Arvostelu: The Ice Road (2021)

THE ICE ROAD

Ohjaus: Jonathan Hensleigh

Pääosissa: Liam Neeson, Marcus Thomas, Amber Midthunder, Benjamin Walker, Laurence Fishburne, Holt McCallany, Martin Sensmeier ja Matt McCoy

Genre: jännitys, toiminta

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 12

The Ice Road on jälleen uusi Liam Neesonin tähdittämä toiminnallinen jännäri. Elokuvan kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2020 ja joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa elokuva on jo julkaistu Netflixin ja Amazonin suoratoistopalveluissa. Suomeen The Ice Road saapuu kuitenkin ihan elokuvateattereihin asti. Itse kiinnostuin filmistä, kun näin sen mainoksen jonkin muun elokuvakäynnin yhteydessä alkukesästä. Meninkin ihan positiivisin mielin katsomaan The Ice Roadia sen lehdistönäytökseen.

Kun kanadalaisessa kaivoksessa tapahtuu onnettomuus ja 26 mainaria jäävät loukkuun, rekkakuski Mike McCann ja hänen veljensä Gurty palkataan kuljettamaan tarvittavia työkaluja mainareiden pelastamiseksi. Vaarallinen reitti kulkee satojen kilometrien jäätietä pitkin ja jää on alkanut sulaa...

Liam Neeson on kyllä aikamoinen teräsäijä - The Ice Road on herran jo kolmas elokuva koronaviruspandemian aikana Honest Thiefin (2020) ja The Marksmanin (2021) jälkeen! Neeson tekee leffassa itselleen hyvin tutun ja turvallisen roolin iäkkäänä ja rehtinä, mutta toimintaan ja jännitykseen sujuvasti mukaan hyppäävänä miehenä. Hänen tämänkertainen hahmonsa Mike McCann sekoittuu helposti moniin hänen aiempiin rooleihinsa, vaikkei kyseessä ole mikään entinen sotaveteraani, mikä selittäisi hänen kykynsä toimintakohtausten aikana. Sotaveteraanin osaa hoitaa nimittäin tällä kertaa hänen veljensä Gurty (Marcus Thomas), jolle sota on aiheuttanut vakavan stressihäiriön ja puhetta sekoittavan afasian. Sympaattinen veli onkin elokuvan pidettävin hahmo, ja hänen ja Miken sukulaissuhde tuo jotain lämpöä kylmän retken varrelle.

     Veljesten lisäksi vaaralliselle matkalle lähtevät myös Laurence Fishburnen näyttelemä Goldenrod, Amber Midthunderin esittämä Tantoo ja Benjamin Walkerin esittämä Varnay. Näyttelijät sopivat passelisti osiinsa, mutta heidän hahmonsa jäävät hieman ohuiksi - siitä huolimatta, että Tantoolle on kehitelty hyvä motiivi tarttua hurjaan keikkaan; hänen veljensä Cody (Martin Sensmeier) on yksi kaivokseen loukkuun jääneistä mainareista.

The Ice Road jää kelvollisista lähtökohdistaan huolimatta harmillisen vaisuksi toimintajännäriksi. Vielä filmin alussa katsoja on jännittäen valmiina lähdössä hurjaksi luvattuun kyytiin läpi Kanadan jäätiköiden pelastaakseen poloiset mainarit ansastaan, mutta mitä pidemmälle matka etenee, sitä väsähtäneemmäksi meno muuttuu. Elokuva ei tunnu koskaan osaavan päättää, haluaako se olla vakavasti otettava ja tiivistunnelmainen trilleri, vai hieman pöljä kesäviihdepläjäys ja lopputulos onkin kömpelö sekoitus kumpaakin. Tiettyjä hetkiä ei voi ottaa tosissaan, sillä ne ovat niin hölmösti hoidettu. Jotkut käsikirjoituksen ratkaisut taas ovat muuten vain kummallisia.

