Marty Supreme - unelmoi isosti (Marty Supreme - 2025) - elokuva-arvostelu

MARTY SUPREME - UNELMOI ISOSTI

MARTY SUPREME

Ohjaus: Josh Safdie

Näyttelijät: Timothée Chalamet, Odessa A'zion, Gwyneth Paltrow, Tyler Okonma, Abel Ferrara, Fran Drescher, Luke Manley, Emory Cohen, Ralph Colucci, Larry Sloman, Géza Röhrig, Koto Kawaguchi, Pico Iyer, John Catsimatidis ja Sandra Bernhard

Genre: draama, komedia, urheilu

Kesto: 2 tuntia 29 minuuttia

Ikäraja: 12

Marty Supreme - unelmoi isosti pohjautuu löyhästi pöytätennispelaaja Marty Reismanin muistelmakirjaan The Money Player: The Confessions of America's Greatest Table Tennis Champion and Hustler vuodelta 1974. Ohjaaja-käsikirjoittaja Josh Safdie oli lapsesta lähtien tykännyt pöytätenniksestä, eli pingiksestä ja vuonna 2018 hän sai vaimoltaan, tuottaja Sara Rosseinilta Reismanin kirjan lahjaksi. Safdie innostui lukemastaan heti ja päätti työstää sen pohjalta elokuvan. Hän tarjosi saman tien pääroolia ystävälleen Timothée Chalametille, joka innostui myös ja aloitti heti vuosia kestäneet pingistreenit. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2024 ja nyt Marty Supreme - unelmoi isosti on vihdoin saapunut Suomenkin teattereihin, voitettuaan parhaan miespääosan Golden Globe -palkinnon ja saatuaan yhdeksän Oscar-ehdokkuutta (muun muassa paras elokuva, ohjaus, miespääosa ja alkuperäiskäsikirjoitus). Itse kiinnostuin leffasta, kun luin Safdien ja Chalametin yhdistäneen voimansa urheiludraamakomediaa varten. Kävinkin katsomassa Marty Supremen muutama päivä sen ilmestymisen jälkeen.

Vuosi on 1952. Yhdysvaltalainen Marty Mauser uskoo olevansa paras pingiksen pelaaja, mitä maa päällään kantaa. Hävittyään kuitenkin kisat Isossa-Britanniassa, Marty aloittaa epätoivoisen yrityksen kerätä rahat kasaan, päästäkseen todistamaan kykynsä Japanin maailmanmestaruuskisoissa. Tähän kuuluu huijauksia, kuolemia ja kadonnut koira.

Call Me by Your Namen (2017) myötä kuuluisuuteen ja palkintogaaloihin ampaissut Timothée Chalamet on yksi viimeisten kymmenen vuoden puhutuimmista näyttelijöistä. Hän on todistanut taitonsa niin draaman, komedian kuin eeppisten scifimammuttienkin äärellä. Marty Supreme - unelmoi isosti -elokuvassa Chalamet taitaa kuitenkin tarjota uransa huippuroolin ja olen yllättynyt, jos hän ei nyt vihdoin ja viimein nappaa parhaan miespääosan Oscar-palkintoa. Chalamet on aivan mielettömässä vedossa Marty Mauserina, pingiksen pelaajana, joka uskoo olevansa paras lajissa. Nopeasti käy selväksi, että Marty ei ole vain itsevarma, vaan hän on loputtoman ylimielinen, itsekeskeinen ja muutenkin kaikille paskamainen mulkero, joka ajattelee vain ainoastaan etuaan. Lukuisista persoonavioistaan huolimatta Martyn haluaa jostain syystä onnistuvan tavoitteissaan. Erityisesti tämä johtuu Chalametin intensiivisestä suorituksesta. Hän vetää joka kohtauksessa niin täysillä, ettei katsojana voi kuin ihailla miehen heittäytymistä. Vuosien pöytätennistreenitkin tuottivat tulosta, sillä Chalamet näyttää olevan pingispöydän äärellä kuin kotonaan.

     Elokuvassa nähdään myös Odessa A'zion Martyn salarakkaana Rachelina ja Emory Cohen Rachelin miehenä Irana, Fran Drescher Martyn äitinä Rebeccana, Larry Sloman Martyn kenkäkauppiasenona Murrayna, Tyler "the Creator" Okonma ja Luke Manley Martyn kavereina Wallyna ja Dionina, Koto Kawaguchi ja Géza Röhrig pingismestareina Belana ja Endona, Gwyneth Paltrow näyttelijä Kay Stonena, johon Marty iskee silmänsä, sekä Kevin O'Leary Kayn rikkaana miehenä Rockwellinä. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan mallikkaasti, mutta onhan Marty Supreme - unelmoi isosti lopulta Chalamet'n show.

