdilla metsässä, oman käden kääntymistä omistajaansa vastaan ja riivattua naista hihittelemässä kellarin luukun läpi, Álvarez tarjoaa tämän kaiken hyvin eri tavalla kuin Raimi. Siinä, missä alkuperäiset elokuvat olivat joka leffan myötä enemmän huumorin suuntaan taipuvaista campia, tämä Evil Dead on erittäin synkkä ja vakava. Ymmärrän hyvin, jos tämä tyyli ei iske, kun on tottunut katsomaan kyseistä leffasarjaa enemmän kieli poskessa tehtynä, mutta jälleen kerran en voi muuta kuin sanoa, että pidän siitä, mitä Álvarez tekee filmin kanssa. Synkistelyllä luodaan aidosti ahdistava ilmapiiri ja on hienoa, että Álvarez luottaa enemmän tunnelmaan kuin pöljiin äkkisäikäytyksiin.

Hyvin harva elokuva saa Suomessa enää korkeaa K18-ikärajaleimaa, mutta Evil Dead on sen napannut, eikä syyttä. Leffa on täynnä suorastaan kuvottavaa kuvastoa, mikä saa varmasti monen katsojan vatsan vääntämään ja kädet nousemaan silmien eteen. Elokuva on kerännyt kritiikkiä myös raakuuksilla mässäilystään, mutta itse taas jopa ihailen, kuinka pitkälle tekijät ovat päättäneet mennä. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä inhottavimmiksi tapahtumat käyvät ja sitä verisemmäksi elokuva muuttuu. En tiedä, olenko koskaan nähnyt yhtä veristä leffaa kuin tämä. Voin vain kuvitella, kuinka loppuhuipennusta kuvatessaan Álvarez on huutanut kameran takaa tehostetiimille "lisää verta, lisää!" Raakuudet hyppäävät nopeasti hyvän maun rajan yli, mutta löytävät pian uuden rajan ylitettäväksi, jonka jälkeen kiero mieli löytää siitä täysin uusia makuelämyksiä. Silti joka katselukerralla tulee ainakin kerran sanottua ääneen "hyi vittu".




Teknisesti Evil Dead on myös pätevästi tehty. Kuvaus on tyylikästä ja sitä tukee mainio valaisu. Erityisesti parissa kellariin liittyvässä kohtauksessa juurikin valaisulla saadaan katsojan sydän hakkaamaan. Leikkauksessa homma pidetään tiiviinä, jottei niitä turhia hengähdystaukoja tosiaan tule. Parissa kohtaa kuvaus tosin äityy liian hektisesti, mitä ei auta nopeatempoinen leikkaus. Mökin lavasteet ovat pahaenteiset ja leffan maskeeraukset ovat onnistuneen iljettävät. Auki revityt naamat, palaneet ihot, nauloja täynnä olevat kehot sun muut aiheuttavat inhottavia väristyksiä. Digitehosteista vähät välittävä Álvarez on onneksi luottanut käytännön tehosteiden voimaan ja kun kaikki kamaluudet on tehty praktikaaliefektein ja maskeerauksin, näyttävät ne entistä ällöttävämmiltä. Äänimaailma on myös painostavasti rakennettu ja Roque Baños tunnelmoi hyvin musiikeillaan.

Elokuvasta on olemassa viitisen minuuttia pidempi versio, mikä julkaistiin jälkikäteen Blu-raylla ja DVD:llä. Pidennetyssä versiossa monia kuvottavuuksia näytetään tietty pidempään, mutta yllättäen eniten pidennyksiä nähdään leffan alkupäässä, ennen kuin kauhu varsinaisesti alkaa. Lisäksi pidennetyssä versiossa nähdään vielä kohtaus lopputekstien aikana. Jos Evil Deadista haluaa siis saada täysvaltaisen inhakokemuksen, suosittelen siis tarttumaan juurikin siihen pidennettyyn versioon.




Yhteenveto: Evil Dead on yllättävänkin mainio uudelleenfilmatisointi, joka onnistuu luomaan aidosti epämiellyttävän tunnelman, joka tunkeutuu katsojan ihon alle. Leffa on piinaava höykytys, joka ei päästä hahmoja eikä katsojaansa helpolla. Nuppeja väännetään koko ajan isommin kohti kaakkoa ja raaka mässäily vain pahenee elokuvan edetessä. Elokuva tarjoaa toinen toistaan kuvottavampia näkyjä, eikä sitä ole helppo katsoa. Fede Álvarezin rakentama tunnelma on oikeasti ihanan ahdistava, vaikka se voikin tulla pettymyksenä niille, jotka haluavat nauttia Evil Deadinsa kevyenä kauhuhassutteluna. Synkeä värimaailma, tekoverellä läträäminen ja yhä vain yököttävämmiksi muuttuvat efektit ja maskeeraukset viimeistelevät aikamoisen kauhukokemuksen. Elokuva kompastuu tylsän pahvisiin hahmoihin, joiden eloonjäännillä ei ole katsojalle lainkaan väliä. Silti Evil Dead on kelpo filmi, vaikkei se tietenkään pääse alkuperäisen klassikon tasolle.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.7.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Evil Dead, 2013, TriStar Pictures, FilmDistrict, Ghost House Pictures


torstai 10. marraskuuta 2016

Arvostelu: Don't Breathe (2016)