Vaarallinen jäätie ei tainnut lopulta herättää kirjoittajan mielikuvitusta kunnolla, sillä heiltä loppuu yllättävänkin pian ideat, kuinka hyödyntää tietä aiheuttamaan vaaratilanteita rekkakuskeille. Niinpä toiselle puoliskolle on rustattu mukaan tyhjänpäiväisiä pyssypahiksia lisävaikeuksiksi, jolloin omalaatuisena alkava trilleri vaipuu aika geneeriseksi toimintarymistelyksi. Elokuvan isoin synti on kuitenkin, ettei se millään osaa päättyä. Loppuhuipennuksessa on kohta, jolloin katsoja luultavasti tuumii, että nyt on viimeinenkin konflikti kohdattu ja seuraavaksi pistetään lopputekstit rullaamaan, mutta ei. Leffa kestää varmaan lähemmäs puoli tuntia sen jälkeen, tunkien yhä vain uutta vastoinkäymistä mukaan. Parhaimmassa tapauksessa tämä voisi toki johtaa erittäin intensiiviseen finaaliin, mutta jokin toteutuksessa tökkii ja lopun itseään toistava rekkakaahailu käy pitkäveteiseksi ja niitä lopputekstejä alkaa tosissaan odottamaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Jonathan Hensleigh, joka tunnetaan paremmin käsikirjoittajan työstään mm. leffoissa Die Hard - Koston enkeli (Die Hard with a Vengeance - 1995), Jumanji (1995) ja Armageddon (1998). Hensleigh ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kuitenkaan kirjoittanut tai ohjannut ainuttakaan elokuvaa ja se näkyy The Ice Roadissa. Hänen tekstinsä on epätasainen ja ohjauksensa tökkivää. Hän ei saa toimintakohtauksiin kunnon iskua ja vauhdikkaiksi tarkoitetut takaa-ajot näyttävät hitailta. Leffa on sentään menevästi kuvattu ja siinä on oivallisia lavasteita, asuja, maskeerauksia ja äänitehosteita. Elokuvan erikoistehosteet ovat kuitenkin hämmentävän huonot. Efektit näyttävät siltä kuin ne olisi revitty kymmenen vuoden takaisesta PlayStation 3:n videopelistä. Halkeilevasta jäästä tulee mieleen välillä ensimmäinen Ice Age - jäätikön sankarit (Ice Age - 2002) grafiikoiden puolesta. Lähes kaikki hurjiksi tai näyttäviksi tarkoitetut kohtaukset liukastuvat ja kaatuvat kovaa rähmälleen surkeiden tehosteiden takia.

Yhteenveto: The Ice Road on kelvollisista lähtökohdistaan huolimatta aika heikko ja vaisu tusinajännäri, joka menettää vähäisenkin otteensa noin puolessa välissä leffaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jonathan Hensleigh ei millään keksi tarpeeksi vaaratilanteita jäätiestä, joten hän on päättänyt tunkea loppupäähän mukaan tylsiä pahishahmoja, joiden kautta omaperäisempänä alkanut jännäri muuttuu geneeriseksi rymistelyksi. Loppuhuipennuksen ongelmana on myös, ettei se tunnu oikein koskaan päättyvän. Hensleigh'n rakentama tunnelma ei koskaan saavuta sellaisia korkeuksia, joita leffalta toivoisi ja se pieninkin intensiivisyys katoaa, kun elokuva pistää kehnot erikoistehosteensa esille. Monet vaikuttaviksi tarkoitetut hetket lässähtävät jo efektiensä puolesta, jotka näyttävät lähes 20 vuotta sitten tehdyiltä. Liam Neeson hoitaa hommansa pääroolissa tutulla varmuudellaan, mutta hänkin alkaa olla jo väsähtänyt näihin toinen toistaan samanlaisiin rooleihin. Toivottavasti herra Neeson pääsisi vielä säväyttämään jossain kohtaa oikein kunnolla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.8.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Ice Road, 2021, Code Entertainment, ShivHans Pictures, Solution Entertainment Group, Aperture Media Partners, Envision Media Arts, Manitoba Film & Music, Ice Road Productions

Arvostelu: The Magnificent Seven (2016)

THE MAGNIFICENT SEVEN (2016)

Ohjaus: Antoine Fuqua
Pääosissa: Denzel Washington, Chris Pratt, Ethan Hawke, Vincent D'Onofrio, Byung-hun Lee, Manuel Garcia-Rulfo, Martin Sensmeier, Haley Bennett ja Peter Sarsgaard
Genre: western, toiminta
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia
Ikäraja: 16

The Magnificent Seven on uusintaversio samannimisestä elokuvasta vuodelta 1960, joka taas perustuu elokuvaan Shichinin no samurai (1954), eli suomalaisittain Seitsemän samuraita. Kumpaakaan aiempaa elokuvaa en ole nähnyt, mutta tiedän kyseessä olevan kaksi enemmän tai vähemmän ylistettyä klassikkoa, jotka todellisten elokuvaharrastajien kuuluisi nähdä ainakin kerran elämässään. Sen sijaan päädyin katsomaan tämän uuden version, joka ilmestyi jo viikkoja sitten, mutta jota en saanut aikaiseksi katsottua. Lehdistönäytöksiin en ehtinyt, mutta syyslomamaanantaina oli vihdoin aikaa käydä vilkaisemassa kyseinen westernpätkä. Odotukset olivat omalla tavallaan korkeat, mutta lähinnä kahden päätähden, etenkin Chris Prattin takia. Siinä ohessa länkkäriteemakin menisi helposti.