Olin kuullut paljon kehuja Marty Supremesta ennakkoon, mutta ai että, kuinka mahtava elokuva tässä onkaan kyseessä! Leffa ei todellakaan ole mikään tavallinen urheiludraama ja tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -tarina, joita genressä on nähty lukemattomia kertoja jopa suorastaan tylsistymiseen asti. Elokuvan alkupää käytetään vielä pingisturnauksen merkeissä, mutta sen jälkeen leffa on lähinnä aikamoista erilaisten sattumusten sarjaa, kun Marty yrittää saada jostain rahat kasaan päästäkseen Japanissa järjestettäviin pöytätenniksen maailmanmestaruuskisoihin ja päihittääkseen hänet viime hetkellä Lontoossa nöyryyttäneen Endon.

Tämä yritys onkin se, mikä koukuttaa lopulta täysillä mukaansa. Marty päätyy nimittäin aikamoisen tapahtumaketjun riepoteltavaksi, mikä muuttuu usein laittomaksi, missä juostaan usein karkuun erinäisiä tahoja ja missä ihmisiä pääsee jopa hengestään. Juuri kun Marty ja katsoja ehtivät luulla homman ratkenneen, jokin muu juttu iskee päin näköä ja sitten taas mennään. Tämä tekee elokuvasta samanaikaisesti niin yllättävänkin stressaavan, pahimmillaan jopa piinaavan epämukavan, että myös parhaimmillaan aivan hulvattoman hauskan. On äärimmäisen viihdyttävää seurata, mihin kaikenlaisiin kommelluksiin Marty ajautuukaan. Nuorukaisen riepottelu on samalla myös toisinaan oudon tyydyttävää, sillä kuten jo sanoin, ihmisenä Marty on sieltä minne aurinko ei paista. Nämä kekseliäät mutkat matkassa, jännittävä ilmapiiri, hauskan absurdit skenaariot, pirun intensiiviset pingismatsit ja tietty Timothée Chalametin uskomaton roolisuoritus varmistavat, ettei kahden ja puolen tunnin kesto tunnu liialliselta ja lopulta finaali on odotuksen arvoinen monellakin eri tavalla.

Elokuvan on ohjannut pelkkä Josh Safdie, joka yleensä tekee elokuvat veljensä Bennyn kanssa. Benny kuitenkin lähti tekemään omaa urheiludraamaansa, The Smashing Machinea (2025). Safdie suoriutuu työstään todella vakuuttavasti ja hänen rakentamansa ilmapiiri on hurjan voimakas. Lisäksi hänen ja Ronald Bronsteinin työstämä käsikirjoitus on väkevä, niin tarinan koukeroita kuin ronskia dialogia myöten. Marty Supreme - unelmoi isosti on myös todella taitavasti kuvattu, sekä hyvin leikattu kasaan. Lavastus- ja puvustustiimit ovat vaikuttavasti herättäneet 1950-luvun alun takaisin eloon ja äänimaailmakin on osaavasti työstetty. Daniel Lopatinin musiikit tunnelmoivat mainiosti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Marty Supreme, Yhdysvallat, 2025, A24, Central Pictures, IPR.VC

Arvostelu: Hiomattomat timantit (Uncut Gems - 2019)

HIOMATTOMAT TIMANTIT

UNCUT GEMS

Ohjaus: Benny Safdie ja Josh Safdie
Pääosissa: Adam Sandler, Julia Fox, Lakeith Stanfield, Kevin Garnett, Idina Menzel, Eric Bogosian, Judd Hirsch ja Keith William Richards
Genre: rikos, trilleri
Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 16