DON'T BREATHE (2016)



Ohjaus: Fede Alvarez
Pääosissa: Jane Levy, Dylan Minnette, Daniel Zovatto ja Stephen Lang
Genre: kauhu, trilleri
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia
Ikäraja: 16

Olin kuullut Don't Breathesta jo aiemmin, mutta olin lähes kokonaan unohtanut koko elokuvan. Silloin mietin, saapuisiko elokuva Suomeenkin. Sen ensimmäinen esitys maailmalla oli jo maaliskuussa ja ensi-ilta useissa maissa oli elokuussa. Suomeen se saapuisi vasta marraskuussa. Kun näin ilmoituksen elokuvan lehdistönäytöksestä, muistin taas, mistä oli kyse ja kiinnostukseni heräsi uudestaan. Idea vaikutti hyvältä ja Don't Breathea oli kehuttu, joten pakkohan se oli käydä katsomassa, kun kerran oli mahdollisuus siihen.

Kolme nuorta murtautuu sokean vanhan miehen kotiin, mutta sokea mies ei olekaan niin vaaraton kuin voisi luulla ja alkaakin puolustaa kotiaan.

Elokuvan pääosassa on Jane Levyn näyttelemä Rocky-niminen nuori nainen. Rockyn motiivit ryöstelyille ovat jokseenkin selvät, sillä hänellä on kotona todella hankalaa. Hän unelmoi siitä, että pääsisi pikkusiskonsa (Emma Bercovici) kanssa muuttamaan pois juoppoäitinsä luota. Varastamillaan tavaroilla hän saisi lopulta tarpeeksi rahaa tarjotakseen itselleen ja rakkaalle siskolleen paremman elämän. Jane Levy on ihan hyvä roolissaan ja näyttää etenkin kauhun tunteet hyvin ilmeillään ja eleillään läpi elokuvan.
     Dylan Minnette näyttelee Alexia, joka tuntuu olevan hieman ihastunut Rockyyn. Alexin isä työskentelee turvayhtiössä, joten isällä on avaimet nuorten ryöstökohteisiin, sekä tarvittavat varusteet hiljentää hälyttimet. Minnette suoriutuu myös hyvin roolistaan. Hänen motiivinsa tuntuu olevan, että hänen täytyy ryöstellä, koska hänen ihastuksensakin tekee niin.
     Daniel Zovatto esittää Rockyn poikaystävä Moneya, jonka taustoja ei oikein selitellä ja hän tuntuu vain olevan sellainen kuin on. Money on kavereitaan pahemmin mukana rikollisissa hommissa, minkä lisäksi ärsyttävä hahmo, joten hänestä ei oikeastaan välitä ollenkaan.
     Sokeana miehenä nähdään mm. Avatarista (2009) tuttu Stephen Lang. Lang osaa olla oudonkin uhkaava läpi elokuvan, mutta välillä hän myös näyttää tunteellisemman puolen hahmostaan. Lang on uskottava vanhan sotaveteraanin roolissa, joka on erakoitunut kotiinsa traumojen takia.

Elokuvan alussa esitellään ryöstelijäkolmikko. He murtautuvat rikkaiden koteihin, käyttäen Alexin isän avaimia ja varastelevat arvoesineitä, jotka he kauppaavat eteenpäin. Money saa vihjeen yksin asuvasta miehestä, jolla olisi huhujen mukaan kolmesataatuhatta dollaria kotonaan. Kun käy ilmi, että kyseessä on harmittomalta vaikuttava sokea vanhus, kolmikko päättää suorittaa ryöstön heti samaisena yönä. Aluksi kaikki näyttäisi sujuvan hyvin, mutta sokea mies herääkin ja lukitsee koko porukan talonsa sisälle ja aiheuttaa nuorille heidän hirveimmän yönsä koskaan.