1800-luvun lopussa pahan Boguen pitäessä pientä Rose Creek -kaupunkia vallassaan, seitsemän miestä saapuu päihittämään Boguen.

Tämän elokuvan "seitsemän rohkeaa miestä" ovat aika hätäisesti kasattu jengi. Porukan johtoasemassa on haastemies Sam Chisolm, jota näyttelee Denzel Washington. Washington ei tunnu hirveästi isomman luokan elokuvia tekevän tällä hetkellä ja onkin hienoa nähdä hänet vihdoin valkokankaalla. Tuttuun tapaansa Washington suoriutuu roolistaan oivallisesti ja sopii johtohahmoksi täydellisesti.
     Guardians of the Galaxylla (2014) minut vakuuttanut Chris Pratt näyttää jälleen, että hänet on luotu näyttelijäksi. Prattilta löytyy todella paljon karismaa ja itsevarmuutta, ja hän suoriutuu tässäkin elokuvassa mallikkaasti roolistaan. Hän näyttelee korttitemppuja tekevää Faradayta, joka on myös erittäin hyvä ampumaan ja heittämään hyviä heittoja muille hahmoille.
     Ethan Hawke näyttelee jonkin sortin legendaa, Goodnight Robicheauxia, joka tuntuu olevan taidoiltaan heikompi kuin mitä hänestä kerrotut jutut antavat ymmärtää. Goodnightin hahmosta ei oikein saa kunnon otetta, mutta Hawke on tehnyt parhaansa näyttelemisessään. Goodnightin apurina toimii tiimin neljäs jäsen, Byung-hun Leen näyttelemä Billy Rocks, joka on kova poika veitsiensä kanssa. Omasta mielestäni ainakin Billy oli mielenkiintoisempi kuin itse Goodnight. Pitäisiköhän sitä muuttaa oma nimi näin suomalaisittain, että olisin "Hyvääyötä"...
     Tiimiin kuuluvat myös Vincent D'Onofrion näyttelemä Jack Horne, isokokoinen mies, jota muut vertaavat välillä karhuun ja joka puhuu hieman hassusti; Martin Sensmeierin esittämä paikoitellen-hieman-stereotypinen intiaani Red Harvest, joka on hiljainen, mutta tappava kaveri; sekä Manuel Garcia-Rulfon näyttelemä meksikolainen Vasquez, joka lähinnä tuntuu vain roikkuvan porukan mukana, eikä hänen mukanaoloaan välillä edes muista.
     The Magnificent Seven -porukan kokoamisen aloittaa häiritsevän paljon Jennifer Lawrencelta näyttävän Haley Bennettin esittämä rouva Emma Cullen, joka haluaa saada kostetuksi miehensä kuoleman, jonka Boguen joukot olivat aiheuttaneet. Tämä on lyhyen ajan sisällä toinen kerta, kun näen Bennettin elokuvassa ja tähän mennessä hän on vaikuttanut lupaavalta näyttelijältä. Tässä hän näyttää olevansa myös kova mimmi, jolle ei kannata ryttyillä. Emman kanssa ryhmää etsii Teddy Q (Luke Grimes), joka ei loppujen lopuksi kovin paljoa tunnu tekevän.
     Elokuvan pahista, Bogueta näyttelee Peter Sarsgaard. Aluksi minun oli erittäin vaikeaa ottaa Sarsgaardia tosissaan, sillä minulle tuli vain mieleen hänen hirveä roolisuorituksensa Green Lanternissa (2011). Onneksi hän on tässä kuitenkin ihan hyvä, vaikkei kovin ihmeellinen tai erityisen uhkaava pahis olekaan kyseessä.

Elokuvan alussa kerrotaan, kuinka Bogue ja hänen miehensä sortavat Rose Creekin kaupunkia ja kaupungin asukkaat haluavat nousta vastarintaan. Viimeinen pisara on, kun Boguen miehet polttavat kaupungin kirkon. Emma lähtee etsimään avukseen oikeita taistelijoita, jotta kaupungin kokema kurjuus loppuisi. Emma löytää Samin ja Faradayn, joiden avulla hän kokoaa joukkoon vielä viisi muuta, joista osa päätyy mukaan hieman vahingossa.