Uncut Gems, eli suomalaisittain Hiomattomat timantit on Adam Sandlerin tähdittämä rikoselokuva. Kuitenkin vielä vuonna 2009, kun ohjaajaveljekset Benny ja Josh Safdie puhuivat Sandlerin kanssa elokuvaideastaan, Sandler ei ollut kiinnostunut. Safdiet jatkoivatkin leffan työstämistä ja päärooliin valittiin Jonah Hill. Huhtikuussa 2018 Hill kuitenkin jätti projektin ja uusien keskustelujen jälkeen Sandler päättikin tehdä elokuvan. Kuvaukset alkoivat saman vuoden syyskuussa ja lopulta Hiomattomat timantit sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2019. Sen jälkeen leffaa on esitetty muillakin elokuvafestivaaleilla ja se sai joissain maissa teatterilevityksenkin. Suomeen elokuva saapui vasta tänä vuonna, mutta suoraan Netflixiin. Itse olin kiinnostunut elokuvasta, kun aloin kuulla siitä paljon positiivisia juttuja viime vuoden lopulla. Jostain syystä leffa jäi minulta kuitenkin katsomatta, kun se ilmestyi Netflixiin. Nyt etsiessäni koronakaranteenin aikana katsottavaa, Hiomattomat timantit tuli vastaani ja päätin vihdoin katsoa sen.

Uhkapeliaddikti jalokivikauppias Howard Ratner saa käsiinsä hiomattoman jalokiven, minkä hän uskoo olevan jopa miljoonan dollarin arvoinen. Ongelmat kuitenkin alkavat, kun Howard menettää jalokiven ja ties ketkä, joille hän on velkaa, alkavat hiillostamaan häntä.

Adam Sandler on yksi maailman tunnetuimmista komedianäyttelijöistä ja samalla myös yksi vihatuimmista. Sandler on vuosien varrella aiheuttanut paljon ärtymystä leffoillaan ja roolitöillään. Hänen tavaramerkkinsä on huutaa muiden päälle ja käyttäytyä erittäin ärsyttävästi. Hiomattomissa timanteissa Sandler tekee sitä samaa, mutta tällä kertaa... hän on aivan mahtava? Sandler on kyllä jo aiemmin näyttänyt muutamassa elokuvassa osaavansa näytellä, jos niin haluaa. Jalokivikauppias Howard Ratnerina hän taitaa kuitenkin tehdä koko uransa parhaan roolisuorituksen. Jollain ihmeen kaupalla Sandler onnistuu tekemään tutuista ärsyttävistä piirteistään jotain todella vakuuttavaa. Hänen hahmonsa on kyllä ärsyttävä, mutta katsojana on silti täysin hänen puolellaan, sillä Sandler saa mukaan jotain niin pidettävää ja mielenkiintoista veijarimaisen persoonansa kanssa. Voi kunpa Sandler tekisi jatkossakin näin hyvää työtä...

Hyvää työtä tekevät myös mm. Lakeith Stanfield Howardia jalokivikaupoissa auttavana Demanyna, Julia Fox esikoisroolissaan Howardin rakastajattarena Juliana, Frozen-animaatioiden (2013-2019) Elsana tunnettu Idina Menzel Howardin vaimona Dinahina, Eric Bogosian velkoja perivänä Arnona, sekä koripallotähti Kevin Gartnett omana itsenään, joka lumoutuu Howardin hiomattomasta jalokivestä. Kaikki näyttelijät sopivat hyvin rooleihinsa ja jopa Gartnett yllättää näyttelijänlahjoillaan. Silti Sandler onnistuu jättämään heidät varjoonsa, mitä on vaikea uskoa, kun selaa hänen filmografiaansa.

Sandlerin työtä auttaa valtavasti se, että hänellä on vihdoin oikeasti hyvä käsikirjoitus ja hahmo, joista ammentaa, sekä ohjaajia, jotka tietävät tasan tarkkaan, mitä tehdä Sandlerin kanssa. Safdien veljekset osaavat hillitä Sandleria, silti päästäen tämän hulluttelemaan. Ja kun veljesten työ ohjaajina on myös hulluttelevaa, sopii Sandler täysin rooliinsa. Sandlerin tavoin Hiomattomat timantit on todella energinen, äänekäs, nopeatempoinen ja varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä. Ei toisaalta ole ihme, jos sen aikana hengästyy tai väsyy tai jos leffan tietynlainen yliaktiivisuus alkaa käydä hermoille. Kyseessä on elokuva, mikä ei päästä katsojaansa helpolla ja hyvä niin. Homma on kaiken aikaa liikkeessä ja asiat eskaloituvat yhä vain isompiin mittasuhteisiin, hankaloittaen selviytymistä jatkuvasti. Howard kaivaa koko ajan syvempää kuoppaa itselleen, sillä aina, kun hänellä olisi mahdollisuus saada jalokivi takaisin tai maksaa velkansa, hän on tehnyt jotain typerää matkan varrella, mikä estää häntä. Aina kun hänellä olisi rahaa, hänen on aivan pakko uhkapelata siinä toivossa, että voisi tuplata tai triplata rahansa.