Joko ennen elokuvaa, sen aikana tai sen jälkeen katsoja miettii, miksi hänen pitäisi kannustaa päähenkilöitä, sillä hehän murtautuvat jonkun asuntoon, aikeenaan ryöstää arvoesineitä. Kuka ei haluaisi puolustaa omaa taloaan ja tavaroitaan tunkeilijoilta? Silti Don't Breathe kykenee saamaan katsojan kannustamaan pääkolmikkoa, jotta nämä selviäisivät hengissä ulos talosta. Tietysti voi olla niitäkin katsojia, jotka vain toivovat, että sokea mies tappaisi nuoret ja jatkaisi eloaan rauhassa. Murha on kuitenkin pahempi kuin pelkkä varastaminen, joten katsojana on niiden puolella, jotka tekevät "pienemmän rikoksen". Olisi hauskaa, jos elokuvan ideasta tehtäisiin versio, joka kertoo sokean miehen tarinan, jonka taloon tunkeudutaan ja ryöstäjät esitettäisiin pahiksina. Alkupuolella ei vielä osaa päättää, kenen puolella on, mutta kun hahmoista alkaa selvitä uusia asioita, katsoja voi helposti ottaa puolensa.

Elokuvassa on hyvin yksinkertaisesti, mutta taidokkaasti käytetty kauhuelementtejä. Läpi elokuvan kulkee jännittävä tunnelma, etenkin kohtauksessa, jossa sokea mies pistää valot pois ja nuoret joutuvat kokemaan "hänen maailmansa". Koska mies on todellinen ihminen, eikä yliluonnollinen olento, hänet voi kokea erittäin uhkaavana tapauksena. Hahmojen ahdistus on hienosti tuotu esille ja itse ei voi muuta kuin pidättää omaa hengitystään. Välillä hieman häiritsi, että nuoret puhuivat lähes normaalilla äänenvoimakkuudella pelottavissa tilanteissa, eivätkä kuiskaten, kuten kuka tahansa tekisi, jos kyseinen tilanne tulisi vastaan. Harmi, että elokuvan traileri paljastaa hieman liikaa ja että jo ensimmäiset kuvat kertovat, mitä loppupuolella tulee tapahtumaan. Onneksi elokuva jaksaa silti viihdyttää ja jännittää alusta loppuun. Lähes joka kerta, kun asiat näyttävät sujuvan paremmin, jotain pahaa tapahtuu taas.

Elokuvan on ohjannut Fede Alvarez, joka on toiminut myös toisena käsikirjoittajana ja tuottajana. Don't Breathe on Alvarezin toinen täyspitkän elokuvan ohjaustyö ja tätä ennen hän on ohjannut vain uuden Evil Deadin (2013). Tämän perusteella Alvarezilla on silmää kauhuelokuviin ja toivon, että häneltä tullaan jatkossa näkemään lisää - kunhan ei väkisin väännettyä "Don't Breathe 2":a. Elokuva on kuvattu yllättävän hyvin. Jo ensimmäinen kuva on todella hieno, mutta kaikista upein on pitkä otos sokean miehen talon sisällä, kun nuoret tunkeutuvat sinne. Leikkaus on sujuvaa ja äänitehosteilla korostetaan pelottavia hetkiä. Onneksi elokuvassa on hyödynnetty muutakin kuin äkillisiä pelotuskohtia ja siihen on löydetty oiva tunnelma. Harmi vain, ettei tarina täysin kuitenkaan ole yhtä oiva. En usko, että minun tarvitsisi kovin useasti tätä katsoa uudestaan.

Yhteenveto: Don't Breathe on erittäin toimiva jännityselokuva, jossa on omat "karmivat" kohtansa. Koko elokuvan ajan jännittynyt ilmapiiri leijuu katsojan ympärillä, mistä pidin paljon. Aina, kun tuntuu siltä, että asiat alkavat sujua, jotain pahaa tapahtuu jälleen ja katsojana ei voi muuta kuin olla jähmettyneenä tuolissaan. Jossain kohtaa katsojana alkaa miettiä, miksi pitäisi kannustaa pääkolmikkoa, sillä hehän ovat rikollisia. Silti elokuva onnistuu jollain tapaa saamaan katsojat välittämään päähahmoista ja toivomaan, että he selviävät ehjin nahoin ulos talosta. Yksi parhaista osuuksista elokuvassa on, kun valot sammutetaan ja hahmot joutuvat selviytymään pimeydessä. Kyseessä on yllättävän onnistuneesti kuvattu elokuva ja etenkin pitkä kuva talon sisällä on huikeasti toteutettu. Erityisen pelottava elokuva ei ole, vaikkakin herkimmille tämä voi olla piinaava. Kauhun ystäviä suosittelen katsomaan tämän, kuten myös niitä joita Don't Breathe kiinnostaa. Lopetuksen tekijät olisivat voineet miettiä uudestaan, sillä tällaisena se on aika hölmö.




Kirjoittanut: Joonatan, 6.11.2016 - Muokattu 23.4.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Don't Breathe, 2016, Screen Gems, Stage 6 Films, Ghost House Pictures, Blind Man Productions, Good Universe