The Magnificent Sevenin juoni on erittäin yksinkertainen. Pahiksia vastaan tarvitaan taistelijoita, taistelijat haetaan ja sitten taistellaan. Ajattelin, että kun kyseessä on uusi versio ylistetystä klassikosta, niin juoni olisi jollain tapaa todella erityinen, mutta se olikin yllättävän simppeli. Elokuva kulkee todella suoraviivaisesti eteenpäin, eikä tuo katsojille minkäänlaisia käänteitä kestonsa aikana. Tavallaan olen pettynyt, mutta tavallaan mietin, tarvitseeko elokuva sen kummempia? Paikoitellen kyseessä on hieman pitkästyttävä elokuva; lähinnä silloin kun siinä avataan seitsemän päähenkilön taustoja. Kaikille ei tunnu kuitenkaan olevan kovin paljoa aikaa, eikä The Magnificent Seven -ryhmä ole nimensä mukaisesti kovinkaan "magnificent". Sitten kun vihdoin taistellaan, niin kyseessä on erittäin tyylikkään näköinen leffa, mutta sitä ennen se ei kovin paljoa nappaa mukaansa. Ilman päätähtiään ja hyvää huumoria elokuva ei varmasti toimisi edes näin kivasti. Kyseessä onkin siis vain "ihan kiva" elokuva, joka on aika tyhjentävä kokemus, kun sitä tarkemmin miettii. Hirveästi mitään syvällistä on turha hakea, eikä kovin suuria moraalisiakaan juttuja tunnu elokuvassa esiintyvän. Nopeammalla temmolla tämä toimisi paremmin ja sen voisi laskea helpoksi popcornviihteeksi, mitä tosin alkuperäinen Seitsemän samuraita ei varmasti ole. Hieman ihmettelin, miksi elokuvan ikäraja oli 16, sillä ei se mielestäni niin rajulta tuntunut. Välillä heitetään kirosanoja, mutta verta ei tunnu olevan nimeksikään.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Antoine Fuqua, joka on työskennellyt Denzel Washingtonin kanssa jo kaksi kertaa aiemmin, elokuvissa Training Day (2001) ja The Equalizer (2014). Fuqualla tuntuu olevan näyttelijäohjaus ihan hallussa, mutta muuten paketti ei tunnu täysin kokonaiselta. Leikkauspöydällä olisi voinut hieman tiivistää rohkeammin. Vaikka muutamat kuvat ovatkin epätarkkoja, niin elokuva on yleisesti ottaen kuvattu erinomaisesti. Etenkin lopun taistelu on todella näyttävän näköinen. Visuaalisesti länkkärimeininki on hyvin saatu toteutettua ja siitä voi onnitella ainakin lavastus- ja puvustustiimejä. Elokuvan musiikista vastaavat Simon Franglen ja James Horner, jotka ovat luoneet oikein menevän soundtrackin elokuvalle. Äänimaailma rikastuttaa myös westerntunnelmaa.

Yhteenveto: The Magnificent Seven on valitettavasti aika lattea pätkä, mutta on siinä onneksi hyvät hetkensä, joiden ansiosta se on tasolla "ihan kiva". Westerntunnelma on hyvin saatu tehtyä ja päätähdet ovat oikein mainioita. Juoni on erittäin yksinkertainen ja oli pettymys, ettei siinä ollut minkäänlaisia käänteitä ja yllätyksiä. Lopputaistelu on hieno ja useasti elokuva onnistuu naurattamaan, mutta kovin kummoisesta pätkästä ei ole kyse. Välillä tarina tuntui laahaavan ja kävi tylsäksi. Se olisi muuten selkeä viihde-elokuva, mutta hitaalla temmollaan se ei täysin sovi siihen kategoriaan. Korkeahkon ikärajan takia odotin rajumpaa menoa ja olinkin hieman pettynyt, ettei siinä ollut mielestäni asioita, joiden takia se olisi selkeästi K16. Kovin suurta houkutusta ei tästä herännyt nähdä alkuperäistä versiota elokuvasta, mutta täytyyhän se jossain kohtaa katsoa. Jos elokuva kiinnostaa, niin kannattaahan se vilkaista, mutta ei siitä kannata elokuvalipun hintaa välttämättä pulittaa, vaan kannattaa odottaa vuokrausmahdollisuutta. Jos on ihan pakko päästä pitkästä aikaa näkemään lännenelokuva valkokankaalta, niin sitten kannattaa toki mennä katsomaan.

Kirjoittanut: Joonatan, 18.10.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.joblo.com
The Magnificent Seven, 2016, Metro-Goldwyn-Mayer Pictures, Columbia Pictures, LStar Capital, Village Roadshow Pictures, Pin High Productions, Escape Artists, Fuqua Films