Jos en sitä vielä tehnyt selväksi, niin Sandlerin mukanaolosta huolimatta Hiomattomat timantit ei ole komedia. Löytyy tästä muutamat hauskatkin hetkensä, etenkin kun asioiden monimutkistuminen vie homman absurdeihin mittoihin. Pääasiassa elokuva on kuitenkin rikostrilleri, missä jännitetään kaiken aikaa Howardin onnistumisen puolesta, vaikkei tämä asenteellaan ja teoillaan oikeastaan ansaitsisi katsojan kannustusta. Mitä pidemmälle filmi etenee, sitä painostavammaksi se muuttuu. Varsinkin loppuhuipennusta katsoja tuijottaa vangittuna elokuvan tiukkaan otteeseen. Koska päähenkilö itse aiheuttaa jatkuvasti lisää konflikteja ja ongelmia, on vaikea sanoa, mihin suuntaan elokuva on milloinkin menossa ja yllätyksiä on siis todella tiedossa.

Safdien veljekset eivät olleet minulle etukäteen tuttuja tekijöitä, vaikka heidän edellisestä elokuvastaan, Good Timesta (2017) olenkin kuullut kehuja. Hiomattomat timantit sai minut kiinnostumaan kyseisestä teoksesta todella paljon ja elokuva sai minut myös innostumaan veljesten tulevista projekteista. Veljeksiltä löytyy erinomaista tyylitajua ja he pitävät paikoitellen jopa sekoilevaa pakettia hienosti kasassa. Heidän ja Ronald Bronsteinin käsikirjoituskin on erittäin hyvä ja dialogista erityisen mahtavan tekee se, kuinka näyttelijät repliikkinsä lausuvat. Hahmot puhuvat kaiken aikaa toistensa päälle, mikä tuo dialogeihin tiettyä realismia, eivätkä keskustelut koskaan tunnu käsikirjoitetuilta. Tekninenkin puoli on kunnossa sähäkästä leikkauksesta mainioon kuvaukseen. Valaisua ja värimaailmaa hyödynnetään erittäin hyvin. Äänimaailma on tavallaan kaoottinen, mutta silti huolellisesti työstetty. Daniel Lopatinin säveltämät musiikit alkavat välillä harhailemaan ties minne, mutta sekin on tehty todella tarkkaan. Leffassa on paljon juttuja, mitkä voisivat lässähtää helposti ja hajottaa koko elokuvan kuin korttitalon, mutta osaavien rakentajien kanssa tämä talo pysyy vahvasti pystyssä.

Yhteenveto: Hiomattomat timantit on mahtava rikoselokuva, missä Adam Sandler pääsee todella yllättämään. Sandler tekee kenties koko uransa parhaan roolisuorituksen ja onnistuu muuttamaan monet ärsyttävät puolensa todella mainioiksi. Loistavan käsikirjoituksen ja yhtä iskevän ohjauksen kanssa Sandlerista voisi siis kehkeytyä aidosti hyvä näyttelijä ja on enemmän kuin toivottavaa, että hän jatkaisi tällä linjalla. Itse elokuva on vähän kuin Sandler kaikessa äänekkyydessään, energisyydessään ja vauhdikkuudessaan. Monin tavoin filmi on jopa aika kaoottinen, mutta silti niin hillitty, ettei voi muuta kuin ihailla Safdien veljesten taitoa. Leffa onnistuu olemaan usein jännittävä ja se muuttuu vain painostavammaksi loppua kohti. Homma monimutkistuu veikeästi kaiken aikaa, vaikka samalla ärsyttääkin, kuinka Sandlerin hahmo ajaa itsensä jatkuvasti nurkkaan. Harmittaa kyllä, etten katsonut Hiomattomia timantteja heti, kun se julkaistiin, mutta olen todella iloinen, että lopulta tein niin. Elokuva osoittautui kehujensa arvoiseksi ja suosittelenkin sitä erittäin lämpimästi voimakkaasti tyyliteltyjen ja absurdisti eskaloituvien rikosjännäreiden ystäville. Vaikka inhoaisit Sandleria, kannattaa hänelle ja tälle filmille antaa mahdollisuus!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.3.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Uncut Gems, 2019, Elara Pictures, IAC Films, Scott Rudin Productions, Sikelia Productions